Biaudet Eva

Arvoisa puhemies! Kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän rapautuminen heijastuu selvemmin myös ihmisoikeuksien toteutumiseen, ilmastopolitiikan kunnianhimoon sekä naisten ja tyttöjen oikeuksiin ja asemaan koko maailmassa. Tällä hetkellä laajempi kehityskulku, sotien vaikutukset kaikkein köyhimpiin maihin, suurvaltojen kilpailu ja taloudelliset edut globaalissa etelässä, tietenkin myös kehitysyhteistyön leikkaukset, erityisesti Yhdysvaltojen osalta, koulutussektorilla, ovat johtaneet siihen, että kymmenet miljoonat lapset, etenkin tytöt kriisialueilla, kuten Afganistanissa, ovat jääneet esimerkiksi koulutuksen ulkopuolelle ja suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle. Tiedämme, että koulutus on avain parempaan elämään. Kysyisin ulkoministeriltä: miten Suomi ja EU, jotka perinteisesti ovat profiloituneet yhdenvertaisuuden ja tyttöjen koulutuksen ja oikeuksien vahvistamiseen, voisivat paikata tätä vajetta, ja millä konkreettisilla toimilla Suomi pyrkii vaikuttamaan siihen, että erityisesti tyttöjen oikeudet turvataan eivätkä ne heikkene?

Herra puhemies! Poliitikot tietävät hyvin, että mikään ei ole mieluisampaa kuin sanoa, että karsitaan byrokratiaa ja säätelyä, ja tietenkin on niin, että jos pystytään tekemään tehokkaasti karsimalla jotain, niin se on ihan hyvä. Tässä on kuitenkin aika suuri riski, että jäsenmaat kuitenkin tavoittelevat jotain muuta, omaa etua, kun kilpaillaan sisämarkkinoilla, ja ajattelen juuri, että nämä kauppasopimuksetkin itse asiassa ovat osoituksia siitä, että sääntöpohjaisuus on se, millä Eurooppa kuitenkin pärjää muunkin ulkomaailman kanssa. Ajattelen, että esimerkiksi yritysvastuudirektiivi on yksi esimerkki, jossa oikeasti meidän edun vastaisesti purettiin sääntelyä liiaksi, ja ajattelen myös, että kun tapaamme suomalaisia yrityksiä, he kovasti ajavat sitä, että emme luopuisi esimerkiksi kovista ja kunnianhimoisista ympäristölainsäädännöstä ja ilmastotavoitteista. Joten siinä mielessä on aika tarkka paikka, että tavallaan ei mennä niin kuin liiallisuuksiin. [Puhemies koputtaa] Ajattelenkin, että aika monelle eurooppalaiselle jäsenmaalle on oma byrokratia itse asiassa suurin este, eikä EU:n byrokratia.