Jäntti Aleksi

Arvoisa rouva puhemies! Välikysymys on siinä mielessä aiheellinen, että se käsittelee asiaa, joka on Suomelle paljon enemmän kuin yhden elinkeinon kysymys. Kyse on suomalaisesta ruuasta, huoltovarmuudesta, maaseudun elinvoimasta ja viime kädessä siitä, pystymmekö tässä maassa myös tulevaisuudessa tuottamaan oman ruokamme. Maatalouden kannattavuudesta on syytä olla huolissaan. Viljelijöiden kustannukset ovat nousseet, investointien tekeminen on vaikeaa, ja monella tilalla pohditaan nyt hyvin vakavasti toiminnan tulevaisuutta. Tätä todellisuutta ei pidä vähätellä, mutta samalla meidän pitäisi kysyä, mikä on suomalaisen maatalouspolitiikan pitkän aikavälin tavoite. Onko tavoitteena järjestelmä, jossa valtio maksaa uuden tukipaketin aina, kun tuotantopanosten hinnat nousevat? Vai pitäisikö tavoitteena sen sijaan olla maatalous, jossa tuottaja saa mahdollisimman suuren osan toimeentulostaan markkinoilta, pystyy investoimaan ja kehittämään tilaansa ja jossa suomalaisesta ruuasta tehdään entistä vahvempi vientituote? Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole jäänyt toimettomaksi vaan on toiminut myös ennakoiden, kuten maa- ja metsätalousministeri ja pääministerikin ovat tänään useampaan kertaan todenneet. Ensinnäkin maatalouden energiaveron palautusta on korotettu. Vuoden 26 tukimaksuja on aikaistettu helpottamaan tilojen maksuvalmiutta. Myös lannoitemarkkinoiden tarjontaa on pyritty lisäämään. Toisekseen nuorten viljelijöiden alalle pääsyä on helpotettu. Aloitustuen yrittäjätulovaatimus on laskettu 25 000 eurosta 22 000 euroon, ja vaaditun tulotason saavuttamiseen annettua aikaa on pidennetty. Kolmanneksi maatalouden investointien rahoituksessa on tehty merkittävä rakenteellinen uudistus. Toukokuusta lähtien Finnvera on voinut olla mukana suurissa maatalouden investoinneissa ja omistajanvaihdoksissa. Tämä on tärkeää juuri nyt, koska suomalaisen maatalouden tulevaisuus ratkaistaan investoinneilla ja sukupolvenvaihdoksilla. Myös ruokaketjun tulonjakoa on korjattu. Kesäkuussa voimaan tullut elintarvikemarkkinalain uudistus antaa uusia välineitä puuttua kohtuuttomiin sopimusehtoihin ja private label -tuotteisiin liittyviin käytänteisiin sekä vahvistaa neuvotteluasemaltaan heikomman toimijan suojaa. Maatalousyrittäjän asemaa ei voida kestävästi parantaa vain kasvattamalla julkista tukea. Suurempi osa ruuan arvosta on saatava palaamaan sinne, missä ruoka tuotetaan. Yksi merkittävä mahdollisuus on vienti. Suomi tuottaa puhdasta, turvallista ja korkealaatuista ruokaa. Hallituksen tavoitteena on kaksinkertaistaa Suomen elintarvikevienti vuoteen 2031 mennessä. Kyse ei ole vain vientipolitiikasta vaan myös maatalouden kannattavuuspolitiikasta. Kun suomalaiselle ruualle löytyy uusia markkinoita ja korkeamman lisäarvon tuotteita pystytään myymään maailmalle, ruokaketjuun tulee uutta rahaa sen sijaan, että samaa euroa vain jaetaan ketjun sisällä uudelleen ja uudelleen. Arvoisa puhemies! Tänä kesänä maataloutta on vaikeuttanut myös afrikkalainen sikarutto. Sen taloudelliset vaikutukset voivat olla merkittäviä erityisesti viennin näkökulmasta. Nyt tärkeintä on estää taudin leviäminen sikaloihin, turvata viranomaisten riittävät resurssit ja pitää villisikakanta hallinnassa, ja tähänkin hallitus on jo työkaluja tarjonnut. Välikysymyksessä nostetaan esiin maatalouden pitkäaikainen kannattavuusongelma. Sana ”pitkäaikainen” tässä onkin olennainen. Suomalaisen maatalouden rakenteelliset ongelmat eivät ole syntyneet vuonna 2023 tai sen jälkeen, eivätkä ne katoa yhden hallituksen tai yhden kriisipaketin päätöksillä. Siksi meidän pitäisi pystyä katsomaan yli vaalikausien: Miten saamme nuoret jatkamaan maatiloja? Miten saamme investoinnit liikkeelle? Miten vahvistamme viljelijän neuvotteluasemaa suhteessa muuhun ruokaketjuun? Miten kasvatamme ruokavientiä? Miten vähennämme riippuvuuttamme ulkomaisista tuotantopanoksista? Näihin kysymyksiin vastaamalla rakennetaan suomalaisen maatalouden tulevaisuus. Arvoisa puhemies! Ruuantuotanto on osa Suomen huoltovarmuutta. Siksi Suomen maataloudessa tulee voida investoida ja yrittää kannattavasti. Tavoitteena on oltava suomalainen maatalous, joka ei ainoastaan selviydy seuraavista kriiseistä vaan joka pystyy uudistumaan, kasvamaan ja menestymään myös tulevina vuosikymmeninä. Siinä työssä tuottaja tarvitsee politiikalta ennen kaikkea sitä, mitä muutkin yrittäjät: ennustettavuutta, reiluja markkinoita ja mahdollisuuden saada työstään kunnollinen toimeentulo.

Arvoisa herra puhemies! ”Voi tätä käsienpesua, tätä jälkiviisautta, tätä oman rinnan röyhistelyä, tätä populismia, jota täällä on harjoitettu”, lausui tässä salissa kerran eräs valtiomies. Vaikka osoittelen muita, keskityn myös itseeni. Sanonnan mukaan Suomi ei ole valtio vaan klubi, koska täällä kaikki tuntevat toisensa. Puhelimessani on valtava määrä numeroita, osa niistä on vaikutusvaltaisia. Numeroilla on ollut vaikutusvaltaa maailman sivu siinä missä ihmisilläkin. Kaikilla ei ole numeerista valtaa rahayksiköissä mitattuna, mutta monella on minun tavoin sosiaalista tai poliittista pääomaa. Sitä kukin voi tuhlata oman harkintansa mukaan. Kahden Helsinki-hankkeen hallituksen puheenjohtaja Jan Vapaavuori laittoi kunnolla haisemaan. Vaikuttaminen sinällään on normaalia. Kaikilla itseään suurina pitämillä kunnilla ja samoin seutukunnilla ja maakunnilla on edunvalvontatavoitteet, työmarkkinajärjestöillä, kauppakamareilla, lajiliitoilla ja kattojärjestöillä. Edunvalvontatavoitteet pyritään saamaan kulloisenkin hallituksen ohjelmaan tai talousarvioihin, jotta ne toteutuisivat. Lobbaaminen terminä aiheuttaa monissa inhon puistatuksia, vaikka kyse on usein jopa välttämättömästä vaikuttamistyöstä. Yksinkertaisimmillaan lobbaamiseksi voidaan lukea kansalaisen yhteydenotto poliitikkoon, ja näitäkin yhteydenottoja on täällä monella suulla luettu ihan sanasta sanaan. Tyypillisemmin lobbaaminen toki on etujärjestöjen suunnitelmallisia yhteydenottoja ja tapaamisia kaikkein keskeisimpien poliitikkojen kanssa. Jo toimiessani Tampereen apulaispormestarina vuosia sitten arkityöhöni kuuluivat tapaamiset erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa. Sain jopa moitteita siitä, että olin pitänyt aktiivisesti yhteyttä kaupunkilaisiin. Hallintosäännössä ei nimittäin erikseen lukenut, että sellainen kuuluu apulaispormestarin tehtäviin — naurattaisi vieläkin, jos ei hieman itkettäisi. Moitteet antaneen byrokraatin kaltaiset henkilöt ovat ajautuneet liian kauas todellisuudesta. Poliitikkojen tulisi olla aina niin lähellä kansalaisia ja erilaisia yhteisöjä kuin mahdollista. Ahkerinkaan poliitikko ei ehdi lukea kaikesta saatavilla olevasta materiaalista jokaista yksityiskohtaa. On luotettava myös siihen, että joku on yhteydessä, mikäli esityksessä tai päätösehdotuksessa esiintyy ongelmia. On luotettava myös siihen, että meihin ollaan jatkuvasti yhteydessä, ja toisin kuin oppositio on tänään useammalla suulla väittänyt, poliittinen päätöksenteko ei kuulu viranhaltijoille tai virkavalmistelulle. Kokonaisharkinnan jälkeen poliittisten päätösten tekeminen ja niistä vastuun kantaminen kuuluvat aina poliitikoille. Toisinaan saan erittäin aggressiivisia yhteydenottoja. Sellainen kuuluu luontoisetuihin, niin kuin varmasti lähes jokaisella teillä muillakin tässä salissa. Myönnän, että omakin kielenkäyttöni voi joskus olla Vapaavuoren sähköposteja suoraviivaisempaa — oli esimerkiksi silloin, kun yritettiin vaikuttaa valtatie 9:n perusparantamiseen eli Tampereen kaupungin, kaupunkiseudun ja Pirkanmaan liiton yhteisen edunvalvontatavoitteen toteutumiseen. Arvoisa puhemies! Siltä varalta, että täällä sattuu olemaan joku tamperelainen tai pirkanmaalainen päätöksentekijä: en malta olla tässä toteamatta, että nyt kun näitten areenojen osalta pelikenttä on ikään kuin puhdas, niin Tampereelle voitaisiin yrittää runnoa ja ehkä myöskin junailla rahaa sillä tavalla, että tuo Ratinan stadion voisi olla se Suomen ainoa 20 000—25 000 ihmistä vetävä stadion. Sen kun kattaisi aina tarvittaessa talveksi, niin siellä voisi viettää myöskin yleisurheilukisoja ympäri vuoden. [Jouni Ovaska: Siirretään ne junaradat sinne!] Suomen kaltaisen pienen maan on jatkossakin kyettävä hyödyntämään dynaamista päätöksentekoa pitämällä raja-aidat mahdollisimman matalina. Jotta vaikuttaminen ei lipsahtaisi korruption puolelle, kaiken tulee tapahtua läpinäkyvästi sekä hyviä tapoja ja lainsäädäntöä noudattaen. Julkisuuslain lisäksi vaalirahailmoitukset, kansanedustajan tuloilmoitus ja lahjarekisterit sekä ulkopuolisten vaikuttajien avoimuus eli lobbarirekisteri on luotu läpinäkyvyyden ja luottamuksen lisäämiseksi. Virheitä tehdään, mutta jokaisen tulisi noudattaa sääntelyä tinkimättä. Median tehtävä on nostaa epäkohdat esiin. Arvoisa puhemies! Lobbaamisen eli poliitikkojen kautta päätösten lopulliseen sisältöön vaikuttamisen tulee säilyä keskeisenä osana demokratiaa ja päätöksentekoa myös tulevaisuudessa. Poliitikkojen on kuunneltava muitakin kuin virkamiehiä ja kollegoitaan. Vain hölmö elää umpiossa. [Välihuutoja]