Lehtinen Rami

Arvoisa rouva puhemies! Nyt jos koskaan tämän lain jatkaminen on äärimmäisen tärkeää. Nimittäin mikään uhkakuva rajalla ei näytä siltä, että tilanne olisi rauhoittumassa. Aivan keskeistä tässä on se, että rajalla vallitsisi molemminpuolinen luottamus siihen, että palattaisiin vanhoihin hyviin käytänteisiin, mutta sellaista ei ole näköpiirissä. Se, miten tämä laki poikkeaa kaikista muista maahanmuuttoon liittyvistä laeista, on juuri siinä, että tällä on tarkoitus ennalta estää — ei hallita vaan ennalta estää — sen tilanteen syntyminen Suomeen, jossa sitten ehkä meidän suomalaisten ihmisoikeudet olisivat loukattuina, jos me hallitsemattomasti päästetään tänne muita. Pitää miettiä, missä kohtaa ja kenen ihmisoikeuksia loukataan. Eli se ei ole yksioikoinen asia, kuka tässä on riskikuvassa. Myöskin niitä ongelmia, joita tässä aikaisemmin oli osittain nostettu esille, että yksittäisen rajavartiomiehen oikeusturva olisi uhattuna, on saatu ratkaistua, ja koulutukset on saatu käytyä läpi, eli ollaan varsin hyvässä tilanteessa tämän lain jatkamisen suhteen.

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni valiokunnassa käytiin varsin laaja ja perusteellinen keskustelu ja selvitys siitä, mikä olisi paras malli ja mitä tässä olisi järkevää tehdä. Itse asiassa tässä asiassa ainakin omasta mielestäni varsin usein jopa oppositio—hallitus-rajat ylittyivät siinä yhteisessä näkemyksessä siitä, mikä seuraavaksi olisi järkevää ja miten tässä asiassa olisi hyvä edetä. Nimittäin se hankaluus tulee siitä nykytilanteesta, joka on se, että meillä on vankiloissa varsin paljon täysin kouluttamattomia työntekijöitä, ja se ei missään nimessä voi olla tilanne, jota tavoitellaan tulevaisuudessa tai lähitulevaisuudessa. Samaan aikaan meillä on iso tarve saada lisää työntekijöitä, koska vankimäärä on kasvanut. Vankimäärän kasvua tosin en ihan täysin laita kriminaalipolitiikan piikkiin. Siellä on myöskin erityisesti maahanmuuttoon liittyviä asioita, ja jokainen voi tilastoista katsoa, mistä se vankimäärän kasvu johtuu. Mutta toki tässä on omat haasteensa. Ihannetilanne olisi omasta mielestäni erityisesti se, että niin rikosseuraamusalalta kuin vaikkapa Rajavartiolaitoksesta ja poliisista kaikki opiskelijat opiskelisivat samassa laitoksessa ja tulisivat yhdenvertaisesti sieltä samoilla tiedoilla ulos, mutta tässä tilanteessa tämä opiskelijamalli on ymmärrettävä, jotta päästään tämän vaikean kauden yli. Erityisesti tässä varmaan on haasteena se tasalaatuisuus, johon ainakin itse sain vastaukseksi sen, että pääosin näistä keskeisistä sisällöistä, kuten vaikkapa voimankäytöstä, jatkossakin huolehtivat RSKK:n omat kouluttajat, jotta jokainen valmistuva olisi sitten ikään kuin samoilla tiedoilla liikkeellä. Mutta sitten minä itse kyllä näkisin, että tulevaisuudessa olisi erittäin tärkeää, että tämä oma oppilaitos kehittyy ja että opiskelijat pääsevät myöskin keskenään samaan oppilaitokseen ryhmäytymään ja hakemaan sitä yhtenäistä mallia myöskin vartijoiden koulutukseen, jotta ei tulisi sitä riskiä siitä, että eri vankiloissa koulutetaan eri tavalla ja ei ikään kuin näe koko maan käytäntöjä, sitä, mitkä olisivat parhaat käytännöt kussakin laitoksessa ja kussakin vankilassa. Mutta uskon, että tällä mallilla päästään nyt tämän vaikean kauden yli. Tässä pitää muistaa se, että tämä ei kuitenkaan koske kauhean laajaa oppilasjoukkoa. Ymmärtääkseni se oli joitakin kymmeniä, mitä tällä maksimissaan voitaisiin saada uusia valmiita työntekijöitä, ja se on tässä tarpeessa varsin pieni määrä. Sinänsä tämä ei ratkaise tätä koko ongelmaa, mutta se on yksi pieni lisä tähän kokonaisuuteen tässä vaikeassa tilanteessa. Vielä haluan painottaa sitä, että oppisopimusmalliinhan soveltuvat vain ne opiskelijat ja työntekijät, jotka ovat jo siellä vankiloissa töissä ja joilla on soveltuva pohjakoulutus, josta on hyötyä tässä vartijan ammatissa, ja tästä pitää tarkkaan pitää kiinni.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä hetken pohtia sitä, mikä on erityisesti arkaluontoinen tieto, josta muun muassa Lääkäriliitto on ollut huolissaan — onko se tosiaan aidosti se, että kerrotaan nimi ja hoitopaikka — ja toisekseen sitä, että se pysyy salassa. Pitäisi muistaa, kelle se tieto luovutetaan. Se ei ole lehdistön tekemä yleispyyntö, vaan se luovutetaan viranomaiselle yksilöityyn tapaukseen liittyen, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus vaikkapa kaikissa kadonneiden tapauksissa on ainoastaan tietää se, että henkilö on turvassa eikä häntä tarvitse etsiä. Sitä tietoa ei luovuteta vaikkapa lähiomaisille tai muille, jotka sitä kyselevät vaikkapa poliisiltakin, vaan poliisi toteaa ainoastaan, että henkilö on turvassa, ei mitään muuta. Eli sellaistakin pelkoa tässä paljon oli, että kerrottaisiin sitä tietoa ikään kuin eteenpäin, jolloin se ei pysyisi salassa tai olisi pelkästään vain sen viranomaisen saatavilla. Mutta tällaista uhkaa ja pelkoa ei yksinkertaisesti ole. Mitä tulee vielä tähän kadonneen etsintään, niin on varmasti näin, että näissä tapauksissa, joissa kyse on vaikkapa muistisairaasta henkilöstä tai muutoin henkilöstä, joka ei kykene jokaisen arvion perusteella huolehtimaan itsestään, se tieto pääosin on saatu, mutta siinä on ollut tietynlaista epäselvyyttä. Varsinkin näiden tuoreiden oikeustapausten osalta on lähdetty punnitsemaan uudestaan, onko tähän oikeutta vai eikö ole oikeutta, kumpi tässä on sitten se pykälä, jota pitää soveltaa. Erityisen hankala tämä on niissä tilanteissa, joissa on itsetuhoinen henkilö vaikkapa niin, että poliisi menee tehtävälle esimerkiksi jonkun someen laitetun videon perusteella, että tämä kyseinen henkilö on itsetuhoinen, ja löytää sieltä tyhjän asunnon, jossa on verijälkiä. Sitä kautta on sitten syytä epäillä, että kenties tällä henkilöllä on välitön vaaratilanne, ja häntä lähdetään laajasti etsimään. Jos näissäkin tilanteissa olisi niin, että poliisilla ei oikeutta saada tietää siitä, että hän on päätynyt sairaalaan ja on kunnossa ja etsintä voidaan lopettaa, olisi se kyllä melkoista resurssien hukkaamista vain sen takia, että lainsäädäntö estää sen tiedon antamisen. Sen tiedon tarkoitus ei ole mikään muu kuin se, että voidaan varmistua henkilön turvallisuudesta ja siitä, että häntä ei ole enää tarvetta etsiä.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin alkuun pitää todeta, että lopultakin tietojenvaihtoa helpotetaan. Tämä on ihan keskeinen syy siihen, miksi poliisitoiminta on niin aikaavievää ja miksi se on niin hankalaa ja miksi niin moni rikos jää nykyisellään selvittämättä, koska viranomaiset eivät voi keskenään vaihtaa tietoja. Vaikka jokainen, kun näitä asioita selvittää, kansantajuisesti ajatellen ymmärtää, että ilman muuta pitäisi saada se tieto, niin jostakin kumman syystä Suomessa näin ei voi tehdä. Eli pääosin on äärimmäisen hyvä, että näitä höllennetään. Se, miksi erityisesti halusin ottaa puheenvuoron, on se, että tässä kyse yksioikoisesti ei ole terveystiedon antamisesta. Miksi näin? Omalta osaltanikin voisin sanoa, että jos annettaisiin tieto, että Rami Lehtinen on ollut Forssan sairaalan asiakas joskus tai on ollut Forssan terveyskeskuksen asiakas joskus, niin en mitenkään koe, että se olisi terveystiedon antamista. Jokaisella meillä jossain kohtaa on ollut suhde sairaalaan tai terveyskeskukseen, ja tässä ei anneta mitään muuta kuin nimi ja aika, milloin on ollut ja kuka on ollut, ei mitään muuta. [Ben Zyskowicz: Pyydettäessä!] — Pyydettäessä — vielä yksilöitävän pyynnön perusteella, mihin se liittyy, eikä voida tehdä mitään ennakollista pyyntöä, mikä tässä pitää aina muistaa, mikä on tosi tärkeätä. Ei voida tehdä niin, että kun Matti Möttönen tulee sairaalaan, niin ilmoitatteko heti poliisille — näin se ei toimi. Tämä ei ole mahdollista lain puitteissa, mikä tässä kannattaa muistaa. Jos se olisi näin tehty, niin silloin tätä arvostelua olisi ehkä järkevämpää käydä ja antaa laajemmin. Tämä, mikä tässä tuli esiin kadonneen henkilön etsinnästä, on se kaikkein tärkein seikka. Tässä pitäisi muistaa aina se, että se ei ole varsinaisesti poliisin rikostehtävä millään tasolla. Se on pelastamistehtävä, joka on määrätty poliisin johdettavaksi. Näissäkin ikään kuin nähdään vain se, että kun se on poliisi, niin sitten ei voi luovuttaa tietoa — ymmärtämättä sitä yhteiskunnallista merkitystä. Vielä tässä on tärkeätä myöskin se, että jatkossa sairaalat tai terveyskeskukset eivät ole paikkoja, joissa voi vapaasti tehdä rikoksia ilman, että siitä voisi ilmoittaa poliisille sen henkilötiedon tai sen rikoksen tapahtuman. Nykyisellään näin valitettavasti osittain on ollut. Jos ajatellaan vaikkapa muistisairasta asiakasta, joka menee terveyskeskukseen, hän unohtaa puhelimensa pöydälle, kun menee vastaanotolle, ja palatessaan sieltä kännykkä on hävinnyt. Tiedetään kyllä, kuka on tehnyt ja kuka siinä on ollut seuraavana asiakkaana, mutta tietoa ei saa antaa edes pyydettäessä. Ei voi olla mitenkään yhteiskunnan etu, että pelkästään se paikka suojelee rikoksentekijää, kun vaikkapa rikos kohdistuu tämmöiseen puolustuskyvyttömään henkilöön. Eli monia tärkeitä seikkoja, jotka varmasti jokainen tässä salissa ymmärtää.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja tästä tärkeästä muutoksesta. Jälleen kerran muutama, ehkä tarkennus vielä siihen, mitä valiokuntakäsittelyssä on tullut esiin. Ensinnäkin haluan korostaa vielä sitä, että tämä karkotusten nopeampi täytäntöönpano tässä laissa ei koske rikollisia, vaan se on tehty jo aikaisemmin. Eli jo aikaisemmin on ollut mahdollista rikollisten osalta tehdä nopea täytäntöönpano 30 päivän kuluessa tiedoksiannosta, mutta nyt se tuodaan myöskin muille lupatyypeille. Jos ajattelee, mitä se käytännössä tarkoittaa, niin jos vaikkapa työlupa tai opiskelulupa on vanhentunut ja on siitä huolimatta jäänyt maahan, voidaan jatkossa karkottaa käyttäen nopeutettua menettelyä. Tämä on siis sinänsä ihan järkevä muutos ja parantaa viranomaisten kykyä poistaa maasta ne henkilöt, joilla täällä ei ole lupaa olla. Tämä ennakollinen maahantulokielto on myöskin äärimmäisen hyvä, koska kaikkein vaarallisimpien rikollisten ja henkilöiden, jotka voisivat meidän kansallista turvallisuuttamme vaarantaa, maahan tuleminen voidaan jatkossa estää jo ennen kuin he tulevat tänne. Se, mikä tässä on poikkeuksellista ja mielestäni äärimmäisen hienoa, on se, että tämä kyettiin tekemään niin, että ei ole pakko tällaista puhuttelua järjestää tälle henkilölle, vaan se voidaan tehdä ilman puhuttelua. Jokainen ymmärtää, että jos pitäisi järjestää tällainen puhuttelu- tai tiedoksiantotilaisuus, niin menisi aika vaikeaksi ennakollisen maahantulokiellon määrääminen. Sitten tässä selkeytetään myöskin säilöönoton laskentaa, kiinnipitoaikoja, joka on varsin monimutkainen kompleksi kokonaisuutena ja vaatisi yhden päivän, että sen avaisi niin, että tavan kansalainen ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Siellä käytännössä vastaanottopuolella voi jatkossa maksimissaan olla 6 plus 6 kuukautta ja sitten paluupuolella kiinniottoaika voi olla 6 plus 12 kuukautta, eli näin yhteenlaskettuna voi olla 30 kuukautta. Eli tätä selvennettiin tässä myöskin. Tämän yksi ehkä keskeisimpiä muutoksia on se tapa, johon ollaan pitkään pyritty, että ei voi olla päällekkäisiä lupia. Eli jos ihminen on Suomessa jollakin luvalla, niin kaikki muut luvat raukeavat, ja siihen tällä muutoksella on nyt pyritty. Eli aina automaattisesti ei voi ikään kuin hakea uutta lupaa, jos ei se vanha lupa raukea. Se on todella hyvä, koska viranomaistenkin on ollut vaikea päästä kiinni siihen, jos joku lupa on rauennut ja sitten on toinen päällä tai on parhaimmillaan ollut kahta tai kolmea lupaa päällekkäin. Siitä päästään tässä nyt osittain myöskin eroon. Hyvää on myöskin se, että ei voi ikään kuin hakemuksia uusimalla pitkittää sitä prosessia, vaan lähtökohtaisesti aina, jos valitusaikana teet sen uuden hakemuksen, se raukeaa automaattisesti ilman käsittelyä.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä ehkä tarkentaa edustaja Kaarisalolle myöskin aivan kiihkottomasti sitä, kun puhuitte hyvinvoinnista, miten se liittyy turvallisuuteen. Kun minä puhuin siitä, että suurin konkreettinen uhka tällä hetkellä on se maahanmuutto, joka aiheuttaa meidän turvallisuuteen isoja ongelmia, joka on aiheuttanut sitä ympäri Eurooppaa, kuten jo aikaisemminkin puhuin, niin toivoisin, että jos te olette ikään kuin eri mieltä meidän kanssamme siitä, että se on kaikkein kiireisin asia, johon vielä voidaan puuttua ja vaikuttaa, niin kävisitte tutustumassa vaikkapa Ison-Britannian, Saksan, Belgian, Tanskan ja Ruotsin tilanteeseen. Kysyisitte heidän turvallisuusviranomaisiltaan, mikä on keskeinen asia, johon Suomessa tulisi pyrkiä vaikuttamaan, jos me halutaan pitää yllä tämä turvallisuustilanne, joka meillä vielä on. Olen aivan vakuuttunut siitä, että heidän viranomaisensa vastaisivat, että maahanmuutto on se keskeinen seikka, johon teidän pitää pyrkiä vaikuttamaan, kun vielä voitte. Siksi tästä on tärkeää puhua juuri tässä ajassa, kun me voidaan sille vielä jotain tehdä. Hyvänä esimerkkinä ovat vaikkapa jotkut Helsingin lähiöt, joissa lähestytään sitä, että lähiön asukkaista, kun maahanmuuttajat valitettavasti keskittyvät ja segregaatio kasvaa, lähes 50 prosenttia on maahanmuuttajia. Kun se raja tullaan ylittämään, niin väitän, että ei ikään kuin ole paluuta siitä, etteivätkö ne lähiöt eriytyisi muista lähiöistä. Se tulee merkittävästi vaikuttamaan meidän turvallisuustilanteeseen ja siihen, miten pystytään ikään kuin yhteiskunnallisesti auttamaan niitä ihmisiä, jotka asuvat siellä eriytyvissä lähiöissä. Haluaisinkin kuulla teiltä, mikä teidän ratkaisunne olisi näihin lähiöihin, muuta kuin se, että me pyritään ylläpitämään sellaista maahanmuuttajamäärää, joka on hallinnassa, jonka tämä yhteiskunta kestää. Mikä se teidän ratkaisunne näihin olisi, jos näette asian toisin kuin me tai ne Euroopan maat, joissa tämä tilanne on räjähtänyt käsiin ja on turvallisuuden kannalta aivan kriittinen?

Arvoisa puhemies! Aivan alkuun pitää todeta, että on hyvä, että edustaja Kaarisalo jaksaa täällä istua meidän perussuomalaisten kanssa puhumassa turvallisuudesta, vaikka ilta on jo myöhäinen, hyvä näin. Samalla haluaisin vastata edustaja Kaarisalolle, kun aikaisemmassa puheenvuorossa kysyitte, eivätkö perussuomalaiset puhu lainkaan syrjäytymisestä, eriarvoistumisesta, köyhyydestä, päihteistä, perheväkivallasta ja niin edelleen eli näistä hyvin perinteisistä ongelmista, jotka vaikuttavat merkittävästi turvallisuuteen, mikä on aivan selvää. Totta kai puhumme, mutta kriittisin, keskeinen uhka, joka merkittävästi pahentaa kaikkia näitäkin ilmiöitä, on maahanmuutto ja sen hallitsemattomuus. Se on se ilmiö, johon me voidaan nyt välittömästi vaikuttaa ja jolla on suurin uhka pahentaa kaikkia näitä asioita. Siksi siitä pitää ensisijaisesti puhua juuri nyt, kun voimme sille vielä jotain tehdä. Otetaan esimerkkinä vielä se, että jos me ei saada ikään kuin maahanmuutosta kumpuavia ongelmia, joita edustaja Bergbom tässä jo varsin hyvin toi äsken esiin, hoidettua ja sellaiseen tilanteeseen, että se on hallinnassa, niin meillä ei yksinkertaisesti ole resursseja auttaa näitä Suomessa olevia ihmisiä, jotka tarvitsevat viranomaisten apua ja muiden auttajien tukea, esimerkkinä vaikkapa turvallisuusviranomaiset, niin kuin poliisi. Jos mietitään Ruotsia, Ruotsi havittelee 32 000:ta poliisia johtuen turvallisuustilanteestaan. Se tarkoittaisi Suomessa sitä, että meidän pitäisi tuplata poliisien määrä elikkä 16 000 poliisia hankkia tänne, jotta se olisi samassa suhteessa väkilukuun nähden kuin se, mitä Ruotsi tavoittelee. Jo tästä ymmärtää sen, mikä meillä on suurin ongelma turvallisuuden osalta lähitulevaisuudessa. Se on maahanmuutto, sitä ei pääse kukaan karkuun, siis sellainen maahanmuutto, joka aiheuttaa uhkaa meidän turvallisuudelle — kaikki maahanmuutto ei aiheuta uhkaa meidän turvallisuudelle. Sitten toinen asia, mistä täällä tänään on keskusteltu paljon, on droonit. Kaipaisin jossain kohtaa näin vanhana virkamiehenä myöskin sitä keskustelua, että oltaisiin ikään kuin kiinni siinä konkretiassa, minkälainen vaara näistä harhautuneista drooneista Suomelle aidosti on. Niitä ei ole tarkoitettu Suomea vastaan, ymmärtääkseni. Niitä on Euroopassa ollut jo kymmenittäin, mutta ymmärtääkseni muun muassa yhtäkään henkilövahinkoa ei ole syntynyt näistä drooneista. Näin ei varmaan saa sanoa, mutta itse katson, että suurempi riski on kuolla aamuliikenteessä kuin siihen, että se harhautunut drooni kopsahtaa takaraivoosi. Kun näistä keskustellaan — väheksymättä yhtään sitä ongelmaa tai sitä, että Suomen ilmatilaa on loukattu, niin ei tietenkään voi tehdä, eikä sitä voida hyväksyä — toivoisin, että suhteutettaisiin ikään kuin yhteiskunnallisesti siihen, mikä se riski aidosti on kansalaisille, se, että meidän ilmatilaan harhautuu sitten tämmöinen hyökkäysdrooni, joka meitä kohtaan ei ole tarkoitettu.

Arvoisa rouva puhemies! On kysyttävä, ajavatko tässä maassa ja Euroopassa ihmisoikeudet turvallisuuden edelle. Nimittäin kaikissa niissä maissa, joihin 2000-luvulla on tullut massoittain siirtolaisia, on turvallisuus merkittävästi heikentynyt. Tämä on karu fakta, jota nämä maat tällä hetkellä yrittävät epätoivoisesti peruuttaa, mutta näyttää siltä, että tilanteelle ei ole enää mitään tehtävissä. Viimeksi eilen uutena ilmiönä Ruotsi varoitti Suomea sosiaaliturvan väärinkäytöstä, jolla on yhteyksiä jengeihin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Uusia maahanmuuttoon liittyviä vakavia ongelmia tulee siis jatkuvasti, uusia ilmiöitä, jotka uhkaavat meidän sisäistä turvallisuuttamme. Meillä on vielä mahdollisuus estää turvallisuuden rapautuminen ja se tilanne, mikä on muissa Euroopan maissa, vaikkapa Ranskassa, Belgiassa, Hollannissa, Tanskassa ja Ruotsissa, liittyen maahanmuuttoon. Mutta se edellyttää, että meidän on jatkettava sitä politiikkaa, jota tämä hallitus on tehnyt, jossa estämme turvallisuutta heikentävän maahanmuuton määrää niin, että se on kohtuullisella tasolla ja niin, että se ei vaikuta meidän maan sisäiseen turvallisuuteen, niin kuin muissa Euroopan maissa on käynyt.

Arvoisa rouva puhemies! On helppo kulkea kadulla ja pitää itsestäänselvyytenä sitä, ettei kukaan käy kimppuun tai yritä ryöstää. Mutta juuri sen itsestäänselvyyden taustalla on valtava määrä näkymätöntä työtä. Viranomaiset valvovat, ennakoivat, suunnittelevat ja tekevät ympäri vuorokauden töitä sen eteen, että meidän arkemme pysyy turvallisena. Harva meistä pysähtyy ajattelemaan, kuinka paljon taustalla tapahtuu juuri silloin, kun kävelemme rauhassa kotiin, viemme lapset kouluun tai palaamme illalla töistä. Turvallisuus tuntuu niin luonnolliselta vain siksi, että siihen on Suomessa totuttu ja sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Juuri siksi turvallisuuden menettäminen olisi niin vakava asia. Kun haavoittumattomuuden tunne kerran särkyy, sitä ei enää saa takaisin. Turvallisuus ja turvallisuudentunne ei synny tyhjiössä vaan vaatii tekoja sekä rohkeita päätöksiä, ja juuri siksi me perussuomalaiset olemme hallituksessa. Arvoisa puhemies! Kuten selonteossakin todetaan, kaupunkien sisäinen eriytyminen eli segregaatio on voimistunut kaikkialla Euroopassa viimeisen vuosikymmenen aikana, etenkin Ruotsissa, jota voidaan pitää keskeisenä verrokkimaana Suomelle. Siellä segregaation, epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan ja rinnakkaisyhteiskuntien seuraukset näkyvät ampumisina, räjähdyksinä ja alueina, joilla viranomaisvalta on heikentynyt tai jopa kadonnut. Selontekokin tunnistaa, että segregaatio on ollut keskeinen tekijä Ruotsin turvallisuusongelmien taustalla. Asuinalueiden sosioekonomiset erot ovat vahvistuneet myös Suomen kaupungeissa. Suomella ei ole varaa kulkea Ruotsin tietä, ja toivottavasti tämän sisäistää muutkin kuin perussuomalaiset. Siksi etenkin vihreiden ja vasemmistoliiton olisi korkea aika poistua punavihreästä pilvilinnastaan. Arvoisa rouva puhemies! Euroopan hybridiosaamiskeskuksen verkostojohtaja totesi hiljattain Ylen Ykkösaamussa sen, mikä on ollut ainakin meille perussuomalaisille selvää: siirtolaiset toimivat erinomaisena aseena Eurooppaa vastaan, eikä Kremlissä epäröidä tähän vaihtoehtoon tarttua. Massasiirtolaisuus heikentää länttä, ja sehän sopii itäiselle naapurille oikein hyvin. Laajamittainen väestöpohjan muutos johtaa turvallisuuden osalta pelkästään negatiivisiin ilmiöihin, etenkin sisäisen eheyden rapautumisen seurauksena. Hallitsematon ja rajaton maahanmuuttopolitiikka siis murentaa yhteiskuntia pala palalta. Suomessakin tämä on jo hyvin nähtävissä: huomattava taloudellinen ja sosiaalinen kuormitus, sisäisen turvallisuuden heikentyminen, yhtenäisyyden mureneminen, vankiloiden täyttyminen, raiskausten lisääntyminen, Pisa-tulosten lasku, alueiden eriytyminen, katujengit ja nöyryytysväkivalta. Viime aikoina julkisuuteen on noussut myös tietoja, että asevelvollisuuden toteutuminen vieraskielisten ja muiden suomalaisten välillä vaihtelee merkittävästi. Tämä asettaa riskin laajemmin maanpuolustustahdolle, josta on hälyttäviä esimerkkejä muun muassa Iso-Britanniasta. Siellä maanpuolustustahto on laskenut rajusti. Herääkin kysymys: miksi puolustaisi maata, jota ei tunne enää omakseen? Maahanmuutto on siis kiistaton osa Venäjän hybridivaikuttamista, ja meillä riittää kaikenlaisia maahanmuuton ja monikulttuurisuuden puolestapuhujia ympäri valtakuntaa. Suuri osa toimii varmasti vilpittömästi, hyväntahtoisesti ja hyväuskoisesti, mutta kaikkien motiivit eivät välttämättä ole niin viattomia kuin tämän salin vasen laita aina on antanut ymmärtää. Arvoisa rouva puhemies! Hallintovaliokunnan päätösehdotuksessa edellytetään muun muassa sitä, että valtioneuvosto huomioi nykyistä laajemmin sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden tiiviin keskinäisen yhteyden kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Lisäksi valtioneuvoston tulee varautua hybridivaikuttamiseen sekä huolehtia EU:n uudistuneen maahanmuutto- ja turvapaikkalainsäädännön tehokkaasta toimeenpanosta muun muassa varmistamalla kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palautusjärjestelmän toimivuus. Perussuomalaiset pitää varsinkin näitä esityksiä erittäin kannatettavina. Erityisesti ilman toimivaa palautusjärjestelmää ei ole olemassa uskottavaa ja kestävää maahanmuuttopolitiikkaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nykyinen malli tietojenvaihdosta on varsin byrokraattinen ja hankala, kun sinne pitää jokainen tieto yksilöidä, kun sitä eurooppalaisista haetaan. Jos ajattelee sitä kehitystä, mikä rikollisilla on erilaisten älylaitteiden ja teknologian hyödyntämisessä, niin viimeistään tässä kohtaa myöskin viranomaisten pitää ottaa samoja keinoja käyttöön. Mikä sen parempi keino olisi kuin hyödyntää tässäkin tapauksessa teknologiaa mahdollisimman pitkälle anonyymissä haussa vain sen saamiseksi, löytyykö hitti vai ei, ja ilman, että se yksilöi yhtään ketään. Lähinnä tarkoitus on suunnata tutkintaa sen jälkeen siihen, mistä olisi saatavissa se tieto, joka asian ratkaisee. Suomalaisen poliisin tehokkuus näihin päiviin ja viime vuosiin asti on perustunut siihen, että me tiedämme, keitä Suomessa on ja kenen kanssa me ollaan tekemisissä. Tämä eurooppalainen vapaa liikkuminen ja totta kai myöskin kansainvälistyminen maahanmuuton ongelmien myötä on johtanut siihen, että meidän on entistä vaikeampaa tunnistaa niitä ihmisiä, joiden kanssa ollaan tekemisissä, ja se pitkällä aikavälillä heikentää meidän turvallisuutta. Siitäkin näkökulmasta tämä on äärimmäisen hyvä. Se, minkä haluaisin vielä nostaa, mitä tässä kotimaassa on vaikea ymmärtää ja mikä tässä tulee hyvin selkeästi ja yksinkertaisesti esiin, on se, että kun kyse on ihmisen pelastamisesta tai hengestä ja terveydestä, niin jokainen ymmärtää, että sen tiedon saamista, että se jostakin löytyy, kenestä on kyse, jotta voidaan se henki tai terveys pelastaa, ei voi ikään kuin rajoittaa mikään lainsäädäntö, koska mikä olisi tärkeämpi perusoikeus kuin oman hengen pelastaminen? Mutta Suomessa, jos poliisilla on vaikkapa kadonneen henkilön etsintätehtävä, et saa vaikkapa sairaalasta tietoa siitä, onko se henkilö siellä. Siis on äärimmäisen vaikea ymmärtää tällaista perustuslakia, mikä voisi estää sen ihmisen hengen pelastamisen sen takia, että siellä on eri käyttötarkoitus, sidonnaisuus tai joku muu seikka, joka sitten tuo sen esiin. Olen aina itse miettinyt, että hyvin harvoin kehun EU:ta juuri mistään, mutta tänään täytyy melkein kahdessa asiassa kehua, ja tämä on niistä toinen. Eli jossakin asiassa EU tuntuu olevan edistyksellinen Suomeen verrattuna.

Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä edustaja Polvinen puhui Milan Jaffista, niin pitää tässä kohtaa muistuttaa siitä, mikä lehtitiedoissakin on ollut, että ilman tämän hallituksen tekemiä muutoksia Milan Jaffin poistaminen maasta todennäköisesti ei olisi onnistunut. Mitä tulee resursseihin tällä hetkellä maasta poistamisen osalta, niin se ei ymmärtääkseni ole suurin ongelma. Poliisi on kyllä halukas poistamaan, jos vain on mahdollista lainsäädännön puitteissa poistaa, ennen kaikkea ne henkilöt, jotka vakavasti vaarantavat sisäistä turvallisuutta tai kansallista turvallisuutta, ja juuri nämä henkilöt, jotka rikoksiin syyllistyvät, ovat ne, jotka ensi tilassa pitäisi saada maasta pois, mutta yhtä lailla kaikki ne, jotka eivät lakeja noudata. Ymmärtääkseni keskustankin tahtotila on ollut se, että maahanmuuton pitää perustua lakien noudattamiseen, ja toivon, että te tämän jaatte myöskin meidän kanssa. Näin ei aikaisemmin ole ollut, mutta toivottavasti tästä eteenpäin on. Suomessa on perinteisesti noudatettu oikeusperustaista varovaisuutta, kun ulkomaalaisen Suomessa oleskelun jatkamista on arvioitu muun muassa rikostapauksissa, kuten aikaisemmin ollaan kuultu. Tällä hallituksen esityksellä painopiste siirtyy enemmän siihen, että Suomessa oleskelun ehtojen noudattamista, turvallisuutta ja maahanmuuttojärjestelmän toimivuutta korostetaan, sen sijaan että oltaisiin hyvin hienotunteisia. Eli halutaan vastuuta myöskin tänne maahan tulijoille siitä, että he noudattavat Suomen sääntöjä. Muutama sana vielä tästä ennakollisesta maahantulokiellosta: Jos miettii sitä nykyistä tilannetta, että tiedetään jo ennalta ja ollaan saatu vihjetietoa siitä, että Suomeen on tulossa henkilö, joka vakavasti vaarantaa meidän turvallisuutta, niin nykytila oikeasti on ollut se, että päästetään se maahan ja aloitetaan tämä rumba ja mylly, jossa sitten useita vuosia pyritään poistamaan se sama henkilö, jonka maahantuleminen olisi voitu estää alkuvaiheessa. Nyt tämä järjestelmä luodaan niin. On jopa järjetöntä ajatella, miksi meillä on ollut aikaisemmin tällainen järjestelmä, joka ei voinut mahdollistaa tätä, ja kun tämä tuodaan vielä koko EU:n tasolle, niin on kyllä kerrassaan erinomainen muutos nykytilanteeseen. Tämäkin laki korostaa sitä ministeri Rantasen useamman kertaa toteamaa lausetta, että jos on luvatta maassa, niin maasta joko poistuu tai maasta poistetaan, ja mitään muita vaihtoehtoja ei pidä ollakaan.

Arvoisa rouva puhemies! On myös itseni todettava, että tässä uudistuksessa aikanaan mentiin hieman liian pitkälle ja menetettiin pitkälti luottamusta taksiin. Ennen kaikkea vastuullisten yrittäjien toiminta vaikeutui merkittävästi, kun vapautettiin liian laajasti. Siksi olen tosi tyytyväinen, että perussuomalaiset ovat korjaamassa tätä tilannetta myöskin silloin, kun virhe on havaittu. Tämän vapauttamisen myötä muun muassa pimeiden taksien valvonta meni lähes mahdottomaksi. Oli hyvin vaikea sanoa, kuka on aidosti ajamassa taksia tai kuka tekee sitä pimeänä toimintana. Se on ollut myöskin omiaan tuomaan tälle alalle sellaisia toimijoita, jotka ovat rapauttaneet tämän luottamuksen. Ihmiset eivät tiedä, mikä on sellainen taksi, mihin voi luottaa, ja milloin on oikeassa taksissa ja milloin kenties valetaksissa. Luottamus on suomalaisessa yhteiskunnassa ennen kaikkea sellainen seikka, joka maailmallakin on saanut paljon kiitosta. Kun suomalaiseen taksiin aikanaan istui, niin oli sama vaikka sinne olisi jättänyt omaisuutensa, kun tiesi, että sen takaisin saa ilman että se häviää, ja tiesi myöskin, mistä se löytyy tarvittaessa. Sekin tässä osittain menetettiin. Ennen kaikkea minun mielestäni on tärkeää, että takseihin voi luottaa juuri niiden ihmisten osalta, niin kuin vanhusten ja ikäihmisten, jotka ovat muuten hauraita puolustamaan omia oikeuksiaan, tai naisten, humalaisten naisten esimerkiksi yöllä. On tärkeää, että siitä huolimatta, että on tilassa, jossa ei pysty itsensä puolustamaan, voi ottaa taksin ja luottaa siihen, että kotiin pääsee turvallisesti kaikissa tilanteissa. Hyvä myöskin, että tähän kielitaitoon tullaan kiinnittämään huomiota. Se on ihan keskeinen tekijä, että ymmärretään, mihin ollaan menossa ja mitä ollaan haluamassa siltä palvelulta. Vielä näihin taksamittareihin liittyen: niissä on valvonnan osalta myöskin se hyvä puoli, että ainahan sanotaan, että taksamittarin voi pistää pois päältä, jolloin voi ajaa edelleenkin pimeitä takseja, mutta ymmärtääkseni sinne kirjautuvat jatkossa kaikki ajot riippumatta siitä, onko se mittari ollut ikään kuin päällä vai ei, jolloin sitten valvojan näkökulmasta on helpompaa ainakin kysellä, että mikäs ajo tämä täällä välissä on ollut, jos siitä ei ole sitten laskua otettu. Kokonaisuutena mennään hyvään suuntaan. Kunhan löydetään semmoinen hyvä keskitie siitä, että luottamus syntyy mutta liiketoiminta ei liikaa vaikeudu, ollaan oikeassa tilanteessa.