Furuholm Timo

Arvoisa rouva puhemies! Olisin vastannut kunnioitetulle puheenjohtaja Satoselle, että vasemmistoliitto ei ole kyennyt kannattamaan esityksiä, jotka parantavat työntekijän asemaa, koska niitä ei tänne saliin ole tullut, mutta Satonen kerkesi jo lähtemään. Arvoisa rouva puhemies! Tämän hallituksen työelämäpolitiikassa on nähtävissä selkeä suunta: työntekijän turvaa on jatkuvasti heikennetty samalla, kun työnantajan valtaa on lisätty. Tätä suuntaa on perusteltu kasvulla, työllisyydellä ja yritysten toimintamahdollisuuksien parantamisella, mutta kun katsomme tuloksia, lupaukset eivät ole toteutuneet. Nyt käsittelyssä oleva esitys määräaikaisten työsuhteiden helpottamiseksi jatkaa tällä samalla tiellä. Sen sijaan, että rakennettaisiin luottamusta työelämään, lisätään epävarmuutta. Sen sijaan, että vahvistettaisiin suomalaista sopimisen perinnettä, siirretään painopistettä kohti yksipuolisempaa sanelua. Esityksen ydin on se, että työnantaja voisi palkata työntekijän määräajaksi ilman perusteltua syytä jopa vuodeksi. Hallituksen mukaan kyse on erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tilanteen helpottamisesta, mutta tämä perustelu ontuu, koska sääntely ei koskisi vain pk-yrityksiä: se ulottuisi kaikkiin työnantajiin, myös julkiselle sektorille. Julkisella sektorilla määräaikaisia työsuhteita käytetään jo nyt paljon. Monilla naisvaltaisilla aloilla määräaikaisuus on arkea. Kun työnantajalle annetaan mahdollisuus tehdä vuoden mittaisia määräaikaisuuksia ilman todellista perustetta, seuraukset kohdistuvat erityisesti niihin ryhmiin, joiden asema työmarkkinoilla on jo valmiiksi epävarmempi, kuten naisiin ja nuoriin. Arvoisa rouva puhemies! Suomalaisen työlainsäädännön lähtökohta on ollut selkeä: pysyvä työ kuuluu tehdä pysyvällä sopimuksella. Määräaikaisuudelle on pitänyt olla asiallinen peruste. Tämä periaate on suojannut työntekijöitä siltä, että vakituista työvoiman tarvetta täytetään jatkuvasti tilapäisillä sopimuksilla. Nyt hallitus on horjuttamassa tätä perusperiaatetta. Kun määräaikainen sopimus voidaan tehdä ilman syytä, työnantajan ei tarvitse arvioida, onko työ oikeasti tilapäistä vai pysyvää, ja jos vuoden jälkeen voidaan jatkaa toisella määräaikaisella sopimuksella muulla perusteella, avautuu käytännössä väylä ketjuttaa määräaikaisuuksia entistä helpommin. Esitys muuttaa työelämän voimasuhteita. Se tekee epävarmuudesta normaalimpaa ja vakituisesta työsuhteesta harvinaisempaa. Suomessa määräaikaiset työsuhteet eivät ole mikään marginaalinen ilmiö. Niitä käytetään jo nyt paljon, ja ne kasautuvat erityisesti naisille ja nuorille. Myös vastentahtoinen määräaikainen työ on Suomessa yleistä, kun pysyvää työtä ei ole tarjolla. Siksi on vaikea ymmärtää, miksi hallitus haluaa lisätä juuri sitä työsuhdemuotoa, joka monelle tarkoittaa epävarmuutta toimeentulosta, tulevaisuudesta ja omasta asemasta työpaikalla. Vuoden mittainen perusteeton määräaikaisuus voi työntekijän näkökulmasta tuntua pidennetyltä koeajalta: ihminen tekee työt, kantaa vastuun ja sitoutuu työpaikkaan mutta ei saa vastineeksi samaa turvaa kuin vakituisessa työsuhteessa oleva työntekijä. Arvoisa rouva puhemies! Esityksellä on myös laajempi vaikutus työelämän oikeudenmukaisuuteen. Kun osa työntekijöistä voi olla pysyvässä ja turvatummassa asemassa ja osa jatkuvasti määräaikaisuuksien varassa, syntyy helposti kahden kerroksen työmarkkinat. Sellainen kehitys ei vahvista työelämää — se heikentää luottamusta, sitoutumista ja myös tuottavuutta. Ihminen, joka joutuu koko ajan miettimään, jatkuuko työ vielä ensi vuonna, ei ole aidosti tasavertaisessa asemassa. Hallituksen oma esityskin myöntää, ettei muutokselle pystytä osoittamaan selkeitä työllisyysvaikutuksia tai työn tuottavuuden paranemista. Silti työntekijöiden turvaa ollaan jälleen kerran heikentämässä merkittävästi. Tässä on esityksen suuri ristiriita. Hallitus väittää tavoittelevansa työllisyyttä, mutta keinoksi valitaan epävarmuuden lisääminen. Hallitus puhuu joustavuudesta, mutta jousto kasataan aina työntekijän kannettavaksi. Eduskuntakäsittelyssä tehdyt korjaukset eivät muuta kokonaiskuvaa. Esityksen perusongelma säilyy: se heikentää työntekijöiden asemaa ja muuttaa suomalaisen työelämän lähtökohtia väärään suuntaan. Arvoisa rouva puhemies! Työelämää ei pidä rakentaa sen varaan, että työntekijä on jatkuvasti epävarmemmassa asemassa. Meidän pitäisi vahvistaa reilua sopimista, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Meidän pitäisi huolehtia siitä, että pysyvään työvoimaan vastataan pysyvillä työsuhteilla. Tämä esitys tekee päinvastoin. Se lisää epävarmuutta, heikentää työsuhdeturvaa ja kasvattaa riskiä eriarvoistuvista työmarkkinoista. Lopuksi vielä, arvoisa rouva puhemies, totean, että tällainen lakimuutos, joka mahdollistaa raskaussyrjintätapausten kasvun, ei osaltaan kyllä käy minkäänlaista vuoropuhelua niiden ongelmien ja yhteiskunnallisten tosiasioiden kanssa, joita ympärillämme on. Näistä ovat huolta kantaneet myös jopa hallituspuolueiden naisjärjestöt, mutta se ei ole tätä esitystä pysäyttänyt.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä on kyse siitä, että jos tänne saliin tulee hallitukselta esitys, joka sen omin sanoin lisää syrjintää työelämässä, jos tänne saliin tulee esitys, joka sen omin sanoin ei kasvata työllisyyttä tai tuottavuutta, niin voisiko olla silloin kyse siitä, että ongelma on siinä esityksessä, ei niinkään opposition antamassa kritiikissä. Omasta mielestäni tässä on kysymys jälleen kerran yhdestä ideologisesta esityksestä, jolla työntekijän valtaa vähennetään ja se valta ojennetaan työnantajalle. Tätä on ollut nyt pitkin tätä hallituskautta, ja työelämän epätasapaino on kyllä mennyt asentoon, josta se ei ihan hetkessä palaudu.

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi kiitos aloitteen tekijöille tämän tärkeän keskustelun tuomisesta tänne saliin, ja kiitos myös puolustusvaliokunnalle aloitteen asiallisesta käsittelystä. Itse näen, että tässä on taustalla paljolti muuttunut turvallisuusympäristö ja sen mukanaan tuoma vaade kansalaiskeskustelusta. Mielestäni tosi tärkeää on se, että meidän turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kuuluu operatiivisten toimijoiden, asiaan vihkiytyneiden poliitikkojen lisäksi myös kansalaisten huolet ja äänet. On selvää, että asejärjestelmiin, erityisesti tällaisiin elinkaareltaan pitkäkestoisiin ja suorituskyvyltään äärimmäistä tekniikkaa vaativiin, liittyy riippuvuuksia. Kuten edustaja Tynkkynen edellä totesi, tänään olemme juuri saaneet lukea siitä, mitä nämä riippuvuussuhteet voivat tuottaa. Siksi vasemmistoliitto kannattaa tämmöisen laajemman ulko- ja turvallisuuspoliittisen arvioinnin lisäämistä puolustushankintoihin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä aiemmissa puheenvuoroissa ihan oikein mainittiin monta kertaa ennaltaehkäisy ja taidettiin mainita myös sotepalveluiden saatavuus, ja toivon koko sydämestäni, että nämä salipuheet muuttuvat teoiksi. Kun juuri lähti 390 miljoonan euron leikkuri hyvinvointialueille lausuntokierrokselle, niin oletan sitten, että ne, ketkä puhuvat täällä päihdepolitiikan, huumepolitiikan ennaltaehkäisystä ja sotepalveluista, vastustavat myös tätä leikkuria, ettei tarvitse sitten kysyä, että eikö teitä hävetä. Arvoisa rouva puhemies! Kiitän kansalaisaloitteen tekijöitä itse aloitteesta ja lakivaliokuntaa aherruksesta tämän mietinnön parissa. Aloitteeseen liittyy monia ehdotuksia kannabiksen laillistamisesta sen verottamiseen asti. Tähän kokonaisuuteen liittyy monia erilaisia näkökohtia ja tietotarpeita, jotka olisi selvitettävä ennen mahdollista lainvalmisteluun ryhtymistä. Siksi en kannata aloitetta sellaisenaan. Käsittelemämme kansalaisaloite nostaa esiin kuitenkin laajemman ja tärkeän kysymyksen siitä, onko Suomen huumausainepolitiikan suunta tällä hetkellä oikea. Pitkään jatkunut rangaistuksiin nojaava lähestymistapa ei ole tuottanut toivottuja tuloksia käytön vähentämisessä eikä haittojen ehkäisyssä. Samalla on kertynyt näyttöä siitä, että rikosoikeudelliset seuraamukset voivat aiheuttaa ihmiselle merkittäviä ja pitkäkestoisia haittoja, vaikeuksia työllistymisessä, koulutuksessa sekä arjessa yleisesti, jotka ovat usein suhteettomia itse tekoon nähden. Siksi keskustelu käytön dekriminalisaatiosta on välttämätön. Kyse ei ole päihteidenkäytön hyväksymisestä vaan siitä, että politiikan keinot valitaan sen perusteella, mikä toimii parhaiten haittojen vähentämisessä. Kun käyttöä tarkastellaan ensisijaisesti terveys- ja sosiaalipoliittisena kysymyksenä, madaltuu kynnys hakea apua ja yhteiskunnan resurssit voidaan kohdentaa tehokkaammin. On myös tärkeää tarkastella sääntelyvaihtoehtoja avoimesti ja tutkimukseen nojaten. Kansainväliset kokemukset osoittavat, että vaihtoehtoja on monenlaisia ja niiden vaikutukset riippuvat pitkälti toteutustavasta. Siksi tarvitsemme Suomessa laaja-alaista selvitystyötä, joka arvioi nykytilan hyötyjä ja haittoja sekä mahdollisia muutoksia, ei vain yhden aineen osalta vaan kokonaisuutena. Samalla on syytä tarkastella myös lääkinnälliseen käyttöön liittyviä esteitä, jotta potilaiden hoito toteutuu tarkoituksenmukaisesti. Arvoisa rouva puhemies! Toimiva päihdepolitiikka ei synny rangaistusten kovuudesta vaan siitä, kuinka hyvin onnistumme ehkäisemään haittoja ja tukemaan ihmisiä. Siksi on perusteltua edetä kohti mallia, jossa käytön dekriminalisaatio ja sosiaali- sekä terveyspoliittiset ratkaisut ovat keskeisessä roolissa. Tämä on lopulta sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti kestävin suunta. Siksi kannatan edustaja Harjanteen tekemiä lausumaehdotuksia, joissa edellä mainittuihin seikkoihin pureudutaan.