Immonen Tomi

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta osoittaa, ettei Suomi ole arktinen, syrjäinen maa vaan jo erottamaton osa Eurooppaa niin hyvässä kuin pahassa. Suomen 1 340 kilometriä pitkä itäraja on samalla sekä EU:n että Naton ulkoraja, mikä tekee Suomesta houkuttelevan kohteen ulkoiselle vaikuttamiselle. Kuten puolustusvaliokunta totesi antamassaan lausunnossa, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajapintojen huomiointi on tärkeää, koska nykypäivän turvallisuusuhat eivät enää noudata perinteistä jakoa sisäisiin ja ulkoisiin uhkiin. Ulkoiset vaikuttamisyritykset Suomen sisäiseen turvallisuuteen ovat entistä haastavampia teknologisen kehityksen ja muuttuneen maailmantilanteen vuoksi. Suomalaisen yhteiskunnan turvallisuutta on pyritty horjuttamaan niin informaatiovaikuttamisella kuin moninaisella hybriditoiminnalla. Turvapaikanhakijoita on jo käytetty aseena turvallisuuden horjuttamiseksi itärajallamme, eli itäinen naapurimme käyttää kaikkia keinoja, joilla se testaa Suomen valmiutta ja reaktiokykyä päivittäin. Kun Venäjä käynnisti välineellistetyn maahantulon itärajalla, vastattiin näihin toimiin tehokkaasti sulkemalla raja. Vasemmisto juputti tässä salissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimista ja mainehaitasta, koska taas ne ihmisoikeudet. Vasemmistolle kaikki muu tuntui silloinkin olevan tärkeämpää kuin vaikka suomalaisten naisten turvallisuus. Tämän hallituksen aikana poliisia ei enää kielletä puhumasta oikeista asioista oikeilla termeillä, joten nyt Suomessakin on tunnistettu noin kymmenkunta katujengiä. Näihin rikollisryhmiin liittyvät henkilöt ovat pääasiassa täysi-ikäisiä ja Suomessa tai ulkomailla syntyneitä maahanmuuttajataustaisia miehiä. Realismin tunnistaminen ja tunnustaminen ei ole enää rasismia. Myös näihin selonteossa tunnistettuihin riskitekijöihin olisi toiminut parhaana ennalta ehkäisevänä tekijänä tiukka maahanmuuttopolitiikka, jota perussuomalaiset ovat vuosikausia pitäneet esillä, opposition lähinnä halutessa lakaista maahanmuuton ongelmat nytkin maton alle. Nyt nämä riskit ovat jo pesiytyneet Suomeen ja niitä pyritään kitkemään, vaikka näin jälkikäteen se on huomattavasti vaikeampaa. Hallitus on tehnyt huomattavan määrän maahanmuuttopolitiikan kiristyksiä sekä tiukennuksia rikoslakiin. Muun muassa kovennetaan katujengeissä tehdyistä, alle rikosvastuuikäisiä lapsia tekijänä käyttävistä sekä nöyryytysväkivaltaa sisältävistä rikoksista annettavia rangaistuksia. Nämä toimenpiteet ovat omiaan hillitsemään sitä kehitystä, joka johtaa kohti Ruotsin palavia asuinlähiöitä. Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta antaa kattavan kuvan uhkakuvista, jotka kohtaavat kansakuntaamme. Selonteko myös osoittaa ne lukuisat toimet, mihin tämä hallitus on ryhtynyt torjuakseen mainittuja uhkia. On vaikea kuvitella, millä muulla hallituskokoonpanolla olisi tartuttu näin kovalla kädellä tavallisen suomalaisen turvallisuutta uhkaaviin tekijöihin. Opposition suosimat pehmeät keinot maahanmuutto- ja kriminaalipolitiikassa olisivat todennäköisesti lässäyttäneet tämänkin selonteon toimenpiteineen. Nyt ei niin käynyt. Hallituksen pitkä lista Suomen turvallisuustoimenpiteistä ei ollut tyhjä paperi eikä sinisilmäinen ihmisoikeuksien julistus. Kun on oikea käsitys turvallisuustilanteesta ja oikea hallituskokoonpano, syntyy myös suomalaisten kotien turvaksi aitoja toimenpiteitä ja aitoja tekoja. Arvoisa puhemies! Ovatko nämä maahanmuuton ongelmat vain helsinkiläisten turvallisuusuhka? Vastaus on ainakin se, että kustannukset maksaa myös siellä maaseudulla asuva veronmaksaja. Eli ainakin maksajan roolin jokainen suomalainen löytää näistä turvallisuusriskeistä ja ‑uhkista, joita me tällä hetkellä kohtaamme pääkaupunkiseudulla ja täällä etelässä.

Arvoisa rouva puhemies! Esityksen tavoitteena on uudistaa kotoutumispalvelut vastaamaan hallitusohjelmaa, jonka mukaan kotoutumispolitiikka perustuu kielen oppimiseen, työntekoon sekä suomalaiseen yhteiskuntaan perehtymiseen ja sen sääntöjen noudattamiseen. Lopputuloksena kotoutuminen on sekä kannustavaa että velvoittavaa ja myös korostaa maahanmuuttajan omaa vastuuta. Termi ”kotouttaminen”, joka pesiytyi viime hallituskaudella voimakkaasti suomalaiseen kielimaisemaan, on mielestäni hiukan harhaanjohtava — aivan kuin kuka hyvänsä voitaisiin kotouttaa Suomeen ilman omaa tahtoa. Se, että Suomi kotouttaa maahanmuuttajia, kuulostaa tässä salissa vihervasemmiston sosiaalipolitiikalta, jossa sana ”paapominen” on korvattu ”kotouttamisella” — aivan kuin uuteen kotimaahan kotiutuminen ja sopeutuminen olisivatkin täysin sen maan ja yhteiskunnan vastuulla eikä sillä maahantulijalla itsellään ole mitään vastuuta tai velvollisuutta. Ainoa maahanmuuttajan velvoite edellisen hallituksen linjan mukaan olisi ottaa vastaan ilmaista rahaa ja täydellinen ylläpito ja sosiaaliturva ilman mitään vastavuoroisuutta. Tämä on ollut aivan täysin väärä suunta, ja onneksi siihen on tämän hallituksen myötä tullut nyt suuri muutos ja tehdään vihdoin tällaisia lakiuudistuksia, joissa vältetään Ruotsissa tehtyjä virheitä. Maahanmuuttopolitiikan tulee olla tiukkaa ja Suomelle hyödyllistä eikä sellaista kuten tämän hallituskauden alkuun asti, mikä oli ”kaikille rajat auki ja Kela-kortti käteen” ‑politiikkaa. Tätä Suomessa on aikaisemmin ollut, ja se on perustunut lapselliseen ja sinisilmäiseen solidaarisuuteen. Riippumatta siitä, onko maahanmuuttajan roolissa suomalainen Irakissa vai irakilainen Suomessa, olemme varmaankin tässä salissa kuitenkin samaa mieltä siitä, että paras väylä sopeutua uuteen kotimaahan on työn, kielitaidon ja kyseisen maan kulttuurin omaksumisen kautta. Vain osallistumalla suomalaisen arjen pyörittämiseen ja opettelemalla kielen on mahdollisuus omaksua suomalaiset arvot ja ymmärtää suomalaista lainsäädäntöä tai niinkin yksinkertaista asiaa kuin tasa-arvoista yhteiskuntaa. Tämä hallituksen esitys painottaa kielitaidon osuutta oleellisena osana kotoutumista. Esitys integroi kielen opiskelun paremmin osaksi työvoimakoulutusta ja työharjoittelua — ei enää pelkkiä kielikursseja toivoen kurssin itsenäisesti ja maagisesti johtavan opinnoissa ja työelämässä eteenpäin. Meillä on aivan tarpeeksi ja aivan liikaa esimerkkejä siitä, miten kotoutumispolitiikka on toiminut tähän asti. Etenkin pääkaupunkiseudulla alkaa olla uusi normi, ettei palvelua välttämättä saa enää suomeksi, palvelualan kielenä toimii englanti — ja yrittäkääpä saada palvelua ruotsiksi, jota monet kantasuomalaiset sukupolvet ovat väkipakolla opiskelleet. Palvelualan lisäksi meillä on esimerkkejä myös paikallispolitiikasta, kuinka kaupunkien valtuustoihin voi päästä hyvinkin vajavaisella suomen kielen osaamisella, ruotsin kielestä nyt puhumattakaan. Tämä kertoo omaa tarinaansa siitä, miten tietyt maahanmuuttajaryhmät ovat kasvaneet omiksi erillisiksi ryhmikseen kaupunkien lähiöissä. He eivät koe tarvetta opetella suomea tai ruotsia, kun omalla äidinkielellä pärjää itähelsinkiläisessä kuplassa, ja paikalliseen kaupunginvaltuustoonkin äänestetään edustaja tämän oman kuplan sisältä. Arvoisa puhemies! Me emme saa sallia Ruotsin ongelmien tapaan, että suomalaisen yhteiskunnan sisälle rakentuu varjoyhteiskuntakuplia. Meidän tulee varmistaa ja vaatia, että Suomessa asuva väestö oppii tämän maan kielen, jotta heillä on edes jonkinlainen mahdollisuus tulla Suomessa suomalaisiksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttopolitiikan tulee olla tiukkaa ja Suomelle hyödyllistä eikä sellaista kuin tämän hallituskauden alkuun asti: kaikille rajat auki ja Kela-kortti käteen, sellaista politiikkaa, jota Suomessa on aikaisemmin ollut ja joka on perustunut lapselliseen ja sinisilmäiseen solidaarisuuteen. Riippumatta siitä, onko maahanmuuttajan roolissa suomalainen Irakissa vai irakilainen Suomessa, olemme varmaan tässä salissa samaa mieltä, että paras väylä kotoutumiseen on työn, kielitaidon ja kyseisen maan kulttuurin omaksumisen kautta. Vain osallistumalla suomalaisen arjen pyörittämiseen, opettelemalla kielen on mahdollisuus omaksua suomalaiset arvot, ymmärtää suomalaista lainsäädäntöä tai niinkin yksinkertaista asiaa kuin tasa-arvoinen yhteiskunta. Tämä hallituksen esitys painottaa kielitaidon osuutta oleellisena osana kotoutumista. Me emme saa sallia Ruotsin ongelmien tapaan, että suomalaisen yhteiskunnan sisälle rakentuu varjoyhteiskuntakupla. Meidän tulee varmistaa ja vaatia, että Suomessa asuva väestö oppii tämän maan kielen, jotta heillä on edes jonkinlainen mahdollisuus tulla Suomessa suomalaisiksi.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallitus on saanut säädettyä 16 lakia, joilla tiukennetaan maahanmuuttoa suomalaisten suojelemiseksi. 16 kertaa lakeja on kiristetty, jotta torjutaan haitallista maahanmuuttoa. Tämäkin lakiesitys on yksi niistä tärkeistä ja ajankohtaisista askelista kohti selkeämpää, tehokkaampaa ja turvallisempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Erityisen kannatettavaa on se, että maasta poistamista koskevia prosesseja nyt sujuvoitetaan. Edellisen hallituksen perintönä ollaan tilanteessa, että pitkät valitusprosessit ovat viivästyttäneet aivan turhaan päätösten täytäntöönpanoa kohtuuttomasti. Esityksessä löydetään tasapaino: päätöksiä voidaan panna toimeen nopeammin mutta samalla tuomioistuimilla säilyy mahdollisuus keskeyttää täytäntöönpano tarvittaessa. Tämä turvaa oikeusturvan ja lisää järjestelmän uskottavuutta. On myös tärkeää, että esitys huomioi tuon kansallisen turvallisuuden. Mahdollisuus määrätä ennakollinen maahantulokielto vakavan uhan tilanteessa on perusteltu ja ennalta ehkäisevä keino. Lisäksi tämä ennakollinen päätöksenteko on erittäin hyvä uudistus myös siksi, että silloin tieto leviää tästä päätöksestä myös muualle Schengen-rajoille eikä keinottelu Euroopan eri maiden rajoilla enää onnistu. — Kiitoksia, ministeri Rantanen, jälleen kerran.

Arvoisa puhemies! Lehtien otsikoiden nopealla selailulla voi jokainen löytää seuraavanlaisia otsikoita: ”Tamperelaisyläkoulussa tehtiin pahoinpitely, jota moni kuvasi videolle”, ”Teinijoukko hakkasi miehen verille vain muutaman oluen vuoksi — Raaka pahoinpitely kuvattiin ja julkaistiin somessa”, ”14-vuotias nuori poika pahoinpideltiin Turussa, tapauksesta kuvattu video leviää sosiaalisessa mediassa”, ”Poliisi epäilee: Nuoret pahoinpitelivät miehen rappukäytävässä, ja teko kuvattiin videolle”. Netistä on löydettävissä nyt monenlaista väkivaltaa. Yksi sen muodoista on nöyryytysväkivalta. Nöyryytysväkivalta ei ole valitettavasti uusi ilmiö nyt Suomessa, mutta syitä ilmiön kasvuun voi löytää niin sosiaalisen median yleistymisestä kuin suuremmissa kaupungeissa tapahtuneesta väestönpohjan muutoksesta. Sosiaalisessa mediassa vastaan tulevissa pahoinpitelyvideoissa toistuu liian usein kuitenkin kaava: turhan usein tekijä on maahanmuuttajataustainen ja uhri samanikäinen suomalaisnuori. Elämme siis aikaa, jossa nuoriltamme viedään kengätkin jalasta ja teot kuvataan nöyryyttäen sosiaaliseen mediaan. Tässä todellisuudessa elämme nyt. Tässä esityksessä ehdotetaan, että väkivaltaa esittävän kuvamateriaalin hallussapito säädetään rangaistavaksi. Näin jokainen tekoon syyllistynyt joutuu vastuuseen: niin itse pahoinpitelijä, teon kuvaaja kuin materiaalin levittäjäkin. Sivullisia ei enää ole. Tämä lainsäädännön muutos tukee hallituksen tällä kaudella jo aiemmin tekemiä esityksiä torjua ja ennaltaehkäistä erityisesti nuorisorikollisuutta. Rikoksen koventamisperusteisiin on lisätty rikoksen tekeminen osana rikollisjoukkoa ja teräaseen kantaminen julkisella paikalla, ja tänään on jo aiemmin käsitelty nuorisorangaistuksen laajempaa hyödyntämistä. Nämä kaikki ovat konkreettisia keinoja, joilla hallitus puuttuu kaduillamme tapahtuvaan väkivaltarikollisuuteen. Joskus vanhempien ote lapsista on lipsunut. Tällä esityksellä annetaan yhteiskunnalle ja siten viranomaisille enemmän työkaluja pitää huolta suomalaisista nuorista ja puuttua paremmin myös rikoksiin.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys on jälleen yksi merkittävä parannus turvallisuuteemme ja viranomaisten tietojenvaihtoa koskevaan lainsäädäntöön. Esitys vaikuttaa myös suoraan siihen, miten Suomi kykenee torjumaan vankiloista käsin johdettua rikollisuutta ja vahvistamaan myöskin vankilaturvallisuuttamme. Hallituksen esitys ehdottaa laajoja muutoksia Rikosseuraamuslaitoksen, Ulosottolaitoksen, Verohallinnon ja työsuojeluviranomaisten tiedonsaantioikeuksiin ja tietojen luovuttamiseen juuri siksi, että viranomaiset pystyvät puuttumaan rikolliseen toimintaan jo sen alkulähteillä. Vankilaturvallisuudessa ei ole kyse vain sisäisestä järjestyksestä, vaan vankila on paikka, jossa rikollisjärjestöt pyrkivät värväämään uusia jäseniä, ylläpitämään omaa vaikutusvaltaansa ja jatkamaan rikollisen toiminnan suunnittelua sekä Suomessa että ulkomailla. Hallituksen esitys vastaa tähän ongelmaan antamalla Rikosseuraamuslaitokselle täsmällisemmät mahdollisuudet saada tietoa Maahanmuuttovirastolta ja sosiaalihuollolta, jotta vankien taustatiedot, riskit ja mahdolliset yhteydet järjestäytyneeseen rikollisuuteen voidaan tunnistaa jo ajoissa. Näin pystytään sekä torjumaan rikollisuutta että myös suunnittelemaan, miten esimerkiksi vankilaan ensikertalaisena joutuvia henkilöitä voitaisiin suojata rangaistuksensa aikana järjestäytyneeltä rikollisuudelta. Vankilasta käsin johdettu rikollisuus ei ole vain televisiossa nähtävää fiktiota, vaan se on tosielämän uhka. Kun johtohahmot lähettävät käskyjä rikoskumppaneilleen, kun väkivaltaa, huumerikoksia tai kiristyksiä suunnitellaan sellien ovien takana, yhteiskunta tarvitsee tällöin todella vahvat työkalut. Hallituksen esitys luo juuri näitä työkaluja. Se vahvistaa viranomaisten mahdollisuuksia katkaista yhteyksiä rikollisiin verkostoihin ja estää vankiloiden muuttumista järjestäytyneen rikollisuuden komentokeskuksiksi. Arvoisa puhemies! Vankila ei saa olla rikollisjärjestöjen jatkokoulutuskeskus, eikä rikollinen toiminta siellä saa myrkyttää ympäröivää yhteiskuntaa. Tämä esitys on jälleen yksi perussuomalainen askel kohti turvallisempaa Suomea — Suomea, jossa rikollisuuden torjunta ei lakkaa vankilan porteille.