Keskisarja Teemu

Arvoisa puhemies! Viime kesänä eräät silmäätekevät parkuivat siksi, että puhuin A-studiossa sikalasta ja verilöylystä. Sen tähden pääministeri pysäytti budjettiriihen, valtion raha-asiat seis mokomasta syystä — ei kovin kouriintuntuva hallituskriisi. Tämän kesän korruptioskandaalit ovat kouriintuntuvia. Hyvät veljet ja siskot STEAssa kourivat tuntuvaa rahoitusta puolueiden ja ideologioiden kohtaamisiin. Myös Helsinki Garden, vaiko Garden Helsinki, on skandaali typerästä englanninkielisestä nimestä alkaen. Se nyt on vaan tätä päivää. Tsaarin aikana kapakoitsija sujautti setelin santarmille, tänään tapahtumateollisuus hamuaa kasan yhteistä ei-kenenkään velkarahaa. Kuuntelin kolme vuotta kärsivällisesti höpöjuttuja rasismista ja fasismista. Sateli loukkaantumisia ja tekoloukkaantumisia sekä valtioneuvoston tiedonantoa yhdenvertaisuudesta ja rasisminvastaista koulutusta. Olipa kerran jonkun pirulaisen ammoisia nettikirjoituksia, pesukarhuja ja kieloja. Ihmiset penäsivät pahoitteluita olemattomista ajatusrikoksista. Ei se mitään, soromnoo, minä annan anteeksi aikalaishulluttelun, hui hai. Saatte siellä äärivasemmalla ja laitakeskustassa minua kaikin mokomin natsitella, vaikka se syytös on tietenkin epätodempi kuin korruptio. Minä kestän politiikan henkilökohtaisuudet helposti, mutta en kestä kaverikapitalismia, enkä kestä kaverisosialismia ja kaverikepulaisuutta. Ne ovat paitsi markkinatalouden sukupuolitauteja myös kansantalouden kuolemantauteja. Äskeinen kritiikkini ei kohdistunut millään lailla pääministerin henkilöön. Puhuin koko ajan instituutioista ja rakenteista. Toistan: pääministeri Orpo on henkilönä ehdottomasti luottamuksen arvoinen, ja Garden-virhe tuli tuossa korjattua. Pääministeri Orpon suhtautuminen verovaroihin on paljon terveempää kuin edeltäjillään, nimittäin kaverikepulaisuus ja kaverisosialismi ovat tämän maan pahimpia kuolemantauteja. [Antti Kurvinen: Entäs kaveripersut?] Joka tapauksessa toivon kauden viimeisiltä kuukausilta puolueiden itsetutkiskelua. Kumpi on tärkeämpää, rasisminvastainen ilveily vai korruptionvastainen kamppailu? [Keskeltä: Ne yhdistyvät teidän hallituksessanne!]

Arvoisa puhemies! Jos lausun v-sanan — väestönvaihto — opponentit jankkaavat salaliittoteoriaa ja laitaoikeistoa. Voitan väittelyn pystyyn lähdeviitteillä historiaan ja tilastotieteeseen. Mutta vaihtelun vuoksi siirryn k-sanaan: kielenvaihto. Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta vuonna 2025 todistaa, että kielenvaihtokaan ei ole salainen teoria vaan julkinen käytäntö. Supisuomalaiset ja supisuomenruotsalaiset sekoilevat toisilleen englanniksi. Virastot kiusaavat kotimaisia asiakkaita englanninkielisillä opasteilla ja nimillä. Onpahan ”pop-up-pisteitä”, ”walk-in-neuvontaa” ja harrastusten ”happy hour”. Kielenvaihto kärjistyy sivistyksen ytimessä. Suomen Akatemia kinuaa suomenkielisiltä tutkijoilta hakemuksia vain englanniksi. Korkeakoulut kansainvälistymiskiimassaan polkevat kansalliskieliä. Ne rikkovat yliopistolakia ja kielilakia englanninkielisillä ohjelmillaan. Arvoisa puhemies! En tietenkään karsasta käännöskirjallisuutta tai englanninkielistä rokkia, myöskään suomalaisyhtyeillä. Luonnollisesti hyväksyn englannin natiivin ja kannatan vieraiden kielten oppimista. Kun puhumme Suomessa englantia turistille, niin se on fine, ole meidän vieraamme. En tietystikään kiellä lainasanoja. Jokainen kielimies tietää, että niitä tulvehtii sekä suomalais-ugrilaisessa että indoeurooppalaisessa kielihistoriassa. Mutta vihaan kielenvaihtoa henkeen ja vereen. Vihaan suomen häpeilyä ja hylkimistä. Kammoksun aikalaista, joka kieltää äidinkielen ikiarvon. Kansalliskielillämme on yhteinen perivihollinen, ylikansallinen pakkoenglanti. Joku ehkä huudahtaa englannin puolesta, että se nyt on vain tätä päivää. Väärin. Äidinkieli ei ole arkiston pölyä vaan pääkopan terävin työkalu. Kielenvaihto tyhmistää tänään ja huomenna. Ylikansallinen pakkoenglanti tuottaa tasapäisiä tomppeleita. Kielenvaihtoa vastaan auttaa kielitaistelu ainoastaan. Kielitaisteleminen luonnistuu ilman väkivaltaa. Annan esimerkin. Kaikille kansanedustajille satelee tällaisia kutsuja: ”tervetuloa afterwalkeille”, ”tervetuloa talk and walkiin”, ”tervetuloa innovation lane -alueelle”, siis suomenkielisiin tapahtumiin, ”save the date” ja ”last call”. [Naurua] Minä vastaan kohteliaimmin, että ei käy äidinkielen väkisinmakaaminen. Kun suomenkielisen tapahtuman kutsu raiskaa suomen kieltä, niin järjestäjä hankkikoon ulkomailta yleisön ja ennen kaikkea rahoituksen. Arvoisa puhemies! Rakkaat supisuomalaiset ja supisuomenruotsalaiset ihmiset, seuratkaa esimerkkiäni ja ensi töiksenne tuhotkaa kielenvaihtokutsut sähköpostista. Julistakaamme totaalinen sota äidinkielen väkisinmakaajille.