Adlercreutz Anders

Arvoisa puhemies! Ensin lyhyt kommentti tähän yhteisöverokeskusteluun. Tässä ollaan sitä mieltä, että 18 on väärä ja 20 olisi oikea. No, jos 20 on parempi kuin 18, niin onko 25 parempi kuin 20 ja onko 30 parempi kuin 25? Jossain se balanssi kulkee, ja kyllä yleisesti ollaan katsottu, että eurooppalaisella tasolla on jonkinlaista kilpailua, siis on syitä siihen, miksi vaikka Irlannilla on mennyt huomattavasti Suomea paremmin ja miksi näitä verotasoja seurataan. Edustaja Väyrynen, Pohjoismaiden neuvoston presidentti, kysyi Helsingin sopimuksen uudistamisesta. Siihen liittyy kaksi kysymystä: Toisaalta siis se, että varsinainen Helsingin sopimus, 60-luvulta peräisin oleva sopimus, uudistettiin viimeksi vuonna 96, ja aika on muuttunut sen jälkeen. Historia ei loppunut, vaan historia kulki eteenpäin, ja ollaan ihan uudessa tilanteessa, joka heijastuu tietenkin Pohjoismaiden yhteistyöhön. Se liittyy siihen, mitä asioita käsitellään. On käytännössä kaksi kokonaisuutta, siis jäsenmaiden asema ja sitten käsiteltävät asiat. Asioiden osalta on tuotu esille näkemys, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa pitäisi käsitellä Pohjoismaiden neuvostossa. No, tämä on asia, jota ei hallituksen sisällä vielä ole käsitelty, mutta itse olen taipuvainen ajattelemaan, että meillä on ehkä muita foorumeita sitä asiaa varten. Sitten on toisaalta vaikka rajaestetyö, joka on äärimmäisen tärkeä osa Pohjoismaiden neuvoston työtä, jota ei mainita Helsingin sopimuksessa, joka on ehkä se tapa, jolla Pohjoismaiden yhteistyötä voidaan parhaiten edistää kansalaistenkin näkökulmasta. Se on minun mielestäni selvä puute Helsingin sopimuksessa. Sitten on autonomisten alueiden asema. Tämä on keskustelu, jonka oikeastaan Färsaaret aloitti mutta jonka Grönlannin tilanne on ajankohtaistanut vielä enemmän ja joka koskee toki myöskin Ahvenanmaata. Pitääkö Helsingin sopimus uudistaa, jotta ne voisivat olla tasavertaisia, vai löytyykö nykyisen sopimuksen sisällä sellaista liikkumavaraa, että me voidaan käytännön tasolla tuoda niitä tasavertaisiksi jäseniksi? [Puhemies koputtaa] Tämä on nyt sitten punnintaa, jota mitä todennäköisimmin tullaan viemään eteenpäin muodostettavan komission voimin, [Puhemies koputtaa] ja siihenkin muodostamme oman kantamme aikanaan.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Olen täysin samaa mieltä siitä, että tällaiset tapaukset ovat väärin, siis täydellisen tuomittavia tragedioita lapsen näkökulmasta, ja asiaan on syytä tarttua. Teemme selvitystä tämän ongelman laajuuden selvittämiseksi, mitä tulee tällaisiin matkoihin, on syy sitten kurinpito tai vaikka sukupuolielinten silpominen — on laaja spektri tällaisia vakavia tapauksia, mikä konkretisoitui hyvinkin selvällä tavalla tämän dokumentin myötä. Koululla on velvollisuus ennaltaehkäistä poissaoloja. Perusopetuslain, lastensuojelulain mukaan koululla on velvollisuus ilmoittaa viranomaisille, jos tällaista epäilyä on, toki perheillekin, mutta se ei ehkä tällaisessa tilanteessa auta. Ja jos on epäilys siitä, että tällainen poisvienti on mahdollinen, niin sitten poliisi tai Rajavartiolaitoskin voi tällaisen estää. [Puhemies koputtaa] Sitten keskeinen kysymys on yhteys perheeseen: Miten saadaan perheen luottamus kouluun vahvistettua? Miten saadaan koulun henkilökunnan tietämystä vahvistettua? [Puhemies koputtaa] Miten tällaisilla informaatiokeinoillakin voidaan näitä ennaltaehkäistä?