Jäntti Aleksi

Arvoisa rouva puhemies! Kun käytiin eduskuntavaaleja 23, valtiovarainministeriön näkemys oli se, että sopeutusarvio on kuusi miljardia euroa. Se on siitä olennaisesti muuttunut, eli silloin oli ihan täysin toisenlainen tilannekuva. Itse omassa kampanjassani totesin, että valtiontalous on saatettava tasapainoon tämän vuosikymmenen loppuun mennessä, ja edelleen itse katson, että on turha luopua siitä tavoitteesta. Ellei toimintaympäristössä olisi tapahtunut niitä muutoksia, joita tuossa kuvasin — nämä kolme asiaa: turvallisuus, korkomenot ja sote-menot — tilanne olisi toinen. Viime hallituskaudella, kuten totesitte, kokoomus oli myöskin hyväksymässä niitä menoja, joita aiheutui esimerkiksi koronasta ja myöskin Ukrainaan tapahtuvasta Venäjän hyökkäyssodasta, mutta siitä huolimatta lisättiin noin kymmenellä miljardilla pysyviä menoja. [Piritta Rantanen: Höpö höpö!] — No, osa ei välttämättä pysyviä, mutta kymmenen miljardia yli näitten äsken mainittujen menojen. — Silloin ei ollut mitään rajaa, ja muun muassa keskusta oli kuittaamassa näitä velkoja.

Arvoisa rouva puhemies! Ette selvästi kuunnellut koko puheenvuoroani. Poimitte sieltä tietysti itsellenne sopivat kohdat, mutta kuten siinä alussa totesin, niin siellä on kolme keskeistä kysymystä, jotka selittävät tätä velkaantumista. En tiedä, onko tämä tärkeysjärjestys, mutta yksi niistä on turvallisuus, toinen sotemenot ja kolmas valtion korkomenot. Mitkä te niistä jättäisitte hoitamatta? Tämä on se kysymys. [Antti Kurvinen pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa rouva puhemies! Suomella on ratkaistavanaan kolme kriittistä ongelmaa, joista jokainen linkittyy valtionvelan jatkuvaan kasvuun: turvallisuus, talous ja väestön ikääntyminen. Mikäli puolustus-, korko- ja sotemenot olisivat ensi vuonna vuoden 22 tasolla, valtiontalous olisi kutakuinkin tasapainossa. Mutta ei ole. Noiden vääjäämättömien menolisäysten takia talouden arvioidaan olevan keskimäärin lähes 15 miljardia pakkasella vuosina 2027—2030. Maailmanjärjestys on muuttunut, ja elämme turvallisuuspoliittisesti äärettömän herkkää aikaa. USA kulkee omia polkujaan, EU:n ja Naton päätöksenteko takkuaa kriittisissä kysymyksissä. Tarvitsemme JEF-maiden kaltaista koalitiota, jossa päätöksenteko on dynaamista ja sotilaallisiin uhkiin voidaan reagoida hybridisodankäynnin vaatimalla nopeudella ja tehokkuudella. Iso-Britannia on tarjoamassa Suomelle ja muille JEF-maille uskottavan ydinasepelotteen. Maanpuolustuskorkeakoulun penkillä opin, että toiminnalla on oltava suunta. Ilman suuntaa ei tule menestystä. Ja vaikka suunta olisi välillä hieman väärä, sitä voidaan korjata, kun tilannekuva tarkentuu. Suomen kannalta on äärettömän huolestuttavaa, että seuraavaksi pääministeripuolueeksi povatun pääoppositiopuolueen suunta on niin hukassa, että puolueen puheenjohtajisto ei anna pelkästään toistensa kanssa ristiriitaisia lausuntoja, vaan jopa sama henkilö voi edustaa aamupäivällä eri linjaa kuin iltapäivällä. Yksi vaatii aamutelevisiossa 1,4 miljardin lisäsopeutuksia ja marssii siitä mielenosoitukseen huutelemaan leikkauksien vastaisia iskulauseita. Toinen penää lisäsopeutusta ja Espanjasta palattuaan elvyttävää talouspolitiikkaa. Kolmas kritisoi velkajarrua, jota on itse ollut rakentamassa. Kaiken kukkuraksi puolueen eduskuntaryhmä on turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä levällään kuin Jokisen eväät. Siitä sentään näyttää syntyvän yksimielisyys, että turvallisuusviranomaisten huolellisesti valmistellusta esityksestä poiketen Britannian tarjoamasta ydinpelotteesta pitäisi luopua. Ei ehkä muuten, mutta kun prosessi ei silleen miellytä. Yksimielisyys syntyy ehkä myös siitä, että turvallisuusviranomaisten kipeästi kaipaama perustuslain 10 §:n päivitys pyritään siirtämään hamaan tulevaisuuteen. Päivitys, jolla parannettaisiin turvallisuusviranomaisten mahdollisuuksia tiedustelutiedon hankkimiseen ja näin toiminnan tehostamiseen ja turvallisuuden parantamiseen. Tämän välikysymyksen tavoitteena on luonnollisesti hallituksen kaataminen. Mikä on opposition suunnitelma siltä varalta, että jostain syystä sellainen ihme yllättäen tapahtuisi? [Antti Kurvinen pyytää vastauspuheenvuoroa] Ei mikään. Katsottaisiin sitten syssymällä, jos ylipäätään katsottaisiin, kuten talouslinjauksia vissiin muutenkin. Täydellisen vastuutonta. Arvoisa puhemies! On parempi olla lupaamatta kuin luvata ja jättää lupaus täyttämättä, [Piritta Rantanen: Niinpä!] siteerattiin tänään täällä isoa kirjaa. Jos et tiedä, mumise, sanottiin eräässä vähäpätöisemmässä oppaassa. Pääoppositiopuolue väittää tarjoavansa hallituspolitiikalle vaihtoehdon. Jos vaihtoehto olisikin, olisi se sekavuudessaan monin tavoin vaarallinen. Siksi sitä ei ole. Ei suuntaa, ei vaihtoehtoa.