Essayah Sari

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä haetaan ratkaisua tilanteeseen, joka on pitkään jatkunut ja monella tavalla kärjistynyt. Valkoposkihanhen ja merimetson aiheuttamat vahingot ovat kasvaneet merkittävästi, mutta nykyinen sääntely ei ole kyennyt vastaamaan ongelmaan tyydyttävällä tavalla. On syytä todeta selvästi, että kyse ei ole ollut varsinaisesti resurssien puutteesta, nimittäin yhteiskunta käyttää valkoposkihanhikonfliktin hallintaan vuosittain yli seitsemän miljoonaa euroa. Viljelyvahingot ovat noin nelisen miljoonaa euroa, hanhipeltokorvaukset 2,87 miljoonaa euroa ja karkotus sekä hanhipaimennus noin puoli miljoonaa euroa vuodessa. Merkittävästä taloudellisesta panostuksesta huolimatta vahingot eivät ole poistuneet. Arvoisa puhemies! Esityksellä tuodaan käytännön ratkaisuja tilanteen helpottamiseksi. Valkoposkihanhi ja merimetso siirretään metsästyslain piiriin riistalajeiksi, mutta ne säilyvät edelleen lintudirektiivin mukaisesti rauhoitettuina. Samalla säädetään lain tasolla selkeät tilanteet, joissa tästä rauhoituksesta voidaan poiketa. Eli valkoposkihanhen osalta tämä tarkoittaa mahdollisuutta suojametsästykseen pelloilla, kun pellolla on korjaamatonta satoa, mahdollisuutta toimia lentoasemilla lentoturvallisuuden turvaamiseksi, myöskin saaliin hyödyntämistä mutta myynnin kieltoa sekä velvollisuutta tehdä saalisilmoitus. Merimetson osalta tämä esitys tarkoittaa mahdollisuutta puuttua tilanteisiin kalanpyydysten läheisyydessä sekä lentoasemilla, toimien selkeää alueellista ja ajallista rajaamista ja vastaavaa raportointivelvollisuutta kuin myöskin sitten valkoposkihanhella. Merimetson kyseessä ollen taustalla ovat ennen kaikkea paikalliset kalatalousvaikutukset, jotka voivat olla kalastajille ja myöskin alueen kalakannoille merkittäviä, vaikka vaikutukset eivät aina näy koko rannikon mittakaavassa. Kyse on siis nimenomaan paikallisesti kohdennetusta haittojen hallinnasta. Arvoisa puhemies! Lausuntokierroksella tuli odotetusti esille erilaisia näkemyksiä. Osa piti esitystä tarpeellisena ja käytännössä toimivana ratkaisuna, osa katsoi, että nykyistä lupajärjestelmää tulisi edelleen kehittää tai että esitys olisi liian pitkälle menevä. Lisäksi osa lausunnonantajista kyseenalaisti tutkimusnäytön riittävyyttä ja vaikutuksia muuhun linnustoon. Nämä näkökohdat on kaikki valmistelussa arvioitu huolellisesti. Suomalaisessa hanhipeltotutkimuksessa on havaittu, että vaikutukset eivät ole yksiselitteisiä. Joissakin tapauksissa keväinen suojametsästys ja hanhien aiheuttaman laidunpaineen väheneminen ovat parantaneet muun muassa pellolla pesivien kahlaajien, kuten vaikkapa kuovin, pesintämenestystä. Tämä osoittaa, että kohdennettu sääntely voi myöskin tukea muuta lajistoa. Arvoisa puhemies! Esityksessä on kiinnitetty erityistä huomiota luonnonsuojeluun. suurten petolintujen, kuten merikotkan ja kalasääsken, pesäpaikkojen suoja pesimäaikana turvataan, eikä esitys mahdollista sellaista toimintaa, joka vaarantaisi näiden lajien pesinnän. Toimenpiteet ovat rajattuja sekä ajallisesti että alueellisesti. Arvoisa puhemies! Lausunnoissa tuotiin esille myöskin huoli EU-oikeudesta ja Århusin sopimuksesta. Hallituksen arvio on tässä selkeä. Esitys perustuu lintudirektiivin sallimiin poikkeuksiin. Siinä turvataan oikeusturva ja myös Århusin sopimuksen keskeiset vaatimukset. Erityisesti osallistuminen ja muutoksenhaku täyttyvät. Tältä osin on tärkeää todeta, että suoraan laissa säädettävien poikkeusten lisäksi myös metsästyslain 41 b §:n mukainen poikkeuslupamenettely säilyy rinnalla. Niissä tilanteissa, jotka eivät kuulu yleispoikkeusten piiriin, haetaan edelleen yksilöllinen lupa, ja siihen liittyy edelleen normaali valitusoikeus. Aivan keskeinen osa tätä kokonaisuutta on viljelijöiden korvausjärjestelmän turvaaminen. Esityksessä lähdetään siitä, että valkoposkihanhien aiheuttamien vahinkojen korvaaminen jatkuu rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemisestä ja korvaamisesta annetun lain, niin sanotun RauLaKo-lain, mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että viljelijöiden oikeus saada korvausta säilyy ennallaan ja että vahinkojen kustannuksia ei siirretä yksittäisten toimijoitten kannettavaksi. Samalla järjestelmä mahdollistaa edelleen myös ennaltaehkäisevien toimenpiteitten tukemisen. Hanhipeltoelementti tulee myös säilymään konfliktin hallinnassa. Arvoisa puhemies! Esitykseen liittyen on arvioitu huolellisesti myös perusoikeudet ja säätämisjärjestys. Johtopäätös on, että sääntely on täsmällistä, tarkkarajaista ja oikeasuhtaista. Näin ollen hallitus katsoo, että esitykseen sisältyvät lait voidaan säätää tavallisina lakeina. Vielä lopuksi, arvoisa puhemies: Kyse on lopulta valinnasta: jatketaanko mallilla, jossa käytetään vuosittain miljoonia euroja ilman riittävää vaikuttavuutta, vai siirrytäänkö malliin, jossa voidaan toimia ajoissa, vähentää vahinkoja, turvata ruuantuotantoa ja kalastusta ja käyttää julkisia varoja vastuullisemmin? Hallituksen esitys valitsee näistä jälkimmäisen. Se on tasapainoinen ja käytännönläheinen ratkaisu. Pyydän arvoisaa eduskuntaa käyttämään tarvittavan ajan, mutta tiedämme, että kesätauko lähenee, joten ripeyskään ei ole haitaksi. Haluan vielä todeta, arvoisa puhemies, että tämän esityksen ydin on yksinkertainen: nykyinen järjestelmä on kallis eikä riittävän vaikuttava, ja uudistuksella mahdollistetaan todellakin nopea reagointi, vähennetään vahinkoja, käytetään yhteiskunnan varoja järkevämmin, ja samalla suojelutaso säilyy, oikeusturva toteutuu ja EU-velvoitteet täyttyvät. Kyse ei ole siis suojelusta luopumisesta vaan toimivamman järjestelmän rakentamisesta. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiitoksia myös edustajille hyvistä huomioista. — Todellakin täällä useampi edustaja alleviivasi sitä, että käytännössä metsäsektori nykyisin pitkälti noudattaa nimenomaan nyt näitä lakiin kirjattavia menettelytapoja. Tähän mennessä ne ovat perustuneet ohjeistuksiin, mutta juuri sen takia, että me pystymme varmistamaan omaisuudensuojan, sen, että ei tapahdu esimerkiksi valittamisten kautta tilanteita, joissa meillä hakkuut keskeytyvät, nämä nostetaan sinne lain tasolle. Elikkä tämä on olemassa olevaa. Niin kuin täällä edustaja Hoskonen sanoi, kyllä Suomessa nämä asiat on osattu. Niin onkin, ja sen takia ne nostetaan juuri sellaisinaan nyt sinne. Ei tule mitään uusia säännöksiä, vaan ne hyvät säännökset nostetaan sellaisinaan. Siinä mielessä me voimme sitten varmistaa sen, niin kuin edustaja Eestilä täällä nosti esille, että kun me noudatamme näitä säännöksiä, meillä puuhuolto pelaa. Jos näitä ei tehtäisi, niin sitten olisi hyvin mahdollista, että meillä tulisivat valituskierteet, meillä hakkuut pysähtyisivät, ja siinä mielessä tämäntyyppisiä riskejä meillä ei suomalaisena yhteiskuntana ole varaa myöskään ottaa. Tässä on haettu se tasapaino — edustaja Norrback hyvin sanoi, että on tasapaino haettu — tasapaino luonnon ja sitten toisaalta metsätalouden välillä. Tässä sääntelyssä se on löydetty. Täällä edustaja Kalmari nosti esille, että miksi metsälain lisäksi luonnonsuojelulaissa on ollut näitä muutoksia. Esimerkiksi luonnonsuojelulaissa juuri ehdotetaan muutettavan sitä, että lintujen tahallista häirintää koskeva kielto ei estä maa‑ ja metsätaloutta tai rakentamista. Tämä on ollut asia, joka valitettavasti on ollut edellisen hallituksen aikana säädettynä toiseen suuntaan. On tärkeää huomioida, että ei maa‑ ja metsätalouden harjoittaminen sinällänsä ole sellaista toimintaa, jolla pyritään tarkoituksellisesti esimerkiksi lintujen elämää häiritsemään, vaan se on sitä normaalia rinnakkain elämistä, mitä me ihmiset ja luonto keskenämme toimitamme. Sitten täällä edustaja Rantanen kysyi näistä kieltoajoista. Ensinnäkin on hyvä huomioida se, että nämä kiellothan koskevat nimenomaisesti sellaisia metsäalueita, joista tiedetään, että pesintää on runsaasti, elikkä hakkuukielto kohdistetaan siis sellaisiin metsiin, joissa voidaan olettaa olevan runsaasti lintuja, ja näissä kohteissa olisi vaikeaa estää lintujen pesien vahingoittamista muilla toimilla. Sitten toisaalta nämä ajankohdat, mitkä tässä ovat, ovat täsmälleen ne samat, mitä tällä hetkellä on siis jo noudatettu. Sitten ehkä: Täällä olivat edustajat Elo, Kivelä ja Pitko, jotka toivoivat, että tulisi totaalikieltoja hakkuille kesäaikana. Täytyy muistaa se, että lintuja kuolee erittäin runsaasti liikenteessä, lintuja kuolee lentämällä ikkunoihin. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Kenellekään ei ole tullut mieleen, että kielletään taloista ikkunat tai kielletään autolla ajaminen sen takia, että lintuja kuolee myöskin liikenteessä, mutta metsätalouteen tässä on kohdistettu nyt katsetta, jolloinka sitten me metsätaloudessa sääntelemme niin, että me voimme varmistaa sen, että metsätalous pystyy jatkumaan, ja samalla pidämme huolta myöskin siitä, että lintujen pesintä onnistuu pesimäaikana. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Tänään käsiteltävänä on hallituksen esitys eduskunnalle laiksi metsälain, luonnonsuojelulain ja Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetun lain muuttamisesta. Esitys koskee erityisesti lintujen pesinnän aikaisia metsähakkuita. Taustalla on EU-tuomioistuimen ratkaisu elokuulta 2025, jossa tuomioistuin täsmensi EU:n lintudirektiivin tulkintaa metsätalouden harjoittamisen osalta. Metsälakiin ehdotetaan lisättäväksi metsänhakkuuta ja muuta metsätalouden harjoittamista koskevat rajoitukset ja velvoitteet linnuston huomioon ottamiseksi. Esityksen tavoitteena on selkeyttää ja täsmentää kansallista sääntelyä erityisesti liittyen pesintäaikaisiin metsänhakkuisiin. Käytännössä esityksellä säädettäisiin metsätalouden harjoittamiselle rajoituksia ja velvoitteita, joiden tavoitteena on lintujen suojelu. Sääntelyn tavoitteena on myös toimintaympäristön ennakoitavuus, mikä on merkityksellistä niin metsänomistajien, puuta ostavien ja korjaavien yritysten, metsätalouden palveluita tarjoavien toimijoiden kuin myös viranomaistenkin kannalta. Metsälakiin lisättäisiin uusi pykälä, joka koskisi linnuston suojelua ja huomioon ottamista metsän hakkuissa ja muussa metsänkäsittelyssä. Metsän hoitamiselle ja käyttämiselle asetettaisiin velvoitteita ja rajoituksia, jotta lintudirektiivin velvoitteet tulevat asianmukaisesti otetuiksi huomioon. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Velvoitteet liittyisivät käsittelyalueen linnuston arviointiin sekä arvioinnin perusteella tehtäviin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Lisäksi puunkorjuu kiellettäisiin alueilla, joilla on runsaasti lintuja, eli rehevissä, lehtipuuvaltaisissa metsissä, korvissa ja rantametsissä laissa määriteltyinä aikoina lintujen pesinnän turvaamiseksi. Käytännössä pakollisiksi muuttuvat metsänkäsittelyn rajoitukset vastaisivat metsäalalla laadittuja jo olemassa olevia metsänkäsittelyä ja linnustoa koskevia suosituksia. Metsälaissa säädettäisiin myös siitä, millaisilla toimenpiteillä yksittäisiä pesiä suojeltaisiin käytännössä. Jos metsänkäsittelyalueella havaitaan suunnitteluvaiheessa tai metsän hoitamiseen ja käyttämiseen liittyvien toimenpiteitten yhteydessä linnunpesä, jossa pesintä on käynnissä, olisi toimenpiteet toteutettava niin, että pesää ei vahingoiteta. Lisäksi säännösehdotusten mukaan pesintäaikana tehtävässä hakkuussa metsänhakkuun toteuttajaa velvoitettaisiin säästämään isot haavat, kolopuut ja pystylahopuut. Harvalukuiset petolinnut tarvitsevat pesinnän onnistumiseksi erityistä suojaa. Tämän vuoksi esitetään, että metsän hoitaminen ja käyttäminen on kiellettyä harvalukuisten petolintujen pesien läheisyydessä, jos siitä voi aiheutua sellaista häirintää, joka johtaa pesinnän keskeytymiseen. Myös metsälain seuraamussääntelyä täydennettäisiin. Lisäksi luonnonsuojelulakia ehdotetaan muutettavan siten, että lintujen tahallista häirintää koskeva kielto ei estäisi maa- ja metsätaloutta tai rakentamista, ellei siitä aiheutuisi merkittävää haittaa lintudirektiivin tavoitteille. Lintulajien yksilöiden tarkoitukselliseen häirintään edellytettäisiin edelleen haettavan luonnonsuojelulain mukaista poikkeuslupaa. Metsä- ja maataloutta sekä laitteitten ja rakennusten käyttämistä koskevaan yleispoikkeussäännökseen sen sijaan ehdotetaan lisättävän poikkeus, joka koskee lintulajien tahallisen häirinnän kieltoa. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi myös salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta metsätalouden harjoittamisen yhteydessä. Säännökset mahdollistavat salassa pidettävien lintulajeja koskevien tietojen luovuttamisen maanomistajille, hakkuuoikeuden haltijalle ja sille, joka toimii niiden lukuun suunnitellessaan ja toteuttaessaan metsien hoitoon ja käyttöön liittyviä toimenpiteitä. Esityksen tavoitteena on myös turvata tiedonsaantioikeudet, jotta metsäsektorin toimijoilla on salassapitosäännösten estämättä tarpeelliset lintulajien suojelua koskevat tiedot suunnitellessaan ja toteuttaessaan metsien hoitoon ja käyttöön liittyviä toimenpiteitä. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian keväällä 2026. Kiireellisen aikataulun taustalla on se, että kansallisen lainsäädännön on tarkoituksenmukaista olla voimassa ennen seuraavaa lintujen pesintäaikaa. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että esitys käsitellään eduskunnassa perusteellisesti mutta myös eduskunnan lainsäätäjän roolia kunnioittaen mahdollisimman nopeasti. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Maaseutupoliittisen selonteon ydin on yksinkertainen mutta kunnianhimoinen: tavoitteena on uudistaa maaseutujemme elinvoimaa pitkäjänteisesti niin, että Suomen toimintakyky ja kokonaisturvallisuus voimistuvat. Kuten hallitusohjelmassa todetaan, Suomi elää maaseudusta ja metsistä: ”Suomalainen maaseutu, maatalous ja metsät turvaavat kansalaisten hyvinvointia ja ovat koko yhteiskunnan peruspilareita. Niiden tärkeys korostuu muuttuneessa turvallisuusympäristössä entisestään.” Kansallisesti on merkitystä sillä, miten maaseutu toimii. Selonteon tavoitteena on, että maaseudun ja saariston monipuolisia mahdollisuuksia opitaan näkemään, huomioimaan ja hyödyntämään täysimääräisesti politiikan suunnittelussa ja hallinnollisessa valmistelussa ja seurannassa. Siksi selonteko on poikkihallinnollinen — eri hallinnonalat yhteen kokoava. Se toimii hallituksen strategisen päätöksenteon tukena ja edistää hallitusohjelman linjaa vahvistaa huoltovarmuutta, torjua alueiden eriarvoistumista, vauhdittaa pk-yritysten kasvua ja tki-panostuksia sekä hyödyntää data- ja digitaalisia ratkaisuja. Selonteko täydentää maaseututiedolla useita kansallisia strategioita ja antaa EU-vaikuttamiselle maaseututietoon perustuvan selkänojan. Se toimii erinomaisena lähtökohtana ajatellen seuraavaa EU:n rahoituskauden kansallista valmistelua sekä luo kontekstin ja alustan Kansallisessa ruokastrategiassa 2040 visioidulle onnellisen ruuan maalle. Maaseutupoliittisessa selonteossa esitetään vuoteen 2040 ulottuva maaseutuvisio ja viisi siihen suuntaavaa poikkihallinnollista tavoitetta ja 23 suositusta. Selonteko on valmisteltu sidosryhmiä laajasti osallistaen ja kansalaisia kuunnellen. 95 prosenttia Suomen pinta-alasta on maaseutua. Alueilla asuu vakituisesti yli neljännes väestöstä ja osa-aikaisesti yli puolet. Yrityksistä 40 prosenttia sijaitsee maaseudulla. Tähän lukuun lasketaan mukaan maatilayritykset. Liki jokaisessa suomalaisessa kunnassa ja suuremmassakin kaupungissa on maaseutua tai saaristoa. Olemme EU:n mittakaavassa poikkeuksellisen maaseutumainen maa, jonka erilaiset alueet kytkeytyvät monivivahteisesti laajempiin verkostoihin ja arvoketjuihin. Maaseudun ja kaupungin symbioosi näkyy ruuassa, talousvedessä, energiassa, rakentamisessa, harrastuksissa, matkailussa, taloudessa ja omistajuudessa — kuten esimerkiksi siinä, että useammalla meistä suomalaisista on maaseudulla tai saaristossa vapaa-ajan asunto, oma mökki, missä vietämme yli neljäsosan vuodesta. Käsillä oleva selonteko antaa ajantasaisen ja tietoon pohjautuvan tilannekuvan maamme maaseutumaisista alueista. Se kertoo, miten maaseutumme toimii, ja antaa kontekstia kansallisten tavoitteitten saavuttamisen edellytyksille. Maaseutumme keskeisimpiin muutostekijöihin kuuluu väestönkehitys. Se vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan tulevina vuosikymmeninä tavoitteisiin, joiden toteutuminen konkretisoituu arjen, työn ja yrittäjyyden pinnassa. Yleisellä tasolla puhumme esimerkiksi huoltovarmuudesta, biotaloudesta tai luonnon monimuotoisuuden vahvistamisesta. Tavoitteiden toteutuminen riippuu siitä, onko meillä nyt ja tulevaisuudessa maaseudulla osaavia ja toimintakykyisiä ihmisiä, aktiivisia yhteisöjä tai kehittyviä elinkeinoja. Selonteko muistuttaa meitä siitä, että maaseudun elinvoima on keskeisin kysymys, kun nuoret pohtivat esimerkiksi ruoka-alan ja maatalousalan tulevaisuutta. Omistaja- ja sukupolvenvaihdosten onnistumiseen vaikuttavat muun muassa varhaiskasvatus-, peruskoulu- ja koulutuspalveluitten saavutettavuus sekä huippunopeitten tietoliikenneyhteyksien saatavuus. Selonteko kuvaa yhteiskuntaamme keskeisesti vaikuttavan kolmoiskriisin maaseudun näkökulmasta: ilmastonmuutoksen, luontokadon ja saastumisen vaikutuksia. Kolmoiskriisi vaikuttaa eri tavalla erilaisilla alueilla. Varautuminen ja riskienhallinta edellyttävät paikallislähtöistä toimintaa, joka edellyttää osaamista, paikallisia toimijoita ja paikallistason tuntemusta ja tietämystä. Selonteko sanoittaa maaseuduksi kokonaisturvallisuuden ja huoltovarmuuden näkökulmaa: mitä tarkoittaa Suomelle, jos maaseutumme väestökehitys jatkaa toteutuneen kaltaisena? Arvoisa puhemies! Elävät ja kestävästi elinvoimaiset maaseutualueet, kestävä ruokajärjestelmä ja kannattava maatalous luovat symbioosin. Ilman yhtä ei ole toistakaan. Maaseutumaisten alueiden erityispiirteet ja -kysymykset ovat koko Suomen asia. Mikäli nykyinen väestökehitys jatkuu, voi työikäisten määrä vähentyä maaseudulla yli 135 000:lla tulevan vuosikymmenen aikana. Huoltosuhde kiristyy etenkin ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa. Harvaan asutulla maaseudulla elämme jo monin paikoin ikääntyvän väestön aikaa. Samalla merkittävä määrä suomalaisista haluaisi asua maaseutumaisemmassa ympäristössä, nuoret myös harvaan asutuilla alueilla. Nämä ovat luonnonvaratiheimpiä alueita Suomessa. Luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen bio- ja kiertotalouden tavoitteiden ja strategioiden mukaisesti edellyttää uusia arvoketjuja, uutta osaamista ja uusia yrityksiä ja onnistuneita omistajavaihdoksia näillä alueilla. Ja kaikki tämä edellyttää, että alueilla on hyvän asumisen ja elämisen edellytykset. Monella maaseutualueella, erityisesti maakuntien hallinnollisilla raja-alueilla, työpaikat seuraavat väestöä — ei toisin päin kuten olemme tottuneet kuulemaan. Maaseudulla ihmiset luovat työpaikkansa ja kehittävät yritystoimintaa. Yrittäjyys on suhteellisesti yleisempää, monialaista ja moninkertaista. Yritykset ovat osoitetusti muutosjoustavia. Haasteina ovat rahoituksen saatavuus ja tki-panosten ja julkisten hankintojen alhainen kohdentuminen maaseutualueille. Maaseudulla on sopeuduttu harvaan ja harvenevaan palveluverkkoon ja siihen, että hoidetaan asiat itse yhteisölähtöisesti. Ja edelleen koulu-, sote-, kulttuuri- ja välttämättömyyspalvelut, kuten päivittäistavarakauppa-, posti-, pankki- ja apteekkipalvelut, harvenevat. Kulkemisen ja digitaalisen asioinnin reunaehdot ovat toiset kuin kaupungissa. Sillä on väliä, millä tavalla muutoksissa osataan osallistaa ja kuunnella maaseudun ja saariston ihmisten, yhteisöjen ja yrittäjien ääniä. Se, miten muutoksia hoidetaan, näkyy ihmisten luottamuksessa ja myöskin osallisuudessa. Selonteko kuvaa näitä eri yhteyksiä ja kokonaisuuksia. Tuuli- ja aurinkovoima, biokaasu sekä mineraaliketjut sijoittuvat suurelta osin maaseudulle ja konkretisoituvat paikallisseuduilla maankäytössä. Oikeudenmukaisuus, paikallinen osallistuminen ja hyötyjen jakautuminen ratkaisevat puhtaan siirtymän hyväksyttävyyden. Digitaalisen siirtymän osalta on todettava, että vaikka 5G-verkko kattaa nimellisesti valtaosan kotitalouksista, todelliset yhteysnopeudet ja kiinteän laajakaistan saatavuus jäävät maaseudulla heikoiksi. Kymmeniätuhansia kotitalouksia on nopeitten mobiiliyhteyksien ulkopuolella. Huippunopeiden tietoliikenneyhteyksien saatavuus on maaseudulla merkittävästi heikompaa kuin kaupunkialueilla. Tämä rajoittaa yritystoimintaa, etätyötä ja myöskin julkisiin palveluihin pääsyä.