Merinen Ville

Kiitos, arvoisa puhemies! Tiedeministeri kerkesi jo lähteä, mutta ehkäpä ne terveiset menevät perille sitten ministeri Marttisen kautta. Katsoin semmoista videota, tuossa yksi päivä uutisissa oli Jenkeistä semmoinen video, missä erään tekoäly-yhtiön johtaja oli puhumassa nuorille tämmöisessä tapahtumassa — kun Amerikassa on aina näitä tapahtumia, missä puhutaan valmistuville ja niillä on ne lakit päässä — ja sitten ne nuoret rupesivat buuamaan porukalla sille tekoälyjohtajalle. Sitten minä vähän aikaa mietin, että mikäs juttu tämä on. Amerikassa varsinkin on tämmöinen anti-AI-liike alkanut tosi voimakkaasti elämään, ja tietyllä tavalla minä ymmärrän sen. Sehän on niin kuin cool ajatus, että nuoret haluavat säilyttää vanhaa maailmaa. Mutta sitten minulla heräsi heti hirmu huoli, että jos just nuoret vastustavat sitä, niin he joutuvat työmarkkinoilla tosi hankalaan tilanteeseen, koska se tekoäly tulee olemaan kaikkialla. Tästä ehkä tämmöisenä aasinsiltana minä olisin halunnut kysyä hallitukselta, miten te voisitte aktiivisesti poistaa tätä tekoälyyn ja työelämään liittyvää huolta, koska se on oikeasti nuorten mielessä, että jos just vaikka aloittaa opinnot ammattikorkeassa tai yliopistossa, niin korvaako tämä minun alani. Tämä ei ehkä koske just nyt... Tältä ovat aika hyvin suojattuna vielä jonkun aikaa nämä alat, joista edustaja Lyly puhui, ammatillisesta koulutuksesta, koska ne ovat fyysisiä töitä, mutta kyllä se sinnekin jossain vaiheessa tulee. Kun me ollaan pieni maa, niin Suomi voisi olla etulyöntiasemassa siinä, että vaikkapa meidän peruskoulussa opetettaisiin perustavanlaatuisesti, miten rakentaa tekoälyllä vaikka nettisivut tai joku agentti itselleen. Toinen paikka, mitä olen miettinyt: meillä on armeija, missä me voitaisiin tavoittaa lähes kaikki nuoret miehet. Nämä antaisivat meille hirmu ison etulyöntiaseman tässä tekoälyjutussa. Minä ehkä heitän semmoisena ajatuksena, että miltä se kuulostaisi, jos me otettaisiin tämä haltuun eikä vaan mentäisi sillä pelolla aina, että mitä nyt tapahtuu. Tämä nyt ei välttämättä kerkeä enää tähän kauteen, mutta kun tässä nyt varmaan on seuraavankin hallituksen ihmisiä siellä ja täällä, niin ehkä semmoisena ajatuksena, että miltä semmoinen kuulostaisi, että me otettaisiin niin kuin homma haltuun eikä vain odotettaisi kauhulla, että voi ei, nyt ne työt menee. Minä veikkaan, että pienillä valtioilla, niin kuin Suomi, missä on hyvä koulujärjestelmä, on parempi tilanne kuin monella isolla, missä on valtava määrä erilaisia koulujärjestelmiä ja näin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Äsken istuin edustaja Mäenpään kanssa saunassa, ja oli hyvät jutut niin kuin aina mister Mäenpään kanssa, ja onneksi hän on tullut takaisin. Mietiskelin siinä samalla, mistä voisi puhua, kun kaikesta on jo puhuttu tänään niin paljon. Minä haluaisin tehdä jonkun semmoisen puheen aina, mikä saisi nuoret TikTokissa kiinnostumaan. Minä kerron salaisuuden: minun tavoitteeni ei ole saada hyvää poliittista puhetta, vaan saada hyvä TikTok-video. Ja miksi? Koska minä tulin eduskuntaan TikTokin vaalipiiristä. Siellä minun kollegoitani ovat muun muassa semmoiset ihmiset kuin Bigi, Turisti ja Averagekidluke, ja näitten kanssa olen tavannut aina välillä edelleen. Minä olen tehnyt TikTokia semmoisen seitsemän vuotta nytten. Aluksi minä tein kaikkea hirmu mielenterveyspitoista, ja sitten minä tein, kun minä tulin tänne eduskuntaan, paljon poliittisia puheita ja kaikkea tämmöistä mielipidevaikuttamista. Mutta nyt kuntavaaleista lähtien nuoret ovat pyytäneet minulta ainoastaan yhtä asiaa, joka on, että minä sanon heille illalla hyvää yötä. Minä olen tehnyt sitä nyt puolitoista vuotta lähes joka ilta. Minä aina kymmeneltä menen TikTokiin, avaan kameran siinä — yleensä itse olen jo sängyllä makoilemassa — ja pistän vähän valoa siihen ja sanon nuorille, että hyvää yötä. Eikö se ole jotenkin aika koskettavaa? He eivät oikeastaan halua minulta mitään muuta kuin hyvän yön toivotuksia. Sitten minä tapaan täällä nuoria. Tietysti eduskunnassa on ihana, kun täällä on niin paljon nuoria vierasryhmiä, ja sitten he tulevat tänne aina ja sanovat: ”Hei Ville, monelta tänään pitää mennä nukkumaan?” Se on toinen osa sitä, että minä kerron nukkumaanmenoajan. Minä olen nyt miettinyt tätä tosi psykologisesti tässä puoli vuotta, miksi he haluavat vaan sitä. Jos minä yritän tehdä jotain muuta, jos minä nyt laittaisin vaikka jonkin fiksun poliittisen puheen, niin sieltä tulisi 500 näyttökertaa ja he sanoisivat, että älä enää ikinä laita tämmöisiä tänne. Nykyajan nuoret ovat vähän niin kuin hukassa. Heillä ei ole tulevaisuudennäkymiä, ja he eivät tiedä samalla lailla kuin vaikka minä olen nuorena tiennyt, että jos minä menen opiskelemaan, niin minä saan työpaikan sitten jossain vaiheessa, ja sitten kun minä menen tuonne baareihin kiertelemään, niin joku ilta minä tapaan jonkun kivan naisen, ja sitten meille tulee ehkä perhe siitä, jos kaikki menee hyvin. Minulle kävi tälleen. Mutta tällä hetkellä nuoriso ei enää samalla lailla koe tätä. Minun mielestäni tämä oli siksi tärkeä välikysymys. Siihen liittyy työpaikan saanti, siihen liittyy se, kun just oli Hesarissa iso juttu tästä läheisyyden määrästä nykyajan nuorilla, mikä on laskenut ihan hirveästi, koska he ovat niin paljon yksin omissa kämpissään. He katsovat siellä ohjelmaa ja näin. On kiva ollut kuunnella semmoisia puheita omassa huoneessani, kun tätä mietiskelin, missä on myös haettu semmoista yhteistyön virttä. Nuoriahan ei loppupeleissä kiinnosta se, onko Suvivirsi koulussa vai ei. Se on meidän juttu täällä eduskunnassa. Tai nämä meidän teennäiset riitelymme täällä, nekään eivät kiinnosta nuoria oikeastaan yhtään. Siksi he eivät katso tätä meidän lähetystä, vaan he katsovat TikTokista niitä klippejä, mitkä on irrotettu meidän keskustelusta, kaikista hauskimmat kohdat. — Ei tässä puheessa oikeastaan ollut mitään sisältöä, mutta oli silti aika hyvä puhe. Kiitos, herra puhemies. [Naurua]

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Itse olen Pirkanmaalta tullut kansanedustajaksi ja muuttanut Helsinkiin tässä matkan varrella — minä huomaan muutenkin, että tätä lakia moni katsoo sen oman alueen kannalta, ja se on tietysti täysin ymmärrettävää, kun me ollaan alueidemme edustajia — mutta kyllä tämä täällä Uudellamaalla hurjalta näyttää. Minä käytän esimerkkinä vaikka LUVNia ja HUSia, joissa on tehty aivan siis massiivisia irtisanomia, on sanottu satoja ihmisiä irti vuosina 24—25, yritetty sopeuttaa taloutta. Esimerkkinä vaikka tuo HUS, mikä on täällä se iso yhteistekijä. Se sai sitten lopulta talouden tuossa viime vuoden lopulla järjestettyä silleen, että se ei ole enää miinuksella, ja sitten heti tulee, ei nyt suoraan sinne, mutta tälle alueelle valtavia leikkauksia. Jotenkin se psykologinen puoli siinä on hurja. Minä huomaan, että ihmiset ovat ruvenneet nyt tällä alueella miettimään, kannattaako sitä taloutta niin väkisellä laittaa kuntoon ja kannattaako tehdä uudelleen tämmöisiä isoja toimenpiteitä, vaikka sille onkin tarvetta. Tietenkin tämä ihan älyttömältä tuntuu. Muutenkin tuntuu, että tämä rahoituslain tämmöinen yksittäisten vuosien säätäminen ei ole pitkässä juoksussa mitenkään toimivaa. Onneksi nyt on alkanut se uusi parlamentaarinen työryhmä, mikä tätä sitten miettii pidemmälle. Tosi tärkeä porukka. Tänään ilmeisesti aloititte sen homman, keitä täällä nyt onkaan sieltä. Olisin tässä samalla halunnut puhua myös terveydenhuollon asiakasmaksuista 2023—2027. Minä otin tähän taulukon, missä ovat nämä maksut ja niitten nousut tässä viimeisen neljän vuoden aikana. Terveyskeskuksen käyntimaksu vuonna 23 on ollut 20 euroa 90 senttiä, tänä vuonna 30 euroa 20 senttiä ja ensi vuonna nousee 36 euroon 24 senttiin. Eli 73,4 prosenttia nousua neljässä vuodessa. Sairaalan poliklinikkamaksu vuonna 23 on ollut 41,80, tänä vuonna 71,30 ja ensi vuonna nousee 78 euroon 40 senttiin. Nousu on prosenteissa 87,6 prosenttia neljässä vuodessa. Sitten päiväkirurgia: vuonna 23 päiväkirurgian maksu on ollut 136 euroa 90 senttiä, tänä vuonna 233,8 ja ensi vuonna 257 euroa 20 senttiä, ja tämä nousu on 87,9 prosenttia neljässä vuodessa. Jotenkin ihan älytöntä, että meidän julkinen terveydenhuolto nostaa tämmöistä vauhtia näitä maksuja. Normaalille ihmiselle nämä nousut ovat ihan älyttömiä. Ja järjettömin puoli tässä on vielä se, että meillä on tällä hetkellä 500 000 ihmistä, joiden asiakasmaksut ovat ulosotossa, puoli miljoonaa, 10 prosenttia suomalaisista. Ja ei kun vain maksut nousevat. Tässä on jotenkin ihan älytön epäkohta, ja on hirveän vaikea ymmärtää tätä jatkuvaa asiakasmaksujen nostoa. Siis jotenkin se vie koko sen julkisen terveydenhuollon idean, minkä pitäisi olla vähän sama kuin koululla, peruskoululla, että kuka tahansa voi opiskella koulussa tai yliopistossa. Terveydenhuollossa julkisen idea on, että kuka tahansa saa apua, ei vain se, kellä on varaa maksaa 257 euroa päiväkirurgian maksua. Tämän epäkohdan halusin nostaa esille. Sitten vielä yksi asia, mistä minä halusin sanoa. Minä kuulin vähän semmoista huhua, että kun tämän asian, tämän hyvinvointialueiden rahoituslain, pitäisi tulla StVn käsittelyyn, niin täällä kuulin semmoisen käytävähuhun, että tämä menisikin HaViin. Kyllähän nyt rehellisesti sanottuna tämä on enemmän StVn asia kuin HaVin asia. Siellä on meillä semmoiset sotegurut niin kuin Lindén, Laiho, Kiuru ja muut kumppanit, että kyllä he varmaan tietävät näistä enemmän kuin HaVin porukat. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo, olen huomannut, että olette hyvin perillä tekoälystä ja olette kiertänyt näitä tapahtumiakin. Pyysinkin tekoälyn arvioimaan teidän sotetoimia, kaikkia niitä suurimpia malleja, kouluarvosanoin 4—10. ChatGPT 5.2 antoi 6/10. Gemini 3.1 Pro antoi kaksi eri arvosanaa: talouden korjaajana 7, palveluiden ja tasa-arvon puolustajana 4. Claude 4.6 Opus antoi arvosanan 6 miinus. Mitä mieltä olette näistä arvosanoista? Onko hieman yläkanttiin kuitenkin?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Vielä hieman jatkan tuosta nuorten aikuisten työttömyydestä. Tosi paljon on ollut nyt mediassa hyviä kirjoituksia, siis huonoja, mutta onneksi on kirjoitettu paljon näistä nuorten aikuisten työnhakuongelmista. Jotenkin tuntuu, että siinä kohtaa, kun olet nyt vaikka se yliopistotutkinnon käynyt tai ammattikorkea-, niin se mahdollisimman nopea pääsy työelämään olisi jotenkin tosi hyvä ratkaisu. Minä olen miettinyt, että se on vähän niin kuin liikunnan aloittaminen, että mitä kauemmin sinä odotat, niin sitä enemmän se paine kasvaa ja sitten alkaa tulla kaikenlaisia ongelmia ja se kynnys kasvaa ja epävarmuus. Jotenkin tuntuu, että tämä asia ei meillä Suomessa ole ihan parhaassa asennossa vielä, ainakin minun ajattelussani, teistä moni tietää tästä paremmin. Meillä nähdään vielä vähän erillisenä osana opiskelu ja sitten se työllistyminen. Tosi moni vähän niin kuin opiskelee vaikka maisteritutkinnon, mutta sitten se automaattisesti ei tarkoita meillä työtä. Siis tämä kuulostaa nyt hassulta, mutta minä tsekkailin tässä päivän aikana, ja esimerkiksi Singaporessa ja Japanissa on tämmöinen tyyli, missä se työ on itse asiassa rakennettu sisään siihen opiskeluputkeen. Heillä on hyvin voimakkaita siirtymiä suoraan erilaisten kanavien kautta työelämään, ja valtio tukee tosi voimakkaasti. Nyt kun meillä puhutaan tästä setelistä vaikka, niin ne ovat huomattavasti laajemmassa käytössä joissakin muissa maissa. Tosi kiinnostavaa olisi jotenkin meilläkin panostaa just tähän kohtaan, koska ne hankalimmat tilanteet tulevat siitä, että se koulu loppuu ja sitten ei ole onnistunut sinä aikana löytämään vaikka sitä oman alan työtä. Tosi upeata muuten, että on myös sen puolen ministeri paikalla. Minusta olisi kiva kuulla — jos te saisitte vielä vastauspuheenvuoron — onko tähän kehitteillä jotain uutta. Totta kai se menee niin, että meillä toisilla aloilla on tällä hetkellä hankalampia tilanteita kuin toisilla. Vaikkapa tekoälyn mukaantulo tähän kuvioon nytten on se, joka tulee joillakin aloilla just sen niin sanotun entry-level-työn saamista vaikeuttamaan. Maailmalla on nyt jo paljon esimerkkejä, että vaikka it-puolella, softa-kehityksessä, tekoäly poistaa just ne uudet alan ammattilaiset, tai niiden töihin se vaikuttaa eniten, ja sitten konkarit, alalla 5—10 vuotta olleet, pystyvät säilyttämään paremmin työnsä. Jotenkin just hankalaan kohtaan iskee se iso tekoälymuutos. Olisi kiva kuulla tuohon siirtymään, että olisiko meillä jotain parempaa siihen. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos paikalla oleville ministereille ja keskustalle, kun on tämän hienon välikysymyksen tehnyt — ai niin, ja myös herra Harkimolle. Minusta tuntuu, että minä nyt lähestyn tätä vähän eri kulmasta kuin muut. Meistä varmaan jokainen toivoo lisää työllisyyttä Suomeen, ihan kaikista puolueista. Meillä on vähän erilaisia näkemyksiä asioihin liittyen, ja kaikkia tämä ottaa päähän. Uskallanpa jopa arvata, että ministeri Marttinenkin saattaa joskus herätä aamuyöllä ja miettiä, että olisipa vähän enemmän työllisyyttä. Tämä on tämmöinen raaka veikkaus, että kaikki haluaisivat lisää tätä. Tietysti meidän puolueessa tämä työllisyysasia on sydämenasia ja tosi monelle ihmiselle tärkeä juttu. Itse nyt lähestyn tätä minun aikaisemman työni puolesta, mikä oli siis pääosin auttaa nuoria aikuisia psykoterapian keinoin. Siinä sain kunnian auttaa myös joitakin nuoria, jotka olivat työttömyyden kanssa kamppailevia. Se oli aikamoista, miten paljon työttömyys vaikuttaa nuoren ihmisen psyykkiseen vointiin. Se on tosi iso häpeä ja semmoinen identiteettikysymys näille nuorille aikuisille olla kotona vaikka yliopiston tai ammattikorkean tai sitten vaikka jonkun mielenterveysongelman jäljiltä eikä saada sitä työpaikkaa. Nämä terapiat olivat aika pitkiä, ja niissä piti ihan hirveästi kannustaa sitä nuorta ihmistä, että hän uskaltaisi aina uudelleen ja uudelleen vielä ylittää sen kynnyksen, että voisi hakea työpaikkaa tai voisi vaikka soittaa hakemuksen perään. Minä muistan semmoisia juttuja, että minä olen aikanaan vienyt asiakkaita suoraan terapiatunnilta tuonne työvoimapalveluihin, koska he eivät itse sinne uskaltaneet enää mennä. Siihen liittyy tämmöinen voimakas häpeä tietysti. Meidän yhteiskunnassa, vaikka onkin modernisoitunut, edelleen aika monesti ihmisiltä, jos on vähänkään aikuisempi, kysytään ensimmäisenä, että ”mitä sinä teet”, kun tavataan. Se oli tosi raskasta työtä. Sitten ne onnistumisen kokemukset: Jos joku näistä minun asiakkaistani sitten sai työpaikan, niin siinähän monesti sivutuotteena hävisivät ne mielenterveysongelmatkin aika tehokkaasti, varsinkin ahdistuneisuus ja tämmöinen masentuneisuus. Oli tosi hieno fiilis. Sitten saatettiin mennä pitsalle. Nämä eivät ole muuten aina tavallisia terapiassa, että tämmöisiä tehdään, mutta nuorten kanssa joutuu kikkailemaan vaikka mitä välillä, että he paranevat. Ne olivat hienoja hetkiä. Mutta haluaisin ehkä puhua enemmän vielä siitä, että tämä nuorten työttömyys on oikeasti vähän niin kuin jo semmoinen sukupolvikokemus monille meidän nuorille. Tämä nuorten työttömyys on niin isoon mittakaavaan paisunut. Jos joka neljäs alkaa olemaan työttömänä, niin me ei edes vielä tiedetä sen seuraamuksia, miten paljon se vaikuttaa näiden ihmisten koko loppuelämään, esimerkiksi saako perhettä tai uskaltaako etsiä kumppania. Minkälaista se sitten on, kun alat lähestyä jo vaikka 30:tä ja ei ole oikein kunnolla ollut työelämässä. Se on tosi huolestuttava tilanne. Minä haluankin ehkä nostaa tässä, että Sami Kieksi on tehnyt tosi hyviä dokumentteja tästä aiheesta, nuorten työttömyydestä — tai ainakin ne ovat käsitelleet jollain tavalla tätä teemaa. Kannattaa katsoa. Tekee mieli tsempata nuoria vielä tässä puheeni lopuksi, että älkää antako periksi. Kyllä me varmaan täällä yritetään parhaamme oppositiossa ja varmaan hallituksessakin, että saataisiin tämä tilanne paremmaksi. Tietysti meidän tehtävä on sparrata teitä tässä mahdollisimman hyvin. Toivotaan, kun etenkin tämä nuorten työttömyys on omaa sydäntäni lähellä, että saataisiin se jotenkin paremmaksi. — Kiitos.