Essayah Sari

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Tähän edustaja Kalmarin viimeiseen vetoomukseen, että emme näkisi ruokaa vastakkainasettelun kautta vaan että siinä ennen kaikkea löytyy paljon yhteistä puolustettavaa, oli sitten kasvisruuan tai liharuuan ystävä tai riistan ja marjojen ystävä: kaikille varmasti riittää mieleistä puolustettavaa, kunhan puolustetaan suomalaista ruokaa. Edustaja Sillanpää ja Kalmari nostivat esille tämän, että millä tavalla tähän kouluruokailuun voitaisiin vielä vaikuttaa. No, kouluissa on tietysti aika iso valta linjata ensinnäkin siitä, miten vaikkapa välitunnit asetetaan tai millä tavalla ruokailut järjestetään ja onko se ruokailutila sellainen miellyttävä ja hiljainen, jossa voidaan keskittyä siihen ruokailuun, vai onko se hälinää ja hulinaa. Elikkä kyllä tässä paljon on koulujen varassa, ja ajattelen, että tässä varmaan opetusministerinkin suuntaan on hyvä laittaa viestiä. Nyt en ole aivan varma, mutta minun mielestäni tätä strategiaa oli tarkoitus käsitellä kai myöskin sivistysvaliokunnassa. Toivon, että siellä istuvat ihmiset, ottakaapa tämä kouluruokailu siellä oikein esille ja laittakaa valiokunnan lausuntoon tästä asiasta. Sitten täällä keskusteltiin paljon tästä, mistä ruuan tuottajia. Edustajat Mehtälä ja Kinnari nostivat näitä asioita esille. Kyllähän me ollaan hallituksessa tehty siinä mielessä hyvää työtä, että nuorten tuottajien määrä on saatu nytten nousuun. Me ollaan ylitetty ne tavoitteet, mitä siellä vaalikauden alussa oli. Siihen astihan se meni alaspäin kuin lehmän häntä — tässä tapauksessa kuvaus sopii hyvin — ja nyt ollaan tosiaan sitten 356 nuoressa plus 7 porotalouden aloittajaa. Suunta on ollut nyt koko ajan 50 aloittajaa lisää, mutta lisää tarvitaan, koska se, että meillä on 15 prosenttia alle 40-vuotiaita tuottajia, on tällä hetkellä Euroopan unionin kolmanneksi paras luku. Tämä on häpeällinen pronssitila, koska se kertoo siitä, että kaikki muut ovat vielä surkeampia. On tällä hetkellä EU:ssa yksi ihan kaikkein polttavimpia kysymyksiä, että mistä me saadaan ne ruuantuottajat koko EU-alueella. Siinä mielessä tämä on kyllä yhteinen pohdittava. Tietenkin se kannattavuus on siellä ytimessä, mutta kyllä se on tänä päivänä nuorten kohdalla myöskin sitä, miten sinä voit yhdistää sen työn ja perhe-elämän tai onko sitä muuta elämää kuin siinä navetan ympärillä. Kyllä tämän päivän nuori, kun hän katsoo niitä muita uramahdollisuuksia, pistää paljon enemmän painoarvoa tämäntyyppisille asioille. Siksi meidän pitäisi pystyä esimerkiksi vaikkapa lomitusjärjestelmää pitämään sillä tavalla iskussa, että se oikeasti tarjoaa niitä mahdollisuuksia näissä tilanteissa. No, täällä sitten edustaja Hoskonen ja myöskin valiokunnan puheenjohtaja Elomaa nosti tämän turveasian esille. Nythän on aika vasta valmistunut se MMM:n kuivike- ja kasvuturvepaperi, jossa me hyvin vahvasti nimenomaan alleviivaamme sitä, että me tarvitsemme Suomessa kasvu- ja kuiviketurvetta tulevaisuudessakin. Osa kyllä pystytään muilla erilaisilla seoksilla ja vastaavilla korvaamaan, mutta ei kaikkia. Me tarvitsemme sitä jatkossakin. Siinä mielessä tämä turveasia on ripoteltu useampaan ministeriöön, elikkä kun siellä on energiaa, niin siellä on ympäristöministeriö, ja siellä on VM verotuksen kautta. Mutta tietysti tämä päästökauppa on siellä taustalla yksi kaikkein vahvimpia, mikä ohjaa sitten tätä turpeen käyttöä, ja siis meidän ministeriön puolelta me tehdään kyllä kaikki se työ, jotta voidaan varmistaa, että turvetta pystytään kuivike- ja kasvupuolella käyttämään myöskin jatkossa. Se on strategiseksi raaka-aineeksi määritelty hallitusohjelmassa ja myöskin sen jälkeen vielä alleviivattu. No, täällä edustajat Vähämäki ja Riipi kysyivät hankintalaista. Hankintalakihan on tämmöinen mahdollistava laki. Ja nyt ensimmäistä kertaa hankintalaissa, vaikka täällä moitteitakin sille tuli, puhutaan huoltovarmuudesta, elikkä on mahdollisuus sinne hankintakriteereihin juuri huoltovarmuuden kautta tuoda niitä kotimaisia elintarvikkeita. Hankintalaki jalkautuu siellä hyvinvointialueilla ja kunnissa, ja siellä pitää olla ne strategiat kunnossa. Siellä pitää olla sellaiset strategiat, joissa pystytään mahdollistamaan se lähellä tuotetun ja kotimaisen hankinta. Mutta hankintalaki itsessään on mahdollistava, ja varsinaiset päätökset tehdään kuntien ja hyvinvointialueitten valtuustojen pöydän ääressä. Pitäkää huoli jokainen niillä tonteilla, että todellakin sitten pystytään nämä strategiat tekemään sen tyyppisiksi. Täällä edustajat Lyly ja Lahdenperä nostivat hyvin esille tämän koulutusasian ja sen, miten tärkeä tämä koulutuspuoli on. Täällä jos sivulta 16 katsotte, niin siellähän on maatalous-, kala- ja luonnontuotealan sekä ruoka-alan koulutuksen vahvistaminen alueellisesti vastaamaan työelämän tarpeita, korkeakoulututkintojen ja huippututkimuksen säilyttäminen ja vahvistaminen maatalous- ja ruoka-alalla. Nämä ovat myöskin niitä keskeisiä toimenpiteitten teemoja, joita viedään eteenpäin. Sitten täällä edustaja Lyly kysyi vielä näistä aurinkopaneelipelloista. Kyllä puhutaan alle prosentista Suomen peltopinta-alasta, niin että ei se siinä mielessä uhka ole, mutta totta kai asia, jota kannattaa seurata. Esimerkiksi Virossa, jossa peltopinta-ala on huomattavasti pienempi, on määritelty pellot A-, B- ja C-luokkaan ja katsottu, että niille kaikkein parhaille pelloille ei aurinkopaneeleita tuoda. Kyllä tämä on tässä uusiutuvan energian maailmassa hyvä pitää mielessä. Sitten jos puhemies vielä sallii, niin ihan nopeasti. Edustaja Kallio nosti juuri sellaisia konkreettisia asioita — näitähän sinne toimenpidesuunnitelmaan pitää kirjata, mitkä asiat oikeasti konkreettisesti jalkauttavat sitten nämä strategiat. Todellakin se toimenpidesuunnitelma on neljävuotinen, ja kun edustaja Ingo kysyi tästä ruokaneuvostosta, niin se ruokaneuvosto asetetaan sitä varten, että se seuraa, se arvioi ja se katsoo, onko siellä niitä päivitystarpeita. On tarkoituksena, että siinä ruokaneuvostossa on hallinnonalojen korkein johto, ja sen sijaan erilaiset sidosryhmät ja muut toimijat toimisivat sitten työryhmissä, mitkä menevät sen hallintoryhmän alla, koska on juuri tärkeää, että oikeasti sitten niitä asioita jalkautetaan, että me saadaan oikeasti jalkautettua ministeriöitten kautta se, mitä siellä linjataan. Sen takia tässä on haettu — niin kuin täällä taidettiin jossain ryhmäpuheenvuorossakin todeta — Irlannista mallia, että kun on katsottu, että siellä on ollut toimiva järjestelmä, niin me yritämme sitten täällä myöskin tämän pistää toimeen. Vielä edustajat Ollikainen ja Kiuru kysyivät tästä vesiasiasta. Tärkeä asia. Tänään on noussut keskusteluun ja onko, kuulemma, A-studiossakin puhetta tästä vedestä. Muistetaan nyt kuitenkin, että me ollaan tällä hallituskaudella tehty se laki, jolla todellakin meidän vesihuolto tulee olemaan julkisessa omistuksessa — ei ole mahdollista yksityistää. Meillä on myöskin vesiosuuskunnat, jotka pitävät siitä huolta, jotka ovat sitten asiakasosuuskuntia. Ja sittenhän se veden hinnoittelu tapahtuu siellä kunnissa. Nyt on jo tullut syytöksiä siitä, että hallitus nostaa veden hintaa. No, kyllä se tapahtuu siellä kunnissa ja vesiosuuskunnissa se veden hinnoittelu. Mutta on muistettava se, mikä tuotiin siinä lainsäädännön perusteluissa esille, että sieltä löytyy se korjausvelka. Sille korjausvelalle on vain jotakin tehtävä, ja kunnissa on oltava järkevä ajattelu sen suhteen, miten sitä korjausvelkaa kurotaan kiinni. Meillä on osa vesiputkista sellaisia, että sieltä löytyy lähestulkoon sadan vuoden takaista putkenpätkää, joten varmasti on tästä hyvä ottaa koppia. Sitten vielä edustaja Strandman kysyi tästä: kotimaisen kalan kulutusta lisäävä ohjelma on olemassa. [Puhemies koputtaa] On tärkeää, että sitä pystytään lisäämään. Sitten edustaja Viljanen kysyi vielä näistä, todella tärkeää: nimenomaisesti jos meillä ei olisi kotieläintaloutta, niin mihin ihmeeseen vilja päätyisi. No, jotkut vievät sitä tankkiin, mutta minun mielestäni vilja kuuluu ennen kaikkea sinne ruokaketjuun. Näillä sanoilla toivon hyvää käsittelyä siellä monessa valiokunnassa ja niitä tärkeitä nostoja juuri siihen, että voidaan jalkauttaa sitten tämä strategia. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia ensinnäkin näistä teidän ryhmäpuheenvuoroistanne ja sitten myöskin monista hyvistä kommenteista ja kysymyksistä. Pyrin niistä nyt ainakin osaan vastaamaan. Ensinnäkin lähtökohta tällä selonteolla on se, että tuotanto on meillä Suomessa monimuotoista. Me emme asettele lihantuotantoa ja kasvistuotantoa vastakkain, vaan me katsomme, että Suomessa on tärkeää, että nimenomaisesti meidän ilmasto-olosuhteissamme on monimuotoista tuotantoa. Se takaa meille parhaiten meidän omavaraisuuden ja huoltovarmuuden. Tämä vahva ruokajärjestelmä rakentuu myöskin meidän suomalaisille vahvuuksillemme. Esimerkiksi täällä edustaja Kinnari nosti esille tämän, onko mielestäni suomalainen lihantuotanto kestävää. Kyllä, se on nimenomaan sitä, ja sen takia meidän kannattaa Suomessa tuottaa lihaa, koska täällä me pystymme pitämään hyvän huolen muun muassa vesitaseista ja meillä on nurmipohjainen tuotanto, joka itsessään on jo yksi kestävyystekijä. Sitten monille teille, jotka kyselitte konkretian perään: Nyt pitää ymmärtää, että strategia on strategia ja strategiaa seuraa tämä toimeenpanosuunnitelma. Toimeenpanosuunnitelman keskeiset teemat löytyvät sieltä sivulta 27. Elikkä siinä nähdään jo, mitkä ovat ne aihiot, mitä lähdetään kehittämään. Kun täällä esimerkiksi, muistaakseni, vasemmistosta ja vihreistä kysyttiin kovasti tämän kasvipohjaisen tuotannon ja valkuaisomavaraisuuden perään, niin siellä se on ihan selkeästi, se on yksi näistä keskeisistä teemoista, valkuaisomavaraisuuden vahvistaminen kasvinjalostusta, tuotantoa ja jatkojalostusta kehittämällä sekä kasviproteiiniarvoketjujen kehittäminen vähintään kotimarkkinoita vastaavaksi. Se on aika kova tavoite, että saadaan siellä omavaraisuus. Mutta sitten edustaja Harkimolle, joka ei valitettavasti enää ole täällä salissa, kyllä täytyy nyt korjata näitä muutamia omavaraisuuslukuja, mitä hän totesi, että oltaisiin maidontuotannossa ja lihantuotannossa menetetty omavaraisuudet ja muuta vastaavaa. Siis kyllähän meillä tällä hetkellä ensinnäkin maidossa on 111 prosenttia, eli se ylittää meidän omavaraisuuden, sianlihassa mennään hiukka yli 100 prosentin ja naudassa ollaan siellä 87 prosentissa, että kyllä se suomalainen omavaraisuus edelleenkin on aika komeaa katsottavaa monissa tärkeissä elintarvikkeissa. Mutta sitten täällä todella useassa puheenvuorossa nousi tämä huoli meidän tuotantopanoksista. Meillä on liikaa ensinnäkin fossiilista riippuvuutta, ja meillä on liikaa riippuvuutta juurikin näistä maailman kriisialueilta tulevista raaka-aineista niin lannoitepuolella kuin polttoainepuolella. Tästä meidän pitää pyrkiä eroon, ja siksi olen vahvasti painottanut esimerkiksi biokaasun tuotantoa. Sinne vihreille ja vasemmistoon myöskin viesti siitä, että jos me ajatellaan biokaasun tuotantoa, niin kyllähän me tarvitsemme siinä myöskin sitä eläinperäistä lantaa, jolloin pääsemme sitä kautta irrottautumaan siitä fossiilisesta riippuvuudesta paljon paremmin. Totta kai se on askeleita eteenpäin. Niin kauan kuin meillä esimerkiksi traktorit edelleen pyörivät fossiilisilla, niin emme me nyt voi täysin fossiilisista päästä eroon, mutta tämä biokaasun tuotanto on erittäin hyvä askel eteenpäin. Täytyy todeta, että ainakin itse lämpimästi kannatan sitä, että meillä Suomessa tämä vihreän ammoniakin tuotantolaitos saataisiin Naantaliin pystyyn. Siinä varmasti etsitään myöskin ihan EU-tasolta sitten mahdollisia ratkaisuja. Lyhyesti vielä näihin teidän ryhmäpuheenvuoroihinne: Siellä kokoomuksessa, perussuomalaisissa, RKP:ssä ja KD:ssä kaikissa korostettiin tätä elintarvikemarkkinalakia ja sitä, miten tärkeä se on. Todellakin eduskunnassa on tärkeää sen eteenpäin saaminen, jolloinka esimerkiksi näiden kohtuuttomien sopimusehtojen osalta tämä voisi ehtiä vielä, sanotaan, jos hyvin menee, sinne syksylle, jolloinka tässä tilanteessa, joka tällä hetkellä on, tässä epävarmuudessa, joka tällä hetkellä on, meillä olisi sitten ihan selkeä laki, pohja ja selkänoja siihen, että tällaisia kohtuuttomia sopimusehtoja, joissa tuottaja joutuu myymään alle tuotantokustannusten, ei sitten enää pysty olemaan, vaan silloin laukeaa tämä velvollisuus neuvotella uudestaan. No, sitten täällä nostettiin myöskin esille kalatalous ja ylipäätänsä myöskin riista — tärkeitä asioita. Suomi elää näistä luonnon antimista, ja näitten soisi enemmänkin näkyvän siellä meidän ruokapöydässä. Vihreitten ryhmäpuheenvuorossa oli hyvin nostettu tämä kouluruokailu, ja tämä on tärkeä asia. Siellähän me yhteisen ruokapöydän ääressä opitaan juurikin sitä ruokakulttuuria. Nyt valitettavasti on monissa lehdissä ollut juttua siitä, että nuoret hotkivat 15 minuutissa sen ruuan — hyvä, jos jää sitä aikaa siellä koulussa käyttää. [Anne Kalmarin välihuuto] Tässä toivoisi, että meille tulisi vähän semmoista ruokakulttuuriajattelua siihen, että pitää olla enemmän mahdollisuutta. Sitten täällä oli paljon myöskin hyviä kysymyksiä liittyen näihin nuorten tuottajien tukiin ja vastaaviin. Näitähän me on korotettu tällä hallituskaudella, ja se näkyy myöskin siinä, että meillä on tällä hetkellä nuoria tuottajia enemmän kuin aikaisemmin ja oikeaan suuntaan mennään. Tämä hallitus tässä ruokastrategiassa ei ole asettamassa mitään uusia ilmastovaatimuksia tai mitään vastaavia. On tuotu vain esille esimerkiksi edellisen hallituksen aikana hyväksytty ennallistamisasetus, miten haasteellinen se on meille, kun siellä on nämä turvepeltoihin liittyvät vettämiset ynnä muut. [Petri Huru: Juuri näin!] Siinä mielessä, päinvastoin, tämä hallitus yrittää löytää ratkaisuja näihin kysymyksiin, mitä on sitten edeltävältä hallitukselta siirtynyt. No, viennissä ei ole julistuksia vaan oikeasti kasvua. Elikkä kyllähän meillä tällä hetkellä meidän vienti on määrällisesti jo 18 prosenttia, mutta siellä on arvon kautta katsottuna seitsemän prosenttia, ja se kertoo siitä, että yhä parempaa arvonlisää pitää pystyä saamaan meidän tuotteista. Liian paljon edelleenkin me viedään sitä niin sanottua bulkkia, elikkä pitää pystyä nostamaan arvonlisää. Sitten täällä oli meidän hyvästä kauran viennistä, oli huomioitu tämä. SDP kovasti korosti omassa ryhmäpuheenvuorossaan tärkeyttä siinä, että pidetään huolta siitä kannattavuudesta. Toivon, että tämä muistetaan aina siinä vaiheessa, kun sitä vaihtoehtobudjettia tehdään, kun siellä ainakin maataloudesta ovat ne kovimmat leikkaukset olleet. Silloin jos halutaan pitää huolta kannattavuudesta... Ja sitten on myös kysymys tästä hömppäheinästä. Te istuitte siinä hallituksessa, joka nimenomaisesti näitä ympäristötoimenpiteitä halusi sinne CAPiin lisätä, ja aika paljon näissä niin sanotuissa ympäristönurmissa on juuri näitä, joilla täytetään sitten näitä ympäristövaatimuksia ja ympäristötoimenpiteitä. Se pinta-ala, joka on pois siitä ruoantuotannosta, on suurin piirtein kymmenisen prosenttia, mutta on huomioitava, että esimerkiksi osa tästä ei-tuottamattomasta alasta on vaikkapa vesistönsuojelun kannalta merkittävä, elikkä siellä on niitä suojakaistaleita ja vastaavia. Silloin tämä keskustelu hömppäheinän ympärillä pitää pistää oikeaan lokeroon. Tämä hallitushan nimenomaan haluaa suunnata tuet siihen ruokaa tuottavaan maatalouteen, mutta niin kuin tiedätte, CAP on aina ikään kuin se seitsemän vuoden raami, jonka sisällä eletään, ja me yritämme nyt seuraavalle hallitukselle rakentaa mahdollisimman hyvää CAPia. Tosin kyllä EU-suunnalla edelleenkin on aika paljon painotusta näissä ympäristötoimenpiteissä, mutta todellakin niitä ympäristötoimenpiteitä on edellisessä hallituksessa varsin reippaasti sinne maatalouden puolelle lisätty. Tärkeäähän olisi ymmärtää se, että maatalouden pitää olla kannattavaa. Kyllä jokainen viljelijä haluaa tehdä sellaista ruoantuotantoa, joka on myöskin ympäristöllisesti kestävää, mutta jos siellä viivan alla ei ole kerrassaan mitään, niin aika vaikeaa on tehdä silloin kestävästi ympäristötoimenpiteitä. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Maaseutupoliittisen selonteon ydin on yksinkertainen mutta kunnianhimoinen: tavoitteena on uudistaa maaseutujemme elinvoimaa pitkäjänteisesti niin, että Suomen toimintakyky ja kokonaisturvallisuus voimistuvat. Kuten hallitusohjelmassa todetaan, Suomi elää maaseudusta ja metsistä: ”Suomalainen maaseutu, maatalous ja metsät turvaavat kansalaisten hyvinvointia ja ovat koko yhteiskunnan peruspilareita. Niiden tärkeys korostuu muuttuneessa turvallisuusympäristössä entisestään.” Kansallisesti on merkitystä sillä, miten maaseutu toimii. Selonteon tavoitteena on, että maaseudun ja saariston monipuolisia mahdollisuuksia opitaan näkemään, huomioimaan ja hyödyntämään täysimääräisesti politiikan suunnittelussa ja hallinnollisessa valmistelussa ja seurannassa. Siksi selonteko on poikkihallinnollinen — eri hallinnonalat yhteen kokoava. Se toimii hallituksen strategisen päätöksenteon tukena ja edistää hallitusohjelman linjaa vahvistaa huoltovarmuutta, torjua alueiden eriarvoistumista, vauhdittaa pk-yritysten kasvua ja tki-panostuksia sekä hyödyntää data- ja digitaalisia ratkaisuja. Selonteko täydentää maaseututiedolla useita kansallisia strategioita ja antaa EU-vaikuttamiselle maaseututietoon perustuvan selkänojan. Se toimii erinomaisena lähtökohtana ajatellen seuraavaa EU:n rahoituskauden kansallista valmistelua sekä luo kontekstin ja alustan Kansallisessa ruokastrategiassa 2040 visioidulle onnellisen ruuan maalle. Maaseutupoliittisessa selonteossa esitetään vuoteen 2040 ulottuva maaseutuvisio ja viisi siihen suuntaavaa poikkihallinnollista tavoitetta ja 23 suositusta. Selonteko on valmisteltu sidosryhmiä laajasti osallistaen ja kansalaisia kuunnellen. 95 prosenttia Suomen pinta-alasta on maaseutua. Alueilla asuu vakituisesti yli neljännes väestöstä ja osa-aikaisesti yli puolet. Yrityksistä 40 prosenttia sijaitsee maaseudulla. Tähän lukuun lasketaan mukaan maatilayritykset. Liki jokaisessa suomalaisessa kunnassa ja suuremmassakin kaupungissa on maaseutua tai saaristoa. Olemme EU:n mittakaavassa poikkeuksellisen maaseutumainen maa, jonka erilaiset alueet kytkeytyvät monivivahteisesti laajempiin verkostoihin ja arvoketjuihin. Maaseudun ja kaupungin symbioosi näkyy ruuassa, talousvedessä, energiassa, rakentamisessa, harrastuksissa, matkailussa, taloudessa ja omistajuudessa — kuten esimerkiksi siinä, että useammalla meistä suomalaisista on maaseudulla tai saaristossa vapaa-ajan asunto, oma mökki, missä vietämme yli neljäsosan vuodesta. Käsillä oleva selonteko antaa ajantasaisen ja tietoon pohjautuvan tilannekuvan maamme maaseutumaisista alueista. Se kertoo, miten maaseutumme toimii, ja antaa kontekstia kansallisten tavoitteitten saavuttamisen edellytyksille. Maaseutumme keskeisimpiin muutostekijöihin kuuluu väestönkehitys. Se vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan tulevina vuosikymmeninä tavoitteisiin, joiden toteutuminen konkretisoituu arjen, työn ja yrittäjyyden pinnassa. Yleisellä tasolla puhumme esimerkiksi huoltovarmuudesta, biotaloudesta tai luonnon monimuotoisuuden vahvistamisesta. Tavoitteiden toteutuminen riippuu siitä, onko meillä nyt ja tulevaisuudessa maaseudulla osaavia ja toimintakykyisiä ihmisiä, aktiivisia yhteisöjä tai kehittyviä elinkeinoja. Selonteko muistuttaa meitä siitä, että maaseudun elinvoima on keskeisin kysymys, kun nuoret pohtivat esimerkiksi ruoka-alan ja maatalousalan tulevaisuutta. Omistaja- ja sukupolvenvaihdosten onnistumiseen vaikuttavat muun muassa varhaiskasvatus-, peruskoulu- ja koulutuspalveluitten saavutettavuus sekä huippunopeitten tietoliikenneyhteyksien saatavuus. Selonteko kuvaa yhteiskuntaamme keskeisesti vaikuttavan kolmoiskriisin maaseudun näkökulmasta: ilmastonmuutoksen, luontokadon ja saastumisen vaikutuksia. Kolmoiskriisi vaikuttaa eri tavalla erilaisilla alueilla. Varautuminen ja riskienhallinta edellyttävät paikallislähtöistä toimintaa, joka edellyttää osaamista, paikallisia toimijoita ja paikallistason tuntemusta ja tietämystä. Selonteko sanoittaa maaseuduksi kokonaisturvallisuuden ja huoltovarmuuden näkökulmaa: mitä tarkoittaa Suomelle, jos maaseutumme väestökehitys jatkaa toteutuneen kaltaisena? Arvoisa puhemies! Elävät ja kestävästi elinvoimaiset maaseutualueet, kestävä ruokajärjestelmä ja kannattava maatalous luovat symbioosin. Ilman yhtä ei ole toistakaan. Maaseutumaisten alueiden erityispiirteet ja -kysymykset ovat koko Suomen asia. Mikäli nykyinen väestökehitys jatkuu, voi työikäisten määrä vähentyä maaseudulla yli 135 000:lla tulevan vuosikymmenen aikana. Huoltosuhde kiristyy etenkin ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa. Harvaan asutulla maaseudulla elämme jo monin paikoin ikääntyvän väestön aikaa. Samalla merkittävä määrä suomalaisista haluaisi asua maaseutumaisemmassa ympäristössä, nuoret myös harvaan asutuilla alueilla. Nämä ovat luonnonvaratiheimpiä alueita Suomessa. Luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen bio- ja kiertotalouden tavoitteiden ja strategioiden mukaisesti edellyttää uusia arvoketjuja, uutta osaamista ja uusia yrityksiä ja onnistuneita omistajavaihdoksia näillä alueilla. Ja kaikki tämä edellyttää, että alueilla on hyvän asumisen ja elämisen edellytykset. Monella maaseutualueella, erityisesti maakuntien hallinnollisilla raja-alueilla, työpaikat seuraavat väestöä — ei toisin päin kuten olemme tottuneet kuulemaan. Maaseudulla ihmiset luovat työpaikkansa ja kehittävät yritystoimintaa. Yrittäjyys on suhteellisesti yleisempää, monialaista ja moninkertaista. Yritykset ovat osoitetusti muutosjoustavia. Haasteina ovat rahoituksen saatavuus ja tki-panosten ja julkisten hankintojen alhainen kohdentuminen maaseutualueille. Maaseudulla on sopeuduttu harvaan ja harvenevaan palveluverkkoon ja siihen, että hoidetaan asiat itse yhteisölähtöisesti. Ja edelleen koulu-, sote-, kulttuuri- ja välttämättömyyspalvelut, kuten päivittäistavarakauppa-, posti-, pankki- ja apteekkipalvelut, harvenevat. Kulkemisen ja digitaalisen asioinnin reunaehdot ovat toiset kuin kaupungissa. Sillä on väliä, millä tavalla muutoksissa osataan osallistaa ja kuunnella maaseudun ja saariston ihmisten, yhteisöjen ja yrittäjien ääniä. Se, miten muutoksia hoidetaan, näkyy ihmisten luottamuksessa ja myöskin osallisuudessa. Selonteko kuvaa näitä eri yhteyksiä ja kokonaisuuksia. Tuuli- ja aurinkovoima, biokaasu sekä mineraaliketjut sijoittuvat suurelta osin maaseudulle ja konkretisoituvat paikallisseuduilla maankäytössä. Oikeudenmukaisuus, paikallinen osallistuminen ja hyötyjen jakautuminen ratkaisevat puhtaan siirtymän hyväksyttävyyden. Digitaalisen siirtymän osalta on todettava, että vaikka 5G-verkko kattaa nimellisesti valtaosan kotitalouksista, todelliset yhteysnopeudet ja kiinteän laajakaistan saatavuus jäävät maaseudulla heikoiksi. Kymmeniätuhansia kotitalouksia on nopeitten mobiiliyhteyksien ulkopuolella. Huippunopeiden tietoliikenneyhteyksien saatavuus on maaseudulla merkittävästi heikompaa kuin kaupunkialueilla. Tämä rajoittaa yritystoimintaa, etätyötä ja myöskin julkisiin palveluihin pääsyä.