Lohikoski Pia

Arvoisa puhemies! USA on Trumpin johdolla muuttunut ennalta arvaamattomaksi, ja sillä on vaikutuksia myös Euroopan turvallisuuteen, myös Ukrainan tilanteeseen. Sota Iranissa, toimet Venezuelassa ja Grönlannin uhkailu ovat osoittaneet, että USA on epäluotettava kumppani. On selvää, että Euroopan tulee ottaa enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan ja vähentää riippuvuutta USA:sta. Suomen tulee olla aina ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden puolella. Kaksoisstandardeista ja uussuomettumisesta on luovuttava. Suomen pitää pystyä tuomitsemaan niin Venäjän brutaalit toimet Ukrainassa kuin myös USA:n sekä Israelin kansainvälisen oikeuden vastainen toiminta. Selonteko ei mainitse Israelin hyökkäystä Libanoniin tai Gazan kansanmurhaa. Aikooko Suomi tosissaan edistää EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen jäädyttämistä, arvoisa ulkoministeri?

Arvoisa rouva puhemies! Aloitan puheeni Oppenheimerista. Oppenheimerin suhde ydinaseisiin oli syvän ristiriitainen. Hän oli niiden keskeinen kehittäjä mutta nousi myöhemmin vastustamaan asevarustelua ja entistä tuhoisampien aseiden kehittämistä. Oppenheimerin johtama Yhdysvaltojen Manhattan-projekti kehitti ensimmäiset ydinpommit toisessa maailmansodassa, ja ne räjäytettiin Japanissa 1945. Kylmän sodan aikana USA ja Neuvostoliitto kasvattivat arsenaalejaan luoden kauhun tasapainon, jossa ydinaseiden pelote perustuu molemminpuolisen tuhon uhkaan. Oppenheimerin loppuelämän työn voi tiivistää näin: hän koki moraalista tuskaa luomansa aseen tuhovoimasta ja uskoi, että ilman kansainvälistä valvontaa ydinaseet johtaisivat väistämättä maailmanloppuun. Toisen maailmansodan välittömässä jälkimainingissa 1940-luvun loppupuoliskolla Oppenheimer oli keskeinen hahmo yrityksissä luoda ylikansallista sääntelyä ja hallintoa ydinenergialle. Ydinaseiden valvonta ja rajoittaminen perustuvat muun muassa useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka jakautuvat Oppenheimerin alkuperäisiin tavoitteisiin ja myöhempiin, toteutuneisiin järjestelyihin. Ydinsulkusopimus saatiin aikaan lopulta vasta 1968 alkaen, ja se on maailman tärkein ydinasesopimus, jossa on lähes 200 jäsenvaltiota. Arvoisa puhemies! Tästä kaikesta, mistä äsken puhuin, on aikaa. Maailma on muuttunut, ja myös Suomi on Naton jäsen. Naton jäsenyys ei kuitenkaan edellytä Suomelta muutoksia ydinenergialakiin, ja siksi Suomen ydinaserajoitteita ei pidä purkaa. Tämä oli täysin selvää ja myös todella tärkeä näkökulma monille meistä silloin, kun viime kaudella äänestimme Nato-jäsenyyden puolesta. Ydinaserajoitteiden purkaminen on täysin nykyisen hallituksen oma poliittinen linjaus. Sillä ei ole mitään todellisia Nato-integraation edellyttämiä lainsäädännön uudistamisen perusteita. Kokoomus esittää ydinaserajoitteiden purkamisen olevan Nato-maalle kuuluva rutiiniasia, johon ei liity mitään dramatiikkaa. Tosiasiassa ydinaserajoitteiden purkaminen on merkittävä muutos Suomen pitkään ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan. Ydinaserajoitusten purkaminen ei lisää Suomen turvallisuutta vaan ehkä jopa päinvastoin, ja se antaa aivan väärän signaalin tässä maailmantilanteessa. Se vain kasvattaa jännitteitä entisestään, ja vaarana on, että ydinaseriisunta heikentyy myös globaalisti. Rauhaa ei edistetä lisäämällä ydinaseita vaan vähentämällä niitä. Suomeen ei pidä jatkossakaan tuoda ydinaseita. Ydinaseet eivät lisää Suomen turvallisuutta, vaan päinvastoin ne lisäävät sotatilanteessa pahimmillaan eskalaation riskiä. On hälyttävää, että hallituksen esityksessä ei lainkaan pohdita näitä riskejä ja ongelmia, joita ydinaseisiin ja niiden levittämiseen liittyy. Arvoisa puhemies! Ruotsin, Norjan ja Tanskan lainsäädännössä ei toki ole Suomen ydinenergialain 4 §:n vastaavaa nimenomaista kieltoa, mutta kyseisillä mailla on kuitenkin sääntelyä liittyen kansainvälisiin sopimusvelvoitteisiin, ja lisäksi Norja, Tanska, Ruotsi ja myös Islanti on jokainen tehnyt kansallisen poliittisen linjauksen ydinaseita koskien. Ydinaseet ja ydinasepelote ovat tehneet paluun maailmanpolitiikan keskiöön viime vuosina, ja näistähän kuulemma Iraniakin tässä lähiaikoina on epäilty. Ydinaseet ovat ihmiskunnan tuhoisimpia keksintöjä, joiden käytöllä olisi katastrofaalisia humanitaarisia seurauksia, ja vaikka ydinaseista on tullut Nato-jäsenyyden kautta osa myös Suomen turvallisuuspolitiikkaa, on Suomen huomioitava myös ydinasevalvontaan liittyvät näkökohdat. Suomi on ydinaseettomana maana sitoutunut ydinsulkusopimukseen ja on velvollinen edistämään sen päämääriä eli edistämään ydinaseriisuntaa ja estämään ydinaseiden leviämistä. Siksi vasemmistoliitto ei voi kannattaa tätä hallituksen esitystä.

Arvoisa puhemies! Sujuva liikenne tarkoittaa elinvoimaa, työllisyyttä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ilmastokestävyyttä. Meillä on alueita, joilla auto on välttämätön, ja on alueita, jonne autoja ei kaivata lisää. Sekä maaseudun että kaupunkien asukkaiden liikkumisen tarpeisiin on vastattava pitkäjänteisyydellä. Toimiva liikenne on koko Suomen asia ja meidän yhteinen vastuumme. Tänään meillä on käsissämme Orpon hallituksen laatima suunnitelma, joka ei valitettavasti ole aito parlamentaarinen näkemys. Työryhmän jäsenillä ei ollut yhtä vaikuttavaa roolia suunnitelman laadinnassa kuin viime kerralla. Arvoisa puhemies! Olemme vasemmistoliitossa pettyneitä sekä suunnitelman laadintaan että sen sisältöön. Suunnitelman suurin laiminlyönti on kaupungistumisen ohittaminen. Suunnitelma ei huomioi olemassa olevaa kehitystä, vaan siinä on valittu jättää tekemättä panostukset kasvavien kaupunkiseutujen tarpeisiin. Keskeisin työkalu olisi MAL-sopimusten riittävä ja ennakoiva rahoitus. Esimerkiksi kävelyn ja pyöräilyn panostukset maksaisivat itsensä takaisin ihmisten terveytenä ja vähenevinä ilmastopäästöinä, mutta hallitus on ajanut investointiohjelman rahoituksen alas, eikä tämä suunnitelma lupaa parempaa. Joukkoliikenteen osalta pitäisi huomioida palvelutarpeen merkittävä kasvu ja työssäkäyntialueiden laajentuminen. Esimerkiksi liityntäpysäköinteihin on järkevää panostaa. Maamme kaupungeissa voidaan alentaa liikennepäästöjä kustannustehokkaasti kohti kestävämpiä kulkumuotoja, mutta hallitus jarruttaa tätä kehitystä. Eivätkä nämä ole pelkkiä kaupunkien kysymyksiä, vaan myös maaseudulla tarvitaan toimivaa joukkoliikennettä ja turvallisia pyöräteitä. Alueiden keskuskaupungit ja harvemmin asutetut alueet voitaisiin sitoa yhteen toimivalla lähijunaliikenneverkolla, mutta tämä ei ole hallitukselle kelvannut. Hallituksen olisi syytä ymmärtää, että mitä vähäpäästöisemmäksi liikennejärjestelmät kaupunkiseuduilla muodostuvat, [Sheikki Laakso: Tyhjät junat!] sitä vähemmän päästövähennystoimia jäisi kohdistettavaksi harvemmin asutuille alueille. Ideologian ei pitäisi antaa sumentaa järkeviä tavoitteita. [Juha Mäenpää: Nyt oli hyvin sanottu!] Arvoisa puhemies! Liikennettä sähköistämällä vähennämme liikennesektorin päästöjä. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa on myös selvää, että liikkumisen tapojen kestävä muutos on välttämätön. Energiaomavaraisuudella voimme lisätä huoltovarmuutta, vähentää riippuvuuksia öljydiktaattoreista ja vahvistaa kansallista turvallisuutta. Sitten tämä korjausvelka: Joku voisi sanoa, että Liikenne 12 ‑suunnitelman koko idea oli kuroa korjausvelkaa kiinni, mutta nyt korjausvelka vain kasvaa niin teillä kuin raiteilla. Tämä tulee johtamaan huonokuntoisiin teihin. Rataverkon heikko kunto taas vaikeuttaa tulevaisuudessa junaliikenteen kehittämistä myös elinkeinoelämän näkökulmasta. Me vasemmistossa painotamme, että koko maan saavutettavuudesta on huolehdittava ja se on tehtävä mahdollisimman kestävästi. Arvoisa puhemies! Hallitus on valinnut liikennepolitiikalleen suunnan, joka ei ole kestävä. Se ei ole kestävä ekologisesti. Hallitus on saanut toimillaan liikennepäästöt pitkän tauon jälkeen kasvuun, [Miko Bergbom: Millä toimilla?] mutta ei aio sitä tässä suunnitelmassa kuroa kiinni. Tuleva hallitus löytää tämän edestään, koska ilmastotavoitteet ja ‑velvoitteet eivät ole kadonneet minnekään. [Miko Bergbom: On ne!] Se ei ole kestävä myöskään sosiaalisesti, kun joukkoliikenteen rahoitusta ei vahvisteta. Tämä johtaa sekä palvelutarjonnan heikkenemiseen että hintojen nousuun. Ei liikenneköyhyyttä korjata muutaman sentin bensa-alella vaan huomioimalla liikennejärjestelmä kokonaisuutena ja kohdistamalla toimia tarkoituksenmukaisesti. Mutta eihän tämä ole kestävä edes taloudellisesti. Suunnitelmaa leimaa passiivisuus. Se tyytyy nykyiseen menoon, ja ideologiset paineet estävät kunnianhimon. Yksityisautoilun ja maanteiden ohella tarvitaan panostuksia myös muille sektoreille, jotka ovat keskeisiä tulevaisuuden kestävyyden kannalta. Mutta näitä matalalla roikkuvia hedelmiä hallitus ei halua poimia, ei ohjelmassaan eikä tässä suunnitelmassa. Arvoisa puhemies! Lopuksi: On tärkeää tehdä analyysiä liikenteemme tilasta ja tulevaisuudesta. Valitettavasti tämä suunnitelma ei kuitenkaan tarjoa kestäviä ratkaisuja tunnistettuihin ongelmiin. Taloustilanteen vuoksi priorisointia on edessä, mutta se kannattaisi tehdä ideologian sijasta järkeen ja tietoon nojaten.