Zyskowicz Ben

Kiitos, arvoisa puhemies! Edustaja Niemen puheenvuoron johdosta on todettava, että yksi tämän hallituksen esityksen tarkoitus on myös selkeyttää tilannetta. Eli on käytännössä huomattu — viittasin jo äänin 2—1 tehtyyn hallinto-oikeuden ratkaisuun — että on ollut epäselvyyttä tietojen saannissa tai oikeudessa luovuttaa, ja tämä lakiesitys myös selkeyttää sitä. Jos tämä hylätään, mitä vihreät ehdottavat, niin silloin se selkeyttäminen jää tekemättä ja tämä epäselvä tilanne jatkuu. Edustaja Pitkolle vielä vastaan, että varmasti on luottamuksellisia potilastietoja se, että joku on jossain sairaalassa. Tämä menee vähän semantiikkaan. Itse ymmärrän ja, luulen, valtaosa suomalaisista ymmärtää terveystiedoilla itse siihen potilaan terveyteen tai sairauteen liittyviä tietoja. Siksi, kun sanoitte, että tässä annetaan poliisille oikeus päästä terveystietoihin, mielestäni se ei ole totta, jos terveystiedot ymmärretään siten kuin luulen valtaosan ihmisistä ymmärtävän eli niin, että ne ovat tietoja ihmisen terveydestä. Sitten kysyitte: sitäkö te puolustatte, että voidaan antaa tietoja, että siellä laitoksessa on tämä etsitty, rikoksesta epäilty henkilö? Kyllä, sitä me puolustamme. [Jenni Pitkon välihuuto] Jos raiskauksesta epäilty henkilö on jossain sairaalassa, on mennyt sinne joko piiloon tai mistä tahansa muusta syystä, ja poliisi häntä etsii ja poliisi kysyy, onko se raiskauksesta epäilty henkilö siellä — ihan siis nimi — onko tai onko ollut, niin kyllä, sitä me puolustamme, että se sairaala saa kertoa, että kyllä hän täällä on. Ja sitäkö te vastustatte sitten? Teidän mielestänne tämän raiskauksesta epäillyn henkilön perusoikeudet ja yksityisyydensuoja ovat siinä sitten tulleet loukatuiksi, jos kerrotaan, että täällä hän on. No, tässä punninnassa me — ja luulen nyt puhuvani kaikkien kokoomuslaisten puolesta — olemme todellakin sitä mieltä, että tämän henkilön yksityisyydensuoja saa väistyä turvallisuuden intressin edellä. [Jenni Pitko: Entäs se ihmiskaupan uhri?] Se on turvallisuuden intressi, että hänet saadaan kiinni, hänet voidaan hakea, hänet voidaan tutkia, saattaa vankilaan tai vaikka karkottaa maasta, kuten sanoin, jos hän on ulkomaalainen. [Jenni Pitko: Entäs se ihmiskaupan uhri?] Tässä mielessä kyllä pidän tätä esitystä hyvin tervetulleena. — Jotain piti vielä sanomani, mutta just ei tule mieleen. — Mutta kyllä, tässä tilanteessa, mitä kuvasin, yksityisyydensuoja saa väistyä. Ai niin, piti vielä sanoa siitä, että sitten ihmiset eivät uskalla hakeutua terveyskeskukseen tai muuta. No, jos tämä laki sen aiheuttaa, että joku raiskauksesta epäilty henkilö, joka itse tietää olevansa raiskaaja, [Jenni Pitko: Entäs ihmiskaupan uhri?] ei sen takia hakeudu sairaalaan, kun hän pelkää, että sieltä saatetaan kertoa poliisin kysymykseen, että hän on täällä, niin kyllä, sitä me puolustetaan. Olkoon hakeutumatta sitten, jos tämä raiskaaja sen takia jättää hakeutumatta, siitä huolimatta me puolustetaan.

Arvoisa herra puhemies! Ensin, kun edustaja Pitko tässä vertasi vihreiden ja kokoomuksen ajatuksia turvallisuuden ja yksityisyyden suhteesta, pitää sanoa, että itse kuulun kyllä kokoomuksenkin sisällä tämän pamppulinjan edustajiin. Eli kaikkea, mitä itse sanon, ei tarvitse yleistää koko kokoomusta koskevaksi. Toiseksi sanon — kun tässä edustaja Pitko kantaa huolta yksityisyydensuojasta — että jos meillä on joku raiskaaja, jota poliisi siis epäilee raiskauksesta, ja hän on mennyt, joutunut sairaalaan ja poliisi epäilee, että hän on siellä, ja kysyy, onko hän siellä, ja jos sairaala saa kertoa, että täällä hän on, niin kyllä sen raiskauksesta epäillyn yksityisyydensuoja saa siinä väistyä, saa väistyä sen turvallisuuden edessä, joka koostuu siitä, että poliisi pääsee tutkimaan ja selvittämään sen rikoksen, saattamaan tämän raiskaajan vastuuseen, vankilaan tai vaikka karkotettavaksi maasta, jos tämä sattuu olemaan ulkomaalainen. Kyllä hänen yksityisyydensuojansa saa väistyä. Vai ovatko vihreät tai edustaja Pitko sitä mieltä, että kyllä tämä raiskauksesta epäillyn yksityisyydensuoja on niin tärkeä arvo, että hän saa olla rauhassa siellä sairaalassa ilman, että sairaala saa kertoa poliisin kysyessä, että täällä hän on? Onko se niin tärkeä arvo? Itse ajattelen vaikkapa sen raiskaajan lapsiuhreja ja muita. Vihreät kuulemma ovat aina lasten puolella, mutta eivät näköjään tässä asiassa. Mitä tulee nyt eroon näissä perusoikeusrajoituksissa, puhun nyt omasta puolestani, olen siis sitä mieltä, että siinä tulkinnassa, mikä on perusoikeusrajoitus, niin kuin tämäkin nyt edustaja Pitkon mielestä on perusoikeusrajoitus, kun ei saa kertoa, että tällainen raiskauksesta epäilty henkilö on potilaana... Meillä oli täällä laki, jolla rajattiin kännykän käyttöä oppitunneilla ja jota vihreät tietysti kritisoivat ja vasemmistoliitto tietysti. Sitähän pidettiin perusoikeusrajoituksena muun muassa opetusministeriössä ja eräissä oikeusasiamiehen ratkaisuissa. Mikä oli se perusoikeusrajoitus? No, siinä kuulemma sananvapautta rajoitettiin, yksityisyydensuojaa rajoitettiin, omaisuudensuojaa rajoitettiin ja muuta. Onneksi perustuslakivaliokunta antoi siitä lakiesityksestä loistavan lausunnon, jossa se totesi, että tässä ei ole kyse mistään perusoikeusrajoituksesta, tämä liittyy lähinnä sivistyksen perusoikeuteen. Kyllä tämä on mennyt aivan järjettömyyksiin, mikä kaikki on perusoikeusrajoitusta, niin kuin tämäkin nyt sitten ilmeisesti edustaja Pitkon mielestä on sen raiskauksesta epäillyn henkilön perusoikeusrajoitus, jos sairaala voi poliisin kysyessä kertoa, että kyllä hän täällä on.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Se, mitä edustaja Pitko puheenvuorossaan väitti, ei pidä paikkaansa. Tässä ei rajoiteta ihmisten perusoikeuksia, eivätkä tässä poliisiviranomaiset pääse käsiksi terveystietoihin. Sen vielä ymmärrän, että vasemmistoliitto haluaa tämän hylätä, koska heidän mielestään ilmeisesti poliisitoiminta on vain luokkavallan väline. Mutta sitä, että vihreät haluavat tämän hylätä, en ymmärrä. Myöhemmin keskustelussa, kun on enemmän aikaa, käy ilmi, mitä tässä säädetään — ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä edustaja Pitko väitti. En todellakaan ymmärrä, että vihreät haluavat hylätä semmoisen esityksen, jossa poliisille annetaan mahdollisuus paremmin saada kiinni erilaisia rikollisia ja vahvistetaan viranomaisten välistä tiedonvaihtoa, joka parantaa oikeusturvaa kansalaisille ja parantaa turvallisuutta maassamme.

Arvoisa rouva puhemies, arvoisa edustaja Ojala-Niemelä! Muutama tunti sitten tässä salissa käytiin ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua, jossa muun muassa edustaja Honkasalo käytti puheenvuoron, ja ajattelin nyt jonkin verran kommentoida tätä edustaja Honkasalon puheenvuoroa: Arvoisa puhemies! Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon nytkin: On pakko olla silloin puhuneen edustaja Honkasalon kanssa pitkälti samaa mieltä hänen arviostaan Yhdysvaltojen nykyhallinnon politiikasta. Presidentti Trump on täysin arvaamaton toimija. Kun katsoo hänen hölmöilyjään, häntä olisi vaikea ottaa vakavasti, mutta pakko on, koska hän on USA:n presidentti. Nyt hänen ja Yhdysvaltain nykyhallinnon tulisi Ukrainan tilanteessa lopettaa häikäilemättömän hyökkääjän eli Venäjän ymmärtäminen ja asettua vahvasti tukemaan Ukrainaa ja painostamaan Venäjää, jotta rauhanprosessi voisi edetä. Olen vakuuttunut siitä, että Suomen valtiojohto tekee parhaansa vaikuttaakseen Yhdysvaltoihin tämän käänteen aikaansaamiseksi. Tähän kovasti valtiojohtoamme kannustan. Toisin kuin edustaja Honkasalo, minä ymmärrän hyvin, että Suomen valtiojohto ja eduskunta virallisissa dokumenteissaan puhuvat USA:n nykyhallinnosta pehmeämmin ja diplomaattisemmin kuin me rivikansanedustajat, kuten edustaja Honkasalo ja minä — tosin edustaja Honkasalo ei taida olla ihan rivikansanedustaja, koska hän on puolueensa varapuheenjohtaja, mutta minä nyt ainakin olen rivikansanedustaja. Tässä mainitsemassani puheenvuorossaan edustaja Honkasalo syytti Suomea ja Suomen johtoa ja hallitusta siitä, että se vaikenee Israelin toimista Gazassa ja Libanonissa. Tämähän ei ole totta. Ei tarvitse kuin perehtyä ulkoministeri Valtosen lausuntoihin, niin voi huomata, että Suomi ei todellakaan vaikene siitä, mitä Israel tekee Gazassa tai Libanonissa. Sen sijaan edustaja Honkasalo itse vaikenee visusti siitä, että nimenomaan Hamas aloitti Gazan sodan ja Hizbollah yhtyi tähän sotaan päivän sen jälkeen, kun Hamas aloitti sodan lokakuussa 2023 hyökkäämällä israelilaisten siviilien kimppuun ja surmaamalla yli 1 200 ihmistä. Näin ollen Hamas sodan aloittajana on ensisijaisesti vastuussa niistä kauhistuttavista kärsimyksistä, joiden kohteeksi Gazassa asuvat ihmiset ovat joutuneet. — Kiitos. Tässä oli puheenvuoroni, ja minäkin tässä toivotan kaikille oikein hyvää juhannusta ja kesää muutenkin. Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies, hyvät kansanedustajat! Joulukuussa 2023 Porissa Robin Kivistö ‑niminen mies tappoi 15-vuotiaan lapsen ampumalla tätä lähietäisyydeltä päähän. Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi Kivistön taposta kymmenen vuoden vankeuteen toukokuussa 2024. Saman tien käräjäoikeus päästi Kivistön vapaalle jalalle. Sen seurauksena hän syyllistyi 17 uuteen rikokseen, muun muassa törkeään pahoinpitelyyn eli puukotukseen, kahteen laittomaan uhkaukseen sekä muun muassa törkeään rattijuopumukseen. Miten tämän tappajan vapauttaminen oli mahdollista? Elokuussa 2024 Carl Björkendahl ‑niminen mies ampui Lassilassa, eli minun naapurissani, sisään asuntoon pistoolilla. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Björkendahlin murhan yrityksestä kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Mutta Björkendahl vapautettiin, ja hän otti saman tien jalat alleen, pakeni ulkomaille ja on nyt Interpolin etsityimpien rikollisten listalla. Miten tämän murhaa yrittäneen ammattirikollisen vapauttaminen oli mahdollista? Kolmas tapaus: Tammikuussa 2025 tuomittiin 24-vuotias mies Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa törkeästä huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikoksesta kahden vuoden ja kolmen kuukauden vankeuteen. Samalla hänet päästettiin vapaalle jalalle, minkä seurauksena hän vuotta myöhemmin surmasi Tampereella hotellissa 22-vuotiaan naisen. Miten tämän hengenvaarallisen huumerikollisen vapauttaminen oli mahdollista? Aikaisemmin Suomessa murhaajat, tappajat ja esimerkiksi törkeät raiskaajat pidettiin yleensä tutkintavankeudessa, kunnes he siirtyivät vankilaan suorittamaan rangaistustaan. Edellä esitin kolme kysymystä. Vastaus edellä oleviin kysymyksiin on se, että korkein oikeus päätti 4.3.2024, että tämä Suomen hyvä laki ja hyvä käytäntö, jota juuri selostin, ovat vastoin Suomen perustuslakia. Taustalla päätöksessä olivat tietysti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjaukset ja perus- ja ihmisoikeusmyönteinen laintulkinta, siis rosvojen perus- ja ihmisoikeudet. Uhrien oikeuksista ei ilmeisesti ole niin väliä, sillä useinhan he ovat kuolleet. Tänä päivänä vangitsemiseen ei riitä se, että kyseessä on murhamies tai muu erittäin törkeä rikoksentekijä, vaan vaaditaan, että käsillä on lisäksi joko pakenemisen vaara, todisteiden sotkemisen vaara tai rikoksen jatkamisen vaara. Nämä pitäisi pystyä osoittamaan, mikä on usein vaikeaa. Onneksi nykyinen Orpon hallitus ja oikeusministeri Leena Meri ovat nyt korjaamassa korkeimman oikeuden edellä mainitun ratkaisun synnyttämän kummallisen ja turvattomuutta luovan tilanteen. Nyt meillä on tässä käsittelyssä lakiesitys, jolla vangitsemisedellytykseksi tulee myös se, että on syytä epäillä, että vapauttaminen aiheuttaisi vaaraa jonkun hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Aikaisemmin tässä lähetekeskustelussa eilen kansanedustaja Mari Holopainen oli pahoillaan siitä, että nykyinen hallitus on antanut useita lakiesityksiä, joissa poliisin toimintavaltuuksia vahvistetaan. Minä olen hyvin iloinen ja kiitollinen siitä, että meillä nyt on hallitus, joka haluaa vahvasti vahvistaa suomalaisten turvallisuutta. Tässä lakiesityksessä on myös muita kohtia kuin se, mistä minä puhuin ja mistä edellä puhuttiin. Kaiken kaikkiaan tämä on tervetullut lakiesitys, jolla siis vahvistetaan Suomen turvallisuutta — kiitos siitä hallitukselle.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää hallitusta tästä erinomaisesta esityksestä, joka on hyvin tärkeä ja jossa nimenomaan on tavoitteena — kuten ministeri sanoi koko hallituksen kriminaalipolitiikan tavoitteeksi — yhteiskunnan turvallisuuden lisääminen. Mutta siitä on pakko olla eri mieltä ministeri Meren kanssa, kun sanoitte, että tämä ei johdu siitä korkeimman oikeuden vuonna 24 tekemästä päätöksestä. En tunne kaikkea, mitä Suomessa oikeuslaitoksissa tapahtuu, mutta mediaa seuraamalla ei ole voinut välttyä siltä, että nimenomaan tämän korkeimman oikeuden vuonna 24 tekemän ratkaisun jälkeen murhamiehiä, raiskaajia ja muita erittäin törkeisiin rikoksiin syyllistyneitä on päästetty vapaaksi, minkä jälkeen he ovat tehneet uusia törkeitä rikoksia tai vaihtaneet maisemaa. Totta kai tiedän, että korkeimman oikeuden ratkaisun taustalla oli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja. Tuota tuomioistuinta en ole pitkään aikaan arvostanut, en ainakaan sen jälkeen, kun se rupesi moittimaan Suomea siitä, että tämmöinen irakilainen oli kuollut, joka ei ollutkaan kuollut, vaan ilmeisesti jostain Bagdadin basaarista oli ostettu joku kuolintodistus. — Mutta palataan tähän asiaan.

Arvoisa rouva puhemies! Aivan aluksi: on helppo yhtyä edustaja Sarkkisen ja eräiden muiden edustajien kritiikkiin USA:n nykyisen ulkopolitiikan poukkoilevuudesta ja sanoisin myös epätarkoituksenmukaisuudesta. Varsinaisesti palaan jo edellisessä puheenvuorossani esille ottamaani ajankohtaiseen ydinaseita koskevaan keskusteluun, jota parhaillaan Suomessa käydään: Kerroin, että kun on puhuttu tästä yli hallitus—oppositio-rajan olevasta yhteisestä näkemyksestä siitä, että rauhan aikana Suomi ei salli ydinaseita alueellaan, niin ei ole kyse mistään julkilausumasta, kuten muistaakseni viimeksi eilen A-studiossa sanottiin. Kyse oli siis siitä, että vielä tässä keväällä tulevassa selonteossa hallitus omana kantanaan sitoutuisi tähän — ja nyt pääministeri on tänään vielä ilmoittanut, että tätä hallituksen selonteossa olevaa kantaa valmisteltaisiin parlamentaarisesti kaikkien puolueiden kesken — mutta kun sen jälkeenkin tämä selonteko tulee tänne eduskuntaan, todennäköisesti ulkoasiainvaliokuntaan ja ehkä myös puolustusvaliokuntaan, niin siinä yhteydessähän näissä valiokunnissa yli puoluerajojen voidaan yhdessä muotoilla se näkemys ja kanta, ja sitten kun mietintö tulee tänne suureen saliin, niin silloinhan koko eduskunta hyväksyessään mietinnön sitoutuu tähän kantaan. Näin ollen en voi ymmärtää sitä, mikä tässä mallissa on sellaista, jonka vuoksi sosiaalidemokraatit eivät tätä hyväksy. Hehän pääsisivät nyt pääministerin uuden aloitteen pohjalta muotoilemaan sitä hallituksen selonteossa olevaa kantaa ja viimeistään täällä eduskunnassa valiokunnassa muotoilemaan sitä valiokunnan ja sitä kautta sitten koko eduskunnan kantaa. Kysyin edellisessä puheenvuorossani demareilta vastausta tähän, mikä tässä on vikana ja miksi he eivät tätä hyväksy, sillä tämähän olisi aika lailla se pohjoismainen malli ja linja, mistä he ovat puhuneet. Huomasin, että edustaja Kiljunen olisi halunnut vastata, mutta hänellä ei ollut siihen mahdollisuutta, ja nyt täällä sosiaalidemokraattien edustus on kovin vähäinen — mutta nyt kun edustaja Kiljunen tulee saliin, niin ehkäpä häneltä kuulemme vastauksen. En ole aivan vakuuttunut, että se vastaus on sama kuin mikä olisi edustaja Kokon vastaus, koska huomasin nyt, että... — Ehkä jatkan pöntöstä, vaikka vain lyhyesti. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle] Arvoisa rouva puhemies! Huomasin nyt, että Ilta-Sanomissa 15.3. SDP:n varapuheenjohtaja Razmyar on lausunut, että ”tämä pitää käydä läpi puolueiden kesken parlamentaarisesti neuvotellen”. No, juuri näin ovat muun muassa Kaikkonen ja pääministeri Orpo esittäneet tehtäväksi. Minä ymmärrän hyvin tämän opposition kritiikin tätä prosessia kohtaan, mutta nyt kun hallituksella on halu ja valmius ottaa oppositio mukaan tämän selonteon valmisteluun ja selonteon yhteydessä olevan yhteisen Suomen kannan valmisteluun ja kun, kuten kuvasin, tämä kanta tulee viime kädessä sitten valiokuntien kautta koko eduskunnan suureen saliin ja sitä kautta eduskunnan kannaksi, niin en ymmärrä, mikä tässä on, miksi tämä ei demareille käy. Itse asiassa vetoan puheenjohtaja Lindtmaniin — ehkä edustaja Kiljuseen on vähän turha vedota — että tämä nyt esillä ollut toimintamalli kävisi sosiaalidemokraateille ja saataisiin täältä eduskunnasta mahdollisimman laaja yksituumaisuus tässä asiakokonaisuudessa. Ymmärrän, että tämä yksituumaisuus tuskin voi kattaa vasemmistoliittoa ja Suomen toiseksi vasemmistolaisinta puoluetta eli vihreitä, mutta toivon, että ainakin suurimmat oppositiopuolueet, kuten keskusta, johon uskon, ja myös demarit, kuten toivon, voisivat yhtyä tähän menettelyyn, jolloin me saisimme taas aikaiseksi sellaisen laajan yhteisymmärryksen, mitä tämän kaltaisissa asioissa Suomessa on totuttu noudattamaan ja mitä on hyvä tässäkin yhteydessä noudattaa. — Kiitos.