Maa- ja metsätalous

Arvoisa rouva puhemies, hyvät naiset ja miehet! Meillä on Vestmanin tekemä aloite käsittelyssä. Ehkä se koskee näitä datakeskusinvestointeja, niin kuin suomeksi sanottuna, ja sen sähkönkäytön turvaamista tavallansa, niin että meille piisaisi sähköä, voisiko sen näin ajatella? Olen itse hyvin skeptisesti tähän alun perin suhtautunut, ja nyt kun olen lukenut näistä investoinneista ja suunnitelmista ja Fingridin sanomista ja myöskin verottajan sanomista, niin itse arvelen niin, että me ollaan voisiko sanoa ongelmissa. Mielestäni tämä maalaisjärjellä ajateltuna näyttää siltä. On sanottu, että meillä on tällä hetkellä Suomessa Euroopan halvin tai toiseksi halvin sähkö. Se pitää paikkansa. Luulen, että lähivuosina, mikäli näitä hankkeita on tulossa jo suunnitellut, minun matematiikallani tulee moninkertaistumaan se sähkön hinta. Meillä itse asiassa ei ole mitenkään Euroopan halvin tai edes toiseksi halvin sähkö, jos siinä huomioidaan siirtomaksu, vaan meillä on ihan keskihintainen sähkö Euroopassa. Suomessa siirtomaksut ovat varmaan Euroopan korkeimmat, koska sen meidän pistorasiasta maksetun sähkön keskihinnan se vie Euroopan keskitasolle. Meillä on Suomessa pitkät siirtomatkat, laajalle ympäri maata levinnyt asutus ja tuotanto. Tekisi mieli siteerata Irwiniä, että kusessa ollaan koko saakelin sakki, mutta — taisi se siteeraus jo tullakin siinä täältä luettua näköjänsä. Meillä on tuulisähköä, johon uskotaan, ja aurinkosähköä, johonka uskotaan. Vestman on ansiokkaasti tuonut sen esille, että sitä pitää olla moninkertainen määrä, ja se on silti sellaista sattumasähköä. Se on mielestäni markkinahäirikkö niin kauan, kunnes tuulivoimayhtiöt rupeavat tuottamaan sen säätövoiman siinä tuulituotannon sivussa. Elikkä se olisi kaikille oikeudenmukaista, että tuulivoimayhtiöt, jotka tuottavat sähköä, tuottaisivat sen jollakin muulla silloin kun ei tuule. Sitten ei tarvitsisi enää sitä sanoa markkinahäiriköksi. No, jos ajatellaan, että hinta nousee, mutta sitten riittääkö sähkö? Eräs puoluekollega oli tehnyt ansiokasta selvitystä tästä, ja näyttää siltä, että meillä kaatuu sähköverkko, valitettavasti. No, sitten puhutaan investoinneista ja juhlitaan sitä, että Suomeen tulee kalliita investointeja, mutta pitää aina muistaa, että vain osa niistä investoinneista kohdistuu Suomeen. Niistä aika huomattava osa, laiteinvestoinnit ja muut, menee ulkomaille, ja niihin valitettavasti tulee aika paljon usein ulkomaista työvoimaa. Sama koskee esimerkiksi kantaverkkoyhtiö Fingridiä. Olen aika paljon sitä kritisoinut, ja minulla on tapaaminen siitä tulossa Fingridin kanssa. Tämä on ihan käsittämätöntä, että meidän Suomen valtion omistamaa sähköverkkoa rakennetaan suurelta osin ulkomaisella työvoimalla ja ulkomailta, Kiinasta ja Intiasta, tuoduilla sähköpaaluilla. Jotain tässä maassa on aika pahasti vialla, jos suomalainen, valtio-omisteinen yhtiö ei rakenna verkkojaan suomalaisilla sähköpaaluilla. Jotain on meidän yhteiskunnassa silloin vialla. Tämä on valitettavaa, että kaikkien erilaisten kilpailutusten kautta ne ovat johtaneet siihen, että ne tuodaan ulkomailta. Se on myös yksi huoltovarmuusasia — aikaisemmin, kun Suomessa on tehty sähköverkkoon niitä raudasta tehtyjä verkonkannakkeita ja paaluja, niitä on tehty myöskin varastoon sillä tavalla, että jos sattuu joku onnettomuus tai joku muu, niitä on sitten varastossa saatavilla. Nyt tällä hetkellä niitä tulee justi määrä Kiinasta tai Intiasta, ja ne ovat vähän heikkolaatuisiakin ehkä. Elikkä jos Fingridin verkkoja ruvetaan uusimaan, niin toivoisin, että niissä käytettäisiin enemmän kotimaista työtä. Se, mikä vielä... Edustaja Keskisarja piti täällä hyvän puheen, ja surullisena katson sitä, kun tuulivoiman, aurinkovoiman ja siirtolinjojen alta raiskataan ja hakataan metsää kumoon. Tämä on todella surullinen asia. En itse sitä näe hyvällä. — Ehkä tämä vuodatus nyt oli tässä. Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Ydinvoimasta ja SMR-teknologiasta: Sehän kehittyy jatkuvasti, ja kun nämä hankkeet siirtyvät sitten sarjatuotantoon sitä kautta, kun niitä saadaan ympäri maailmaa luvitettua, niin varmasti hinta laskee ja myöskin sähköä tuottavat pienemmät reaktorit tulevat kannattavammiksi. Kun 2019 tein kollega Harjanteen kanssa toimenpidealoitteen siitä, että Suomen ydinenergiasääntely pitää uudistaa, jotta se mahdollistaa SMR-hankkeet, niin kuulin semmoisia kommentteja, että tämä on nyt jotain tällaistä scifi-hommaa, että mitä ihmeen pieniä reaktoreita tässä nyt ajatellaan rakennettavan. Niin vain nyt ollaan siinä tilanteessa, että esimerkiksi Steady Energyn hankkeet etenevät. Eli tässäkin suhteessa teknologian kehitys on ollut todella huimaa, ja on todella hienoa, että Orpon hallitus sen ydinenergiasääntelyuudistuksen teki. En tunne ainuttakaan sähkömarkkinoita syvällisesti tuntevaa henkilöä, siis asiantuntijaa, joka osaisi vastata siihen kysymykseen, nouseeko sähkön hinta ja riittääkö sähkö. Edustaja Polvinen kyseli aiemmin, että kun me eduskunnassa tarvitaan tietoa siitä, niin mitkä ovat sähkön kulutusennusteet ja tuotantoennusteet. Ihan oikeasti kukaan ei tiedä, kukaan ei tiedä, esim. maan parhaat asiantuntijat. Ja minä puhun nyt sähkön riittävyydessä nimenomaan siitä, riittääkö teho — ei vain siitä, riittääkö kohtuuhintaista sähköä, vaan riittääkö Suomen sähköjärjestelmässä siis teho joka tilanteessa. Juuri näistä syistä tarvitaan mekanismeja, joilla tätä muutosta hallitaan, jotta ei päädytä siihen, että viiden vuoden päästä huomataankin, että oho, kun tulee kahden viikon sulkukorkeapaine — joka muuten kuuluu Suomen ilmasto-olosuhteisiin, se on aivan normaali suomalaisessa talvessa — että sähkö ei riitäkään, siis edes siinä mielessä, että tuo teho ei riitä järjestelmässä. No sitten loppuun sanon sen, että demokratian lakihan on se, että ihmiset saavat lopulta tahtonsa läpi. Sähkön hinta kun on tällainen arjen edellytys — se on meidän teollisuuden ja yritysten keskeinen kilpailukykytekijä, ja se on välttämättömyyshyödyke, jonka hinta lopulta valuu läpi koko yhteiskunnan — niin minä sanon, että tässä kysymys sähköstä, sähkön hinnasta, riittävyydestä, on asiaansa suurempi kysymys, yhteiskunnallinen kysymys. Tämä vaatii meiltä aivan erityistä vastuuta. Meidän pitää kuunnella ihmisten huolia, ja meidän pitää olla itse valveilla. Meidän pitää kantaa vastuuta siitä, että nyt kun näitä hankkeita tänne tulee, niin meidän pitää löytää keinot, joilla näihin ihmisten huoliin vastataan. Nimittäin muuten on riskinä, että sitten jos se sähkölasku onkin viiden vuoden päästä tuplat siitä, mitä se on nyt, tai jopa enemmän, niin sitten se demokratian kautta tuleva muutos voi olla paljon rajumpi. Nämä ovat niitä syitä, joiden takia tämän lakialoitteen tein, ja kiitän vielä jälleen kerran [Puhemies koputtaa] sen saamasta tuesta.

Arvoisa rouva puhemies! Henkilökohtaisesti en allekirjoittanut tätä lakialoitetta, mutta tämän lakialoitteen hengessä haluan kuitenkin kiittää edustaja Vestmania siitä, että toi tällaisen lakialoitteen tänne keskusteluun, koska olen itse kokenut, että datatalouteen, datakeskusteollisuuteen, liittyvää keskustelua ei ole tässä salissa käyty läheskään niin paljon kuin olisi kuulunut käydä tähän mennessä. Kuten aiemmin edustaja Mikkonen tuossa kuvasi, hallitus taidettiin vähän housut kintuissa yllättää tämän datateollisuuden kasvun kanssa nyt, kun tämä tuli eteen. Tein jo vuonna 2025 kirjallisen kysymyksen ministerille siitä, milloin tehdään datakeskusstrategia tähän maahan, kuinka me valmistaudutaan tähän datakeskusbuumin tulemiseen, että olemme valmiita sinä päivänä, kun tämä tulee meille eteen. Kyseessähän on siis positiivinen asia: Googlen investointi 13 miljardia euroa. Onneksi näin suuri investointi tuli juuri sieltä suunnasta. Voimme käydä keskustelua yhdysvaltalaisen yhtiön kanssa, joka on globaalisti tunnustettu vastuulliseksi yritykseksi, toimijaksi, vakavaraiseksi. Jos tämä investoinnin suunta olisi ollut vaikka Kiinasta käsin tai muutoin idästä, niin oltaisiin vähän toisenlaisessa tilanteessa. Siinä mielessä tämän mahdollisuuden myötä on hyvä käydä tätä keskustelua. Itse tulen Kajaanista, Kainuusta. Olin maakuntavaltuuston puheenjohtaja viisi vuotta tämän datatalouden nousun aikana, ja meillä on siellä LUMI-supertietokone. Nyt on tulossa uusi yhteiseurooppalainen tekoälytehdas. Meillä on siellä kansallisia supertietokoneinvestointeja ollut tänä aikana. Meille on tullut nyt työn alla oleva XTX, 1,1 miljardia euroa kokonaisinvestointi Kajaaniin datakeskuksen osalta. Googlen investointi 13 miljardia Suomeen, siitä osa myöskin Kajaaniin. Olemme Kajaanissa rakentaneet jo kaukolämpöverkkoon liitännät ja mahdollisuudet siihen, että koko Kajaani lämpiää tällä hukkalämmöllä, mitä datakeskuksista tulee. Se ekosysteemi, mikä sinne on rakennettu, on meidän maakunnan ylpeys. Se on nykyaikaa, se on aivan tämän päivän teollista kärkeä koko maailmassa. Muistan, kun CSC:n toimitusjohtaja sanoi, että on Amerikka ja Kiina ja sitten on Kajaani. Niin se on jatkossakin, mutta tämä järjestys voi vaihtua siinä, miten hyviä me Suomessa ollaankaan. Siinä mielessä voi olla myös maakunnastamme ylpeä. Siitä näkökulmasta haluan sanoa, että kun tämä datakeskusbuumi nyt käynnistyy, niin hallituksen olisi aika riprap-liikkein otettava haltuun tämä kokonaisuus, koska tähän ei yksin liity vain tämä energiapoliittinen kysymys. Tähän kuuluu sähkö, tähän kuuluu tietoliikenne, tähän kuuluvat työvoima, pääomat, maankäyttö, jäähdytys. Tähän kuuluu kiinteänä osana turvallisuus, meidän kansallinen turvallisuus, mahdollinen ulkovaltojen tahto käyttää näitä datakeskuksia omiin tarpeisiinsa tämän asian osalta. Tähän kuuluu osana myös ulkopolitiikkaa. Näin kriittisen infran rakentaminen Suomeen on todella positiivinen asia. Suomeen luotetaan Nato-maana, Suomeen luotetaan alustana investoida näin suuria investointeja kahdessa vuodessa. — On huomioitava, että tämä 13 miljardia oli siis kahdessa vuodessa. Voisin uskoa, että tulevaisuus tuo jotain tullessaan. — Lisäksi tämä mahdollistaa Suomessa vahvan alihankintakentän ja sellaisen osaamisen, mitä voimme viedä myös ulkomaille. Mutta on tärkeää, että voimme valita. On tärkeää, että voimme valita, kenen kanssa me suomalaista tuotettua energiaa käytämme. Kenelle sitä annetaan? Minkälaisia hyötyjä tämä kansakunta saa? Sen takia aiemmin tänään täällä salissa käyty keskustelu, jossa kyselytunnilla ministeri Puisto toi esille, että voisi olla tällainen valintakriteeristö tai mahdollisuus priorisoida näitä datakeskustoimijoita, on mielestäni erittäin tervetullut. Suomalainen sähköntuotanto ei riitä kaikille, mutta on tärkeää valita ne toimijat, joiden kanssa haluamme pelata, joilta Suomi saa parhaan hyödyn. Ja eihän sähkö tähän lopu. Sähköähän voidaan tuottaa, energiaa voidaan tuottaa. Olen tehnyt jo noston siitä, että Suomeen voitaisiin harkita pienydinvoimaloita jokaiseen maakuntaan, niin että ei tarvitsisi vetää noita piuhoja pitkin peltoja ja metsiä, joista maan- ja metsänomistajat ovat olleet osin myöskin näreissään, koska korvaukset niistä eivät ole riittäneet heille eivätkä ne ole olleet kohtuullisia. Eli energiapolitiikka, datakeskustalous, datakeskuspolitiikka, muu teollisuuspolitiikka kiteytyvät tämän asian ympärille voimakkaasti, joten nyt täytyisi valtion nousta niskan päälle, hallituksen niskan päälle tässä asiassa, ja keskustella kuntien, yritysten ja kansalaisten kanssa voimakkaasti siitä, mikä on Suomen näkemys tähän asiaan. Olen keskustellut viimeksi tänään Kainuun kuntien kanssa, ja eteen nousi kysymys siitä, kuinka paljon kunnille tulee tietoa siitä, mitä datakeskukset ovat. Kuulostaa siltä, että kaikkiin kuntiin on tulossa jotain datakeskustoimintaa, ja kuntapäättäjillä on haaveita siitä, että saisi datakeskuksia. Heille ei ole tullut sellaista informaatiota, että he voisivat tehdä näitä päätöksiä kovinkaan selkeästi. Ainakaan hallituksen ja valtion osalta ei ole tullut sellaisia normistoja, joiden mukaan voisi tätä asiaa vahvasti arvioida. Meillä pitäisi olla valtion puolesta koneisto, joka yhdessä arvioisi näitä investointeja kuntien kanssa. Sama kansalaisten kanssa. Nyt kansalaiset kysyvät, riittääkö sähkö. On aika helppo heittää, että no ei riitä ja sähkön hinta nousee, pelotella ensi talvena kaikki siihen, että nyt on niin kallista, kun tämä datakeskusbuumi on päällä, jos vaikka saataisiin joku äänestäjä sitten äänestämään sen takia, kun on kallista sähköä. Nyt olisi tärkeää hallituksen tuoda esille uskottava tarina siitä, kuinka tämä asia hallitaan niin, että ei ole niin kallista sähköä. Myöskin näille yrityksille tulee Suomessa antaa informaatiota siitä, millaista on olla datatoimijoitten alihankkijana, että saadaan uutta tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa, uusia yritystoimintoja, jotka palvelevat datakeskustoimijoita, ja saadaan Suomeen nämä työpaikat. Koulutuspoliittisesti täytyy tehdä avauksia siitä, että pääsemme kouluttamaan ihmisiä tälle kasvavalle alalle, mikä mahdollistaa tuhansien, kymmenientuhansien ihmisten työllistämisen. Jos näin yhteenvetona sanon, niin otetaan tämä asia valtiona haltuun. Kiitos, Vestman, tästä aloitteesta siinä mielessä, että nyt keskustellaan tästä lakialoitteesta, mutta myös laajemmin tätä voi nostaa. Otetaan tämä asia haltuun valtiona, niin me pärjätään tämän kanssa. Jos me ajelehditaan tämä mukana, katsotaan sivusta ja reagoidaan perästä, niin välttämättä tämä ei Suomelle ihan parasta tulosta tuo. Olen kyllä tämän datakeskusbuumin kannattaja ja olen iloinen tästä, mutta nyt on valtiolla pelin paikka ja tilaisuus ottaa asia haltuun.

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää edustaja Vestmania tästä lakialoitteesta, joka on hyvin ajankohtainen. Se on itse asiassa tänään vielä ajankohtaisempi kuin viikko sitten, kun tästä samasta aloitteesta aloitettiin keskustelu, joka jäi silloin kesken, sillä datakeskusbuumi todellakin puhuttaa ihmisiä. Toissa päivänä avattiin kansalaisaloite, joka vaatii asettamaan datakeskuksille ehdot ja rajoitukset sähköverkkoon liittymiselle ja toiminnan harjoittamiselle, ja se saa jo viimeistään huomenna, ellei jopa tämän vuorokauden aikana, nuo vaadittavat 50 000 nimeä täyteen. Suomi houkuttelee datakeskuksia edullisen sähkön, kylmän ilmaston ja tilan vuoksi. Datakeskukset kilpailevat muiden investointien kanssa sähkökapasiteetista, ja siksi on ihan perusteltua kysyä, millaisia datakeskuksia, kuinka monta ja millä ehdoilla niitä Suomeen mahtuu. Ei se, että kyselee investointien ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten reunaehtojen perään, tarkoita sitä, että väheksyisi datakeskuksen tuomia työpaikkoja. Kyse on siitä, että meidän pitää itse olla kuskin paikalla, ja tämä on hallitukselta täysin unohtunut. Tuntuu siltä, että datakeskusbuumi yllätti hallituksen housut kintuissa, sillä vielä hetki sitten hallitus helpotti datakeskusten kaavoitusta ja aivan äsken hallitus vielä mietti yritystukia datakeskuksille — hyvä, että niistä sentään älyttiin luopua. Mutta sen sijaan, että nyt seurataan sivusta, kuinka sähkösyöppöjä datakeskuksia syntyy ympäri maata kuin sieniä sateella, on aika tehdä kokonaissuunnitelma ja asettaa reunaehdot datakeskuksille. Edustaja Vestmanin lakialoitteessa halutaan asettaa reunaehtoja yhteen datakeskusten tuomaan haasteeseen, valtavaan sähköntarpeeseen. Rakenteilla ja suunnitteilla olevat datakeskukset ovat nostamassa Suomen sähkönkulutusta aivan merkittävästi jo lähivuosina. Samalle sähkölle on kysyntää, kun teollisuus on irtautumassa fossiilisista. Huoli on noussut myös siitä, riittääkö sähköä kotitalouksille ja muulle teollisuudelle kohtuulliseen hintaan. Siksi vaatimus siitä, että datakeskusten tulisi itse tuottaa tarvitsemansa sähkö, on perusteltu. Uhkana on, että se uusiutuva sähkö, jota on lisättävä vihreän siirtymän läpiviemiseksi, valuukin datakeskusten myötä lisääntyneeseen kulutukseen. Lakialoitteen toinen vaatimus on, että datakeskusten pitää tarjota joustokykyä sähköjärjestelmään. Tämä on niin ikään perusteltu vaade. Ajattelen, että lakialoitteessa esitettyjen vaatimusten lisäksi datakeskusinvestoinneille on syytä laittaa muitakin ehtoja. Itse asiassa näiden sekä lakialoitteen vaatimusten tulisi olla keskustelussa kaikenlaisissa investointihankkeissa. Yksi vaatimus on hukkaenergian hyödyntäminen. Toinen on kysymys sähköverkkokapasiteetin käytöstä. Erityyppisten datakeskusten työllisyysvaikutukset ja niiden tuottama lisäarvo vaihtelevat. Erot näissä voivat olla suuria suhteessa muihin tarjolla oleviin investointeihin. Sen vuoksi pitäisi pystyä priorisoimaan sitä, millaisia investointeja rajalliseen sähköverkkoon liitetään. Nyt tilanne on se, että nopeat syövät hitaat ilman sen kummempaa harkintaa. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta se ei ole fiksua. Lisäarvoa tuottavien ja pysyviä työpaikkoja synnyttävien hankkeiden tulee olla etusijalla. Datakeskukset vaativat myös valtavasti tilaa. Siksi paras olisi, että ne sijoitettaisiin jo valmiiseen infraan, kuten tyhjentyneisiin tehdasrakennuksiin. Todellisuudessa datakeskuksille on kaavoitettu ympäri maata laajoja alueita pelloille sekä metsiin, jotka hakataan alta pois. On huolehdittava, että luontohaitta jää mahdollisimman pieneksi ja se kompensoidaan täysimääräisesti toisaalla. Nyt viimein on otettava käyttöön maankäytön muutosmaksu, sillä laajoja alueita tuottavaa metsämaata uhkaa hävitä datakeskusten alta. Juuri tänään saimme kuulla, että Googlen epäillään aloittaneen laittomat hakkuut Kajaanissa ja Muhoksella datakeskustyömaille. Ei näin voi toimia. Yhtiöiden on toimittava lakiemme mukaan, ja lakien noudattamisen pitää olla itsestäänselvyys myös datakeskusten rakennustyömailla. Valitettavasti senkin suhteen on ollut ongelmia. Datakeskusten työmailla on ollut epäilyjä työvoiman hyväksikäytöstä. On myös varmistettava, että verot maksetaan Suomeen, ja monikansallisten datakeskusten aggressiiviseen verosuunnitteluun pitää pystyä puuttumaan. Arvoisa puhemies! On kuitenkin hyvä muistaa, että ei ole kestävää tuottaa loputonta määrätä sähköä, vaikka se päästötöntä olisikin. Kaikella energiantuotannolla on ympäristövaikutuksia. Maapallon kestävyyskriisi ei ratkea sillä, että vaihdamme energian uusiutuvaan mutta lisäämme kulutusta entisestään. Tarvitaan neitseellisten luonnonvarojen käytön vähentämistä ja energiansäästöä. Siksi datakeskustenkin osalta tarvitaan kohtuullisuutta.

Arvoisa puhemies! Olen työskennellyt energia-alalla kohtuullisen kauan, ja tässä aina unohtuu se, että tämä on ollut aika pitkä kaari, kuinka turpeen käyttö on vähentynyt energia-alalla. Se ei ollut viime hallituskaudella, vaan se on ollut jo pitkään koko ajan vähenevää. Kaikki fossiiliset — kivihiili, maakaasu, öljy — ovat vähentyneet kaukolämmön tuotannossa ja sähkön tuotannossa todella voimakkaasti, myös turve. Jos katsotaan turpeen vähentymistä vuodesta 2010 vuoteen 2025, 15 vuoden aikana, niin se on todella iso kaukolämmön osalta. Sitä käytettiin 2010 noin 19 prosenttia, ja 2025 sitä käytettiin vain 4 prosenttia kaukolämmön tuotannossa. Tämä on ollut aika trendinomainen. Minulla on täällä olemassa diat, mistä näkyy tämä muutos. Sitä ovat korvanneet biomassa, jäte, lämmön talteenotto ja sähkö. Siellä on aika isoja muutoksia tältä osin tapahtunut. Sama kehitys on tapahtunut sähköntuotannossa. Sähköntuotannossa turpeen osuus on ollut 2010 noin 6 prosenttia, kun se 2025 on ollut enää 0,6 prosenttia. Tämä polku on mennyt tässä koko ajan samalla tavalla, ja se ei ole yhden hallituskauden kysymys. Se on ollut useamman hallituskauden kysymys, ja siellä nimenomaan lähtökohta on se, että fossiilisista polttoaineista on muutettu ja sähköntuotanto on tänä päivänä erittäin puhdasta 95-prosenttisesti. Tältä osin voidaan sanoa, että tämä iso kaari on ollut tässä se. Olen itse ollut aikoinaan työn puolesta käymässä sellaisilla turvevoimalaitoksilla, joissa tuotettiin lämpöä ja sähköäkin osittain. Täytyy sanoa, että turpeen hinta meni sellaiseksi, että se ei enää kannattanut jatkossa. Se on ollut ehkä se kaikkein tärkein syy, miksi niitä laitoksia ei ole. Turvetta varmasti pitää käyttää meillä kasvuturpeena ja kuivikkeena, ja kriisi- ja huoltovarmuustilanteessa meillä pitää olla turvetta käytettävissä. Siinä mielessä voidaan ajatella, että tämä puoli on huolehdittava ja sitä sen verran täällä kuitenkin tuottava, että sitäkin pystytään tekemään. Aktiivihiili ja muut tällaiset mielenkiintoiset uudet hankkeet on myös tämän osalta huomioitava. Tässä vähän jää yhdelle hallituskaudelle liikaa kuormaa, kerrotaan tässä, kun tosiasiassa kehitys on ollut viimeiset 20 vuotta samansuuntainen: koko ajan se on vähentynyt. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitän kansalaisaloitteen tekijöitä ja allekirjoittajia tärkeän asian nostamisesta. Aloitteessa halutaan turpeelle vahvempi asema energia- ja huoltovarmuuspolitiikassa: halutaan määritellä se Suomessa uusiutuvaksi ja vaikuttaa aktiivisesti EU:ssa sen päästökauppakohteluun. Miksi Suomi luopuisi omasta luonnonvarastaan, kun energiaomavaraisuus ja huoltovarmuus ovat nousseet keskiöön? Turve on ollut vuosikymmeniä osa energiahuoltoa, työllistänyt maakunnissa ja pitänyt rahaa Suomessa. Turvetta tarvitaan myös kasvualustoihin ja kuivikkeisiin, joille ei ole mitään järkevää kotimaista korvaajaa samassa mittakaavassa. Energiaturpeen alasajo on vaarantanut myös muun turvetuotannon. Kun koneisto, tuottajat ja osaaminen katoavat, tuotantoa ei saa takaisin hetkessä. Kotimainen varastoitava ja Suomessa tuotettava turve ei ole riippuvainen ulkomaisista toimitusketjuista. Nykyinen hallitus on jo korjaamassa tilannetta: kymmenen miljoonaa euroa huoltovarmuusvarastointiin tänä vuonna ja uusi tukimalli vuodesta 2027. Pelkkä uusiutuvaksi määrittely Suomessa ei poista turvetta EU-päästökaupasta. Siksi on keskityttävä käytännön vaikutuksiin. Turve ansaitsee arvonsa takaisin, ja on hienoa, että tämän kansalaisaloitteen myötä asia on saatu jälleen julkiseen keskusteluun. — Kiitos.

Kunnioitettu herra puhemies! Olen jo yhden puheenvuoron tästä asiasta käyttänyt, mutta koska aihe on niin tärkeä, niin käytän vielä toisen. Kannatan tätä kansalaisaloitetta ja sen tavoitetta turpeen aseman palauttamisesta suomalaisessa energia- ja huoltovarmuuspolitiikassa. Turve on kotimainen luonnonvara, jota voidaan tuottaa Suomessa, varastoida pitkäksi aikaa ja käyttää silloin, kun sitä todella tarvitaan. Se ei ole riippuvainen tuontilaivoista, rajanylityspaikoista eikä ulkovaltojen poliittisista päätöksistä. Juuri tällaisia voimavaroja Suomen kaltaisen pohjoisen ja pitkien etäisyyksien maan pitäisi vaalia. Turve ei ole Suomelle tärkeää ainoastaan polttoaineena. Kuiviketurvetta tarvitaan eläintilojen eläinten hyvinvointiin, hygienian ja tautiturvallisuuden ylläpitämiseen. Kasvuturvetta tarvitaan puutarhataloudessa, taimituotannossa ja kotimaisen ruuantuotannon turvaamisessa. Energiaturve puolestaan toimii kaukolämmön, sähkön ja lämmön yhteistuotannon sekä varavoiman polttoaineena. Turve on myös erinomainen seospolttoaine, joka parantaa monien lämpölaitosten toimintavarmuutta. Materiaalina turve on vailla vertaansa, se on Suomen soilla kasvava huippuaine. Tästä huolimatta Suomessa tehtiin Marinin hallituksen aikana poliittisia ratkaisuja, joilla turveala ajettiin hyvin lyhyessä ajassa alas. Yrityksiä lopetettiin, koneita myytiin, työpaikkoja menetettiin ja vuosikymmenten aikana rakennettua omaisuutta hävitettiin. Perheiltä vietiin leipä pöydästä. Pidän tätä politiikkaa kansallisen edun vastaisena ja suoraan sanoen epäisänmaallisena. On täyttä hulluutta tehdä Suomesta entistä riippuvaisempi ulkomaisista polttoaineista ja samalla hävittää omaa varastoitavaa ja käyttövarmaa energiantuotantoa. Maailma on muuttunut: Euroopassa käydään sotaa, geopoliittiset jännitteet kasvavat, ja energian saatavuuteen liittyvät riskit ovat todellisia. Huoltovarmuutta ei rakenneta vasta kriisin alettua. Silloin ei enää hankita tuotantokoneita, kouluteta osaajia tai avata turvetuotantoalueita. Valmius on säilytettävä rauhan aikana. Nyt on korkein aika palauttaa tämä maallemme tärkeä valmius ja elinkeino. Arvoisa puhemies! Turpeen energiakäyttö on palautettava Suomessa vähintään samalle tasolle, jolla se oli ennen Marinin hallituksen aikana toteutettua turvealan alasajoa. Samalla on palautettava toimiva tuotantoketju, riittävät turvevarastot ja kotimainen yrittäjyys. Tämä voidaan tehdä vastuullisesti. Tuotantoa voidaan kohdentaa jo ojitetuille ja aiemmin käytössä olleille alueille, huolehtia vesistöjen suojelusta sekä velvoittaa alueiden asianmukaiseen jälkikäyttöön. Ilmastopolitiikka ei saa tarkoittaa sitä, että Suomi riisuu itsensä omista varmuusvarastoistaan ja tuotantokyvystään. Suomen tulee käyttää kaikki kansallinen liikkumavaransa, vaikuttaa määrätietoisesti EU:n päästökauppasääntelyyn ja lopettaa kotimaisen turpeen perusteeton syrjintä. Arvoisa puhemies! Turve on osa Suomen energiaomavaraisuutta, maataloutta, ruuantuotantoa ja kriisinkestävyyttä. Siksi kannatan tätä kansalaisaloitetta ja vaadin, että turveala nostetaan takaisin jaloilleen. Kansakunta, joka vapaaehtoisesti hävittää omat voimavaransa, tekee vakavan virheen. Suomen on pidettävä huolta omastaan sinivalkoisin värein. — Kiitoksia. [Mauri Peltokangas: Erinomainen puheenvuoro!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Ensinnäkin komissio on joutunut huomauttamaan 22:ta jäsenvaltiota siitä, että tämä täytäntöönpano on myöhässä. Ymmärrän sen erittäin hyvin myös siksi, että jos katsoo tätä lakiesitystä, niin tässä on muutettu yli 44:ää lakia. Tämä on ollut erittäin laaja paketti. Tässä on ollut laaja-alainen työryhmä, jossa on ollut laajasti ministeriöitä mukana, keskusrikospoliisi, yliopiston edustusta, käräjäoikeus, syyttäjät, asianajajat. Tämä ollut todella laajapohjainen, tästä tuli valtavasti palautetta, ja ne käytiin läpi. Mitä katsoin tuosta yhteisösakosta, niin nyt on huomattava, että me ollaan täytetty tämän direktiivin edellytykset. Me ollaan nostettu sitä ihan todella paljon. Jos en väärin muista, niin nykyinen yhteisösakon enimmäismäärä on 850 000, ja se nostetaan 40 miljoonaan euroon. Se on merkittävä korotus. Samoiten näitten rangaistustasoja nostetaan todella huomattavasti. On hyvin mielenkiintoista huomata, että kun täällä käydään keskustelua siitä, kun esimerkiksi normaaleilla hallituksen esityksillä nostetaan rangaistustasoa, niin silloin tulee usein se, onko tämä oikeasuhtaista ja onko tähän lailliset perusteet ja onko tässä nyt riittävästi arvioitu sitä, että rangaistus nousee näin paljon, mutta EU-oikeudesta me otetaan suoraan nämä rangaistusten kiristykset. Monesti ajattelenkin, että meillä on ehkä Suomessa ollut vähän liian kevyet rangaistukset monissa asioissa, esimerkiksi terrorismirikoksissa, koska monissa maissa on ankarammat rangaistukset. Tarkoitan sanoa tällä keskustelulla sitä, että on jotenkin mielenkiintoista, että silloin kun tullaan EU-kaistaan, niin rangaistukset voivat olla korkeita ja ne hyväksytään ja ehkä kritisoidaan, että ne ovat jopa liiankin lieviä, mutta sitten kun tuodaan kansallista lainsäädäntöä, niin saatetaan sanoa, että onpas kova korotus. Saitteko tästä ehkä kiinni? Ecociden osalta ei nyt mitään uutta kerrottavaa ole. Tiedän, että nämä keskustelut jatkuvat EU-tasolla, mutta mitään uutta minulla ei ole tässä vaiheessa kerrottavaa. — Oliko tässä vielä joitain muita kysymyksiä? Niin, tämä työryhmä nyt on tehnyt näitä erilaisia arvioita, ja kyllä minäkin hyvin pitkälle olen luottanut heidän ammattitaitoonsa. Tässä on ollut maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja meidän parhaimpia lakimiehiämme oikeusministeriöstä. Minulla ei ole parempaa osaamista näissä yksityiskohdissa ottaen huomioon, että täällä on kymmeniä EU-asetuksia ja kansallista lainsäädäntöä, joihin tätä on pitänyt verrata. Mutta käykää tämä lakivaliokunnassa ja valiokunnissa, maa- ja metsätalousvaliokunnissa ja muissa, mihin tämä meneekin, huolellisesti läpi, ja jos tulee jotain, niin pohditaan yhdessä. Kyllä minä uskon, että virkamiehet ovat tässä parhaansa tehneet. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Alkukiitos ministerille hallituksen esityksen esittelystä. Kyse on varsin laajasta lakipaketista, mutta muutamia huomioita. On tärkeää, että ympäristörikoksiin puututaan nykyistä vahvemmin, jotta tekijät jäävät kiinni ja joutuvat niistä vastuuseen. Aivan liian usein tilanne on se, että ympäristön tärvelemisen taloudellinen hyöty jää yritykselle ja siivoamisen kustannukset jäävät veronmaksajien maksettavaksi. Vakavimmillaan ympäristörikosten seuraukset luonnolle ja ihmisille ovat pitkäkestoisia tai peruuttamattomia. Tällä hallituksen esityksellä siis toimeenpannaan EU:n ympäristörikosdirektiiviä. Esitys laajentaa rangaistavuutta, ankaroittaa asteikkoja ja tuo lakiin uutena kaikkein vakavimpia tekoja koskevan ympäristön tuhoamisen. Tämä on tärkeä askel eteenpäin, mutta monissa kohdissa kunnianhimon taso voisi olla korkeampikin. Esimerkiksi yrityksen vastuun osalta yhteisösakon enimmäismäärän nostaminen on tärkeää, jotta yrityksellä olisi koosta riippumatta aidosti vastuu toiminnastaan ja laiminlyönneistään, jos se tuhoaa ympäristöä. Lähtökohdan tulee olla, että ympäristön vahingoittaminen tulee aina kalliimmaksi kuin esimerkiksi asianmukaisesti hoidettu jätehuolto tai päästöjen hallinta. Tällä esityksellä siihen ei vielä päästä, muun muassa ympäristöjärjestöt ovat pitäneet sakon esitettyä tasoa vielä riittämättömänä. 40 miljoonan euron katto ei monikansalliselle suuryritykselle merkitse vielä paljoakaan, ja siksi esimerkiksi WWF on esittänyt liikevaihtoon sidotun enimmäismäärän nostamista viidestä prosentista kymmeneen. Arvoisa puhemies! Ympäristön tuhoaminen on tämän esityksen periaatteellisesti merkittävin lisäys. On tärkeää, ettei sen soveltamiskynnystä aseteta niin korkealle, ettei sillä tulisi olemaan käytännön merkitystä. Hallituksen esityksessä säännös edellyttää, että aiheutetaan vahinkoa, joka on laajalle levinnyttä ja huomattavaa ja joka on peruuttamatonta tai pitkäkestoista. Jo yhdenkin kriteerin täyttymisen tulisi kuitenkin tässä riittää, ja säännöksen tulisi kattaa kaikki luonnonsuojelulain mukaiset luonnonsuojelualueet Natura 2000 -statuksesta riippumatta. Ympäristöjärjestöt esittivät myös, että ympäristön tuhoaminen tulisi voida lukea syyksi itsenäisenä rikoksena ja että se ei edellyttäisi tahallisuutta vaan myös törkeä huolimattomuus tulisi tässä rangaistavaksi. Ympäristöä ei suojella pelkillä uusilla rikosnimikkeillä ja ankarammilla rangaistusasteikoilla, jos rikoksia ei käytännössä havaita, tutkita, syytetä eikä tuomita. Muistissa on Hukkajoen raakkutragedia, joka tuli julkisuuteen täysin sattumalta, kun raakkukantaa kartoittanut biologi osui sattumalta paikalle oikeaan aikaan. Jotta ympäristörikosten tekijät saadaan kiinni ja vastuuseen, on poliisin, syyttäjien, tuomioistuinten ja ympäristövalvonnan resurssit, osaaminen ja viranomaisyhteistyö turvattava. Luontevaa olisi, että Suomeen perustettaisiin ympäristörikoksiin erikoistunut poliisiyksikkö ja että myös ympäristöasioihin perehtyneiden syyttäjien määrää lisättäisiin. Vielä nostan sen, että hallitus on tämän esityksen kanssa myöhässä siinä mielessä, että tämän direktiivin täytäntöönpanon määräaika umpeutui jo toukokuussa ja komissio ehti heinäkuussa käynnistää Suomea vastaan rikkomusmenettelyn. Nyt kun ministeri on täällä paikalla, niin olisi hyvä kuulla vielä perusteluja sille, miksi tässä on päädytty siihen, että näitä edellä luettelemiani ympäristöjärjestöjen esiin nostamia tiukennustarpeita ei ole otettu mukaan tähän pakettiin, ja mikä on syy sille, että tämä esitys on näin myöhässä. Arvoisa puhemies! Ihan tähän loppuun vielä, kun en pystynyt osallistumaan eläintenpitokieltoa koskevan hallituksen esityksen lähetekeskusteluun, haluan tässä yhteydessä nyt vielä lyhyesti todeta kiitokset ministeri Merelle siitä, että se esitys on tuotu tänne eduskuntaan. On tärkeätä, paitsi että näitä ympäristörikoksiin liittyvää säännöstöä tässä tiukennetaan, myös se, että eläinsuojelurikoksiinkin pyritään puuttumaan tiukemmin ja jatkossa eläintenpitoa koskevat kiellot olisivat yleisempiä, pidempiä, tehokkaammin valvottuja ja että niiden rikkomisesta voitaisiin määrätä myös vankeutta. Tämä esitys on meillä maa- ja metsätalousvaliokunnassa käsittelyssä, ja annamme siitä lakivaliokunnalle lausunnon. Siihen tulen kyllä vielä aikanaan perehtymään. Samoin tästä ympäristörikoksia koskevasta lainsäädännöstä myös ollaan lausuntoa antamassa, mutta nämä huomiot tässä vaiheessa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kyseessä olevalla hallituksen esityksellä toteutetaan välttämättömät ympäristörikosdirektiivin edellyttämät velvoitteet. Euroopan komissio antoi ehdotuksen uudeksi ympäristörikosdirektiiviksi vuoden 21 lopussa, ja uudella direktiivillä korvataan vanha, vuonna 2008 annettu ympäristörikosdirektiivi. Ehdotus sisältää rikosoikeuden alalla uudenlaista ja pitkälle menevää sääntelyä esimerkiksi seuraamusten osalta. Lopullinen direktiivi annettiin huhtikuussa 2024, ja se velvoittaa säätämään rikokseksi tietyt aineellisen ympäristölainsäädännön vastaiset teot. Tässä direktiivissä on kyse pelkästään kriminalisoinneista, aineellisen lainsäädännön sisällöstä on päätetty muissa yhteyksissä. Direktiivi edellyttää siinä määritellyille rikoksille nykyistä ankarampaa seuraamustasoa. Joltakin osin myös rangaistavuuden ala laajenee. Direktiivi myös edellyttää, että siinä määritellyt rikokset tulevat oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin, jolloin niiden rangaistavuudesta on säädettävä rikoslaissa. Direktiivin johdosta rikoslain ympäristön turmelemista koskevaa pykälää ehdotetaan täydennettäväksi uusilla tekotavoilla. Näitä ovat erityisesti eräät jätteitä koskevan lainsäädännön vastaiset teot, EU:n kemikaaleja ja muita haitallisia aineita koskevien asetusten vastainen markkinoille saattaminen, eräät säteilylain ja uuden ydinenergialain vastaiset teot sekä ympäristön muuttamiseen ryhtyminen ilman laissa edellytettyä lupaa tai suunnitelmaa niin sanotussa yva-laissa tarkoitetun hankkeen toteuttamiseksi. Ympäristön turmeleminen edellyttää, että kyseessä oleva teko on luonteeltaan sellainen, että se tyypillisesti aiheuttaa esimerkiksi ympäristön pilaantumista. Luonnonsuojelurikosta koskevaan säännökseen ehdotetaan lisättäväksi tekotavoiksi luonnonsuojelulainsäädännön vastainen luontokohteen myytäväksi tarjoaminen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevan niin sanotun CITES-asetuksen vastainen eräiden kohteiden maahantuonti. Lisäksi luonnonsuojelurikoksena säädettäisiin rangaistavaksi oikeudeton Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella olevan alueen suojelun perusteena olevan luontodirektiivissä tarkoitetun eläinlajin yksilön tai yksilöiden häiritseminen siten, että se haittaa merkittävästi lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä tai saavuttamista. Uudet jäterikosta ja törkeää jäterikosta koskevat rangaistussäännökset koskisivat vaarallisia jätteitä koskevia laittomia tekoja, kuten vaarallisen jätteen käsittelyä ilman ympäristönsuojelulaissa edellytettyä lupaa pois lukien tilanteet, joissa jätteen määrä on vähäinen. Lisäksi mainitut pykälät koskisivat EU:n niin sanotun jätteensiirtoasetuksen ja niin sanotun aluskierrätysasetuksen vastaisia tekoja, kuten jätteen kansainvälistä siirtämistä ilman asiaa koskevan viranomaisen hyväksyntää sekä aluksen siirtämistä purettavaksi muualle kuin hyväksyttyyn aluskierrätyslaitokseen. Ilmakehän heikentämisenä ja törkeänä ilmakehän heikentämisenä rangaistavaa olisi esimerkiksi otsonikerrosta heikentävien aineiden ja fluorattujen kasvihuonepäästöjen päästäminen ympäristöön, niiden käyttäminen, tuonti ja vienti näitä koskevan EU-lainsäädännön vastaisesti. Uudet ympäristöä vaarantavan tuotteen markkinoillesaattamisrikosta ja sen törkeää tekotapaa koskevat säännökset koskisivat ympäristön suojelemiseksi annetun EU-lainsäädännön vastaista ympäristöä vaarantavan tuotteen saattamista markkinoille esimerkiksi ilman laissa edellytettyä lupaa tai nimenomaisen kiellon vastaisesti. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi metsäkatorikoksesta ja törkeästä metsäkatorikoksesta. Näissä pykälissä säädettäisiin rangaistavaksi se, että EU:n niin sanotun metsäkatoasetuksen mukaisen nimenomaisen kiellon vastaisesti esimerkiksi saatetaan markkinoille asetuksessa tarkoitettu tuote tai hyödyke. Näiden uusien perustekomuotoisten tekojen rangaistusasteikoksi ehdotetaan sakosta kahteen vuoteen vankeutta. Rikosten tunnusmerkistöjen täyttyminen edellyttäisi tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Törkeiden tekomuotojen rangaistusasteikot olisivat vankeutta neljästä kuukaudesta viiteen vuoteen, ja ne olisivat rangaistavia ainoastaan tahallisina rikoksina. Esitykseen sisältyy myös ehdotus uudesta vieraslajirikoksesta ja sen rangaistussäännöksestä. Vieraslajirikoksena rangaistavia olisivat eräät EU:n niin sanotun vieraslajiasetuksen sekä vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain vastaiset teot, kuten laiton haitallisen vieraslajin ympäristöön päästäminen, kasvattaminen tai viljeleminen. Rangaistavuus edellyttäisi, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa vahinkoa ympäristölle tai kuoleman tai vakavan vamman tai vakavan sairauden ihmiselle. Direktiivi edellyttää hyvin ankaraa enimmäisrangaistusta sellaisille tahallisille teoille, jotka aiheuttavat erityisen vakavia ympäristövahinkoja. Tämän velvoitteen täytäntöönpanemiseksi ehdotetaan uutta ympäristön tuhoamista koskevaa rangaistussäännöstä, jonka rangaistusasteikko olisi yhdestä vuodesta kahdeksaan vuoteen vankeutta. Lisäksi ehdotetaan, että ympäristön tuhoaminen lisättäisiin niiden rikosten joukkoon, joiden ilmoittamatta jättäminen olisi rangaistavaa törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisenä. Niin ikään säädettäisiin terroristisessa tarkoituksessa tehdystä ympäristön tuhoamisesta, jonka asteikko olisi yhdestä vuodesta kymmeneen vuoteen. Lisäksi direktiivin velvoitteiden johdosta ympäristörikoksia ja luonnonvararikoksia koskeviin rikoslain lukuihin lisättäisiin uudet soveltamissäännökset. Niiden mukaan viranomaisen myöntävän luvan nojalla toimiminen rinnastettaisiin ilman lupaa toimimiseen esimerkiksi silloin, kun lupaviranomaista on erehdytetty. Direktiivi sisältää oikeushenkilölle määrättävän sakon osalta täysin uudenlaista sääntelyä, mikä edellyttää asiaa koskevan kansallisen sääntelyn muuttamista. Direktiivin velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi ehdotetaan, että oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevassa rikoslain 9 luvussa säädettäisiin erityisestä yhteisösakon asteikosta direktiivin velvoitteita täytäntöönpanevien rikosten osalta. Ehdotetut lait on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille asian esittelystä. Paitsi että tekoäly kehittyy kovaa vauhtia Suomen julkinen talous on huonossa kunnossa. Suomella ei kerta kaikkiaan ole varaa jättää hyödyntämättä tekoälyn tuomia mahdollisuuksia julkisella sektorillakaan. Verohallinto vastasi vuonna 2024 1,7 miljoonaan ja Kela 2,2 miljoonaan puheluun, ja näihin puheluihin vastasivat siis ihmiset. Automaatio ja tekoälyn käyttö tällaisessa neuvonnassa vapauttaa voimavaroja todella sinne, missä ihmisiä eniten tarvitaan, eli tekemään niitä ratkaisuja, tekemään päätöksiä, ja soveltamaan esimerkiksi oikeusnormeja. Itse asiassa siinäkin varmasti piakkoin tekoälystä on hyötyä, mutta ihmisen tekemää ratkaisua ei joka tapauksessa koneelle voida ulkoistaa itse asiassa varmaan koskaan, näin uskon. Mutta yhtä kaikki tekoälyn käyttö voi nostaa julkisen sektorin tuottavuutta aivan huomattavasti. Tuossa edellisessä puheenvuorossa on hyvin ansiokkaasti käsitelty niitä huolia ja riskejä, joita tekoälyn käyttöön liittyy, mutta itse haluan nostaa esille myös niitä mahdollisuuksia nimenomaan kansalaisten kannalta. Tekoälyn käyttö neuvonnassahan mahdollistaa palvelun ketterämmin virka-aikojen ulkopuolella, ja uskallan väittää, että tekoälyyn perustuva neuvonta voi parhaimmillaan antaa tarkempaa, objektiivisempaa ja yhdenmukaisempaa tietoa kansalaisille. Tämä esitys ei anna tekoälylle mitenkään vapaita käsiä. Siinä on velvoitettu viranomaiset arvioimaan etukäteen riskejä ja näitä syrjiviä vaikutuksia, joihin edustaja Hänninen viittasi, ja myös määrittelemään se data, johon tämä neuvonta pitää perustaa. Tämähän on aivan oleellinen asia, koska kuten tiedetään, tekoälyllä on taipumus myös hallusinoida, mikä itsessään on muuten merkittävä riski viranomaistoiminnan kannalta. Viranomaisten pitää valvoa tekoälyn antamaa neuvontaa, nimetä vastuuhenkilöt, ja tätä kautta myöskin virkavastuu kohdentuu ja määritellään ja näin varmistetaan, etteivät vastuut hämärry. Juuri näihin kysymyksiin liittyy myös merkittäviä perustuslakikysymyksiä, ja sen takia on todella tärkeätä, että tämä lakiesitys lähetetään perustuslakivaliokuntaan, joka on itse asiassa ottanut tämän esityksen jo ennakkokäsittelyyn, kuten meillä on tapana paljon tehdä. Täytyy huolehtia, että tämän murroksen keskelläkin saadaan turvattua muun muassa hyvän hallinnon takeet ja virkavastuu, joka on Suomen perustuslaissa nimenomaan henkilökohtaista vastuuta, saadaan kohdennettua tehokkaasti. Nämä ovat viime kädessä jokaisen kansalaisen suojaa tämän valtavan murroksen keskellä, jonka tekoäly suomalaiseen yhteiskuntaan tuo riippumatta siitä, haluammeko sitä vai emme. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä digitalisaatio on välttämätön osa julkisen hallinnon uudistamista. Kukaan tuskin kiistää sitä, että viranomaisten täytyy kyetä hyödyntämään uusia teknologioita, myös tekoälyä. Julkisen talouden paineet ovat kovat, henkilöstöresurssit ovat monessa paikassa niukat ja kansalaiset odottavat palveluja yhä useammin ympäri vuorokauden. Tässä suhteessa esityksen tavoite on kannatettava. Automaattinen neuvonta voi parantaa palvelujen saatavuutta, vähentää ruuhkia ja vapauttaa asiantuntijoiden aikaa kaikkein vaativimpiin asiakastilanteisiin. Arvoisa puhemies! Tähän esitykseen liittyy myös pari erityistä huolta, joita tulevassa valiokuntakäsittelyssä on hyvä tarkastella. Kaikilla suomalaisilla ei ole samanlaisia valmiuksia käyttää digitaalisia palveluja, osa kansalaisista tarvitsee edelleen mahdollisuuden asioida ihmisen kanssa. Siksi pidän erittäin tärkeänä, että tässä esityksessä säilytetään vaatimus siitä, että asiakkaalla on aina oltava mahdollisuus saada neuvontaa myös ihmiseltä. Tämä on yhdenvertaisuuden, saavutettavuuden ja hyvän hallinnon kysymys. Arvoisa puhemies! Toinen keskeinen huoli liittyy turvallisuuteen ja oikeusturvaan. Tekoäly voi olla erinomainen apuväline, mutta se voi myös erehtyä. Esityksessäkin todetaan, että tekoäly voi tuottaa virheellistä tietoa sekä syrjiviä vinoumia, joita voi olla vaikea havaita. Mutta kun puhutaan viranomaistoiminnasta, tällaisiin virheisiin ei ole varaa. Yksikin virhe voi johtaa siihen, että ihminen saa väärää neuvontaa etuudesta, verotuksesta, luvista tai palveluista. Siksi on perusteltua, että viranomaiselle asetetaan myös velvollisuus arvioida automaattisen neuvonnan vaikutuksia oikeusturvaan, yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen sekä seurata järjestelmien toimintaa myös käyttöönoton jälkeen. Arvoisa puhemies! Suomi ei saa jäädä teknologian kehityksessä jälkeen, mutta emme myöskään saa rakentaa järjestelmää, jossa yksin tehokkuus menee ihmisen edelle. Parhaimmillaan tekoäly täydentää virkamiestä, huonoimmillaan se korvaa kohtaamisen tilanteessa, jossa ihminen juuri sitä tarvitsisi. Siksi digitalisaatiota on edistettävä kahdella periaatteella: palvelujen on oltava saavutettavia myös heille, jotka eivät käytä digitaalisia välineitä sujuvasti, ja tekoälyä hyödyntävien järjestelmien on oltava turvallisia, valvottuja ja ihmisen kontrollissa. Vain näin voidaan vahvistaa sekä julkisen hallinnon tehokkuutta että kansalaisten luottamusta siihen. Tässä esityksessä nämä huolet otetaan varmasti huomioon perusteellisesti. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Innostuin itsekin tässä aihealueessa pitämään puheenvuoron, koska edustaja Satonen hienosti toi esiin sen, että kun puhutaan Uruguaysta, vai oliko se Uruguayn itäinen tasavalta, niin siellä Suomi on ollut suuri investoija näissä metsäteollisuusyrityksissä. Totta kai se myös tarkoittaa sitä, että siellä on paljon sitten tätä ulkomaista työvoimaa ollut, ja siinä ulkomaisessa työvoimassa on ollut suomalaisia osaajia paljon. Tiedän, että tuolta metsäteollisuusalueelta Varkaudestakin aikanaan sinne meni työntekijöitä, komennusmiehiä ja -naisia, hommiin ja töihin tekemään sitä investointia. Senkin puolesta heräsi ajatus siitä, mitä edustaja Satonen hienosti totesi, että ei tämä ihan vähäpätöinen asia kuitenkaan ole. Tämä liittyy myös suomalaisiin asiantuntijoihin, ammattityöntekijöihin, jotka olivat ulkomaista työvoimaa aikanaan ja ovat osin ehkä vieläkin, siellä Uruguayn itäisessä tasavallassa tekemässä hyvää työtä.

Arvoisa rouva puhemies! Kun tästä valiokuntatyöskentelystä puhutaan, niin en tällä hetkellä ole sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, mutta olen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa varajäsenenä. Täytyy sanoa, että olen iloinnut siitä, miten valiokunnassa asiat pystytään hyvin hoitamaan. Meillä on ollut tällä kaudella todella paljon merkittäviä hallituksen esityksiä ja muitakin asioita, joita on hoidettu, ja niihin ei jäädä jankkaamaan asioita, vaan hoidetaan ne ripeästi mutta kuitenkin huolellisesti ja otetaan se aika, mikä niihin tarvitaan. Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä todeta tämän, kun ministeri puheenvuorossaan jo aluksi totesi, että tämä sopimus on yritysten kannalta tärkeä ja erityisesti metsäteollisuudelle. Uruguay ja Suomihan molemmat ovat siinäkin mielessä samankaltaisia valtioita — vaikka etäisyys on pitkä — , että metsät ovat meille tärkeitä. Molemmat valtiot saavat merkittävän osan tuloistaan nimenomaan metsistä. Edustaja Lundén hyvin myöskin toi esille sen, että nykypäivänä ihmiset liikkuvat yhä enemmän maiden välillä ja yritykset tarvitsevat työntekijöitä ja tarpeet vaihtelevat. Siksi on tärkeää, että koko ajan tätä lainsäädäntöä tältäkin osin pidetään ajan tasalla. Varmasti tämäkin esitys kertoo hallituksen yritysmyönteisestä politiikasta. Me haluamme kasvua Suomeen, ja me haluamme, että yritykset menestyvät.

Arvoisa puhemies! Hyvä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on tämän asian ripeästi käsitellyt. Minä luulen, että nyt olennaista on se, että täällä asiat saadaan sujuvasti etenemään silloin, kun kyse on sellaisista asioista — tai kaikistakin, mutta nimenomaan sellaisista asioista — jotka ovat ihmisille tärkeitä. Ja kuten tässä on kuvattu, tämä on ollut kyllä tärkeä asia. Ehkä juuri sen takia tämä on tärkeää, että kun suomalainen metsäteollisuus on niin voimakkaasti investoinut Uruguayhin, niin se on tietysti johtanut siihen, että se on sellainen maa, jossa myöskin suomalaisia työntekijöitä on varsin paljon niissä hankkeissa ollut mukana. Jos en vallan väärin muista, niin Uruguay oli yhteen aikaan maailmassa ainoa maa, jossa Suomi oli suurin ulkomainen investoija. Nämä metsäteollisuushankkeet olivat niin mittavia — Uruguay on kuitenkin kohtuullisen pieni maa — Uruguayn mittakaavalla, että Suomi nousi siellä kaikkein suurimmaksi investoijaksi. Se on tietysti erittäin iso juttu myös. On erittäin hyvä, että tämmöisiä asioita hoidetaan. Kiitokset tässä vaiheessa ministerille ja myöskin ministeriön neuvottelijoille, jotka ovat tämän asian yhdessä Uruguayn kanssa saaneet aikaan. Kiitos myös sosiaali- ja terveysvaliokunnalle asian ripeästä käsittelystä.

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen ja Uruguayn välisen sosiaaliturvasopimuksen, joka allekirjoitettiin Montevideossa 7. lokakuuta 2025. Sopimus koskee kummankin maan työskentelyyn perustuvia eläkkeitä. Sopimuksen tavoitteena on yhtäältä varmistaa sopimusvaltiosta toiseen liikkuvien henkilöiden työskentelyyn perustuvat eläkeoikeudet ja toisaalta välttää kaksinkertaiset eläkevakuutusmaksut, kun työntekijä lähetetään työskentelemään maasta toiseen. Kaksinkertaisten eläkevakuutusmaksujen poistaminen työkomennuksen ajalta parantaa yritysten kilpailukykyä suhteessa muihin kansainvälisillä markkinoilla toimiviin yrityksiin. Toisaalta kaksinkertaisten maksujen estäminen vaikuttaa myös suomalaisen sääntely-ympäristön houkuttelevuuteen yritystoiminnan sijaintipaikkana. Sopimuksella ei ole merkittäviä vaikutuksia Suomen työeläkkeiden määräytymiseen tai eläkkeiden maksamiseen. Sopimuksella parannetaan Uruguayssa työskennelleiden ja siellä vakuutusmaksuja maksaneiden työntekijöiden eläkeoikeuksien toteutumista. Vakuutuskausien yhteenlaskemista koskevilla sopimuksen määräyksillä voi olla suuri merkitys Uruguayn eläkeoikeuden syntymisen kannalta, sillä Uruguayssa vanhuuseläkkeen saaminen edellyttää jopa 30 vuoden työskentelyä Uruguayssa. Sopimuksen myötä Uruguayssa otetaan huomioon myös Suomen työskentelykaudet, joten henkilö voi saada oikeuden Uruguayn eläkkeeseen, vaikka olisi työskennellyt siellä vaadittua vakuutusaikaa lyhyemmän ajan. Sopimuksella luodaan Suomen ja Uruguayn eläkevakuuttamista toimeenpanevien laitosten välille menettelyt hallinnollisesta yhteistyöstä ja avusta sopimuksen toimeenpanemiseksi. Sopimuksella helpotetaan myös eläkkeen hakemista, sillä eläkehakemus jätetään sopimuksen mukaan asuinmaan eläkelaitokselle, joka hoitaa eläkehakemuksen välittämisen toisen maan eläkelaitokseen. Sopimusneuvottelut käytiin Uruguayn aloitteesta vuosina 2024—2025. Neuvottelut etenivät hyvässä yhteistyössä, ja sopimus valmistui verrattain nopeasti. Sen taustalla ovat kasvaneet taloudelliset yhteydet maiden välillä sekä tarve tukea työvoiman liikkuvuutta ja yritysten toimintaa. Suomalaiset yritykset ovat tehneet huomattavia investointeja Uruguayssa erityisesti metsä- ja selluteollisuuden alalla. Maiden välinen yhteistyö ulottuu myös muun muassa kiertotalouteen, koulutukseen ja eläkejärjestelmien kehittämiseen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Puhemiesneuvostossa kysyin vielä, oletteko varmoja, että ette todella halua lausuntoa edes StV:n antavan. Ja niin kuin tiedätte, pöytäkirjasta näkee, että tästä asiasta äänestettiin. Vetosin teihin vielä oven ulkopuolellakin tässä asiassa. [Arto Satosen välihuuto] Mutta niin täällä toimitaan kuin toimitaan, ja se kertoo tietysti siitä, että sellainen parlamentarismi, mikä perustuu näin löyhään asioiden hoitoon, on huolestuttavalla tasolla. Minä haluan ensinnäkin sanoa, että — tämä ei ole leikin asia myöskään, ministerit — en usko, että Partanen on halukas siirtämään eläkejärjestelmää missään tapauksessa Marttisen ministeriöön. Tämä on todella vakava kysymys. Tässä esityksessä tehdään, edustaja Satonen, paljon muutakin kuin se, minkä te luettelitte. Tässä on ihan selvästi sosiaali- ja terveysvaliokunnalle kuuluvia vastuita. Ensinnäkin tässähän lähdetään siitä, että tiedonsaannin turvaamiseksi kaikki eläkejärjestelmätahot saisivat nämä tiedot seuraavan vuoden alusta, jos muistan oikein, suoraan Kelan kanta-järjestelmästä, ja siihen liittyvät asiat kuuluvat aivan selvästi sosiaali- ja terveysvaliokunnan profiiliin. Tässä myöskin tehdään isoja muutoksia siihen, millä tavalla tämä järjestelmä itsessään tulee toimimaan. Ei siis pelkästään lähdetä siitä, että viimeiset laitokset otetaan tähän mukaan VILMA-periaatteen mukaan, vaan tässähän tehdään myöskin useita muita muutoksia, joista ministeri joitakin mainitsi. Tässä tiedonsaantioikeuksien lisäksi lähdetään siitä, että Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ja Merimieseläkekassan nimiin tehdään muutoksia, eli käytännössä tässä tapauksessa Merimieseläkekassan valtuuskunnan kokouksen kokouskutsumissäännöstä muutettaisiin esitetyllä tavalla. Tässä tehdään työeläkkeiden toimeenpanoon käytännössä erityyppisiä ratkaisuja, joista on vuosikymmenten pitkä linja sosiaali- ja terveysvaliokunnan tekeminä muutoksina. Nyt me päätyisimme hallituskauden aivan loppupuolella siihen, että nyt TyV rupeaisi tekemään uusia linjoja tähän kokonaisuuteen. Lisäksi osa näistä koko tämän eläkejärjestelmän muutoksista on ollut käsittelyssä ja on käsittelyssä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa siitä huolimatta. Kyllä tämä kertoo minusta siitä, minkälaisessa tilanteessa me ollaan. Puhemiesneuvosto teki tällä viikolla viisaudessaan myöskin päätöksen siitä, että biopankkilaki laitetaan sivistysvaliokuntaan, ja jälkikäteen porukat tajusivat, että sillä ei ole mitään tekemistä tieteen edistämisen kanssa. Se on täysin sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeva lainsäädäntö. Siinä muutetaan eettisiä käytänteitä, ja eettisissä asioissa päädytään puhemiesneuvostossa tekemään sellainen eettinen linjaus, että ei toimita lainkaan sen virkaesityksen mukaisesti, miten eettisiä asioita hyvinvointialueilla tultaisiin käsittelemään. Sen lisäksi koko se biopankkilakia koskeva kokonaisuus perustuu toisiolakiin, josta me käsiteltiin jo täällä ensimmäinen osa meidän valiokunnan johdolla, ja tulee vielä kaksi uutta EU-tasoista isoa pakettia siihen kokonaisuuteen. Eikä kukaan miettinyt puhemiesneuvostossa, miten hoidetaan tämä kokonaisuus, missä on neljä osaa ja yksi vasta korkattu valiokunnassa. Senkin paikkaansa paneminen muuten kesti tosi kauan, että saatiin ulos se, eikä siinä ole mitään ristiriitaa. Sekään ei ole poliittisesti millään tavalla särmäinen laki. Mutta ei tämä meno voi jatkua näin. Kyllä jonkun täytyy kantaa siitä myöskin vastuuta, että täällä voidaan luottaa myöskin meidän valiokunnassa siihen, että kun me suunnitellaan näitä prosesseja, niin me tiedetään, milloin meillä käsitellään mitäkin. Eli nythän meillä on sellainen tilanne, että meillä on tehty monta viikkoa eteenpäin ohjelmat, miten me käsitellään näitä asioita, ja me joudutaan jatkuvasti pelkäämään, että puhemiesneuvostossa esimerkiksi tämän asian kohdalla päädytään sellaiseen johtopäätökseen, että ei arvosteta lainkaan meidän kykyämme tehdä asiallinen mietintö tässä asiassa. Kyllä se kertoo siitä, missä tilanteessa eduskunnassa eletään, ja tämä voidaan tehdä äänestyspäätöksellä, muistaakseni 10—6. Silloin meidän kannattaisi miettiä vielä uuden kerran niitä perusteita, joita me täällä viljellään. En minäkään käy esittämässä sosiaali- ja terveysvaliokunnalle asioita, jotka meille eivät kuulu.

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen työeläkejärjestelmän viimeisen eläkelaitoksen periaatteen laajentamista koskevaksi lainsäädännöksi ja eräiksi muiksi laeiksi. Esityksessä ehdotetaan, että työeläkejärjestelmän viimeisen eläkelaitoksen periaate, niin kutsuttu VILMA-periaate, laajennettaisiin koskemaan Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan palveluksen piiriin kuuluvien henkilöiden eläketurvaa sekä Ahvenanmaan julkisen sektorin eläkkeitä koskevan maakuntalain mukaisesti vakuutettujen henkilöiden eläketurvaa. Viimeisen eläkelaitoksen periaatteella tarkoitetaan, että viimeinen eläkelaitos toimii eläkehakemuksen ratkaisevana eläkelaitoksena eli antaa yhden yhteisen päätösyhdistelmän eläkkeenhakijan kaikista VILMAn piiriin kuuluneiden eläkejärjestelmien eläkkeistä. Ahvenanmaa ja Suomen Pankki ovat toivoneet VILMA-menettelyyn liittymistä. Ahvenanmaan maakunnan eläketurvan toimeenpanon siirtymisestä Kevalle, eläkemenojen maksusta ja Kevan kustannusten korvauksesta säädetään tasavallan presidentin Ahvenanmaan itsehallintolain 32 §:n nojalla sekä Ahvenanmaan maakunnan hallituksen suostumuksella annetussa, eräiden Ahvenanmaan maakunnan palveluksessa olevien henkilöiden eläketurvan hoitamista koskevassa asetuksessa, joka tulee voimaan 1.1.2027. Ahvenanmaa muuttaa omaa maakuntalakiaan samassa aikataulussa. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltu lakiesitys on pitkälti eläketekninen. Esityksen tavoitteena on sujuvoittaa eläkepäätöksen hakemista ja yksinkertaistaa eläketurvan toimeenpanoa. Esityksellä ei ole vaikutusta eläkkeiden rahoitukseen eikä eläke-etuuksiin. Lisäksi ehdotetaan, että työeläkealan toimijoiden tietojensaantioikeuksia koskevaa säännöstä muutettaisiin, sillä työeläkejärjestelmä siirtyy vastaanottamaan eläke- ja etuusasian toimeenpanossa tarpeelliset terveydentilaa koskevat tiedot sähköisesti 1.1.2027 Kelan Kanta-palvelun kysely- ja välityspalvelun kautta. Lisäksi ehdotetaan, että työeläkevakuutusyhtiöistä annettuun lakiin lisättäisiin säännökset eläkeasioiden neuvottelukunnasta. Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen nimi muutettaisiin Melaksi. Lisäksi ehdotetaan, että Merimieseläkekassa voisi käyttää nimestään lyhennettä MEK. Lisäksi Merimieseläkekassan valtuuskunnan kokouksen koollekutsumissäännöstä nykyaikaistettaisiin siten, että vaatimus kokouskutsun lähettämisestä kirjattuna kirjeenä poistettaisiin ja kokouskutsu voitaisiin lähettää sähköpostitse tai postitse. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ja kiitoksia vielä eduskunnalle erittäin hyvästä välikysymyskeskustelusta. Välikysymyskeskustelu oli arvokasta siinä mielessä, että pystyimme käsittelemään sitä, miten tärkeä rooli meidän maataloudella on meidän koko huoltovarmuuden ja ennen kaikkea ruuantuotannon ja myöskin sitten kokonaisturvallisuuden kannalta. Olemme silloin ihan kokonaisturvallisuuden ytimessä, kun puhumme siitä, että suomalainen ruuantuotanto pärjää ja pystyy tuottamaan suomalaisille ruokaa myös tulevaisuudessa. Hallitus eilen kertoi: 140 miljoonaa euroa olemme valmiita laittamaan tässä taloudellisessa tilanteessa maataloudelle, ja toisin kuin välikysymyksen esittäjät olivat sitä mieltä, että aloitetaan toimet ensi vuonna, ensi vuoden budjetissa, niin tämä hallitus reagoi jo keväällä kehysriihessä. Eli teimme heti energiaveron palautuspäätöksen, 10 miljoonaa, mikä oli mahdollista EU:n asettaman katon suhteen, ja ensi vuonna sama 10 miljoonaa, ja sen lisäksi nämä muut 120 miljoonaa euroa on suunnattu maataloudelle, koska tälle hallitukselle maatalouden pärjääminen on arvo itsessänsä. Me haluamme varmistaa sen. [Puhemies koputtaa] Näinä aikoina, kun lähestulkoon kaikesta on jouduttu leikkaamaan, ruuantuotannosta ei ole leikattu. [Puhemies koputtaa] Tämä hallitus puolustaa suomalaista maataloutta.

Arvoisa puhemies! Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilä totesi, että maatalouden historiallisen huonon kannattavuuden nouseminen välikysymyskeskusteluun oli perusteltua. Kiitos kaikille eilisestä erinomaisesta keskustelusta. ”Hyvä, että eduskunnassakin saadaan kunnon keskustelu ja päästään asiaan! Tehdyt toimenpiteet ovat tähän poikkeukselliseen [Hälinää — Puhemies koputtaa] maailmanmarkkinatilanteeseen kuitenkin riittämättömiä. Valitettavasti tämä ei vain riitä. Tämä ei ole vain maanviljelijöiden juttu, tämä on koko yhteiskunnan juttu.” Arvoisa puhemies! Maatalous, ruuan tuottaminen on äärimmäisen energiaintensiivistä ja edelleen riippuvaista fossiilisista polttoaineista. Polttoaineen hintojen nousun takia monella maatilalla on jopa rajoitettu tuotantoa. Kysymys valtiovarainministeri Purralle: mitä aiotte tehdä tämän jo Suomen huoltovarmuutta uhkaavan tilanteen edessä, vai onko maa- ja metsätalous edelleenkin vain politiikan tekemisen väline eikä sen kohde?

Arvoisa puhemies! On aivan oikein, että keskitymme hetkeksi siihen tilanteeseen, joka Iranissa kansalaisten osalta vallitsee. Iranissa on 90 miljoonaa ihmistä, ja tuo kansakunta on tuottanut tähän maailmaan valtavasti innovaatioita, tiedettä. Muun muassa maailman ensimmäinen nainen, joka on saanut Fieldsin mitalin matematiikassa, on iranilainen. Iranin kansalaiset, sekä maassa että sen ulkopuolella, ovat aivan valtava voimavara, mutta valitettavasti heidän omassa maassaan heidän omat hallitsijansa pitävät nämä ihmiset kyykyssä ja pimennossa. Ja todella — viittasitte niihin mielenosoituksiin — alkuvuonna tuhansia ihmisiä tapettiin, ja edelleen selvitykset ovat kesken. Nyt tämä Iranin konflikti, tai sota, jota siellä käydään, ei tällaisenaan valitettavasti kyllä tuo helpotusta kansalaisten arkeen, vaan pikemminkin päinvastoin. Euroopan unioni pyrkii auttamaan sekä humanitaarisen avun kautta että esimerkiksi mahdollistamalla sen, että ihmisillä olisi sananvapaus ja tosiasialliset perusoikeudet ja pääsy esimerkiksi internetiin oikean tiedon ääreen, mutta sen edesauttaminen on vaikeaa. Olen ottanut tämän säännöllisesti esille ulkoministerikollegani Araghchin kanssa muun muassa, ensi viikolla varmasti New Yorkissa uudelleen. [Puhemies koputtaa] Tämän lisäksi meillä on Suomen edustusto paikan päällä, [Puhemies koputtaa] ja se on ollut siellä systemaattisesti konfliktin aikana.

Arvoisa herra puhemies! Äsken siis kuulimme valtiovarainministeriltä, että perussuomalainen hallitus ei aio tehdä yhtään mitään meidän polttoaineiden pumppuhintojen alentamiseksi, ei yhtään mitään. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä — Puhemies koputtaa] Kaksi ja puoli euroa maksaa polttoaine pumpulla, ja perussuomalaiset eivät aio tehdä yhtään mitään. Voikin kysyä, puhemies, paljonko sen pitää maksaa pumpulla, että perussuomalaiset ovat valmiita jotakin tekemään. [Jenna Simula: Älä puhemieheltä kysy!] Kolme euroako? Eräs ystäväni Pohjanmaalta lähetti minulle WhatsAppissa vanhan videon, jossa kansanedustaja Mauri Peltokangas ilmoitti, että äänestä bensan hinnan korottajat pihalle. [Mauri Peltokankaan välihuuto] Ystäväni sanoi, että näin varmasti keväällä pohjalaiset myös tekevät. Herra puhemies! Perussuomalainen hallitus on myös vienyt Suomen liikenteen EU:n päästökauppaan ensimmäisten joukossa. Suomella oli optio, mahdollisuus, 2030-luvulle asti siirtää liikenteen päästökauppaa. Sitä ei persuhallitus tehnyt, ja otitte myös maatalouden mukaan liikenteen päästökauppaan. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Kysynkin nyt liikenne- ja viestintäministeriltä: miltä tuntuu, [Puhemies koputtaa] kun olette lähteneet tähän ilmastovouhotukseen nyt mukaan?

Arvoisa puhemies! Edustaja esitti erittäin tärkeän kysymyksen. Työntekijöiden työhyvinvointi on keskeinen osa Suomen tuottavuudenkin nostamista. Täytyy esittää kiitos edelliselle hallitukselle siitä, että he perustivat ja käynnistivät tämmöisen Työelämän mielenterveysohjelman. Olemme nyt jatkaneet sitä ohjelman täytäntöönpanoa ja toimeenpanoa, ja sen avulla on luotu työpaikoille erilaisia työkaluja, erilaisia materiaaleja, ja ollaan tehty semmoinen kokonaisuus työpaikoille, että he voivat ottaa näitä hyviä käytäntöjä käyttöön. Olemme tavoittaneet todella useita työpaikkoja ympäri Suomen, ja olemme saaneet tästä hyvää palautetta. Tässä näkyy nimenomaan se, että me tarvitsemme tämmöistä jatkuvaa, pitkäaikaista työskentelyä näiden mielenterveyshaasteiden ympärillä. Ei ole työntekijöiden kannalta paras mahdollinen se, että järjestämme erilaisia kampanjoita, vaan tarvitsemme tämmöistä pitkäaikaista tekemistä yhdessä. Nämä käytännöt, mitä olemme nyt luoneet, ja materiaalit, mitä olemme luoneet, ovat kaikille työpaikoille ilmaisia, ja ne ovat kaikkien käytettävissä. Uskon ja toivon, että myös seuraava hallitus tulee jatkamaan tätä tärkeää työtä.

Arvoisa puhemies! En tiedä, mikä on toivon puhetta ja epätoivon puhetta, mutta minun toivon puheeni edelleen lähtee siitä, että Suomi on paikka, jossa on työpaikkoja. Onko se masentava ajatus vai? Kun täällä on työpaikkoja, niin nuoret saavat töitä, ja kun meillä on korkeaa osaamista, niin meille syntyy korkeaa lisäarvoa tuottavia työpaikkoja. Ja tähän jatkuvaan syytökseen koulutuksesta leikkaamisesta: Kyllä, tämä aikuisten koulutustuki on leikkaus, [Minja Koskelan välihuuto] ja kyllä, on tehty jonkun verran korkeakouluihin leikkauksia, [Välihuuto vasemmalta] mutta opetus‑ ja kulttuuriministeriön budjetin pääluokka on kasvanut muistaakseni noin miljardilla tai yli siitä, kun me aloitettiin. Korkeakoulujen indeksit ovat voimassa. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen miljardi euroa lisää rahaa, peruskouluun 200 miljoonaa. [Pia Lohikosken välihuuto] Uudistukset peruskouluun: oppimisen tuki, kännykkäkiellot. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Mitä tämä on muuta kuin hyvää koulutuspolitiikkaa?

Arvoisa puhemies! Työministeri Marttinen, toistuvasti kun kysyimme aikuiskoulutustuesta, jonka poistitte ja joka oli tarkoitettu nimenomaan työssä oleville henkilöille, että he voivat kouluttautua työuransa aikana, niin te vastaatte kertomalla työttömien mahdollisuuksista kouluttautua. Ne ovat kaksi eri järjestelmää. Me nimenomaan peräänkuulutamme sitä, että ennen kuin ihmiset joutuvat työttömäksi, ennen kuin tekoäly vie heidän työpaikkansa tai muu rakennemuutos uhkaa saada heidät työttömäksi, olisi mahdollisuus kouluttautua, jotta he voivat parantaa omaa tuottavuuttaan, voivat parantaa yritysten toimintaedellytyksiä työuransa aikana ja säilyttää työpaikkansa tai siirtyä toiselle alalle, toiselle uralle, toiseen työpaikkaan. Tämä on paljon järkevämpää kuin se, että ihmisten täytyy ensin jäädä työttömäksi ja sen jälkeen kouluttautua uudelle alalle työvoimakoulutuksen tai muiden, sinänsä hyvien ja tärkeiden tukimuotojen kautta. Voitteko nyt vielä kerran vastata tähän aikuiskoulutustukeen? Mitä aiotte tehdä sille, että työssä olevat henkilöt voivat edelleen kouluttautua

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa iltaa haluan kiittää teitä kaikkia hyvistä keskusteluista, ja muistutan siitä, että teot ratkaisevat — puheet ovat tärkeitä, mutta teot ratkaisevat. Omalla vahtivuorollani olen pyrkinyt tekemään kaiken sen, mitä pystyn, suomalaisen maatalouden eteen, ja siinä mielessä jokainen voi aina vuorollaan sitten tältä paikalta yrittää tehdä parhaansa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ilta ehkä antoi toivoa. Toivoa sille maidontuottajalle, jonka tuottajahinta on laskenut 6,3 senttiä samaan aikaan kun maitopurkin hinta on noussut 24 senttiä kaupassa. Se ehkä antoi toivoa sille viljanviljelijälle, jonka kaikki puidusta viljasta saatu arvo on valunut polttoainekustannuksiin, joita on käytetty kevättöissä ja puinneissa ja kuivauksessa. [Pertti Hemmilä: Tulihan se sieltä!] Se ehkä antoi toivoa sille sianlihantuottajalle, jonka lihan hinta on romahtanut afrikkalaisen sikaruton takia ja jolla on pelko siitä, saadaanko tämä asia hallintaan. Se ehkä antoi toivoa ihmisille, joilta tietoliikenneyhteydet pätkivät tai jotka eivät saa soitettua edes kotoa puhelimella kunnolla, kun se pätkii. Se ehkä antoi toivoa yksityistien varressa olevalle ihmiselle, joka on huomannut, että enää korjauksiin ei ole rahaa. Ylipäätään maaseudun ihmisille, joilta palvelut ovat karkottuneet kauas. On ainakin yksi puolue, joka sydämestään ajaa maatalouden ja maaseudun asiaa. [Pertti Hemmilä: Kokoomus!] Me saimme jopa oppositiosta vaikutettua, kiitos ministerin, siihen, että pieni korjauspaketti tuli, ja se ehkä antaa toivoa siihen, että tältä hallitukselta voisi enemmänkin nähdä toimia maaseudun ja maatalouden hyväksi myös muiden ministereiden sektoreilta. Kiitos kaikille osallistujille. On hienoa, että täältä vielä löytyy myös yksi kokoomuksen ja yksi kristillisten kansanedustaja kuuden keskustan kansanedustajan lisäksi.

Kunnioitettu rouva puhemies! Ainakin itselleni on kyllä antanut ajattelemisen aihetta tämä välikysymyskeskustelu, ja kiitoksia omaltakin osaltani. Vielä haluan, rouva puhemies, mennä sinne Itä-Suomeen, koska tämä on oikeasti turvallisuuspoliittinen kysymys, ja ihan vain tuoda esille sitä, minkälaisten välimatkojen maassa me eletään, siis yhden kaupungin alueella siellä Kuhmossa: Etelä-Kuhmossa on Jumin tila siellä Saunajärven suunnalla, ja sieltä Kuhmon keskustaan on 43 kilometriä. Tai sitten kun mennään sinne Pohjois-Kuhmoon, missä on toinen maitotila siellä ihan itärajan pinnassa, puhutaan Liekinvaarasta, niin sinne on Kuhmon keskustasta 73 kilometriä. Tämä kertoo vähän siitä mittakaavasta, minkälainen matka maitoautollakin kuljetaan, kun käydään hakemassa joka toinen päivä se arvokas suomalainen elintarvike sieltä talteen ja viedään se sitten jatkojalostukseen meijeriin joko Joensuuhun tai Lapinlahdelle. Pitkät ne on matkat — rouva ministeri on sieltä Pohjois-Savosta. Mutta tosiaan: Se, minkä takia vielä haluan tuoda esille tämän Jumin tilan ja Liekinvaaran tilan, on myös se näkökulma, että näitä kilometrejä kun katsotaan, niin kun edustaja Hemmilä toi esille nämä yksityistiet, niin samalla pitää puhua myös valtion teistä. Kyllä sinne pitää ennemmin satsata kuin sieltä lähteä leikkaamaan. Nyt nimittäin tämä tieverkon korjausvelka on nousemassa sen 200 miljoonaa euroa, ja samalla hallitus leikkaa sieltä yksityistieavustuksesta. Ne yksityistiet ovat välttämättömiä maatalouden ja puuhuollon kuljetuksille, eikä huoltovarmuutta kyllä voida rakentaa tämmöisten rapistuvien teitten varaan. Jotenka halusin vielä, rouva puhemies, muistuttaa siitä, että pidetään näistä teistä huolta niin kesällä kuin talvella, ja ennen kaikkea talvella sen talvikunnossapidon pitää olla asianmukaisella tasolla. Ensinnäkin on se tieliikenneturvallisuus, mutta sitten toinen asia on, että kun polttoaineen hinta nousee, niin siinä maitoautossa oleva polttoaine riittää tai siellä puuautossa oleva polttoaine riittää, kun tiet ovat hyvässä kunnossa. Mutta sitten jos on lunta, kuulkaa, monta kymmentä senttiä siinä tien päällä, niin sitten sitä dieseliä vaan palaa pikkuisen enemmän. Onko se kenenkään etu? Ei ainakaan sen kuljetusyrittäjän etu. — Rouva puhemies, minä kiitän.

Arvoisa rouva puhemies! Aivan ensimmäiseksi kiitos maa- ja metsätalousministeri Essayahille tästä illasta. Ajattelin tähän illan päätteeksi tehdä kysymyksen myös ministerille [Pertti Hemmilä: Oliko tuo lupaus?] asiasta, siitä, onko tulossa hallitukselta näihin siirtolinjoihin, johtokäytäviin tämä esitys siitä, miten saadaan maanomistajille oikea korvaus siitä, että jopa ulkomaiset yhtiöt siirtävät sähköä maanomistajan maan kautta ja tällä hetkellä käytännössä ryöväämällä sen maapohjan. Elikkä tämä maanlunastuslain uudistus, mikä tehtiin — ja mekin valiokunnassa sitä hyvin pitkään käsiteltiin — ei näitä johtokäytäviä elikkä nauhamaisia lunastuksia korvaa, kun tämä korvaus ei toteutunut, elikkä ne eivät tule korvauksen piiriin, maanlunastuslain uudistuksen piiriin. Tämä olisi nyt erittäin tärkeää, koska tämä tilannehan on sillä tavalla karannut vähän niin kuin käsistä, että meillä on tällä hetkellä tosiaan 147 datakeskusta suunnitteilla Suomeen ja nämä kaikki edellyttävät jonkunlaista linjan rakentamista. Me tiedämme sen, että Pohjois-Pohjanmaalla tuotetaan Suomen tuulivoimasta 43 prosenttia tällä hetkellä. Se käytännössä tarkoittaisi sitä, että sitä sähköä tuodaan tänne etelään. Fingrid on sanonut, että me tarvittaisiin kolme vähintään 400-kilovolttista linjaa vierekkäin Pohjois-Pohjanmaalta tänne etelään, elikkä se on noin 300 metriä johtokäytävää, jotta me se sähkömäärä siirrettäisiin. Sen takia tietysti toivomme, että ne investoinnit tulisivatkin sinne, missä se sähkö tuotetaan, niin että ei näitä valtavia johtokäytäviä tarvitsisi tehdä. Kiitokset kaikille. Omasta puolestani tämä on minun kohdaltani viimeinen puheenvuoro, ja varmasti tämä ilta on antanut monelle ajattelemisen aihetta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisalle ministerille palautetta suurpetopolitiikka-asioista: Ensinnäkin täytyy kiittää, siis oikeasti, että suden kannanhoidollinen metsästys on hoidettu lakitasolla ja asetustasolla mielestäni hyvin. Sitä on juoksutettu varmasti siinä aikataulussa kuin se on ollut käytännössä mahdollista, ja maaseudulla ollaan oltu tyytyväisiä siihen, että tämä pää on saatu auki. Tähän karhuasiaan, tähän asetukseen, en muuten ota kantaa kuin että jos ensi syksynä metsästetään kiintiömetsästyksenä karhuja riittävä määrä, niin olen siihenkin erittäin tyytyväinen. Lopputuloksella on isosti väliä. Mutta jos näitten kaikkien kysymysten keskellä, kun ministerillä varmasti on paljon kysymyksiä, jotain muistijälkeä ja toivetta voisi asettaa, niin se tulee tuonne tutkimuksen puolelle: Olen jonkun verran selvitellyt Luken tapaa tutkia, ja hämmästynytkin siitä, miten epätarkkoja ovat Luken tutkimukset ja tulokset suhteessa siihen, miten paljon olemme muuttaneet lakeja täällä eduskunnassa ja niitä asetuksia. Olen huolissani siitä, että maaseudulla ei saada sitä määrää kaatolupia, koska tutkimus ei välttämättä pääse osoittamaan sitä kasvanutta kantaa niin täsmällisesti, että voitaisiin osoittaa myöskin sellaista pohjaa, että näitä kaatolupia tulisi riittävä määrä. Tämä koskettaa kaikkia suurpetoja. Mutta jos siellä resurssipuolella sinne tutkimukseen pystyisi osoittamaan ja valvomaan sitä tutkimusta siten, että se täyttäisi laadukkaan tutkimuksen tunnusmerkit, olisi erittäin hyvä. Uskon, että jos tuo kentän toiminta tuolla maakunnissa, missä liikkuvat metsässä niin metsästäjät kuin muutkin havainnoijat, tulisi mukaan näihin talkoisiin ja he ottaisivat niitä havaintoja myös tutkimuksen avuksi, että löydettäisiin se kanta, mikä siellä metsässä vallitsee, niin se ei tavallaan täällä Kehä kolmosen sisäpuolella sitten muodostuisi minkään pelkän tietokonesimulaation avulla. Joten tutkimuksen osalta näkisin vielä jonkun verran tarkennettavaa ja ehkä myöskin jossain vaiheessa raportoitavaa tänne eduskunnan suuntaan, mitä sille tutkimukselle ollaan valmiita tekemään, jos se ei vastaa todellisuutta.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan pitää näin lopuksi vielä puheenvuoron ruokaviennistä. [Pertti Hemmilä: Lopuksi!] Nimittäin ruokavienti, toden totta keskustelun kuluessa siihen on usein viitattu, on Suomelle kansallinen jalokivi. Ruuantuotanto on kansainvälisesti menestyvää liiketoimintaa, mutta vaikka meillä Suomessa on paras tuoteturvallisuus ja maailman puhtain ruoka, niin siitä huolimatta me alisuoriudumme ruokaviennin osalta. Se on tällä hetkellä noin kahden ja puolen miljardin euron bisnes, mutta me voisimme kasvattaa sen, jopa kolminkertaistaa, niin kuin olen aikaisemmin esittänyt. Olen kiitollinen hallitukselle erittäin hyvistä hallitusohjelmakirjauksista ja myös teoista ruokaviennin nostamiseksi, mutta se kunnianhimon taso vielä tulisi nostaa korkeammalle. Ajan joka päivä ohi esimerkiksi Fazerin suuresta investoinnista Lahden moottoritieltä ja tiedän, että investointeja tapahtuu. Olen niistä erittäin ylpeä ja kiitollinen, että niitä edistyy. Mutta kyllähän meidän pitää tunnistaa, että tuottajalle tämä ruokavientiin mukaan lähteminen on samanlainen investointi kuin joku muukin tuotantolaitos. Se ei ole mikään pikku juttu. Se on vastaava kuin tekisit robottinavetan tai ostaisit uuden puimurin. Kohdemarkkina pitää tuntea, ja jakelukanavien pitää olla kunnossa. Ruokavienti voi lähteä käyntiin vain, jos me kansallisesti myös rakennamme tätä brändiä. Ei sinne Saksan markkinoille kannata lähettää jokaista tuottajaa yksi kerrallaan, vaan pitäisi mennä kansallisesti yhtenä ryhmänä ja tukea tätä bisnestä. Ajattelen, että yritysten toimintaympäristön kuntoon laittaminen on ensimmäinen askel. Siksi ajattelen, että tämä välikysymys ei ole ollenkaan turha siitä huolimatta, että hallitus on tämän ruokaviennin edistämiseksi tehnyt toimenpiteitä. Nimittäin jos tilojen yleinen kannattavuus ei ole kunnossa, niin ei siellä ole sitä vakavaraisuutta ja kykyä tehdä näitä investointeja, joilla tätä vientiä voisi lisätä, saatikka aloittaa ja kasvattaa kapasiteettia tuotannolle. Nämä kaikki tarvitaan, jotta tämä meidän ruokavienti voi olla tikkikunnossa. Meillä on pistemäisiä toimia, mutta kokonaisuus on edelleen sirpaleinen. Ajattelen, että myös kunnianhimoa pitää nostaa. Me pystyisimme kolminkertaistamaan ruokaviennin. Olemme matkalla sinne, mutta vauhti on aivan liian hidas. Ruuantuotanto todellakin voisi olla yksi Suomen keskeisimmistä viennin tuotteista.

Rouva puhemies! Ajattelin, että en puheenvuoroa ota, mutta edustajakollega Kemppi vielä innoitti tässä omassa puheenvuorossaan, kun toi huoltovarmuuden esille. Kun puhutaan kokonaisturvallisuudesta, niin meidän tasavallassa se kokonaisturvallisuus tarkoittaa sitä, että myös Itä-Suomesta huolehditaan, Itä-Suomen asiaa pidetään yllä, mutta ennen kaikkea niitten tekojen kautta se Itä-Suomi tulee sitten konkretisoitua. Minkä takia tämän otan esille? Otan Itä-Suomen ja sen rajaseudun elinvoiman siitä näkökulmasta huomioon, että kun silloin aikoinaan Kuhmon ja Kainuun perukoilla maitoautoa ajoin, niin siellä rajan pinnassa oli useampi maitotila ja sieltä haettiin se maito. Mutta ennen kaikkea, sen suomalaisen ruuantuotannon lisäksi, he ovat elintärkeä yhteistyökumppani myös suomalaiselle rajavartijalle. Miettikääpä, kun siellä rajan pinnassa on niitä maitotiloja. Siellä samaan aikaan sitten huolehditaan siitä, että sitä raja-aluetta vähän niin kuin seurataan niitten viljelijöitten katseilla, mutta ennen kaikkea se on yhteistyökumppani sille rajavalvojalle siitä näkökulmasta, että talvisaikaan se taitaa olla siellä Kuhmon perukalla niitä ainuita toimijoita, joilla on heti valmius vaikka aukaista sinne rajan pintaan joku metsäautotie, jos rajaviranomainen pyytäisi sitä. Miettikää, miten kallis lasku se olisi yhteiskunnalle, jos se tienauraaja tai tienhoitaja pistetään sitten liikkeelle sieltä 60 kilometrin päästä Kuhmon keskustasta. Haluan tällä tuoda esille vain sitä, että on elintärkeää sen rajaviranomaisen kannalta, kokonaisturvallisuuden kannalta ja elinvoimaisen maaseudun kannalta, että siellä rajan pinnassakin on niitä maatilayrittäjiä, maitotilayrittäjiä, ennen kaikkea tuottamassa meille sitä kallisarvoista suomalaista puhdasta ruokaa mutta myös pitämässä huolta siitä, että rajaviranomaisen toiminta on mahdollisimman kivutonta ja sujuvaa, ja ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että siellä valot palavat ja on katseita, että pystymme sitten ennakoimaankin tarpeen vaatiessa siellä rajan pinnassa. Rouva puhemies! Itä-Suomen asia on tärkeä koko Suomelle, ja totta kai me keskustassa olemme pitäneet huolta siitä, että tämä niin sanottu Itä-Suomen ohjelma ei jää vain juhlapuheeksi vaan että se myös konkretisoituu rahana, euroina. Mutta sitten myös tämä erityistalousaluekokeilu: kyllä se on, kuulkaa, niin, että seuraavalla vaalikaudella ja tulevilla vaalikausilla pitää mennä siihen Puolan malliin, että koko itäisestä Suomesta tehdään yhtä erityistalousaluetta.

Arvoisa rouva puhemies! Miksi keskusta teki tämän välikysymyksen? Tässä on tänä iltana tullut valtavasti hyviä puheenvuoroja ja on näitä asioita käyty läpi. Ensimmäinen asia, minkä nostan, on se, että teot ratkaisevat. Eli Suomen maatalouden kannattavuus tosiaankin on EU:n heikoin, ja keskimääräinen kannattavuuskerroin on 0,21. Täällä tuli ministerin puheenvuorossa se, että suomalaiset hyvät tilat ovat saavuttaneet 0,3:n kannattavuuden. Kyllä, mutta se 0,3 on heikko kannattavuus, eli meidän pitäisi tavoitella sitä yhtä. EU-maiden keskiarvo on 0,82 tässä kannattavuudessa. Sitten toinen on tämä, että kustannuskriisi koettelee maatiloja. Se on se toinen syy, minkä takia keskusta teki välikysymyksen. Ja kolmas: Ruokaketjun toimivuus ei ole parantunut, ja siitä on osoituksena se, että ruuan hinta on noussut 20,5 prosenttia vuoden 21 jälkeen ja se ei ole kotiutunut tuottajille. Tästä kerron sen verran esimerkin, että me Suomen suurimmat lihantuottajat tapasimme S-ryhmän ja K-ryhmän johtoa, siis ihan pääjohtajaa myöten. Se oli mielenkiintoinen keskustelu. S-ryhmää tavattiin ensinnä, ja S-ryhmän johtajan mukaan ei hinnalla ole niin väliä, kun he myyvät paljon sitä suomalaista tuotetta, suomalaista lihaa. Siis tällainen asenne, että kun myy paljon, ja tämä halpuuttaminen oli ajatuksena S-ryhmällä, että halpuutetaan niin, että ihmiset ostavat paljon, mutta hinnalla ei niinkään ole väliä. Mutta K-ryhmän johtaja sitten sanoi, että suomalaiselle lihalle pitäisi saada se arvo, mikä sille kuuluu, ja se oli jo paljon mukavampaa kuunneltavaa. Sitten neljäs kohta oli tämä, että hallitusohjelman kirjauksia ei ole kaikkia saatu toteutettua, ja se on ihan oikea syy tehdä välikysymystä. Sitten tämä viides kohta viimeisenä: tilojen lopettamistahti on kiihtynyt. Se on ihan totta, että nyt tällä hetkellä tiloja lopettaa ennätysmäärin, neljä päivässä. Nämä olivat ne meidän otsikot, minkä alla tämä välikysymys on tehty. Kyllä tämän illan keskustelu osoittaa sen, että tämä välikysymys on ollut tarpeen. Kiitos, edustaja Östman, ne olivat hyvät ajatukset, mitkä juuri kerroit. Näin meidän pitää toimia, yhdessä toimia, että me saadaan maatalouden tilannetta parannettua, ruuantuottajien tilannetta parannettua.

Arvoisa rouva puhemies! Lämmin kiitos ministerille. Te olette ollut täällä salissa jo lähes kahdeksan tuntia, ja se on varsin kunnioitettava aika. Ajattelen, että jokainen puheenvuoro on merkityksellinen, kun puhumme ruuasta, jota kuitenkin syömme joka ikinen päivä. Haluaisin vielä palata tähän ruokaketjun vääristymään kaurahiutale-esimerkin kautta. Ruuan hinta on noussut yli 20 prosenttia, mutta raha ei päädy alkutuottajalle. Kaurahiutaleet maksavat kaupassa 1 euro 35 senttiä kilolta — olen tämän monesti huomannut pienten lasten vanhempana — mutta suomalainen maanviljelijä saa tästä vain 20 senttiä. Se on aika merkittävä vinoutuma. Meillä kasvinviljelijät ovat kuluneen vuoden aikana järjestäneet kaksikin kriisikokousta. Siellä on merkittävä kustannuslisä, ja kaupan hinnat eivät seuraa perässä. Tätä ruokaketjun vinoutunutta arvonmuodostusta ei ratkaista ilman kilpailulain uudistamista. Saman näimme keväällä maidon hinnan osalta: tuottajalle tuli kolmessa kuukaudessa tiputusta maidon hintaan 10 prosenttiyksikköä, elikkä se teki noin 6,5 senttiä litralta, keskikokoisella tilalla noin 40 000 euroa miinusta siihen tulokseen. Nämähän ovat aivan ennakoimattomia kustannuksia. Siis näitä ei pysty mitenkään maaseudulla ja maataloudessa toimiva yrittäjä ennakoimaan, millainen on se tuottajan tulo ja tuottajalle maksettava korvaus. Eli pidän tätä erittäin härskinä ja ajattelen, että se, että meillä on Euroopan keskittynein kauppa, on meille erittäin nolo asia. Se tulee korjata, sillä suomalaisen huoltovarmuuden pitää olla aukotonta. Suomalaisen ruuan omavaraisuutta pitää kasvattaa, se on siellä 80 prosentissa. Meidän pitää nostaa se korkeammalle, ja se tapahtuu ruokavientiä edistämällä, mutta pohjalla pitää olla tietenkin se, että nämä tuottajalle maksettavat korvaukset ovat kohtuulliset, ja nyt näin ei paikoin ole. Me tarvitsemme muutoksen kilpailulakiin, ja kysyisin vielä ministeriltä: milloin tämä kilpailulain muutos on tulossa eduskuntaan, ja milloin pääsemme sitä viemään eteenpäin?

Arvoisa puhemies! Ihan ensin kiitoksia KD-ryhmän puheenjohtajalle siitä, että rehellisesti katsotaan peiliin ja todetaan myös ne asiat, mitkä eivät ole vielä edistyneet, koska se on juuri muutoksen alku, että todetaan, että työtä on vielä tekemättä. Silloin aina, kun kuuluu ministeriaitiosta, että kaikki on todella hyvin, ja luetellaan vain hyviä asioita, on helposti semmoinen tunne, että ihan kuin kaikki asiat olisi tehty. Kiitos siitä, että todetaan, että kaikki ei ole vielä aivan valmista. Siis sehän on täysin tosi, että Suomen päivittäistavarakauppa on Euroopan keskittynein, ja kun selvittelin ennen tätä päivää sitten maailman tilannetta, niin joillakin mittareilla mitattuna on todettu, että se on jopa koko maailman keskittynein täällä Suomessa. Jotakinhan tässä silloin on vinksallaan. Ja kun näitä keskusteluja... Itsekin olen tässä talossa ollut nyt jo seitsemän vuotta, ja kun on yritetty tuoda teollisuutta ja kauppaa ja tuottajia samaan pöytään, niin se monesti menee siihen, että teollisuus ja kauppa syyttävät toisiaan — teollisuus sanoo, että kauppa vaatii niin paljon, ja kauppa taas sanoo, että teollisuus vie välistä — niin että tämäkään tie ei johda mihinkään. On tosi hyvä, että tätä elintarvikemarkkinalakia on nyt lähdetty viemään eteenpäin, mutta edelleenkään se ei tule auttamaan kokonaisuutena, vaan me tarvitsemme myös siihen kilpailulakiin muutoksia. Täällä on ministeriltä nyt useammankin kerran kysytty, mikä on sen kilpailulain tilanne. Sitten kun olen jutellut myös useampien tuottajien kanssa, niin siellä tuottajapuolella on myös huolta siitä, että kauppa on kovin taitava, kaupalla on isot litaniat juristeja ja on semmoinen isomman voima siinä, eli on pelkoa siitä, että näinköhän se kauppa lähtee sitten noudattamaan myöskään tätä elintarvikemarkkinalakia. Eli sekin tulee varmaan vaatimaan nytten peräämään katsomista ja vahvaakin poliittista ohjausta. Nyt kysynkin, kun ministeri on täällä edelleenkin... — Kiitos muuten, ministeri, että olette istunut täällä. On vaatinut varmaan sitkoa olla kuuntelemassa meidän keskustelua, mutta se on erittäin arvostettavaa. — Vielä kertaalleen nytten kysyn: Onko teillä nytten suunnitelmia tämän elintarvikemarkkinalain seuraamiseen, niin että se lähtee toteutumaan? Ja mikä on sen kilpailulain tilanne, tuleeko siihen muutoksia vielä tällä vaalikaudella?

Kiitos, arvoisa puhemies! Nimi mainittiin useampia kertoja, vaikka se yhdistettiin tähän Tynkkysen listaan, jonka en ole allekirjoittanut, ja niin kuin kaikki tiedämme, edustaja Tynkkynen lähti sitten europarlamenttiin. Mutta sen sijaan joudun vastaamaan KD:n lupauksista. Eikö se mene näin, että minä KD:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana vastaan meidän harjoittamastamme politiikasta? [Tuomas Kettunen: Menee näin!] Ja mitä KD lupasi ennen eduskuntavaaleja? Ruokaturvan vahvistaminen: siinä me ollaan onnistuttu aika hyvin. Kriisitukien järjestäminen: ei niin hyvin, mutta melko hyvin. Uusien kustannusten torjuminen: hyvin. EU:ssa maatalouden puolustaminen: melko hyvin. Sitten tullaan vaikeampiin haasteisiin. Energiakustannusten alentaminen: siinä me ei olla onnistuttu täydellisesti. No, sitten tuottajahintojen vahvistaminen: ei vielä toistaiseksi, mutta elintarvikemarkkinalakihan astui voimaan juuri taannoin, ja se vaikuttaa myöskin ruokaketjun rakenteelliseen uudistukseen. Ja mitä siihen tulee, minä olen kaksi kertaa tänään täällä salikeskustelussa nostanut esille sen ydinongelman, eli me emme täällä voi päättää maidon hinnasta eikä lihan hinnasta. Se tapahtuu markkinoilla, mutta me olemme luoneet työkaluja siihen, ja nyt olisi sitten tuottajien perustamien osuuskuntien tehtävä myöskin kantaa vastuuta tästä. Edustaja Viljanen kävi kuiskimassa, että se minun osoittamani kritiikki heitä kohtaan pitää kyllä paikkansa, mutta olisin tietysti toivonut, että joku keskustan edustaja olisi myöskin yhtynyt tähän kritiikkiin. Se pitää paikkansa, että ei se hintataso korjaannu, elleivät nämä muut toimijat ruokaketjussa myöskin kanna vastuutaan.

Kunnioitettu rouva puhemies! Löysin tuolta Sebastian Tynkkysen listan. Siis tämä listahan, Tynkkysen lista, on vuodelta tuhat... kaksituhatta kaksikymmentäkaksi — ei 1922, vaan 2022. Tämä Tynkkysen lista on silloisen vuoden 22 lisätalousarvion yhteydessä perussuomalaisten esittämä vaatimus, jolla maatalouden kannattavuutta voitaisiin parantaa. Tämä lista on 18 kohdan lista, koska he tekivät tämmöiset 18 lausumaehdotusta silloiseen lisätalousarvioon, ja myös Makeraa ehdotettiin pääomitettavaksi 10 miljoonalla eurolla. No, tällä hallituskaudella Makeraa ei ole pääomitettu, ja näistä 18 lausumasta, joita perussuomalaiset tekivät, vain viittä on tämän hallituksen toimesta edistetty jollain tasolla. Rouva puhemies! Luen tämän listan. Tämä on varmaan luettu jo. Edustaja Östman, onko tämä... — Edustaja Viljanen on lukenut tämän listan. [Peter Östman: Missä te olitte silloin?] — Minä en ole ollut tässä salissa silloin, mutta minä luen sen uudelleen: 1) ”Hallitus julistaa maatalouden hätätilan ja ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin kotimaisen elintarviketuotannon, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseksi.” — Ei ole tapahtunut, edustaja Östman. 2) ”Hallitus poistaa maatalousrakennusten kiinteistöveron jo vuoden 2022 maksuunpanosta alkaen pysyvästi.” — Edustaja Östman, ei ole tapahtunut. 3) ”Hallitus peruu, lakkaa valmistelemasta tai edistämästä sellaisia maataloutta koskevia ilmastopoliittisia toimenpiteitä, jotka heikentävät maatalouden kannattavuutta, lisäävät byrokratiaa tai kaventavat maatalouden toimintamahdollisuuksia.” — Ei ole tapahtunut. Sen sijaan näitä järkeviä toimia, kuten biokaasutuotannon toimintaedellytyksiä, on merkittävästi vaikeutettu ja byrokratiaa lisätty. 4) ”Hallitus lisää maatilojen arvonlisäveron maksuun vuosittain 12 kuukautta kulutonta maksuaikaa seuraavan kolmen vuoden ajaksi.” — Ei ole tapahtunut. 5) ”Hallitus varmistaa Maatilatalouden kehittämisrahaston maksuvarmuuslainojen ja takausvastuukyvyn riittävyyden.” — Ei ole tapahtunut. Makeraa ei ole lainkaan pääomitettu tällä hallituskaudella. Ainoa positiivinen muutos on se, että Makeran takausvaltuutta on korotettu 20 miljoonaan euroon. 6) ”Hallitus alentaa maatalouden energiakustannuksia muun muassa kohdennetuin verotoimenpitein.” — No, tämä on tapahtunut osittain. Maatalouden energiakustannukset ovat kohonneet kyllä järkyttävän suuriksi. 7) ”Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ruokaketjun eri osien kustannusten jakamiseksi niin, että alkutuottaja saa oikeudenmukaisen osuuden loppuhinnasta.” — Ei ole tapahtunut. 8) ”Hallitus valmistelee pikaisesti elintarvikemarkkinalakiin tarvittavat kriisin edellyttämät muutokset.” — On tapahtunut. Hyvä asia. 9) ”Hallitus edistää pankkien valmiutta myöntää viljelijöiden lainoihin lyhennysvapaita ja korkohelpotuksia.” — Ei ole tapahtunut. 10) ”Hallitus helpottaa nuoren viljelijän vuotuista yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta.” — On tapahtunut. 11) ”Hallitus parantaa viljelijän mahdollisuutta yrityksensä velkasaneeraukseen.” — Ei ole tapahtunut. 12) ”Hallitus purkaa maataloutta ja tilamyyntiä koskevaa byrokratiaa ja lupavaatimuksia.” — Ei ole tapahtunut. 13) ”Hallitus tehostaa julkisen sektorin esimerkillisyyttä ruokapalveluhankinnoissa.” — Osittain, keinoina kuitenkin vain ohjaus ja suositukset. 14) ”Hallitus vahvistaa maatalouden sivuelinkeinojen rahoitusta ja toimintaedellytyksiä.” — Ei ole tapahtunut. 15) ”Hallitus turvaa maatalouden lomituspalvelujen saatavuuden.” — Ei ole tapahtunut. No, rahoitusta ei ole myöskään leikattu, mutta sitä ei voi pitää turvaamisena. Lomituspalveluitten osalta kyllä polttoaineen hinta on aika kallis tällä hetkellä. Moni lomittaja on aika tiukassa tilanteessa tällä hetkellä työmatkojen osalta. 16) ”Hallitus huolehtii viljelijöiden henkiseen jaksamiseen tarvittavista palveluista.” — On tapahtunut. Välitä viljelijästä -hanke vakinaistettiin, ja rahoitusta tulisi vahvistaa jatkossakin. 17) ”Hallitus selvittää tuottajan maksaman alv-kannan laskemista muun muassa lihan osalta ja ottaa soveltuvin osin käyttöön samantyyppisiä verohuojennuksia lihatuottajille, kuten Saksassa on tehty.” — Ei ole tapahtunut. 18) Kohta kuuluu näin: ”Hallitus viipymättä tekee toimenpiteitä lämmitys- sekä liikennepolttoaineiden hintojen alentamiseksi etenkin maatalouden, mutta myös koko alkutuotantoketjun, puuhuollon sekä teollisuuden tukemiseksi.” — Näin ei ole tapahtunut. Tämä oli se 18. kohta, jonka edustaja Sebastian Tynkkynen silloin vuonna 2022 hyvin rehvakkaasti toi esille ja teki tästä ihan TikTok-videon, mutta valitettavasti nämä eivät sitten toteutuneet, muuta kuin vain joiltain osin ja osittain.

Arvoisa rouva puhemies! Tänään edustaja Mäenpää luetteli salissa olevien keskustalaisten määrän mutta unohti luetella sitten perussuomalaisten määrän, ja ajattelin, onkohan se poliittisesti kovinkaan korrektia ja kuuluuko se eduskunnan arvokkuuteen luetella heitä, jotka eivät ole paikalla. Siitä voi tulla tapa, jota jatketaan. Ajattelin kuitenkin debatoida maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Kike Elomaan tiedotteen kanssa. 11. päivä syyskuuta Kike Elomaa, edustaja Elomaa, on kirjoittanut tiedotteessaan, joka oli julkaistavissa heti, että ”polttoaineiden hinnat ovat liian korkealla — autoilijoiden asemaa on helpotettava”. Tässä asiassa olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. ”Suomen polttoaineiden korkea hintataso on vakava ongelma. Kuljetusala, maatalousyrittäjät ja autoileva kansa joutuvat kantamaan suuria kustannuksia, jotka heijastuvat lopulta myös tuotteiden ja palvelujen hintoihin.” On helppo olla hänen kanssaan samaa mieltä. ”Suomessa dieselin hinta oli heinäkuun 2026 lopulla EU-maiden kolmanneksi korkein, ja hinta oli noin 35 senttiä litralta EU:n keskiarvoa korkeampi.” Yhä helppo olla hänen kanssaan samaa mieltä. ”Hallitus on tehnyt liikennepolttoaineiden verotusta keventäviä ratkaisuja, mutta ammattiliikenteen kustannuspaineet ovat edelleen liian suuret.” En välttämättä ole hänen kanssaan enää niin paljon samaa mieltä. ”Ammattidieselin käyttöönotto on tärkeä askel oikeaan suuntaan”, hän mainitsee. ”Hallituksen valmisteleman mallin mukaan raskaan liikenteen polttoaineen verotusta kevennettäisiin 3,3 senttiä litralta vuodesta 2028 alkaen.” Tässä kohtaa minä alan miettimään, että 3,3 senttiä vuodesta 2028 alkaen. Tämä on tavallaan se hallituksen vastaus, mikä tässä tiedotteessa tulee esille, eli vuonna 2028 3,3 senttiä litralta tulisi tällaisen hallituksen valmisteleman mallin mukaan polttoaineverotukseen kevennystä. Eihän se 2028 auta enää yhden yhtä kuljetusyrittäjää, kun ei niitä montaa varmaan tätä tahtia olisi edes pystyssä. Tässä kohtaa, kun näihin vaikuttavuuksiin lähdetään, jokainen ammattiliikenteen harjoittaja tietää, ja varmasti myös kuluttajat, jotka käyvät tankkaamassa autoa, että 3,3 senttiä vuonna 2028 ei ole mitään. Se on sanahelinää. Sain juuri äsken viestin Kuhmosta, kuvan toteemista. Kun sanotaan tuolla Elomaan tiedotteessa siitä, että pääasiallinen syy on nykytilanteessa Hormuzinsalmen tilanne tietysti, niin voisin sanoa näin, että kyllä varmasti Hormuzinsalmen tilanne vaikuttaa. Maailmanmarkkinahinta vaikuttaa polttoaineeseen, mutta kun tuo toteemi Kuhmosta kertoo, että 95 on 2,41 euroa Kuhmossa, niin katselin tuossa alkuviikosta, että Hormuzinsalmen vaikutus Suomeen vaikuttaa olevan kovin suuri, koska Virossa 95 oli 1,80 euroa ja taas Ruotsissa se oli 1,70 euroa. Elikkä meillä on 70 sentin ero Ruotsiin polttoaineen litrahinnassa 95:ssä. En tiedä, kuinka se Hormuzinsalmen vaikutus sitten niin paljon suurempi on täällä Suomessa kuin siellä Ruotsissa tai Virossa. Tai diesel Kuhmossa 2,599 toteemissa aivan hetki sitten, ja diesel tämän viikon alussa Virossa yli 50 senttiä halvempaa, Ruotsissa 60 senttiä halvempaa. Että tämä Hormuzinsalmi-selvitys, mikä tässä on saatu nyt useampaan kertaan myöskin tuolta ministeriaitiosta, ei välttämättä korreloi täysin siihen, mitä tuolla toteemissa lukee. Joten mielestäni olisi hyvä palata maanpinnalle näitten faktojen kanssa, mitä todellakin tarkoittaa Hormuzinsalmen sulkeminen toteemilla ympäröivissä maissa ja mikä on tällä hetkellä se Suomen oma valinta näitten verojen kantamisen osalta tuolla toteemilla. Kuten aikaisemmin vastasin omassa puheenvuorossani siihen, mistä tämä mahtaa johtua, että kannetaan Suomessa tällä hetkellä alvia kovinkin paljon, niin se johtuu siitä, että polttoaineen hinta on niin korkea ja ihmiset kun tankkaavat, niin sitä alvia kertyy. Siitä riemuitseminen kansalaisten edessä, jotka tankkaavat autoonsa todella kallista polttoainetta, on mielestäni aika härskiä. Olisi hyvä myöntää se, että tällä hetkellä hallitus ei halua pudottaa polttoaineen hintoja juuri siitä syystä, että valtion kassaan kilahtaa rahaa autoilijan lompakosta. Toivon maaseudun ihmisten puolesta, yrittäjien puolesta, että hallitus piakkoin reagoisi aidosti eikä 2028 3,3 sentillä litralta ammattidieselin kautta tähän hätään, mikä tällä hetkellä on akuutisti päällä.

Arvoisa rouva puhemies! EU:n ennallistamisen kansallinen toimeenpanosuunnitelma eli niin sanottu kansallinen ennallistamissuunnitelma ja sen valmistelu on yksi tämän vaalikauden suurimmista maa- ja metsätalouteen ja maanomistajien asemaan vaikuttavista ratkaisuista. Suunnitelma tulee vaikuttamaan aina vuoteen 2050 saakka. Se vaikuttaa metsien käyttöön, maatalouteen, turvemaihin, vesitalouteen, investointeihin ja julkiseen talouteen siis vuosikymmenten ajan. Suunnitelman mittaluokka on valtava. Heinäkuussa lausunnoilla olleessa luonnoksessa toimeenpanon kokonaiskustannuksiksi arvioitiin noin miljardi euroa vuodessa vuoteen 2031 mennessä. Nykyiseen rahoitukseen verrattuna rahoitusvajeeksi arvioitiin noin 400 miljoonaa euroa jokaisena vuotena. Hallitus ei ole vielä toistaiseksi osoittanut, mistä tämä rahoitus otetaan. Arvoisa puhemies! Aiemmissa Luonnonvarakeskuksen arvioissa luontotyyppien ja turvemaiden ennallistamisen toimenpidekustannuksiksi arvioitiin 13—19 miljardia euroa vuoteen 2050 mennessä, joskin Luke totesi, että tässä arviossa on epävarmuuksia. Myös metsätalouteen vaikutukset voivat olla äärimmäisen suuria. Luken ennallistamissuunnitelman valmistelua tukeneessa tarkastelussa laajin metsien ennallistamisskenaario pienensi vuotuisia runkopuuhakkuumahdollisuuksia 12—15 miljoonalla kuutiometrillä. Arvoisa puhemies! Keskusta esitti oman vaihtoehtonsa ennallistamissuunnitelman kansallisen toimeenpanosuunnitelman käsittelyksi viime kesänä, kun asia oli täällä eduskunnassa, ja siitä juuri äsken edustaja Lahdenperän kanssa sanailimme. Me ehdotimme ja vaadimme sitä, että ennallistamissuunnitelman kansallinen toimeenpanosuunnitelma on tuotava eduskunnan käsiteltäväksi ennen sen lähettämistä komissiolle ja ennen sen voimaan saattamista. Huoli siitä, mitä tämä kansallinen toimeenpano tulee pitämään sisällään, vain kasvoi sen jälkeen, kun hallituspuolueet runttasivat eduskunnasta läpi lakiesitykset, joilla vastuu niin suunnitelman laatimisesta, sen hyväksymisestä kuin lähettämisestä keskitettiin ympäristöministeriölle ja valtioneuvostolle. Tämä Suomen hallituksen noudattama menettelytapa, Suomen valtion menettelytapa, eroaa oleellisesti naapurimaamme Ruotsin menettelystä. Ruotsissa ennallistamissuunnitelman valmistelulle asetettiin poliittiset reunaehdot jo työn alussa, ja Suomessa vastaavat reunaehdot, vahvat reunaehdot, olisi pitänyt kirjoittaa lakiin. Keskusta esitti tätä kesäkuussa. Keskusta myös esitti aineelliset reunaehdot, selontekomenettely ja oikeusturvasäätely — nämä ehdotuksemme jäivät myös kesäkuussa tässä salissa hyväksymättä. Eduskuntakäsittelyssä tähän lakikokonaisuuteen saatiin tärkeä lisäys: Suunnitelmalla ei saa olla vaikutusta yksityisten maanomistajien oikeuksiin tai velvollisuuksiin, eikä sen viitteellisissä kartoissa saa osoittaa ennallistamistoimia yksityisomistuksessa oleville maa-alueille. Nämä lisäykset olivat äärimmäisen tärkeitä asian jatkokäsittelyn kannalta, ja on erinomaista, että ne sinne saatiin lisättyä. Tässä hetkessä ja tulevaa ennallistamissuunnitelman käsittelyä silmällä pitäen keskusta on tehnyt omista kannoistaan napakan listan. Me vaadimme, kohtana 1): Keskeneräistä ennallistamissuunnitelmaa ei pidä lähettää komissiolle. Ennen lähettämistä on ratkaistava keskeiset määritelmät, pinta-alat, kansalliset joustot, vaikutukset ja rahoitus. Kohtana 2): Ruotsin mallin mukaiset reunahdot on otettava todellisiksi valmistelua ohjaaviksi periaatteiksi. Ei kansallista ylisäätelyä. Kaikki EU-joustot käyttöön ja maanomistajille, maataloudelle, metsätaloudelle sekä yrityksille aiheutuvat kustannukset mahdollisimman pieniksi. Kohtana 3:) Eduskunta on otettava mukaan ennen sitovien kansallisten linjausten tekemistä. Hallituksen tulee antaa ennallistamissuunnitelmasta selonteko eduskunnalle viimeistään ennen lopullisen suunnitelman hyväksymistä. Kohtana 4): Suunnitelmaan tarvitaan uskottava rahoitussuunnitelma. — Nyt alkaa puheaika loppumaan, joten tiivistän. — Kohtana 5): Yksityismaiden toimien on perustuttava vapaaehtoisuuteen ja täysimääräisiin korvauksiin. Ja kohtana 6): Ruuantuotannon ja metsätalouden toimintaedellytykset on turvattava. Nämä reunaehdot keskusta asettaa ennallistamissuunnitelman kansalliselle toimeenpanolle, ja näistä hallituksen pitää jo perustuslain omaisuudensuojan nimissä pitää kiinni.

Arvoisa rouva puhemies! Olen kiinnittänyt erityisesti huomiota nuoriin viljelijöihin. Nimittäin yleensä sukupolvenvaihdosten, omistajavaihdosten kautta myös tilojen tuottavuus paranee. Tilat tekevät siis investointeja yleensä silloin, kun uusi sukupolvi aloittaa. Ja siksi ihailen valtavasti näitä nuoria, jotka ottavat kiinni tilanpidosta ja jatkavat maataloutta. Viljelijäväestön ikääntyessä hallitus on kuitenkin leikannut nuorten viljelijöiden aloitustuesta lähes kolmanneksen tälle vuodelle, ja samaan aikaan maatalousyrittäjien lomituspalveluiden määrärahaa on pienennetty kolmella miljoonalla eurolla. Tämä heikentää tietenkin jaksamista ja sukupolvenvaihdoksien näkymiä entisestään. Ehdottaisin ministerille, voisiko sukupolvenvaihdoksissa, omistajanvaihdoksissa tehdä vähän myös uutta. Semmoinen uusi innovaatio tähän kohtaan voisi olla CAP-valmisteluihin vietävä mentorointituki tai valmennuskorvaus. Nimittäin yksi merkittävä syy siihen, että tiloja ei oteta haltuun, on se, että nämä sukupolvenvaihdokset viivästyvät. Eli ne tapahtuvat niin myöhään, että seuraava sukupolvi on ehtinyt perustaa omat yritykset tai omat bisneksensä, mennä muualle töihin. Tämä oikea-aikaisuus sukupolvenvaihdoksissa on erittäin tärkeätä. Nyt kuitenkin, kun tilanpitäjillä on valtavasti osaamista, on ilman muuta selvää, että edellinen omistajaporukka voi siirtyä myös uusiin tehtäviin eikä työura lopu siihen, jos tila vaihtaa omistajaa. Sen rinnalle haluaisin kuitenkin luoda tällaisen valmennuskorvauksen, jota esimerkiksi myös maaseutunuoret ovat aikaisemmin tukeneet. Eli tässä idea olisi esimerkiksi tämmöinen Slovenian kaltainen malli, missä mentorointikausi voisi olla kolme vuotta, ja tämä ei rajoittuisi perheen sisäisiin omistajavaihdoksiin. Tällöin maatalouden luopumistuki ikään kuin uudelleen otettaisiin käyttöön. Vaikka EU:n vuoksi jouduimme siitä luopumaan, niin nyt ottaisimme vähän uudenlaisen mallin käyttöön. Sehän oli varsin tykätty tuen muoto. Tämä antaisi luopuvalle sukupolvelle mahdollisuuden kulkea rinnalla ja tukea tässä sukupolvenvaihdoksessa. Sitä kautta se antaisi myös tälle aloittavalle uudelle tuottajalle paremman turvan ja tuen alkumetreille. Onko hallituksella rohkeutta luoda uusia välineitä maatalouspolitiikkaan? Voisiko tällainen yksi keino olla valmennuskorvauksen luominen? Sille on nyt momentum, kun CAP-valmistelua viedään eteenpäin ja jälleen kerran Suomen kantoja kysytään.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä palaan tähän päästökauppa-asiaan, juuri sen takia, että nämä ovat semmoisia kustannuksia, joita tuodaan maa- ja metsätalouteen niin, että me emme voi hallita sitä millään tavalla. Ja miksi? Siksi, että tämä päästökaupan hinta muodostuu hiilidioksiditonnin hinnasta EU-alueella. Kun meillä oli valiokuntakuuleminen tästä asiasta, ja tätähän jauhettiin hyvinkin pitkään, niin valiokunnan asiantuntijat arvioivat — nyt edustaja Kettunen kuulolla — että tämä päästökauppa tulee nostamaan 20:stä 60 senttiin polttoaineen hintaa, riippuen hiilidioksiditonnin hinnasta. Tämä on semmoinen asia, että miksi me melkein niin kuin päätä laitetaan pölkylle, elikkä miksi me tehdään semmoisia loukkuja, joihin me ei voida vaikuttaa? Niin kuin aikaisemmin jo toin puheenvuorossa esille sen, että kun meillä ei ole vaihtoehtoja ja mahdollisuutta niitä maataloustyökoneita — traktoreita, kurottajia, kaivinkoneita ja pienkuormaajia, mitkä meilläkin ovat käytössä — ajaa muulla kuin moottoripolttoöljyllä ja kun toisella neljänneksellä tänä vuonna moottoripolttoaineen hinta on noussut aivan tarkalleen 49 ja puoli prosenttia, eli 50 prosenttia, niin se on karmeaa. Niin kuin kerroin tuolla aikaisemmin, 63 000 euroa on polttoaineen lisäkustannus meillä tänä vuonna, jos nyt tällä hinnalla mennään jouluun asti — sitä ei tiedä, vaikka se nouseekin vielä — ja se 63 000 euroa on suoraan sieltä rahatulosta pois.

Arvoisa puhemies! Tuntuu, että nämä vuodenkierrot kulkevat ja vuodenajat vaihtuvat tosi nopeasti täällä eduskunnassa. Puhuin tuossa keväällä jossakin keskustelussa täällä eduskunnassa eräästä viljatilan yrittäjästä, kenen kanssa keskustelin maatalouden kannattavuudesta, ja kerroin silloin täällä siitä, että hän pohti keväällä, kylvääkö keväällä ja onko varaa kuivata syksyllä. Nythän elämme sitä syksyä, ja täytyy valitettavasti kertoa, että nuori viljelijä teki silloin ratkaisun, että hän ei kylvä keväällä. Kyllä täytyy sanoa, että jos mietimme meidän huoltovarmuutta ja omavaraisuutta ja jos viljelijä joutuu tekemään ratkaisun, että ei kylvä, niin kyllähän sen silloin pitäisi olla hälytysmerkki siitä, että joku on pahasti vinksallaan tässä meidän suomalaisessa maataloudessa ja politiikassa, mikä on johtanut tähän kaikkeen. Itse toivon, että tämän päivän keskustelu veisi asioita eteenpäin, ja kuitenkin tunnutaan yhdessä jaettavan se huoli täällä salissa ihan halki opposition ja hallituspuolueittenkin toimesta — toki täällä ei hirveän monta hallituspuolueen kansanedustajaa enää ole jäljellä, mutta kuitenkin huoli tuntuisi olevan yhteinen maatalouden kannattavuudesta. Nyt minusta se avainkysymys tässä on se, mitä nyt tehdään toimia, niin että kun kuitenkin aivan hetken päästä on taas kevät, tuo nuori viljelijä voisi ensi keväänä todeta, että nyt kannattaa kylvää. Tällä hetkellä polttoaineen hinnat ovat todellakin pilvissä. Se koskettaa traktoreitten ja koneiden polttoaineita mutta myös sitä kuivausöljyä, mikä on sitten mahdollisesti ensi syksynä edessä. Sähkön hinta on kysymysmerkki. Nythän on jo ennustettu, että ensi talvena tulisi todella korkeita sähkön hintapiikkejä, ja ne vaikuttavat myös vahvasti maatalouden toimintaan. Ja tuottajahinnat ovat edelleenkin alhaalla. Eli minusta me olemme sen äärellä nyt, että tulevana talvena on tehtävä sellaisia ratkaisuja, että viljelijät rohkaistuvat ensi keväänä kylvämään. Totta kai hallituspuolueilla tässä on se suurin vetovastuu, ja nyt oikeastaan ne kauniit sanat ja päivittelyt ja empatia eivät varmaan riitä, vaan täytyy olla aktiivisia toimia, mitkä antavat uutta uskoa sitten meidän maatalousyrittäjille, että Suomessakin ruuantuotanto edelleen kannattaa.

Rouva puhemies! Tässä kahden vuoden aikana on hävinnyt yli 2 400 maatilaa meidän yhteiskunnasta, ja samalla kustannukset ovat karkaamassa käsistä. Tuotantovälineiden hinnat ovat nousseet 6,8 prosenttia, moottoripolttoaineet 49,5 prosenttia, ja lämmityspolttoaineet ovat nousseet 56,4 prosenttia. Polttoaineen hinta on noussut sieltä eurosta 30:stä jopa kahteen euroon litralta, elikkä kun puhutaan löpöstä. Nämä ovat aika käsittämättömiä lukuja. Tuossa edustaja Mehtälä puhui siitä päästökaupasta, jota tuossa toin myös itsekin sitten edustaja Mehtälän ansiokkaan puheenvuoron jälkeen esille. Kyllä täällä, kuulkaa, SKALin papereissa lukee näin, että... Totta kai nyt on hyvä asia, että tämä ammattidiesel etenee tänne eduskuntaan — on arvio, että se olisi tulossa ensi kuun puolella, lokakuun puolella, tänne eduskunnan käsittelyyn, ja se on ollut nytten lausuntokierroksella — mutta tämä päästökauppa on tulossa sitten tuonne liikenteen puolelle ja myös sinne maatalouden puolelle, valitettavasti maatalouden puolelle on tulossa myös. Liikenteen puolella on siis nykyarvion mukaan arvioitu, että dieselin hinta nousee sitten vuoden 2028 alusta jopa 30 sentillä [Hilkka Kemppi: Ohhoh!] — miettikääpäs sitä. Siis nykyarvion mukaan 30 senttiä, ja se voi olla jopa enemmänkin. Jos tällä hetkellä Kuhmossa dieselin hinta on 2 euroa 60 senttiä ja siihen lyödään vielä päästökauppamaksu 30 senttiä, niin se on sitten 2,90, ja jos vielä maailmanmarkkinat ovat toisessa jamassa, niin puhutaan yli kolmen euron dieselistä — rouva puhemies, kolmen euron dieselistä. [Hilkka Kemppi: Mitä hallitus tekee?] Mikä tässä on kaikista huolestuttavinta, on se — minulla ei ole muuta tietoa kuin tämä SKALin tieto — että tämä ammattidiesel, joka perustuu siis siihen, että kuljetusyrittäjät pystyvät hakemaan palautusta ammattidieselin osalta, olisi litraa kohden vain muutamia senttejä, viittä tai kuutta senttiä. Eihän se millään tavalla kata tätä päästökaupan lisämaksua, jos se on 30 senttiä. Jos ammattidiesel on vain kymmenen senttiä ja tulee päästökaupalla vielä 30 senttiä lisäkustannusta, niin siinä on 20 sentin ero litraa kohden. Kun me puhumme tässä nyt suomalaisesta maataloudesta, elintarviketeollisuudesta ja suomalaisesta ruuantuotannosta, mutta sitten samalla puhumme suomalaisesta kilpailukyvystä, niin kyllä me, kuulkaa, auttamatta jäädään kakkoseksi tämmöisellä toiminnalla. Muistutan vielä, rouva puhemies, että kun tässä ovat aikaisemmilla vaalikausilla varsinkin perussuomalaiset puhuneet siitä, että he tulevat euron bensaa lupaamaan, niin tulisivat edes tähän Ruotsin malliin, kuinka Ruotsissa hoidetaan tällä hetkellä kilpailukykyä. Siellä on kuitenkin verotusta kevennetty määräaikaisesti, siis heinäkuun alusta ihan tuonne marraskuun loppuun. — Rouva puhemies! Tässäpä vähän polttoaineista.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kemppi äskeisessä puheenvuorossaan nosti erittäin ansiokkaasti esille afrikkalaisen sikaruton torjuntaan, leviämiseen ja ehkäisemiseen ja siitä taudista kokonaan eroon pääsemiseen liittyvät ongelmat Suomenmaassa. Me olemme maa- ja metsätalousvaliokuntana käsitelleet tätä ASF-tilannetta omana asianaan, ja meillä oli äärimmäisen erinomainen kuuleminen asian tiimoilta tällä viikolla. Vetoankin maa- ja metsätalousministeri Essayahiin, joka tässäkin keskustelussa on tähän aihepiiriin kantaa jo aiemmin ottanut, että kuuntelee paikallisia toimijoita, mitä heillä on tästä asiasta sanottavaa. Tuossa kuulemisessa, sitä tässä nyt sen enempää referoimatta, kävi erinomaisen hyvin ilmi se ristiriita, joka tähän asiaan liittyy. Näkemys Ruokavirastossa, maa- ja metsätalousministeriössä ja ympäristöministeriössä asioiden hoidosta, asioiden hoidon tilasta, on täysin erilainen kuin paikallisilla toimijoilla, jotka ovat vastuussa niistä käytännön toimenpiteistä. Paikalliset toimijat, riistanhoitopiiri, Virolahden kunnan edustajat, Metsästäjäliiton edustajat, antoivat erittäin koruttoman kuvauksen tilanteesta, kuinka näitä torjuntatoimenpiteitä ei käytännössä johda kukaan, kuinka heikot mahdollisuudet heillä on tätä tautia torjua, näitä tartunnan saaneita sikoja maastosta jäljittää ja auttaa ehkäisemään tätä taudin leviämistä. Ymmärrän, että ministerin on ehkä vaikea Ruokavirastoa suoraan ohjeistaa ja lainsäädännössäkin marssijärjestys tällaisissa tilanteissa on selvä, mutta vetoan ministeriin, että ottaa asiassa johtajuuden tavalla tai toisella. Ministeriö on päällikkövirasto ja Ruokavirasto sen ohjauksessa. Uskon, että ministerin päämäärätietoisella otteella tähän asiaan saataisiin ryhti, mutta vaikuttaa siltä, että nyt virkahenkilöt, jotka tätä asiaa johtavat, eivät saa tarpeeksi nopeasti tarpeeksi aikaiseksi. Tämä viesti sieltä kentältä tuli hyvin selvästi. Alueen asukkailla, alueen metsästäjillä, alueen vapaaehtoisilla, alueen toimijoilla ja alueen viranomaisilla on suuri halu toimia tässä asiassa, mutta johtajuus puuttuu organisaatiosta täysin. Sitä he eivät voi tässä tilanteessa omiin käsiin ottaa, se pitää ministeriöstä johtaa.

Arvoisa rouva puhemies! Me täällä keskustelemme maataloudesta, nimittäin maataloudessa on vakava kannattavuuskriisi. Siihen on monia syitä. Tietenkin tämä kaupan ylivalta on mahdoton, ja siihen tarvitsisimme tänne tämän markkinalain niin, että me voisimme suitsia sitä ja saisimme reilumman hinnan tuottajalle. Sitten siihen vaikuttavat nämä kustannusten nousut. Olemme keskustelleet polttoaineesta, olemme keskustelleet monista muistakin asioista, ja ajattelen, että näitä keskustan ratkaisuja, joita olemme tänään esittäneet, kannattaisi vielä hiukan puida ja ruotia. Me esitämme täällä, että me jatkaisimme maatalouden energiaveron lisäpalautusta vuoden 2027 polttoaineen kulutukseen. Olisiko tämä sellainen ratkaisu, mikä tässä varsin kriittisessä kustannuskriisissä voitaisiin toteuttaa? Me esitämme, että poistettaisiin maatalouden tuotantorakennusten kiinteistövero määräajaksi. Tämä olisi noin 16 miljoonaa euroa, eli sillä arvolla voisimme tukea maataloutta. Tai että me ottaisimme käyttöön Ruotsin mallisen kansallisen kustannustuen polttoaine- ja lannoitekustannusten nousuun. Voisiko sieltä löytyä ratkaisu? Katsoisimme Ruotsista mallia, miten tällaisessa tilanteessa voidaan nopeasti reagoida niin, että se näkyy tuottajien ahdingossa eivätkä nämä tuet jää roikkumaan pitkien aikojen päähän. Sitten tämä sikaruton torjunta, josta itse asiassa aloitin — pidin siitä ensimmäisen puheenvuoron tänään jo tunteja sitten. Siinä toimet ovat tulleet liian myöhään ja olleet riittämättömiä. Esimerkiksi: asun keskellä Suomea, Lahden korkeuksilla, ja tällä hetkellä sikarutto on tunnin matkan päässä, ja jos se on tunnin matkan päässä Lahdesta, niin kyllä se on silloin aika lähellä lävistämään tämän koko maan. Sikataloudelle tästä rutosta voi tulla jopa 40 miljoonan vientitulojen menetykset puhumattakaan siitä, että sillä on vaikutuksia myös metsätalouteen, puunkuljetukseen ja moniin muihin asioihin. Voisiko tässä ottaa uutta vaihdetta silmään niin, että me saisimme esimerkiksi tämän edustaja Savolan esittämän tapporahan villisikojen metsästykseen ja sillä saisimme tilannetta hallintaan ja pystyisimme tässä kohtaa rajaamaan taudin jollekin alueelle? Erittäin kriittinen toimi. Sitten hallituksen on kerrottava, mitä kilpailuongelmille on tosiasiassa tehty, ja tuotava tarvittavat kilpailulain muutokset eduskuntaan. Voisiko tämän edistää jo tänään? Nimittäin kyllähän ministeri on täällä ollut kunniakkaasti paikalla koko keskustelun ajan, joten voitteko vielä kertoa, mitä tälle kilpailulaille on tehty. Siitä on tänään paljon puhuttu. Täällä ovat esimerkiksi kokoomusedustajat maininneet, että tälle on tehty jotain. Oma käsitykseni on se, että tämä jumittaa ja tälle ei ole tehty mitään, eduskunnassa emme ole päässeet tällaista lainsäädäntöä käsittelemään. Kun sitä täällä kehutaan, niin mitä sille on tehty ja milloin me pääsemme käsittelemään tällaisia lakeja?

Rouva puhemies! Tuossa edustaja Mehtälä toi esille traktorit biokaasun käytön osalta. Toitte esille sen, että onko tosiaan näin, että on vain yksi valmistaja tässä maailmassa, joka tekee biokaasulla toimivia traktoreita, ja se on New Holland, ja että kotimaista tuotantoa ei ainakaan vielä ole. No se, minkä takia traktorit otin esille, liittyy siihen, että Maaseudun Tulevaisuushan kirjoitti tänään pääkirjoituksen siitä asiasta, että traktorikauppa ja ikääntyvät traktorit näkyvät näitten tilojen kannattavuuden merkkinä, elikkä ei pystytä investoimaan. Koska kannattavuus on huono, niin sitten uusiin traktoreihin ei pystytä investoimaan. Tämä Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoitus kertoo näin, että Suomessa ensirekisteröitiin elokuussa vain 36 maataloustraktoria — vain 36 maataloustraktoria. En ota tätä esiin vain traktorien kannalta, vaan tämähän kertoo sitä karua todellisuutta siitä kannattamattomuudesta, että jos sitä traktori-investointia lykätään, niin siellä maatilallahan lykätään monia muitakin investointeja, ja tämä on, kuulkaa, semmoinen huolestuttava mittari, joka pitää ottaa tosissaan. Mitä tulee biokaasuun, joka on uusiutuva luonnonvara, niin jos tämmöisiä traktoreita ei valmisteta muualla kuin siellä rapakon toisella puolella — tai mahdetaan niitä valmistaa täällä Euroopassakin New Hollandin toimesta — niin se kertoo siitä, että eihän me päästä siihen tilanteeseen, siihen unelmaan, keskustalaiseen unelmaan, joka on se, että se maatila olisi mahdollisimman pitkälle omavarainen, että se maatila tuottaisi sen oman tuotannon sivuvirtatuotteena biokaasua ja sitä käytettäisiin sitten siinä traktorissa. Mutta tähän tilanteeseenhan ei päästä. Kyllä minun mielestäni edustaja Mehtälä nosti ansiokkaasti tämän päästökauppatilanteen, kun maatalouskin sen piiriin on asetettu. Kyllähän meillä on viritetty tämmöinen polttoainepommi sinne vuoteen 2028. Päästökaupan osalta maan hallitus olisi voinut pitkittää tätä vähän myöhemmälle, että oltaisiin etsitty niitä ratkaisuja, että vaikka kotimainenkin traktorivalmistaja pääsisi biokaasutekniikan piiriin traktoreitten osalta. Mitä tulee näihin polttoaineisiin, niin kyllä me olemme todella hankalassa tilanteessa näitten hintojen osalta. Sain kansalaispalautetta siitä, että ei ole enää järkeä käydä töissä, kun 30 prosenttia nettopalkasta menee dieseliin. Otetaan se vaikka tänne maatalouden puolelle: miettikääpäs, että kun siellä lomittajat kulkevat dieselautoilla, niin se työnteko alkaa menemään aika kannattamattomaksi, puhumattakaan näistä yrittäjistä, joilla maatiloillakin dieseliä palaa ja bensaa palaa. Näillä hinnoilla tämä kannattavuus on vieläkin hankalampaa.

Ruuantuotantoa ei voida erottaa muusta maakuntien ja koko Suomen elinvoimasta, ja Suomen elinvoimahan koostuu monista eri asioista. Meitä keskustalaisia on täällä salissa tänäänkin syytetty, että olemme siltarumpupoliitikkoja, aivan ministeri Lulu Ranteen toimesta. Täytyy sanoa kyllä, että itse asiassa siltarummut ovat varsin tärkeitä alempiasteiselle tieverkolle ja myös niille yksityisteille, ja väittäisin, että ilman siltarumpuja ei autolla yli mennä niistä ojista. Ylpeästi myös tunnustan sen, että olemme aluepoliitikkoja. Me puolustamme Suomen eri alueita. Me tulemme eri puolilta Suomea, eri maakunnista, ja me olemme sillä valtakirjalla täällä puolustamassa nimenomaisesti koko Suomea. Valitettavasti tässä talossa monesti tuntuu siltä, että se harvaan asutun Suomen ääni häviää. Maakunnissahan ei vaadita mitään ekstraa. Siellä vaaditaan vain, että meillä olisi samanlaiset mahdollisuudet elää ja kasvattaa lapsia ja yrittää kuin muuallakin Suomessa. Jos lähdetään miettimään tämän päivän keskustelunaihetta, että se on suomalainen ruoka ja maatalous, niin se ruoka kasvaa muuten siellä harvaan asutussa Suomessa maaseudulla ympäri Suomea, ja sitäkään yritystoimintaa ei voida tehdä, elleivät meillä ole ne perusasiat siellä kunnossa. Me olemme puhuneet täälläkin aivan, voisi kuvitella, ihan tämmöisistä perusasioista, mistä ei tarvitsisi pitää edes erikseen ääntä, että olisi toimivat laajakaistayhteydet, että olisi toimivat puhelinverkot, että olisi tiestöä, millä pystytään ajamaan myös raskailla kulkuvälineillä, koska se malmi, mikä tulee sieltä kaivoksista, kulkee raskailla ajoneuvoilla. Maito kulkee teitä pitkin, puutavararekat tarvitsevat alempaa tieverkkoa, eli ne raaka-aineet tulevat sieltä maaseudulta. Tiestön korjausvelkahan tulee kasvamaan kasvamistaan, vaikka tämä hallitus ainakin perussuomalaisten suulla mainosti kovasti, että teiden korjausvelka tulee paranemaan. Nythän tulee käymään niin, että tässä viimeisimmässä, Purran elokuussa tekemässä budjettiehdotuksessa tiestön korjausvelka nousi 200 miljoonalla eurolla ensi vuonna, elikkä alempiasteinen tieverkko tulee myös rapistumaan. Itse olen aina kantanut ylpeydellä tätä aluepoliitikon viittaa, ja kyllä täytyy sanoa, että tällä vaalikaudella meillä keskustan eduskuntaryhmässä on kyllä tilanne, että tulivatpahan mistä päin tahansa Suomea meidän edustajat, niin me aina puolustamme koko Suomea. Me aina puolustamme myös harvaan asuttua Suomea, ja ylpeydellä kannan tätä keskustan lippua täällä. Toivoisin myös, että hallituspuolueissakin lähdettäisiin sille linjalle, että koko Suomi on yhtä arvokas. Kun tänään julkaistiin näitä yritysbarometrejä, niin olen erittäin huolissani, koska kotiseudullani Pohjois-Karjalassa oli tässäkin yritysbarometrissa koko maan tasoa heikommat odotukset tulevaisuuden suhteen. Eli kyllä tämä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on meitä Itä-Suomen alueita, Itä-Suomen rajamaakuntia, pistänyt todella tiukalle. Keski-Karjalan seudulla, varsinkin Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan maakunnissa, tarvitaan kyllä toimia, että me pystymme sitä normaalia elinkeinoelämää ja myös maataloutta siellä harjoittamaan myös tulevaisuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kysyn: Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta ennallistamisasetus ei tulisi voimaan tällaisena kuin se tässä hetkessä on Suomelle esitetty? Siis aiotteko te tarttua Ruotsin malliin, ja aiotteko te esittää neuvotteluita komissiolle siitä, että talousmetsät jäisivät tämän ennallistamisasetuksen ulkopuolelle? Sillä ei ole mitään tekemistä edellisten hallitusten kanssa, sillä ei ole mitään tekemistä tulevien hallitusten kanssa. Momentum on tässä ja nyt, ja jos sitä ei nyt käytetä, niin te voitte syyttää seuraavalla hallituskaudella, että kuinka tälle asialle ei ole tehty mitään, ja joku muu sitä sitten päättää varmaan. Tällaisessa tilanteessa käyttäisin ajan viisaasti ja neuvottelisin komission kanssa näistä muutoksista, koska on erittäin kriittistä, että suomalaisille metsänomistajille, 600 000 suomalaiselle, ei tule toistakymmentä miljardia euroa lisälaskua siitä, että hakkuutulot menetetään, tai tämmöinen epäselvä esitys vie heiltä käytännössä toimeentuloa.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Olen täysin samaa mieltä edustaja Kempin kanssa, mutta jos muistetaan, niin ennallistamisasetuksen keskeiset neuvottelut EU-tasolla käytiin keskustan ollessa hallituksessa, ja vielä maa- ja metsätalousministerinä. Suomi ja kokoomustaustainen ministeri vastustivat tätä asetusta. Kyllä nyt lähtökohtanani kokoomuksen näkökulmasta on, että Suomi käyttää täysimääräisesti kaikki asetuksen mahdollistamat kansalliset joustot. Meille on tärkeää yksityisomaisuuden suoja ja omaisuuden kunnioittaminen. Se on toimeenpanon keskeinen reunaehto. Yksityisillä mailla lähtökohtana on vapaaehtoisuus, kannustimet ja korvaukset, jos semmoiseen mennään, mutta me pyritään käyttämään kaikki kansalliset joustot. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Otan vielä pätkän uudestaan, kun ministeri saapui takaisin. Nimittäin tämä asia on niin ajankohtainen ja merkityksellinen. Metsä pitää meidät hengissä. Metsä pitää meidät hengissä niin monella tavalla tässä maassa, eikä vähiten sen takia, että viennin tuloistamme 17 prosenttia tulee metsätaloudesta ja metsä on ollut uusiutuva luonnonvara, sellainen raaka-aine, joka korvaa fossiilisia polttoaineita monellakin tavalla. Metsä pitää hengissä myös monia maatiloja. Se nimittäin toimii eräänlaisena pankkina monelle tilalle ylisukupolvisuudessaan. Kertakaikkisesti metsänomistajia ihailen suuresti. Ajattelen, että tämä ennallistamisasetuksen eteneminen ei ole pikkujuttu metsätalouden kannalta. Siksi haluan kysyä ministeriltä: Aikooko Suomi esittää komissiolle neuvotteluita kansallisten joustojen käytöstä talousmetsien kohdalla? Siis aiommeko me ennallistamisasetuksen kohdalla, ennen kuin me päästämme mitään papereita tästä maasta eteenpäin, esittää komissiolle kansallisia joustoja niin, että talousmetsät voitaisiin sulkea ennallistamisasetuksen ulkopuolelle? Se olisi erittäin kriittistä. Tämän talousmetsän kansallinen merkitys on niin suuri. Se on siis merkittävä vientituote. Se on merkittävä talouden kivijalka tälle maalle. Sen avulla on rakennettu [Tuomas Kettunen: Juuri näin!] hyvinvointi tähän maahan, ja metsänomistajia on tässä maassa 600 000. Ajattelen, että omaisuudensuojan puolustaminen ei ole pikkujuttu. Haluaisin vastauksen kysymykseen: aikooko Suomi esittää komissiolle näitä neuvotteluita ja edistää näitä kansallisia joustoja täysimääräisesti, [Milla Lahdenperä pyytää vastauspuheenvuoroa] aivan kuten Ruotsissa ollaan edistetty eli laitettu tiukat tähän kohtaan? Luonnon hyväksi tarvitaan työtä, mutta se on tietenkin tehtävä yhdessä metsänomistajien kanssa. Tämäntyyppistä lainsäädäntöä, joka on ensinnäkin runnovaa, erittäin epäselvää ja määrittelemätöntä, ei tulisi edistää tässä maassa. Esimerkiksi tämä heikentämättömyysvelvoite on erittäin epämääräinen, eikä meillä ole keskustelustakaan päätellen vielä tarkkaa käsitystä siitä, mitä kustannuksia tästä ennallistamisasetuksesta Suomelle tulisi. On arvioitu, että se kustantaisi noin miljardi euroa vuodessa, ja toisaalta on arvioitu, että nämä menetetyt hakkuutulot olisivat toistakymmentä miljardia euroa, siis suuria summia. Eikä Suomella ole tällaiseen varaa, varsinkin kun otetaan huomioon, että me puhumme nyt metsänomistajien, tavallisten suomalaisten, omaisuudesta, jota sosialisoitaisiin tällä tavalla. Se ei keskustalle käy.