Mehtälä Timo

Arvoisa rouva puhemies! Aivan ensimmäiseksi kiitos maa- ja metsätalousministeri Essayahille tästä illasta. Ajattelin tähän illan päätteeksi tehdä kysymyksen myös ministerille [Pertti Hemmilä: Oliko tuo lupaus?] asiasta, siitä, onko tulossa hallitukselta näihin siirtolinjoihin, johtokäytäviin tämä esitys siitä, miten saadaan maanomistajille oikea korvaus siitä, että jopa ulkomaiset yhtiöt siirtävät sähköä maanomistajan maan kautta ja tällä hetkellä käytännössä ryöväämällä sen maapohjan. Elikkä tämä maanlunastuslain uudistus, mikä tehtiin — ja mekin valiokunnassa sitä hyvin pitkään käsiteltiin — ei näitä johtokäytäviä elikkä nauhamaisia lunastuksia korvaa, kun tämä korvaus ei toteutunut, elikkä ne eivät tule korvauksen piiriin, maanlunastuslain uudistuksen piiriin. Tämä olisi nyt erittäin tärkeää, koska tämä tilannehan on sillä tavalla karannut vähän niin kuin käsistä, että meillä on tällä hetkellä tosiaan 147 datakeskusta suunnitteilla Suomeen ja nämä kaikki edellyttävät jonkunlaista linjan rakentamista. Me tiedämme sen, että Pohjois-Pohjanmaalla tuotetaan Suomen tuulivoimasta 43 prosenttia tällä hetkellä. Se käytännössä tarkoittaisi sitä, että sitä sähköä tuodaan tänne etelään. Fingrid on sanonut, että me tarvittaisiin kolme vähintään 400-kilovolttista linjaa vierekkäin Pohjois-Pohjanmaalta tänne etelään, elikkä se on noin 300 metriä johtokäytävää, jotta me se sähkömäärä siirrettäisiin. Sen takia tietysti toivomme, että ne investoinnit tulisivatkin sinne, missä se sähkö tuotetaan, niin että ei näitä valtavia johtokäytäviä tarvitsisi tehdä. Kiitokset kaikille. Omasta puolestani tämä on minun kohdaltani viimeinen puheenvuoro, ja varmasti tämä ilta on antanut monelle ajattelemisen aihetta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Miksi keskusta teki tämän välikysymyksen? Tässä on tänä iltana tullut valtavasti hyviä puheenvuoroja ja on näitä asioita käyty läpi. Ensimmäinen asia, minkä nostan, on se, että teot ratkaisevat. Eli Suomen maatalouden kannattavuus tosiaankin on EU:n heikoin, ja keskimääräinen kannattavuuskerroin on 0,21. Täällä tuli ministerin puheenvuorossa se, että suomalaiset hyvät tilat ovat saavuttaneet 0,3:n kannattavuuden. Kyllä, mutta se 0,3 on heikko kannattavuus, eli meidän pitäisi tavoitella sitä yhtä. EU-maiden keskiarvo on 0,82 tässä kannattavuudessa. Sitten toinen on tämä, että kustannuskriisi koettelee maatiloja. Se on se toinen syy, minkä takia keskusta teki välikysymyksen. Ja kolmas: Ruokaketjun toimivuus ei ole parantunut, ja siitä on osoituksena se, että ruuan hinta on noussut 20,5 prosenttia vuoden 21 jälkeen ja se ei ole kotiutunut tuottajille. Tästä kerron sen verran esimerkin, että me Suomen suurimmat lihantuottajat tapasimme S-ryhmän ja K-ryhmän johtoa, siis ihan pääjohtajaa myöten. Se oli mielenkiintoinen keskustelu. S-ryhmää tavattiin ensinnä, ja S-ryhmän johtajan mukaan ei hinnalla ole niin väliä, kun he myyvät paljon sitä suomalaista tuotetta, suomalaista lihaa. Siis tällainen asenne, että kun myy paljon, ja tämä halpuuttaminen oli ajatuksena S-ryhmällä, että halpuutetaan niin, että ihmiset ostavat paljon, mutta hinnalla ei niinkään ole väliä. Mutta K-ryhmän johtaja sitten sanoi, että suomalaiselle lihalle pitäisi saada se arvo, mikä sille kuuluu, ja se oli jo paljon mukavampaa kuunneltavaa. Sitten neljäs kohta oli tämä, että hallitusohjelman kirjauksia ei ole kaikkia saatu toteutettua, ja se on ihan oikea syy tehdä välikysymystä. Sitten tämä viides kohta viimeisenä: tilojen lopettamistahti on kiihtynyt. Se on ihan totta, että nyt tällä hetkellä tiloja lopettaa ennätysmäärin, neljä päivässä. Nämä olivat ne meidän otsikot, minkä alla tämä välikysymys on tehty. Kyllä tämän illan keskustelu osoittaa sen, että tämä välikysymys on ollut tarpeen. Kiitos, edustaja Östman, ne olivat hyvät ajatukset, mitkä juuri kerroit. Näin meidän pitää toimia, yhdessä toimia, että me saadaan maatalouden tilannetta parannettua, ruuantuottajien tilannetta parannettua.

Arvoisa rouva puhemies! Joo, tässä ajattelin palata vielä tähän arvonlisäveroasiaan, koska tämä arvonlisäverokannan laskeminen olisi ollut erittäin hyvä keino helpottaa maksuvalmiustilannetta maatiloilla. Se johtuu siitä, niin kuin jo tuossa mainitsin aikaisemmassa puheessa, että esimerkiksi lihassa, kun myydään lihakarjaa, laitetaan autoon ja myydään teurastamolle, niin se alvikanta on 25,5 prosenttia, ja kun sitten ostetaan rehua sille karjalle, niin se on 13,5 prosenttia nyt tällä hetkellä. Hallitus kun laski 14 prosentista 13,5 prosenttiin tätä rehun alvia, niin se todellisuudessa heikensi tilojen maksuvalmiutta, koska tuloalvista vähennetään tämä kustannusten alvi, ja jos se erotus siinä tilanteessa kasvaa, niin se pahentaa maksuvalmiutta. Se olisi ollut konkreettinen keino, ja näinhän on toimittu Saksassakin, että lihantuotannon alvi on pienempi. Kun aikoinaan tämä arvonlisävero tuli käyttöön, niin minä kävin keskustelua silloin aivan asiantuntijoitten kanssa, ja minä sanoin, että miksi lihassa ei voi olla sama alvi kuin maidossa. Ainoa perustelu oli se, että maito on sellaisenaan juotavaa, mutta sonni ei ole sellaisenaan syötävää, ja siihen perustui se, että sonnin alvi, siis lihaeläimen alvi, on korkeampi. Mutta tässä olisikin yksi semmoinen selvä keino, jolla voitaisiin vaikuttaa tilojen maksuvalmiuteen, kun nämä alvit kohtaisivat. Elikkä jos tuloalvi olisi yhtä suuri kuin menosta tuleva alvi, niin silloin tilanne korjaantuisi niiltä osin.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä palaan tähän päästökauppa-asiaan, juuri sen takia, että nämä ovat semmoisia kustannuksia, joita tuodaan maa- ja metsätalouteen niin, että me emme voi hallita sitä millään tavalla. Ja miksi? Siksi, että tämä päästökaupan hinta muodostuu hiilidioksiditonnin hinnasta EU-alueella. Kun meillä oli valiokuntakuuleminen tästä asiasta, ja tätähän jauhettiin hyvinkin pitkään, niin valiokunnan asiantuntijat arvioivat — nyt edustaja Kettunen kuulolla — että tämä päästökauppa tulee nostamaan 20:stä 60 senttiin polttoaineen hintaa, riippuen hiilidioksiditonnin hinnasta. Tämä on semmoinen asia, että miksi me melkein niin kuin päätä laitetaan pölkylle, elikkä miksi me tehdään semmoisia loukkuja, joihin me ei voida vaikuttaa? Niin kuin aikaisemmin jo toin puheenvuorossa esille sen, että kun meillä ei ole vaihtoehtoja ja mahdollisuutta niitä maataloustyökoneita — traktoreita, kurottajia, kaivinkoneita ja pienkuormaajia, mitkä meilläkin ovat käytössä — ajaa muulla kuin moottoripolttoöljyllä ja kun toisella neljänneksellä tänä vuonna moottoripolttoaineen hinta on noussut aivan tarkalleen 49 ja puoli prosenttia, eli 50 prosenttia, niin se on karmeaa. Niin kuin kerroin tuolla aikaisemmin, 63 000 euroa on polttoaineen lisäkustannus meillä tänä vuonna, jos nyt tällä hinnalla mennään jouluun asti — sitä ei tiedä, vaikka se nouseekin vielä — ja se 63 000 euroa on suoraan sieltä rahatulosta pois.

Kiitos, arvoisa puhemies! Edustaja Kettunen toi hyvin esille tämän ongelman, mikä on tässä päästökauppa-asiassa. Ajattelin tässä vielä pysähtyä tähän turvetuotannon osalle siinä mielessä, että olen tässä salissa kuullut näitä väitteitä niin paljon kolmen ja puolen vuoden aikana, että olen jo vähän ihmetellyt, että milloinkahan ne ihmiset rupeavat lukemaan papereita. Täällähän on nyt ne toimet, [Puhuja lukee paperista] mitä tämän hallituskauden aikana on tehty turvetuotannon osalta: Ensinnäkin on nämä lupamaksujen valtavat nostot. Kerroinkin jo tuossa, että nyt pitää olla rahaa se lähemmäs 50 000, jos vähänkään isomman kuiviketurvesuon aukaisee. No, sitten on tämä turpeen verottoman käytön alentaminen. Elikkä viime hallituskaudella tehtiin päätös, että lämpölaitos voi käyttää turvetta 10 000 megawattituntiin asti verottomana, ja sillä on iso merkitys. Pienemmät kuntien lämpölaitokset voivat sen 5,7 euron veron saada tosiaankin pois, kun se käyttömäärä on sen 10 000 megawattituntia. Vain sen yli menevältä verotetaan, kun aikaisemmin se raja oli 5 000 megawattituntia ja sitten koko käyttömäärä meni verolle, kun se 5 000 megawattituntia ylittyi. Elikkä tämä ministeri Lintilän korjaus tähän turpeen käyttöön lämpölaitoksissa oli valtava edistys viime vaalikaudella. No, tämä hallitus nyt on laskemassa vuodenvaihteessa tämän verottoman käytön rajan 8 000 megawattituntiin. [Pertti Hemmilä: Pitäisi poistaa kokonaan!] Tämänhän saisi poistaa kokonaan, mutta on juuri näin, että tämmöinen esitys nyt on, ja ainakaan meidän valiokuntaan, joka käsittelee näitä asioita, tästä ei ole tullut mitään uutta esitystä. Sitten vielä — tämä tehtiin heti silloin hallituskauden alussa — nämä 20 megawatin laitokset tulivat päästökaupan piiriin. Elikkä kattilatehon muutoksen laskennalla hallitus ajoi nämä noin 10 000 asukkaan lämpölaitokset, siis pitäjien lämpölaitokset, päästökaupan piiriin, mikä siis vähensi turpeen käyttöä näissä lämpölaitoksissa, koska se kattilatehon laskenta meni sen 20 megawatin kohdalle. Minua ihmetyttää se, että kun ajatellaan, että viime hallituskaudella tästä turvehommasta huudettiin kuin hyeenat täällä, niin todellisuussahan tilanne oli se, että viime hallitus teki hallitusohjelmassaan päätöksen, että turpeen käyttö puolitetaan 2030-lukuun mennessä — no niin, okei — ja sitten tämä hallitus teki niin, että fossiilisista polttoaineista luovutaan — ei mainita, että turpeen käytöstä luovutaan, vaan mainitaan, että fossiilisista polttoaineista luovutaan kokonaan — 2030-lukuun mennessä. Elikkä se teki tuplakirjaimen tästä päätöksestä. No, me tiedämme, että se turpeen käyttö loppuu kyllä ihan muun takia kuin hallitusohjelmien takia, siitä meidän ei sen enempää tarvitse puhua. Mutta juuri nämä, mitkä todella ovat ne konkreettiset toimet turvetuottajia kohtaan, pitäisi huomioida, ei se, onko joku hallitusohjelmakirjaus minkälainen, vaan se, mitä on todella tapahtunut. Sitten vielä se, että kun tämä romutuspalkkio täällä aina tulee esille, niin minua huvittaa se asia siinä mielessä, että tämä 24,5 miljoonaa jaettiin koneyrittäjien, turveyrittäjien, omasta pyynnöstä. He tulivat tänne eduskuntaan ja sanoivat, että he haluavat tästä korvauksen, kun ne koneet ovat käyttökelvottomia. Niillä turvekoneillahan ei tee mitään, jos ei sitä turvetuotantoa ole. Tämä raha, 24,5 miljoonaa, annettiin heille siihen romutukseen. No niin, sitten samanaikaisesti on edelleenkin Konepörssissä myynnissä vaikka miten paljon turvekoneita. Elikkä turpeen tuotannolle sillä ei ollut mitään merkitystä, mutta se oli vain tämmöinen, voi sanoa, vastustajien isku, että kun turvekoneet on romutettu, niin turvetta ei sen takia tuotettaisi, vaikka turpeen käytön väheneminen lämpölaitoksissa on se, minkä takia turvetta ei nosteta. Viime talven pakkaset sen osoittivat, että kovilla pakkasilla sille on kysyntää, mutta lämpölaitokset sanovat, että muuna aikana turpeelle ei ole mitään kysyntää.

Arvoisa puhemies! Tässä ihan muutamia ajatuksia tästä, mitä päätöksiä on tehty tavalla, joka ei palvele kyllä maatalouden ja metsätalouden asioita parempaan suuntaan. Otan tämän meidän valiokunnassa päätetyn päästökauppa-asian: Siitä tulee Suomelle 60—200 miljoonan lasku, ja tämä lasku tulee maa- ja metsätalouteen. Siinä hallitus halusi liittää maa- ja metsätalouden tähän päästökaupan piiriin, vaikka se ei ollut EU:n velvoite. [Tuomas Kettunen: Ei ollut pakko näin nopeasti!] — Ei ollut pakko tässä aikataulussa, ja nythän EU siirsi tämän päästökaupan vuoden 27 alusta vuoden 28 alkuun. Mutta joka tapauksessa se, miksi tähän päästökauppaan otan näin voimakkaan kannan, johtuu siitä, että meillä ei ole vaihtoehtoja. Tieliikenteessä meillä on vaihtoehto. Me voidaan ajaa sähköautolla, me voidaan ajaa biokaasuautolla, ja niin edelleen. Tällä hetkellä muun muassa raskaan liikenteen kuorma-autoja rekisteröidään enenevässä määrin biometaanilla käyväksi. No niin, mutta se, miksi maatalouden osalta minä kritisoin, johtuu siitä, että meillä ei ole vaihtoehtoja: elikkä siis tällä hetkellä maailmassa on yksi traktorin valmistaja, New Holland, joka tekee kahta mallisarjaa biokaasutraktoreina, mutta esimerkiksi kotimainen Valtra ei tee biokaasuversiota. Sitten toinen juttu: näiden työkoneiden sähköistäminen on mahdoton ajatus. Elikkä siitä, mitkä esteet tällä hetkellä on välttää tämä päästökauppamaksu: olemme mahdottoman edessä. Ja sen takia kritisoin tätä maatalouden liittämistä päästökaupan piiriin, koska siihen ei ole olemassa tällä hetkellä ratkaisuja, millä me vältetään nämä päästökauppakulut, jotka siis ovat todella 60—200 miljoonaa maa- ja metsätalouteen. Sitten täällä on tullut esiin tämä yksityistieavustusasia, ja hyvin ovat tuoneet edustaja Hemmilä ja kumppanit tämän esille. Sen verran tarkennuksena, että 42 miljoonasta tultiin 6:een miljoonaan yksityistieavustusten osalta. Eli kyllähän tämä romahdus oli raju, ja niin kuin täällä on monta kertaa tullut esille, yksityistiet pitävät maaseudun ihmiset kunnossa. Sitten näitä muita asioita — en rupea kaikkia käymään läpi, mutta ihan muutaman vielä tässä sanon. Tämä viljelysuunnittelu pois neuvojärjestelmän, neuvotuen, piiristä oli kyllä minun mielestäni aivan tarpeetonta, koska kolmannes tästä neuvoavustuksesta käytettiin viljelysuunnitteluun, ja se on tänä päivänä tärkeä asia. Sitten samaten tämän nuoren viljelijän aloitustukimäärärahan pienentäminen tässä tilanteessa, kun meidän pitäisi nimenomaan kannustaa nuoria viljelijöitä ottamaan tilaa vastaan: sen aloitustuen kanssa voi olla niin, että sitä ei saa, kun vain kolmannes on budjetoitu rahaa tähän aloitustukeen. No, sitten vielä viimeisenä tämä turveasia on pakko ottaa esille, koska se vaikuttaa niin paljon maatalouspuolella, koska moni maanviljelijä on myös turvetuottaja. Sitä minä en käsitä, että täällä viime vaalikauden puheet olivat niin voimallisia turpeen puolesta, ja nyt tällä hetkellä ei ole tehty mitään muuta kuin kolme heikentävää asiaa turvetuotannon puolelle. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi edustaja Hemmilälle kiitos. Toit aivan oikeita asioita esille. Vahvistan sen, että lihantuottajien tilanne on tällä hetkellä huomattavasti helpompi kuin muun muassa vuoden 24 alussa, jolloinka tilanne oli niin huono, että minä sanoin pojille, että ei ole mitään järkeä jatkaa tämmöistä toimintaa, kun Atria laski lihanhintaa 20 senttiä ja kustannukset olivat nousseet ja tilanne oli todella huolestuttava. Mutta onni onnettomuudessa, että meillä kävivät kaupan hyllyt tyhjinä välillä, niin korjautui tämä hintakin. Nyt voi jo hengittää — nyt voi jo hengittää. Tässä yhteydessä on tietysti hyvä myös kiittää hallitusta ja ministeriä siitä, että tämä korvauskelpoisuus tuli myös meidän nuorille viljelijöille, mikä tietysti omalta osaltaan paransi meidänkin tilannetta. Ainahan pitää silloin kiittää, kun on kiitoksen aihe. Nyt lyhyesti vielä tähän... [Sari Essayahin välihuuto] — No niin, tässä ei keskustella siitä vaan siitä, että kun me joitakin positiivisia asioita saadaan maatiloilla eteenpäin, niin se on aina tietysti kaikkien meidän, kansakunnankin, etu ja ruokaturvallisuuden kannalta hyvä asia. — Mutta tästä nyt ihan muutama kohta. Otan suoran lainauksen viime välikysymyskeskustelusta viime vaalikaudelta: ”Suomalaisesta ruuasta on tullut hallituksen riitelyn uhri. Tällaisena aikana, kun kansallisesta ruokaturvasta pitäisi pitää erityisesti huolta. Valitettavasti on todettava, että pääministerin ja keskustaministerin suusta nämä sanat ’ruokaturva’ ja ’huoltovarmuus’ ovat pelkkää sanahelinää.” Näin siis kertoi oppositiojohtaja Riikka Purra viime vaalikaudella. Ja sitten hän jatkoi, että perussuomalaiset tulevat julkistamaan omat konkreettiset ehdotuksensa viljelijöitten tilanteen parantamiseksi. No niin, me olemme kuulleet tässä edustaja Viljasen puheessa nämä konkreettiset ehdotukset, ja ihan lyhyesti vain niistä sanon näin, että siinä oli 18 kohtaa ja hallitus on niistä kohdista tehnyt neljä joko osittain tai sitten kokonansa. Muun muassa vakinaistettiin tämä Välitä viljelijästä ‑hanke, joka oli kuitenkin edellisellä hallituskaudellakin käytössä, ja se oli yksi näistä kohdista. Nämä kolme muuta olivat helpottaa nuoren viljelijän yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta ja sitten nämä elintarvikemarkkinalakiin tehtävät muutokset ja sitten energiakustannusten alentaminen, joka nyt on tullut jossakin määrin tämän polttoaineen kautta. Mutta jos nyt sanon tästä polttoainetilanteesta, miten todellisuudessa tämä tilanne on: Meillä tämä energianhinnan, elikkä polttoaineen hinnan, nousu on tarkoittanut 63 000:ta euroa — 63 000:ta euroa. Hallituksen päätöksellä siitä tulee mahdollisesti noin 7 000 euroa takaisin, elikkä 56 000 euroa on menoja, siis lisämenoja, tästä polttoaineesta. Päästään siihen käsitykseen, missä mennään. Arvoisa puhemies! Mitä hallitus olisi voinut tehdä? Tässähän tietysti semmoinen kysymys kuuluu, ja minä nyt ajattelen näin, että esimerkiksi tuo kiinteistöverovapaus... — Otan nämä kaikki, mitkä olivat siinä 18 kohdan listassa, koska ne ovat semmoisia asioita, jotka ovat pyörineet viime hallituskaudellakin täällä edessä. — ...olisi ensinnäkin vaikuttanut juuri näihin nuoriin tuottajiin, jotka ovat investoineet voimakkaasti elikkä tehneet sitä, mitä ovat jalostavat yritykset pyytäneet, investoineet uusia isoja navettoja tai sikaloita tai kanaloita. Se, miksi tähän kiinteistöveroon tartun, on se, että minusta se on niin erikoinen asia. Aikaisemmin oli katumaksu — asemakaava-alueella kun maksettiin kiinteistövero, puhuttiin katumaksusta. Se oli siitä, että kaupunki tai kunta rakensi infran täysin siihen tontin portille asti ja sen jälkeen sitten talonväki teki autotallin eteen tietä ja pihalle tietä. Katumaksu oli tämmöinen. Sitten kun se ulotettiin koskemaan kunnissa myös maaseutua, niin mekin maksetaan melkoinen summa kiinteistöveroa, mutta me emme saa mitään vastineeksi siitä, vaan niin kuin täällä hyvin tulivat edustaja Hemmilän puheessakin nämä yksityistiet, niin käytännössä me pidämme siis meidän kylätien kunnossa, koska meidän osuus on siinä tietoimituksessa 86 prosenttia. Elikkä käytännössä me joudumme maanviljelijänä pitämään kunnossa kylätien, jota käyttää noin seitsemän muuta taloutta. Siksi minä tähän kiinteistöveroasiaan juuri puutun, koska minun mielestäni tämä kiinteistövero on muutenkin epäoikeudenmukainen maanviljelijöitä kohtaan, kun siitä ei tule... [Pertti Hemmilä: Kaikkia haja-asutusalueella asuvia!] — Juuri näin, kaikkia haja-asutusalueella asuvia ja erityisesti maanviljelijöitä, koska se kiinteistövero määräytyy niitten rakennusinvestointien mukaan. No niin, sitten tämä energiakustannus: Siihen olisi voinut tuplapalautuksen ajatella, suuremman energiaveron palautuksen. Se olisi vaatinut tietysti EU:lta hyväksynnän. Sitten yksi asia: lyhennysvapaat lainoihin. Tätähän on käytetty aikaisemminkin. Sehän ei millään tavalla ole mikään tuki sinänsä, jos lyhennysvapaat antaa. Se vain helpottaa sen viljelijän ahdinkoa, kun muutenkin pankit ovat hyvin niukkoja antamaan laina-aikoihin pidennystä. Sitten tämä alvikannan laskeminen. Saksassahan on lihantuotantoon laskettu alvikanta juuri sen takia, että koska rehusta maksetaan 13,5 prosenttia alvia ja lihasta 25,5, niin käytännössä sinä siinä tuotannossa joudut koko ajan alvivelan puolelle, kun ne eivät mene yksi yhteen. Sitten vielä tuo Makeran pääomittaminen viimeisenä kohtana, koska 80 prosenttia tuli hylkyjä Pohjois-Pohjanmaan elinvoimakeskuksesta investointiavustuksista sen vuoksi, että ei ole pääomia käytössä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Lupasin edellisessä puheessa, että otan konkretiaa esille, ja nyt sitä sitten tulee. Ensinnäkin kaksi asiaa, mitkä tässä illan aikana ovat tulleet ministerin ja hallituksen puheissa esille: Yksi niistä on se, että hallitus ei omilla toimillaan nosta viljelijän arjen kustannuksia — siis hallitus ei omilla toimillaan nosta viljelijän arjen kustannuksia. Sitten toinen on se, että hallitus on edistänyt luvituksen saantia sekä biokaasun ja turpeen tuottamista. Nyt minun on pakko vähän tarkentaa näitä asioita. Käydäänpä ensin tämä luvitusasia läpi. Tämän hallituksen toimesta perustettiin uusi Lupa- ja valvontavirasto, jonka pääpaikka on siis Tampereella. Siinä yhteydessä kaikesta keskustan vastustuksesta huolimatta tähän Lupa- ja valvontavirastoon sisällytettiin yleisen edun valvontayksikkö — siis yleisen edun valvontayksikkö. Nyt on ollut hyvinkin tarkkaan yrittäjien kanssa keskustelua tästä asiasta, ja siellä on muun muassa peruttu jo olemassa olevia turvetuotantolupia, jotka olisivat kuiviketurpeen tuottamiseen. Muun muassa malminetsintäluvat on myös tämä yleisen edun valvontayksikkö valittanut kumoon. Se, mikä tässä minusta on oikeastaan vielä merkittävämpää maatalouden osalta, on se, että tämän uudistuksen yhteydessä nostettiin lupamaksuja aivan valtavasti. Eli nythän pitää tämmöisen kotieläintilan, niin kuin meidänkin tilan, maksaa ympäristölupaa vähintään 21 000 euroa. Mutta minun mielestäni siellä turvetuotannon puolella tämä lupien nosto oli aivan valtava. Elikkä jos on alle 10 hehtaarin turvetuotantoalue, niin pitää maksaa jo 20 800 euroa luvasta, ja jos noustaan 50 hehtaariin turvetonta aluetta, niin se lupamaksu on jo vajaa 50 000 euroa. Miettikääpä, hyvät ystävät, kollegat, että jos tämmöisestä pelkästä paperista, joka ei mitään muuta kuin oikeuttaa tekemään jotain työtä, pitää maksaa 50 000 euroa, niin kyllä pitää olla jo valtava hinku siihen työntekoon, että lähdet yrittämään, jos siitä lupapaperista maksat niin paljon. No niin, sitten toinen kohta. Lupasin nämä kolme kohtaa tuoda esille. Toinen kohta on tämä biokaasu. Täällä tuli ministerin puheessa ihan oikein, että sitä biokaasutilannetta on parannettu. Kyllä, ulosmyyntirajan nostolla parannettiin sitä mahdollisuutta, että kun on saanut maatalouden investointitukia, niin voidaan myydä ulos energiaa 50 prosenttia, eikä tämä investointituki leikkaudu pois, ja se on positiivinen asia. Mutta samalla hetkellä hallitus on vaikeuttanut pienimuotoista biokaasutoimintaa viidellä eri asialla, joista neljä on tapahtunut talousvaliokunnan puolella ja yksi ympäristövaliokunnan puolella. Nämä neljä kohtaa ovat todentamisvaatimus alle kahden megawatin laitoksille, mitä ei muun muassa Ruotsissa edellytetä mutta Suomessa edellytetään, ja se laitos tuo noin 7 000 euroa kustannusta per yrittäjä. Sitten biometaanin osuutta vähennettiin neljästä prosentista kahteen prosenttiin, mikä vähensi biometaanin kysyntää. Eilen oli Biotalouspäivät tuolla Seinäjoella, ja tämä asia tuli varmasti, että näin on käynyt. No, sitten on joustomekanismi kolmantena. Siellä joustomekanismin osalta, josta me jätettiin eriävä, oli se, että kun nestekaasua eli fossiilista korvataan biometaanilla, niin pitää tuottaa tätä biometaania kaksinkertainen määrä, mikä on aivan järjenvastaista. Näin vaan on. Sitten on vielä tämä kasvilajimääritelmä, että pääkasvia ei tullut lakiin, jolloinka jää tulkinnanvaraiseksi se, saako viljelijä siitä joustomekanismin kautta sitä tukea, mitä kuuluisi saada, uusiutuvan energian tukea. Sitten on vielä tämä ympäristölupa. Elikkä ennen sai tehdä biokaasulaitoksen navetan päähän rakennusluvalla. Tästä lähtien tämä hallitus ajoi ympäristölupauudistuksen niin, että jokainen biokaasulaitos, navetan päähänkin pikkunen pömpeli, vaatii ympäristöluvan, ja se maksaa. [Tuomas Kettunen: Käsittämätöntä!] Vielä eräänä kohtana on tämä turve. Elikkä koska maatalouteen liittyy niin olennaisena osana tämä kuiviketurve, [Puhemies koputtaa] niin tämän kasvu- ja kuiviketurpeen osalta sanon vain sen, että siellä myös nämä konkreettiset parannukset ovat jääneet tekemättä, elikkä sielläkin nämä lupamaksut [Puhemies koputtaa] ovat aivan valtavat, ja sitä jo kävinkin läpi. Minun mielestäni yrittäjänä ajattelen näin, että tässä on mahdoton ajatus semmoinen, että puheet ja teot ovat ristiriidassa, [Puhemies koputtaa] vaan niiden pitää vastata toinen toisiaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kalliita sanoja edustaja Kalliolta äsken. — Meillä on tänään tämän välikysymyksen aiheena tosiaan maatalous, niin kuin varmaan joku siellä median ääressä voi seuratakin. Maatalous on siitä harvinainen aihepiiri, että se koskettaa kaikkia täällä eduskunnassa, koska me jokainenhan syömme joka päivä ja vieläpä useamman kerran. Maatalous on myös aihe, josta tuntuu löytyvän melko laaja yksimielisyys puolueiden kesken. Kun puheita pidetään, suomalaisen viljelijän puolella ovat jotakuinkin kaikki. Melko harvalla tässä salissa kuitenkaan on omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla maanviljelijä Suomessa. Olen sen ajan elänyt ja kokenut ja siihen paneutunut yrittäjänä ja kouluttajana vajaat 40 vuotta. Ja tässä yhteydessä voin mainita, että Tuomas Kuhmosen kanssa koulutettiin viljelijöitä 1995 EU:n liittymissopimukseen liittyvissä asioissa. Siitä voi saada vähän perspektiiviä. Arvoisa puhemies! Alkuun tahdon sanoa sen, että uskon tässä salissa edustajien tahtovan maataloudelle hyvää ja viljelijöille hyvää, mutta samalla tiedän, että aivan liian harva todella ymmärtää, mikä tilanne maatiloilla nyt tällä hetkellä on. Tämä johtaa siihen, että maataloudesta tulee politiikanteon väline — politiikanteon väline: siis tapa nostaa omaa suosiota puhumalla sinänsä oikeista asioista vailla aitoa tahtoa niitä edistää. Otan esimerkin. Viime kaudella silloinen oppositio, joka nyt istuu hallituksessa, puhui oikeista asioista: tuotantorakennusten kiinteistöveron poistosta, energiakustannusten alentamisesta, byrokratian purkamisesta, viljelijälle reilummasta osuudesta ruuan hinnasta. Nämä olivat siis täysin oikeita asioita. Madalletaan kustannuksia ja tehdään markkinasta reilumpi. Niin myös konkreettisesti viime hallitus teki. Se maksoi lannoitetuen, energiaveron tuplapalautuksen, maatalouden kiinteistöveron palautuksen, muun muassa. Missä nämä kaikki nyt ovat? Mitä näille lupauksille tapahtui Säätytalolla? Hallitusohjelmaan tuli kyllä hyviä kirjauksia. Taustalla oli parlamentaarinen työ, siis kaikkien puolueiden yhteinen työ, ja siinä tehty linjaukset vaalien alla 2023. Tähän hallitus ohjelmassaan sitoutui, ja siellä yhtenä konkreettisena ehdotuksena oli kilpailulain avaaminen. Näin ei ole tehty, ja kysyn: miksi ei? Siksi, koska liian harva ymmärtää, miten huono tilanne kotimaisilla tuottajilla tällä hetkellä on. Ja valitettavasti myös siksi, koska hallitus ei ole joko halunnut tai uskaltanut tehdä tarvittavia muutoksia, jotka olisivat pois kotimaisen ruokakaupan mahtavista katteista. Nimittäin me olemme nyt siinä tilanteessa, että meillä on maailman parhaiten kannattava ruokakauppa ja Euroopan huonoiten kannattavat viljelijät. Tämähän on väärin. Tämä on väärin, ja tähän on pakko saada muutos. Arvoisa puhemies! Jotta tilanteen voisi korjata, pitää tietää, mistä on kyse. Ennen muuta juuri nyt on kyse tuotantokustannusten valtavasta noususta. Lannoitteet, energia, voiteluaineet, polttoaineet — kaikki kustannukset ovat rajusti nousseet. Myös hallitus on lisännyt kustannuksia muun muassa korottamalla lupamaksuja ja lisäämällä sääntelyä. Pidän toisen puheenvuoron ihan tästä aiheesta. Siispä politiikan keinoin Suomi voisi madaltaa kustannuksia: Poistetaan maatalouden tuotantorakennusten kiinteistövero. Jatketaan maatalouden energiaveron lisäpalautusta. Laajennetaan se nestekaasuun, josta tein kirjallisen kysymyksen edustaja Kallion kanssa hetki sitten. Otetaan käyttöön Ruotsin mallin mukainen kansallinen kustannustuki, joka kohdennetaan polttoaine- ja lannoitekustannusten nousuun, ja tähänhän EU-komissio on antanut jo suostumuksen. Ja sitten se isompi ja tärkein puoli eli ruokamarkkinan korjaaminen. Se tapahtuu kilpailulain avaamisen kautta. Kauppa on kymmenet vuodet kerännyt hyödyn siitä, että Suomessa maatalouden tuottavuuden kehitys on ollut koko Euroopan parasta, ja olen sen kyllä konkreettisesti huomannut omassa yrityksessä. Näin ei kerta kaikkiaan voi jatkua. Arvoisa puhemies! Viime vuosina olemme ensi kertaa joutuneet todistamaan sen, että kaupoissa ovat hyllyt tyhjillään. Tosiasia on, että lähes neljä maatilaa tosiaan lopettaa päivässä toimintansa. Tekijät ikääntyvät. Nuoria on vaikea saada alalle, vaikka meillä neljä nuorta miestä on töissä meidän yrityksessä. Se on jo aivan poikkeus. Moni oikeasti haluaisi ryhtyä tähän maailman parhaaseen ammattiin. [Puhemies koputtaa] Tässä talossa kannetaan ratkaisun avaimia moniin keskeisiin ongelmiin. Nyt on aika lunastaa lupaukset ja vaikuttaa niihin asioihin, jotka ovat omissa käsissämme. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty kohta jo kolmatta tuntia tätä keskustelua, ja vajaan 40 vuoden kokemuksella tästä yrittäjätoiminnasta voin sanoa, että välillä nämä keskustelut ovat olleet kyllä melko ala-arvoisia, jos täällä puhutaan sukupuolenvaihdoksista, kun puhutaan maanviljelijöitten hädästä. Tähän haluan kyllä kiinnittää huomiota. Nimittäin nyt on kysymys tästä päivästä, tästä hetkestä ja siitä, mikä viljelijöitten tilanne on. Elikkä siellä ovat polttoainekustannukset, lannoitekustannukset nousseet merkittävästi. Tällä hetkellä on esimerkiksi viljanviljelijöitä, jotka eivät pui satoa sen takia, että viljan laatu on heikentynyt sateiden takia ja kuivaaminen maksaa aivan valtavasti. Ja täällä sitten kinastellaan tämmöistä, että mitä on tehty vuosikymmeniä sitten. Kuitenkin tässä on tämän aamun tilasto, joka ei valehtele. Maatalouden yrittäjätulo, tuotot ja kannattavuus ovat näiden kolmen vuoden aikana, kun hallitus on toiminut, olleet armottoman alhaalla suhteessa aikaisempaan. Elikkä tämä, että elintarvikemarkkinalakia korjataan, on hyvä asia, mutta se, että elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantia parannetaan, ei kyllä viljelijän tuottajahintaa nosta tällä hetkellä millään tavalla eikä kustannuksia vähennä. Niihin meidän pitäisi kiinnittää nyt huomiota, [Puhemies koputtaa] mitkä ovat viljelijän kustannukset suhteessa tuottoihin. [Juha Mäenpää: Olipa hyvä puheenvuoro! — Eduskunnasta: Asiantuntijan puheenvuoro!]

Arvoisa puhemies! Tänään keskustelemme tärkeästä kansalaisaloitteesta ”Turve uusiutuvaksi ja päästökaupan piiristä pois — Huoltovarmuus ja edullinen kotimainen energia on turvattava”. Ensinnäkin on todettava, että turve on uusiutuvaa. [Hannu Hoskonen: Näin on!] Turvetta kertyy Suomen oloissa paksuudelta puolesta millistä milliin joka vuosi. Turpeen kasvua ei kukaan kiistä. Se on hitaasti uusiutuvaa biomassaa. Se, että turve aikanaan äänestettiin ei-uusiutuvaksi, oli puhtaasti poliittinen päätös. Se oli väärä päätös. Turpeen äänestäminen uusiutuvaksi olisi tärkeää sen vuoksi, että se parantaisi turpeen imagoa. Samalla se tekisi helpommaksi kasvu- ja kuiviketurpeen tuottamisen sekä turpeen korkean arvonlisän tuotteiden valmistamisen. Tästä on muun muassa edustaja Mäenpää ansiokkaasti puhunut aloitteessaan ja myös moni muu edustaja tässä salissa. Kuitenkin on muistettava se tosiasia, että vaikka me nyt päättäisimme äänestää turpeen olevan uusiutuvaa, se ei vaikuttaisi millään tavalla turpeen asemaan päästökaupassa. Hallituksen pitäisi aloittaa välittömästi keskustelu turpeen irrottamiseksi EU:n päästökaupan piiristä, jos tähän halutaan muutosta. [Hannu Hoskonen: Se pitääkin tehdä!] Eduskunta ei päätä turpeen energiakäytöstä, vaan energiayhtiöt, ja ne eivät käytä turvetta, jos sen polttaminen on tehty erittäin kalliiksi. Päästökauppa nostaa turpeen hintaa noin 30 euroa megawattitunti. Se on yli kaksi kertaa turpeen raaka-aineen hinta. Turpeen vero on vain 5,7 euroa megawattitunti, ja 10 000 megawattituntiin asti sitä voi käyttää tällä hetkellä verottomasti. Huoltovarmuuden kannalta tärkeintä olisi varmistaa CHP-laitosten ylläpito ja polttoturvetta niihin pahimpien pakkasten varalle. Arvoisa puhemies! Juuri nyt turvetuotannon suurimmat esteet ovat ympäristöluvan saaminen ja luvan hinta, jota hallitus nosti rajusti nyt tälle vuodelle. Pienimmänkin alueen lupa nousi noin 5 000 eurosta 20 800 euroon. [Mikko Savola: Käsittämätön nousu!] Yli kymmenen hehtaarin alueet maksavat nyt 47 600 euroa. Myös kielteisestä päätöksestä on maksettava, ja maksu on ulosottokelpoinen. Pelkästään luvan hinta estää tällä hetkellä turvetuotannon aloittamisen. Päästö- ja vesistötarkkailun hinta on 30 000 euroa sataa hehtaaria kohti vuodessa. Tässäkin hinta on noussut rajusti. Tämä on järjetöntä. Lisäksi on lupaviraston tarkastus, 800 euroa per kerta, joka ennen oli ilmainen. Sekin pitää todeta, että hallituksen perustama uusi Lupa- ja valvontavirasto on peruuttanut jo myönnettyjä turvetuotantolupia — siis peruuttanut jo myönnettyjä turvetuotantolupia. Ei siis ihme, jos turvetuotanto loppuu. Arvoisa puhemies! Nyt osoitan puheeni kaikille teille, jotka vastustatte turvetta. Oletteko ajatelleet sitä, että ilman kasvuturvetta taimitarhat ja vihannesten kasvattajat ovat todella pahassa pulassa, eli että saa edes kasvisruokaa? Sama tilanne on kotieläintiloilla kuiviketurpeen osalta. Lisäksi kasvuturpeella on valtavat markkinat Euroopassa. Suomalainen kasvuturve on Hollannin taimitarhoilla kovaa valuuttaa. Noin 70 prosenttia Euroopan kasvualustoista on turvetta, eikä sille ole löydetty täysin korvaavaa vaihtoehtoa. Kysynnän arvioidaan kasvavan voimakkaasti lähivuosina. Jos turvetuotantoa ajetaan alas, menetämme samalla yrittäjät, koneet ja osaamisen, joista myös kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus riippuu. Turpeella on valtava mahdollisuus korkean arvonlisän tuotteisiin, biostimulantit, aktiivihiili ja akustiikkalevyt mainitakseni. Arvoisa puhemies! Nyt on aika varmistaa poltto-, kuivike- ja kasvuturpeen saatavuus muutamalla korjauksella. Ensinnäkin omaan kuivikekäyttöön ei tarvita lupaa. Lupamaksut muutenkin alas — ympäristölupa ei voi maksaa kymmeniätuhansia euroja. Vesistötarkkailussa otetaan tarpeettomia vesinäytteitä. Niiden kustannus tällä hetkellä valtakunnassa on kolme miljoonaa euroa turvetuotteille, mikä on ihan käsittämätön asia. Kaiken ympäristötarkkailutiedon yhdistäminen eri viranomaisten välillä voitaisiin tehdä, jolloin päällekkäisyys saataisiin pois. Sitten varataan tarvittava turvetuotantoala, joka on 5 000—8 000 hehtaaria, siis viisi promillea Suomen suopinta-alasta, joka on yhdeksän miljoonaa hehtaaria. Turpeessa on kysymys energian lisäksi ruuantuotannosta, eläinten hyvinvoinnista, viennistä ja huoltovarmuudesta. Käyttäkäämme sitä myös jatkossa. Kannatan lämpimästi kansalaisaloitetta, ja toivon, että hallitus tuo tämän talousvaliokuntaan mahdollisimman pian. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Garden Helsinki -hankkeesta on viime viikkoina ja nyt täällä eduskunnassa tänään käyty poikkeuksellisen kiivasta keskustelua. Vanha viisaus sanoo, että jos ei mikään muu auta, niin kokeile totuutta. Keskustelussa on kuitenkin syytä erottaa toisistaan itse hanke ja tapa, jolla sen valtiontukea valmisteltiin. Suomi tarvitsee kasvua, investointeja ja työpaikkoja. Näin yrittäjänä ajattelen, että juuri näin: Suomi tarvitsee kasvua, investointeja ja työpaikkoja. On aivan perusteltua pohtia, miten maahamme saadaan kansainvälisen tason tapahtuma-areena tai -areenoita, jotka vahvistavat matkailua, elinvoimaa ja alueitten vetovoimaa. Garden Helsinki on ollut yksi tällainen hanke, jonka tavoitteena on rakentaa Helsinkiin noin 19 000 katsojan monitoimiareena. Mutta samalla on todettava, että julkisissa investoinneissa ja valtiontuissa ei riitä, että tavoite on hyvä — siis tavoite on hyvä. Myös päätöksenteon on kestettävä päivänvalo. Juuri tästä tämän päivän keskustelussa on pohjimmiltaan kyse. Kansalaiset odottavat meiltä avoimuutta, tasapuolisuutta ja läpinäkyvyyttä. He haluavat tietää, millä perusteella miljoonaluokan tukipäätöksiä tehdään, miten hankkeita vertaillaan ja ovatko kaikki toimijat samalla viivalla. Kun näihin kysymyksiin jää epäselvyyttä, luottamus horjuu riippumatta siitä, kuinka hyvä itse hanke mahdollisesti on. Siksi pidän oikeana, että nyt selvitetään perusteellisesti niin valmisteluprosessi ja avoimuusrekisteriin liittyvät kysymykset kuin myös tulevaisuuden pelisäännöt suurille tapahtuma- ja areenahankkeille. Tarvitsemme valtakunnallisesti yhdenmukaiset kriteerit, jotka kohtelevat kaikkia hankkeita tasapuolisesti eri alueilla Suomessa. Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun ei pidä päättyä vastakkainasetteluun Helsingin ja muun Suomen välillä. Kysymys ei ole vain yhdestä hankkeesta vaan siitä, millä ehdoilla Suomessa tuetaan tulevaisuuden investointeja. Tarvitsemme selkeitä sääntöjä, jotta hyvät hankkeet voivat edetä ja jotta veronmaksajien luottamus säilyy. Lopulta totuus Garden-keskustelussa näyttää olevan se, että itse areenan tarpeesta voidaan olla monta mieltä, mutta suurin epäluottamus on kohdistunut päätöksenteon menettelyihin, ei niinkään hankkeen olemassaoloon. Siksi meidän tehtävämme on nyt varmistaa, että tulevaisuudessa sekä hankkeet että niiden valmistelu kestävät avoimuuden, oikeudenmukaisuuden ja kansalaisten luottamuksen vaatimukset. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Olen mykistynyt, ihmettelen. Meillä on tämän vaalikauden tärkein asia käsittelyssä, ja ensimmäisessä ja toisessa käsittelyssä täällä salissa ei ole kuin yksi hallituksen edustaja ja sitten meitä muita, opposition edustajia. Keskustan esittämät lausumaehdotukset eivät ole liioittelua tai jarruttamista, vaan ne ovat perusteltuja vaatimuksia siitä, että näin merkittävä uudistus tehdään vastuullisesti, oikeudenmukaisesti ja avoimesti. Ensimmäinen keskeinen viesti tässä lausumaehdotuksessa oli, että Suomen on käytettävä täysimääräisesti EU:n sallima kansallinen liikkumavara. Me emme voi luoda itsellemme ylimääräisiä velvoitteita, jotka lisäävät kustannuksia ja heikentävät kilpailukykyä. Ennallistaminen on toteutettava järkevästi ja kustannustehokkaasti, ei ideologisesti. Arvoisa puhemies! Toinen keskeinen vaatimus keskustan lausumaehdotuksessa oli näistä taloudellisista vaikutuksista. On kestämätöntä, että miljardiluokan kokonaisuutta viedään eteenpäin ilman kattavaa ja läpinäkyvää arviota kustannuksista ja vaikutuksista. Meidän on tiedettävä, mitä tämä ennallistamissuunnitelma maksaa, kuka maksaa ja mitä seurauksia siitä on suomalaisille yrityksille, työpaikoille ja julkiselle taloudelle. Ilman tätä tietoa meidän päätöksentekomme ei ole vastuullista. Arvoisa puhemies! Kolmanneksi on kysymys perusoikeuksista. Niin kuin jo kuulimme hyvin aikaisemmissa puheenvuoroissa, omaisuudensuoja, elinkeinovapaus ja oikeus käyttää omaa maataan eivät ole sivuseikkoja. Ne ovat oikeusvaltion perusta. Siksi ennallistamissuunnitelman vaikutukset maankäyttöön ja omistusoikeuteen on arvioitava huolellisesti, ja näiden oikeuksien toteutuminen on varmistettava joka vaiheessa. Neljänneksi keskusta edellytti lausumissa, että maanomistajille ja elinkeinoille aiheutuvat haitat minimoidaan. Toimenpiteiden on oltava oikeasuhtaisia, kohtuullisia ja yhdenvertaisia. Ei voi olla niin, että yksittäiset alueet ja ihmiset kantavat kohtuuttoman taakan koko yhteiskunnan puolesta. Arvoisa puhemies! Erityisen tärkeä kohta on viides kohta. Ennallistamissuunnitelma ei saa sisältää sellaisia karttoja ja rajauksia, jotka käytännössä rajoittavat maankäyttöä jo etukäteen ilman lakiin perustuvaa päätöksentekoa. Suomessa ei saa syntyä tilannetta, jossa omistusoikeutta kavennetaan hiljalleen hallinnollisten suunnitelmien kautta. Tämän edustaja Hoskonen toi hyvin esille. Kuudenneksi on kyse oikeusturvasta. Kansalaisen on voitava tietää, millä perusteilla hän voi valittaa ja mitä tuomioistuin voi tutkia. Siksi muutoksenhakua koskevan sääntelyn on oltava selkeää ja riittävän laajaa. Oikeusturva ei saa jäädä muodollisuudeksi. Arvoisa puhemies! Ehkä kaikista tärkein asia koko kysymyksessä on eduskunnan rooli — siis eduskunnan rooli. Keskusta edellyttää, että sekä ennallistamissuunnitelman luonnos että lopullinen suunnitelma tuodaan eduskunnan käsiteltäväksi selontekona. Tämä on vähimmäisvaatimus. Kyse on vuosikymmeniä vaikuttavasta kokonaisuudesta, miljardiluokan kustannuksista ja suomalaisen maankäytön tulevaisuudesta. Ei ole hyväksyttävää, että tällainen kokonaisuus valmistellaan ja päätetään ilman eduskunnan aitoa osallistumista. Arvoisa puhemies! Keskustan lausumat voidaan tiivistää yhteen ajatukseen: Ennallistaminen on tehtävä tavalla, joka on taloudellisesti kestävä, oikeudenmukainen ja demokraattisesti hyväksyttävä. Luontoa on suojeltava, mutta samalla on suojeltava suomalaista työtä, omistusoikeutta ja päätöksenteon uskottavuutta. Kannatan edustaja Kallion tekemiä lausumaehdotuksia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Viime viikolla käsittelimme tätä hanhiasiaa ensimmäisessä käsittelyssä, ja silloin nostin esille tämän suojametsästyksen tärkeyden, jota nyt varmaan täällä puheenvuoroissa on monta kertaa kuultukin. Edustaja Hoskonen toi hyvin esille nämä ongelmat, mitä voi aiheutua. Mutta ihan tähän yhteyteen haluan tuoda sen esille, että edustaja Kallio on tehnyt viisi kirjallista kysymystä hanhiin liittyen, joista neljään on vastannut ministeri Essayah ja yhteen ministeri Mykkänen. Nämä vastaukset eivät tyydyttäneet silloin, kun ne tulivat, ja sitten allekirjoittanut teki oikeusministeri Merelle kahteen kertaan kirjallisen kysymyksen tästä hanhiasiasta. Näkökulma on se, miten viljelijän oikeusturva voi toteutua tässä hanhiongelman pyörteessä. Kysymys kuului: Mihin toimenpiteisiin oikeusministeriö ja oikeusministeri aikoo ryhtyä, jotta maanviljelijöitten oikeusturva toteutuu? Onko oikeusvaltioperiaatteen mukaista, että elinvoimainen lintulaji saa aiheuttaa maanviljelijälle suuria aineellisia tappioita ilman, että viljelijällä on mitään oikeutta puuttua tilanteeseen? Toinen kysymys: miten oikeusministeriö ja oikeusministeri suhtautuu siihen, että Suomessa tulkitaan EU:n lintudirektiiviä valkoposkihanhien osalta eri tavalla kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa, joita valkoposkihanhiongelma myös koskettaa? Ja kolmas kysymys: onko oikeusvaltioperiaatteen mukaista, että viljelijä joutuu maksamaan 1 500 euroa poikkeamisluvasta, vaikka hanhiongelma ei ole hänen itsensä aiheuttama? No niin, sitten ministeri vastasi kysymykseen — ja tämä vastaus on aika mielenkiintoista kuultavaa: Hyvät edustajat: ”Eduskunnan työjärjestyksen mukaan edustaja voi tehdä ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen asiasta, joka kuuluu kyseisen ministerin toimialaan.” — Elikkä siis nyt oli kysymys viljelijän oikeusturvasta hanhiongelman käsissä. ”Valtioneuvoston ohjesäännön mukaan kukin ministeriö vastaa lainvalmistelusta sekä lainsäädännön ajantasaisuudesta ja toimivuudesta omalla toimialallaan. Tämä vastuu käsittää myös ministeriön toimialaan kuuluvan lainsäädännön perustuslainmukaisuuden. Valtioneuvoston ohjesäännön 14 §:n mukaan oikeusministeriön toimiala käsittää lainvalmistelun valtiosääntöoikeuden, yleisen hallinto-oikeuden, yksityisoikeuden sekä rikos- ja prosessioikeuden alalla. Ympäristönsuojeluun ja ympäristövahinkojen torjuntaan sekä luonnonsuojeluun liittyvät asiat puolestaan kuuluvat valtioneuvoston ohjesäännön 24 §:n nojalla ympäristöministeriön toimialaan. Kukin ministeriö vastaa toimialallaan myös EU- ja valtiosopimustaustaisesta lainvalmistelusta sekä huolehtii siitä, että valmisteltava sääntely täyttää perustuslain ja kansainvälisten velvoitteiden vaatimukset. Mahdolliset ristiriidat EU-lainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön välillä ratkaistaan viime kädessä EU-tuomioistuimessa. Oikeusministeriön toimialaan kuuluu valtioneuvoston lainvalmistelun yleinen kehittäminen, mutta oikeusministeriöllä ei ole toimivaltaa valvoa muiden ministeriöiden lainvalmistelua tai puuttua muiden ministeriöiden toimialaan kuuluvien lakien sisältöön. Laillisuusvalvonnasta vastaavat erilliset laillisuusvalvontaviranomaiset.” Elikkä, hyvät edustajakollegat, minun kysymykseni oli, että miten viljelijän oikeusturva toteutuu hanhiongelmassa, ja tämä oli ministerin vastaus. Eli toisin sanoen, arvoisa puhemies: ”Edustaja Mehtälän esittämä kirjallinen kysymys ei edellä sanottu huomioon ottaen kuulu oikeusministerin toimialaan.” Siinä sitä ollaan, hyvät ystävät. Kun eduskunnassa oikeusministerille tekee kysymyksen hanhiongelman aiheuttamasta oikeusturvavajeesta viljelijöitä kohtaan, niin se ei kuulukaan oikeusministerin toimialaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kaikenlaisia päätöksiä istuva hallitus on ehtinyt tehdä tähän päivään mennessä, mutta nyt aletaan olla sillä rajoilla, lieneekö tämä asia tai päätös kaikista päätöksistä järjettömin. Te päätätte nyt sallia niin sanotun viinawolttauksen eli alkoholin kotiinkuljetuksen, ja onhan tämä aivan uskomatonta. Viime viikolla toin esille tämän lain ensimmäisessä käsittelyssä vaikutukset perheisiin, lapsiin, kansanterveyteen ja kauppaan, mutta alkoholi aiheuttaa yhteiskunnassa tällä hetkellä Suomessa noin 10 miljardin euron kustannukset, siis 10 miljardin euron kustannukset. Se on lähestulkoon sama summa, jolla Suomi velkaantuu tätä nykyä. On aivan varma, että tämä laki myös lisää näitä kustannuksia. Täällä lakia puolustetaan sillä, että nytkin on mahdollista tilata alkoholia ulkomailta. [Sinuhe Wallinheimo: Kyllä!] Mutta ihan vakavissanneko te vertaatte päivien päästä tulevaa postipakettia siihen, että alkoholiongelmainen isä tai äiti [Antti Kurvinen: Tämä on se pointti!] tilaa lähikaupasta kaljaa kotiin tässä ja nyt, kun ei kehtaa kävellä omin jaloin kauppaan taas kerran? Sanonpa ääneen sen, mitä te hallituksessa ette halua sanoa: tämä laki palvelee vain ja ainoastaan kaupan etua mutta aiheuttaa kansanterveydelle pelkkää haittaa. Niin se on, eikä se millään selityksillä muuksi muutu. [Lundénin välihuuto] Tämän lain takana seisovat yhdessä rintamassa hallituksessa perussuomalaiset, jotka maakunnissa kertovat olevansa perinteisten arvojen puolue, ja lain osaltaan mahdollistavat myös kristillisdemokraatit, jotka ovat sallineet tämänkin kirjauksen hallitusohjelmaan. Tämä hallituskausi jää historiaan aikana, jolloin Alkon monopoli murrettiin. Se oli kokoomuksen pitkäaikainen tavoite. Onnittelut, näin tapahtui. [Kokoomuksen ryhmästä: Kiitos!] Esitän lain hylkäämistä yksiselitteisesti.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Olemme tänä iltana käyneet monipuolisen ja hyvän keskustelun nuorten tilanteesta. Nuorisotyöttömyys ja nuorten tulevaisuudenuskon heikkeneminen ovat vakavia kysymyksiä. Ne eivät kuitenkaan kerro nuorten kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta vaan pikemminkin epävarmuudesta: kokevatko nuoret, että heillä on paikka tässä yhteiskunnassa ja tulevaisuudessa. Meillä on sukupolvi, joka on koulutetumpi, osaavampi ja kansainvälisempi kuin yksikään aiempi. Nuoret haluavat tehdä työtä, osallistua ja kantaa vastuuta. Tulevaisuudenusko syntyy siitä, että yhteiskunta vastaa tähän tahtoon, ei estämällä vaan antamalla mahdollisuuksia. Työllistymisen alkuvaihe on ratkaiseva. Ensimmäinen työpaikka, harjoittelu tai oppisopimus ei ole vain työsuhde vaan viesti siitä, että sitä nuorta tarvitaan. Kun nuori saa kokemuksen osallisuudesta ja merkityksestä, syntyy luottamus tulevaan. Nivalainen presidentti Kyösti Kallio toimi aktiivisesti nuorisoseuratoiminnassa. Hänen viestinsä oli: osallistu, rakasta yhteisöä ja rakenna luottamusta yli puoluerajojen. Yhtä lailla Haapaveden suurmies, valtiovarainministeri Ahti Pekkala oli myös nuorisoseuratoiminnassa mukana, ja hän korosti nuorille, että osallistumalla saa osallisuuden kokemuksen ja syntyy yhteisten asioitten hoitamiseen vastuuta — ole mukana näissä tehtävissä. Arvoisa puhemies! Hyvä hallitus, nuoret tarvitsevat selkeän näkymän siitä, että koulutus johtaa työhön, työnteko kannattaa ja asuminen on mahdollista myös opintojen ja uran alkuvaiheessa. Päätösten vaikutukset nuoriin on arvioitava systemaattisesti, ei jälkikäteen vaan jo valmisteluvaiheessa. Nuoret ovat saatava mukaan päätöksentekoon aiemmin. Ei riitä, että heitä kuullaan, jos he eivät voi vaikuttaa. — Tässä ministeri Poutala hyvin toikin esille tämän asian. — Nuorten näkemykset on otettava mukaan silloin, kun vaihtoehdot ovat vielä avoinna. Tämä vahvistaa luottamusta päätöksentekoon ja sitouttaa yhteiskuntaan. Meillä kokeneilla päättäjillä on nuorille yksi tärkeä viesti: teidän ei tarvitse olla valmiita kaikkeen. Monella meistä oma polku ei ole ollut suora. Siihen on kuulunut epäonnistumisia, suunnanmuutoksia ja uusia alkuja. Juuri siksi yhteiskunnan on annettava nuorille aikaa kasvaa ja mahdollisuus yrittää uudelleen. Arvoisa puhemies! Suomen tulevaisuus ei ole nuorista kiinni. Se on kiinni meistä, siitä, uskallammeko luottaa heihin, antaa vastuuta ja avata ovia. Teemme niin. Nuoret kyllä kantavat vastuunsa luottavasti ja osaavasti vievät Suomea eteenpäin rakentaen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hienoa, että ministerit Talvitie ja Poutala ovat vielä täällä paikalla. Marttinen juuri poistui. Arvostan suuresti, että ovat ministerit kuulemassa. Tämähän on suorastaan harvinaista herkkua, että näin pitkään ministerit ovat paikalla. En enää itse voi sanoa lukeutuvani Suomen nuoriin, vaikka ikinuori olenkin, ja maamme tulevaisuuden toivoihin, mutta muistan kyllä erinomaisesti ajan, jolloin olin työurani alussa. Sen jälkeen olen saanut nähdä lasteni kasvavan ja työllistyvän. Monenlaisia vaiheita mahtuu näihin vuosikymmeniin, hyviä ja huonoja aikoja, mutta kyllä nyt joutuu sanomaan, että näin vaikeaa aikaa työllistymisen suhteen nuorten osalta en ole nähnyt. On pakko kysyä, mitä Suomessa oikein on tapahtunut. Nuorisotyöttömyydestä on ikävällä tavalla tullut Suomessa iso ongelma. Joka viides alle 25-vuotias on työttömänä, ja alle 30-vuotiaista työttömiä on lähes 80 000. Se on lähes kaksi kertaa saman verran kuin Suomessa syntyy lapsia — siis ajatelkaa, lähes kaksi kertaa sen, mitä Suomessa syntyy lapsia. Nuorten tulevaisuudenusko on myös romahtanut lyhyessä ajassa, ja nuorisobarometrin mukaan vain joka kuudes nuori suhtautuu tulevaisuuteen valoisasti ja myönteisesti. Se on vakava viesti. Heikentynyt tulevaisuususko saattaa johtaa lamaantumiseen. Nuorten suuri huoli juuri nyt on se, löytyykö töitä. Se on täysin ymmärrettävää, kuten sekin, että moni kokee turvattomuutta ja epävarmuutta tässä maailmanajassa. Meidän päättäjien vastuu tulevaisuudesta juuri nyt on suuri — meidän päättäjien vastuu nuorten tulevaisuudesta on nyt juuri tällä hetkellä suuri. Suomessa tarvitaan työtä, toivoa ja tulevaisuususkoa, kuten puolueemme puheenjohtaja Antti Kaikkonen on linjannut. Arvoisa puhemies! Uskon mielihyvin, että nuorisotyöttömyys on myös hallituksen mielestä todellinen ongelma. Jo kuulluista keinoista, mitä täällä on monta tuotu esille, palaan vielä kuitenkin tähän keskustan esittämään takuutyöhön. Työmarkkinatuki ja kuntien maksamat sakkomaksut ohjattaisiin yrityksille, jotka työllistäisivät nuoria. Niin kuin me kuulimme ministeri Marttisen puheenvuorossa, vaikka korvaus ei ole niin suuri, niin siinä on kuitenkin se positiivinen puoli, että se korvaus maksetaan työnteosta eikä siitä, että joutuu olemaan työttömänä — siis korvaus maksetaan kuitenkin työnteosta eikä siitä, että ollaan työttömänä ja koetaan, että ollaan tarpeettomia yhteiskunnassa. Näin kun tehtäisiin, niin ajattelen niin, että nuorilla olisi kuitenkin aivan erilainen tuntuma yhteiskuntaan, kun pääsee työn syrjästä kiinni. Ehdotamme myös, että ensimmäisen työntekijän ja nuoren työntekijän palkkausta helpotettaisiin. Juuri nyt moni yrittäjä pohtii työntekijän palkkausta mutta ehkä tarvitsee viimeisen rohkaisun asiaan. Me olemme työllistäneet nuoria monen kymmenen vuoden aikana runsaasti aina, joka kesä ja välillä ympäri vuodenkin, ja minun mielestäni se on meidän yrittäjien tehtävä, että me rohkaisemme nuoria siinä uudessa, ensimmäisessä työpaikassa. Arvoisa puhemies! Haluan valaa nuorille luottamusta siihen, että paremmat ajat koittavat. Presidentti Mauno Koivisto sanoi aikanaan viisaasti: ”Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei itse siihen edes uskoisi.” Se on paljon sanottu. Käsillä olevasta vaikeasta tilanteesta huolimatta kannustan suhtautumaan tulevaisuuteen valoisasti ja avoimin mielin. Siihen on syytä, sillä olen omin silmin todistanut lasteni sekä lukuisten tuttujen nuorten kautta, että tämän päivän nuoret ovat äärettömän taitavia ja osaavia. [Puhemies koputtaa] Se kantaa elämässä. Haluan toivottaa jokaiselle Suomen nuorelle parasta menestystä elämässä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty tärkeää keskustelua, ja tämä on tärkeä asia, koska puhutaan nuorten tulevaisuudesta ja työttömyydestä. Olen siinä onnellisessa asemassa, että meidän lapset ovat työllistyneet omassa yrityksessä ja sitten osa on työllistynyt tuolla Oulun kaupungissa erilaisissa työtehtävissä. Kun ministeri Marttinen toi tässä sen asian esille, että hallitus on nimenomaan pienyrityksiä auttanut työllistämään nuoria, niin olisin kysynyt vielä ministeri Marttiselta: mitkä ovat juuri ne konkreettiset toimenpiteet, jotka pienyrityksiin ovat vaikuttaneet? Sitten tämä meidän esitys, että työmarkkinatuki ja kuntien maksamat sakkomaksut ohjattaisiin pienyrityksille työllistämään nuoria: tämähän ei nosta valtion kustannuksia millään muotoa, vaan se kustannus kohdistuu vain siihen työn tekemiseen eikä siihen, että se nuori makaa kotona.

Arvoisa puhemies! Politiikka näyttäytyy usein ihmisille riitaisana, sekavana ja epäjohdonmukaisena. Ei ole ollenkaan tavatonta, että tuolla ihmisten kanssa jutellessa tämä asia nostetaan esiin tympeänä ja luotaantyöntävänä piirteenä. Keskeinen viesti on, että älkää syytelkö toisianne vaan tehkää hyviä päätöksiä. Mutta on toisaalta niin, että politiikkaan liittyy ihan oikeasti paljon täysin epäjohdonmukaisia asioita, ja tämä ennallistamisasia on juuri sellainen, jota täytyy nyt aivan todella tänään ihmetellä. Vielä enemmän ihmettelen, että vain yksi hallituksen edustaja on täällä paikalla. Arvoisa puhemies! Vuonna 2022 perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra julisti, että meille ei kelpaa suomalaisten metsien ryöstö, tämä ei kerta kaikkiaan käy. Nyt on väitetty kokoomuksen ja perussuomalaisten taholta, että ennallistamisasetus on hyväksytty viime vaalikaudella. Ei muuten ole. Suuri valiokunta toteaa 30. päivä marraskuuta 2022 seuraavasti: ”Valiokunta ei hyväksy ennallistamisasetusta komission nyt esittämässä muodossa.” Entäs nykyinen hallitus? Suuri valiokunta toteaa 16.6.2023: ”Suuri valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto ottaa edellä esitetyn huomioon” — eli hyväksyy aikaisemman Suomen kannan. Keskusta jätti tähän eriävän mielipiteen. Perussuomalaisten ehdoton ”ei” koko ennallistamisasetuksesta kääntyi hallituksessa. He siis hyväksyvät valtioneuvoston esityksen. Juuri nyt on tilanne sellainen, että hallitus on päättänyt viedä Suomen kansallisen ennallistamissuunnitelman EU-komissiolle kysymättä eduskunnalta yhtään mitään — siis kysymättä eduskunnalta yhtään mitään. Vuotuisiksi kustannuksiksi on arvioitu lähes miljardi euroa vuodessa — siis miljardi euroa vuodessa. Se on iso summa. Perussuomalaiset vastustivat oppositiossa ollessaan ennallistamisasetusta henkeen ja vereen, mutta mitä on tapahtunut puolueen istuessa hallituksessa? Ennallistamisasetus on edennyt ilman mitään mukinoita, ja nyt ollaan pisteessä, jossa kaikkein tärkein vaihe eli kansallinen suunnitelma tehdään ilman eduskunnan käsittelyä. Valtaa suorastaan tyrkytetään ympäristöministeriölle. Kysyn: Mihin ihmeeseen jäi perussuomalaisten vastustus? Mihin ihmeeseen jäi perussuomalaisten vastustus? Sitä ei ole ollut, ei vähäisessäkään määrin, ja täällä salissa ei muuten ole yhtään edustajaa paikalla. Mihin jäi myös kokoomuksen vastustus? 2022 kokoomus teki välikysymyksen tästä aiheesta. Ottaen huomioon kokoomuksen, perussuomalaisten, keskustan ja myös SDP:n aiemman hyvin kriittisen näkemyksen ennallistamisasetuksen toteuttamiseen olisin vähintään odottanut, että asiasta tuodaan eduskuntaan selonteko. Selonteko on välttämätön perusteelliseen keskusteluun ennallistamisen haitoista ja kustannuksista. Mitään taloudellista hyötyä ei ole kukaan pystynyt kertomaan tosiasiana ennallistamisesta. Mitään taloudellista hyötyä ei ole pystytty esittämään. Kansallinen ennallistamissuunnitelma tulee vaikuttamaan käytännössä metsien käyttöön, vesistöjen hoitoon, energiainvestointeihin, maa- ja metsätalouteen, aluekehitykseen ja maaseudun elinkeinoihin vuosikymmeniksi eteenpäin. Tämä on valtava asia. Siksi suunnitelman valmistelua ei voida jättää vain ja ainoastaan ympäristöministeriön valmistelun ja valtioneuvoston poliittisen harkinnan varaan. Niin kuin olen jo aikaisemmin todennut, yrittäjänä olen nähnyt lähes koko ympäristöministeriön olemassaolon ajan, sen historian, ja voin todeta: mitään taloudellista hyvää ei ole koko aikana tullut yrittäjää kohtaan, päinvastoin järkyttävä määrä päällekkäistä byrokratiaa ja lisäkustannusta. Siksi sanon vielä: mikään ei estäisi hallitusta tuomasta asiaa eduskunnan käsittelyyn, mutta ei, niin ei ole haluttu tehdä. Kysyn vilpittömästi, kuinka tämä on yleensä mahdollista. Nyt kuitataan valtava lasku ilman ja vapaaehtoisesti. Kannatan edustaja Kallion tekemiä vastalauseen 1 mukaisia pykälämuutosehdotuksia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Valkoposkihanhivahingot ovat kasvaneet yli kestorajan, ja siksi tämä lakiuudistus on todella tarpeen. Suojametsästys muuttuu harvinaisesta luvanvaraisesta poikkeuksesta jatkuvasti käytettäväksi ja laissa suoraan sallituksi keinoksi estää vahinkoja, mutta pysyy edelleen tarkasti rajattuna eikä muutu vapaaksi metsästykseksi. Lakiesityksessä sanotaan, milloin metsästys on sallittua: kun pellolla on satoa korjaamatta ja sinne on vähintään viisi hanhea laskeutunut tekemään vahinkoa ja silloin, kun on kysymys vahingon estämisestä. Tein tähän liittyen kaksi kertaa ihan vastikään kirjallisen kysymyksen oikeusministerille. Ja miksi? Siksi, että olen saanut niin paljon viljelijöiltä yhteydenottoja siitä, että viljelijän oikeusturva on ollut nolla tässä valkoposkihanhikysymyksessä. Ymmärrän hyvin, koska kun valkoposkihanhiparvi tuhoaa sadon, nurmisadon tai syysviljasadon, aikaisin keväällä, niin karjatilakaan ei mistään saa tilalle sitä rehua, mitä se tuho on aiheuttanut. Rahalla nimittäin ei saa ostettua sitä rehua tilalle. Sen vuoksi nostin tämän oikeusturva-asian esille. Siihen liittyen olen koko 2020-luvun saanut viljelijöiltä tiedoksi, että vuoden 2019 jälkeen nämä tuhot ovat pahentuneet merkittävästi. Nyt viime vuosina nämä vahingot ovat nousseet jopa räjähdysmäisesti. Tästä huolimatta viljelijöillä ei ole ollut eikä ole vieläkään oikeutta suojata omaa elinkeinoaan. Minusta se on suorastaan naurettavaa, että viljelijälle ohje on, että kopistele kattilankansia yhteen pellon reunalla taikka ammu paukkupatruunoita ilmaan. Siis tämähän on suorastaan naurettavaa, kun ajatellaan, että siinä on kysymys isosta omaisuusmassasta, mitä suojataan tämmöisen luonnonvaraisen eläimen tekemältä tuholta. Siksi tällainen lakiuudistus on todella tarpeen. Viljelijän elinkeinon tarkoitus ei ole ruokkia luonnonvaraisia eläimiä peltolohkoilla vaan saada sieltä rehua omalle karjalle, ja sen vuoksi viljelijän oikeusturvan pitäisi olla kaikille selvä asia. Hallitus nosti vielä kaiken hyvän päälle karkotusluvan hinnaksi 1 500 euroa, ja lupien käsittely olisi kestänyt kuukausia. Tämä oli oikeastaan viimeinen niitti monen viljelijän kohdalla, mitä tuli minulle yhteydenottoja. Sen vuoksi tämä lakiuudistus on erityisen tärkeä tähän hetkeen. Tässä voi hyvällä mielellä kiittää hallitusta oikeansuuntaisesta esityksestä. — Kiitos.