Mäenpää Juha

Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja miehet! Minulla näyttää olevan samat muistiinpanot kuin äskeisessä pykälässä, mutta yritetään pärjätä niillä. — Tämä oli muistaakseni edustaja Harakan tekemä aloite sukupolvivastuusta, siitä, miten eri sukupolvia tämä meidän yhteiskunta käsittelee. Jollakin lailla kun itse mietin tätä asiaa, niin ehkä katson eri näkökulmasta kuin moni muu, mutta jos ajattelee omia lapsia ja lastenlapsia, niin jollakin laillahan se olisi oikeudenmukaista, että aina seuraavalle sukupolvelle jäisi valtio yhtä hyvässä kunnossa kuin se on ollut silloin, kun minä olen tähän maahan syntynyt. Suomi on velkaantunut viimeiset 20—30 vuotta todella rajusti, ja miksi näin on tapahtunut? Oikein mietin sitä, kun tätä asiaa ajattelin. Ehkä jollakin lailla meillä on ollut hölmöjä päättäjiä täällä. Maa on velkaantunut, tai se on annettu velkaantua. Täällä on eletty yli varojen viimeiset vuosikymmenet. Velkaantuminen on ollut aivan kohtuuttoman suurta. Silloin kun minä olen syntynyt vuonna 1971, valtionvelka on ollut 672 miljoonaa euroa — elikkä 672 miljoonaa. Vuonna 97, kun minun ensimmäinen lapsi on syntynyt, se on ollut 69 000 miljoonaa. Nyt kun minun lapsenlapsi on syntynyt, niin Suomen valtionvelka on ollut viime vuonna, vuonna 25, 187 000 miljoonaa euroa. En minä tiedä oikein, miten tätä yhteiskuntavastuuta sitten sukupolvien välillä... On tämä kauhea tilanne, että me jätetään velkainen valtio meidän lapsenlapsille, velaksi, että liian ylevästi on eletty. Vanhempi sukupolvi on elänyt aivan liian loistokasta elämää velkarahalla. Sitten toinen asia, mitä ajattelen tässä, on tietenkin tuo talous mutta myöskin sitten Suomen turvallisuus ja se, mitenkä se on muuttunut täällä. Vuonna 71, kun minä olen syntynyt, on arvioitu, että täällä on ollut muualla syntyneitä 10 000—12 000. Vuonna 97, kun vanhin poika on syntynyt, Suomessa on ollut 80 600 muualla syntynyttä, tänne tullutta, ja nyt tällä hetkellä tämä on 660 800. Elikkä velka ja maahanmuutto ovat moninkertaistuneet — voisi sanoa, että monikymmenkertaistuneet — ja samalla meidän lasten ja lastenlasten turvallisuudelle on saattanut käydä aika kylmästi, koska maahanmuuttajien tekemä rikollisuus on ollut valtaisaa ja moninkertaista suomalaisiin verrattuna. Arvoisa puhemies! Tässä olivat nämä minun ajatukseni tästä sukupolvien välisestä yhdenvertaisuudesta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies, hyvät naiset ja miehet! Meillä on Vestmanin tekemä aloite käsittelyssä. Ehkä se koskee näitä datakeskusinvestointeja, niin kuin suomeksi sanottuna, ja sen sähkönkäytön turvaamista tavallansa, niin että meille piisaisi sähköä, voisiko sen näin ajatella? Olen itse hyvin skeptisesti tähän alun perin suhtautunut, ja nyt kun olen lukenut näistä investoinneista ja suunnitelmista ja Fingridin sanomista ja myöskin verottajan sanomista, niin itse arvelen niin, että me ollaan voisiko sanoa ongelmissa. Mielestäni tämä maalaisjärjellä ajateltuna näyttää siltä. On sanottu, että meillä on tällä hetkellä Suomessa Euroopan halvin tai toiseksi halvin sähkö. Se pitää paikkansa. Luulen, että lähivuosina, mikäli näitä hankkeita on tulossa jo suunnitellut, minun matematiikallani tulee moninkertaistumaan se sähkön hinta. Meillä itse asiassa ei ole mitenkään Euroopan halvin tai edes toiseksi halvin sähkö, jos siinä huomioidaan siirtomaksu, vaan meillä on ihan keskihintainen sähkö Euroopassa. Suomessa siirtomaksut ovat varmaan Euroopan korkeimmat, koska sen meidän pistorasiasta maksetun sähkön keskihinnan se vie Euroopan keskitasolle. Meillä on Suomessa pitkät siirtomatkat, laajalle ympäri maata levinnyt asutus ja tuotanto. Tekisi mieli siteerata Irwiniä, että kusessa ollaan koko saakelin sakki, mutta — taisi se siteeraus jo tullakin siinä täältä luettua näköjänsä. Meillä on tuulisähköä, johon uskotaan, ja aurinkosähköä, johonka uskotaan. Vestman on ansiokkaasti tuonut sen esille, että sitä pitää olla moninkertainen määrä, ja se on silti sellaista sattumasähköä. Se on mielestäni markkinahäirikkö niin kauan, kunnes tuulivoimayhtiöt rupeavat tuottamaan sen säätövoiman siinä tuulituotannon sivussa. Elikkä se olisi kaikille oikeudenmukaista, että tuulivoimayhtiöt, jotka tuottavat sähköä, tuottaisivat sen jollakin muulla silloin kun ei tuule. Sitten ei tarvitsisi enää sitä sanoa markkinahäiriköksi. No, jos ajatellaan, että hinta nousee, mutta sitten riittääkö sähkö? Eräs puoluekollega oli tehnyt ansiokasta selvitystä tästä, ja näyttää siltä, että meillä kaatuu sähköverkko, valitettavasti. No, sitten puhutaan investoinneista ja juhlitaan sitä, että Suomeen tulee kalliita investointeja, mutta pitää aina muistaa, että vain osa niistä investoinneista kohdistuu Suomeen. Niistä aika huomattava osa, laiteinvestoinnit ja muut, menee ulkomaille, ja niihin valitettavasti tulee aika paljon usein ulkomaista työvoimaa. Sama koskee esimerkiksi kantaverkkoyhtiö Fingridiä. Olen aika paljon sitä kritisoinut, ja minulla on tapaaminen siitä tulossa Fingridin kanssa. Tämä on ihan käsittämätöntä, että meidän Suomen valtion omistamaa sähköverkkoa rakennetaan suurelta osin ulkomaisella työvoimalla ja ulkomailta, Kiinasta ja Intiasta, tuoduilla sähköpaaluilla. Jotain tässä maassa on aika pahasti vialla, jos suomalainen, valtio-omisteinen yhtiö ei rakenna verkkojaan suomalaisilla sähköpaaluilla. Jotain on meidän yhteiskunnassa silloin vialla. Tämä on valitettavaa, että kaikkien erilaisten kilpailutusten kautta ne ovat johtaneet siihen, että ne tuodaan ulkomailta. Se on myös yksi huoltovarmuusasia — aikaisemmin, kun Suomessa on tehty sähköverkkoon niitä raudasta tehtyjä verkonkannakkeita ja paaluja, niitä on tehty myöskin varastoon sillä tavalla, että jos sattuu joku onnettomuus tai joku muu, niitä on sitten varastossa saatavilla. Nyt tällä hetkellä niitä tulee justi määrä Kiinasta tai Intiasta, ja ne ovat vähän heikkolaatuisiakin ehkä. Elikkä jos Fingridin verkkoja ruvetaan uusimaan, niin toivoisin, että niissä käytettäisiin enemmän kotimaista työtä. Se, mikä vielä... Edustaja Keskisarja piti täällä hyvän puheen, ja surullisena katson sitä, kun tuulivoiman, aurinkovoiman ja siirtolinjojen alta raiskataan ja hakataan metsää kumoon. Tämä on todella surullinen asia. En itse sitä näe hyvällä. — Ehkä tämä vuodatus nyt oli tässä. Kiitoksia.

Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja miehet! Keskustelimme jo viime kerralla, tai silloin ekalla kerralla, tästä asiasta, ja silloin toin esiin sen, mitä Natossa, siellä Naton johdossa, ajateltiin energiasta. Silloin toin esiin sen, että Suomenkin tulee varautua yhtä hyvin energiaan kuin myöskin sotilaallisesti siihen kriisiin. En malta olla lukematta, kun tässä on Maaseudun Tulevaisuuden lehtileike, jossa kerrotaan — olen kyllä tiennyt tämän jo pitkään — että kainuulaiset turvekoneet käyvät nyt kaupaksi Ukrainaan: ”Suomalainen yritys on vienyt tuotteitaan Ukrainaan Vuokatista jo yli viiden vuoden ajan. Sotatila on rajoittanut Ukrainassa energiansaantia, kun esimerkiksi kivihiiltä on jäänyt sotatoimialueelle. Teollisuuden energiantarve kuitenkin säilyy, ja maassa turvaudutaan nyt muihin kotimaisiin energiamuotoihin. Yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi on noussut turve. Tämän myötä myös turvekoneiden kysyntä maassa on lisääntynyt. Aluksi yritys vei maanmuokkaukseen murskausjyrsimiä, mutta sittemmin kauppaa on käyty myös muista yrityksen valmistamista koneista. Tänä vuonna solmittiin ensimmäinen isompi yksittäinen sopimus turvekoneiden viemisestä Ukrainaan.” En tiedä, toivottavasti talousvaliokunnan jäsenet näitä asioita ja näitä puheita, mitä täälläkin on pidetty, tutkivat läpi ja ymmärtävät sen, että meillä on käsissämme tämmöinen valmis konsepti energian turvaajaksi ja sitä ei kannata hävittää. Tämä asia ei saa — mitenkähän minä nyt muotoilisin nätisti — siellä ympäristöministeriössäkään purjehtia vastatuuleen, vaan pitäisi myötätuoleen mennä ja todeta, että meillä on valmis konsepti tähän, jos tilanne kriisiytyy. Mutta sitten toinen, ihan yhtä tärkeä asia. En muista, puhuinko tästä kasvu- ja kuiviketurpeen tuotannosta viimeksi — olen jo puhunut niin monelta kantilta tästä asiasta. Tästä on tullut myös tämmöinen tiedote: ”Kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto on määriteltävä ympäristönsuojelulaissa ruokahuollon turvaamiseksi yleisen edun kannalta tärkeäksi toiminnaksi, esittävät MTK, SLC, Siipikarjaliitto, Kauppapuutarhaliitto, Pihvikarjaliitto, Bioenergia ry ja Koneyrittäjät ry. Taustalla on järjestöjen huoli kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuuden nopeasta heikkenemisestä, joka vaikuttaa eri toimialoihin. Jotta kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuusongelmat voidaan välttää, ympäristölupaprosessien tulee olla jatkossa ennakoitavia ja niiden tulee sovittaa yhteen erilaisia yhteiskunnallisia tarpeita. Myös tutkijat ovat tunnistaneet järjestöjen huolen. Luonnonvarakeskuksen laatiman kuivike- ja kasvualustatuotannon tiekartassa todetaan, että luvituksen sujuvoittamistoimet ovat kiireellisiä ja että ilman toimenpiteitä kuivike- ja kasvuturpeen saatavuus uhkaa puolittua jo vuoteen 2028 mennessä, toteaa Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Veera Lehtilä.” Tämä on meidän ruuantuotannolle erittäin tärkeä materiaali. Turpeen antiseptiset ominaisuudet ja sen happamuus pitävät eläimet terveinä: broilerit, naudat, lehmät, siat. Tämä on näistä hyvin monille käytössä. Minuun otti yhteyttä yksi turveyrittäjä, joka on kuljettanut turvetta tiloille, ja hän kertoi, että isoimmilla tiloilla kosteana aikana menee kuiviketurvetta jopa 1 000 kuutiota kuukaudessa. Normaaliaikana sinne menee noin 600—650 kuutiota — sinne ajetaan viikoittain yksi täysperävaunu kuiviketurvetta. Luken ihmiset ovat tunnustaneet sen, että kuiviketurvetta ja kasvuturvetta ei voi korvata millään, tai ehkä se voidaan korvata jollain muulla, mutta ne kustannukset ovat sitten moninkertaisia. Tämä on meidän kotimainen tuote, joka meillä turvaa antibioottiresistenssin, ja meidän pitää tästä pitää kynsin ja hampain kiinni. Uskon, että olen nyt tämän asian puolesta niin paljon puhunut, että kukaan ei tule ainakaan minua syyttämään siinä vaiheessa, kun kaupasta on naudanliha loppu tai vihreät eivät saa salaattiansa. Toivoisin, että jossakin vaiheessa lamppu syttyisi edes hallituspuolueen kaikilla jäsenillä. — Kiitoksia. [Kaisa Garedew: Just näin, hyvä puhe!]

Arvoisa, kunnioitettu herra puhemies, hyvät naiset ja miehet! Edustaja Vestmanin lakialoite on hyvä, ja kiitän siitä. — Tämä asia on itseä askarruttanut, mitä tässä tulee tapahtumaan ensinnäkin tuulivoiman, aurinkovoiman ja nyt varsinkin tämän datakeskusbuumin suhteen. Arvelisin, että noin neljä vuotta sitten, muistaakseni se oli viime vaalikauden puolella, talousvaliokunnassa kysyin tätä, minkälaisia verotuloja on odotettavissa valtiolle näistä datakeskuksista, ja myös sitä kysyin, tuottaako se valtiolle enemmän verotuloja kuin se nostaa kansalaisten yhteenlaskettua sähkölaskua. Vastaus oli asiantuntijoilta oikeastansa, että onpa hyvä kysymys. Kysyin joskus myöhemmin tätä samaa asiaa, ja sitten todettiin, että onpa hyvä kysymys, ja vielä jatkettiin, että onpa erittäin hyvä kysymys. Elikkä tämä on silloin ollut ihan auki vielä, minkälaisia tuloja tästä on. Se on ihan varmaa, että kunnat ovat voisiko sanoa kiimoissaan näihin, koska ne saavat siitä kiinteistöverotuloja, ja sillä tavalla se on kunnalle edullinen. Mutta kun meidän pitäisi täällä talossa katsoa valtion kokonaisetua, niin sitten tämä alkaa itseäni hirvittämään. Tuossa joitakin kuukausia sitten tajusin, kun kysyin sitä ehkä enemmän kansalaisen näkökulmasta, että pitää ehkä enemmänkin kysyä vielä yrittäjien näkökulmasta. Esimerkkinä: Seinäjoella kävin jossakin datakeskusinfossa, ja esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla on tämmöinen jonkinlainen ehkä keskittymä, että siellä on pari tämmöistä valmistajaa, jotka rakentavat työkoneiden hyttejä teollisuudelle — niitä menee ulkomaille, ja niitä menee Suomeen — ja niiden metalliosat sorvataan, sahataan ja jyrsitään hyvin pitkälti siellä Etelä-Pohjanmaalla yrityksissä, ja se hytin myynti kansainvälistä kilpailua. Kysyin, että miten jatkossa, jos sähkön hinta nouseekin radikaalisti, onko meidän metalliteollisuus Etelä-Pohjanmaalla enää kilpailukykyinen, voiko tämä sähkön hinta vaikuttaa eri teollisuudenaloihin. Kun meillä samanaikaisesti ollaan sähköön siirtymässä — Kokkolaan on tulossa alumiinitehdasta, autot ovat sähköistyneet huomattavasti, elektroniikka on lisääntynyt joka paikassa, kuntien lämpökeskukset ovat siirtyneet sähkökattiloihin, ja sitten vielä hamutaan näitä datakeskuksia tänne — niin maalaisjärjen mukaan tästä on se vaikutus, että meille tulee sähköpulaa, joka taas nostaa sähkön hintaa. Meillä on tällä hetkellä tuulivoiman tuotto ollut semmoinen, että se sähkö on ollut tavallansa edullista. Siis tuulivoima on jonkinlainen markkinahäirikkö, sen takia, että se on satunnaistuottoa, kuten aurinkokin — auringosta on varmaan jonkinlainen ehkä ennuste, miten se menee, mutta nämä ovat satunnaistuottoa, ja ne ovat sillä lailla markkinahäirikköjä olleet kaikessa muussa perinteisessä sähköntuotannossa. Kyllä väistämättä, kun luin tämän Googlen uutisen tai kuulin sen, tuli semmoinen sanonta mieleen, että ei mopolla moottoritielle. Olen yllättynyt tästä, ja olen saanut yhteydenottoja ihan asiaa ymmärtäviltä ihmisiltä, ja olen jonkinlaista tapaamistakin asian suhteen järjestänyt. Sitten meillä ovat siirtoverkot ilmeisesti puutteelliset, niin että sitä tuotantoa ei ole aina siellä, mihin nämä sijoittuvat, ja näyttää siltä, että me joudutaan investoimaan Fingridin verkkoihin valtavasti. Kuka nämä investoinnit maksaa? Nyt kun Google ilmeisesti ottaa puolet Loviisan ydinvoimalan tuotannosta, niin se tuntuu mielestäni jonkinlaiselta vähän niin kuin maanpetokselta, että yhtäkkiä joku sähköyhtiö voi myydä ulkomaalaiselle yhtiölle näin valtavan määrän energiasta. Puhdasta energiaa ei ole olemassakaan. Käsittelimme äsken sitä turvealoitetta, että jos se saastuttaa, ja kaikki muukin energia on jollakin tapaa — siellä aina syntyy päästöjä tai louhitaan Kongossa tai jossakin joitakin mineraaleja. Sitten semmoinen asia, mikä on tämmöinen, jota en malta olla lukematta: En tiedä, mistä tämä on, mutta lainaukseksi tämä mainitaan. Tässä sanotaan, että Verohallinnon pääjohtaja Heikura on sanonut seuraavasti: ”Suurin yksittäinen verotuotto datakeskuksista on ollut 11 miljoonaa, mutta suurin arvonlisäveron palautus on ollut 240 miljoonaa.” Tähän jos lähtisin itse peilaamaan tätä Googlea, niin en tiedä yhtään, mitä tapahtuu. En ole riittävän taloustaitoinen siihen, mutta voisiko se palautus sitten olla jopa miljardiluokkaa, jos tämmöisiä palautuksia tehdään? — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Savola nyt puhuu vähän lämpimikseen. Tiedätte varmasti, että viime kaudella esimerkiksi Härmässä oli tila, joka anoi turpeennostolupaa ihan siihen omien tuotantorakennustensa viereen ja maksoi luvasta lupakäsittelyineen 33 000 euroa eikä saanut lupaa. Elikkä tämä on ollut ihan samanlaista teidänkin kaudella. Teidän kaudella myös kiristettiin verotusta [Mikko Savolan välihuuto] ja te hävititte turvekoneita, ja nyt kun vaalien jälkeen te saitte huomattavan äänivallan täällä salissa, niin te jätitte tyhjän paperin hallitusneuvotteluissa. [Tuomas Kettunen: Huomattavan? Ei hyvänen aika!] Minä toivoin, että tämä keskustelu ei menisi tälle linjalle, mutta näköjänsä te ette malttaneet pysyä asiassa, tulevaisuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! — Edustaja Savolalle: Ajattelen, että eiköhän nyt yritetä keskittyä vain tähän asiaan eikä menneiden kaivelemiseen. Näitä menneitä voi kaivella teidänkin roskapöntöstä aika paljon. Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja miehet! Taannoinen Naton korkeimman johdon viesti Ukrainan sodan opeista eduskunnan puolustusvaliokuntaan korosti, että sotilaallisen varautumisen rinnalla on yhtä tärkeää varautua energian osalta. Mitä enemmän olemme energiassa omavaraisia, sitä vähemmän mahdollisen kriisin kohdatessa energiariippuvuutemme aiheuttaisi ongelmia. Turve on ainoa kotimainen, huoltovarma, säävarma sekä helposti ja hajautetusti varastoitava energiamuoto. Käytännössä yksi meriteitse ulkomailta tullut rekka-autollinen öljyä tai neljä rekka-autollista puuhaketta voidaan korvata kahdella turverekalla. Elikkä miksi tuomme ulkomailta rekka-autollisen öljyä, kun me voitaisiin nostaa se kotimaasta turpeena? Meillä on lähetekeskustelussa kansalaisaloite turpeen aseman turvaamiseksi osana Suomen huoltovarmuutta ja kotimaista energiantuotantoa. Aloite keräsi Kansalaisaloite.fi-palvelussa kunnioitettavat 51 246 kannatusilmoitusta. — Iso kiitos vastuuhenkilöille ja kaikille sen allekirjoittajille. Olette tärkeällä asialla. Aloitteessa vaaditaan turpeen määrittelyä uusiutuvaksi ja sen poistamista Euroopan unionin päästökaupan piiristä. Jätin itse juuri näihin liittyen toimenpidealoitteet ennen sydänleikkaukseen menoa keväällä 26. Ne ovat tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä: toimenpidealoite turpeen energiakäytön poistamiseksi EU:n päästökauppajärjestelmästä ja toimenpidealoite turpeen uusiutumattomaksi energianlähteeksi määritellyn päätöksen oikaisemiseksi. Lisäksi näitä ennen jo olen aktiivisesti ottanut ja tehnyt toimenpidealoitteen turpeen määrittelemisestä uusiutuvaksi tai hitaasti uusiutuvaksi biomassaksi vuotuisen kasvun osalta, joka niin ikään on vielä käsittelyssä. Kuluvan vuoden maaliskuussa kävimme eduskunnassa keskustelun turpeen merkityksestä Suomen ja Euroopan ruuantuotannolle sekä energiahuoltovarmuudelle, mikä oli seurausta vuonna 25 jättämästäni keskustelualoitteesta. Minä olen yrittänyt, ja täällä on muitakin, jotka ovat yrittäneet tätä turvetta edistää kaikin mahdollisin keinoin. Kiitos heille. Biologinen fakta on, että turpeen määrä lisääntyy 45 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Luvut perustuvat Geologian tutkimuskeskuksen tutkimukseen turpeen kerrostumisnopeudesta ja maa- ja metsätalousministeriön mittaamiin suopinta-aloihin. 2000-luvun alusta lähtien turpeen määrä on lisääntynyt 1 125 miljoonaa kuutiometriä, ja sitä on nostettu 425 miljoonaa kuutiometriä. Näin ylijäämää tällä jaksolla on 700 miljoonaa kuutiometriä. Tämän ylijäämän arvo, polttoturpeen arvo, 15 euroa per kuutio käyttäen, on kymmenen ja puoli miljardia. Mitä tämä tarkoittaisi meidän kansantaloudelle? Eräs ilmajokinen yrittäjä, Matti Talvitie, puhui minulle joskus, kun eduskuntaan tulin, tuontia korvaavasta teollisuudesta. Eikö nyt pitäisi puhua myös tuontienergiaa korvaavasta kotimaisesta energiasta? Huoltovarmuuden lisäksi turve tulisi nähdä osana valtion työkalupakkia Suomen ja suomalaisten taloudellisen aseman parantamiseksi. Myönteinen vaikutus olisi merkittävä erityisesti maaseudulla, missä työpaikkoja on usein muutenkin paljon vähemmän tarjolla. Lisäksi turpeen nykyistä parempi hyödyntäminen vähentäisi ulkomaisen energian tarvetta. Tämä korostuu erityisesti nykyisessä tilanteessa, jossa vaaleista toiseen poliitikoilla on jakaa lähinnä kurjuutta ja erilaisia leikkauslistoja. Pääministeri Orpon hallitus päätti kehysriihessä valmistella turpeelle uuden tukimallin turpeen saatavuuden ja toimitusvarmuuden takaamiseksi. Lisäksi hallitus päätti jatkaa myös turpeen varmuusvarastointia vuoteen 2030 asti ja osoittaa Huoltovarmuuskeskukselle kymmenen miljoonaa euroa sitä varten. Ei tämä juuri mihinkään vaikuta, mutta tämä on mielestäni semmoinen reilu tunnustus turpeen merkityksestä meidän yhteiskunnalle. Työ ei saa jäädä tähän. Meidän pitää nyt tai viimeistään vaalien jälkeen tulevaan hallitusohjelmaan kirjata seuraavat askeleet esteiden purkamiseksi. [Mikko Savola: Mutta nythän on vaalikautta ja teillä on valta ja vastuu, käsittämätöntä!] — Pidä, Savola, pääs kiinni. [Eduskunnasta: Oho!] — Tulevan hallituksen on otettava yhdeksi kärkitavoitteeksi turpeen energiakäytön poistaminen Euroopan unionin päästökauppajärjestelmästä, sillä erityisesti päästökauppajärjestelmän nostaman hinnan takia energiaturpeen käyttö on nopeasti vähentynyt. Arvoisa puhemies! Energiaturpeen käytön edellytykset on yksiselitteisesti turvattava. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että tässä turvallisuus- ja taloustilanteessa eduskunnassa olisi puolueesta riippumatta enemmän turpeen hyödyntämisen puolesta puhujia kuin sen käytön jääräpäisiä jarruttajia. Turve on huoltovarmuutemme ja ruokaturvamme turvaaja. On totta, että kansainvälisesti meitä uhkaa antibioottiresistenssi, ja turve on sen paras suomalainen, luonnollinen... Siis mitä enemmän käytämme ja kun käytämme turvetta, joudumme sitä vähemmän käyttämään eläintuotannossa lääkkeitä. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Hyvät naiset ja miehet! Minä tarkastelen tätä asiaa nyt pikkasen eri näkökulmasta. Meillä on lähetekeskustelussa hallituksen esitys eduskunnalle eläintenpitokieltoa koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. Kyseessä on itselleni hieman ainutlaatuinen asiakohta, sillä poikkeuksellisesti annoin lakiesityksen luonnoksesta oman lausunnon keväällä lausuntokierroksella. Sen voi edelleen lukea lausuntopalvelu.fi-verkkosivulta. Koko lausuntoa ei ole mahdollista ajanpuutteen vuoksi tässä toistaa, mutta yritän tiivistää olennaiset kohdat. Venäjän laajamittaisella hyökkäyksellä Ukrainaan helmikuussa 22 on ollut merkittävä heikentävä vaikutus Suomen talous- ja turvallisuusympäristöön. Haasteellinen ja epävakaa toimintaympäristö on muuttanut asioiden tärkeysjärjestystä niin kansallisessa kuin eurooppalaisessa päätöksenteossa. Sotilaallisen varautumisen lisäksi keskeistä on pitää huoli Suomen huoltovarmuudesta. Toimiva kotimainen ruuantuotanto on äärimmäisen olennainen osa tätä. Lakeja säädettäessä tulisikin viimeiseen asti välttää päätöksiä, jotka voivat heikentää Suomen huoltovarmuutta. Erilaisten selvitysten perusteella Suomen maatalouden taloudellisen kehityksen tiedetään olleen pitkällä aikavälillä heikkoa. Maatalousyrittäjät ovat muita elintarvikeketjun toimijoita alttiimpia kansainvälisiltä markkinoilta tuleville muutoksille. Yksi näkyvimmistä esimerkeistä maatalouden ongelmiin liittyen on ollut erityisesti vuonna 25 laajasti uutisoitu puute naudan jauhelihasta vähittäiskaupoissa. Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesonen huomautti helmikuussa 26 julkaistussa Ylen MOT-ohjelmassa, että kotimaisen naudanlihan tuotannon säilyttäminen on huoltovarmuusasia. Hän kertoi pitävänsä yhteisenä etuna sitä, että koko elintarvikeketju, kotieläintuotanto mukaan lukien, on kokonaisuudessaan kannattava. Arvoisa puhemies! Ehdotettua hallituksen esitystä eläintenpitokieltoa koskevan sääntelyn muuttamiseksi täytyy tarkastella talous- ja turvallisuusympäristön haastavuuden vuoksi ensisijaisesti huoltovarmuusnäkökulman kautta. Sellaiseen lainsäädäntöön, joka edes mahdollisesti heikentää maamme huoltovarmuutta, ei Suomella tässä maailmanajassa ole varaa. On erityisen tärkeää, että lainsäädännössä huomioidaan ammattimaisen eläintenpidon erityispiirteet. Tuotantoeläimiä elinkeinonharjoitusmielessä pitäviä maataloustuottajia ei pitäisi sääntelyssä kohdella samalla tavalla kuin lemmikkieläinten pitäjiä, sillä kyseessä on kaksi merkittävästi toisistaan eroavaa tapaa omistaa ja hoitaa eläimiä. Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton MTK:n mukaan pelotevaikutus eläinsuojelusäännösten noudattamatta jättämisen seuraamuksista on jo nykyisellä tasolla maataloustuottajille todella suuri. Usein jo pelkkä eläintenpitäjään kohdistuva esitutkinnan aloittaminen voi johtaa eläintenpitokieltoon liittyvien tukien pidätykseen tai kaupallisten suhteiden kautta tuleviin sanktioihin. Tällaisesta aiheutuu yrittäjälle huomattavia taloudellisia haasteita, jotka voivat johtaa lopulta jopa terveen ja kannattavan yritystoiminnan lopettamiseen. MTK:n mukaan suuria riskejä sisältävän alan houkuttelevuutta ei pidä heikentää edelleen kohtuuttoman ankarilla seuraamuspelotteilla. Yhdyn MTK:n huoleen ja haluan muistuttaa, että viime kädessä kyse on Suomen ruuantuotannon huoltovarmuudesta. Tanskassa on käytössä niin sanottu ehdollinen eläintenpitokielto. Kielto voidaan määrätä ehdollisena, jos kieltoa ei voida pitää oikeansuhtaisena lainvastaisen menettelyn laatuun ja menettelyn olosuhteisiin nähden. Henkilö, jolle on aiemmin määrätty ehdollinen eläintenpitokielto ja joka on koeaikana syyllistynyt uudelleenmenettelyyn, joka johtaa kiellon määräämiseen, on tuomittava ehdottomaan eläintenpitokieltoon. Tällaista mallia olisi syytä vakavasti harkita myös Suomeen. Mahdollisuus määrätä eläintenpitokielto ehdollisena ehdottoman sijaan toisi tuomioistuimille keinon rangaista lainvastaisesta toiminnasta tavalla, joka ei parhaassa tapauksessa kuitenkaan veisi maataloustuottajalta koko elinkeinoa alta. Lähialueiden epävakaa ja vaikeasti ennakoitava turvallisuustilanne, ruokahuollon kannalta elintärkeän maatalousalan toivottua vähäisempi vetovoima ja Suomen huoltovarmuuden varmistaminen asettavat kyseenalaiseksi ehdotetut kiristykset eläinsuojelulainsäädäntöön tuotantoeläinten, siis ammattimaisen ruuantuotannon, osalta. Arvoisa puhemies! Siinä oli olennainen osa antamastani lausuntopalautteesta. Haluan kertoa vielä näin lonkalta kerrottuna, mistä tämä johtuu, että minä olen tehnyt tämmöisen. Suomessa on tällä hetkellä kuitenkin sellainen tilanne, että eläinlääkäreiden tulkinnat asioista ovat erilaisia. Minä kerron tämmöisen esimerkin, että eläimellä pitää olla aina vettä saatavilla. Se tulee joistakin säännöistä ja säädöksistä ja laista. Mutta jos siellä on putkimies korjaamassa juomakuppia, niin osan eläinlääkäreistä mukaan silloin rikotaan lakia, vaikka se korjaaminen kestäisi puoli tuntia. Toinen on navetan ruokintapöydän puhdistaminen. Säännöissä sanotaan, että naudalla pitää olla aina ruokaa saatavilla. No, jos sen hyvin pesee, niin silloin se tietenkin pitää tyhjätä, mutta joidenkin eläinlääkäreiden tulkinnan mukaan silloin rikotaan lakia, kun sillä ei ole ruokaa saatavilla. Sitten jossakin sanotaan, että kuivituksen pitää olla riittävää. No, se on tulkinnallinen kysymys, mikä on riittävää. Jos tällaisen asian takia joku perhe, jolla on maataloutta, joutuu ongelmiin — he voivat menettää ne eläimet, kun eläinlääkäri määrää eläintenpitokieltoa siellä — ja perhe menettää sillä heidän ainoan ansaintansa, niin tämä on aivan kohtuutonta. Haluan korostaa vielä, että minä tarkoitan nyt nimenomaan tuotantoeläimiä. Olen muuten tästä laista täysin samaa mieltä. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tässä kun nyt nostetaan esiin sitä, mihin sitä rahaa on käytetty ja kuka on ottanut paljon velkaa, niin haluaisin muistuttaa keskustan jäseniä, että te olitte hallituksessa viime kaudella, kun otettiin elvytyspaketti. [Petri Huru: Juuri näin!] Te tuitte sitä, edustaja Hoskosta ja sitä yhtä miestä huomioimatta, yhdessä tuumin, ja se raha pantiin sitten joihinkin Italian pesuhuoneremontteihin [Petri Huru: Juuri näin!] ja ikkunaremontteihin. Tällä kaudella on otettu valitettavan paljon velkaa, useita miljardeja, [Anne Kalmari: Enemmän kuin viime kaudella!] mutta hyvin pitkälti sitä rahaa on käytetty puolustukseen ja Ukrainan tukemiseen. [Anne Kalmari: Ei ole! — Markus Lohi: Veronalennus!]

Arvoisa puhemies! Hyvät naiset ja miehet! Meillä on käsittelyssä valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia‑ ja ilmastostrategiasta. Tuossa kun saliin kävelin ja kuuntelin siinä ensimmäisiä puheenvuoroja, niin kovasti fanitettiin datakeskuksia ja kaikenlaisia vetyjuttuja. Nämä pitää kyllä minun mielestäni panna jäähylle niin pitkäksi aikaa, että tiedetään, että meillä piisaa niihin sähköä. Tuossa viime kaudella jo, noin kolme neljä vuotta sitten, ensimmäisiä kertoja kyselin noilta asiantuntijoilta, että kun halutaan datakeskuksia ja ‑teollisuutta, niin onko meillä varaa ottaa niitä tänne elikkä tuottavatko datakeskukset yhteiskunnalle enemmän verotuloja kuin ne nostavat meidän kansalaisten yhteenlaskettua sähkölaskua. Silloin asiantuntijoilla oli kaikilla hyvin samanlainen vastaus. He sanoivat, että onpa erittäin hyvä kysymys. Se oli heidän vastauksensa. Arvoisa puhemies! Me Suomen kansalaiset asumme saaressa Venäjän kainalossa. Mitäs jos tulee kriisi? Naton korkeimman johdon viesti meille puolustusvaliokunnan jäsenille oli, että sotilaallisen varautumisen rinnalla on yhtä tärkeää varautua energian osalta. Kriisin kohdatessa energiariippuvuutemme aiheuttaisi ongelmia. Turpeessa on tähän ratkaisu, sillä se on ainoa kotimainen, huoltovarma, säävarma ja helposti varastoitava energiamuoto. On ymmärrettävä se, että turpeen puolustaminen on ennen kaikkea turvallisuus‑ ja huoltovarmuusteko. Naton energiapoliittinen huomautus on nyt juuri ajankohtainen, kun käsittelemme tätä ilmasto‑ ja energiastrategiaa. Siinä todetaan: ”Etenkin Venäjän aggressiivinen hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on luonut merkittävää taloudellista epävakautta maailmaan uhkaamalla energian luotettavaa ja edullista saatavuutta, minkä seurauksena EU on muuttanut ilmastopolitiikkaansa kulkemaan enemmän käsi kädessä eurooppalaisen kilpailukyvyn kanssa ja muuttanut energiapolitiikkansa painopisteitä huomioiden myös omavaraisuuden ja huoltovarmuuden.” Lisäksi selonteko huomauttaa: ”Ruuantuotannon kannalta tärkeää kasvu‑ ja kuiviketurvetta tuotetaan yhä pääsääntöisesti energiaturpeen noston yhteydessä.” Elikkä samalla kun me käytämme energiaturvetta, me tuemme suomalaisen puhtaan ruuan edullisuutta ja sen turvallisuutta — se suojaa meitä antibioottiresistenssin kehittymiseltä. Puolustusvoimien tuoreen, vuoden 2026 sotilastiedustelun julkisen katsauksen mukaan Venäjän ja lännen pitkään jännitteiset ja Venäjän hyökkäyssodan äärimmilleen kärjistämät suhteet jatkuvat erittäin heikkoina ja Venäjä myös jatkaa laaja-alaista vaikuttamistaan Euroopassa. Vastakkainasettelu lännen kanssa näkyy yhä selvemmin Itämeren alueella, jossa jännitteet ovat lisääntyneet selvästi vuodesta 22 alkaen. Sotilastiedustelun julkisuuteen antamista tiedoista käy siis selvästi ilmi, ettei vaikeaan turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen ole luvassa nopeaa helpotusta. Arvoisa puhemies! Keskellä maailman myrskyjä kansalaisten pitäisi voida luottaa siihen, että päättäjät tekevät kaikkensa paremman huomisen puolesta. Jonninjoutavuuksien ja suorastaan haitallisten ehdotusten sijaan poliitikkojen tulisi tarjota ratkaisuja. Jälkimmäisestä saatiin oiva esimerkki elinkeinoministeri Sakari Puiston vieraillessa vastikään Ylen Ykkösaamussa. Perussuomalainen ministeri arvioi, että turve parantaisi Suomen huoltovarmuutta ja antaisi säätövoimaa sähköntuotantoon. Voimassa oleva hallitusohjelma on turvemyönteinen. Siinä todetaan muun muassa, että kasvu‑ ja kuiviketurve määritellään strategisesti tärkeäksi raaka-aineeksi ja turvepeltoja käytetään jatkossakin huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamiseksi ja että energiahuoltovarmuutta vahvistetaan varmistamalla kotimaisten polttoaineiden, kuten puupohjaisten polttoaineiden ja turpeen, saatavuus ja vahvat toimitusketjut. Arvoisa puhemies! Erityisen tärkeä on hallitusohjelman kohta, jossa vaaditaan seuraavaa: ”Turvataan huoltovarmuussyistä polttoturpeen saatavuus siirtymäkauden ajan Huoltovarmuuskeskuksen 17.5.2023 päivätyssä muistiossa arvioidun tarpeen mukaisesti.” Kyseisen muistion mukaan ”polttoturpeen käyttö yhdistetyssä lämmön‑ ja sähköntuotannossa olisi energian riittävyyden varmistamiseksi turvattava tulevalla hallituskaudella, koska korvaavia vaihtoehtoja ei ole vielä tarpeeksi”. Arvoisa puhemies! Tähän on talousvaliokunnassa Fingrid juuri samanlaisen kannan ilmoittanut. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kyllä vety- ja datakeskuspuhe pitää laittaa jäähylle, jos ei sähkö meinaa nytkään riittää. Me Suomen kansalaiset asumme saaressa Venäjän kainalossa. Entä jos tulee kriisi? Naton korkeimman johdon viesti puolustusvaliokuntaan korosti, että sotilaallisen varautumisen rinnalla on yhtä tärkeää varautua energian osalta. Kriisin kohdatessa energiariippuvuutemme aiheuttaisi ongelmia. Turpeessa on tähän ratkaisu, sillä se on ainoa kotimainen huoltovarma, säävarma ja helposti varastoitava energiamuoto. Hallitusohjelmassa on liitteenä muistio, jossa todetaan, että polttoturpeen käyttö yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa olisi energian riittävyyden varmistamiseksi turvattava tulevalla hallituskaudella. Tätä myös Fingrid on vaatinut. Polttoturpeen toimitus ja huoltovarmuus voidaan turvata ainoastaan siten, että se on normaalioloissa kilpailukykyinen energiatuotannon polttoaineena. Käytännössä kilpailukyvyn varmistaminen tarkoittaa energiakustannusten päästöoikeuden tai valmisteveron kompensointia. Arvoisa ministeri, kysyn: milloin nämä verot poistetaan, ja milloin helpottuvat soiden luvitukset?