Bergbom Miko

Arvoisa herra puhemies! On ilo kuulla, että edustaja Kaarisalo on huolissaan keskustelukulttuurin, erityisesti eduskunnan keskustelukulttuurin, vaikutuksesta suomalaisten ihmisten luottamukseen, tämmöiseen yleiseen yhteiskunnalliseen koheesioon. Mutta toivon, että viette tämän saman viestin omalle eduskuntaryhmällenne. Nimittäin jos oikein tarkkaan tässä on seurannut tämänkin hallituskauden aikana käytyä keskustelua, niin taitaapi olla niin, että nimenomaisesti sosiaalidemokraattien johdolla on kyllä hyvin voimallisesti haluttu antaa se kuva, että tämä hallitus on alasajamassa hyvinvointivaltion, täällä on sinimusta oikeistohallitus, fasistihallitus, joka on täynnä rasisteja, jotka haluavat vain kiusata maahanmuuttajia, ja kuinka se ajaa soten alas, ajaa koulut alas, ei välitä pienituloisista, vihaa köyhiä. Näitä syytöksiä voisi jatkaa loputtomiin, joita te ruokitte viikosta toiseen. Kauden alussa yhteistyössä vaalirahoittajienne kanssahan pistitte vielä maan melkein sulkutilaankin, muistatteko? En ihan ensimmäisenä ole kuuntelemassa hurskastelua siitä, että täällä vasemmistoliitto ja perussuomalaiset ovat ottaneet poliittisessa debatissa yhteen harjoitetusta maahanmuuttopolitiikasta. Katsokaa omaa toimintaanne ensin peiliin. Mutta samanaikaisesti politiikassa asiat ovat vastakkain, ja se nimenomaan kuuluu demokratiaan, että suomalaisilla on mahdollisuus erottaa puolueiden mielipiteet ja se, mitä he ajavat, mahdollisimman selvästi, koska kamala tilannehan on se, jos äänestäjä ei tiedä, kun hän äänestää, oli sitten sosiaalidemokraatteja, kokoomusta tai keskustaa, mitä politiikkaa hän nyt sitten tulee saamaan. Nyt siihen on tuotu niitä eroja, ja se näkyy siinä keskustelussa, ja se on ihan tervettä. Ei sitä kannata pelästyä. Asiat ovat vastakkain, ja näin on. Se on sellaista, se kuuluu politiikkaan. No, sitten politiikassahan muodostetaan hallituksia ja hallitukset muodostavat kompromisseja, ja näin viedään asioita eteenpäin. Tällä hallituksella nimenomaisesti maahanmuuttopolitiikan reformit ovat olleet merkittävänä ajurina esimerkiksi perussuomalaisille, miksi me olemme mukana tässä hallituksessa, kiristääksemme harjoitettua maahanmuuttopolitiikkaa, mitä tässä maassa kukaan puolue ei tätä ennen ole halunnut tehdä. Nimenomaisesti on haukuttu ja arvosteltu perussuomalaisia siitä, millä tavalla me olemme ottaneet kantaa maahanmuuttopolitiikkaan. On kaikin keinoin pyritty ilmaisemaan, että näitä muutoksia ei saisi viedä aikaan. No, itse asiassa sosiaalidemokraattien johdolla vielä tänäkin päivänä kieltäydytään systemaattisesti tekemästä perussuomalaisten kanssa yhteistyötä milloin milläkin tekaistulla tekosyyllä. Tällaista tämä politiikka on. Meillä on täysi oikeus tehdä näitä muutoksia, koska me katsomme, että ne ovat Suomelle ja suomalaisille hyväksi, ja me olemme saaneet vaaleissa niihin mandaatin. Totta kai me puhumme näiden asioiden puolesta, ja totta kai me käymme niistä keskustelua tässä salissa, ja totta kai se on meille iso prioriteetti tässä hallituksessa.

Arvoisa rouva puhemies! Onpa mukava kuulla, että laajasti tässä salissa jaetaan se käsitys, että vaikka parlamentaarisesti onkin sovittu t&k-rahoituksen kasvattamisesta, niin siitä huolimatta tunnistetaan ja tunnustetaan se tosiasia, että ehkä sekin komponentti on oltava mukana, jos keskustellaan valtiontalouden sopeuttamisesta. Edustaja Räsäsen kanssa puolustusmenojen allokoimisesta kotimaan teollisuuteen ja kotimaahan olen sinänsä samaa mieltä, ja sitä linjaa perussuomalaiset on myös hallituksessa ajanut. Siinä toki täytyy ottaa se huomioon, että puolustusmenojen kasvattamisella ensisijainen tehtävä on saada lisää suorituskykyä, ja on olemassa joitain osa-alueita, joita ei kotimaan voimin voida tehdä, mutta ymmärsin, että ette tarkoittanutkaan sitä, että sataprosenttisesti näin tulisi tehdä. Lähtökohtaisesti olen samaa mieltä tästä, eli hyvä idea. No, sitten vielä noihin menoleikkauksiin, jonkun verran jäi niitä vielä sanomatta. En enää ainakaan tarkalleen ottaen muista, mihin jäin, mutta menisin Yleisradion indeksijäädytysten lisäksi myös suoraan Yleisradion budjettiin kiinni. Se on vaan valitettava tosiasia, että sieltä on edelleen otettavissa rahoitusta pois, koska se ei ole kuitenkaan välttämättömyysmeno. Nythän meillä on Yleisradiolla, hetkonen, kolme kanavaa, podcastien määrää en osaa luetella, siis kymmeniä ellei satoja kaiken kaikkiaan, jokaisella somealustalla on useita eri tilejä, radiokanavia löytyy, ulkomaalaisia sarjoja ostetaan katsottavaksi, ja välillä on NHL:ää, välillä on Game of Thronesia ja ties mitä, niin että se on vain tosiasia, että sieltä on edelleen sopeutettavissa. Sitten voitaisiin mielestäni hyvin tehdä niin, että osa Yleisradion toiminnoista eriytetään esimerkiksi tämmöisen maksullisen tilauspalvelun alle, jota kautta suomalaiset voisivat ostaa näitä, ja sitten Yleisradiolle annettaisiin mahdollisuus tietyissä ohjelmaformaateissa myöskin ottaa vastaan mainostuloja, mikä keventäisi sitä menosopeutuksen vaikutusta. Minun mielestä täysin mahdollinen toimi. Sitten meillä on esimerkiksi paljon tämmöisiä niin sanottuja ”yleishyödyllisiä toimijoita”, jotka voisivat olla kiinnostuneita ostamaan Yleisradiolta sinänsä ihan varteenotettavia mainosaikoja itsellensä ja omalle toiminnallensa, millä voisi olla kansanterveyden tai kansan turvallisuudenkin kannalta positiivista vaikutusta, ja samaan aikaan saataisiin sillä sitten Yleisradiolle leikkausta kevennettyä. No, sitten tiedetään, kuten edustaja Kettunenkin tietää, että tämä keskustan kapaloima ETS 2 eli polttoaineiden päästökauppa on tulossa voimaan ennemmin tai myöhemmin. Yleinen ymmärrys on kuitenkin se, että meidän tieliikenne sähköistyy ennemmin tai myöhemmin, ja nyt oma ajatukseni on se, että kun me ei voida kuitenkaan päästää siellä laittamaan sitä pienituloisinta porukkaa maksamaan tätä siirtymää ja kun se ETS 2 tulee voimaan ja tulee nostamaan niitä kustannuksia, niin tästä syystä jakeluvelvoitetta kevennettäisiin kymppitasolle koko ensi kaudeksi — siis jos saisin itse päättää, niin tekisin näin. [Tuomas Kettunen: Nyt se nousee!] — Jos saisin itse päättää. — Miksi? Koska se toisi suoraan noin plus 100—110 miljoonaa vuositasolla verotuottoja lisää valtiolle, ja se keventäisi hintapainetta, ja se vahvistaisi ostovoimaa, ja se parantaisi yritysten kilpailukykyä — siis tilanteessa, jossa tehdään menosopeutuksia, mahdollisesti veronkorotuksia, eli se olisi sinänsä vaikutuksiltaan tukeva toimi. Totta kai siinä Neste kärsii ja ehkä jotkut muut, mutta se on sellaista. Yksittäinen yritys ei vaan yksinkertaisesti voi tässä maassa määritellä sitä, miten koko muulla maalla sitten menee. Noita muita toimia, joille en suoraan pysty antamaan teille lukuja, olisi esimerkiksi se, että edelleen työperäisen maahanmuuton tulorajoja korotettaisiin ja perheenyhdistämisen tulorajoja korotettaisiin. Miksi? Koska ne vähentäisivät suoraan menopaineita tulonsiirtojen puolella, eritoten perheenyhdistämisen kiristykset, ja jos työperäisen maahanmuuton tulorajoja korotettaisiin — nyt on 1 600 euroa tämä TESin minimi — eli vähän kiristettäisiin edes suurin piirtein meidän verrokkimaitten tasolle, niin se tarkoittaisi sitä, että yritykset joutuisivat rekrytoimaan kotimaasta yhä hanakammin työvoimaa, mikä aikaansaisi sen, että todennäköisesti työttömyysaste lähtisi laskuun pikkuisen nopeammin. Sitran lakkauttamisen ja sen rahoituksen siirtämisen YEL-rahastoon mainitsinkin jo. Tutkinnoista kertyvät lisäeläkkeet: Näistä on puhuttu. En voi ymmärtää, täysin tarpeetonta ja huono kannustinvaikutus. Ihmiset haluavat joka tapauksessa opiskella, koska tietävät, että elintaso nousee hyvin suurella todennäköisyydellä, joten mitään erillistä tutkintolisää eläkkeisiin en kyllä tarjoaisi. Se vaikuttaa suoraan julkiseen talouteen, vaikkei valtiontalouteen vaikuttaisikaan. Sosiaaliturvan eriyttäminen kansalaisuuden perusteella pitäisi aloittaa puolueemme esittämällä tavalla. Tuon valtion omaisuuden myyntitulojen jatkamisen ja sillä sitten näitten menosopeutusten vaikutusten minimoinnin sanoinkin. Veronkorotuksissa yleishyödyllisten yhteisöjen lähdevero: No, se ei ole edennyt, tiedätte varmaan, ja sosiaalidemokraatit ovat esittäneet viiden pinnan lähdeveroa. Minä menisin vähän vielä kovemmin siitäkin: laitetaan se kymppiin saman tien. Se olisi 180 miljoonaa niin kuin staattisesti laskettuna, jos 90 miljoonaa oli viidellä pinnalla SDP:n vaihtoehtobudjetissa. Terveysvero: siis mielestäni sille on makeisiin, sokerijuomiin ja sipseihin edelleen potentiaalia, kun ne eivät yksinkertaisesti ole välttämättömyystuotteita ja niillä on kansanterveydellisiäkin vaikutuksia — jos on siis pakko valita, en näitä rakasta. Autoilun verotuksessa jos jotain nettopositiivisia muutoksia pitää tehdä valtion verotuloihin [Puhemies koputtaa] — pahoittelut, rouva puhemies — niin sähköautoilijoiden verotusta voisi vähän kasvattaa. Olen alkanut kallistumaan ja pohtimaan, pitäisikö ottaa käyttöön lentovero kaukomatkoissa. Siis ajatelkaa nyt ihan oikeasti: jos ihmisellä on varaa matkustaa New Yorkiin ja hän maksaisi sitten vaikka 25 euroa lentoveroa lisää, niin onko se nyt joltain ihan oikeasti pois? Se ei vaikuttaisi pienituloisiin mutta auttaisi suoraan valtiontalouteen. Tupakka, nikotiini, viinit: Tämä on yksi sellainen vaihtoehto, mitä voitaisiin tarkastella, mutta VM on jo arvioinut mielestäni tälläkin hetkellä, että ne veronkorotukset eivät enää tuo lisää rahaa. Se on vähän sitten enemmän tämmöinen populistinen temppu, joka nimellisesti tuo lisää verotuloja, mutta todennäköisesti ei. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt ajattelin jatkaa siitä, mitä toimia ensi kaudella pitää tehdä. Eli tavallaan me olemme siis yhtä mieltä siitä, että korkomenoihin ja puolustusmenoihin emme voi vaikuttaa, joten ne tulevat pysymään stabiileina, elleivät jopa kasvavina. Sitten samaan aikaan me halutaan turvata kasvu, joka aikaansaa sen, että kun tehdään sopeutustoimia, niin pitää hyvin tarkkaan miettiä, mitä sopeutustoimia sitten tehdään, jotta ne eivät vaikuttaisi suoraan siihen kasvuun. Eli tämä on aika vaikea yhtälö, ja tämän asian nyt varmaan voi tunnistaa joka ikinen. No, sittenhän meidän pitää tehdä poliittisesti päätös siitä, painotetaanko me menoleikkauksia vai veronkorotuksia. Itse kannatan henkilökohtaisesti menoleikkauksia ensisijaisena sopeutuskeinona, koska katson, että Suomen kokonaisveroaste on edelleen varsin korkea ja meidän julkisen sektorin osuus bkt:stä on varsin korkea kaikesta huolimatta. Nyt korostan, että nämä ovat omia alustavia pohdintojani siitä, mitä kaikkea kannattaisi tehdä. Nämä eivät ole millään tavalla syvällisesti pohdittuja, ja näitä voivat sitten taas asiayhteydestä tapansa mukaisesti keskustalaiset irrotella, kuten aikaisemminkin, mutta totean nämä nyt silti kaikesta huolimatta, ja sen riskin otan, että näitäkin taas vääristellään. Mutta siis: Varsinainen kehitysyhteistyö kokonaan jäädytetään siihen saakka, että meidän julkinen talous alkaa olla tasapainossa. Humanitäärisestä katastrofiavusta otetaan puolet pois. Käytännössä ymmärrän humanitäärisen katastrofiavun paremmin kuin varsinaisen kehitysyhteistyön, koska sillä autetaan akuutissa kriisissä, mutta sen pitäisi olla väline, jota käytetään lisätalousarviomenettelyn kautta tarvittaessa eikä ikään kuin vakiinnutettuna osana meidän budjettia. Kotoutumisen kustannuksissa edelleen pitäisi tehdä uusi, jälleen kerran tehokkaampi kotoutumislain uudistus seuraavalla kaudella ja leikata sieltä edelleen reippaasti rahaa. Pakolaiskiintiö pitää ottaa kokonaan pois, koska se ei edes ole enää yleiseurooppalainen ilmiö, että mailla olisi pakolaiskiintiöitä. Se ei ole kovin tehokas tapa auttaa eikä järkevää. Se on enemmän tämmöistä poliitikkojen poseeraamista, jolla autetaan yksittäisiä ihmisiä sen sijaan, että se juuriongelma, taustalla olevat konfliktit, pystyttäisiin ratkaisemaan. Valtionhallinnon tuottavuusohjelmaa pitää ehdottomasti jatkaa jopa kovemmalla tahdilla kuin tällä kaudella, mutta se tulee kyllä edellyttämään samanaikaisesti sitä, että myös tehtäviä karsitaan. Niin kuin täällä on tänään aiemmin ilmaistu, että jos tehtävätaso pysyy samana mutta rahoitusta leikataan, niin se yhtälö on mahdoton. Eli käytännössä siinä pitää rinta rinnan kulkea tehtävien vähennys ja rahoituksen leikkaus. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutetun toimistot voidaan yhdistää, saadaan sillä jonkun verran synergiaetuja, ei paljon, mutta saadaan kuitenkin. Opetushallitus kokonaan pois OKM:n tehtäväksi. Samaten esimerkiksi ympäristöministeriö PS:n aiemman esityksen mukaan voitaisiin yhdistää vaikka maa- ja metsätalousministeriöön. Synergiaetuja on saatavilla, kun hallintoa tiivistetään. STEA-avustuksissa varmaan edelleen sopeutettavaa. Ulkoministeriön toimintamenoihin: aika valtavat toimintamenot on ulkoministeriöllä, jos vertaa nyt vaikka puolustusministeriöön, sieltä pystyy kyllä ottamaan vielä lisää näitten perusmuotoisten valtionhallinnon leikkausten päälle. Puhemies, jatkan pöntöstä. [Aki Lindén: Ihan kunnioitettava listaus tähän asti! — Eduskunnasta: Aika pieniä summia!] — Juuri näin, siksi jatketaan. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle] Arvoisa rouva puhemies! Täältä jo kerettiin arvostelemaan, että summat ovat varsin pieniä, niin että jatketaan listausta. Eli STEA-avustukset olivat mukana, jes. Puoluetuki: symbolinen toimi, mutta kyllä, uskon, että sieltä on edelleen tehostettavissa. Mutta olen silti puoluetuen kannalla — voin perustella sitä myöhemmin pidemmässä puheenvuorossa — johtuen siitä, että en halua, että puoluetoimintaa ulkoistetaan täysin markkinoiden varaan, eturyhmien varaan. Sille on teoriassa olemassa ihan perustelu. Uskon, että vapaasta sivistystyöstä voidaan ottaa pois. Ei ole kaikista välttämättömin tehtävä, jos meidän velkaantumistahti on tämä. Eduskunnan jakovara: Minun mielestäni puolueiden, koko eduskunnan yhteisellä päätöksellä siitä voitaisiin luopua, se olisi reilua. Tiedän, että tämä hallitus on käyttänyt sitä, aiemmat hallitukset ovat käyttäneet sitä, ja siitä on tullut tämmöinen perinne, mutta se ei ole vain yksinkertaisesti perusteltua. Yritystuista: Jos ei siitä päästä sopuun, mitä sieltä otetaan, niin sitten vedetään juustohöylällä kylmän viileästi. Se on yksinkertaisesti ainoa vaihtoehto. Minun mielestäni pitää miettiä, että eduskunta on parlamentaarisesti sitoutunut t&k-menojen kasvuun, mutta se kasvuvauhti on aika valtava, ja siitä oikeasti... No, ihan ilman sarvia ja hampaita se on aika valtava summa, ja kyllä pitää minun mielestäni käydä se keskustelu, että mitkä siellä ovat välttämättömiä ja kaikista tehokkaimpia kasvun kannalta. Sitten suoria leikkauksia edelleen. Esimerkiksi Yleisradion indeksijäädytykset, joita nyt on säädetty, niitä pitää jatkaa. Ruotsinlaivojen osalta esimerkiksi tämä, että siellä on viihdehenkilöstölle tuki. Onko tarpeellinen, kysyn. Ei mielestäni ole. Uhkailkoot sitten ulosliputtamisella, mutta siinä sitten ulosliputtavat, jos se on heidän ainoa arvonsa olla Suomessa. Vuonna 2028 hallitus käyttää liikunnallisen elämäntavan ja liikuntaolosuhteiden edistämiseen 20 miljoonaa euroa budjetissa. Siis tämä on tämä Suomi liikkeelle -hanke. Otetaan pois kokonaan. Myönnän: hallitukselta virhe. Ei olisi pitänyt tehdä. Sitten miettisin myös osan sosiaaliturvamenojen indeksikorotusten jäädyttämisen jatkamista, mutta suojaisin sieltä nyt muun muassa hallitusohjelman tapaisesti esimerkiksi toimeentulotuen, eläkkeet, rintamalisät, vammaisetuudet, lääkkeiden kattokorvaukset. Indeksit, se on vain fakta, että siinä aika isot rahat liikkuvat, kuten muun muassa Yleisradiolla. Hyvinvointialueiden tehtävistä: — Arvoisa rouva puhemies, pyydän pientä lisäaikaa. — Olen miettinyt tätä hyvinvointialueiden rahoitusta. Nythän on siis tehty näin, että tehtäviä on vähennetty ja samanaikaisesti otettu se rahoitusosuus pois hyvinvointialueilta. Olisiko näin helpompaa, että jatketaan sitä tehtäväkentän karsimista, jätetään rahoitus, mutta jäädytetään sen vastineeksi sitten myöhemmässä vaiheessa indeksi? Eli olisiko tämä yksi vaihtoehto? Miksi indeksiä ei ole jäädytetty? On ollut ongelma siinä, että valtiovarainministeriön virkamiehet ovat sanoneet, että se ei ole perustuslain mukaista. Eli tässäkin on tämmöinen tulkintakysymys taas: voidaanko indeksi jäädyttää? Minun mielestäni se olisi paljon kevyempi toimi kuin se, että leikataan suoraan sitä rahoitusta. [Puhemies koputtaa — Tuomas Kettunen: Jatkakaa vaan!] Kuntien tehtävien vähentäminen, OKM:n avustukset, yliopistojen valtionosuusindeksit. Sitten muita toimia, mitä voitaisiin tehdä, esimerkiksi YELiin liittyen: Minä hakisin Sitrasta pääomat suoraan sille, eli se Sitran osakemäärä, mikä heillä on tällä hetkellä, tehtäisiin siemenrahaksi YEL-rahastointiin. Voitaisiin valtion omaisuuden myyntituloja käyttää suoraan investointiohjelmaan. Perustelu on se, että valtio on huono omistaja noin niin kuin periaatteellisesti, koska jos ei ole ketään, joka kantaa riskiä siitä riskinotosta, ja sitten jos se epäonnistuu, niin kukaan ei kanna vastuuta, mutta toisaalta, jos siellä tapahtuu joitain hyviä onnistumisia, niin kukaan ei myöskään saa siitä hirveästi mitään hyvää itselleen, joten tästä syystä en näe valtiota perusteltuna omistajana. Nyt on aikaa käytetty 6 minuuttia 27 sekuntia. Rouva puhemies, pahoittelen. Joudun ottamaan toisen puheenvuoron, jossa jatkan näitä toimia, mitä voitaisiin vielä tehdä, mutta tässä oli vasta vähän reilun neljän miljardin edestä. [Vasemmalta: Reipas puheenvuoro!]

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on opposition kanssa ja eritoten keskustan kanssa välillä sellaista kuin juttelisi monipersoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa. Nimittäin samaan aikaan tässä keskustelussa toisaalta edustaja Kettunen esitti, että hallitus on tehnyt riittämättömiä veronalennuksia polttoaineisiin, [Tuomas Kettunen pyytää vastauspuheenvuoroa] kun taas sitten edustaja Lohi raivostui siitä, että hallitus on porannut aukkoja liikenteen verotukseen. Tämä on vähän comme ci comme ça. Keskustan linja on epäselvä paitsi keskustalle itselleen myös Suomen kansalle, ja tämähän on tullut selväksi tämän kauden aikana varsin hyvin. Siitä ehkä surullisin ilmentymä on nimenomaan tämä tyhjä paperi. Nyt päästään siihen, minkä takia hallitus on kritisoinut sitä, että eikö oppositio esitä vaihtoehtoja. Ajattelen itse niin kuten edustaja Heikkinenkin, että äänestäjähän lunastaa valitusoikeuden sillä, että hän käy äänestämässä. Tämän jälkeen on oikeus valittaa. Se on täysin perusteltua, että tavallisella suomalaisella, joka tekee töitä tai mitä tahansa, on oikeus olla eri mieltä tehdyistä päätöksistä. Tämä äänestäjä on sattunut nyt vaikka sitten äänestämään keskustaa. [Markus Lohi: Tai perussuomalaisia!] — Tai perussuomalaisia, mutta nyt ajatellaan vaikka keskustaa. — Hänhän olettaa silloin, että hänen antamallaan äänellä keskusta tarjoaa vaihtoehdon, jolla se hoitaisi Suomen taloutta, Suomen valtiota. [Markus Lohi: Ei!] — No, ehkä hyvä tarkennus, että keskustan edustajat täällä myöntävät, että itse asiassa heidän äänestäjänsäkään eivät odota, että keskusta hoitaisi tätä maata. Se on ihan hyvä tarkennus. — Ehkä näin lähtökohtaisesti äänestäjät ajattelevat, että edustava puolue on valmis käyttämään valtaa tässä maassa. Hyvään oppositiokritiikkiinhän kuuluu totta kai vaihtoehdon esittäminen, ja minun mielestäni se on ihan perusteltua, että jos arvostelee hallituksen esitystä oppositiosta käsin, niin silloin esittää myös oman vaihtoehdon. Ei tämä mikään iso juttu ole. Sitten mennään tähän seuraavan kauden sopeutustarpeeseen: Eli nythän me ollaan siis käytännössä kaikki samaa mieltä siitä — ehkä muutamaa yksittäistä edustajaa lukuun ottamatta — että puolustusmenojen kasvu on hyväksytty, eikö näin? Puolustusmenot eivät ole sopeutuslistalla. Korkomenot nousevat. Nehän olivat siis Marinin kaudella parhaimmillaan alle miljardin, nyt ne ovat yli kolmen miljardin ja nousevat jopa kuuden miljardin tasolle. Eli ne nousevat, ja näistähän me ei voida poiketa, koska muuten me ei maksettaisi meidän velkaa takaisin, mikä johtaisi vähän isompiin ongelmiin. Meillä on siis puolustusmenot lukittu, korkomenot lukittu. Sitten siellä on kasvavat sotemenot: Voidaanko siellä juurikaan tehdä hirveästi toimia? Jotain varmasti voidaan, mutta ei paljoa, koska väestö ikääntyy, eli automaattisesti ne menot kasvavat. Eli meillä on valtion menoissa kolme tämmöistä aika massiivista komponenttia, jotka ovat jo lukittuina. No, mitä jää jäljelle? Käytännössä kaikki muut valtion menot eli sosiaaliturva ja sitten esimerkiksi kaikki valtionhallintoon, kuntahallintoon ja muuhun liittyvät menot. Sieltä voidaan tehdä sopeutuksia. No, mistä sitten sopeutetaan? Siitähän se kysymys onkin. Sopeutustarve on nyt, oletetaan, plus kymmenen miljardia euroa, ja meillä on nyt erinäisiä puolueita, jotka ovat eri mieltä siitä, miten se pitää tehdä. On esimerkiksi SDP:n sisällä sellaisia edustajia kuten edustaja Razmyar, varapuheenjohtaja, joka on linjannut julkisessa puheenvuorossaan, esimerkiksi Kauppalehden otsikossa, että veronkorotusten pitää olla painopisteenä ensi kaudella — eli ymmärrän näin, että enemmistönä sopeutuskokonaisuudessa, mikä viittaisi siihen, että veronkorotusten pitäisi olla luokkaa 5—6 miljardia ensi kaudella. Nyt sitten jos katsotaan, mitä SDP:n vaihtoehtobudjetissa on ollut veronkorotuksia, niin ne ovat tainneet olla siellä jossain vähän reilun miljardin tasolla, eli siitä noin suurin piirtein karkeasti viisi kertaa enemmän pitäisi olla veronkorotuksia. Yhteisöveron perumisella, jos te sen teette, saatte 800 miljoonaa; listaamattomilla, riippuen vähän mallista, 250—400 miljoonaa. Siinä on 1,2 miljardia. Mistäs sitten loput? Käytännössä jäljelle jäävät alvit, liikenteen verotus. Mistä ne otetaan sieltä? Tämä on aika iso kysymys. Minun mielestäni on hyvä puhua ääneen, mitkä ovat ne veronkorotusvaihtoehdot. Minä itse lähtökohtaisesti pidän veronkorotuksia viimesijaisena keinona. On varmaan niin, että sielläkin jotain voidaan tehdä, mutta minun mielestäni tästä olisi jokaisen puolueen reilua puhua ääneen julkisesti ennen vaaleja, jotta myös kuluttajilla ja yrityksillä on aikaa reagoida siihen, mitä puolue tulee esittämään. No, sitten menosopeutuspuolella SDP on sanonut, että hoitotakuu pitäisi palauttaa. Mitäs kaikkea muuta siellä on — muistuttakaa — ay-jäsenmaksun palauttaminen verovähennyskelpoiseksi. Sitten siellä on se, että sosiaaliturvaan pitäisi tehdä muutoksia, oliko, vähintään 40—50 miljoonan euron edestä. Ansiosidonnaisen porrastus — oletteko te siitä luopumassa vielä? Se oli ainakin alkukaudella vastustuksessa. Järjestörahoitukset pitäisi laittaa takaisin. Jos minä laskin oikein, niin semmoisia suht varmoja menolisäyksiä, mitä te olette esittäneet, on vähintään 500 miljoonan euron edestä. Elikkä kun on 500 miljoonaa menolisäyksiä, velkajarru tuo kymmenen miljardia, niin silloin on vähintään 10,5—11 miljardia sopeutettava ensi kaudella. Kyllä tulee olemaan todella haastava tie. Ajanpuutteen vuoksi seuraavassa puheenvuorossa, rouva puhemies, tulen esittämään lisää omia keinoja, millä me päästään siihen velkajarruun. — Kiitos.

Kunnioitettu rouva puhemies! Hyvät suomalaiset, Suomella ei ole eikä tule olemaan varaa toimia koko maailman sosiaalitoimistona, Kansaneläkelaitoksena, kehitysapuautomaattina tai terveyskeskuksena. Sitä eivät velkajarruun sitoutuneet SDP:n crémant-sosialistit [Timo Suhonen: Mitä?] vieläkään ymmärrä. Tarkastellaan hieman, mihin valtio käyttää veronmaksajien rahaa tilanteessa, jossa verotulot eivät riitä lähellekään menojen kattamiseen. Kehitysapuun käytetään kaiken kaikkiaan noin miljardi euroa, kun huomioidaan EU-maksatusten kautta menevät osuudet — siis huolimatta hallituksen yli 1 300 miljardin euron kumuloituvista kehitysapuleikkauksista. Meille perussuomalaisille kehitysapu on päivänselvä leikkauskohde tänään ja huomenna. Kysyn: millainen poliitikko pystyy katsomaan itseään peilistä tilanteessa, jossa itse tekee aktiivisesti päätöksiä leikkauksista mutta ei ole valmis säästämään kehitysavusta? Sellaistako on politiikka, jossa oma kansa ensin ‑ajattelu on vahingollista? Hyvät suomalaiset, kehitysavun rahoitusta tässäkin tilanteessa lisäisivät ainakin seuraavat puolueet vaihtoehtobudjettiensa perusteella: sosiaalidemokraatit, vasemmistoliitto ja vihreät. Lisäksi perussuomalaisia lukuun ottamatta tietojeni mukaan kaikki puolueet tässä salissa ovat sitoutuneet siihen, että Suomen rahoitus kehitysavusta nostetaan kohti 0,7 bkt:n osuutta, mikä nostaisi kehitysavun maksatuksia reippaasti yli miljardilla eurolla. Arvoisa rouva puhemies! Myös sosiaaliturvaa on uudistettava kansalaisuusperusteiseksi. Se on surullinen fakta, että perussuomalaiset ovat edelleen ainoa eduskuntapuolue, joka johdonmukaisesti ajaa sosiaaliturvan rajaamista koskemaan vain Suomen kansalaisia. Maahanmuuttopolitiikassa tehdyt katastrofaaliset virheet ovat johtaneet siihen, että pelkästään pääkaupunkiseudulla noin puolet toimeentulotuen saajista on maahanmuuttajataustaisia. Kelan aineistoista selviää, että sosiaaliturvaa maksetaan jo yli kahden miljardin euron edestä vieraskielisille. Vieraskielisten osuus pienituloisista on jyrkässä kasvussa. Esimerkiksi Tilastokeskuksen tilastoista, jotka on päivätty 16.12.2025, käy ilmi, että kun tarkastellaan pienituloisten määrän muutosta vuosina 2010—2024, niin suomalaisten pienituloisten määrä on tippunut tällä aikajaksolla 90 000:lla, eli oli vähemmän pienituloisia 2010—2024, kun vastaavasti pienituloisten ulkomaalaistaustaisten määrä on plus 120 000. Eli rikkautta, rakkautta, kivoja ruoka- ja pelihetkiä, mutta laskun maksajana on suomalainen duunari, suomalainen yrittäjä. Sitten tietenkin herää kysymys, mitä puolue tekee tässä tilanteessa. No, tietenkin vaaditaan kuorossa lisää maahanmuuttoa, lisää halpatyövoimaa tilanteessa, jossa on yli 300 000 ihmistä työttömänä. Tämä on se ratkaisu tähän ongelmaan, kun Suomi ei tarvitse lisää halpatyövoimaa kolmansista maista rasittamaan julkista taloutta, vaarantamaan potilasturvallisuutta hyvinvointialueilla eikä myöskään ylläpitämään korkeata työttömyyttä. Jos meillä on ovet auki kaikille, jotka haluavat Suomeen tulla tekemään töitä, niin se johtaa siihen, että tämä työttömyysongelma pysyy edelleen pahana. Ei ole Suomen — ja muistutan, että ei edes sen maahanmuuttajayksilön etu — että me rakennetaan Suomeen uusi köyhälistön luokka pienituloisista maahanmuuttajista. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on syntynyt työllä ja yrittämisellä, ja vain sillä se voidaan jatkossakin turvata. Jos verotamme työtä tekevät hengiltä, tarjoamme palveluita koko maailmalle ja kieltäydymme katsomasta totuutta silmiin omien poseeraamistarpeidemme vuoksi, me tullaan menettämään suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, jonka edelliset sukupolvet ovat meille rakentaneet. Arvoisa puhemies! On ilmiselvää, että seuraavalla kaudella tullaan tekemään erittäin vaikeita päätöksiä, kuten tälläkin kaudella on tehty, toimia, joita lähtökohtaisesti kukaan ei haluaisi tehdä mutta joita ilman Suomi tulee ajautumaan selvitystilaan, jossa velkojat päättävät siitä, mistä täällä leikataan ja mitä täällä tehdään, mitä jää jäljelle. Ja on näin, että niissä sopeutustoimissa on oltava mukana kehitysapu ja maahanmuutto ja kaikki muut toissijaiset menot, joihin valitettavasti tässä maassa edelleen veronmaksajien rahoja menee. Ne ovat ei-välttämättömiä, hyvien päivien menoja, epärelevantteja suomalaisten hyvinvoinnin kannalta, viritetty tilanteeseen, jossa rahaa on ollut ja sitä on riittänyt, ja kuten kaikki tietävät, sitä ei ole. Se, että ne löytyvät tulevan hallituksen säästölistoilta, on elintärkeää, ja sen eteen lupaan tehdä parhaani. Muistutan, että ne ovat kyselytutkimuksissa säännöllisesti myös suomalaisten eniten suosimia sopeutuskohteita. — Kiitos. [Timo Suhonen pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa herra puhemies! Arvaa, minkä puolueen ohjelmasta löytyvät seuraavat sanat: antirasismi, tosiasiallinen yhdenvertaisuus, niin sanottu välineellistetty maahantulo, sateenkaari-ihmiset, rodullistetut suomalaiset, ihmisarvoa loukkaava ilmapiiri, rakenteellinen rasismi ja islamofobia. Todennäköisesti pohdit, että vasemmistoliiton ja vihreiden ohjelmista saattaa löytyä. Näin on, mutta ne löytyvät myös riippumattoman viranomaisen, yhdenvertaisuusvaltuutetun, kertomuksesta eduskunnalle. Kyllä, tämä koko yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus vilisee vasemmistolaista uuskieltä, jolla ei ole mitään tekemistä riippumattoman viranomaistoiminnan kanssa. Se on sanottava ääneen. Vasemmistoliitto ja vihreät ja heidän edustajansa saivat tänään hepulin tässä salissa, kun täältä perussuomalaisista nostettiin esiin erinäisiä ongelmia, mitä tämä kertomus pitää sisällään. Kun me kyseenalaistimme tämän riippumattomuuden, niin hehän hyökkäsivät täällä, mutta heille ei tuottanut mitään ongelmaa kuitenkaan esimerkiksi alle viikko sitten, kun he hyökkäsivät valtiovarainministeriön budjettipäällikköä vastaan sosiaalisessa mediassa. Se oli ok, mutta täällä kun kyseenalaistetaan yhdenvertaisuusvaltuutetun riippumattomuutta, niin se ei ole ok. He aina valikoivat, ketä saa kritisoida. Sitä ei saa kritisoida, mitä vasemmisto rakastaa. Se, mikä tässä yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksessa on surullista, on se, että siellä nousee esiin, puhemies, erittäin tärkeitä teemoja — ikäsyrjintä, vammaisuuteen liittyvät ongelmat ja syrjintätapaukset — mutta ne jäävät kaiken tämän roskan alle, mitä sinne on tungettu. Paljonpuhuvaa on myös se, mitä sieltä kertomuksesta puuttuu. Edustaja Vigelius nosti esiin täällä esimerkiksi poikien ja miesten kohtaamat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusongelmat. Eipä paljon puhuta niistä. Siellä ei puhuta kunniaväkivallasta. Sana ”kunniaväkivalta” ei esiinny kertaakaan koko dokumentissa, vaikka se on tosiasiallinen yhdenvertaisuusongelma. [Mauri Peltokangas: Oho!] Takapajuisista kulttuureista tuodaan tänne toimintatapoja, joissa naisen asema on alhaisempi kuin eläimen. Ei yhdenvertaisuusvaltuutettu kiinnitä siihen huomiota, [Mauri Peltokangas: Käsittämätöntä!] ei kertomuksessa sanaakaan kunniaväkivallasta. Meillä on ollut lehdissä viime aikoina juttuja siitä, minkälaista se on elää tämmöisen kulttuurin alla, jossa mies alistaa naisia, silvotaan, ei minkäännäköisiä ihmisoikeuksia — ei sanaakaan yhdenvertaisuusvaltuutetulta. Ihmettelen, ja niin ihmettelee moni muukin suomalainen. Sen ymmärrän ja sen hyväksyn, että yhdenvertaisuusvaltuutettu yksilönä, ihmisenä ja koko toimisto, 30-henkinen joukkue siellä viestintätiimeineen ovat sitä mieltä, mitä he ovat, mutta toivotan heidät tervetulleiksi kamppailemaan näkemyksineen vaikka tänne eduskuntavaaleihin 2027. Menkööt jonkun puolueen listoille ehdolle. Tervetuloa, sitä on demokratia, tänne kertomaan mielipiteitä. Mutta riippumattomana viranomaisena voisi odottaa enemmän. Koko kertomus kyseenalaistaa hallituksen harjoittaman maahanmuuttopolitiikan. Sen sijaan, että se nostaisi esimerkiksi objektiivisesti tosiasioita hallituksen maahanmuuttopolitiikan uudistuksista, kuten että tässä ovat uudistuksen tavoitteet, ne, mitä sillä on saavutettu, hyvät puolet, arvioitu joitain heikkouksia, ei, päinvastoin yhdenvertaisuusvaltuutettu ilmaisee hyvin selvästi, että nämä ovat heikennyksiä, ja vastustaa näitä. Rajamenettelyä vastustaa, turvapaikanhakijoiden vastaanottorahan leikkaamista hän vastustaa, turvapaikanhakua rajoittavaa lakia eli poikkeuslakia, mikä on säädetty Venäjän vaikuttamisen takia, hän vastustaa. Säilöönoton ja maahantulokiellon käyttötilanteita on lisätty hallituksen päätösten seurauksena, että saadaan esimerkiksi laittomasti maassa olevat rikolliset ulos tästä maasta — hän vastustaa. Laittomasti maassa olevien oikeutta terveyspalveluihin kun on rajoitettu, niin hän vastustaa sitä muutosta. Tilapäistä suojelua saaneiden mahdollisuudet vakinaistaa oleskelunsa on poistettu, sitäkin hän vastustaa. Kaikkia järkeviä maahanmuuttopolitiikan kiristyksiä hän vastustaa. Itse asiassa hän toteaa jopa, että kansalaisuuden ja oleskeluluvan saamisen ehtoja pitäisi helpottaa. Tämä on poliittinen kanta. [Mauri Peltokangas: Uskomatonta!] Tämä on poliittinen kanta, ei tämä ole mikään viranomaiskanta. Se on poliittinen näkemys siitä, mille tasolle ehdot kansalaisuudesta ja oleskeluluvasta Suomen eduskunnan pitäisi säätää. Se on poliittinen päätös. On poliittinen päätös olla asettamatta kansalaisuudelle juuri mitään ehtoja, kuten vasemmistoliitto ja vihreät haluaisivat yhdessä muun keskusta- ja demarijoukon kanssa. On poliittinen päätös sitten, kuten tämä hallitus on tehnyt, että kansalaisuudelle asetetaan tiukemmat ehdot, toimeentulovaatimusta, nuhteettomuutta, asumisaikavaatimuksia tiukennetaan. Se on poliittinen kysymys, ja kun viranomainen ottaa tässä vasemmistolaisen näkemyksen siihen, niin kyllä, totta kai, näitä voi kritisoida. Sitten voi tietenkin nostaa esiin sen, että kun meidän valtio velkaantuu tällä hetkellä järkyttävää tahtia, meillä on edessä seuraavalla kaudella noin kymmenen miljardin sopeutuskokonaisuus, niin onko toden totta niin, että me tarvitaan joku vasemmistovaltuutettu riippumattomana viranomaisena kertomaan meille, että maahanmuuttopolitiikka on liian tiukkaa? Vai voisiko olla niin, että tämä yhdenvertaisuusvaltuutettu ja vaikka tasa-arvovaltuutetun toimisto voitaisiin yhdistää ja näin ollen vaikka lakkauttaa yhdenvertaisuusvaltuutettu? Voisiko heiltä leikata? Se on poliittinen näkemys. Minusta voi leikata. Vasemmiston on ihan turha tulla tänne, kuten aiemmin debatissa he tulivat, kertomaan, että tämä on järkyttävää oikeusvaltion pilkkaamista ja mitä vielä. Totta kai meillä on oikeus sanoa näin ja esittää näin. Sitä on demokratia. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Erittäin hyvää keskustelua, mutta ehkä kuitenkin noin kymmenen miljardin euron kysymys on tällä hetkellä se, miten velkajarruun sitoutuneet sosiaalidemokraatit, keskusta ja vihreät aikovat ratkaista sen yhtälön, että he ovat yhtäältä perumassa kaikki hallituksen tekemät tehostustoimet koskien hyvinvointialueita ja samaan aikaan mahdollisesti ollessaan hallituksessa tilanteessa, jossa he eivät ottaisi hyvinvointialueita huomioon osaksi sopeutusta. Eli mistä te silloin tekisitte tämän? Kyllä minun mielestäni suomalaiset ansaitsevat tietää, onko se teidän veronkorotuslista sitten 10—11 miljardia ja siihen päälle vielä nämä, mitä te aiotte perua, tämän hallituksen tekemät toimet. Se on iso kysymys. On ihan ilmiselvää, että tämä täytyy saada tietää ennen vaaleja, mitenkä keskusta ja demarit aikovat tämän tehdä. Vasemmistoliittoa sentään kiitän rehellisyydestä. He ovat avoimesti ilmoittaneet, että he eivät sitoudu velkajarruun, ja näin ollen ovat valmiita ajamaan Suomen talouden päin seinää ja troikan haltuun. Kiitos siitä, se on rehellistä. [Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä] Mutta demareiden ja keskustan osalta olisi toivottavaa, että te kerrotte, [Puhemies koputtaa] miten te rahoitatte nämä toimet. — Kiitoksia.