Lohi Markus

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on tarpeellinen, ja sanon heti alkuun, että kannatan sen hyväksymistä. Mutta kysymys on kuitenkin vasta puitelainsäädännöstä, ei siitä, että tämän lain perusteella alettaisiin katsomaan, mikä on julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden palveluvalikoima. Mutta tällaista puitelainsäädäntöä tarvitaan, kuten ministeri tuossa esittelypuheenvuorossa kertoi ne perusteet, miten sekä terveys- että sosiaalipalveluissa jatkossa lähdettäisiin katsomaan palveluvalikoimaa. Miksi tämäntyyppinen lainsäädäntö on tarpeen? Sen takia, että päästäisiin jossain vaiheessa siihen, vaikeaankin, tilanteeseen, että Suomessa alettaisiin voimakkaasti johtamaan — voimakkaasti johtamaan — sitä, että me pystyisimme luopumaan kaikista niistä toimenpiteistä ja toiminnoista sosiaali- ja terveyspalveluissa, jotka eivät lisää ihmisten terveyttä ja hyvinvointia ja joilla ei ole tutkitusti vaikuttavuutta. Eikä tässä syytetä ketään, koska tämä on meidän yhteinen kysymys. Ja miksi tämä on niin tärkeä yhteinen kysymys? Se on sen takia, että muun muassa meidän väestörakenteesta johtuen mutta myös lääketieteen paradigmasta ja kehityksestä johtuen kustannukset sosiaali- ja terveyspalveluissa ovat nousseet viime vuosina merkittävästi ja tulevat nousemaankin siinä perusurassa. Se tarkoittaa sitä, että jo noin lähes kolmasosa valtion tämänkin vuoden talousarvion rahoista käytetään hyvinvointialueiden rahoittamiseen. Tämä on yksi syy, mutta toinen syy on myös se, että jos emme kiinnitä tähän huomiota, mikä on se palveluvalikoima, niin meille käy niin, että me annamme palvelulupauksen lainsäädännöllä, siis lupaamme kansalaisille paljon laajemman lupauksen kuin me kykenemme toteuttamaan. Mitä siitä johtuu ja mitä siitä seuraa? Siitä seuraa se, että suomalaiset ovat tyytymättömiä palveluihin. He ajattelevat, että kyllä julkinen hoitaa, ja sitten kun he eivät pääsekään riittävän ajoissa tai palvelukokemus, asiakaskokemus, ei olekaan riittävän hyvä, he tulevat tyytymättömiksi. Nytkin on tilanne, että tyytyväisyys julkisiin terveyspalveluihin on voimakkaasti laskenut, mutta korostan: niiden, jotka ovat päässeet palveluihin, tyytyväisyys ei olekaan heikentynyt. He ovat yhä yhtä tyytyväisiä kuin ennenkin, jotka ovat sitten saaneet vaikkapa hoitoa perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. He ovat tyytyväisiä, mutta yleinen kuva on lähtenyt heikentymään. Kun olen tätä nostanut esille aika rohkeillakin esimerkeillä julkisuudessa — joihin ministerikin on vastannut, ehkä osittain vähän ymmärtäen väärin — olen saanut valtavasti palautetta, myös negatiivista, mutta olen aivan varma, että tulevaisuudessa me joudumme alkamaan miettimään sitä, mihin me suuntaamme julkiset resurssit. Yksi pieni osuus omista ulostuloistani on ollut esimerkiksi suun terveydenhuollon keskittyminen enemmän — niin kuin oli vielä vuoteen 2003 saakka — alaikäisiin ja erityisryhmiin, joita olivat silloin varusmiehet ja raskaana olevat, ja tänä päivänä voisi ajatella, että vakavasti sairaat ja myös tietenkin päivystystoiminta ja kirurgia, tämäntyyppiset, pitäisi jättää julkiselle. Miksi ajattelen, että tässä voisi olla järkeä? Käytän nyt tilannetta hyväksi perustelemalla myös ministerille, joka on julkisuudessa kertonut eriävän mielipiteen asialle. Sen takia, että esimerkiksi meillä kotipaikkakunnallani Rovaniemellä kiireettömään suun terveydenhuoltoon jonotetaan tällä hetkellä heinäkuun loppuun saakka, ei tämän vuoden, vaan vuoden 2027 heinäkuun loppuun saakka. Siis ne, joilla ei ole varaa mennä yksityiselle: 14 kuukautta. Entä sitten jos sinulla on varaa maksaa tarkastuksesta 120 euroa? Katsoin itse omassa tilanteessa: seuraavana päivänä tutulla yksityisellä lääkärillä neljä vapaata aikaa. Onko tässä mitään järkeä, että me koulutamme samoilla verorahoilla nämä hammaslääkärit ja että ne, joilla ei ole varaa maksaa tätä sataakahtakymppiä, jonottavat 14 kuukautta, ja heiltä nostetaan nyt asiakasmaksuja — heiltä nostetaan nyt asiakasmaksuja? Kun me ohjaisimme Kela-korvaukset sinne suun terveyteen, nykyiset, ei siis lisää rahaa, niin me saisimme suurin piirtein samalle tasolle sen kustannuksen ja saisimme kaikki resurssit käyttöön. Nyt pitää uskaltaa rohkeasti keskustella, eikä heti tyrmätä avauksia, joita tehdään julkisesti, tulipa se hallituspuolueilta, oppositiolta, etelästä, pohjoisesta, ja alkaa avoimesti keskustelemaan, mikä on palvelulupaus, minkä me annamme, ja voisimmeko ottaa kaikki resurssit käyttöön — eikä sanoa, että ihmisten hampaat jäävät vaikka hoitamatta, jos joku menee yksityiselle lääkärille. Silloinhan mätänevät suuhun ne hampaat, sanottiin minulle, että järkyttävä tilanne ja nyt jäävät sairaat hoitamatta, jos julkinen keskittyykin niitten sairaitten hoitamiseen eikä terveitten hoitamiseen. Tämä mallihan, mitä esitin, tarkoittaisi juuri sitä, että kun julkinen voisi keskittyä tähän porukkaan ja ihmisille pikkuisen enemmän omavastuuta lisättäisiin, saataisiin vaikuttavuutta ja saataisiin myös säästöjä aikaiseksi, ja silloin nopeasti pystyttäisiin hoitamaan vaikkapa ne vakavasti sairaat siellä julkisella, jolloin leikkaukset eivät viivästyisi, syöpähoidot eivät viivästyisi ja nuorten ja lasten hampaat olisivat paremmassa kunnossa. Ne olisivat yhtä hyvässä kunnossa kuin minun lapsuudessani, jossa alaluokilla haettiin luokasta sinne yläkertaan hammashoitoon, jos et muistanut mennä, ja pureskeltiin punaisia tabletteja ja fluoria purskuteltiin. Mutta sitten kun tämä palvelulupaus laajennettiinkin koko väestöön, mitä ministerikin puolustaa, niin silloin alkoivat nuorten ja lasten hampaat heikkenemään, kun ei voitu enää keskittyä, vaan 14 kuukautta menee ja oikaisuhoidot jäävät tekemättä ja hampaat heikkenevät, kun yritetään antaa palvelulupaus, jota ei kyetä täyttämään. No, tämä oli vain esimerkki, arvoisa puhemies, suun terveydestä, mutta samahan koskee kaikkea muutakin terveydenhuoltoa. Se ei koske pelkästään tämäntyyppistä, että mikä kuuluu julkiselle, vaan se koskee myös sitä, että mitä me teemme, mikä on palveluiden sisältö. Nyt pitää alkaa kiinnittämään huomiota sisältöihin, mitä siellä tehdään. Meillä on järjestelmätasolla paljon hukkaa, meillä on tekemisen tasolla hukkaa. En puhu nytten susihukasta, vaikka susipolitiikkakin eduskuntaa puhuttaa monesti, vaan se tarkoittaa sitä, että me käytämme aikaa asioihin, jotka eivät lopulta lisää ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. [Puhemies koputtaa] Arvoisa puhemies! Nyt pitää uskaltaa rohkeasti ottaa kissa pöydälle, tai ei kissaa vaan asiat pöydälle, eikä tyrmätä esityksiä, vaikka ne tulisivatkin väärästä puolueesta.

Arvoisa puhemies! Liputamme tänään Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää. Mikä yhteys tällä on talouskasvuun? Suomi tarvitsee, jotta saisimme talouskasvua, osaavaa työvoimaa, ja jos suomalaiset lapset eivät opi riittävän hyvin suomen kielellä lukemaan, ymmärtämään lukemista ja kirjoittamaan ja tietenkin laskemaan, heillä ei ole edellytyksiä pärjätä jatko-opinnoissa ja kouluttautua ja kartuttaa osaamista. Keskusta on esittänyt, että peruskoulun alaluokilla toisen luokan jälkeen olisi, jos ei tasokoe, ainakin tarkastuspiste, jossa varmistettaisiin, että jokainen lapsi hankkii itselleen riittävän lukemisen taidon. Siitä ei pääsisi eteenpäin, jos ei osaa lukea ja kirjoittaa riittävästi. Nyt kysyisin opetusministeriltä: mitä ajattelette tästä esityksestä, ja kuinka tärkeänä näette Suomen tulevaisuuden menestykselle sen, että kaikki suomalaiset lapset oppisivat koulussa riittävän luku- ja kirjoitustaidon?

Arvoisa puhemies! Miksi keskusta teki työttömyydestä välikysymyksen? Sen takia, että meidän työttömien määrä on suhteessa meidän työvoimaan Euroopan korkeimmalla tasolla. [Petri Huru: Ja työllisyys keskitasoa!] — Työllisiäkin on, mutta se ei lohduta yhtään niitä, jotka ovat työttöminä. Satojatuhansia suomalaisia on ilman työtä. Jos me täällä annamme heille viestin, että älä välitä, vaikka työttömyys on jatkunut monta kuukautta, meillä on paljon työllisiä, se ei heitä kovin paljoa lohduta. Paitsi että työttömyys aiheuttaa taloudellista ahdinkoa monessa perheessä, monelle suomalaiselle, ehkä vielä pahempaa on se näköalattomuus, jota monesti työttömät kokevat. Ja jos ollaan pitkään työttöminä, on vaarana, että kokee sitä, että tipahtaa tästä yhteiskunnasta pois, ei koe enää osallisuutta, ja se on erittäin ikävä asia. Uskon, että me työministerin kanssa ja hallituspuolueidenkin kanssa jaamme tämän saman huolen. Sen takia tähän kyllä pitäisi nyt puuttua. Miksi meillä on sitten näin paljon työttömyyttä? Kyllähän se juurisyy on se, että meillä on talouskasvu ollut erittäin matalalla tasolla — tai sitä ei ole ollut. Tämänkin hallituksen aikana ollaan oltu itse asiassa monesti miinusmerkkisillä luvuilla. Se kyllä sitten alkaa näkymään, ja pikkuhiljaa me huomaamme, että tämä näkyy ja voimakkaasti yhteiskunnassa. Hallitus on tehnyt toimenpiteitä, jotta yrittäjyys olisi kannattavaa ja yrittäjyyden edellytykset paranisivat. Olemme useita niitä esityksiä tukeneet, muun muassa paikallista sopimista. Niistä on annettava kiitokset. Mutta otan tässä esille yhden asian, joka minusta on työuria, niitten pituuttakin, ajatellen ollut kyllä virhe — toivon, että sitä virhettä korjattaisiin tai ainakin tulisi se luvattu tilalle rakennettava malli — nimittäin aikuiskoulutustuen poistamisen. Olen vierestä seurannut sitä, kuinka valtava motivaatioruiske se on ihmiselle, joka on tehnyt muutamia vuosikymmeniä töitä. Siihen työhön liittyen on tapahtunut ehkä jotain väsymistä tai muuta, ja hän haluaa muutosta, ja kun hän saa päivittää osaamista, ottaa jonkun uuden loikan omalla työurallaan, niin varmuudella se hänen työuransa jatkuu vuosia. Tai me pystyisimme niiltä aloilta, joilla ei ole nytten työllisyyttä, nopeasti aikuisia ihmisiä kouluttamaan uusille aloille, joilla työpaikkoja syntyy. Tämä oli minusta iso virhe — samalla, kun tässä myös kiitin hallitusta siitä, että on tehty toimenpiteitä. Kun hallitus aloitti, se ohjelmassaan lupasi, että teemme toimenpiteitä, jotka luovat 100 000 työpaikkaa. Ministeri Marttisen edeltäjä, työministeri, totesi tuossa aika vasta, että hallitus on luonut 100 000 työpaikkaa, ne eivät vain ole vielä realisoituneet. Minusta tämmöinen ajattelu ei ehkä ole ihan järkevää. Hallitus nimittäin ei luo yhtään työpaikkaa. Se luo edellytyksiä, että yrityksiin voi syntyä työpaikkoja. Toisaalta emme voi nyt ajatella niin, että oppositiossa vaihtoehtobudjettikin on luonut 120 000 työpaikkaa, ne eivät vain voi realisoitua, kun olemme oppositiossa. Tämä on tavallaan loputon tie, jos lähdetään perustelemaan, että nyt niitä ei vain ole syntynyt. Se pitää paikkansa, että laskennallisesti niillä on edellytyksiä tulevaisuudessa hyvällä suhdanteella luoda työpaikkoja, mutta ne ihmiset, jotka ovat nyt työttöminä, elävät tätä todellisuutta ja tätä hetkeä juuri nyt: sitä arkea, mikä siellä on. Miksi tämä tilanne on osan ihmisistä osalta mennyt aika toivottomaksi? Sen takia se on mennyt toivottomaksi, että samaan aikaan, kun meillä on kasvanut voimakkaasti työttömyys, työttömyysetuuksien pituutta ja määrää on voimakkaasti leikattu. On lapsikorotus otettu pois. Ja meillä on tämän takia nyt tilanne, että yhä nopeammin yhä suurempi joukko suomalaisia on yhä suuremmassa taloudellisessa ahdingossa. Sitten me ihmettelemme, miksi meidän kotimainen kulutus on niin dropannut eli tippunut alas. Ensi viikolla tullaan käsittelemään täällä salissa mietintöä tuosta lisätalousarviosta, jossa arvonlisäverotuottoja, jotka kulutuksesta tulevat, joulukuun ennusteesta tullaan alaspäin viemään noin kolme ja puolisataa miljoonaa euroa sen takia, että niillä ihmisillä, joilla olisi kulutustarpeita Suomessa, ei ole varaa kuluttaa. Ne ihmiset, joilla ei ole kulutustarpeita, ovat saaneet nyt merkittäviä veronalennuksia, mutta kun heillä ei ole tarpeita kuluttaa, niin eivät he kuluta. Ja ne, joilla ei ole välttämättömiä kulutustarpeita, ovat tässä tilanteessa niin epävarmoja tulevaisuudestaan, että he panevat nytten säästöön, ja se näkyy kyllä sijoitusrahastojen ennätysmäisissä sijoituksissa. Mutta kulutus sakkaa, ja tähän Euroopan komissiokin kiinnitti huomiota, että suomalaisilta kotitalouksilta puuttuu luottamus tulevaisuuteen. Arvoisa puhemies! Haluan tähän loppuun vielä todeta yhteisöverosta, että tulin juuri eräästä yhtiökokouksesta, jossa on taseeltaan aivan terve yhtiö, työllistää koko ajan viisi henkilöä. Tänä vuonna voitto jäi kymppitonniin, veroja maksaa 2 000 euroa. Sanoin, että no, nythän tässä päästään investoimaan, kun laskee 18 prosenttia yhteisövero. Todettiin, että siis 200 euroa säästetään ensi vuonna, jos se on samaa tasoa. Jokainen vähän hymähti, että eihän tällä ole mitään tekemistä. Yksikään yritys ei investoi sen takia, että yhteisövero on alempi, vaan ainoastaan sen takia, jos heidän tuotteensa ja palvelunsa käyvät kaupaksi. Me olemme tämän unohtaneet. Meidän pitää rakentaa Suomea, jossa ihmisillä on varaa kuluttaa ja jonne tulee ihmisiä, joilla on varaa kuluttaa, tuotteet ja palvelut käyvät kaupaksi Suomessa ja ulkomailla. [Puhemies koputtaa] Näin saadaan talouden pyörät pyörimään.