Heikkinen Janne

Kunnioitettu puhemies! Valtiovarainvaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy hallituksen esitykseen sisältyvät 3. ja 4. lakiehdotuksen muuttamattomina sekä 1. ja 2. lakiehdotuksen valiokunnan muutosehdotusten mukaisina. Hallituksen esitys sisältää neljä lakimuutosta. Kiinteistöverolailla ja verontilityslailla säädetään uusi kiinteistöverotus Suomen talousvyöhykkeelle. Arvostamislakiin lisätään merituulivoimaloille kevennetty jälleenhankinta-arvo, 35 prosenttia rakennuskustannuksista nykyisen 75 prosentin sijaan. Tuloverolakiin lisätään uusi 8 b §, jolla varmistetaan lain soveltaminen talousvyöhykkeellä. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Sääntelyn selventäminen on välttämätöntä investointivarmuuden turvaamiseksi jo ennen kuin talousvyöhykkeen merituulivoima-alueiden kilpailutukset käynnistyvät. Valiokunta ehdottaa hallituksen esitykseen kahta muutosta. Ensimmäinen on sisällöllinen. Valiokunta katsoo, että kuntien jako-osuuden Suomen talousvyöhykkeen kiinteistöverosta tulee olla hallituksen esittämää suurempi. Merituulivoimahankkeista aiheutuu alueellisia haittoja rannikkoalueen kunnille, merenkululle, kalastolle, kalastukselle ja ympäristölle, ja alueellisen hyväksyttävyyden varmistaminen edellyttää riittävää kompensaatiota. Valiokunta ehdottaa, että kuntien jako-osuus on 30 prosenttia ja valtion jako-osuus 70 prosenttia. Muutos toteutetaan verontilityslain 16 a §:ssä. Toinen muutos on teknisempi. Valiokunta ehdottaa selvennystä lähimmän kunnan määrittämistapaan kiinteistöverolain 26 §:ssä ja verontilityslain 16 c §:ssä. Alkuperäinen sanamuoto johti kuntarajojen ristiriitaan Merenkurkun alueella. Uudessa muotoilussa lähimpänä kuntana pidetään sitä kuntaa, joka Suomen aluevesien ulkorajaan rajoittuvan kuntarajan etäisyys rakennuksesta tai rakennelmasta on lyhin. Valiokunta kiinnittää mietinnössä huomiota myös kolmeen seikkaan, jotka eivät johda muutosehdotuksiin mutta joita on perusteltua seurata: Liittymisjohtokuntien asemaa on syytä seurata lain toimeenpanon yhteydessä, sillä kunta, jonka kautta järeä voimalinja kulkee, voi kärsiä merkittävistä haitoista ilman jako-osuutta. Mitoitusta 35 prosentista tarkastellaan komission edellyttämällä tavalla tulevaisuudessa. Tuloverolain 8 b §:llä on valiokunnan käsityksen mukaan merkitystä myös muiden tuloverotusta koskevien lakien tulkinnassa, koska tuloverolaki on alan yleislaki. Ahvenanmaan kuntien asema talousvyöhykkeen kuntien jako-osuudessa on ratkaistu itsehallintolain toimivaltajaon perusteella. Valiokunta pitää perusteltuna, että kysymystä tarkastellaan osana Ahvenanmaan itsehallintolain uudistamista. Kunnioitettu puhemies! Valtiovarainvaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy mietinnön mukaiset lakiehdotukset.

Arvoisa puhemies! Meritaimen ei kude meren suulla. Se nousee sivujokiin, pieniin puroihin, kaukaisille latvavesille, joskus satoja kilometrejä sisämaahan. Siellä se kutee, siellä meritaimenen poikaset kasvavat, ja sieltä ne laskeutuvat takaisin merelle, tai ainakin ne yrittävät. Liian usein matkalla on pato tai voimalaitos, joka tuottaa sähköä vain yhteen lähikauppaan tunnissa, ja se katkaisee meritaimenen elinkierron kokonaan. Tästä on kyse tänään. Yleensä suomalainen oikeusjärjestys tunnistaa periaatteen, josta harvat ovat eri mieltä: aiheuttaja maksaa — ei valtio, ei luonto, ei naapuri, vaan aiheuttaja. Osa vesivoiman tuottajista kantaa tämän vastuun jo nyt. Ne avaavat luonnonmukaisia ohitusuomia, rakentavat kalateitä, osallistuvat kunnostushankkeisiin, mutta osa ei tee mitään, koska laki on antanut myöten. Tämä epätasa-arvo ei palvele ketään, ei luontoa, ei niitä yhtiöitä, jotka ovat toimineet vastuullisesti, eikä myöskään niitä latvavesialueen omistajia, joiden oikeus vapaaseen virtaavaan vesistöön on vuosikymmeniä sivuutettu. Arvoisa puhemies! Olen saanut itse olla mukana useissa hankkeissa, jotka ovat tähdänneet vaelluskaloille parempiin olosuhteisiin. Eräs niistä oli Kuusamon Kuusinkijoen voimalaitoksen ostaminen pois käytöstä, jolloin vesi ohjattiin voimalaitoskanavasta takaisin vanhaan jokiuomaan. Se uoma ei ollut kadonnut, se oli metsittyneenä kasvien peitossa odottamassa, ja kun se ennallistettiin, vesi löysi sen uudelleen. Tämä on tärkeä huomio myös lainsäädännöllisesti: monessa paikassa voimalaitoskanavan rinnalla on yhä maastossa jäänne alkuperäisestä jokiuomasta. Se ei välttämättä aina näy kartalla, se saattaa näyttää ojalta tai tiheiköltä, mutta se on siellä, ja se voidaan avata, jos omistaja on siihen halukas tai heidät velvoitetaan siihen. Se on konkreettisin esimerkki siitä, mitä tarkoittaa luonnonmukainen ratkaisu: ei betonia, ei teknistä kalatietä, vain vesi, joka palaa omalle reitilleen. Tämä vaatii tahtoa, ja se on mahdollista. Arvoisa puhemies! Tahtoa on tässä asiassa todellakin tarvittu. Vielä Kataisen hallituksen aikaan virtavesi- ja vaelluskala-aktivistit joutuivat puolustamaan kestävää merikalastusta. Silloisen hallituksen linjalla pyrittiin neuvottelemaan Itämerelle korkeampia kalastuskiintiöitä kuin mitä komission tieteellinen neuvonanto olisi edellyttänyt. Luonto oli neuvoteltavissa, ei itsessään arvo. Sipilän hallituksen aikaan vastaavasti flirttailtiin ajatuksella purkaa koskiensuojelulaki lisävesivoiman rakentamiseksi, onneksi se kaatui kokoomuksen vastustuksesta. Rinteen ja Marinin vasemmistohallituksen aikaan tämä sama vesilain päivitys oli kirjattuna kyllä lainsäädäntösuunnitelmiin, ja sitä selviteltiinkin ministeriössä. Eduskuntaan se ei koskaan ehtinyt. Sitä lykättiin ja lykättiin ja lykättiin, kunnes se kuoli pystyyn. Lokakuussa 2024 Euroopan komissio käynnisti Suomea vastaan rikkomusmenettelyn — ei huomautusta, vaan rikkomusmenettelyn. Komissio katsoi, että Suomi on laiminlyönyt vesipolitiikan puitedirektiiviä velvoitteiden osalta, kun se ei ollut tarkastanut vesilupia. Onneksi tämä hallitus nyt ohjelmassaan neuvotteli Säätytalolla kirjauksen: ”Hallitus päivittää vesilakia siten, että nollavelvoitelaitoksille voidaan asettaa kalatalousvelvoitteita.” Olin itse mukana neuvottelemassa tuota kirjausta, ja nyt olemme täällä salissa käsittelemässä tätä esitystä, joka toteuttaa kirjausta, mutta harmikseni varsin puutteellisesti. Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on yksi sana, joka kietoo ympärilleen kaiken. Se sana on ”kohtuuton”. Lakiesitys sanoo siis: ”Kalatalousvelvoite ei saa aiheuttaa luvanhaltijalle kohtuuttomia kustannuksia. Kohtuuttomuutta aiotaan arvioida laitoksesta odotettavissa olevien taloudellisten hyötyjen perusteella.” Nähdäkseni arviointiin tulisi ottaa myös tasapainottava näkökulma. Yksittäinen laitos on saattanut tuottaa jo vuosikymmenien ajan taloudellista hyvää ilman luonnon kunnioittamista. Vertailun vuoksi on sanottava, että Ruotsissa tehtiin vuonna 2019 päinvastainen valinta: siellä toiminnanharjoittajan oikeus saada korvausta luvan tarkistamisesta poistettiin kokonaan. Ruotsi päätti, että ympäristövastuu ei ole neuvottelukysymys. Valitettavasti tässä kotimaisessa esityksessä ei mennä samaan. Kyse on poliittisesta valinnasta, joka tehtiin valmistelussa, ja se suosii niitä, jotka ovat jo vuosikymmeniä pelanneet aikaa. Eikä siinä vielä kaikki, esitys menee vielä tätäkin pidemmälle: jos kalatalousvelvoite vähentää vesivoiman tuottoa olennaisesti, valtio maksaa yhtiölle korvausta. Veronmaksajat siis korvaavat vesivoimayhtiölle sen, että yhtiö joutuu noudattamaan ympäristölakia. Tämä on aivan järjetöntä. Tämä on kaiken talousajattelun perusteiden vastaista. Voitot olisivat yksityisiä, mutta ulkoishaitat, ne ympäristövahingot, joita on kerrytetty vuosikymmenien ajan ilman kalatalousvelvoitteita, muuttuvat yhtäkkiä julkisiksi, yhteiskunnan maksettaviksi. Mitä pidempään luvanhaltija on hyötynyt vesivoimasta ilman kalatalousvelvoitteita, sitä korkeammaksi sallittujen kustannusten raja tulisi asettaa, ei matalammaksi. Tämä olisi oikeudenmukainen periaate, ja se ei valitettavasti nyt tässä laissa näy. Aiheuttaja maksaa -periaate ei tarkoita sitä, että aiheuttaja maksaa, mutta jos se tuntuu liian kalliilta, valtio korvaa erotuksen. Se tarkoittaa sitä, että aiheuttaja kantaa vastuunsa kokonaan.