Vestman Heikki

Arvoisa puhemies! Ydinvoimasta ja SMR-teknologiasta: Sehän kehittyy jatkuvasti, ja kun nämä hankkeet siirtyvät sitten sarjatuotantoon sitä kautta, kun niitä saadaan ympäri maailmaa luvitettua, niin varmasti hinta laskee ja myöskin sähköä tuottavat pienemmät reaktorit tulevat kannattavammiksi. Kun 2019 tein kollega Harjanteen kanssa toimenpidealoitteen siitä, että Suomen ydinenergiasääntely pitää uudistaa, jotta se mahdollistaa SMR-hankkeet, niin kuulin semmoisia kommentteja, että tämä on nyt jotain tällaistä scifi-hommaa, että mitä ihmeen pieniä reaktoreita tässä nyt ajatellaan rakennettavan. Niin vain nyt ollaan siinä tilanteessa, että esimerkiksi Steady Energyn hankkeet etenevät. Eli tässäkin suhteessa teknologian kehitys on ollut todella huimaa, ja on todella hienoa, että Orpon hallitus sen ydinenergiasääntelyuudistuksen teki. En tunne ainuttakaan sähkömarkkinoita syvällisesti tuntevaa henkilöä, siis asiantuntijaa, joka osaisi vastata siihen kysymykseen, nouseeko sähkön hinta ja riittääkö sähkö. Edustaja Polvinen kyseli aiemmin, että kun me eduskunnassa tarvitaan tietoa siitä, niin mitkä ovat sähkön kulutusennusteet ja tuotantoennusteet. Ihan oikeasti kukaan ei tiedä, kukaan ei tiedä, esim. maan parhaat asiantuntijat. Ja minä puhun nyt sähkön riittävyydessä nimenomaan siitä, riittääkö teho — ei vain siitä, riittääkö kohtuuhintaista sähköä, vaan riittääkö Suomen sähköjärjestelmässä siis teho joka tilanteessa. Juuri näistä syistä tarvitaan mekanismeja, joilla tätä muutosta hallitaan, jotta ei päädytä siihen, että viiden vuoden päästä huomataankin, että oho, kun tulee kahden viikon sulkukorkeapaine — joka muuten kuuluu Suomen ilmasto-olosuhteisiin, se on aivan normaali suomalaisessa talvessa — että sähkö ei riitäkään, siis edes siinä mielessä, että tuo teho ei riitä järjestelmässä. No sitten loppuun sanon sen, että demokratian lakihan on se, että ihmiset saavat lopulta tahtonsa läpi. Sähkön hinta kun on tällainen arjen edellytys — se on meidän teollisuuden ja yritysten keskeinen kilpailukykytekijä, ja se on välttämättömyyshyödyke, jonka hinta lopulta valuu läpi koko yhteiskunnan — niin minä sanon, että tässä kysymys sähköstä, sähkön hinnasta, riittävyydestä, on asiaansa suurempi kysymys, yhteiskunnallinen kysymys. Tämä vaatii meiltä aivan erityistä vastuuta. Meidän pitää kuunnella ihmisten huolia, ja meidän pitää olla itse valveilla. Meidän pitää kantaa vastuuta siitä, että nyt kun näitä hankkeita tänne tulee, niin meidän pitää löytää keinot, joilla näihin ihmisten huoliin vastataan. Nimittäin muuten on riskinä, että sitten jos se sähkölasku onkin viiden vuoden päästä tuplat siitä, mitä se on nyt, tai jopa enemmän, niin sitten se demokratian kautta tuleva muutos voi olla paljon rajumpi. Nämä ovat niitä syitä, joiden takia tämän lakialoitteen tein, ja kiitän vielä jälleen kerran [Puhemies koputtaa] sen saamasta tuesta.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille asian esittelystä. Paitsi että tekoäly kehittyy kovaa vauhtia Suomen julkinen talous on huonossa kunnossa. Suomella ei kerta kaikkiaan ole varaa jättää hyödyntämättä tekoälyn tuomia mahdollisuuksia julkisella sektorillakaan. Verohallinto vastasi vuonna 2024 1,7 miljoonaan ja Kela 2,2 miljoonaan puheluun, ja näihin puheluihin vastasivat siis ihmiset. Automaatio ja tekoälyn käyttö tällaisessa neuvonnassa vapauttaa voimavaroja todella sinne, missä ihmisiä eniten tarvitaan, eli tekemään niitä ratkaisuja, tekemään päätöksiä, ja soveltamaan esimerkiksi oikeusnormeja. Itse asiassa siinäkin varmasti piakkoin tekoälystä on hyötyä, mutta ihmisen tekemää ratkaisua ei joka tapauksessa koneelle voida ulkoistaa itse asiassa varmaan koskaan, näin uskon. Mutta yhtä kaikki tekoälyn käyttö voi nostaa julkisen sektorin tuottavuutta aivan huomattavasti. Tuossa edellisessä puheenvuorossa on hyvin ansiokkaasti käsitelty niitä huolia ja riskejä, joita tekoälyn käyttöön liittyy, mutta itse haluan nostaa esille myös niitä mahdollisuuksia nimenomaan kansalaisten kannalta. Tekoälyn käyttö neuvonnassahan mahdollistaa palvelun ketterämmin virka-aikojen ulkopuolella, ja uskallan väittää, että tekoälyyn perustuva neuvonta voi parhaimmillaan antaa tarkempaa, objektiivisempaa ja yhdenmukaisempaa tietoa kansalaisille. Tämä esitys ei anna tekoälylle mitenkään vapaita käsiä. Siinä on velvoitettu viranomaiset arvioimaan etukäteen riskejä ja näitä syrjiviä vaikutuksia, joihin edustaja Hänninen viittasi, ja myös määrittelemään se data, johon tämä neuvonta pitää perustaa. Tämähän on aivan oleellinen asia, koska kuten tiedetään, tekoälyllä on taipumus myös hallusinoida, mikä itsessään on muuten merkittävä riski viranomaistoiminnan kannalta. Viranomaisten pitää valvoa tekoälyn antamaa neuvontaa, nimetä vastuuhenkilöt, ja tätä kautta myöskin virkavastuu kohdentuu ja määritellään ja näin varmistetaan, etteivät vastuut hämärry. Juuri näihin kysymyksiin liittyy myös merkittäviä perustuslakikysymyksiä, ja sen takia on todella tärkeätä, että tämä lakiesitys lähetetään perustuslakivaliokuntaan, joka on itse asiassa ottanut tämän esityksen jo ennakkokäsittelyyn, kuten meillä on tapana paljon tehdä. Täytyy huolehtia, että tämän murroksen keskelläkin saadaan turvattua muun muassa hyvän hallinnon takeet ja virkavastuu, joka on Suomen perustuslaissa nimenomaan henkilökohtaista vastuuta, saadaan kohdennettua tehokkaasti. Nämä ovat viime kädessä jokaisen kansalaisen suojaa tämän valtavan murroksen keskellä, jonka tekoäly suomalaiseen yhteiskuntaan tuo riippumatta siitä, haluammeko sitä vai emme. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Haluan, että me Suomen päättäjät teemme kaikkemme, jotta sähkön hinta on suomalaisille kohtuullinen. Datakeskusbuumi ei saa realisoitua isoksi sähkölaskuksi suomalaisille kodeille, yrityksille ja koko kansantaloudelle. Datakeskukset ovat Suomelle mahdollisuus vain, jos ne tuovat mukanaan tarvitsemansa sähkön. Tätä datakeskuksilta on vaadittava. Se on tämän lakialoitteen keskeinen sisältö. Tämän lakialoitteen tavoitteena on siis turvata sähkön kohtuullinen hinta suomalaisille sekä sähköjärjestelmän toimintavarmuus tilanteessa, jossa datakeskuksista johtuva sähkönkulutus kasvaa hyvin voimakkaasti lähivuosina. Lakialoitteen on allekirjoittanut 105 edustajaa kaikista eduskuntapuolueista. Suomalaisten sähkönkäyttäjien asia on siis meille yhteinen. Arvoisa puhemies! Lakialoitteessa ehdotetaan lisättäväksi sähkömarkkinalakiin säännökset datakeskusten sähköverkkoon liittämisen erityisistä ehdoista sekä datakeskusten joustavan sähköntuotannon ja kulutusjouston osallistumisesta sähkömarkkinoille. Näiden säännösten tarkoituksena on varmistaa, että sähköjärjestelmän toiminnan kannalta merkitykselliset datakeskukset kattavat sähkönkulutuksensa uudella sähköntuotannolla sekä tarjoavat joustokykyä sähköjärjestelmään. Puhemies! Kantaverkonhaltija Fingridin tuoreen arvion mukaan liittymissopimuksen omaavien datakeskusten yhteenlaskettu sähköteho on jo yli 5 000 megawattia. Se on aivan massiivinen määrä uutta, tasaista sähkönkulutusta lähivuosina. Vertailun vuoksi tuo sähköteho vastaa kymmenen Loviisan ydinreaktorin sähkötehoa. Rakenteilla ja suunnitteilla olevat datakeskukset voivat nostaa Suomen sähkönkulutusta lähivuosina jopa 30 prosenttia. Datakeskukset ovat Suomen kansantaloudelle siis mahdollisuus, kunhan säännöt ovat kunnossa. Datakeskukset tarkoittavat investointeja sekä työpaikkoja rakentamisen aikana ja sen jälkeen. Eilen julkistettiin Suomen historian suurin investointi Suomeen. Google tekee 13 000 miljoonan euron datakeskusinvestoinnin Suomeen. Tämä tuo työtä ja toimeentuloa maahamme. Talouden kasvun ja puhtaan siirtymän kannalta merkittävää on, että datakeskusten kysyntä voi lisätä uutta sähköntuotantoa. Samalla datakeskusten suuri ja joustamaton sähkönkulutus muodostaa merkittävän riskin sähkön hinnalle ja riittävyydelle. Datakeskusten sähkönkulutus on luonteeltaan tasaista. Se ei siis lähtökohtaisesti jousta sähkön hinnan tai tehotilanteen mukaan ilman erityisiä ratkaisuja. Datakeskukset toisin sanoen kuluttavat myös silloin, kun Suomen sähkönkulutus on talvipakkasilla jo valmiiksi huipussaan ja tehotilanne vaikea. Tosiasia on, että kun sähkön kulutus kasvaa, sähkön hinta nousee, ellei sähkön tuotantoa lisätä. Tämä on sähkömarkkinan laki. Arvoisa puhemies! Sähkön hinnan ja riittävyyden ratkaisee siis datakeskusbuumissa se, rakennetaanko uutta sähköntuotantoa samaan tahtiin, kun datakeskusten sähkönkulutus kasvaa. Nykyisin vain osa datakeskuksista hankkii sähkönsä uutta tuotantoa koskevilla sähköntoimitussopimuksilla eli PPA-sopimuksilla. Osa datakeskushankkeista ostaa käyttöönsä siis olemassa olevaa sähköntuotantoa Suomesta. Tämä on pois markkinoilta. Datakeskusten sähkönkulutus tulisi kattaa myös silloin, kun ei tuule. Ilman uutta säätövoimaa tai datakeskuksen muuta joustokykyä datakeskus ei kykene kattamaan omaa kulutustaan joka hetki. Tämä johtaa siihen, että koetaan sähkön hintapiikkejä. No, miksi siis uusi sähkönkulutus ei luonnostaan sähkömarkkinoilla synnytä käsi kädessä uutta sähköntuotantoa? Syynä ovat sähkömarkkinamalliin liittyvät kannustinongelmat: Ensinnäkään se ei ota riittävästi huomioon sähkön erityispiirteitä hyödykkeenä. Sähköä ei voida laajamittaisesti, pitkäaikaisesti ja kustannustehokkaasti varastoida nykyteknologialla, minkä vuoksi riittävä sähköntuotanto on turvattava lähtökohtaisesti joka hetki. Sähkömarkkinoilla ei kuitenkaan makseta kyvystä tuottaa sähköä, vaan siellä maksetaan tuotetusta sähköenergiasta. Tuotantokapasiteettia ei siis kannata rakentaa varastoon. Toiseksi, investoinnit uuteen sähköntuotantoon vievät tavanomaisesti vuosia. Jos sähkönkulutus kasvaa nopeasti — siis lyhyessä ajassa — ilman, että sääntely vaatii vastaavasti sähköntuotannon tai kulutusjouston kasvua, seurauksena voivat olla pitkäaikaisesti hyvin korkea sähkön hinta sekä vakavat tehopulatilanteet. Ellei datakeskusten sähköverkkoon pääsylle aseteta ehtoja, datakeskusten sähkön kulutuksen voimakas ja nopea kasvu voi siten nostaa sähkön hintaa huomattavasti lähivuosina. Tämä heikentäisi sähköistyvän teollisuuden kilpailukykyä sekä kasvattaisi kotitalouksien kustannuksia, jopa kohtuuttomasti. Lisäksi se voisi vakavimmillaan johtaa tehopulaan. Tuoreessa valtioneuvoston julkaisemassa selvitysmies Mattilan raportissa puhutaan jopa yli 80 sentin kilowattituntihinnoista kahden vuorokauden ajan, yli 50 sentin kilowattituntihinnasta neljän vuorokauden ajan ja yli 15 sentin hinnasta yli kahden viikon ajan tilanteessa, jossa Suomen sähköjärjestelmään lisätään datakeskusten it-tehoa yli kaksi ja puoli tuhatta megawattia. Kuten totesin, Fingrid on nyt kertonut, että liittymissopimuksia on tehty tähän nähden jo tuplamäärä, uutta datakeskustehoa Suomen sähköjärjestelmään. Jokainen voi tehdä tästä matematiikan. Kohtuuhintainen ja toimitusvarma sähkö on yksi Suomen tärkeimmistä kilpailueduista. Lisäksi se on välttämättömyyshyödykkeenä kohtuuhintaisen asumisen ja arjen keskeinen tekijä. Kohtuuhintainen sähkö on kerta kaikkiaan turvattava. Siksi tässä lakialoitteessa ehdotetaan sähkömarkkinalakiin lisättäväksi pykälät, jotka edellyttävät, että sähköverkkoon liitettävän datakeskuksen on katettava sähkönkulutuksensa uudella sähköntuotannolla tai kulutusjoustollaan. Ehdotetut pykälät vastaavat Irlannin käyttöön ottamaa sääntelyä. Esittelen ne hieman tarkemmin myöhemmin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tätä keskustelua kuunnellessani en välty siltä huomiolta, että jossain määrin sekaisin menevät kaksi eri asiaa, eli yhtäältä kysymys siitä, tulisiko perustuslaissa säätää eläinten perusoikeuksista, ja toisaalta kysymys siitä, tulisiko eläinten asemaa, oikeuksia parantaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Nämähän ovat kaksi eri asiaa. Nyt käsittelyssä on kansalaisaloite siitä, että eläinten oikeuksista säädettäisiin juuri perustuslaissa. Siitä on nyt kysymys. Eli käsittelyssä ei ole aloite eläinten oikeuksien ja aseman parantamisesta esimerkiksi eläinten hyvinvointilaissa tai muussa tavallisessa laissa. Eläinten hyvinvointilakiin on tässä keskustelussa runsaasti viitattu. Kyse ei ole siis siitä, pitäisikö eläinten hyvinvointia ylipäätään parantaa. Nyt puhutaan siitä, mistä asioista tulisi juuri perustuslain säätää. Perustuslakivaliokuntahan on ollut tämän aloitteen käsittelyssä erilaisessa asemassa kuin tavanomaisesti, siis silloin kun valiokunta arvioi tavallisten lakien tai niitä koskevien lakiehdotusten perustuslainmukaisuutta ja suhdetta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Kuten tosiaan valiokunnan mietinnössäkin todetaan, tämän talon ja tämän salin harkintaa, poliittista harkintaa, muutettaessa perustuslakia rajaa ainoastaan perustuslain 73 §:n mukainen perustuslain säätämisjärjestys. Eli viime kädessä kysymys siitä, haluaako eduskunta hyväksyä tähän kansalaisaloitteeseen sisältyvän lakiehdotuksen, ylipäätään jonkin lakiehdotuksen perustuslain muuttamiseksi, on poliittinen kysymys Suomessa. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin omaksunut eräitä perustuslain muuttamiseen liittyviä valtiosääntöpoliittisia periaatteita, joihin viittasin tuossa esittelypuheenvuorossa ja joita valiokunta mietinnössään käsittelee, ja haluan niitä hieman tässä keskustelussa tarkemmin avata. Näitähän voidaan kuvata siis yleisiksi hyvää perustuslain valmistelua koskeviksi periaatteiksi, ja ne ovat tosiaan luonteeltaan poliittisia, eivät oikeudellisesti tämän salin harkintaa sitovia. Mutta niillä on hyvin pitkä tausta valiokunnan käytännössä ja mietinnöissä, ja ne edustavat tällaista suomalaista valtiosääntötraditiota. Ensinnäkin perustuslain suhteellinen pysyvyys. Eli perustuslain asemaan valtion oikeusjärjestyksen perustana ei sovi se, että siihen kohdistuu jatkuvia muutoksia. Muuttamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Valiokunta on myös todennut, että perustuslain muutoshankkeisiin ei pidä ryhtyä päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella eikä muutenkaan niin, että hankkeet olisivat omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta. Toisaalta valiokunta on todennut, että on pidettävä huolta siitä, että perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista. Toisin sanoen kansalaisen olisi siis kyettävä perustuslain tekstin perusteella hahmottamaan, mikä hänen oikeusasemansa perustaltaan Suomessa on. Valiokunta on lisäksi sanonut, että perustuslain mahdollisia muutostarpeita tulee arvioida huolellisesti ja muutokset tehdä perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän asiapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta. Nähdäkseni tämä keskustelu, siis tämänpäiväinen keskustelu, tästä kansalaisaloitteesta jo osoittaa sen, että tällaista yhteisymmärrystä Suomessa eläinten perusoikeuksien säätämisestä ei ole. Arvoisa puhemies! Tähän aloitteeseen liittyy tietysti erittäin merkittäviä arvokysymyksiä sekä valtiosääntöteoreettisia kysymyksiä. Kansalaisaloite eläinten perusoikeuksista koskettaa perustuslain perusratkaisuja. Perustuslain 1 §:n mukaanhan valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapaudet ja oikeudet. Perustuslain esitöiden mukaan tämä vaatimus ilmaisee perustavanlaatuisten oikeuksien yleisinhimillisen perustan — siis inhimillisen perustan. Kuten valiokunta mietinnössään tuo esiin, kansalaisaloitteen hyväksyminen tarkoittaisi merkittävää muutosta Suomen oikeusjärjestyksen perusteisiin. Ajatus eläinten perusoikeuksien ottamisesta perustuslakiin herättää myös polttavia, perustavanlaatuisia kysymyksiä demokratian ja perusoikeuksien välisestä suhteesta. Kysehän olisi perustuslain muuttamisesta tavalla, joka ottaisi uusia asioita pois kansaa edustavan eduskunnan enemmistön ja lainsäätäjän harkintavallan eli demokraattisen valinnan piiristä. Miten tällainen esitys suhtautuu demokratiaperiaatteeseen eli siihen kansanvallan pääsääntöön, jonka mukaan enemmistö päättää, miten eläinten perusoikeudet demokratian rajoitteena olisivat oikeutettavissa demokratiaperiaatteen kannalta? Oikeusteoreetikko Hans Kelsen on katsonut, että juuri demokraattinen enemmistöperiaate maksimoi yksilön autonomiaa tilanteessa, jossa kollektiivinen päätöksenteko on välttämätöntä. Suomen valtiosääntöteoriassa kriittisiä ja nähdäkseni perusteltuja kantoja perusoikeuksien ja demokratian välisestä jännitteisestä suhteesta on esittänyt ainakin Niilo Jääskinen. Tämä jännitehän siis syntyy siitä, että demokratian tuottamat päätökset voivat olla ristiriidassa perusoikeuksien kanssa. Jääskisen mukaan demokratiaan konstitutiivisessa suhteessa ovat vaali- ja osallistumisoikeudet. No, Suomen valtiosääntöteoriassa on nähty myös niin, että muutkin perusoikeudet ovat konstitutiivisessa suhteessa demokratiaan. Yhtä kaikki, eläinten perusoikeuksilla ei voitane mitenkään nähdä tällaista konstitutiivista suhdetta demokratiaan, siis ihmisten väliseen demokraattiseen päätöksentekoon. On keskeistä huomata, että Suomessa on säädetty eläinten hyvinvointia edistävää lainsäädäntöä, kuten monia muitakin yhteiskunnallisia muutoksia edistäviä tavallisia lakeja, yhtäältä perustuslain estämättä ja toisaalta ilman perustuslain velvoitetta, ja osoituksena tästä on se eläinten hyvinvointilaki. Mikä on siis se ongelma, jota demokraattinen enemmistö ei ole pystynyt ratkaisemaan halutessaan tavallisella lailla, mitä tulee eläinten oikeuksiin? Mikä on se ongelma, joka olisi törmännyt perustuslakiin? Kyse on nimenomaan siitä, mitä enemmistö ei ole voinut tehdä halutessaan. Se, missä määrin ja miten eläinten oikeuksia tai asemaa pitäisi parantaa, on demokraattisen debatin aihe ja sen enemmistön käsissä, kulloisenkin demokraattisen enemmistön käsissä. Sellaista on demokratia. Siitä tässä kansalaisaloitteessa ei ole kysymys. Tässä halutaan ottaa asioita pois demokraattisen eli kansanvaltaisen valinnan piiristä.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys alueidenkäyttölaiksihan on erittäin kannatettava. Se sujuvoittaa kaavoitusta, maankäyttöä, vähentää byrokratiaa, antaa edellytyksiä investoinneille. Ihmettelen kyllä tätä keskustan kritiikkiä, jota äsken tätä esitystä kohtaan kuulimme. Siis onko todella niin, että Suomen Keskusta pitää kuntien itsehallinnon kannalta ongelmallisena sitä, että suomalaisen maanomistajan asemaa kaavoituksessa parannetaan merkittävästi? Tästäkö tämä kritiikki johtuu? Siis tämä alueidenkäyttölaki on suomalaisen maanomistajan asemaa vahvistava laki. Kuten äsken edustaja Jukkolan erinomaisesta puheenvuorosta kuultiin, se vahvistaa maanomistajan asemaa kahdella tavalla. Ensinnäkin tämän lain myötä tuodaan lakiin maanomistajan oikeus saada tietyistä kaavamääräyksistä korvauksia silloin, kun maanomistajan metsänkäyttöä rajoitetaan. Tämä on erittäin tärkeä asia suomalaiselle metsänomistajalle. Toiseksi tässä vahvistetaan maanomistajan oikeutta päättää siitä, miten maanomistajan maata käytetään, millaista toimintaa sinne kaavoitetaan. Tässä tuodaan kaavoitusaloite lakiin, edellytetään kuntaa reagoimaan siihen tietyssä määräajassa. Nythän ovat siis jotkin kunnat toimineet niin, että nämä maanomistajan kaavoitusaloitteet ovat jääneet niin sanotusti mappiin ö, siis määräämättömän pitkäksi ajaksi. Ajatelkaa: kun maanomistaja ilmaisee, että minä haluan kehittää tätä omaa maatani tietyllä tavalla, niin kunta laittaa tämän aloitteen pölyttymään mappiin eikä edes vaivaudu vastaamaan maanomistajalle. Tämä lakiesitys korjaa tämän. Ja sitten kumppanuuskaavoitus tuodaan lakiin. Siihen liittyy myös eräitä perustuslakiin kytkeytyviä kysymyksiä, joita valiokunta varmasti arvioi, mutta poliittisesti pidän hyvin tärkeänä sitä, että parannetaan maanomistajan edellytyksiä osallistua kaavoitukseen ja viedä eteenpäin sitä maankäyttöä omalla maallaan. Sitten vielä nostan esille tästä esityksestä valitusoikeuksien rajaamisen. On hyvin perusteltua se, että asemakaavasta valitusoikeus on asianosaisella eli ei kaikilla kuntalaisilla. Lisäksi Suomessa on esimerkkejä siitä, että yhdistykset toimivat vaikeuttaakseen kunnan maankäyttöä ja kehittymistä. Eli on viitteitä siitä, että valitusoikeutta voidaan käyttää myös ikään kuin väärin. Tällä esityksellä sitten rajoitetaan näiden yhdistysten valitusoikeutta sillä tavalla, että niiden on pitänyt olla aktiivisia kaavoituksen aiemmassa vaiheessa ja pyrkiä sillä tavalla vaikuttamaan, kun kaavasta on päätetty. Lisäksi tämä vähittäiskaupan suuryksikkösääntelyn helpottaminen on erittäin tervetullut uudistus, ja itse toivoisin, että siinä vielä tulevaisuudessa päästäisiin entistä pidemmälle. [Puhemies koputtaa] Nimittäin tämä suuryksikkösääntely on yksi tekijä sille, minkä takia Suomessa vähittäiskauppa on päässyt niin pahoin keskittymään. — Kiitos.