Vikman Sofia

Arvoisa puhemies! Suomen menestys lähtee aina perusopetuksesta. Suomalaiseen kouluun tarvitaan kurin ja järjestyksen palautus. Ei ole vanhanaikaista, että opettajaa tervehditään, pipo otetaan päästä, oppitunnilla annetaan työrauha ja opettajan ohjeita noudatetaan. [Timo Harakka: Pysykää aiheessa!] Hyvät käytöstavat eivät saa olla katoavaa kansanperinnettä. Jos sääntöjä rikotaan, siitä pitää seurata jotain. Opettajat ovat nostaneet esiin epäkohdan: oppilas voidaan määrätä jälki-istuntoon, mutta hän voi jättää sen nyt suorittamatta. Mitä virkaa on seuraamuksella, jos sitä ei tarvitse noudattaa? [Pia Lohikosken välihuuto] Tämä pitää korjata. Kouluilla pitää olla keinot pitää järjestystä, opettajille valtuudet, oppilaille velvollisuuksia kotien vastuuta unohtamatta. On perusopetuksen kunnianpalautuksen aika, jotta jokaisen oikeus oppia voi toteutua. Kysyn opetusministeriltä: oletteko valmis palauttamaan kouluihin kurin ja järjestyksen ja säätämään jälki-istunnon velvoittavaksi esimerkiksi tänään jättämäni lakialoitteen mukaisesti? [Timo Harakka: Ei tämä ole mikään mainoskatko! — Välihuutoja — Puhemies koputtaa]

Arvoisa puhemies! Tulevaisuususkoa ei myöskään lisää se, jos perinteitämme aletaan tulkita ongelmiksi ja kouluja pelotellaan luopumaan niistä. Valtioneuvoston alaisen tasa-arvolautakunnan ratkaisun myötä koulut ovat nyt sakkojen uhan pelossa alkaneet varoittaa koteja siitä, että kevätjuhlassa soi Suvivirsi. Suvivirsi kuuluun kevätjuhlaan. Perinteen siirtäminen ei saa olla vaaratiedotteen aihe. Suvivirsi on osa suomalaista kulttuuriperintöä, ja koulun tärkeä sivistyksellinen tehtävä on perinteemme siirtäminen tuleville sukupolville. Perustuslakivaliokunta on katsonut, ettei Suvivirren laulaminen tee koulun kevätjuhlasta ja tunnustuksellista uskonnon harjoittamista. Opetushallitus ohjeistaa samoin. Siksi kysyn opetusministeriltä: annatteko selkeän viestin ja selkänojan Opetushallitukselle ja kouluille siinä, että kouluissa voidaan jatkossakin vaalia suomalaisia perinteitä ja laulaa Suvivirsi kevätjuhlassa ilman erillisiä vaaratiedotteita tai pelkoa [Puhemies koputtaa] sanktioista? [Timo Harakka: Näin paljon kokoomusta kiinnostaa nuorisotyöttömyys!]

Arvoisa puhemies! Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeinen prioriteetti on tukea Ukrainaa, maan suvereniteettia, itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta. Kun tuemme Ukrainan puolustustaistelua Venäjän hyökkäyssotaa vastaan, puolustamme kansainvälisen oikeuden perusperiaatteita ja demokraattisia arvoja. Tähänkin pohjaten on luonnollista ja kannatettavaa, että vastaamme Ukrainan koulutustarpeisiin ja lähdemme kouluttajamaana mukaan myös operaatio Legioon. Muut kouluttajamaat ovat joukko, jossa Suomen on hyvä ja luonteva olla mukana, läheisiä kumppanimaitamme. Samalla saamme tärkeää vastavuoroista kokemusta Ukrainan puolustussodankäynnin oppien pohjalta. Ennen kaikkea kyse on kuitenkin siitä, että jatkuva kansainvälinen tuki edistää kestävän ja oikeudenmukaisen rauhan saavuttamista Ukrainaan.

Arvoisa puhemies! Näin Minna Canthin päivänä on hyvä muistaa, että hallitus on tehnyt lukuisia tasa-arvoa lisääviä päätöksiä. [Eduskunnasta: Höpö höpö!] Pakkoavioliitot ja silpominen on kriminalisoitu, väkivaltaan puututaan aiempaa tiukemmin, naisten terveyspalveluita on parannettu ja työperäiseen hyväksikäyttöön puututaan. Työelämän tasa-arvon kivijalka on peruskoulu, johon hallitus on panostanut erityisen paljon: pysyvää lisärahoitusta, työrauhan parantamista, kännykkäkieltoa, lisää aikaa oppimiseen, lisää aikuisia. Oppimistulosten erot ovat kuitenkin pitkään kasvaneet, erityisesti pojat jäävät jälkeen, tyttöjen ahdistuneisuus on lisääntynyt, ja meillä Suomessa koulutuksen alavalinnat eriytyvät sukupuolen mukaan kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen vahvasti. Kysyn opetusministeriltä: miten peruskoulu vastaa tulevaisuudessa paremmin näihin tasa-arvohaasteisiin huolehtien [Puhemies koputtaa] sekä tyttöjen että poikien tarpeista nykyistä paremmin?

Arvoisa rouva puhemies! Nuoret ovat yliedustettuina liikennekuolemissa. Suomen liikenteessä on kuollut viime vuosina aivan liian monta nuorta. Tilastot kertovat karua kieltä siitä, että riskit kasautuvat nimenomaan nuorille kuljettajille. Kyse on ilmiöstä, johon lainsäätäjän täytyy vastata. Viime vuosina 17-vuotiaille myönnettyjen ikäpoikkeuslupien määrä on kasvanut merkittävästi ja alaikäisten kuljettajien määrä liikenteessä on lisääntynyt. Ikäpoikkeuslupien määrä on miltei kymmenkertaistunut muutamassa vuodessa. Kun poikkeuksesta tulee käytännössä uusi normaali, alkuperäinen tarkoitus hämärtyy. Eurooppalaisessa vertailussa alaikäisten kuljettajien rajaamaton ajo-oikeus on poikkeuksellista. Monissa maissa nuorten kuljettajien oikeuksiin liittyy riskienhallinnan vuoksi asteittaisia rajoituksia, kuten yöajokieltoja tai matkustajarajoituksia. On perusteltua kysyä, miksi Suomessa 17-vuotias voisi ajaa ilman erityisiä rajoituksia, kun tutkimustieto kertoo nuorten kuljettajien kohonneesta riskitasosta. Vakavissa onnettomuuksissa korostuvat usein ylinopeus, matkustajien mukanaolo ja yöaika. Edellä mainituista syistä on perusteltua, että ikäpoikkeusluvan ehtoja tiukennetaan. Poikkeuslupa palautetaan poikkeukseksi, ei automaattiseksi reitiksi nopeampaan ajokorttiin. Olennaista on myös 17-vuotiaiden yöaikaisen ajamisen rajoittaminen henkilöautolla aikavälillä kello 00—05. Merkittävä osa alaikäisten henkilövahingoista tapahtuu juuri näinä tunteina. Rajoitus ei estä välttämätöntä liikkumista, mutta vähentää tilanteita, joissa edellä mainitut riskit kasautuvat. Alaikäisen ajoneuvoon tuleva erityinen tunnus helpottaa valvontaa ja lisää läpinäkyvyyttä. Se myös muistuttaa muita tielläliikkujia siitä, että kyseessä on uusi kuljettaja. Uudistus ei rajoitu pelkästään poikkeuslupiin. Riskientunnistamiskoulutusta lisätään ja teoriakokeen vilppiin puututaan aiempaa tiukemmin, jotta jokainen ajokortin saava on aidosti sisäistänyt liikennesäännöt ja turvallisen ajamisen periaatteet. On tärkeää korostaa, ettei kyse ole nuorten liikkumismahdollisuuksien romuttamisesta. On tilanteita, joissa auto on edellytys koulun, työn tai harrastusten kannalta. Siksi poikkeuslupamahdollisuus säilyy silloin, kun todellinen tarve on olemassa. Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että eduskuntakäsittelyssä vielä katsotaan läpi ja varmistetaan, että perheiden arki ja nuorten liikkumismahdollisuudet kouluun, harrastuksiin ja mahdollisiin töihin eivät hankaloidu kohtuuttomasti tai tarpeettomasti. Toivon, että eduskuntakäsittelyssä vielä myös pohditaan, mitä seuraa henkilöauton mahdollisesta korvautumisesta mopoautolla tilanteissa, joissa liikkuminen esimerkiksi harrastukseen ei käytännön elämässä ole muutoin mahdollista. Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, on tarpeen, että lainsäätäjä tarttuu tähän ongelmaan, nuorten liikennekuolemiin, ja tekee tarvittavat toimet. On hyvä, että tämä lakiesitys on saatu eduskuntaan.