Furuholm Timo

Arvoisa puhemies! On pakko todeta, että olen samaa mieltä edustaja Zyskowiczin kanssa. [Timo Heinonen: Oho!] Niin vain täällä saavutetaan tällaisia hetkiä. On totta, että yhteiskunnassa on tehty paljon työtä sen eteen, että tupakointi, joka on ihmisen oma valinta, ei vaikuta sivullisiin. On itsestäänselvää, että siellä omassa kodissa ei pitäisi joutua kärsimään kenenkään muun tupakoinnista. Minä haluan nostaa tässä tapauksessa erityisesti lapset, jotka eivät voi valita asuinpaikkaansa tai paeta savua. Heille tämmöinen passiivinen tupakointi on erityisen raadollista. Sitten tietenkin ovat myös raskaana olevat, ikääntyneet, astmaatikot ja muut hengityssairaat, jotka tämän esityksen myötä ovat paremmassa turvassa siellä omassa kodissaan. Eli kiitos ministerille tästä esityksestä.

Arvoisa puhemies! Yhdyn siihen, että tämä yhdistelmävakuutus on eteenpäinmenoa näiden monimuotoista työtä tekevien ihmisten kohdalla, ja toivon, että valiokunta katsoo mahdolliset puutteet tarkkaan läpi valiokuntakäsittelyssä. On edelleen olemassa yksi pienituloinen ryhmä, joka jää tämän meidän sosiaaliturvajärjestelmän katveeseen, eli urheilijat, oli sitten kysymys yhdistelmävakuutuksesta tai vaikka oikeudesta ansiosidonnaiseen. Minusta tuntuukin, että me olemme urheilukansaa aina menestyksen hetkellä, mutta meidän pitäisi olla urheilukansaa myös sen työnteon hetkellä, joka sinne menestykseen johtaa. Minä kysyisinkin ministeriltä: onko tähän asiaan vielä tällä hallituskaudella tulossa esityksiä, jotka pitäisivät sisällään jonkin sortin merkittäviä muutoksia urheilijan asemaan suhteessa sosiaaliturvajärjestelmään?

Arvoisa puhemies! Suomeen tosiaan on syntynyt datakeskusbuumi. Investoinneista toivotaan apua alavireiseen talous- ja työllisyystilanteeseen. Erityisesti yksittäisille kunnille kysymys voi olla mahdollisuudesta rahoittaa asukkaidensa palveluja. Buumin myötä syntyy kuitenkin merkittäviä haasteita ja kysymyksiä, joihin on osattava vastata. Kansalaiset ovat huolissaan muun muassa sähkön riittävyydestä ja sen hinnasta sekä datakeskusten ja sähköverkkojen rakentamisen seurauksista ympäristölle. Supo taas on todennut ääneen turvallisuuteen liittyviä riskejä. Ulospäin näyttää, ettei hallitus ole harkinnut näitä asioita riittävästi. Kysyisinkin pääministeriltä nyt tarkennusta: Kuka tätä datakeskuskokonaisuutta hallitsee ja erityisesti miten, ja riittävätkö nämä edustaja Puiston toteamat toimet? Ja ennen kaikkea voitteko todellakin luvata, ettei laskua tästä joudu lopulta maksamaan tavallinen kansalainen?

Arvoisa puhemies! Yhdyn näihin edellisiin puheenvuoroihin siitä, että on hyvä, että tämä esitys on tänne saliin saatu ja siitä nyt keskustellaan. On tietenkin ensisijaisen tärkeää yhteiskuntamme turvallisuuden kannalta, että ihmiset saadaan tiedotettua mahdollisimman vaikuttavasti ja tehokkaasti mahdollisesta vaarasta. Mutta kuten ollaan huomattu aikaisemmissa tilanteissa, niin ehkä on vielä aukkoja myös siinä tietoudessa siitä, kuinka pitää toimia, kun tällainen vaaratiedote tulee. Se onkin kysymykseni ministerille: miten me voisimme tätä puolta kehittää ja vahvistaa, että tässä meidän yhteiskunnassamme olisi selkeä ymmärrys siitä, kuinka toimia, mikäli tällainen mahdollinen vaara nyt jatkossa tulee? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on tosiaan yksi näistä monista lähiaikoina täällä käsiteltävistä tiedustelua koskevista esityksistä. Perusoikeuksien suojaamiseksi ja kansalaisten luottamuksen takaamiseksi tiedustelutoimintavaltuuksista on säädettävä hyvin tarkkarajaisesti, ja oikeasuhtaisuudesta ja oikeusturvasta on huolehdittava. Tämän sotilastiedustelun kohteenahan on aina valtiollinen toimija, ja perusoikeuksien kannalta sotilastiedustelu on siviilitiedustelua vähemmän riskialtaista, mutta silti sotilastiedustelukin vaikuttaa myös sivullisiin, eikä sen takia se kohdentaminen ole ihan aukotonta. Tämä käsiteltävä esitys poistaa eräitä tiedustelulakeja säädettäessä tärkeinä pidettyjä oikeusturvatakeita liittyen viestin sisällön hakuehtoihin, jälkikäteiseen ilmoitusvelvollisuuteen tälle kohteelle, telekuunteluun kiiretilanteessa sekä ulkomaisen viranomaisen toimintavaltuuksiin. Pidänkin erittäin tärkeänä, että näitä eri ehdotuksia käsitellään ja arvioidaan välttämättömällä huolellisuudella tässä eduskuntakäsittelyssä.

Arvoisa puhemies! Me olemme lukeneet täällä salissa ääneen suomalaisten kertomuksia siitä, miten hallituksen leikkaukset ovat heidän arkeaan kurjistaneet. Näitä hätähuutoja on tullut myös meidän kaikkien sähköposteihin läpi hallituskauden. Vaikeuksissa olevien suomalaisten viesti on kyllä saavuttanut ministeriaitionkin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Te ette ole kuunnelleet. Kun taas oikeasta sisäpiiristä pyydetään junailemaan ja runttaamaan miljoonia euroja vaikeuksissa olevalle areenahankkeelle, niin te kyllä junailette ja runttaatte — ilman läpinäkyvyyttä, ilman kunnollista prosessia. Hyvä pääministeri, tänään te olette ennen kaikkea velkaa kansalaisille ja suomalaiselle demokratialle kunnollisen vastauksen, että miksi näin on toimittu. Monitoimiareenan sijaan kansalaisia kiinnostaa se, voiko hallitukseen luottaa, ja tätä vastausta teillä ei tunnu olevan.

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Jokelainen edellä totesi, tosissaan oli aika lopettaa velaksi eläminen ja tällä hetkellä tulostaulu on aika karussa kunnossa. Tässä vaiheessa hallituskautta on selvää, että Orpon hallitus on epäonnistunut keskeisissä talouspoliittisissa tavoitteissaan. Hallitus lupasi parantaa suomalaisten elintasoa, nostaa työllisyyttä 100 000 työllisellä, pysäyttää velkasuhteen kasvun ja painaa alijäämän korkeintaan yhteen prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2027 mennessä. Mutta kyllä tämä todellisuus on aivan toinen: pienituloisuus, eriarvoisuus ja asunnottomuus ovat kasvaneet, työttömyys on paisunut, työllisyysaste laskenut, ja Suomi on joutunut EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn. Julkisen talouden alijäämä on ennusteiden mukaan vuonna 2027 noin 4,6 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Velkasuhde on nousemassa yli 90 prosenttiin. Minun mielestäni tämä selonteko on jälleen yksi muistutus hallituksen epäonnistuneesta ja ennen kaikkea epäoikeudenmukaisesta talouspolitiikasta, jonka hintalappu siirtyy sitten seuraavan hallituksen ja hallituskauden päänvaivaksi. Siksi kannatan edustaja Jokelaisen tekemää kannanottoehdotusta.

Arvoisa rouva puhemies! Muutama viikko sitten valtioneuvosto julkaisi lasten ja nuorten osallisuuspilotin tuloksia. Pilottiin haasteltiin yli 17 000:ta lasta ja nuorta. Nuorten vastauksissa kuului ennen kaikkea huoli ilmastosta ja ympäristöstä, opiskelusta ja työllistymisestä sekä huoli eriarvoisuudesta. Näihin teemoihin nuoret toivovat päättäjien keskittyvän. Hyvä hallitus, teidän tulostaulunne on kuitenkin karussa kunnossa. Ilmastotavoitteet karkaavat, työelämästä on tehty epävarmempaa, opiskelijat velkaantuvat, ja nuoriin sekä perheisiin kohdistunut leikkauspolitiikka on johtanut eriarvoisuuden kasvuun. Tämän kaiken nuoret kokevat arjessaan. Juuri nämä toimet vähentävät heidän uskoaan tulevaan. Siksi kysynkin: nyt kun olette nuoria kuulleet ja osallistaneet, niin aiotteko te myös tehdä jotain tämän tsemppipuheen lisäksi?

Arvoisa puhemies! Naisiin kohdistuva väkivalta on aivan liian yleinen ilmiö yhteiskunnassamme. Asian korjaaminen vaatii monenlaisia toimia ja yhteiskunnallista ymmärrystä. Yksi tekijä, jolla on yhteys esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaan, on poikien ja nuorten miesten väkivaltainen käyttäytyminen. Sen taustalla voi vaikuttaa muun muassa mielenterveyden ongelmia, yksinäisyyttä, syrjäytymistä, avun hakemisen vaikeutta sekä sellaista maskuliinisuuskulttuuria, jossa kovuutta ihannoidaan ja haavoittuvuuden näyttämistä pidetään heikkona. Väkivalta on kuitenkin aina tekijänsä vastuulla ja aiheuttaa pitkäkestoista turvattomuutta, traumaa ja inhimillistä kärsimystä. Hyvä hallitus, miten te aiotte vähentää poikien ja nuorten miesten väkivaltaista käyttäytymistä ja ehkäistä sitä kautta niin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kuin väkivaltarikollisuutta laajemminkin?

Arvoisa rouva puhemies! Vastaan nyt vielä nopeasti tähän ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon kirjaukseen, jossa todellakin puhutaan ”sijoittamisesta rauhan aikana”. Kuten aikaisemmassa puheessa totesin, tämä rauhan aika ‑määritelmä on varmasti ihan tarkoituksellisista syistä hähmäinen ja sana ”sijoittaminen” ei kata esimerkiksi kauttakulkua, joka sitten taas toisaalta täällä lainsäädännön puolella nyt tehdään mahdolliseksi. Eli siinä mielessä nämä eivät nyt ole mitenkään yksi yhteen. On varmasti parempi, että siellä selonteossa jotain on, jonkinlainen signaali siitä, että asia on nyt niin kuin noteerattu, että mitä lainsäädännön puolella tapahtuu, mutta valtava epätasapaino tässä on. Vielä totean edustaja Auton puheisiin, että olen itse ollut siinä käsityksessä, että me ihan täysmääräisesti olemme kuuluneet Naton pelotteen alle. Sellaista puheenpartta aikaisemmin ei ole eteeni tullut, että tämä lainsäädäntö olisi välttämätöntä sen takia, että me siihen kuuluisimme, vaan olen ajatellut, että olemme täysmääräisesti sekä tämmöisen konventionaalisen pelotteen että ydinasepelotteen suojassa, ja se kai on Naton ajatuskin. — Ei muuta.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä nousivat kunnioitetun valiokunnan puheenjohtaja Auton puheenvuorossa esiin nämä asiantuntijat ja heidän asemoitumisensa. Itse totean siihen, että mielestäni siellä oli tutkijoita, yliopiston saralla toimivia ihmisiä sekä järjestöjä eri suunnista ja he yhdessä vähän eri kulmista esittivät kritiikkiä ja duubioita suhteessa tähän esitykseen. Itse ainakin koen niin, että kun on tällaista kritiikkiä — ja mielestäni aiheellista, kun ottaa huomioon sen, että näihin asioihin liittyen vaikka tähän turvallisuuspoliittiseen kontekstiin, mitä tämä lakiesitys tuo mukanaan, ei ole vastattu — itsekin toivoisin siinä mielessä sitä, että pyrittäisiin vastaamaan näiden asiantuntijoiden esittämään kritiikkiin eikä jaottelemaan asiantuntijoita niihin, jotka tietävät, ja niihin, jotka eivät tiedä. Se tässä oli pohjalla. Sanon myös tästä strategisesta hähmäisyydestä, joka totta kai, kun puhutaan turvallisuuspolitiikasta, puolustuspolitiikasta, on varmasti monella tapaa tarpeellista, että strategisen hähmäisyyden ei kuulu kohdistua kansalaisiin, ei lainsäätäjiin. En aio myöskään toistaa niitä puheita, mitä tuolla pöntössä aikaisemmin esitin liittyen vaikka tähän päätöksentekoon, DCA-sopimukseen, mutta yksi iso asia tässä nykylainsäädännössä, joka vielä on voimassa, on ollut se, että se on ollut selkeä signaali suomalaisille siitä, että tähän maahan ei tule ydinaseita. Suomalaiset ovat voineet luottaa siihen, että tänne ei ydinaseita tule, ja jatkossa näin ei enää olisi. Mielestäni tähän ajatukseen liittyy myös vahvasti tunne turvallisuudesta. Itse annan tälle tulokulmalle ison, miten sen nyt sanoisi, arvon siitä, että myös tämä on turvallisuudentunnetta. Toivon, että myös tämän luottamuksen suhteen jatkossa toimitaan mahdollisimman vahvalla otteella olemalla avoimia ja puhumalla niin paljon kuin suinkin on mahdollista puhua ydinasepolitiikastamme, toiminnastamme, jos tämä lakiesitys tällaisenaan eteenpäin menee. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä salissa suomalaisten ja Suomen turvallisuudesta huolehtiminen on yksi keskeisimmistä tehtävistämme. Siksi ulko‑, turvallisuus‑ ja puolustuspolitiikka muodostavat kokonaisuuden, jonka vaalimiseen on perinteisesti pyritty löytämään mahdollisimman laaja parlamentaarinen tuki. Tämä ei ole estänyt kriittistä keskustelua tai erilaisten näkemysten esittämistä, ja hyvä niin. Valitettavasti tämän esityksen kohdalla tästä pitkän linjan toimintaperiaatteesta tehtiin poikkeus. Esityksen valmisteluvaihe toteutettiin ilman varsinaista parlamentaarista yhteistyötä. Kun poliittiset peruslinjaukset lyödään ensin tiukasti kiinni ja niistä tiedotetaan suurelle yleisölle, on selvää, että tämän jälkeen on vaikea käydä aitoa parlamentaarista neuvonpitoa yksityiskohdista tai vaihtoehdoista, joita esityksessä käsitellään hyvin lyhyesti. Esitys on monella tapaa historiallinen. Se merkitsee suurta muutosta Suomen ulko‑ ja turvallisuuspolitiikan pitkään linjaan. Tosiasia on, että esitys avaa oven ydinaseille Suomen maaperälle. Myös tästä näkökulmasta ennakoivan parlamentaarisen valmistelun puute on ilmeinen. Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto oli mukana valiokunnan mietintöön jätetyssä vastalauseessa, joka esittää lakiesityksen hylkäämistä. Puolueemme pitkä linja on tukenut ajatusta, jonka mukaan joukkotuhoaseiden käytön ja roolin laajentaminen ei lisää turvallisuutta vaan pikemminkin kasvattaa niiden luomaa uhkaa. On totta, että Nato-jäsenyyden myötä myös ydinasepolitiikka on tullut meitä lähemmäksi. Kuitenkin silloin, kun Suomi liittyi Natoon ja kun DCA-sopimusta käsiteltiin, minkäänlaista muutostarvetta ydinenergialainsäädännössämme ei nähty. Nyt tämän esityksen kanssa on tultu eduskuntaan kovalla vauhdilla, vaikka varsinaista kiirettä ei ole. Käsittääkseni Suomi on Nato-maana kuulunut ydinasepelotteen piiriin siinä missä muutkin jäsenmaat. Käsittääkseni lainsäädäntömme ei ole estänyt osallistumista Naton toimintaan. Arvoisa puhemies! Haluan nostaa esiin kaksi seikkaa, jotka hallituksen esityksestä ja valiokunnan mietinnöstä joko puuttuvat tai jäävät avoimiksi. Ensinnäkin ydinaserajoitteiden purkamista ei voi typistää vain Nato-tekniseksi asiaksi, vaikka tällaista kuvaa on pyritty antamaan. Tähän liittyen vaikutuksia ja lainsäädäntöesitykseen sisältyviä riskejä käsitellään hyvin ohuesti. Olinkin eilen hieman ihmeissäni, kun puolustusministeri vähätteli niitä tutkijoita ja järjestöjä, jotka aivan aiheellisesti käsittelivät näitä seikkoja lausunnossaan ja nostivat niitä esiin. On epärehellistä ajatella, ettei yhden ihmiskunnan tuhoisimman keksinnön rajoitteiden purkamiseen liittyisi kysymyksiä, joita esityksessä olisi ollut syytä käsitellä nykyistä perusteellisemmin. Toiseksi haluan nostaa esiin sen, että kun tämä esitys toteutuessaan avaa oven esimerkiksi ydinaseiden kauttakululle, kansanvallan näkökulmasta on välttämätöntä ymmärtää, miten ja missä asiaa koskevat päätökset tehdään. Esimerkiksi DCA-sopimuksen rooli jää tässä kokonaisuudessa epäselväksi: mikä on mahdollista sen puitteissa? Koko sopimuksen henki liittyy olennaisesti luottamukseen, ei konsensukseen. Suomen lainsäädännön noudattamisen sijasta Yhdysvalloilta edellytetään Suomen lainsäädännön ja näkökantojen kunnioittamista. Konsultaatiomenettelyn käytännön teho jää siis osin arvailujen varaan etenkin, kun lainsäädäntömme ydinaseiden kohdalla rapistuu. Toisaalta on myös perusteltua kysyä, millaista luottamusta Naton ydinpelotetta hallussaan pitävään Yhdysvaltoihin voidaan näinä päivinä osoittaa. Myös ulko‑ ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon tulossa oleva kirjaus ei varsinaisesti muuta asian laitaa. Rauhan määrittely jää avoimeksi, ja toisaalta sijoittamisen rajaamisella ei suljeta pois kauttakulun mahdollisuutta, joka on todennäköisempi vaihtoehto. Itse lainsäädännössä oleva sana ”puolustusyhteistyö” tukee myös osaltaan tätä mahdollisuutta, kun sen merkitys voi olla hyvinkin laaja. Arvoisa rouva puhemies! Eripura esityksen kohdalla syntyy sen välttämättömyydestä. Itse perustelen kielteistä kantaani niin ydinaseisiin liittyvillä eksistentiaalisilla kysymyksillä kuin myös sillä, että en usko Suomen turvallisuuden heikentyvän, jos nykylainsäädäntö pysyisi voimassa ja ydinaseiden täyskielto voimassa. Suomessa tässä salissa tehdään todella paljon turvallisuuden takaamiseksi nyt ja jatkossakin, mutta ydinaseet eivät ole se suunta, johon itse uskon. Lopuksi totean alkuun viitaten, että parlamentarismin vaalimiselle on tarpeensa, ja olen hyvilläni siitä, että puolustusvaliokunta muistutti asiasta mietintönsä lopuksi On hyvä muistaa, että päivät tulevat politiikassa peräkkäin ja ulko‑ ja turvallisuuspolitiikka on jatkuvaa hienosäätöä, jota on syytä tehdä mahdollisimman laajassa rintamassa.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä julkisen talouden suunnitelma alleviivaa hallituksen talouspoliittista epäonnistumista. Tulevalle hallitukselle jää perintönä kasvava alijäämä ja heikentynyt tulopohja. Pienemmässä kuvassa viime riihessä hallitus kohdisti lisäleikkauksia muun muassa kuntiin, mikä tarkoittaa leikkauksia lapsiin ja nuoriin eli koulutukseen. Turvallisuudesta paljon puhuva hallitus on myös kohdistanut valtionhallintoon suuria leikkauksia jo aiemmin, ja nyt tässä riihessä tulee lisää. Näillä on suora yhteys turvallisuuteen. Esimerkiksi liikenne- ja viestintävaliokunta on moneen otteeseen nostanut esiin sen vakavan huolen, joka liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toimintaedellytyksiin. He ovat suuressa vastuussa kyberturvallisuuden saralla ja ovat jo joutuneet sopeuttamaan toimintaansa aikaisempien leikkauksien jäljiltä, ja kun nyt tulee lisää leikkauksia, niin on pakko kysyä, onko tämä hallitus jotenkin ajatellut, että turvallisuutta hoidetaan näin osaoptimoimalla.

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa arviolta 50 000 nuorta miestä on vailla työtä tai opiskelupaikkaa, ja moni jää kokonaan tilastojen ja palvelujen ulkopuolelle yksinäisyyden, mielenterveysongelmien tai sosiaalisen vetäytymisen vuoksi. Hallitusohjelmassa luvattiin kiinnittää erityistä huomiota nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisyyn, mutta toimet ovat olleet päinvastaisia. Hallitus on leikannut sosiaaliturvasta, nuorisotyöstä, järjestöiltä ja ammatillisesta koulutuksesta, vaikka juuri varhainen tuki, koulutukseen kiinnittyminen ja matalan kynnyksen palvelut ehkäisevät syrjäytymistä tehokkaimmin. Hyvä hallitus, arvoisa nuorisoministeri! Tämä vaikuttaa jälleen kerran yhdeltä petetyltä lupaukselta lisää. Kysynkin teiltä: mitä konkreettisia toimia hallitus aikoo tehdä nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemiseksi, ja miten hallitus arvioi omien leikkaustensa vaikutukset näihin nuoriin?

Arvoisa rouva puhemies! Sipilän hallituksen vuoden 2018 taksiuudistuksen jäljet ovat pitkät, ja niitä korjataan yhä edelleen. Kilpailun laaja avaaminen toi mukanaan joitain myönteisiä vaikutuksia mutta niin paljon ongelmia ja epävarmuutta, että se koetteli suomalaisten luottamusta koko taksi-instituutioon. Edellinen hallitus aloitti taksialan korjaamisen, ja nykyinen hallitus jatkaa osaltaan tätä työtä käsittelyssä olevalla esityksellä. Tavoitteena on ennen kaikkea luottamuksen palauttaminen ja harmaan talouden kitkeminen. On kuitenkin todettava, että taksien saatavuuden parantamista hallitus ei tule näillä toimilla saavuttamaan eikä myöskään niillä toimilla, jotka se jättää tekemättä. Käsittelyssä oleva esitys tuo taksialalle runsaasti uutta sääntelyä. Se koskee muun muassa taksamittareita, värillisiä rekisterikilpiä, koulutusvaatimuksia, hyvämaineisuuden vaatimusta sekä auton rekisteröintiin liittyviä edellytyksiä. Hallitus on valinnut taksialan korjaamiseen lähestymistavan, jossa määrä näyttää korvaavan laadun. Jo tässä vaiheessa on selvää, että uuden sääntelyn vaikutuksia on seurattava tarkasti. Valiokunnan mietintö käy myös hyvin läpi sitä problematiikkaa, joka syntyy uudesta sääntelystä ja sen vaikutuksista osaan kuljettajista, tunnistaen kuitenkin uuden lainsäädännön tarpeen. Arvoisa rouva puhemies! Koulutus- ja hyvämaineisuusvaatimukset sekä taksina toimivien autojen parempi yksilöiminen rekisteröinnin kautta ovat erittäin tervetulleita uudistuksia niin laadun kuin valvonnan näkökulmasta. Sen sijaan valiokunnassakin debattia käytiin taksamittareista ja värillisistä kilvistä. Niiden hyötyjä onkin syytä arvioida huolellisesti käyttöönoton jälkeen. Taksien paremmasta visuaalisesta tunnistettavuudesta yhteisten kilpien avulla sekä taksamittareista kerättävän eheän datan hyödyntämisestä on todella saatava ne hyödyt, joiden vuoksi nämä elementit on hallituksen esitykseen sisällytetty. Luottamuksen vahvistamisella ja harmaan talouden torjumisella perusteltujen muutosten on siis toteuduttava myös käytännössä sekä kuluttajan näkökulmasta että viranomaisvalvonnassa. Valiokuntakäsittelyn aikana kuulimme näkemyksiä sekä puolesta että vastaan, mitä tulee näihin taksamittareihin ja värillisiin kilpiin. Itse päädyin lopulta kannattamaan esitystä sellaisenaan, koska katson sen luovan taksialalle tietynlaiset peruspuitteet, jotka se tarvitsee. Se rakentaa pelikenttää, jossa sääntely on aiempaa tiukempaa mutta monella tapaa myös selkeämpää. Mutta samalla meidän on huolehdittava siitä, että lainsäädäntö ottaa tulevaisuudessa huomioon esimerkiksi teknologian kehittymisen ja alan moninaiset toimijat. Työ ei siis tähän lopu. Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyn aikana nousi huoli siitä, että tämä tiukempi sääntely kohdistuu erityisesti osa-aikaisiin kuljettajiin, usein juuri heihin, jotka ajavat alustatalouden sovelluskyytejä. Taksamittari ja värilliset kilvet tuovat alustakuljettajille lisäkustannuksia ja hallinnollista taakkaa. Tällä voi olla vaikutusta sekä alalle tuloon että kuljettajien taloudelliseen asemaan mutta myös taksien saatavuuteen. Samalla on kuitenkin syytä kysyä, onko alustayrityksillä vastuuta niille ajavien kuljettajien työoloista ja ehdoista sekä koko taksialan kehityksestä. Yritykset voivat vaikuttaa kuljettajien asemaan esimerkiksi kyytien hinnoittelun ja kuljettajilta perittävien komissioiden kautta. Jos taksien saatavuus tämän esityksen myötä joltain osin heikkenisi, se ei johtuisi ensisijaisesti itse esityksestä vaan myös alustakuljettajien pakkoyrittäjyyteen perustuvasta toimintamallista. Se ilmentää eräänlaista riistoa ja on osaltaan pitänyt hinnoittelua sekä saatavuutta paremmalla tasolla. Muutaman euron taksikyydin taustalla on kuitenkin todellisuus, jota emme aina halua ääneen myöntää. On kestämätöntä, että kuskit, jotka eivät voi vaikuttaa hinnoitteluun, ajavat kannattamattomia kyytejä. Samalla on syytä kyseenalaistaa se, kuinka yrittäjiä kuskit suhteessa heihin valtaa käyttäviin alustafirmoihin ovat. Siksi pidän erittäin hyvänä, että liikenne- ja viestintävaliokunta otti yhteisen kannan sen puolesta, että myös alustafirmojen kyytejä ajavien kuljettajien tilanteeseen on puututtava. Arvoisa puhemies! Taksialan sääntelyssä on kyse ennen kaikkea luottamuksesta. Asiakkaan on voitava luottaa siihen, että taksi on turvallinen, kuljettaja on osaava ja hinta on ymmärrettävä. Viranomaisten on voitava luottaa siihen, että toiminta on valvottavaa ja että harmaaseen talouteen voidaan puuttua tehokkaasti. Kuljettajien on puolestaan voitava luottaa siihen, että alalla toimitaan reiluilla pelisäännöillä. Tämä esitys vie taksialaa monelta osin oikeaan suuntaan, vaikka samalla se on kieltämättä tietynlainen taka-askel. Eikä esitys ratkaise kaikkia alan ongelmia eikä varsinkaan taksien saatavuuden haasteita eri puolilla Suomea, mikä korostuu harvemmin asutuilla alueilla. Siksi on välttämätöntä, että eduskunta ja hallitus seuraavat uudistuksen vaikutuksia tarkasti ja ovat valmiita tekemään tarvittavia korjausliikkeitä myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Venäjän laiton hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu viidettä vuotta, ja se on muuttanut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa ja koko Euroopan turvallisuustilannetta merkittävästi ja pitkäkestoisesti. Vasemmistoliitto tukee Suomen osallistumista operaatio Legioon, joka on perustettu syksyn 2025 aikana vastaamaan Ukrainan tarpeisiin. Operaation johtovaltiona toimii Norja, ja siihen osallistuvat Norjan lisäksi myös muut Pohjoismaat, Baltian maat sekä Puola. Suomi osallistuu operaatio Legioon enintään 40 sotilaalla. Operaation pääasiallinen toiminta-alue on Puolassa, mutta tiettyjä johtoesikunnan toimintoja toteutetaan Norjassa. Operaatioon liittyvä toiminta- ja tukialue rajautuu EU- ja Nato-maiden alueelle. Operaatioon osallistuva Puolustusvoimien henkilöstö ei toimi Ukrainan alueella. On tärkeää, että tuki Ukrainalle ja maan suvereniteetille, itsenäisyydelle ja alueelliselle koskemattomuudelle on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeinen prioriteetti. Suomi tukee myös Ukrainan tavoitetta kestävästä ja oikeudenmukaisesta, YK:n peruskirjan sekä kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän mukaisesta rauhasta. On myös tärkeää, että eduskuntaa kuullaan asian suhteen ja sen vaikutusmahdollisuudet turvataan. Epävakaa ja vaikeasti ennustettava ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne korostaa eduskunnan oikea-aikaisen informoinnin jatkuvaa tarvetta, jotta parlamentaarinen vuoropuhelu ja sitä kautta yhtenäisyys tässä salissa turvataan. Arvoisa puhemies! On sydäntä raastavaa seurata Ukrainan sodan kauhuja. Sodan koko ajan pitkittyessä ukrainalaisten jaksaminen on todella kovalla koetuksella. Venäjä on jatkanut häikäilemättömiä iskujaan siviilejä sekä siviiliyhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria kohtaan. Miljoonat ihmiset Ukrainassa ovat menettäneet kotinsa, ja pulaa on kaikista perusasioista, kuten vedestä, lämmityksestä ja terveydenhuollosta. Ukrainan sotilaallisen tukemisen lisäksi onkin tärkeää tukea ukrainalaisten siviilien elämää ja arkea Ukrainassa, sillä tämä luo osaltaan pohjaa maan tulevalle jälleenrakentamiselle. Siksi on hienoa ja tärkeää, että Suomi tukee Ukrainaa monin eri tavoin. Selonteon mukaan Suomi on antanut Ukrainalle tukea niin kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun, siviilipuolen materiaalituen kuin puolustusmateriaalituen kautta. Arvoisa puhemies! Kansainvälisen yhteisön on tehtävä kaikkensa, jotta Venäjä lopettaa kansainvälisen oikeuden vastaisen laittoman hyökkäyksensä ja Ukrainaan saadaan rauha. Venäjä pyrkii ankaralla kulutussodankäynnillä aiheuttamaan sotaväsymystä sekä Ukrainassa että sitä tukevien maiden keskuudessa. On itsestään selvää, ettei Ukrainan tuki saa hiipua, sillä Ukrainan saama sotilaallinen ja taloudellinen tuki vaikuttavat myös ratkaisevasti siihen, millainen sen tuleva neuvotteluasema suhteessa Venäjään tulee olemaan, eli rauhanehtoihin. Nykyisessä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa Euroopalta tarvitaan entistä vahvempaa yhtenäisyyttä, ja Suomen täytyy olla omalta osaltaan mukana sitä aktiivisesti rakentamassa. Suomen on vahvistettava yhteistyötä niiden maiden kanssa, jotka jakavat kanssamme yhteisiä intressejä ja arvopohjaa. Suomen ja koko Euroopan turvallisuustilanteeseen vaikuttaa myös osaltaan se, että Yhdysvallat on Donald Trumpin johdolla ottanut ulkopolitiikalleen aivan uuden suunnan, ja myös tämä muutos voi olla pitkäkestoinen. Euroopan onkin aika huolehtia omasta turvallisuudestaan itse ja vähentää riippuvuuttaan Yhdysvalloista. Euroopan on tehtävä myös selväksi, että rauhaa ei voi neuvotella suurvaltojen ehdoilla ilman Ukrainaa. Kysymys on Ukrainan tulevaisuudesta. Kyse on myös koko Euroopan turvallisuudesta, ja on aivan olennaista, että Ukrainan lisäksi myös Eurooppa on mukana neuvottelupöydässä. Arvoisa puhemies! Lopuksi totean jälleen sen tärkeän asian, että on ukrainalaisten itsensä päätettävissä, millaisilla ehdoilla rauha tulevaisuudessa rakennetaan. Vain he voivat itse arvioida, millaisen hinnan he ovat valmiita maksamaan sodan jatkamisesta tai sen lopettamisesta.

Arvoisa rouva puhemies! Olisin vastannut kunnioitetulle puheenjohtaja Satoselle, että vasemmistoliitto ei ole kyennyt kannattamaan esityksiä, jotka parantavat työntekijän asemaa, koska niitä ei tänne saliin ole tullut, mutta Satonen kerkesi jo lähtemään. Arvoisa rouva puhemies! Tämän hallituksen työelämäpolitiikassa on nähtävissä selkeä suunta: työntekijän turvaa on jatkuvasti heikennetty samalla, kun työnantajan valtaa on lisätty. Tätä suuntaa on perusteltu kasvulla, työllisyydellä ja yritysten toimintamahdollisuuksien parantamisella, mutta kun katsomme tuloksia, lupaukset eivät ole toteutuneet. Nyt käsittelyssä oleva esitys määräaikaisten työsuhteiden helpottamiseksi jatkaa tällä samalla tiellä. Sen sijaan, että rakennettaisiin luottamusta työelämään, lisätään epävarmuutta. Sen sijaan, että vahvistettaisiin suomalaista sopimisen perinnettä, siirretään painopistettä kohti yksipuolisempaa sanelua. Esityksen ydin on se, että työnantaja voisi palkata työntekijän määräajaksi ilman perusteltua syytä jopa vuodeksi. Hallituksen mukaan kyse on erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tilanteen helpottamisesta, mutta tämä perustelu ontuu, koska sääntely ei koskisi vain pk-yrityksiä: se ulottuisi kaikkiin työnantajiin, myös julkiselle sektorille. Julkisella sektorilla määräaikaisia työsuhteita käytetään jo nyt paljon. Monilla naisvaltaisilla aloilla määräaikaisuus on arkea. Kun työnantajalle annetaan mahdollisuus tehdä vuoden mittaisia määräaikaisuuksia ilman todellista perustetta, seuraukset kohdistuvat erityisesti niihin ryhmiin, joiden asema työmarkkinoilla on jo valmiiksi epävarmempi, kuten naisiin ja nuoriin. Arvoisa rouva puhemies! Suomalaisen työlainsäädännön lähtökohta on ollut selkeä: pysyvä työ kuuluu tehdä pysyvällä sopimuksella. Määräaikaisuudelle on pitänyt olla asiallinen peruste. Tämä periaate on suojannut työntekijöitä siltä, että vakituista työvoiman tarvetta täytetään jatkuvasti tilapäisillä sopimuksilla. Nyt hallitus on horjuttamassa tätä perusperiaatetta. Kun määräaikainen sopimus voidaan tehdä ilman syytä, työnantajan ei tarvitse arvioida, onko työ oikeasti tilapäistä vai pysyvää, ja jos vuoden jälkeen voidaan jatkaa toisella määräaikaisella sopimuksella muulla perusteella, avautuu käytännössä väylä ketjuttaa määräaikaisuuksia entistä helpommin. Esitys muuttaa työelämän voimasuhteita. Se tekee epävarmuudesta normaalimpaa ja vakituisesta työsuhteesta harvinaisempaa. Suomessa määräaikaiset työsuhteet eivät ole mikään marginaalinen ilmiö. Niitä käytetään jo nyt paljon, ja ne kasautuvat erityisesti naisille ja nuorille. Myös vastentahtoinen määräaikainen työ on Suomessa yleistä, kun pysyvää työtä ei ole tarjolla. Siksi on vaikea ymmärtää, miksi hallitus haluaa lisätä juuri sitä työsuhdemuotoa, joka monelle tarkoittaa epävarmuutta toimeentulosta, tulevaisuudesta ja omasta asemasta työpaikalla. Vuoden mittainen perusteeton määräaikaisuus voi työntekijän näkökulmasta tuntua pidennetyltä koeajalta: ihminen tekee työt, kantaa vastuun ja sitoutuu työpaikkaan mutta ei saa vastineeksi samaa turvaa kuin vakituisessa työsuhteessa oleva työntekijä. Arvoisa rouva puhemies! Esityksellä on myös laajempi vaikutus työelämän oikeudenmukaisuuteen. Kun osa työntekijöistä voi olla pysyvässä ja turvatummassa asemassa ja osa jatkuvasti määräaikaisuuksien varassa, syntyy helposti kahden kerroksen työmarkkinat. Sellainen kehitys ei vahvista työelämää — se heikentää luottamusta, sitoutumista ja myös tuottavuutta. Ihminen, joka joutuu koko ajan miettimään, jatkuuko työ vielä ensi vuonna, ei ole aidosti tasavertaisessa asemassa. Hallituksen oma esityskin myöntää, ettei muutokselle pystytä osoittamaan selkeitä työllisyysvaikutuksia tai työn tuottavuuden paranemista. Silti työntekijöiden turvaa ollaan jälleen kerran heikentämässä merkittävästi. Tässä on esityksen suuri ristiriita. Hallitus väittää tavoittelevansa työllisyyttä, mutta keinoksi valitaan epävarmuuden lisääminen. Hallitus puhuu joustavuudesta, mutta jousto kasataan aina työntekijän kannettavaksi. Eduskuntakäsittelyssä tehdyt korjaukset eivät muuta kokonaiskuvaa. Esityksen perusongelma säilyy: se heikentää työntekijöiden asemaa ja muuttaa suomalaisen työelämän lähtökohtia väärään suuntaan. Arvoisa rouva puhemies! Työelämää ei pidä rakentaa sen varaan, että työntekijä on jatkuvasti epävarmemmassa asemassa. Meidän pitäisi vahvistaa reilua sopimista, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Meidän pitäisi huolehtia siitä, että pysyvään työvoimaan vastataan pysyvillä työsuhteilla. Tämä esitys tekee päinvastoin. Se lisää epävarmuutta, heikentää työsuhdeturvaa ja kasvattaa riskiä eriarvoistuvista työmarkkinoista. Lopuksi vielä, arvoisa rouva puhemies, totean, että tällainen lakimuutos, joka mahdollistaa raskaussyrjintätapausten kasvun, ei osaltaan kyllä käy minkäänlaista vuoropuhelua niiden ongelmien ja yhteiskunnallisten tosiasioiden kanssa, joita ympärillämme on. Näistä ovat huolta kantaneet myös jopa hallituspuolueiden naisjärjestöt, mutta se ei ole tätä esitystä pysäyttänyt.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä on kyse siitä, että jos tänne saliin tulee hallitukselta esitys, joka sen omin sanoin lisää syrjintää työelämässä, jos tänne saliin tulee esitys, joka sen omin sanoin ei kasvata työllisyyttä tai tuottavuutta, niin voisiko olla silloin kyse siitä, että ongelma on siinä esityksessä, ei niinkään opposition antamassa kritiikissä. Omasta mielestäni tässä on kysymys jälleen kerran yhdestä ideologisesta esityksestä, jolla työntekijän valtaa vähennetään ja se valta ojennetaan työnantajalle. Tätä on ollut nyt pitkin tätä hallituskautta, ja työelämän epätasapaino on kyllä mennyt asentoon, josta se ei ihan hetkessä palaudu.

Arvoisa puhemies! Kansanvallan keskeisimpiä mittareita on se, kokevatko kansalaiset päättäjien onnistuneen tehtävässään. Me oppositiossa arvostelemme hallitusta, kuten demokratiaan kuuluu, mutta paljon painavampaa kuin opposition kritiikki on se, jos kansa tämän talon ulkopuolella kokee laajasti, että hallituksen politiikka on epäonnistunut ja sen lupaukset on petetty, ja juuri niin on nyt käynyt. Hyvä hallitus, joudun toteamaan, että tämän talon ulkopuolella on valtavasti pettymystä niihin valintoihin, joita Orpon ja Purran hallitus on kuluneiden vuosien aikana tehnyt. Suomalaiset ymmärtävät taloutemme vaikean tilanteen. He ymmärtävät, ettei nykyinen eikä tulevakaan hallitus ole helpossa paikassa. He ymmärtävät, että jotakin on tehtävä, mutta sitä suomalaiset eivät hyväksy, että talouden vaikeuksien varjolla tehdään politiikkaa, joka lisää eriarvoisuutta ja kohtelee ihmisiä epäoikeudenmukaisesti. Talouden tila ei pakota leikkaamaan jatkuvasti pienituloisilta. Talouden tila ei pakota heikentämään työntekijöiden asemaa. Talouden tila ei pakota antamaan veronkevennyksiä niille, jotka niitä vähiten tarvitsevat. Nämä eivät ole välttämättömyyksiä, nämä ovat arvovalintoja. Arvoisa puhemies! Viimeisenkin hyväksyttävyyden näiltä valinnoilta vie se, ettei hallitus ole saavuttanut niitä tavoitteita, joilla se on omaa politiikkaansa perustellut. Pääministeri Orpo lupasi 100 000 uutta työpaikkaa ennen kuin hallitus leikkasi kaikkein pienituloisimmilta ja heikensi työntekijöiden turvaa. Suomalaisille luvattiin, että näillä päätöksillä työllisyys vahvistuu. Mutta uusia työpaikkoja ei syntynyt luvatulla tavalla. Sen sijaan syntyi työttömyyskriisi. Työttömyys on noussut, ihmisten epävarmuus on kasvanut, ja luottamus huomiseen on heikentynyt. Ja kun tiedämme, että työttömyys ei ole vain tilastorivi vaan inhimillinen tragedia, tämä tilanne on ennen kaikkea hyvin surullinen. Hallitus on vienyt ihmisiltä turvaa mutta ei ole kyennyt tarjoamaan uskottavaa tietä ulos kriisistä. Yhtä ponnekkaasti pääministeri lupasi, että velaksi eläminen loppuu. No, ei loppunut. Päinvastoin velkaantuminen jatkuu, ja tulevan hallituksen eteen jää entistä syvempi monttu. Jokainen, joka on seurannut tämän hallituksen velkapuhetta, tietää, ettei kyse ole ollut johdonmukaisesta velan vähentämisestä. Velkaa ei vähennetä rapauttamalla valtion tulopohjaa veronkevennyksillä niille, jotka eivät niitä tarvitse. Velkaa ei vähennetä leikkaamalla pienituloisten ostovoimaa miljardiluokassa ja heikentämällä sitä kautta kotimaista kysyntää. Hallitus puhui vastuusta mutta valitsi edunvalvonnan. Hallitus puhui kestävästä taloudenpidosta mutta ajoi politiikkaa, joka kasvattaa eriarvoisuutta, heikentää ostovoimaa ja jättää laskun seuraaville. Kansa näkee tämän kyllä. Arvoisa puhemies! Tämän politiikan hintalappu näkyy valtiontaloudessa. Velasta ei saatu otetta, ja tulevien vuosien taloudellinen liikkumavara kapenee. Mutta vielä raskaampi hintalappu maksetaan suomalaisissa kodeissa. Se maksetaan siellä, missä rahat eivät riitä arjen kustannuksiin; siellä, missä vanhempi miettii, voiko lapsi jatkaa harrastustaan; siellä, missä lääkärissä käyntiä lykätään; siellä, missä ruokakaupan lasku ja vuokra kilpailevat samoista euroista. Siinä, missä hallitus on tehnyt arvovalintoja leikkausten ja veropolitiikan välillä, moni suomalainen joutuu tekemään pakkovalintoja välttämättömien menojen välillä. Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys tarvittiin, koska asiat olisi voinut tehdä toisin. Tulostaulun tilasta ei voi loputtomiin syyttää Venezuelaa tai Grönlantia eikä Sanna Marinia. Myös peiliin on katsottava. Suomi tarvitseekin suunnan, jossa taloutta tasapainotetaan oikeudenmukaisesti, ei pienituloisimpien lasten, sairaiden, työttömien ja työntekijöiden kustannuksella. Oikeistoideologian sijaan me tarvitsemme politiikkaa, joka vahvistaa myös ostovoimaa ja luottamusta tulevaisuuteen ja luo uskoa myös pienituloisimpiin suomalaisiin. Vain sillä tavalla valtiontalouden haasteet ovat korjattavissa.

Arvoisa puhemies! Hyvä pääministeri, kun kuuntelin teidän vastauksenne, tuli minulle lämmin ja nostalginen olo. Se johtuu siitä, että te kuulostitte jalkapallovalmentajalta, joka ei näe mitään ongelmaa valitussa taktiikassa tai tehdyissä valinnoissa, vaikka tulostaulu takana osoittaa ihan muuta. Selityksiä kuuntelivat varmasti pienemmällä lämmöllä, ilman nostalgiaa ne suomalaiset, jotka maksavat raskaimmin hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan hintalapun, ne kotitaloudet, joissa eurot eivät riitä arjen kustannuksiin, lasten harrastuksiin, lääkärissä käyntiin, vuokraan tai lääkkeisiin. Hallitus on tehnyt arvovalintansa leikkausten ja veropolitiikan suhteen, ja siksi liian moni suomalainen joutuu tekemään kipeitä pakkovalintoja arjessaan. Se ei ole oikein, mutta se on hallituksen leikkauspolitiikan aiheuttamaa realismia. Arvoisa pääministeri, eikö tämä juuri ole kohtuutonta?