Kaikkonen Antti

Arvoisa puhemies! Ukrainan sodan laineet lyövät Suomeen saakka, ja nyt viime kuukausina ja viikkoina näitä drooneja on todella valitettavasti alkanut päätyä Suomeen saakka. Ne ovat nopeasti yleistyvä ja vaikeasti ennakoitava turvallisuusuhka, ja itsekin kiirehtisin sitä, että nämä asiat saadaan nyt nopeasti kuntoon. Kansalaisilla on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi, ja hallituksen velvollisuutena on varmistaa, että viranomaisilla on riittävät ja yhteensopivat keinot havaita, tunnistaa ja torjua drooneja ja varoittaa niistä. Tämä kaikki koskettaa, arvoisa puhemies, samanaikaisesti poliisia, Rajavartiolaitosta, Puolustusvoimia, pelastustoimea ja Hätäkeskuslaitosta, ja kaikilla näillä on oma lainsäädäntönsä. Tällä viikolla on kuultu, että esimerkiksi hankintalaki hidastaisi uuden vaaratiedotejärjestelmän käyttöön ottamista. Aluevalvontalaki ei tunnista drooneja lainkaan, ja Puolustusvoimilla ei ole oikeutta lähettää vaaratiedotteita suoraan kansalaisille. Eli tämä kokonaisuus täytyy saada aika ripeästi kuntoon. Ehkäpä pääministeriltä siksi kysyisin: mihin konkreettisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta drooneihin liittyvä lainsäädäntö, [Puhemies koputtaa] viranomaisten toimivaltuudet ja kansalaisten varoittamisjärjestelmät vastaisivat tämän päivän haasteeseen?

Arvoisa puhemies! Tuossa kuultiin valiokunnan esittely, ja tämä asia oli myöskin ulkoasiainvaliokunnassa käsittelyssä. Kyllä se oma johtopäätös ja samoin keskustan johtopäätös tässä oli se, että tämäntyyppiselle sääntelylle ei ole tarvetta. Noita perusteluja oikeastaan tuossa Heikki Autto avasi aika laajasti. Meillähän puolustustarvikkeitten vientiä säännellään mielestäni kohtuullisen selkeällä ja toimivalla tavalla. Näistä on tietysti hyvä käydä aina aika ajoittain keskustelua, ja tuonnin suhteen myöskin tietysti aina tehdään harkintaa niin että missään tyhjiössä nämä päätökset eivät synny. Sanoisin, että tämä kokonaisuus sekä viennin että tuonnin suhteen on kestävällä pohjalla Suomessa tällä hetkellä. Mutta tästä huolimatta on sinänsä tarpeellista, että aina aika ajoin käydään periaatteellista keskustelua siitä, millä periaatteilla sekä vientiä että tuontia tehdään.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen maanviljelijän ostovoimassa ei ole valitettavasti paljoa kehumista, mutta suomalainen ruoka, se on meille huoltovarmuuskysymys, ja se on meille myös turvallisuuskysymys — on arvo sinänsä, että meillä on ruokaa omasta maasta. Mutta tilanne on tällä hetkellä aika vakava ja huonokin. Traktorimarssi kävi täällä Helsingissä tuomassa viestiä suomalaisesta maataloudesta ja siitä vakavasta tilanteesta, mikä kentällä on päällä. Ja tietysti isona lisämurheena on tämä Persianlahden tilanne ja voimakkaasti kohonneet polttoaineen ja lannoitteiden hinnat. Nyt olisi tietysti tärkeää vastata tähän tilanteeseen tavalla tai toisella. Teillä on pian tulossa kehysriihi, arvoisa hallitus, missä ratkotte erilaisia ajankohtaisia kysymyksiä. Voisitteko ajatella, että tavalla tai toisella tulisitte suomalaista maataloutta vastaan, nyt edes tilapäisesti, että päästäisiin pahimman yli?

Arvoisa puhemies! Opiskelija istuu keittiön pöydän ääressä myöhään illalla. Hän pohtii, mitä valmistumisen jälkeen tapahtuu. Löytyykö töitä? Vastaan: Kyllä. Töitä pitää löytyä. Kokenut työntekijä tutkii uutta tekoälysovellusta. Hän haluaa oppia mutta pelkää hieman, ettei pysy kehityksessä mukana. Onko hänelle enää käyttöä työelämässä? Vastaan: Kyllä. Osaajille pitää olla. Eläkeläinen lähtee kävelylle. Hänen mielessään pyörii huoli ikääntymisestä: saanko turvallista ja inhimillistä vanhuuden hoivaa? Vastaan: Kyllä. Jokaisen ikäihmisen tässä maassa pitää saada. Vastaan jokaiselle näistä kysyjistä: "kyllä", sillä Suomella ei voi olla näille ihmisille mitään muuta vastausta kuin "kyllä". Suomen nimittäin pitää olla maa, jonka parhaat päivät ovat vielä edessäpäin. Paremmalla politiikalla, uudella johtajuudella ja aidolla yhteistyöllä ne myös ovat. Suomi on kertomus siitä, miten pieni kansa on päättänyt pärjätä. Kun olemme kohdanneet vaikeuksia, olemme nousseet. Olemme uskoneet työhön. Olemme uskoneet toisiimme. Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee nyt työtä, turvaa ja tulevaisuudenuskoa. Meidän pitää saada lisää työpaikkoja koko Suomeen — koko Suomeen. Suomessa on valitettavasti Euroopan pahin työttömyys. Työ ei ole vain toimeentuloa. Työ on myös merkitystä, osallisuutta, toivoakin. Kun työttömyys pitkittyy, monessa kodissa kasvaa riski syrjäytymiseen ja epätoivoon. Siksi suuntaa tulee muuttaa: talous pitää saada kasvuun ja luoda työtä koko maahan, Helsingistä Hyrynsalmelle. Hallituksella on vastuu, mutta toimet eivät ole olleet riittäviä. Vääriä valintojakin on valitettavasti tehty. Tarvitaan ripeää suunnanmuutosta, jotta saamme nostettua Suomen suosta. Talous pitää saada kestävälle pohjalle pitkäjänteisellä ja vastuullisella politiikalla, jossa yhdistyvät talouden kasvu ja työpaikat sekä ihmisten arjen turvasta huolehtiminen. Tarvitaan johdonmukaisia päätöksiä, jotka vievät Suomen takaisin vaurastumisen tielle. Arvoisa puhemies! Suomen hyvinvointia on liian pitkään ylläpidetty velkarahalla. Tämä tie alkaa olla kuljettu loppuun, eikä tilanne ole oikeudenmukainen myöskään tuleville sukupolville. Hallituksen keskeinen tavoite oli kääntää Suomen velkaantumiskehitys. Tässäkin asiassa työ on pahasti kesken, ja kesken näyttää jäävän. Tälle työlle olisi nyt entistä enemmän selkänojaa, kun olemme päässeet sopuun velkajarrusta. Ryhdikästä olisi, että hallitus tarttuisi toimeen nyt kevään kehysriihessä eikä koko nähtävissä olevaa taakkaa siirrettäisi seuraavien hallitusten niskaan. Liikkeelle voisi lähteä perumalla velkaantumista lisäävän kaavamaisen yhteisöveron alennuksen, jota hallitus suunnittelee ensi vuodelle. Sen sijaan tarvitaan toimia, joilla edistetään kasvua, yrittämistä ja työllisyyttä, tässä ja nyt. Vaikka säästöjäkään emme voi välttää emmekä väistää, kestävin tie nousuun on kasvun tie. Turvallisuus, se on peruspilari. Ilman turvallisuutta ei synny investointeja eikä työpaikkoja, ei perheiden suunnitelmia, ei näkymää tulevaisuudesta. Siksi vahva puolustus ja kansainvälinen yhteistyö ovat edellytys kaikelle muulle. Työn ja turvan lisäksi tarvitsemme uskoa huomiseen. Epävarmuuden ja turvattomuuden tilalle pitää rakentaa vakaa ja parempi näkymä tulevasta. Meidän tehtävämme on näyttää suunta, jossa jokainen voi luottaa siihen, että Suomi selviytyy, Suomi menestyy. Arvoisa puhemies! Kun tuo nuori keittiön pöydän äärestä katsoo vuosien päästä taaksepäin, mitä hän näkee? Näkeekö hän maan, joka epäröi, jakaantui ja velkaantui lisää? Vai maan, joka uudistui rohkeasti ja piti huolta heikoimmistaan? Tulevaisuus, eihän se ole pelkkää sattumaa. Se on seurausta niistä päätöksistä, joita teemme. Me voimme päättää, että Suomi on maa, jonka parhaat päivät ovat vielä edessäpäin. Maa, jossa työnteko ja yrittäminen kantaa. Maa, jossa työn kehittyminen ja uudet keksinnöt ovat mahdollisuus. Maa, jolla on yhteinen näkymä tulevasta, yhteinen suunta. Suomi on tarina, jota me kirjoitamme yhdessä. Ja kun seuraavan kerran joku nuori istuu keittiön pöydän ääressä ja pohtii tulevaisuuttaan, hänen ei tarvitse kysyä, uskallanko luottaa tulevaisuuteen. Hän tietää sen: kyllä uskaltaa.