Lindén Aki

Arvoisa rouva puhemies! Pyysin vielä toisen puheenvuoron sen takia, että nyt on uusi eduskunnan oikeusasiamies ja edellisen viranhaltijan kanssa kävimme tässä muutaman kerran keskustelua, jossa pyysin kiinnittämään huomiota siihen, mitä tälle arvokkaalle kertomukselle tulee tehdä tämän salin ulkopuolella. Kun itse työskentelin terveydenhuollon tehtävissä, niin silloisena aikana, jolloin sähköiset työvälineet eivät olleet niin yleisiä kuin nykyisin vaan oli tämä printtiversio, tein sillä tavalla sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä että Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä, että otatin tästä terveydenhuollon osiosta kopiot — yleensä 10—15 sivua oli niitä — ja se jaettiin siellä sitten sanotaan tuollaiselle 30—40 esimiestason henkilölle, jotta he lukisivat ja perehtyisivät siihen, koska tässä on erittäin arvokas kooste siitä, miten lakeja tulee tulkita Suomessa. Laithan ovat asioita, jotka tunnetaan terveydenhuollossa, ja sitten tietysti niille on perustelut, mutta juuri tätä kautta saadaan tietoa siitä, kuinka niitä tulisi soveltaa. Mielestäni nyt kun meillä on ollut jo vuosia tietysti käytössä sähköinen mahdollisuus, tulisi kiinnittää huomiota siihen, jos virastolla suinkin on siihen resursseja, että siellä kentällä, missä käytännössä toteutetaan tätä palvelua, myös muut kuin ne, jotka saavat jonkun huomautuksen tai joiden tekemisiin kiinnitetään huomiota, perehtyisivät siihen kokonaisuuteen, joka on sen kyseisen toimialan kooste näistä, koska tällä on erittäin suuri merkitys siinä, kuinka tulee toimia. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Teen tärkeimmän asian ensin eli ehdotan tämän mietinnön hylkäämistä. Teen myös seuraavat lausumaehdotukset, jotka on myös toimitettu etukäteen sähköisesti edustajille, ja niitä on kolme: 1) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää alkoholin etämyynnin rekisteröimismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton toteuttamista sekä ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi etämyynnissä.” 2) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto tekee arvioinnin tehtyjen alkoholilakimuutosten vaikutuksista Alkon asemaan ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin, jotta hallitusohjelman kirjaus Alkon kansanterveydellisen tehtävän ja aseman säilyttämisestä toteutuu.” 3) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto varmistaa ehkäisevän päihdetyön sekä alkoholihaittojen korjaamiseen riittävän valtion rahoituksen tai selvittää ja ottaa käyttöön mallin, jolla haittaveroja korvamerkitään suoraan haittojen ennaltaehkäisyn ja korjaamisen rahoitukseen.” Tässä varsinaiset ehdotukset. En käytä nyt laajempaa perustelupuheenvuoroa näiden puolesta, mutta tässä paikaltani käytettävissä olevan ajan puitteissa totean lyhyesti seuraavat asiat: Minulla oli tänään tänne liikennöidessäni autoradio päällä, ja kuulin pienen otteen käydystä radiokeskustelusta, jossa edustaja Tanus sanoi minusta erinomaisella tavalla, että alkoholin saatavuus ei ole Suomessa kenellekään ongelma tänä päivänä, ja olen siitä aivan ehdottoman samaa mieltä. Edelleen kuulin hänen myös sanovan, että tämän lain koko valvonta on reikäinen, joka oli hyvin valittu sana tähän yhteyteen. Täällä on mainittu edustaja Räsäsen puheenvuorossa äsken kuultuna verkkomainonnan tulo myös väkeviin, ja sitten tässä on tietysti kaiken kaikkiaan tämä verojen menetys, jota edustaja Sarkkinen äsken erinomaisella tavalla valotti. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kun oli laaja kuuleminen, niin saimme tuoreinta tietoa alkoholinkulutuksesta Suomessa, ja sen voisi esittää yhteenvetona muutettuna absoluuttiseksi ja yli 15-vuotiasta suomalaista kohti niin, että on 8—9 litraa tilastoitua alkoholinkäyttöä. Siinä on mukana silloin Alkon myynti, ravintolamyynti ja vähittäiskaupan myynti. Sitten on noin kaksi ja puoli litraa verkkomyyntiä ja toiset kaksi ja puoli litraa matkustajatuontia eli siis noin 13—14 litraa absoluuttiseksi alkoholiksi muunnettuna yli 15-vuotiaasta kohti. Tämä jakaantuu vielä erittäin epätasaisesti, ja osalle väestöä tästä on ihan valtavat haittaseuraukset, joita me sitten verorahoilla hoidamme niin siellä poliisin työssä kuin sairaaloissa. Senkin takia kohtuullinen verotus tässä olisi enemmänkin kuin paikallaan.

Arvoisa herra puhemies! Harvoin — tai itse asiassa en koskaan aikaisemmin — olen tehnyt niin, että lukisin täällä suoraan sanomalehdessä tai tiedotusvälineessä olevan kirjoituksen, mutta tässä kaksi vuorokautta sitten Ilta-Sanomissa päätoimittajakuntaan kuuluva Heidi Hagelin kirjoitti aivan erinomaisesti tästä käsiteltävästä aiheesta. En siteeraa sitä kokonaan, se oli aika pitkä kirjoitus, mutta kuitenkin osan: ”Eihän tämä nyt voi olla tällaista, että ihminen ei pysty hoitamaan omia asioitaan, puuskahti äitini. Hän oli saanut verottajalta tai pankista ilmoituksen, mutta kun hän yritti avata sitä digipalvelussa, mitään ei tapahtunut. Lupasin, että katsotaan yhdessä, kun tulen käymään.” ”Kuulen samaa jatkuvasti. Niin ystävieni puheissa omista vanhemmistaan kuin lukijapalautteissa, kun kirjoitan aihepiiristä.” ”Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo sanoi Helsingin Sanomien (12.6.) haastattelussa, että saa jatkuvasti vanhuksilta ja heidän omaisiltaan yhteydenottoja, joiden perussanoma on: voiko tämä olla totta. Jos et osaa hoitaa asioitasi digitaalisesti, asioiden hoitaminen on lähes mahdotonta. Terveysasiat, pankit, matkaliput, verottaja, parkkimaksut — kaikkeen tarvitaan digiä ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.” ”Topo kertoo, miten ikäihmiset ovat saaneet laskuja käyttämättömistä terveydenhuollon ajoista. Ikäihminen ei edes tiennyt saaneensa aikaa, sillä ilmoitus tuli sähköiseen potilastietojärjestelmään, jota hän oli käyttänyt vain sukulaisensa avustuksella. Itse hän ei osannut käyttää järjestelmää.” ”Toinen lopetti käynnin uimahallissa, koska parkkimaksun pystyi maksamaan vain sovelluksella. Kolmannelta jäivät sukujuhlat väliin, koska bussimatkaa ei voinut maksaa käteisellä eikä kortilla — lippu olisi pitänyt ostaa sovelluksella.” Lopetan tässä vaiheessa tämän siteeraamisen, mutta erinomainen, laaja artikkeli. Kiinnitän nyt huomiota siihen, että pari kuukautta sitten me käsittelimme täällä eduskunnassa nimenomaan sitä lakia, joka on liitännäislaki nyt käsittelyssä olevalle laille, jossa käytännön tilanne on se, että kun henkilö esimerkiksi sukulaisensa avustuksella käy vaikka katsomassa omia Kanta-tietojaan tai sitten verotietojaan, niin automaattisesti kaikkiin näihin valtion digijärjestelmiin tulee ikään kuin viesti siitä, että kyllähän tämä henkilö osaa käyttää digitaalisia välineitä, ja sen jälkeen sellaisen täpän tai merkin, minkä on aiemmin tehnyt, että haluaakin paperisena nämä tiedot, vaikutus lakkaa ja syntyy edellä kuvatun kaltaisia tilanteita. Minusta tämä on erittäin vakava tilanne. Kiinnitän huomiota siihen, että esimerkiksi kokoomuksen eräät kansanedustajat aika näyttävästi saivat palstatilaa kritisoidessaan tätä nykyistä järjestelmää, mutta olivat sitten itse täällä säätämässä lakia. [Aino-Kaisa Pekonen: Näin on!] Siinä yhteydessä käytin itse puheenvuoron, jossa totesin, että olen monta kertaa kuullut myös hallituspuolueiden piiristä yksittäisten kansanedustajien näkemyksiä siitä, että tässä suhteessa Suomessa tilanne on nyt huolestuttava ja vakava, mutta sitten, kun tulee konkreettinen lainsäädäntötilanne, kuitenkin seistään sellaisen huononnuksen takana. Olen kovasti itse miettinyt, mitä tässä oikeasti pitäisi tehdä, koska pelkkään kritiikkiinkään en haluaisi tässä sortua. Eräs konkreettinen ratkaisu voisi olla sellainen, että jokaisessa kunnassa — mahdollisesti suurissa kaupungeissa tarvittaisiin useampiakin pisteitä — olisi kerta kaikkiaan joku piste tai sellainen, johon ihminen voi mennä ihan, voisiko sanoa, avuttomuutensa näissä asioissa näyttäen, että nyt ei osaa jotain asiaa tai pysty hoitamaan sitä, ja saisi tietysti opastusta mutta ihan käytännön apuakin siinä niin, että sitten hoidettaisiin se konkreettinen asia. Tietysti joku yksittäinen asia, vaikkapa äskeisessä pääkirjoituksessa mainittu bussilipun tilaaminen, vaikkapa näin paljon vaivaa näkemällä on aika keinotekoiselta ja hankalalta kuulostavaa, mutta jotainhan meidän täytyy ihan oikeasti tässä tehdä. Eikä pelkästään aika hoida tätä asiaa, koska nämä digitaaliset järjestelmät muuttuvat koko ajan yhä vaativammiksi ja ihminenkin, joka nyt tuntuu osaavan ja jollakin lailla pärjäävän nykyisessä maailmassa, ei kenties sitten kymmenen vuoden päästä pärjääkään. Eli tässä on oikeasti vakava asia, ja istuvan hallituksen, joka nyt on pääministeri Orpon hallitus, tulee ehdottomasti puuttua tähän tilanteeseen ja tehdä sellaista lainsäädäntöä ja sellaisia aloitteita ja ratkaisuehdotuksia, jotka auttavat ihmisiä tässä, eikä niin, että tässä luodaan lisää tätä digisyrjäytymistä ja sitten mennään patsastelemaan tiedotusvälineiden sivuille ja ollaan kovasti huolissaan siitä, mitä ollaan juuri itse aiheutettu. — Kiitoksia. [Aino-Kaisa Pekonen: Erittäin hyvä puhe!]

Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä selkeyttää keskustelua niiltä osin, mikä koskee tätä ikärajan tarkistamista. On aivan totta, että tässä vastalauseessa, jonka ovat jättäneet kokoomus, perussuomalaiset ja ruotsalaiset, 40 §:ään, jonka otsikko on Iän todistaminen, jää virke, jossa todetaan, että ”alkoholijuoman toimituksen vastaanottaja on velvollinen todistamaan ikänsä 1 momentissa tarkoitetulla asiakirjalla alkoholijuoman toimittajalle”, mutta he esittävät käytännössä poistettavaksi siitä toista virkettä, joka on siinä mietinnössä, ja se kuuluu näin: ”Alkoholijuoman toimituksen ostaja on velvollinen todistamaan ikänsä ennen alkoholijuoman ostamista. Jos alkoholijuoman osto tapahtuu etäyhteyden välityksellä, on alkoholijuoman ostaja velvollinen todistamaan ikänsä vahvan sähköisen tunnistautumisen avulla.” Ja sitten siitä aiemmin siteeraamastani 35 a §:n pitkästä kohdasta esitetään poistettavaksi niitä tiukennuksia, jotka liittyivät siihen iän tarkistamiseen, rekisteröintivelvollisuuteen niin, että voidaan tarkentaa ja valvoa, että se on käytännössä tapahtunut, ja se tieto piti säilyttää kaksi vuotta. Eli kohtuudella sanottuna on niin, että tämä mietintö on näiltä osin tiukempi ja pidemmälle menevä, mutta on toki näin, että myös siinä alkuperäisessä hallituksen esityksessä, johon sitten myös vastalause pohjautuu, on myös velvollisuus näyttää ja todistaa tämä ikä. Näin on asia. Vielä olisin ottanut esille tämän Boreniuksen lakitoimiston lausunnon, joka on Alkon asiantuntijalausunnon liitteenä. Siinä juristi Ilkka Aalto-Setälän hyvin laajassa lausunnossa käy perusteellisesti ilmi, miksi tämä todennäköisesti vaarantaa Alkon monopoliaseman, sillä monopoliasema perustuu Alkon erityiseen rooliin, että sen kautta tapahtuvalla myynnillä pystytään pitämään jollakin tavalla enemmän aisoissa niitä kansanterveydellisiä riskejä, joita alkoholin käyttöön ja myyntiin liittyy. Kun myynti nousee tietylle asteelle ja sitä vielä sitten vaikkapa — kuten alkuperäisessä lakiesityksessä mainitaan — somessa tai verkossa tapahtuvalla voimakkaalla väkevien alkoholijuomien markkinoinnilla tullaan lisäämään, niin se tulee asteittain johtamaan tilanteeseen, jossa se Alkon kansanterveydellinen vaikuttavuus ei enää ala tukea sitä monopoliasemaa, ja tällä tavalla se sitten alkaa murentaa sitä Alkon monopoliasemaa. Kyllähän tässä oikeasti tavoitteena on massiiviset liiketaloudelliset intressit lisätä alkoholin myynnin ja välittämisen liiketoimintaa ja siitä saatavia voittoja ja sillä tavalla murentaa sitä pitkän linjan alkoholipolitiikkaa, mikä Suomessa kuitenkin on ollut lähtökohtaisesti terveyttä suojelevaa.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Viime eduskuntavaalien jälkeen sorvattiin Säätytalolla ohjelmaa tälle vaalikaudelle. Hallituspuolueilla oli kova usko, että velkaantuminen taitetaan ja Suomen talous saadaan nousuun. Lääkkeiksi valittiin suurituloisten veronkevennykset, sosiaaliturvan leikkaukset ja työmarkkinoiden sanelupolitiikka. Kuluneet kolme vuotta ovat viimeistään osoittaneet, että valittiin väärät lääkkeet. Ei tullut 100 000:ta uutta työpaikkaa, ei tullut talouskasvua, velkaantuminen ei taittunut. Tuli Euroopan epäonnistunein talouspolitiikka ja unionin korkein työttömyys. Samalla velka nousi ennätyslukemiin. Nyt ihmisiä patistetaan sosiaaliturvan ja koulutuksen leikkauksilla työpaikkoihin, joita ei kerta kaikkiaan ole olemassa. Voiko suuremmin epäonnistua? [Timo Harakka: No ei kyllä voi!] Pääministeri on vakuuttanut, että sopeutustoimissa keneltäkään ei vaadita kohtuuttomia, mutta monet leikkaukset ovat osuneet samoihin heikossa asemassa oleviin ihmisiin. Pienituloisten määrä on kasvanut 120 000:lla, heistä 30 000 on lapsia. Epävarmuus kalvaa myös keskiluokkaa. Työttömyyden noustua lähes 350 000:een ja työttömyysturvan heikentyessä leviää pelko niidenkin keskuuteen, joilla vielä on töitä. Tällöin ei uskalleta kuluttaa kuin pakollisiin menoihin. Asuntokauppa tyrehtyy. Luottamus rapautuu. Tämä on se tuntematon jarru, joka ehkäisee nousun alkamista. Arvoisa puhemies! Hallitus vetoaa aina heikkoon suhdanteeseen ja kansainvälisiin kriiseihin. On totta, että näillä on vaikutusta energian hintoihin ja ihmisten mielialoihin, mutta ne eivät yksin selitä maamme talouden jäämistä jälkeen muusta Euroopasta. Hallituksen omat toimenpiteet ovat myös pahentaneet tilannetta. Työmarkkinapolitiikassa hallituksen koventunut linja on syönyt luottamusta. Julkisten palvelujen leikkaukset ovat lisänneet työttömyyttä. Suurituloisten veroalennukset ovat kasvattaneet valtion velkaantumista ja korkomenoja. Työttömyysturvan suojaosan poisto vähentää työvoiman tarjontaa. Terveydenhuollossa toteutetaan kummallisinta terveyspolitiikkaa ikinä. Terveyskeskusjonoja pidennetään, asiakasmaksuja korotetaan ja rahaa ohjataan satoja miljoonia yksityiseen terveydenhuoltoon muutaman isoimman kaupungin varakkaammalle väestölle. Tälle on vaihtoehto. Se on työn ja toivon vaihtoehto, luottamuksen lisäämisen vaihtoehto. SDP on johdonmukaisesti tällä kaudella, joka ikinen vuosi, esittänyt vaihtoehdon hallituksen politiikalle. Niissä velkaa otetaan vähemmän mutta sopeutuksen taakka jaetaan oikeudenmukaisemmin. Kaikille vastustamillemme hallituksen leikkauksille olemme esittäneet korvaavan sopeutustoimen. Tämä on sitä oikeudenmukaisuutta, jota hallituksen politiikka ei ole ihmisille tarjonnut. Tällä rakennetaan luottamusta. SDP:n vaihtoehdossa palautamme työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat emmekä hyväksy rajuja terveydenhuollon maksujen korotuksia. Esitämme useita toimenpiteitä asuntokaupan vauhdittamiseksi. Vihreä siirtymä ei ole meille uhka vaan mahdollisuus. [Arto Satonen: Ja mitkä olikaan säästötoimet?] Tätä on toistuvasti korostanut myös teknologiateollisuus. Siksi suuntaamme rahoitusta puhtaan energian investointeihin. [Timo Heinonen: Lisää hitasasuntoja!] Verotuksella paitsi rahoitetaan julkisia menoja puolustuksesta kirjastoihin myös vähennetään eriarvoisuutta. Siksi esitämme listaamattomien yritysten osinkoverotuksen uudistamista, yritystukien perkaamista, suurituloisten verotuksen progression pitämistä vuoden 2025 tasolla ja erityisesti hallituksen härkäpäisesti ajaman yhteisöveroalennuksen perumista. Arvoisa puhemies! Hallituksen viimeinen kehysriihi jäi näpertelyksi, vaikka tilanne olisi edellyttänyt käänteentekeviä ratkaisuja. Nyt hallitus jättää seuraajalleen perinnöksi ennätysvelkaantumisen, konkurssitsunamin ja järkyttävän korkean työttömyyden. Sama hallitus vaatii oppositiolta leikkauslistojen esittämistä ensi vaalikaudelle, vaikka se itse ei ole halukas tai kyvykäs muuta kuin kauhistelemaan edessä olevaa urakkaa maan talouden korjaamisessa. Tämä hallitus on epäonnistunut ja lyönyt hanskat naulaan. Se tarjoilee viimeisiä namuja omille eturyhmilleen. Samalla se viime töikseen tyhjentää valtion kassan ja jättää karmaisevan velkavuoren, yli 17 miljardia vuodessa, seuraajalleen. Tätä rakasta isänmaata tämä hallitus ei saa nousuun. [Minja Koskela: Ei saa seuraavakaan!] Suomi ansaitsee parempaa.

Arvoisa herra puhemies! Pyysin puheenvuoron vasta kuunneltuani kotvan aikaa tätä keskustelua. Halusin kiinnittää huomion nimenomaan tähän, mistä edustaja Kemppikin viimeksi puhui, tähän digikuilukysymykseen, erityisesti sen takia, että viime viikon tiistaina me käsittelimme täällä lakia, joka liittyi sähköiseen tiedoksiantoon Verohallinnossa. Siitä äänestimmekin viime viikon keskiviikkona. Oppositio esitti yksimielisesti sen lain hylkäämistä, koska siinä tehdään ratkaisu, joka tulee vaarantamaan todennäköisesti tuhansien ikäihmisten taloudellisia etuja tällä hetkellä. Eli OmaVero-järjestelmän sisälle lyödään sellainen käytäntö, että siellä on sellainen täppä, jota täppäämällä voi ilmoittaa, että saa jatkossakin kirjallisessa muodossa tiedot, mutta jos on kerrankin käynyt siellä OmaVerossa jonkun ihan muun asian takia, niin automaattinen tietojenkäsittely poistaa sen ja sillä tavalla tulkitaan, että nyt henkilö ei enää tarvitse niitä kirjallisessa muodossa. Sen jälkeen, ilmoittamatta mitään kansalaiselle, ne alkavat tulla vain digitaalisesti, ja sitten ihminen voi ihmetellä, että mitähän lähetyksiä on tullut eikä tiedä niistä yhtään mitään. Tämä ei siis ole se laki, jota nyt käsittelemme, mutta tässä puhuttiin nyt hyvinkin voimakkaasti ikäihmisten digikuilusta, joka kattaa varmaan puoli miljoonaa suomalaista. Kun aivan konkreettisesti käsittelimme viime viikolla asiaa, jossa me lisäsimme tätä digikuilua, niin hallituspuolueiden edustajilla ei ollut tarvetta olla siitä asiasta eri mieltä eli meidän opposition kanssa samaa mieltä. Mutta nyt tässä asiassa käytetään, kehtaan sanoa, hurskastelevia puheenvuoroja, joissa kerrotaan, että aina pitää huolehtia siitä, että ikäihmisetkin saavat kirjallisessa muodossa nämä asiat. Se, mitä tulee Tullin resursseihin ja kaikkeen, mitä niistä on sanottu, on ehdottoman paikkansapitävää. Täällä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa meillä on käsittelyssä alkoholin kotiinkuljetusasiat, joita ei nyt käsittelyn ollessa kesken ole tietenkään asiallista käydä yksityiskohdiltaan läpi, mutta julkisuudessakin olleiden tietojen mukaan me tiedämme, että Tullin resurssithan eivät tällä hetkellä millään tavalla tule riittämään. Vaikka tekisimme sen valtiovarainvaliokunnan ehdottaman tietynlaisen veromerkinnän, niin meillä jää kymmenien miljoonien eurojen edestä saamatta veroja sen takia, että ei ole resursseja tarkistaa ulkomailta tilatun alkoholin verojen maksua. Mutta myös nämä halusin tähän keskusteluun mukaan.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on käytetty jo erinomaisen hyviä puheenvuoroja, missä tämän lain ongelmat on nostettu esille, eli edustajien Viitanen, Elo ja Kalli puheenvuorot, ja sitten kannatuspuheenvuorot ovat tulleet edustajilta Lyly ja Kallio tässä. En koe tarvetta toistaa niitä ongelmia, jotka näissä puheenvuoroissa on käyty jo perusteellisesti läpi, niin kuin näissä vastalauseissakin ihan kirjallisessa muodossa. Käytin tästä asiasta puheenvuoron jo ykköskäsittelyssä, mutta ajattelen ihan vakavasti, että tämä on kyllä niin suuri asia, että tämä olisi vaatinut vielä perusteellisemman keskustelun julkisuudessa ja täällä eduskunnassakin, kun ihan tarkemmin ryhtyy nyt miettimään, mistä tässä on kysymys. Olin tänään tuuraamassa erästä edustajakollegaa, joka on työmatkalla. Olin siis tapaamassa erästä vierasryhmää hänen sijastaan, ja kun kerroin, että esimerkiksi tämmöinen laki on meillä nyt tänään täällä käsittelyssä, ja he edustivat tällaista vireää mutta vanhempaa sukupolvea kuitenkin, niin kyllä aika moni siinä ihmetteli, miten tässä nyt tulee pärjäämään. Eli ihan niin kuin täällä on sanottu, hyvä tarkoitus nyt kyllä pilaantuu sillä, että tänne on tehty niin pitkälle meneviä automaatioita, että jos jossain viranomaispalvelussa käyt sähköisesti, niin siitä automaattisesti — käytän nyt kansanomaisesti ilmaisua — tietokone tulkitsee, että nyt olet sitten kompetentti siihen, että kaikki viranomaisasiointi tästä lähtien tapahtuu sinulle sähköisessä muodossa. Itse tässä viime viikolla sain kolme kirjettä verottajalta, eli siellä oli kaksi kiinteistöveroa — oma ja puolisoni kiinteistövero ja erään kuolinpesän kiinteistövero — ja sanotaan näin, että kyllä se tuntui turvalliselta, kun ne tulivat kirjeinä, ja tiedän, että 6.8. ja 6.10. ne menevät maksuun. Tämä on kyllä liian nopeaa etenemistä nyt tähän digitaaliseen suuntaan, vaikka kehitys vääjäämättä kulkee tähän suuntaan. 30 vuoden päästä tämä tuskin on mikään ongelma, mutta kyllä tästä seuraavan viiden vuoden aikana suuria ongelmia tulee. Kiinnitän vielä huomiota siihen, että yleensä kun olemme näistä digitalisaation haasteista täällä puhuneet, niin olen huomannut, että eräät kansanedustajakollegat ovat hyvin aktiivisesti käyttäneet puheenvuoroja ja vaatineet huomion kiinnittämistä siihen, että ei tässä kyseessä ole mikään pieni erityisryhmä. Me voimme puhua vähintään puolesta miljoonasta ihmisestä. Täällä edustaja Pauli Kiuru on usein näistä puhunut, edustaja Juha Mäenpää on näistä puhunut, ja kyllä tässä on kysymys vakavasta asiasta, johon eduskunnan täytyisi suhtautua vakavasti ja tehdä ennen kaikkea niitä positiivisia ratkaisuja. Nyt on konkreettisesti kysymys yhdestä lakiehdotuksesta, jossa tämän hylkääminen on se positiivinen ratkaisu, mutta meidän täytyy muuten pyrkiä ratkaisemaan tätä asiaa.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten tässä asian esitellyt valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Lohi, totesi, niin tähän on jätetty kaksi vastalausetta. Päädyin itse siihen, että koska vastalause, jossa itse olen mukana, on varsin lyhyt, on käytännöllisintä, että lukaisen sen tässä, ja se on puheenvuoroni sisältö. Se kuuluu näin: ”Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että jatkossa Verohallinnon päätökset ja asiakirjat annetaan tiedoksi sähköisesti ilman erillistä suostumusta, jos asiakas käyttää OmaVeroa tai jos asiakkaalla on Suomi.fi-viestit-tili käytössä. Postitse toimitettavat asiakirjat säilyvät käytössä vain niille henkilöille, jotka eivät asioi sähköisesti. Valittu toteutustapa sisältää kuitenkin merkittäviä oikeusturvariskejä, jotka kohdistuvat ensisijaisesti valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin. Esityksessä siirrytään suostumusperusteisesta mallista järjestelmään, jossa sähköinen tiedoksianto voi tapahtua ilman vastaanottajan erillistä suostumusta. Käytännössä kansalaisen vastuulle jää isolta osin varmistaa aktiivisesti itse, ettei hän kuulu sähköisen tiedoksiannon piiriin. Esitettyjen lakimuutosten myötä jää todellinen riski, että tietyissä tilanteissa esimerkiksi ihmisen verotukseen vaikuttavista tosiasiallisista päätöksistä lähetetyt viranomaisviestit eivät tavoita kohdettaan. Ongelma korostuu etenkin ikäihmisillä sekä muistisairailla, joiden tietotekniset valmiudet eivät välttämättä vastaa tilanteen vaatimukseen, ja näin asettaa kohtuuttoman taakan heille sekä heidän omaisilleen. Tällöin ilmeisenä vaarana voi olla palveluiden saatavuuden hankaloituminen tai pahimmassa tapauksessa jääminen kokonaan niiden ulottumattomiin. Muutos on liian nopea ja suoraviivainen ja näin ollen aiheuttaa tarpeetonta sekaantumista ja vaikeuksia asioinnissa. Nyt haettu pieni säästö toimintamenoissa uhkaa koitua isommaksi laskuksi tulevaisuudessa, kun ihmisten asiointi viivästyy ja hankaloituu ja tätä kautta päätösten käsittelyajat venyvät. Verohallinto on eräs keskeisimpiä viranomaispalveluja Suomessa, ja on ensiarvoisen tärkeää, että kaikille verovelvollisille taataan selkeä ja esteetön mahdollisuus asiointiin ja omien veropäätöstensä hoitamiseen. Nyt ehdotettu laki vaarantaa viranomaisen yhdenvertaisen toiminnan ja saavutettavuuden.” — Tämä on siis sen sisältö. Olin itse mukana, kun tätä käsiteltiin valiokunnassa, ja olen kovasti miettinyt tätä asiaa, koska muutama päivä sitten me keskusteltiin siitä yleislaista, jonka käytännön sovellus tämä nyt sitten erityisasiassa eli verotuksessa on, ja kiinnitin siinä keskustelussa huomiota siihen, että emme puhu pelkästään mistään pienestä ryhmästä ihmisiä, vaan meillä on tiedossa, että ainakin puoli miljoonaa ihmistä, mahdollisesti suurempikin joukko, ei ole vielä niin käytännöllisiä digitalisaation käyttäjiä, että tämmöinen riski on todella olemassa. On hyvä, että siirrytään digitalisaatioon, mutta tässä tapauksessa riski on suuri, koska se edellyttää koko ajan sellaista aktiivista kannanottoa, että ilmoittaa, että näiden pitää tulla minulle postitse, eli se ei riitä, että sen on kerran tehnyt. Äkkinäinen käväisy vaikkapa niillä sivuilla siellä OmaVerossa käytännössä nollaa sen tilanteen, ja sitten ihminen ei tiedäkään, että enää se ei tule hänelle postitse. — Tässä vain perustelua tälle.

Arvoisa herra puhemies! Aloitan siitä, mihin edeltävä puheenvuoron käyttäjä lopetti, eli meillä todellakin uusi oikeusasiamies, joka on aloittanut 1. tammikuuta 26, on ensimmäistä kertaa salissa nyt tässä roolissa meidän edessämme, ja osaltani toivotan teidät myös tänne tervetulleeksi. Siksipä käytän oman puheenvuoroni aiheesta, josta olen edelliselle oikeusasiamiehelle kertaalleen, ellen kahdestikin, sanonut. Se liittyy siihen, että me saamme lisää vaikuttavuutta tälle erittäin tärkeälle kertomukselle ja siellä esitetyille linjanvedoille siitä, kuinka lainsäädäntöä pitäisi noudattaa ja toteuttaa, kun se tieto levitetään mahdollisimman hyvin tuonne meidän palvelujärjestelmään ja kaikkeen viranomaiskenttään. Aikanaan toimiessani itse siellä terveydenhuollon järjestelmässä, jo ennen nykyistä sähköistä aikakautta, tein niin, että kun tuo kertomus lähetettiin esimerkiksi sairaanhoitopiirille, niin otin siitä valokopiot niistä terveydenhuoltoa koskevista linjauksista ja kanteluratkaisuista. Sanotaan nyt sitten, että vaikkapa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä jaoin sen noin 40—50:lle johtotehtävässä, esimiesasemassa olevalle henkilölle lähtökohtana se, että tässä on nyt linjattu, mitä näissä kysymyksissä tulee noudattaa. Olen itse seurannut aina Riitta-Leena Paunion ajoista asti oikeusasiamiehen toimintaa, ja nämä kertomukset ovat todella merkittäviä, eivät vain nyt sillä sektorilla, josta tässä äsken kerroin, vaan myös niillä muilla sektoreilla, joista tässä edeltävät kollegat ovat puhuneet. Esimerkiksi on mielenkiintoinen tieto, että hoitotakuu itse asiassa säädettiin Suomeen pitkälti sellaisen prosessin seurauksena, jonka silloin aikanaan oikeusasiamies Paunio otti selvittääkseen, kun oli epäselvää, voiko esimerkiksi yhden sairaanhoitopiirin alueella olla kuntakohtaisia jonoja niin, että eri kunnissa, jotka olivat varanneet erilaisen määrän rahoitusta erikoissairaanhoitoon, voitaisiin kansalaisia kohdella eriarvoisesti. Hän päätyi siihen, että näin ei voida menetellä, ja edellyttikin sitten, että tulee säätää tästä asiasta selkeästi, ja siitä sai alkunsa hoitotakuulainsäädäntö siellä 2000-luvun alussa. Niinpä nyt tässä puheenvuoroni lopuksi sanonkin, että tämä asia on edelleen ajankohtainen. Minulla on tässä lehtileike vieressä otettuna Uutissuomalaisesta, jossa lukee, että lääkärille pääsee yhä hitaammin terveyskeskuksissa. Tähän kysymykseen aina muutamina vuosina on kiinnitetty huomiota oikeusasiamiehen kertomuksissa. Ei siihen tietenkään joka vuosi tarvitsekaan kiinnittää huomiota, mutta edelleen pyydän, että jatkossakin seurataan tätä lainmukaisuuden toteutumista tässä tärkeässä asiassa. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Kollegat ovat käyttäneet täällä hyviä puheenvuoroja suurista linjoista. Otan esille hyvin konkreettisen ja tietyllä tavalla pienen asian, mutta sille hallitus ymmärtääkseni voi tehdä välittömästi jotakin. Olen Turku Energian hallituksen varapuheenjohtaja, ja meillä oli tuossa kuukausi sitten yhteinen tapaaminen Fingridin edustajien kanssa, enkä nyt tässä paljasta mitään sellaista yrityssalaisuuksiin liittyvää, vaan sellaisen julkisen tiedon, joka siinä keskustelussa tuli esille, että kun puhutaan kantaverkon vahvistamisesta ja siihen liittyvistä erittäin pitkistä luvitusprosesseista, niin ei mitään arvostelua esitetty esimerkiksi siihen, että yva-prosessivaiheeseen kuluu paljon aikaa, koska pidettiin äärimmäisen tärkeänä, että se tehdään huolella. Mutta asioiden käsittely työ- ja elinkeinoministeriössä vie käsittämättömän pitkän ajan, ja siihen kerrottiin konkreettinen syy: aivan liian vähäinen resurssi; aikanaan yksi virkamies, nyt kuulemma kaksi. Eli tässä yhden virkamiehen lisäyksellä voitaisiin kuulemani tiedon mukaan saada yksi vuosi tästä seitsemän, kahdeksan vuoden prosessista pois, ja sen hallitus voisi tehdä vaikka heti.