Holopainen Hanna

Arvoisa puhemies! Kun viime viikolla julkisuuteen tuli tieto siitä, että eduskunta kutsutaan koolle kesken kesätauon käsittelemään Garden Helsinki -hanketta, kävi nopeasti selväksi, kuinka tarkasti kansalaiset ovat tätä asiaa seuranneet. En muista viime päiviltä juurikaan sellaista kohtaamista kaupassa, torilla tai tapahtumissa omassa vaalipiirissäni, jossa tämä asia ei olisi noussut esiin. Lähes jokainen halusi myös antaa evästystä tätä keskustelua varten, ja erityisesti pääministerille. Minulle sanottiin, että kerro pääministerille, ettei tässä ole kysymys yhdestä rahasummasta. Kerro pääministerille, ettei tässä ole kysymys siitä, tarvitaanko sitä Garden-hallia vai ei. Kerro pääministerille, että tässä on kysymys avoimesta ja reilusta päätöksenteosta. Kerro pääministerille, että tässä on kysymys luottamuksesta. Kansalaisten tuohtumus on tosiaan koskenut luottamusta, avoimuutta ja päätöksenteon tasapuolisuutta. Tämän vuoksi olen kuunnellut hieman hämmästyneenä tämän päivän keskustelua. Täällä salissa on kuultu hallituspuolueiden edustajien puheenvuoroissa paljon spinnausta, huomion siirtämistä muihin asioihin, edellisen hallituksen syyttelyä ja oppositioon kohdistuvaa arvostelua. En usko, että kansalaiset odottivat tällaista keskustelua. He odottivat saavansa vastauksia siihen, mitä tässä hankkeessa on tapahtunut ja mitä tästä prosessista on otettu opiksi. Arvoisa puhemies! Kansalaiset eivät odota virheettömyyttä, mutta he odottavat kykyä tunnistaa virheet, oppia niistä ja korjata toimintaa. He odottavat vastuun kantamista. Arvoisa puhemies! Hallitus näyttää edelleen tarkastelevan tätä ensisijaisesti yksittäisenä hankkeena. Kansalaisten näkökulmasta kysymys on tosiaan kuitenkin paljon laajempi. Kysymys on siitä, voivatko ihmiset luottaa siihen, että kaikkia hankkeita arvioidaan samoilla perusteilla, että vaikuttamistoiminta on avointa ja että päätöksenteko kestää aina päivänvalon. Arvoisa puhemies! Suomea pidetään syystäkin yhtenä maailman vähiten korruptoituneista maista. Sitä ei kuitenkaan tule pitää itsestäänselvyytenä. Sen perustana ovat hyvä hallinto, avoin päätöksenteko, läpinäkyvyys ja vahva luottamus instituutioihin. Hallitus on hyväksynyt vuonna 2025 kansallisen korruptionvastaisen strategian ja toimenpideohjelman. Strategiassa todetaan, että Suomessa korruptio ilmenee usein rakenteellisina ja vaikeasti tunnistettavina ilmiöinä, kuten suosimisena, eturistiriitoina, epävirallisena vaikuttamisena ja hyvä veli -verkostoina. Riskialueiksi tunnistetaan muun muassa poliittinen päätöksenteko, julkiset hankinnat, rakennusala, maankäyttö ja kaavoitus sekä puolue- ja vaalirahoitus. Tämän pohjalta tässä hallituksen hyväksymässä paperissa on ehdotettu 47:ää eri toimenpidettä tämän järjestelmän kehittämiseksi ja pelisääntöjen selventämiseksi. Korruptionvastaisen työn keskeisiksi tavoitteiksi on mainittu muun muassa korruptiotietoisuuden lisääminen, tutkimuksen vahvistaminen tähän aiheeseen liittyen, kansallisen korruptiotilannekuvan tuottaminen sekä koulutuksen lisääminen. Tämän vuoden toukokuussa julkaistun ensimmäisen kansallisen korruptiotilannekuvan mukaan kansalaiset pitävät merkittävimpinä ongelmina avoimuuden puutetta, esteellisyyttä, suosintaa ja epäeettisiä verkostoja. Haluankin nyt esittää kysymyksen: onko hallitus sitoutunut vahvasti tämän oman korruptionvastaisen strategiansa toteuttamiseen, ja onko se vauhdittamassa näitten toimenpiteitten toteutumista? Tämän päivän keskustelun perusteella näyttää siltä, että suurimmat puutteet näyttävät tosiaan liittyvän korruptiotietoisuuteen ja kykyyn tunnistaa niitä ilmiöitä, joita myös hallituksen omassa korruptiontorjuntastrategiassa kuvataan. Mikäli korruptio ymmärretään vain lahjuksiksi tai rikolliseksi toiminnaksi, jää suuri osa suomalaisen järjestelmän haasteista tunnistamatta. Suomalaisen korruption torjuntatyössä on todettu, että suomalaisen korruption riskit ovat usein rakenteellisia ja vaikeasti tunnistettavia. Garden-prosessi herättää kysymyksen siitä, onko hallituksella ollut riittävä kyky tunnistaa näitä avoimuuteen, vaikuttamistoimintaan, eturistiriitoihin ja hyvä veli -verkostoihin liittyviä riskejä. Sitten muutama ehdotus tämän tilanteen korjaamiseksi ja luottamuksen vahvistamiseksi: Ehdotan, että hallitus voisi nyt päättää vauhdittaa näiden kansallisen korruption torjuntastrategian ja toimenpideohjelman tavoitteiden toteuttamista. Ehdotan myös, että hallituksen ministereille ja erityisavustajille järjestetään koulutusta korruption torjunnasta, avoimuudesta, sidonnaisuuksista ja rakenteellisen korruption tunnistamisesta. Lisäksi pidän tärkeänä sitä, että hallitus myös raportoisi eduskunnalle tämän korruptiontorjuntatyön etenemisestä ja toimenpiteiden toteuttamisesta. Arvoisa puhemies! Vihreät ovat tänään jättäneet Inka Hopsun johdolla lakialoitteen, jolla vaalirahoituksen ennakkoilmoituksesta tehdään pakollinen. Toivon tuolle aloitteelle vahvaa tukea tästä salista. Toivon, että tulevaisuudessa tämä nykyinen päivämäärä, 21. heinäkuuta 2026, tullaan muistamaan suomalaisen avoimuuskeskustelun merkkipaaluna. Kyse on kansalaisten luottamuksesta siihen, että päätöksenteko on avointa, läpinäkyvää ja pelisäännöt kaikille samanlaiset. Luottamus palautetaan avoimuudella, tehtyjen virheiden tunnistamisella ja toimintatapojen aidoilla muutoksilla.

Arvoisa puhemies! Tosiaan Ukraina jo viidettä vuotta taistelee paitsi oman vapautensa myös koko Euroopan vapauden puolesta, ja on todella tärkeää, että tästä salista lähtee yhtenäinen tukiviesti. Kannatan lämpimästi tähän koulutusoperaatioon mukaan lähtemistä. Kun kävimme eduskunnan ystävyysryhmän kanssa pääsiäisen tienoilla Ukrainassa, niin selvä viesti sieltä oli se, että he toivovat tämän sotilaallisen tuen lisäksi elinkeinopolitiikan osalta yhteistyötä ja koulutuksen ja tutkimuksen yhteistyötä. Heillä oli paljon sieltä sitten evästettävää meille. Miten, ministeri, näette, minkälaisia mahdollisuuksia meillä olisi yhteistyön tiivistämisessä Ukrainan kanssa myös näillä sektoreilla?

Arvoisa puhemies! Alkuun totean, että kannatan edustaja Harjanteen edellä esittämiä lausumaehdotuksia. Myös minä haluan kiittää kansalaisaloitteen tekijöitä ja kaikkia aloitteen allekirjoittaneita. Kansalaisaloitejärjestelmä on tärkeä osa suomalaista demokratiaa, ja se antaa kansalaisille mahdollisuuden nostaa eduskunnan käsiteltäväksi tärkeitä kysymyksiä. Tämä aloite koskee puolustushankintoja, päätöksiä, jotka liittyvät suoraan Suomen puolustuskykyyn ja kansalliseen turvallisuuteen. On erittäin tärkeää, että myös näistä kysymyksistä käydään avointa ja demokraattista keskustelua. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että tämän kansalaisaloite on jo osaltaan lisännyt keskustelua puolustushankintojen periaatteista sekä niiden suhteesta kansainväliseen oikeuteen ja Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin tavoitteisiin. Myös puolustusvaliokunnan mietintö tunnistaa osaltaan aloitteen ansiot toteamalla seuraavasti: ”Puolustusvaliokunta huomauttaa, että kansalaisaloite kytkeytyy myös laajempaan huoleen huoltovarmuudesta ja riippuvuudesta. Valiokunta katsoo, että erityisen tärkeää on arvioida kriittisesti tilanteita, joissa syntyy materiaaliriippuvuutta vain yhdestä toimijasta. Tällaisia riippuvuuksia on tarkasteltava koko hankintojen elinkaaren ajan käytön, ylläpidon ja mahdollisten kriisitilanteiden näkökulmasta. Valiokunnan mielestä on myönteistä, että kansalaiset ottavat kantaa myös tähän ulottuvuuteen ja kantavat huolta Suomen puolustuksen kestävyydestä pitkällä aikavälillä.” Arvoisa puhemies! Tietyissä kehittyneissä asejärjestelmissä Suomi on todellakin tällä hetkellä väistämättä riippuvainen vain muutamasta toimittajamaasta ja muutamasta järjestelmästä. Pitkäkestoiset riippuvuudet yksittäisistä toimittajamaista on tärkeää tunnistaa jo hankintojen valmisteluvaiheessa. Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä pidän tärkeänä nostaa esiin myös kotimaisen eurooppalaisen puolustusteollisuuden vahvistamisen. Tulevaisuudessa eurooppalaisten Nato-maiden merkittävät panostukset puolustukseen ja uusien asejärjestelmien kehittämiseen tulevat toivottavasti avaamaan Puolustusvoimille uusia hankintakanavia ja tuovat tarjolle lisää suorituskykyisiä eurooppalaisia asejärjestelmävaihtoehtoja. Arvoisa puhemies! Kuten täällä edustaja Harjanne aiemmin esitti näitä lausumia, niin myös itse esitin niitä valiokunnassa, mutta valiokunnan enemmistö ei niitä kannattanut, valitettavasti. Esitin näitä lausumia, koska katsoin ja katson edelleen, että kansalaisaloitteessa esiin nostetut näkökulmat ansaitsevat eduskunnalta myös selkeän parlamentaarisen ohjausviestin tulevia hankintoja silmällä pitäen. Lausumien tavoitteena on vahvistaa hankintoihin liittyvän päätöksenteon tietopohjaa ja pitkäjänteistä kokonaisarviointia ja mahdollisten riskien tunnistamista. Puolustushankinnat eivät useinkaan ole vain yksittäisiä pistemäisiä päätöksiä vaan mahdollisesti jopa vuosikymmeniksi ulottuvia sitoumuksia. Niihin liittyy hankittavan suorituskyvyn lisäksi riippuvuuksia, toimitusketjuja, huoltoa, koulutusta ja teknistä ylläpitoa. Siksi on mielestäni tärkeää varmistaa, että ihmisoikeus- ja humanitäärisen oikeuden näkökulmia, ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia sekä huoltovarmuuteen liittyviä riskejä tarkasteltaisiin nykyistä laajemmin ja järjestelmällisemmin osana hankintojen valmistelua. Luen vielä nuo lausumat, joita edellä on esitetty ja joita kannatan, ja toivon kollegoilta tietenkin tukea tulevassa äänestyksessä näille lausumille. Lausumia on kolme kappaletta: Lausumaehdotus 1: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää puolustushankintojen valmistelua koskevien käytäntöjen kehittämistä siten, että hankintoihin liittyvät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden näkökohdat, ihmisoikeusvaikutukset, ulko- ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset sekä huoltovarmuuteen ja toimitusketjuihin liittyvät riskit arvioidaan nykyistä järjestelmällisemmin osana päätöksenteon tietopohjaa.” Lausumaehdotus 2: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus arvioi puolustushankintojen pitkäaikaisia vaikutuksia Suomen huoltovarmuuteen ja ulko- ja turvallisuuspoliittiseen liikkumatilaan, mukaan lukien tilanteisiin, joissa toimittajamaahan liittyvät poliittiset, oikeudelliset tai kansainväliset kriisit voivat vaikuttaa hankintojen elinkaaren aikaiseen toimitusvarmuuteen, ylläpitoon tai tekniseen tukeen.” Lausumaehdotus 3: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus ottaa puolustushankintojen valmistelussa huomioon sen, että tiettyjen kehittyneiden asejärjestelmien osalta riippuvuus vain muutamasta toimittajamaasta voi olla merkittävää. Liiallisten toimittajariippuvuuksien huoltovarmuutta heikentävät vaikutukset on huomioitava arvioitaessa hankintakilpailuun kutsuttavien maiden ja yritysten asejärjestelmiä.”

Arvoisa puhemies! Puolustushankinnat eivät useinkaan ole vain yksittäisiä pistemäisiä päätöksiä vaan mahdollisesti jopa vuosikymmeniksi ulottuvia sitoumuksia. Niihin liittyy hankittavan suorituskyvyn lisäksi riippuvuuksia, toimitusketjuja, huoltoa, koulutusta ja teknistä ylläpitoa. Siksi olisi mielestäni tärkeää varmistaa, että ihmisoikeus- ja humanitäärisen oikeuden näkökulmia, ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia sekä huoltovarmuuteen liittyviä riskejä tarkasteltaisiin nykyistä laajemmin ja järjestelmällisemmin osana hankintojen valmistelua. Siksi olen osana valiokuntakäsittelyä esittänyt tähän valiokunnan mietintöön lausumia, joiden tavoitteena olisi vahvistaa hankintoihin liittyvän päätöksenteon tietopohjaa ja pitkäjänteistä kokonaisarviointia. Näiden lausumien avulla eduskunta voisi lähettää vahvan ja vastuullisen ohjausviestin tuleville hallituksille.

Arvoisa puhemies! Kuten täällä tänään on monessa puheenvuorossa todettu, niin fakta on se, että hallituksen tietoiset poliittiset päätökset ovat lisänneet merkittävästi köyhyyttä Suomessa. Orpon hallituksen taloustalkoot ovat siis kohdistuneet kovin epätasaisesti. Leikkausten vaikutukset kasaantuvat samoille ryhmille: lapsiperheille, yksinhuoltajille, pienituloisille eläkeläisille, opiskelijoille ja nuorille sekä työssäkäyville köyhille. Näillä ihmisillä ei ole taloudellisia puskureita, ja heidän kohdallaan pienikin heikennys johtaa nopeasti arjen kriisiytymiseen. Erityisen kipeästi leikkaukset ovat koskettaneet erityislasten perheitä. Tämä ryhmä joutuu jo muutenkin liian usein kamppailemaan sen kanssa, kuinka palvelujärjestelmän viidakossa löytyisi tukea, ja liian usein järjestelmä pikemminkin kuormittaa kuin kannattelee. Aika moni vanhempi on esimerkiksi tehnyt päätöksen, että jättäytyy joko osittain tai kokonaan pois työelämästä voidakseen tukea lastaan arjessa ja koulunkäynnissä. Tällä ryhmällä ei ole vaihtoehtoja, joilla he voisivat omaan toimeentuloonsa näitten leikkausten alla vaikuttaa. Yhä enemmän on myös pitkäaikaissairaita, joilla rahat eivät riitä välttämättömiin lääkkeisiin tai terveydenhuollon nousseisiin asiakasmaksuihin, ja heidän hyvinvointiinsa hallituksen toimet vaikuttavat välittömästi. Arvoisa puhemies! Kun köyhyyttä lisätään tällä tavoin, vaikutukset eivät jää hetkellisiksi. Pitkittyessään köyhyys heikentää terveyttä ja mielenterveyttä, vaikeuttaa kouluttautumista ja työllistymistä sekä lisää eriarvoisuutta. Lapsiköyhyys näkyy vuosien ja jopa sukupolvien päähän inhimillisinä seurauksina ja kasvavina yhteiskunnallisina kustannuksina. Juuri siksi köyhyyden vähentäminen ei ole talousvastuun vastakohta, vaan se on myös taloudellisesti kestävää politiikkaa. Arvoisa puhemies! Me elämme ajassa, jossa yhteiskunnan ja yksilöiden kyky varautua, sopeutua ja selviytyä muutoksista on entistä tärkeämpää. Kun köyhyyttä tietoisilla päätöksillä lisätään, heikennetään suoraan myös ihmisten resilienssiä. Taloudelliset puskurit katoavat, arjesta tulee epävarmaa, ja kyky selvitä yllättävistä tilanteista murenee. Ihmiset joutuvat elämään kädestä suuhun juuri silloin, kun ennakointi ja turva olisivat kaikkein tärkeimpiä. Kriisinkestävyys syntyy perusturvasta, luottamuksesta ja siitä, että tulevaisuutta voi suunnitella. Jos me haluamme Suomen olevan vahva ja kestävä tässä monien myllerrysten maailmanajassa, emme voi rakentaa yhteiskuntaa yhä lisääntyvän köyhyyden varaan. Emme ole toistaiseksi saaneet ministereiltä vastausta siihen, tunnistaako hallitus, että köyhyyttä lisäävä politiikka heikentää myös koko yhteiskunnan kriisinsietokykyä. Arvoisa puhemies! Lopulta kaikki kiteytyy pohdintaan siitä, millaisia valintoja me pidämme hyväksyttävinä, sillä tässä keskustelussa ei ole kyse vain yksittäisistä säästöistä tai leikkauksista. Kyse on arvovalinnoista ja siitä, millaista yhteiskuntasopimusta me Suomessa haluamme pitää yllä. Suomalainen hyvinvointivaltio on rakentunut ajatukselle, että jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään ja että vaikeuksiin joutuminen ei saa johtaa pysyvään syrjäytymiseen. Vastineeksi ihmiset tekevät työtä, kantavat vastuuta ja luottavat siihen, että yhteiskunta on tukena silloin, kun elämä horjuu. Kun köyhyyttä nyt lisätään tiedossa olevista vaikutuksista huolimatta, murennamme tätä yhteiskuntasopimusta — annetaan viesti, että turva ei koske kaikkia ja että riskit siirretään yhä useammin yksilöiden kannettaviksi. Hyvinvointivaltio ei ole vain tulonsiirtoja tai menokohteita. Se on luottamusta, oikeudenmukaisuuden kokemusta ja yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta. Hyvinvointivaltio elää luottamuksesta, ja köyhyyttä tietoisesti lisäävä politiikka murentaa sitä pala palalta. Siksipä tässä tulevassa luottamusäänestyksessä on kysymys myös hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.