Mikkonen Krista

Arvoisa puhemies! Todellakin on hyvä katsoa muihin maihinkin silloin, kun tehdään näitä omia kriteereitä. Tanskassa tilanne varmaan on jo se, että kun sinne on tullut niin paljon datakeskuksia ja se on tavallaan huomattavasti edellä meitä, niin siellä katsotaan, että niitä on jo riittävä määrä, ja sen takia ne ovat siellä viimeisessä luokassa. Olen ihan samaa mieltä, että meidän pitää uskaltaa ja kyetä laittamaan ehtoja, koska kyllä muuten tilanne menee helposti siihen, että meitä hyväksikäytetään siinä mielessä, että datakeskukset vievät meidän verkon kapasiteetin ja uusiutuvan energian. Sitten meille jäävät tulematta sentyyppiset investoinnit, jotka toisivat paljon enemmän työpaikkoja, joilla me saataisiin meidän vihreää siirtymää edistettyä. Sen takia nämä ehdot ovat minusta ihan oleellinen kysymys, ei vain nyt liittyen tähän sähköntuotantoon ja joustoihin, vaan kyllä myös niihin ehtoihin, mitkä liittyvät ympäristöön. Haitat tulee kompensoida, ja haittoja pitää tietysti minimoida mahdollisimman paljon. Minusta yksi oleellinen kysymys on se, että se hukkalämpö, joka sieltä syntyy, todellakin saadaan järkevään käyttöön ja silläkin sitten korvataan sitä nykyistä fossiilista tai polttoon perustuvaa lämpötuotantoa. Sen takia nyt on oikeastaan viimeinen hetki asetella näitä ehtoja, jotta me päästään kuskin paikalle tässä datakeskusbuumissa. Myös on oleellista, että kun meillä on ainakin nyt vielä toistaiseksi niin, että se on kunta, joka sijoittamispaikassa on isossa roolissa, ja totta kai kaavoitus on kunnan monopolissa, niin kyllä kuntapäättäjienkin pitäisi uskaltaa laittaa ehtoja: laittaa ehtoja ekologisesta kompensaatiosta, laittaa ehtoja esimerkiksi puurakentamisesta tai jostain tämmöisestä, niin että varmistetaan, että sitten, jos datakeskus alueelle tulee, niin siinä todella myös huomioidaan ekologista kestävyyttä ja myös esimerkiksi ehtoja siihen sijoittumiseen niin, että hukkalämpö todellakin saadaan hyödynnettyä. Tietysti haaste on se, että kun kunta tietysti siitä saa myös paljon taloudellista hyötyä kiinteistöveron kautta, niin on houkuttelevaa saada näitä investointeja, varsinkin jos ei sitten muun tyyppisiä investointeja ole saatavilla. Siinä nyt tulee tavallaan yksi ristiriita valtion ja kuntien välille, ja tähän pitäisi myös kyetä yhdessä löytämään ratkaisuja, jotta kokonaiskestävyys säilyy. Ei voi olla niin, että kunnat katsovat vain kapeasti omasta näkökulmastaan, vaan tässä pitää pystyä katsomaan myös kokonaisetua. Mutta se on ilahduttavaa, että selvästi nyt on tässäkin talossa ymmärretty, että näitä sääntöjä pitää uskaltaa laittaa, ja toivotaan todella, että hallitus tässä pystyy nopeasti etenemään.

Arvoisa puhemies! Yhdyn kyllä tähän, että tässä on ollut hyvää, analyyttista keskustelua, ja todellakin me tarvittaisiin sääntöjen luomista näille datakeskusinvestoinneille. Yksi haastehan tässä tietysti on se, että nyt kunnat ovat niitä, jotka tekevät päätöksiä siitä, mihin nämä sijoitetaan, kun sitten taas esimerkiksi sähköverkon kannalta vaikutukset ovat laajempia koko maahan, ja myös se, että nämä eivät välttämättä tavallaan taas sijoitu nyt ollenkaan sellaisiin paikkoihin, missä sitä hukkalämpöä voitaisiin hyödyntää. Tässä tulee monia tämmöisiä ongelmia, joita pitäisi pystyä paljon, paljon paremmin yhteensovittamaan. Sen takia kyllä todellakin tarvittaisiin tämmöinen jonkunlainen datakeskuksiin liittyvä strategia ja selkeitä reunaehtoja ja prioriteetteja näille hankkeille — tosin ei vain prioriteetteja liittyen datakeskukseen, vaan prioriteetteja siihen, minkä tyyppisiä uusia investointihankkeita, vihreän siirtymän hankkeita, ylipäätänsä otetaan sinne verkkoon ja missä järjestyksessä. Tanskahan on tällaista priorisointia tehnyt. Siellä sähkönkäyttäjät on laitettu neljään luokkaan, ja siinä ensimmäisenä ovat tämmöiset normikuluttajat, ja sitten ovat muut käyttäjät, sitten ovat energiavarannot, ja datakeskukset ovat itse asiassa siellä viimeisenä. Minä ajattelen, että kun katsoo sitä keskustelua, mitä käydään Euroopassa tai mitä käydään Yhdysvalloissa liittyen nyt tähän datakeskusbuumiin, niin meidän todellakin on syytä katsoa sinne tarkkaan ja välttää niitä virheitä, mitä siellä on tehty, kun tilanne on monin paikoin nyt päässyt jopa hallitsemattomaksi. Mutta tosiaan oli hienoa täällä kyselytunnilla kuulla, että hallitus on vihdoin herännyt tähän ja on valmis nyt sitten tekemään näitä esityksiä, ja toivon todella, että tähän haasteeseen nyt tartutaan hyvin vikkelästi. Yksi haastehan on myös se, että todellakin meidän kantaverkko on jo nyt monin paikoin tukossa. Tietysti tuolla Itä-Suomessa meidän pitäisi pystyä sitä vahvistamaan, ja siihen liittyen tietysti suunnitelmia on jo olemassakin, mutta sitten kun samanaikaisesti tämä sähkönkulutus kasvaa näin voimakkaasti, mitä nyt ennusteet ovat, niin tietysti haaste tulee myös siinä, miten sitä verkkoa pystytään rakentamaan. Sitten ehkä on hyvä mennä myös niihin juurisyihin. Kyllähän tietysti tämä tekoäly on yksi syy siihen, miksi näitä datakeskuksia tarvitaan, ja se kuluttaa valtavasti sähköä. Sen takia ajattelen, että meidän pitäisi myös miettiä, mihin sitä tekoälyä käytetään. Esimerkiksi meidän laitteissa on automaattiasetuksena, että siellä hakutoiminnoissa tai vaikka joittenkin kuvien suhteen tulee kaikenlaista animaatiota ihan pyytämättäkin. Minusta tällaisistakin asioista pitäisi miettiä, että kuluttaja oikeasti valitsisi, [Puhemies koputtaa] milloin esimerkiksi tekoälyä hyödyntää, eikä niin, että se olisi jotenkin automaattisesti meillä kaikissa laitteissa oletuksena.

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää edustaja Vestmania tästä lakialoitteesta, joka on hyvin ajankohtainen. Se on itse asiassa tänään vielä ajankohtaisempi kuin viikko sitten, kun tästä samasta aloitteesta aloitettiin keskustelu, joka jäi silloin kesken, sillä datakeskusbuumi todellakin puhuttaa ihmisiä. Toissa päivänä avattiin kansalaisaloite, joka vaatii asettamaan datakeskuksille ehdot ja rajoitukset sähköverkkoon liittymiselle ja toiminnan harjoittamiselle, ja se saa jo viimeistään huomenna, ellei jopa tämän vuorokauden aikana, nuo vaadittavat 50 000 nimeä täyteen. Suomi houkuttelee datakeskuksia edullisen sähkön, kylmän ilmaston ja tilan vuoksi. Datakeskukset kilpailevat muiden investointien kanssa sähkökapasiteetista, ja siksi on ihan perusteltua kysyä, millaisia datakeskuksia, kuinka monta ja millä ehdoilla niitä Suomeen mahtuu. Ei se, että kyselee investointien ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten reunaehtojen perään, tarkoita sitä, että väheksyisi datakeskuksen tuomia työpaikkoja. Kyse on siitä, että meidän pitää itse olla kuskin paikalla, ja tämä on hallitukselta täysin unohtunut. Tuntuu siltä, että datakeskusbuumi yllätti hallituksen housut kintuissa, sillä vielä hetki sitten hallitus helpotti datakeskusten kaavoitusta ja aivan äsken hallitus vielä mietti yritystukia datakeskuksille — hyvä, että niistä sentään älyttiin luopua. Mutta sen sijaan, että nyt seurataan sivusta, kuinka sähkösyöppöjä datakeskuksia syntyy ympäri maata kuin sieniä sateella, on aika tehdä kokonaissuunnitelma ja asettaa reunaehdot datakeskuksille. Edustaja Vestmanin lakialoitteessa halutaan asettaa reunaehtoja yhteen datakeskusten tuomaan haasteeseen, valtavaan sähköntarpeeseen. Rakenteilla ja suunnitteilla olevat datakeskukset ovat nostamassa Suomen sähkönkulutusta aivan merkittävästi jo lähivuosina. Samalle sähkölle on kysyntää, kun teollisuus on irtautumassa fossiilisista. Huoli on noussut myös siitä, riittääkö sähköä kotitalouksille ja muulle teollisuudelle kohtuulliseen hintaan. Siksi vaatimus siitä, että datakeskusten tulisi itse tuottaa tarvitsemansa sähkö, on perusteltu. Uhkana on, että se uusiutuva sähkö, jota on lisättävä vihreän siirtymän läpiviemiseksi, valuukin datakeskusten myötä lisääntyneeseen kulutukseen. Lakialoitteen toinen vaatimus on, että datakeskusten pitää tarjota joustokykyä sähköjärjestelmään. Tämä on niin ikään perusteltu vaade. Ajattelen, että lakialoitteessa esitettyjen vaatimusten lisäksi datakeskusinvestoinneille on syytä laittaa muitakin ehtoja. Itse asiassa näiden sekä lakialoitteen vaatimusten tulisi olla keskustelussa kaikenlaisissa investointihankkeissa. Yksi vaatimus on hukkaenergian hyödyntäminen. Toinen on kysymys sähköverkkokapasiteetin käytöstä. Erityyppisten datakeskusten työllisyysvaikutukset ja niiden tuottama lisäarvo vaihtelevat. Erot näissä voivat olla suuria suhteessa muihin tarjolla oleviin investointeihin. Sen vuoksi pitäisi pystyä priorisoimaan sitä, millaisia investointeja rajalliseen sähköverkkoon liitetään. Nyt tilanne on se, että nopeat syövät hitaat ilman sen kummempaa harkintaa. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta se ei ole fiksua. Lisäarvoa tuottavien ja pysyviä työpaikkoja synnyttävien hankkeiden tulee olla etusijalla. Datakeskukset vaativat myös valtavasti tilaa. Siksi paras olisi, että ne sijoitettaisiin jo valmiiseen infraan, kuten tyhjentyneisiin tehdasrakennuksiin. Todellisuudessa datakeskuksille on kaavoitettu ympäri maata laajoja alueita pelloille sekä metsiin, jotka hakataan alta pois. On huolehdittava, että luontohaitta jää mahdollisimman pieneksi ja se kompensoidaan täysimääräisesti toisaalla. Nyt viimein on otettava käyttöön maankäytön muutosmaksu, sillä laajoja alueita tuottavaa metsämaata uhkaa hävitä datakeskusten alta. Juuri tänään saimme kuulla, että Googlen epäillään aloittaneen laittomat hakkuut Kajaanissa ja Muhoksella datakeskustyömaille. Ei näin voi toimia. Yhtiöiden on toimittava lakiemme mukaan, ja lakien noudattamisen pitää olla itsestäänselvyys myös datakeskusten rakennustyömailla. Valitettavasti senkin suhteen on ollut ongelmia. Datakeskusten työmailla on ollut epäilyjä työvoiman hyväksikäytöstä. On myös varmistettava, että verot maksetaan Suomeen, ja monikansallisten datakeskusten aggressiiviseen verosuunnitteluun pitää pystyä puuttumaan. Arvoisa puhemies! On kuitenkin hyvä muistaa, että ei ole kestävää tuottaa loputonta määrätä sähköä, vaikka se päästötöntä olisikin. Kaikella energiantuotannolla on ympäristövaikutuksia. Maapallon kestävyyskriisi ei ratkea sillä, että vaihdamme energian uusiutuvaan mutta lisäämme kulutusta entisestään. Tarvitaan neitseellisten luonnonvarojen käytön vähentämistä ja energiansäästöä. Siksi datakeskustenkin osalta tarvitaan kohtuullisuutta.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää keskustaa tämän välikysymyksen tekemisestä. Maatalouden kannattavuuskriisi on vakava, ja siihen on vastattava. Suomalainen ruokaketju ei ole terve, kun kuluttaja maksaa ruuasta paljon, yhteiskunta tukee maataloutta merkittävästi ja silti tuottaja joutuu miettimään, riittävätkö rahat perheen arkeen. Kuitenkaan täällä esitetyt keinot, kuten pysyvät verohelpotukset tai ympäristötoimien jarruttaminen, eivät ratkaise kannattavuuden rakenteellista ongelmaa vaan lykkäävät vain sitä eteenpäin ja jättävät saman tilanteen odottamaan seuraavaa kriisiä. Maatalouden kestävyysmurros on ainoa tapa varmistaa tulevaisuuden kestävä ruuantuotanto. Ruokajärjestelmää on muutettava siten, että se mahtuu maapallon, ympäristön ja luonnon kantokyvyn rajoihin. Hallitus ei ole kyennyt rakentamaan uskottavaa suunnitelmaa siitä, miten turvataan olosuhteet tuottaa ruokaa Suomessa kannattavasti, turvallisesti, luonnon tilaa ja eläinten oikeuksia parantaen tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Vaikka tieto ruuantuottajien ahdingon ja ympäristön tilan heikkenemisestä on ollut jo pitkään saatavilla, emme ole tarttuneet ekokriisien vaatimaan ruokamurrokseen riittävän nopeasti. Siitä maksavat hintaa tänään sekä suomalaiset viljelijät että ympäristö. Maatalouden kestävyysmurros koskee koko ketjua aina pellolta ruokapöytään. Maatalouden ilmasto- ja vesistöpäästöjä on vähennettävä. Viljelytapoja on uudistettava niin, että ne tukevat maan kasvukuntoa, ylläpitävät maan hiilivarastoja ja luonnon monimuotoisuutta. Eläintuotannon osuutta on vähennettävä ja kasviproteiinin määrää kasvatettava. Fossiilipohjaisesta energiasta ja lannoitteista on päästävä eroon ja siirryttävä uusiutuvaan energiaan ja ravinteiden kiertoon. Monet yksittäiset viljelijät ovat jo tarttuneet muutokseen. Esimerkiksi tänään Helsingin Sanomissa kerrottiin salolaisen viljelijän toimista vesistöpäästöjen vähentämiseksi. Myös tuottajajärjestöt ovat tehneet omat, varsin pätevät tiekartat niin maatalouden monimuotoisuuden kuin ilmastotoimien vahvistamiseksi. [Pertti Hemmilä: Minä olen päästöjä vähentänyt kauan!] Mutta suurta murrosta ei synny, jollei maatalouden tukijärjestelmä ohjaa siihen. Liian pitkään politiikassa on annettu ymmärtää, että suomalaisen ruuantuotannon puolustaminen tarkoittaisi sitä, että kaikki voisi jatkua ennallaan, aivan kuin ilmastokriisi ei vaikuttaisi Suomeen mitenkään. Mutta jokainen viljelijä näkee jo muutokset: kuivuuden pelloilla, rankkasateiden vaikutukset ja tuotantopanosten hintojen heilahtelut. Tällä hetkellä liian suuri osa ilmastokriisin laskusta jää tavallisten viljelijäperheiden maksettavaksi. Se ei ole reilua. Se ei myöskään ole hyvää varautumista. Poliittiset päättäjät eivät ole auttaneet ruuantuottajia kestävyysmurroksessa, vaikka se on välttämätön ruuantuotannon tulevaisuuden varmistamiseksi. Ministeri Essayah sanoi vastauspuheenvuorossaan, että nykyinen hallitus olisi merkittävästi edistänyt kestävyysmurrosta. Olisipa tosiaan näin. On hyvä, että hallitus on jatkanut työtä biokaasun ja kierrätyslannoitteiden parissa, mutta kokonaisuudessa maatalouden ilmasto- ja ympäristötyön rahoitusta on heikennetty. Hallitus puhuu huoltovarmuudesta liian kapeasti. Kun ilmasto muuttuu, maaperä köyhtyy tai pölyttäjät vähenevät, kyse ei ole vain ympäristöpolitiikasta. Kyse on siitä, pystyykö Suomi tuottamaan ruokaa, ja tästä syystä vihreät ovat vaatineet ympäristöturvallisuuden nostamista osaksi Suomen kokonaisturvallisuutta. Arvoisa puhemies! Väliaikaiset, tarkasti kohdennetut kriisitoimet viljelijöille ovat perusteltuja tässä akuutissa tilanteessa. Näitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa pysyviin verotukiin, kuten kiinteistöveron poistoon tai energiaveron lisäpalautuksen laajentamiseen, jotka heikentäisivät pitkällä aikavälillä sekä julkista taloutta että ympäristöohjausta. Jotta voimme taata viljelijöiden paremman toimeentulon pitkällä tulevaisuudessa, on heitä autettava akuuttien toimien lisäksi taloudellisesti kestävyysmurroksen läpiviemisessä. Siis tuetaan viljelijöitä siirtymässä kasvukuntoisiin, hiiltä sitoviin peltoihin ja uudistavaan viljelyyn. Vähennetään maatilojen riippuvuutta tuontienergiasta ja lannoitteista vauhdittamalla biokaasun tuotantoa ja käyttöä. Panostetaan kasviproteiinien tuotantoon, jalostuksiin ja uusiin ruokainnovaatioihin. Otetaan mallia Tanskasta myös siinä, kuinka maataloustuottajat, ympäristötoimijat ja valtio ovat yhdessä sopineet sitoumuksesta ja politiikkatoimista, joilla pienennetään merkittävästi maatalouden ilmasto- ja vesistöpäästöjä. Vähennetään eläintuotantoa ja varmistetaan, että eläintuotanto on eettisesti ja ekologisesti kestävää, ohjaamalla maltillisiin eläinmääriin ja luomutuotantoon, joka turvaa eläinten lajinmukaisen elämän. Puututaan kaupan liialliseen keskittymiseen lisäämällä Kilpailu- ja kuluttajaviraston sekä markkinaoikeuden resursseja ja vahvistetaan alkutuottajien mahdollisuuksia järjestäytyä markkinaedun valvonnassa. Karsitaan ympäristölle haitallisia ja tehottomia yritystukia ja kohdennetaan säästöt viljelijöiden aitoa kannattavuutta ja sukupolvenvaihdoksia tukeviin pysyviin rakenteellisiin toimiin. Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa on hyvät mahdollisuudet tehdä maatalouden kestävyysmurros. Viljelijät ovat siihen valmiita. He haluavat huolehtia ympäristöstä ja vesien puhtaudesta ja tehdä toimia estääkseen ilmaston edelleen kuumenemisen. Meidän päättäjien tulee muuttaa politiikkaa niin, että maatalouden tukijärjestelmä ohjaa kestävyysmurrokseen ja se on viljelijöille aina taloudellisesti kannattavaa.

Arvoisa puhemies! Tosiaan meillä on nyt käsittelyssä tämä kansalaisaloite liittyen siihen, että turve määriteltäisiin uusiutuvaksi ja poistettaisiin päästökaupan piiristä. Sinänsä minusta on hyvä, että meillä on tämä kansalaisaloitejärjestelmä, ja minusta on hyvä, että kansalaiset voivat nostaa niitä asioita tänne poliittiseen keskusteluun, mitä kokevat tärkeiksi, ja on tietysti meidän tehtävämme täällä eduskunnassa nämä käsitellä. Tämä kansalaisaloitehan keräsi nimensä täyteen viime toukokuussa, ja se on nyt täällä salissa jo. Toivoisin tietysti, että muutkin kansalaisaloitteet olisi tämä hallitus yhtä ripeästi tuonut tänne saliin käsiteltäväksi. Siellä on edelleen käsittelemättä sellaisia kansalaisaloitteita, jotka ovat yli kaksi vuotta vanhoja, ja nyt tietysti kun vaalikausi lähestyy loppuaan, vaarana on, että niitä ei ehditä käsitellä, ja nehän raukeavat siinä kohtaa, kun vaalikausi päättyy. Pidän tosi valitettavana tämän kansalaisaloiteinstituution näkökulmasta sitä, että kun kansalaiset jonkun asian haluavat keskusteluun nostaa ja muuttaa lainsäädäntöä ja keräävät valtavat määrät nimiä, niin sitten täällä talossa viivytellään niin, että tietyt kansalaisaloitteet eivät ehdi käsittelyyn. Tämä aloite on nyt tullut pikavauhtia, mutta tosiaan myös ne, jotka siellä vielä jumittavat, tulisi tänne saliin tuoda. No, sitten itse tästä aloitteesta. Todellakin tässä haluttaisiin, että turve määriteltäisiin uusiutuvaksi. No, on tietysti ihan totta, että turve pikkuhiljaa uusiutuu, mutta kun puhutaan uusiutuvasta energiasta, niin silloin tietysti puhutaan sellaisesta uusiutumistahdista, joka on ei nyt välttämättä sukupolven aikana, mutta sanotaan nyt vaikka ihmisiän aikana. Elikkä jos me verrataan tätä nyt puuhun, joka on uusiutuvaa, niin silloin on tietysti ihan erilainen mittakaava kuin turpeessa, kun turpeen uusiutumisessa puhutaan kuitenkin tuhansista vuosista. Sitten tietysti usein kun tästä turpeen uusiutuvuudesta puhutaan ja sitä kovasti halutaan ajaa, verrataan Ruotsiin. On tietysti hyvä muistaa, että myöskään Ruotsin lainsäädännössä turvetta ei luokitella uusiutuvaksi vaan se on ikään kuin tämmöinen välimuoto uusiutuvan ja fossiilisen energian välissä. Toki Ruotsiin vertaaminen siinäkään mielessä turpeen käytön osalta ei ihan toimi, että turpeen käyttö Ruotsissa on hyvin pienimuotoista Suomeen verrattuna. Verrokkimaista oikeastaan ainoa, missä turvetta käytetään samalla intensiteetillä kuin Suomessa, on Irlanti, ja Irlannissahan parlamentti teki päätöksen turpeen teollisen käytön kiellosta jo vuonna 2022. Meillä Suomessahan turpeen energiakäyttö ei ole kielletty, vaikka tässä keskustelussa joku on tällaistakin antanut ymmärtää, vaan kyllä sitä voi käyttää, mutta energiayhtiöt eivät käytä, koska se on niin kallista. No, se kallius tulee tietysti osittain siitä päästökaupasta, minkä piiriin se kuuluu, ja ihan oikeutetusti sinne kuuluu, koska todellakin ne turpeenpolton päästöt ovat erittäin merkittävät. [Hannu Hoskonen: Pienemmät kuin puulla!] Se, että puu ei ole siellä, johtuu tietysti juuri tästä, että puu sitten uusiutuu, mutta kyllä tietysti on ihan hyvä kysymys, minkä verran meidän energiantuotantoa ylipäätänsä kannattaa perustaa tähän polttoon, koska ne päästöt aina polttamisesta ovat merkittävät. Sitten toinen vaatimus, mikä tässä kansalaisaloitteessa on, on todellakin se, että tämä pitäisi päästökaupan piiristä poistaa. No, ensinnäkään sitähän ei voi kansallisesti tehdä, vaikka kansalaisaloitteessa näin toivottaisiin. Se, että me sitten kansainvälisesti EU:ssa tai sitten YK:ssa ajettaisiin sitä, mihin se määrittely siellä perustuu, ei tietenkään vastaa sitä tilannetta, mitä siitä energiakäytöstä päästöjä aiheutuu. Siinä mielessä on aivan perusteltua, että se on siellä päästökaupan piirissä. Itse asiassa tällä hetkellähän me kansallisesti nimenomaisesti kohdellaan turvetta kevyemmin kuin muita energiatuotteita, eli turpeelle on kansallisesti jo annettu ikään kuin alennusta verrattuna muihin energiatuotteisiin, ja siltikään se ei ole energiayhtiöiden näkökulmasta kannattavaa eivätkä he sitä käytä, vaikka se todellakin mahdollista olisi. Täällä on puhuttu sitten myös siitä, että missä määrin turpeennostolla on erilaisia ympäristövaikutuksia. No, me tiedämme tämän historian todellakin. Meillä on turvesuot pitkälti ojitettu, toisaalta puuntuotantoa ajatellen, jotka eivät kyllä kaikki onnistuneet, mutta myös turvetuotantoalueitahan on ollut aiemmin merkittävä määrä, ja kyllä edelleen tänä päivänä ne vaikutukset, mitä siinä on ollut vesistöihin, ovat näkyvissä. Elikkä ne vanhat synnit ovat edelleen siellä meidän vesistöissä, ja edelleen me joudumme julkisella rahalla aika paljon satsaamaan siihen, että me teemme tätä vesistönhoitotyötä. On hyvä sinänsä, että vesistönsuojelussakin on kehitytty, mutta tietysti on hyvä muistaa, että näinä päivinä, kun erityisesti erilaiset rankkasateet ovat entistä yleisempiä, välttämättä nämä vesistöjärjestelmät eivät ole toimivia, kun vesi valuu niiden yli ja siinä sitten humuspitoista vettä valuu vesistöihin ja aiheuttaa muun muassa tummumista. Todellakin en tätä kansalaisaloitetta kannata, juuri sen takia, että tämä energiakäyttö, jota tässä halutaan lisätä, aiheuttaa niin ilmastopäästöjä kuin vesistövaikutuksia, kun myös se suoluonto on meillä erittäin uhanalainen. Meidän suoluontotyypeistähän iso osa, yli puolet, on uhanalaisia, ja kehitys on ollut koko ajan vain heikkenemään päin. Siinäkään mielessä ei ole mitään syytä lisätä painetta suoluontoa kohden. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Maatalouden kannattavuuskriisi on todellinen ja vakava ongelma. Viljelijöiden toimeentulo, kotimainen ruuantuotanto ja huoltovarmuus edellyttävät politiikkaa, joka vahvistaa maatalouden pitkän aikavälin toimintaedellytyksiä. Tukea ei kuitenkaan pidä rakentaa tavalla, joka lisää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista tai heikentää kannusteita siirtyä kohti vähäpäästöisempiä ratkaisuja. Tämän esityksen ongelmana on, että tuki kohdistuu polttoöljyn käyttöön. Käytännössä kyse on siten fossiilisen energian käytön tukemisesta tilanteessa, jossa maatalouden pitäisi päinvastoin saada tukea energiatehokkuuden parantamiseen, polttoöljyn käytön vähentämiseen ja uusiutuviin ratkaisuihin siirtymiseen ja omavaraisuuden lisäämiseen. Esitystä perustellaan määräaikaisena ja poikkeukselliseen tilanteeseen liittyvänä toimena. Todellisuudessa tämä on kuitenkin jo viides kerta, kun maatalouden energiaveron palautusta on korotettu poikkeusperusteilla kymmenen viime vuoden aikana. Tietysti sinänsä se tuki on ollut perusteltua, koska on ollut erilaisia kriisitilanteita, jolloin meillä on pitänyt olla joku väline, jolla tukea maataloustuottajia, mutta ongelma on se, että tämä on ollut se väline, jota on käytetty, elikkä ollaan nimenomaan käytetty tätä energiaveron palautusta välineenä, jolloin se tuki on mennyt fossiilisen polttoaineen tukemiseen ja fossiilisen riippuvuuden lisäämiseen. Itse asiassa tässä esityksessä itsessäänkin todetaan se, että tästä syntyy se ongelma, että toistuvasti käytettynä tällainen tuki ei enää näyttäydy aidosti kertaluontoisena kriisitoimena, ja se luo maatalouden toimijoille odotuksen siitä, että polttoaineiden hinnan noustessa energiaveron palautusta korotetaan myös tulevaisuudessa. Tämä voi vaikuttaa investointipäätöksiin ja vähentää kannusteita vähentää polttoöljyn kulutusta tai siirtyä pois fossiilisista polttoaineista. Näistä syistä emme pidä tätä esitystä tarkoituksenmukaisena. Maataloutta on perusteltua tukea, mutta fossiilisten polttoaineiden käyttöön sidottu lisäpalautus ei ole kestävä tapa vastata alan kannattavuuskriisiin. Sen sijaan tukemiseen on etsittävä keinoja, jotka vahvistavat alan kannattavuutta ja huoltovarmuutta ilman, että samalla ylläpidetään fossiiliriippuvuutta. Tukea tulisi kohdentaa esimerkiksi energiatehokkuuteen, kotimaiseen uusiutuvaan energiaan, sähköistymiseen, biokaasuun ja muihin ratkaisuihin, jotka vähentävät tilojen energiakustannuksia pysyvästi ja tukevat samalla ilmastotavoitteita sekä omavaraisuutta.

Arvoisa puhemies! Merituulivoimalla on merkittävä rooli päästöttömän sähköntuotannon lisäämisessä, Suomen energiaomavaraisuuden vahvistamisessa sekä ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Ennakoitava ja tarkoituksenmukainen sääntely- ja verotusympäristö on välttämätön edellytys sille, että Suomeen syntyy merituulivoimahankkeita sekä niihin liittyviä muita investointeja. Hallituksen esityksellä selkeytetään Suomen talousvyöhykkeen kiinteistö- ja tuloverotusta sekä saatetaan merituulivoimaloiden verorasitus yhdenmukaisemmaksi maatuulivoimaloiden verotuksen kanssa. Tämä tavoite on kannatettava. Nykytilassa merelle ja maalle rakennettujen tuulivoimaloiden verotusarvot eivät ole oikeassa suhteessa niiden tuotannolliseen arvoon nähden, mikä on heikentänyt merituulivoiman asemaa. Hallituksen alkuperäisen esityksen mukainen ratkaisu, jossa valtion jako-osuus Suomen talousvyöhykkeen kiinteistöverosta olisi 80 prosenttia ja kuntien osuus 20 prosenttia, on perusteltu. Sen sijaan käsittelyn edetessä täällä eduskunnassa tätä jako-osuutta muutettiin niin, että kunnan osuus on 30 prosenttia ja valtion 70. Sitä perusteltiin sillä, että kuntaan aiheutuu haittoja ja tämä suurempi vero-osuus ikään kuin korvaisi näitä. Tässähän peilataan ikään kuin maatuulivoimaan tämän osalta, mutta jos mietitään maatuulivoimaa ja merituulivoimaa, niin näitähän ei voi samalla tavalla verrata, sillä nämä merituulivoimalat sijoittuvat Suomen talousvyöhykkeelle, joka on kuntien alueen ulkopuolinen merialue, eikä siihen esimerkiksi kohdistu samanlaisia kunnallisia tehtäviä kuin kunnan omalla alueella toteutettaviin hankkeisiin. Sen takia katsomme kyllä, että olisi ihan perusteltua pitää tämä hallituksen esityksen mukainen vero-osuusjako, elikkä niin, että valtion osuus olisi se 80 prosenttia ja kunnan 20 prosenttia. Todellakin se tavallaan verrannollisuus maatuulivoimaan on hyvin erilainen, koska maatuulivoima todellakin vaikuttaa ihan eri tavalla siihen kuntaan, kunnan alueeseen ja myös kunnan tehtäviin liittyen nyt vaikka infraan tai alueiden käyttöön ja yhdyskuntarakentamiseen, kuin sitten tämä Suomen talousvyöhykkeellä sijaitseva merituulivoima, koska tämä talousvyöhyke on todellakin kansainvälinen, kuntien alueen ulkopuolinen merialue. Sen sijaan valtiolla siellä on sekä vallankäyttöoikeuksia että velvollisuuksia ja tehtäviä, ja siinäkin mielessä se, että tuo valtion osuus todellakin säilytettäisiin siinä 80 prosentissa, olisi todellakin ollut perusteltua, kuten oli tämä hallituksen alkuperäinen esitys, mutta sitä nyt sitten valiokuntakäsittelyssä muutettiin. No, sitten ehkä laajemminkin tästä merituulivoimasta ja tuulivoimasta kaiken kaikkiaan: Kyllähän nyt tämänkin muutoksen jälkeen maa- ja merituulivoiman verokohteluun jää eroja, joita olisi syytä arvioida myöhemmin uudelleen osana merituulivoiman kokonaisvaltaista edistämistä. Hallituksen esityksen lausuntopalautteessa on tuotu esiin sekä verotuksen yhdenmukaistamisen ja selkeyttämisen tarve että merituulivoiman rakennuskustannuksiin, tekniseen kehitykseen ja verorasitukseen liittyviä näkökohtia. Verotuksen tulee kohdella uusiutuvan energian tuotantomuotoja johdonmukaisesti mutta samalla tunnistaa niiden erilaiset olosuhteet, kustannusrakenteet ja julkisen vallan roolit. Mielestämme merituulivoiman edistämisen ei tule perustua pelkästään yksittäisiin lainsäädäntömuutoksiin, vaan Suomeen tarvittaisiin kansallinen merituulivoimavisio. Sen tulisi koota yhteen merituulivoiman tavoitteet, luvituksen ja merialuesuunnittelun kehittäminen, sähköverkon ja muun infran tarpeet, investointiympäristön ennakoitavuus sekä verotuksen pitkäjänteinen tarkastelu.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty hyvää keskustelua tästä hallituksen talouspolitiikasta ja tietysti tästä liiallisesta alijäämämenettelystä, johon se on johtanut. Kyllähän se on osoitus talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitus on koko vaalikauden ajan perustellut talouspoliittisia valintojaan velkasuhteen vakauttamisella, työllisyyden vahvistamisella ja kasvun vauhdittamisella. Tämän selonteon mukaan hallitus on sopeuttanut julkista taloutta suoraan yli 6,5 miljardilla, mutta me tiedämme, että valtiovarainvaliokunnalle julkisen talouden suunnitelman käsittelyn yhteydessä toimitetuissa lisäselvityksissä tämän nettosopeutuksen määrän arvioidaan olevan vain 2,8 miljardia euroa vuoden 2027 tasolla. Kun ne kaikki leikkaukset, joita hallitus on todella tehnyt, ovat osuneet varsin kipeästi moneen suomalaiseen, niin tavallaan myös tätä myöten on pohja pudonnut pois niiden perustelulta. Näyttääkin siltä, että tämä hallituksen epäonnistunut talouslinja uhkaa siirtää merkittävän lisäsopeutuspaineen seuraavalle vaalikaudelle. Ehkä se iso ongelma tässä hallituksen veropolitiikassa on se, että... Veropolitiikka on keskeinen osa hallituksen talouslinjan epäjohdonmukaisuutta. Hallitus perustelee kovia leikkauksia julkisen talouden vaikealla tilanteella, mutta samanaikaisesti se on tehnyt päätöksiä, jotka heikentävät julkisen talouden tulopuolta. Julkisen talouden näkökulmasta hallituksen linja on siten varsin ristiriitainen. Nämä varmat verotulojen menetykset hyväksytään kyllä heti, mutta niiden vastapainoksi esitetään hyvin epävarmoja tulevia hyötyjä. Tietystikään tässä tilanteessa, jossa Suomi on liiallisen alijäämän menettelyssä, velkasuhde jatkaa kasvuaan ja seuraaville vuosille uhkaa kohdistua uusia sopeutustoimia, julkista taloutta heikentäville veronalennuksille ei ole kestävää perustetta. Tässä on aiemmissa puheenvuoroissa hyvin käyty läpi näitä yksittäisiä hallituksen veronalennuspäätöksiä, ja niistä tietysti kaikkein merkittävin kooltaan on tämä päätös alentaa yhteisöverokantaa 18 prosenttiin. Se yksinään heikentää julkista taloutta välittömästi 830 miljoonalla eurolla, ja nämä hallituksen perustelut siihen... Kasvu- ja työllisyysvaikutukset ovat hyvin epävarmoja ja toteutuisivat parhaimmillaankin viiveellä. Kyllä on sanottava, että jos hallitus ottaisi tämän velkasuhteen vakauttamisen ja alijäämämenettelyn vakavasti, niin se luopuisi tästä yhteisöveron alentamisesta. Kaiken kaikkiaan vastuullinen veropolitiikka vahvistaisi veropohjaa, lisäisi ohjausta päästöjen ja luonnonvarojen ylikulutuksen vähentämiseen ja turvaisi hyvinvointivaltion rahoitusta oikeudenmukaisella tavalla, mutta valitettavasti hallitus ei tätä vastuullista veropolitiikkaa ole harjoittanut. Vihreät pitävät tärkeänä, että tämä alijäämämenettely ei saa johtaa epäonnistuneen leikkauspolitiikan jatkamiseen. Hallituksen leikkaukset ovat nyt kohdistuneet muun muassa sosiaaliturvaan, sosiaali- ja terveyspalveluihin, järjestöjen ennaltaehkäisevään työhön, kuntiin, koulutukseen ja viranomaisten toimintakykyyn. Nämä eivät ole vain menokohteita vaan yhteiskunnan toimintakyvyn, työllisyyden, osaamisen, tuottavuuden, turvallisuuden ja pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden edellytyksiä. Nämä lyhyen aikavälin säästöt voivat kasvattaa tulevia kustannuksia, jos ne lisäävät köyhyyttä, palvelutarvetta, syrjäytymistä, osaamisvajetta, käsittelyaikoja tai investointien viivästymistä, kuten nyt näyttää myös tapahtuvan. Vihreiden mielestä on tärkeätä, että me vahvistamme julkista taloutta kestävästi. Se ei todellakaan onnistu, jos samalla heikennetään veropohjaa ja leikataan niistä rakenteista, joista työllisyys, tuottavuus, osaaminen, investoinnit ja ihmisten toimintakyky syntyvät. Vihreä vaihtoehto perustuisi muun muassa veropohjan vahvistamiseen, ympäristölle haitallisten tukien karsimiseen, päästöjä ja luonnonvarojen ylikulusta vähentävään verotukseen, osinkoverouudistuksen uudistamiseen sekä ansio- ja pääomatulojen verotuksen perusteettomien erojen kaventamiseen. Vihreät ovat myös esittäneet määräaikaista maanpuolustusveroa kattamaan puolustusmenojen kasvupaineita. Kaiken kaikkiaan tämä liiallisen alijäämän menettely osoittaa, että hallituksen talouspolitiikka ei ole saavuttanut keskeisiä tavoitteitaan. Julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä, mutta sitä ei pidä tehdä tavalla, joka heikentää veropohjaa, kasvattaa eriarvoisuutta, leikkaa tulevan kasvun edellytyksiä tai siirtää kustannuksia seuraaville vuosille. Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka vahvistaa julkista taloutta oikeudenmukaisesti, lisää kestävää kasvua, turvaa hyvinvointivaltion perustan ja hyödyntää aktiivisesti EU-sääntöjen mahdollistaman liikkumatilan, puolustuksen, energiaresilienssin ja vihreän siirtymän investointeihin. Niinpä kannatankin edustaja Hyrkön täällä aiemmin tekemää ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Todellakin tämä on todella valitettava päätös, mitä hallitus on nyt tekemässä. Eläinten hyvinvointilakia uusittiin viime kaudella, ja sitä uudistustyötä tehtiin todella pitkään. Se aina siirtyi ja siirtyi aiemmilta hallituksilta, ja silloin saatiin siihen parannuksia. Tämä porsaiden kastraatiokielto oli yksi näistä, ja todellakin siihen annettiin hyvin pitkä siirtymäaika. Siis se olisi tulossa voimaan vasta 2035, joten esimerkiksi sianlihan tuottajilla olisi paljon aikaa sopeutua tähän muutokseen, ja sen takiahan myös tutkimustyötä on paljon käynnissä siitä, millaisia nämä vaihtoehdot ovat. On todella valitettavaa, että nyt sitten tässä vaiheessa tästä kiellosta ollaan peruuttamassa. Täällä on tullut keskustelussa esiin, että suomalaisessa siantuotannossa porsaat saavat pitää saparonsa, ja tämä on todella hieno asia. Itse ajattelen niin, että se, että meillä olisi vielä tämä kastraatiokielto tulossa, veisi eteenpäin meitä nimenomaan semmoisena esimerkkinä, että meillä sianliha olisi sitten siinä mielessä eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta paremmin tuotettua kuin joissain muissa maissa. Me voisimme tavallaan mieluumminkin miettiä, että se voisi olla se meidän vientivalttimme, jos tässä halutaan sianlihan vientiä edistää. Mutta ei, nyt mennään taaksepäin, ja näyttää todella siltä, että esimerkiksi Tanska, joka on valtava sianlihan vientimaa, on nyt ottamassa 2030 tämän kastraatiokiellon käyttöön. En ihmettele sitä, koska kuluttajat nimenomaan haluavat varmistaa sen, että eläimet eivät joudu kärsimään turhaa kipua, myöskään tuotantoeläimet. Tämähän on hyvin kivulias operaatio, ja todella, jos noita lain lausuntoja asiantuntijoilta lukee, niin se tulee hyvin selväksi. Eli sitä ei tarvitse tässä pohtia, vaikka täällä toisenlaisiakin ajatuksia on esitetty ja verrattu esimerkiksi lemmikkien kastraatioon. Mutta se on aivan eri asia. Lemmikit kastroidaan eläinlääkärin toimesta anestesiassa, kun porsaat taas kastroidaan... No, tulevaisuudessa onneksi kipulääkkeen turvin, mutta aivan eri tilanne. Sitten täällä on vedottu suomalaisen tuotannon omavaraisuuteen ja huoltovarmuuteen. On totta, että sianlihaa meillä tuotetaan enemmän kuin käytetään, mutta sitten jos me katsotaan niitä sianlihan tuotannon tuotantopanoksia, niin me emme ole valitettavasti millään tavalla omavaraisia, ja siinä mielessä tämä argumentti huoltovarmuudestakin vähän ontuu. Siat syövät kyllä viljaa, joka kotimaisesti on tuotettu, mutta sitten kun puhutaan soijasta, jota tarvitaan siankasvatuksessa, puhutaan lannoitteista, puhutaan energiasta, lääkinnällisistä tuotteista tai esimerkiksi sianjalostuksesta, niin tässä me olemme täysin riippuvaisia, tai hyvin riippuvaisia, monin kohdin ulkomaisesta tuotantopanostuksesta, niin että tämä omavaraisuusargumenttikaan ei tässä päde.

Arvoisa puhemies! Sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Hallituksen ilmastotekojahan on odotettu nyt koko kausi, ja aina kun niitten perään on kyselty, on sanottu, että sitten näissä ilmastosuunnitelmissa — energia- ja ilmastosuunnitelmassa, pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa ja muissa ilmastosuunnitelmissa — nämä tullaan kertomaan. No, nyt meillä on todellakin käsittelyssä... [Puhelin soi] — Ahaa, sen voi varmaan viedä tuonne ulkopuolelle. Kiitos. — Nyt meillä todellakin on käsittelyssä tämä energia- ja ilmastosuunnitelma ja itse asiassa huomenna sitten tämä pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma. Täytyy sanoa, että odottelu on siinä mielessä kyllä ollut turhaa tai ei ole ollut kannattavaa odotella, koska näissä suunnitelmissa ei nyt todellakaan ole näitä toimia, mitä tarvittaisiin. Orpon hallituksen energia- ja ilmastostrategian päivitys on pettymys, sillä se ei kuvaa sitä selkeää polkua ja askelmerkkejä, mitä tarvittaisiin, jotta me saavutettaisiin ilmastotavoitteet, vaan se on kokoelma poliittisesti värittyneitä toimenpiteitä, joista erimielinen hallitus on saavuttanut jonkinlaisen yhteisymmärryksen. Tähän strategiaan ei liity kustannus—vaikuttavuus-vertailua, tai siinä ei ole arviota saatavista hyödyistä. Selonteossa liitteenä oleva päästövelan korjausohjelma on irrallaan strategiasta, eikä siihen edes viitata strategiaa koskevassa tekstissä, vaikka päästövelan korjausohjelma on ollut se yksi työkalu, mistä hallitus on kertonut, että siinä nyt sitten kerrotaan, miten varmistetaan, että pääsemme ilmastolain mukaiseen hiilineutraalisuustavoitteeseen 2035. Nyt kuilu ilmastolain mukaisen tavoitteen ja tämän politiikkaskenaarion välillä on 34 megatonnia, elikkä niin paljon toimia tarvittaisiin lisää, ja valitettavasti näissä suunnitelmissa niitä ei nähdä. Hiilineutraalisuustavoite on mahdollista saavuttaa kansantalouden näkökulmasta tasapainoisesti jopa sitä kasvattaen, mutta tämä strategia ei kuitenkaan osoita suuntaa eikä tahtotilaa kohti taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää tulevaisuutta, jossa päästövähennystoimien ja puhdistuvan teollisuuden myötä syntyy työtä ja hyvinvointia. Hallituksen haparointi ilmastopolitiikan linjassa ei myöskään ole kotimaisten vahvasti ilmastotavoitteisiin sitoutuneiden yritysten etu. Poukkoileva ja epäjohdonmukainen politiikka lisää investointiriskiä, se viivästyttää investointeja, nostaa rahoituskustannuksia ja heikentää Suomen houkuttelevuutta suhteessa muihin EU-maihin. Suomen ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää fossiilisten ja prosessiperäisten päästöjen tehostettua alasajoa päästökauppa- ja taakanjakosektoreilla sekä toimia luonnon ja teknologisten nielujen voimistamiseksi niin, että Suomi on hiilineutraali 2035 ja negatiivisilla päästöillä pian sen jälkeen. Päästökauppahan sinänsä on toimiva järjestelmä, ja kiitos EU:n, että meilläkin päästöt sitä kautta ovat vähentyneet. Ongelmallisimmat kohdathan ovat tällä hetkellä taakanjako- ja erityisesti maankäyttösektori. Taakanjakosektorin päästöjen osalta avainasemassa on liikenteen päästöjen sekä työkoneiden ja erillislämmityksen päästöjen vähentäminen. Tässä strategiassa todellakaan ei linjata riittävästi toimia päästövähennyksen saamiseksi, ja niillekin toimille, mitä tässä todetaan, ei ole osoitettu riittävää rahoitusta. Ilmastotavoitteeseen pääsy vaatisi tehokkaita taloudellisia ohjauskeinoja. Ne tästä puuttuvat, ja näitä ohjauskeinoja pitäisi suunnata erityisesti maankäyttö-, liikenne- ja työkonesektoreille. Hallitus korostaa taloudellista tiukkuutta ja kuria, mutta valitettavasti tämä ei näy millään tavalla ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa, vaan päinvastoin se on hyvin höveliä. Saastuttajalle maksetaan edelleenkin, fossiilisten tukia on lisätty ja fossiilisten hintaa alennettu, ja sitten julkisella rahalla vielä siivotaan sotkut. Kyllä taloudellisia ohjauskeinoja ehdottomasti pitäisi pystyä paremmin hyödyntämään myös taakanjako- ja maankäyttösektorilla, koska kokemukset nimenomaan päästökauppasektorilta näyttävät sen, että kun hiilellä on hinta, niin se vähentää päästöjä. Todellakin energiasektorilla olemme hyvin onnistuneet päästöjä vähentämään, mutta valitettavasti maankäyttösektorilla on menty aivan toiseen suuntaan, ja sen takia energiasektorin hyvä työ on valunut hukkaan, jos katsotaan kokonaistavoitetta. Ehdottomasti maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma tulisi päivittää. Kun maankäyttösektorista on puhuttu, niin hallitus usein haluaa muistuttaa siitä, että nielujen romahdushan kävi jo viime kaudella, ja se on totta. Silloinhan loppukaudella hiilinielujen pelastuspaketti luotiin, mutta nyt tämä hallitus ei ole tehnyt minkäänlaisia toimia maankäyttösektorin vahvistamiseksi — päinvastoin ensi töikseen [Puhemies koputtaa] se peruutti jo päätetyistä toimista. Sen takia maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma tulisi päivittää, koska on ihan selvää, että tämän muutoksen myötä nykyinen suunnitelma ei ole enää ajantasainen. Tässä lopuksi, puheenjohtaja, vielä haluan esittää hyväksyttäväksi seuraavan kannanoton, joka on vihreiden ja SD:n yhteinen, elikkä vastalauseen numero 1 kannanottoehdotuksen, jossa on kaksi kohtaa. Toisessa edellytetään sitä, että kansallinen energia- ja ilmastostrategia päivitetään vastaamaan EU:n 2030 tavoitteita ja kansallista 2035 ilmastotavoitetta siten, että strategia kohdentuu selkeästi energiantuotannon ilmastovaikutuksiin sekä energiaturvallisuuden ja huoltovarmuuden vahvistamiseen kustannustehokkaasti. Ja kohta 2: ”Eduskunta edellyttää, että maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma on päivitettävä viipymättä maankäyttösektorin toimenpiteiden vahvistamiseksi.”

Arvoisa puheenjohtaja! Minä haluan kanssa ihan ensin kiittää tämän aloitteen tekijöitä. Minusta aloitteen tekijät ovat onnistuneet nostamaan todella ison ongelman yhteiskunnalliseen keskusteluun ja olleet myös hyvin aktiivisia koko tämän aloitteen ajan, niin nimienkeruun ajan kuin myös sen jälkeenkin, tänne eduskunnan suuntaan. Niin kuin me ollaan tänäänkin näistä keskusteluista kuultu, tämä todellakin on saanut hyvin laajan kannatuksen yli puoluerajojen, ja kiitos myös talousvaliokunnalle tästä hyvästä mietinnöstä, missä on tunnistettu todellakin nämä ongelmat ja annetaan hyvin vahva viesti hallitukselle, että näihin tulee puuttua. Tässä on aikaisemmissa puheenvuoroissa tietysti jo paljon käsitelty tätä itse ongelmaa. En rupea toistamaan niitä monia asioita, mitä tässä on nostettu, mutta todellakin ajattelen, että myös sen takia tämä aloite on saanut niin laajan tuen ja on ymmärretty tämä ongelman vakavuus, koska tässä on niin monta haitallista asiaa, mitä tämä krääsäkauppa tuo tullessaan. Se on tietysti ympäristölle hyvin kuormittavaa. Se on aivan turhaa luonnonvarojen kulutusta, koska ne tuotteet todellakin ovat lyhytkestoisia, ne hajoavat ja niiden kierrättäminen on aivan mahdotonta. Se sotkee myös meidän kierrätysjärjestelmää täällä Suomessa, kun nämä tuotteet esimerkiksi sisältävät erilaisia myrkyllisiä aineita ja me ei saada niitä sinne kierrätysjärjestelmään mukaan. Tätä materiaalia ei voi hyötykäyttää. Nämä myös ovat tämmöisiä vapaamatkustajia tässä meidän tuottajavastuussa, koska näiden kiinalaisten krääsäkauppojen tuotteiden kauppaajat eivät maksa sitä tuottajavastuukierrätysmaksua, mitä meidän kotimaisista tai vaikka EU:sta tulevista tuotteista maksetaan. Sitten todellakin tämä kuluttajaturvallisuusasia. Nämä eivät ole samoja tuotteita, vaikka ne näyttävät samoilta tuotteilta, mitä myydään kaupoissa. Niin kuin tässä on tullut hyviä esimerkkejä, tässä ovat kollegat nostaneet niitä esille, todellakin niitä vaarallisia aineita, raskasmetalleja näissä on, ja sähköiskujen, palovammojen ja tulipalojen riski on ihan todellinen, ja näitä on tapahtunut näitä tuotteita käytettäessä. Sen takia nämä ovat myös vaarallisia tuotteita, ja näistä pitäisi päästä eroon. Sitten tietysti se, mitä tämä aiheuttaa meidän reilulle kilpailullemme. Näillä tuotteilla aiheutetaan epäreilu kilpailutilanne niille rehellisille yrittäjille tai tuotteiden tuottajille, jotka tekevät tuotteensa lainsäädännön mukaisesti, turvallisuusvaatimusten mukaisesti, ympäristövaatimusten mukaisesti. Kaupan liitto on arvioinut, että kun vuonna 24 näistä verkkokauppaostoksista veroja kerättiin vain 29,4 miljoonaa euroa, niin jos ne vastaavat tuotteet olisi ostettu kotimaasta, verokertymä olisi ollut 324 miljoonaa. Työpaikkojen menetysarvio on noin 8 000 työpaikkaa. Nämä alustathan myös huijaavat meidän verottajaa. Ne eivät tilitä näitä arvonlisäveroja täysimääräisesti, niin kuin niiden pitäisi, vaan ne ilmoittavat alemman hinnan siinä kohtaa, kun ne tilitykset tekevät meidän verottajalle, ja sitä kautta myös menetämme merkittävästi verotuloja. No, mikä sitten ratkaisuksi? On hyvä, että EU-toimia todellakin on nyt tulossa. Tämä tullittomuus alle 150 euron tuotteilta on poistunut, ja siihen tulee tämä viiden euron hinta, sekä kiinteä tulli että tämä käsittelymaksu. Tietysti jos nämä paketit ovat keskimäärin viiden euron arvoisia, niin kyllähän se tuplaa sen hinnan. Mutta minä olen kanssa sitä mieltä, että tämmöinen kansallinen käsittelymaksu olisi ihan pätevä lisä, mitä meidän kannattaisi ottaa käyttöön. Tullin johtaja Sami Rakshithan on ehdottanut, että pitäisi palata askel taaksepäin siinä, että nyt kun nämä paketti kerrallaan maahan tuodaan tänne, niin näitä lähetyksiä ei pysty millään tavalla valvomaan. Mutta jos mentäisiin se askel taaksepäin ja ihan perinteiseen maahantuontiin palattaisiin, niin silloin esimerkiksi valvonta olisi mahdollista, ja silloin jos sieltä löytyisi joku tuote, joka ei ole turvallinen, se voitaisiin vetää pois markkinoilta. Mutta nythän näin ei voi tehdä, koska nämä todellakin tulevat tänne paketti kerrallaan. Kyllä minä olen sitä mieltä, että tämmöinen halpaverkkokaupankäynti pitäisi ihan kokonaan lopettaa, koska siinä on niin paljon näitä ongelmia, mitä tässä nousi esiin. No, todellakin minusta, niin kuin tässä alussa totesin, tämä on saanut laajan yhteisen tuen tässä eduskunnassa ja on hienoa, että ministeri Marttinen tämän työryhmän kokosi, mutta valitettavasti, kuten tässä edellä edustaja Kaarisalo sanoi, kyllähän siinä työryhmän raportissa ennemminkin kerrottiin, miksi on mahdotonta tehdä asioita, kuin että oikeasti niihin kunnolla tartuttaisiin. Toivon todella, että tämä hallitus vielä tarttuisi. Siinähän nyt jatkotyöstä todettiin, että halutaan vielä tehdä, mutta tosiaan tuossa kehysriihessä ainoa kirjaus asiasta oli, että torjutaan kolmansien maiden verkkokauppaa elikkä tätä temutusta ja sen ongelmia vahvassa yhteistyössä muiden EU-jäsenmaiden kanssa. No, se on tärkeää. Myös EU-tasolla pitää toimia, ja näitä pieniä muutoksia siellä on saatukin aikaan, ja pitää toimia vielä vahvemmin. Mutta mielestäni meidän pitäisi myös kansallisesti toimia vahvemmin ja todellakin myös tätä kansallista lainsäädäntöä aidosti kehittää. Sen takia tietysti tämä valiokunnan mietinnön ensimmäinen lausuma, jossa tätä edellytetään, on todella tärkeä, ja toivon, että hallitus ottaa tämän tosissaan ja rupeaa myös miettimään niitä kansallisia keinoja tämän ongelman selättämiseksi.

Arvoisa puhemies! Turpeen osuus Suomen energian kokonaiskulutuksesta on puolitoista prosenttia, elikkä ne väitteet, joista tässä on kerrottu, että se olisi Euroopassa merkittävä, eivät pidä paikkaansa. Suomessa tämä osuus on jopa suurempi kuin muissa Euroopan maissa, eli tämä on energian käytön osalta varsin mitätön osuus, ja hyvä niin, koska ne päästöt ovat niin suuret. Täällä toivottiin myös, että päästökerrointa muutettaisiin. [Juha Mäenpään välihuuto] No, eihän sitä voi muuttaa, kun se perustuu niihin todellisiin päästöihin. Uusiutuvasta puhuttiin. Turve uusiutuu noin kolmetuhatta vuotta. Jos me mietitään, mitä toimia meidän pitää tehdä vaikka ilmaston hyväksi, niin kolmetuhatta vuotta on todellakin liian pitkä aika sitä miettiä. Odotinkin, milloin tämä tarinalegenda tästä arvasta täällä nousee esiin, se, että arvalla olisi päätetty, onko turve uusiutuva vai ei. Ei sitä arvalla tai ilman arpaa voi Suomi päättää, se on ihan YK:n määrittelemä. [Markku Eestilä: Kyllä se arvalla päätettiin!] Sitten on nostettu huoltovarmuus esille. Ymmärrän tämän näkökulman, mutta todellisuudessahan turve ei ole mitenkään erityisen hyvä [Puhemies koputtaa] huoltovarmuuspolttoaine, koska se varastoidessakin hajoaa ja energiamäärä siinä vähenee ja sen turpeen nosto on hyvin sääriippuvaista. [Hannu Hoskonen: Ei pidä paikkansa!] Ei voi sataa, [Puhemies koputtaa] ja myös pitkä kuivuus aiheuttaa tulipalovaaran.

Arvoisa puhemies! Todellakin täällä on liikuttu älyllisesti varsin harmaalla alueella. [Perussuomalaisten ryhmästä: Sama jatkuu!] Tässä aloitteessa ei ollenkaan nosteta esiin niitä turpeen haitallisia puolia. Kun turvetta poltetaan energiaksi, niin todellakin ne päästöt ovat kivihiilen päästöjen luokkaa. Sen lisäksi turpeennosto aiheuttaa valtavasti vesistöpäästöjä, ja se on pilannut jo monet mökkijärvet. Asbestiakin käytettiin aikoinaan, mutta kun ymmärrettiin sen vaarallisuus, niin se lopetettiin. On totta, että kuivikekäytössä ja kasvualustana turve on ollut hyvä alusta, mutta siihenkin koko ajan etsitään vaihtoehtoja. [Keskeltä: Ei löydy!] Tässä on vedottu paljon eurooppalaisen ruuantuotannon varmistamiseen. On hyvä muistaa, että myös muualla Euroopassa käytetään muita kasvualustoja ja tehdään myös paljon työtä niiden etsimiseksi, niin että turpeesta voidaan kokonaan luopua. Minusta on älyllisesti epärehellistä myös antaa turvetuottajille sellainen kuva, että tämä ala olisi jotenkin merkittävä tulevaisuuden ala, [Perussuomalaisten ryhmästä: Kyllä on!] kun me tiedämme, [Puhemies koputtaa] että päinvastoin turpeen käyttö on loppumassa.