Rantanen Piritta

Arvoisa puhemies! Onhan tämä nyt aika mielenkiintoista, että yksittäisen suomalaisen lentoyhtiön takia kaikki suomalaiset muut työntekijät joutuvat kärsimään. Mutta tällaistahan tämä lainsäädäntö nyt täällä tuntuu olevan. Haluan kyllä nyt vielä muistuttaa siitä, että on nimenomaan niin, että on siis sovittu, että se säästövapaa jää, ja nimenomaan niin, että se on sitä säästettyä, työntekijän ansaitsemaa vuosilomaa. Se on jätetty joustavasti pitämättä, ja nyt on niin, että se joustavuus onkin sitten jatkossa vain sieltä työnantajan puolelta, ei työntekijän puolelta. Mutta nimenomaan vielä korostaisin sitä, että jos ei siis ole työnantajan ja työntekijän kesken päästy sopuun siitä, koska sen säästövapaan pitää, niin työnantajalla on neljä kuukautta, siis neljä kuukautta, aikaa järjestellä niitä työtehtäviä. Täytyy kyllä sanoa, että aika erityisiä niiden työtehtävien täytyy olla, jos niitä ei neljässä kuukaudessa pysty järjestelemään. Jos nyt viitataan tähän samaan lentoyhtiöön, niin nythän se sitten tarkoittaa sitä, että ne voidaan pitää vaikka silloin loma-aikana, kesällä, ja nythän se tarkoittaa sitä, että ne jotkut sijaiset pitää hankkia joka tapauksessa sille ajalle. Mutta minä haluan puuttua vain yhteen asiaan. Olen toiminut aiemmassa elämässäni palkkasihteerinä useamman vuoden, ja muistan erityisen hyvin, kuinka usein olemme järjestelleet säästövapaita niissä kohdissa, kun ihmisellä muuttuu työaika kokonaisesta vaikka puolikkaaksi. Aina on tehty niin, että kun on kokoaikaisessa työssä säästövapaat jättänyt, niin ne on pidetty ennen kuin on — mistä syystä se on ikinä ollutkaan — työaika muuttunut vaikka puolikkaaksi. Lupaako ministeri nyt tässä kohdassa, että yksikään työntekijä ei menetä sitä palkkaa, jonka on ansainnut kokoaikaisena tehdystä työstä, niin että työnantaja määrääkin pitämään säästövapaat, kun syystä tai toisesta työaika on muuttunut muuksi kuin kokoaikaiseksi? Tämä on oikeusmurha, jos tätä ei tässä lakikokonaisuudessa oteta huomioon. Vielä viimeisenä nostan sen, että nimenomaan niin kuin edustaja Suhonenkin jo edellä sanoi, tässä on kyse taas näistä hallituksen työntekijöitten oikeuksia heikentävistä laeista. Tässä estetään työntekijöitten ja perhe- ja työajan yhteensovittamista ja tässä heikennetään palautumista. Kun on jo lopetettu vuorotteluvapaa, on jo lopetettu aikuiskoulutustuki, niin kyllähän tästä voi sanoa, että kiusaa se on pienikin kiusa.

Arvoisa puhemies! Jospa tässä edes olisikin kyse siitä, että saataisiin hallintoa tehokkaammin toimimaan, mutta kun puhumme tästä työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toimien lakkauttamisesta, niin kyllähän se on niin, että tämä nimenomaan taas lisää vastakkainasettelua työmarkkinoilla. Mutta sitähän tämä hallitus on tietysti koko kautensa ajan tehnytkin: rikkoo eikä korjaa, saati sitten rakenna. Tässähän on nimenomaan ollut etuna se kolmekantaisuus, ja niin kuin täällä on useammassa puheenvuorossa jo kerrottu, nythän tämä tulee sitten lisäämään riita-asioitten määrää ja lisäämään ruuhkaa työtuomioistuimessa. Tuntuu kyllä aivan hullulta, kuinka vielä itse halutaan tällaista toimintaa tehdä. Näissä elimissähän on aiemmin käsitelty — ikävä käyttää sanaa — lapsityövoimaa: alle 14-vuotiaat lapset, jotka esiintyvät vaikka televisio-ohjelmissa tai muissa, tarvitsevat luvan siihen, että saavat tehdä työtä. Tai jos työaika on vaikka 24 tuntia tai jos vaikka yötyötä tehdään puhtaanapidossa, niin työneuvostohan on aiemmin nämä luvat käsitellyt. Tämä käsittely on aiemmin ollut ilmaista, jatkossa siis maksullista, ja maksu tulee siis uutena maksuna niin, että esimerkiksi yksityishenkilöltä se on 360 euroa ja oikeushenkilöltä yli 2 400 euroa. On esitetty arvioita, että pelkästään näitten maksujen vuoksi myös oikeusturva heikkenee. Kysynkin ministeriltä, kuinka ministeri arvelee tämän: kuinka jatkossa oikeusturva näiden poikkeuslupien käsittelyn osalta toteutuu? Tätä on käsitelty myös säästölakina, vaikka kaikki nämä henkilöstökulut siirtyvät uusiin tehtäviin ja uusiin virkoihin ja uusiin virastoihin. Ja pidän jotenkin erittäin epäreiluna sitä, että tässä ministerikin nyt kertoi, että tämä neuvosto on käsitellyt vaikka neljää asiaa vuosittain, ja jättää samalla kertomatta, että asioitten käsittelyt ovat voineet kestää useita kuukausia. Esimerkiksi kun aikanaan neuvostossa tehtiin päätös tästä wolttiasiasta, niin se oli kahdeksan kuukautta selvityksessä. Totta kai se on erittäin laaja: joudutaan kuulemaan erittäin laajasti eri asiantuntijoita, ottamaan kantaa siihen, onko sopimussuhde minkälainen vaikka Woltin ja näitten lähettien suhteen tai kuinka siellä palkkio määräytyy tai työvuorot, voitko kieltäytyä työstä ja monia muita asioita. On päivänselvää, että ne eivät hetkessä selviä. Jotenkin tuntuu ikävältä todeta se niin ja samalla jättää kertomatta se, minkälaisia asioita neuvostossa esimerkiksi on käsitelty.

Arvoisa puhemies! Itse asiaan ei minullakaan suuremmin mitään sanottavaa. Työeläkejärjestelmässä nämä finanssialan ja Ahvenanmaan maakunnan toiveitten esittämät esitykset on erittäin hyvä korjata, mutta kannatan tätä edustaja Kymäläisen edellä tekemää esitystä siitä, että tämä laki menisi myös sinne StV:hen. Erikoista on tämä aika tässä talossa, ja näyttää siltä, että aiemmin aivan itsestäänselvistä sopimuksista ei enää tahdota pitää kiinni. Sen vuoksi lämpimästi tätä kannatan.

Arvoisa puhemies! SDP:n mielestä tietenkään pelkkä tukiremontti ei yksin riitä, vaan täällä on käytetty erinomaisen hyviä puheenvuoroja myös ruuan viennistä. Täytyy nyt kyllä ihmetellä: jos ministerin mielestä kansallinen ruokastrategia tämän vientiasian korjaa, niin hyvä niin. Jos katsotaan niitä lukuja, missä tällä hetkellä olemme menossa, niin meidän tarvitsisi vuoteen 2031 mennessä joka vuosi lähes 13 prosenttia kasvattaa ruokavientiä, siis joka vuosi tästä eteenpäin sinne vuoteen 2031. Se on tietysti erinomainen tavoite, mutta itse pelkään, että nämä toimet, joita nyt on tehty, eivät tule tähän riittämään. Viesti kuitenkin sieltä yrityksiltä ja elintarviketuottajilta on juuri niin, että nyt on tehty pistemäisiä toimia, kun tarvitsisimme semmoisen kokonaisvaltaisen arkkitehtuurin tälle alalle. Näyttää siltä, että Suomen verrokkimaista Irlanti on tietysti aivan omassa sfäärissään, mutta Ruotsissa ja Virossa nimenomaan tätä on pystytty hyödyntämään aivan eri tavalla. Ihmettelenkin, miksi emme voi ottaa mallia suoraan näistä maista, joissa tämä temppu on jo tehty, vaan haluamme keksiä jotain omaa.

Niin, herra puhemies, ministerin mukaan kaikki on siis hyvin. Tämähän oli se vastaus. [Jani Mäkelä: Ette te edes tiedä, mistä puhutte!] Samaan aikaan kun yrittäjätulo ja kannattavuuskerroin maataloudessa ovat huonoimpia 2000-luvulla, niin ministerin vastaus on täällä meille, että maataloudessa kaikki on hyvin. Menen kuitenkin tähän maataloustukien remonttiin. Olen erittäin kiitollinen siitä, että hallitus on kuullut SDP:n viestiä siitä, että emme voi tätä näennäisviljelyä enää jatkaa. Meillä ei yksinkertaisesti raha siihen riitä. Mutta kysynkin nyt ministeriltä, kun kerroitte, että tämä asia korjaantuu. Olen itse nähnyt somessa niitä videoita, kun metristä pajukkoa vedetään nyt nurin, ja tämä on nyt sitten se toimi, jolla voimme tämän korjata. Onko niin, että jatkossa tässä maassa emme maksa tukia tiloille, jotka eivät tuota ruokaa?

Hallituksena en paljon lähtisi tuloksia kehumaan, kun laskelma osoittaa, että lähes koko 2000-luvulla kannattavuuskerroin ja yrittäjätulo ovat maataloudessa olleet yhtä huonoja vain 2024 ja 2025. — Herra puhemies! Lainaukset alkavat: ”Viljelijöiden ensimmäinen toive ei ole jatkuvat tukipaketit, vaan kohtuullinen hinta tuotteesta.” [Pekka Aittakumpu: Entä demareiden leikkaukset?] ”Kuluttajan ruokakorin hintaa ei voida loputtomasti nostaa. Alkutuotannosta puuttuvan rahan täytyy siis löytyä ensisijaisesti elintarvikeketjun sisältä.” ”Maatalouspolitiikan keskiöön on nostettava ruuan tuottaminen, ei vain mikä tahansa viljely ilman kustannus- ja korjuuvelvoitteita.” Näin lausui edustaja Essayah joulukuussa 2022 välikysymyskeskustelussa suomalaisen maatalouden kriisistä ja kotimaisen ruuantuotannon turvaamisesta. Huomiot ovat erittäin ajankohtaisia vieläkin. [Pekka Aittakumpu: Miksi haluatte leikata?] — Kyllä me päästään siihen, älä ole huolissasi. Puhemies! Maatalouden tilanne ei ratkea nopeasti. Olemme oppositiossa toistuvasti tuoneet keskusteluun ratkaisuja. Olemme puhuneet ruokaketjun epätasapainosta, viljelijän heikosta neuvotteluasemasta, aktiivisen ruuantuotannon edellytyksistä ja siitä, että maatalouspolitiikan eurojen tulee nykyistä paremmin kohdentua sinne, missä ruoka todella tuotetaan. SDP haluaa tukea aktiivista tuotantoa, emme näennäisviljelyä niin kuin hallitus on tehnyt. Juuri siksi myös maataloustukijärjestelmän uudistustarpeesta on uskallettava puhua. Tämä viesti on tullut vastaan jokaisella tilavierailulla. Aktiivisten, toimintaansa kehittävien tilojen laajennussuunnitelmat törmäävät näennäisviljelijöiden haluttomuuteen luopua pelloista tukipolitiikan vuoksi. Puhemies! Kun käytämme satoja miljoonia euroja vuosittain maataloustukeen, on järjestelmän turvattava suomalaista ruuantuotantoa, huoltovarmuutta ja elinvoimaisia tiloja. Se tarkoittaa sitä, että ruokaa tuottavilla, investoivilla, työllistävillä ja tuotannon riskit kantavilla tiloilla on aito mahdollisuus jatkaa ja kehittää toimintaansa. Täytyy puhua myös ruokaketjun rakenteista. Viljelijän on saatava tuotteistaan nykyistä reilumpi korvaus markkinoilta. Mutta miten markkinat ovat reagoineet? Maidon tuottajahintaa on laskettu, ja naudanlihan osalta olemme vasta saavuttamassa Euroopan keskitason. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Hallituksella on ollut kolme vuotta aikaa toteuttaa lupaamansa täyskäännös. Tätä täyskäännöstä suomalaiset ruuantuottajat odottavat yhä edelleen. Keskittykää siis työhönne, hyvä hallitus. SDP:n mielestä tarvitaan useita toimia: 1) Akuuttiin kriisiin nopeita ja kohdennettuja toimia: Tarvittaessa on käytettävä määräaikaisia ja aktiiviseen tuotantoon kohdennettuja tukitoimia. Tämä koskee myös afrikkalaisen sikaruton aiheuttamia menetyksiä ja niiden rajattua korvaamista. Kun julkista rahaa käytetään, on ensin arvioitava, voidaanko kustannusten nousu jakaa oikeudenmukaisesti ruokaketjussa. Uusi elintarvikemarkkinalaki tarjoaa tähän välineitä, ja nyt hallituksen on varmistettava, että lain tarjoamia uusia keinoja myös käytetään ja niiden vaikutuksia seurataan. 2) Ruokaketjun tulonjako uusiksi — enemmän euroja viljelijälle markkinoilta: Epäreiluihin kauppatapoihin on puututtava tehokkaammin. Ruokaketjun hintojen ja katteiden läpinäkyvyyttä on lisättävä. 3) Maataloustukien remontti — tuki selkeästi tuotannon tueksi: Suomessa on tiloja, jotka nostavat tukia ilman että markkinoille tuotetaan mitään — siis mitään. Suomella ei ole varaa järjestelmään, jossa aktiivinen viljelijä etsii peltoa ja tuottamaton pelto kerää samaan aikaan tukia. 4) Kotimainen ruoka osaksi huoltovarmuuspolitiikkaa ja julkisia hankintoja: SDP:n mielestä hankintalakia täytyy korjata niin, että kunnissa voidaan tehdä huoltovarmuutta tukevia päätöksiä myös ateriapalveluiden osalta. Lakimuutos heikentää pienten elintarviketuottajien pääsyä julkisiin ruokapalveluihin. 5) Huoltovarmuutta myös tuotantopanoksiin: Kotimaista proteiiniomavaraisuutta täytyy vahvistaa sekä fossiilisten ja ulkomaisten raaka-aineiden riippuvuutta vähentää. Vihreät investoinnit ovat osa ratkaisua, ja niitä ei pidä hankaloittaa kotimaisin toimin. Vihreän ammoniakin tuotanto Suomessa vähentäisi riippuvuutta tuontiammoniakista ja vahvistaisi typpilannoitteiden tuotannon huoltovarmuutta. 6) Investoinnit, sukupolvenvaihdokset ja ruokavienti kasvuohjelmaksi: tarvitsemme määrätietoisen elintarvikejalostuksen ja ruokaviennin kasvuohjelman. Puhemies! Lopuksi lainaan vielä kansanedustaja Essayahin sanoja vuodelta 2022 ja teen samalla epäluottamuslause-esityksen hallitukselle: ”Hallitus ei ole onnistunut tuomaan riittäviä esityksiä maatilojen kannattavuuden parantamiseksi, eikä hallitus toiminnallaan ole kyennyt vakuuttamaan, että sillä on yhteinen tahtotila tukea alkutuotantoa akuutin kustannuskriisin yli ja siten turvata kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuus ja viime kädessä kansallisen turvallisuuden kannalta välttämätön huoltovarmuus. Siksi esitän, että eduskunta toteaa, ettei hallitus nauti enää eduskunnan luottamusta.”

Arvoisa puhemies! Ministeri Partanen, te tässä ensimmäisessä puheenvuorossanne kerroitte, kuinka Suomi lähtee nyt kasvuun ja meillä on odotettavissa niitä uusia työpaikkoja. Minä kysyn aivan lyhyesti: kun meillä on kerran hallituksen mukaan näköpiirissä hieno tulevaisuus — niin kuin minäkin uskon siihen — mutta nyt kun te olette tekemässä näin ikäviä päätöksiä nimenomaan koskien kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, niin voitteko te perua nämä suunnitellut asiakasmaksujen korotukset, koska teillä on näköpiirissä Suomen erinomaisen hieno kasvu?

Herra puhemies! Tehän estätte näiden asiakasmaksujen nostamisella osaa ihmisistä edes hakeutumasta sinne jonoihin. Haluan konkretisoida tätä myös toisella tosielämän esimerkillä: Nuori sosiaalialalle kesätöitä saanut työntekijä sairastui vakavasti ja joutui hakeutumaan päivystykseen kesätöidensä aikana. Pelkästään päivystyskäynneistä kertyi huomattava lasku, yli 200 euroa, ja tämän päälle vielä lääkkeistä tulleet kulut. Ja kun jo yksi sairastuminen voi tarkoittaa satojen eurojen menoja monelle pienituloiselle, kynnys hoitoon hakeutumisesta kasvaa tai se voi johtaa siihen, että hoitoon ei edes hakeuduta. Ja kun tilanne on vakavampi, niin hoito on myös jatkossa yhteiskunnalle paljon kalliimpaa. Mitä te sanotte tälle nuorelle tai niille ihmisille, jotka eivät nyt uskalla hoitoon hakeutua? Kuinka monen suomalaisen pitää jättää hakeutumatta hoitoon teidän tekemienne terveyskeskusmaksujen korotuksien vuoksi?

Herra puhemies! Suomen Syöpäpotilaat ry kysyi keväällä syöpään sairastuneilta ja heidän läheisiltään, miten sairauden aiheuttamien kulujen kanssa pärjätään nykyisellään ja millaisia ajatuksia hallituksen esittämät terveydenhuollon maksujen korotukset herättävät. Vastausten mukaan korotukset uhkaavat estää syöpään sairastuneita hakeutumasta hoitoon. Joka neljäs tinkii ruuasta tai muista välttämättömistä menoista, ja kyselyn mukaan maksujen korottaminen voi johtaa hoitoon hakeutumisen viivästymiseen, hoitokäyntien peruuntumiseen ja välttämättömistä menoista tinkimiseen. Tästä huolimatta hallitus nostaa jälleen terveydenhuollon maksuja ja kasaa siis näin kuluja niille, joiden tilanne on jo nyt kaikkein vaikein. Ministeri Rydman, onko todella oikein tasapainottaa valtiontaloutta niiden ihmisten kustannuksella, jotka ovat jo kaikkein vaikeimmassa tilanteessa?

Herra puhemies! Asiat usein ovat juuri niin, kuin miltä ne näyttävät. Kysymyksiä on tänäänkin jäänyt rutkasti ilmaan, ja yksi niistä on se, voiko päätöksiä tästä talosta ostaa rahalla. Tänään kuuntelin Oskari Onnisen haastattelua, jossa Karoliina Partanen, ministeri Partanen, vastaa, että keinot löytyvät, jos poliittista tahtoa on. Ja juuri siitähän tässä on kyse. Kyllä ne keinot löytyvät, jos on poliittista tahtoa. Tässä haastattelussa puhuttiin tasa-arvoasioista, mutta kyse on nimenomaan siitä samasta asiasta. Siinä puhuttiin siitä, että jos halutaan ohittaa EU-lainsäädäntöä, niin kyllä keinot löytyvät, jos poliittista tahtoa on. Kysymys on tässä kokonaisuudessa siitä, olisiko Garden-hankkeelle löytynyt 35 miljoonaa rahoitusta, jos Vapaavuori ei olisi sitä ollut lobbaamassa. Olisiko se raha löytynyt? Tähänhän voi vastata vain hallitus, kokoomus, pääministeri. Olisiko tälle hankkeelle tässä riihessä tullut rahaa, jos Jan Vapaavuori ei olisi ollut sitä lobbaamassa? Tätä pääministerin ja kokoomuksen on syytä miettiä aivan itse. Tätä vielä perustellaan työllisyysvaikutuksilla ja rakennusalan elvyttämisellä. Tänään saimme työttömyysluvut, joissa Keski-Suomi on maamme pahimmassa tilanteessa työttömyyden suhteen. Olisiko siinä kohtaa voinut miettiä, onko tämä se kaikista tärkein 35 miljoonan euron työllisyyshanke ja rakennusalan edistämisen keino? Oikeuskanslerin kysymykset ovat aidosti vakavia, ja vastaukset tulevat aikanaan, mutta itseäni kiinnostaa tässä kokonaisuudessa erittäin kovasti se, aikooko pääministeri Orpo tämän jälkeen tehdä johtopäätökset, ja jos moitteita tulee, niin aikooko hän erota tehtävästään itse. On aivan päivänselvää, että täällä halutaan hyökätä ja halutaan puhua vaikka SDP:stä ja SAK:sta. Tässä edustaja Koulumies aiemmin tänään, niin kuin edustaja Kaumakin, halusi selvittää, kuinka SDP ja SAK ovat sopineet asioista. Otetaanpa tämä ammattiyhdistysliikkeen verohuojennus, -vähennys. Me olemme puhuneet tästä vuosi ennen vaaleja. Vaaleihin, tuleviin vaaleihin, on tällä tietoa vielä melkein vuosi aikaa. Me olemme kertoneet tämän tahtotilamme ennen kuin yhtäkään euroa on jaettu. Tämä on meidän sydämen asia, ja emme olisi kuuna päivänä sitä päätöstä tehneet. On todellakin eri asia puhua siitä, että nyt vaalirahoittajanne ovat saaneet yksittäiseen hankkeeseen tällaisen tuen. Muistan, kun lapsena meillä kotona tehtiin sellaista, että kämmeneen pyöritettiin ja harakka huttua keittää. Tässä voisi sanoa, että Orpo huttua keittää, antaa EK:lle, antaa SY:lle, antaa Kokkilalle, mutta eipä annakaan työntekijöille eikä oikeudenmukaisuudelle. [Kokoomuksen ryhmästä: Voi luoja! — Pia Kauma: Ollaanko nyt eduskunnassa tosiaan? — Kokoomuksen ryhmästä: Lastentarhassa! — Välihuuto vasemmalta] — Juuri näin. Mutta kun puhutaan vaalirahoituksesta, eihän se ole yksi kerta, kun meillä vaikka valiokunnassa ovat joutuneet virkamiehet sanomaan, että tämä on ollut poliittinen päätös. Virkamiehet eivät ole voineet ottaa kontolleen kaikkia hallituksen esityksiä, kun on ollut poliittinen päätös. Ja juuri siitähän tässä kokonaisuudessa on kyse. On tehty poliittisia päätöksiä: jos tahtoa löytyy. Ja tahtoa on löytynyt tehdä leikkauksia sotejärjestöihin, leikata hoitoonpääsystä, leikata työntekijöitten oikeuksista, ja kun poliittista tahtoa on, niin kääntyvät vaikka uppoavat laivat.

Herra puhemies! Vielä unohtui tuosta edellisestä puheenvuorosta — ja taisi aikakin olla jo niin tiukilla, että en kerennyt sitä ottaa — että me juuri äänestimme hankintalaista ja hankintalaki on vielä yksi sellainen asia, että toivottavasti meillä ei mene seuraavaa neljää vuotta siihen, että saisimme täällä salissa keskustella myös siitä, kuinka voimme julkisista hankinnoista sulkea nämä yritykset, jotka ovat jääneet työperäisestä hyväksikäytöstä kiinni. Tällä hetkellä siinä tuntuu olevan niitä aukkoja, niin että meillä on isoissa kaupungeissa tapauksia, joissa nämä koijariyritykset on pitänyt tarjouskilpailuissa mukaan hyväksyä, ja se tuntuu kyllä aivan kohtuuttomalta. Nimenomaan julkisissa hankinnoissa jotenkin meidän pitää pystyä toimimaan paremmin. Toivottavasti voimme myös hankintalakia muuttaa niin, että nämä yritykset saadaan suljettua näistä pois.

Herra puhemies! Kyllä minäkin haluan yhtyä näihin kiitoksiin, mitä tämän lain valmistelun tiimoilta on tehty. Työperäinen hyväksikäyttö on tosiasia, joka liian usein jää meiltä tässä yhteiskunnassa huomiotta, ja nimenomaan kun me olemme nyt viime vuosina saaneet tästä ilmiöstä erittäin laajasti lisää tietoa, olisi tietysti toivottavaa, että tässä talossa pystyttäisiin tämän tiedon pohjalta tekemään myös päätöksiä. Tässä käytettiin erinomaisen hyviä puheenvuoroja siitä, että jos järjestelmä mahdollistaa tällaisen työperäisen hyväksikäytön, pitää tehdä toimia sen estämiseksi, ja emme saa tehdä politiikkaa, joka lisää mahdollisuutta työperäiseen hyväksikäyttöön. Samaan aikaan kuitenkin tällä kaudella on tehty esimerkiksi paikalliseen sopimiseen erittäin paljon lievennyksiä, ja on se vähän samalla lailla kuin tässä tasa-arvoasiassa, kun puhutaan paljon siitä, että tehdään toimia tasa-arvon edistämiseksi, mutta sitten yhtäältä tehdään toimia, jotka nimenomaan mahdollistavat sen työperäisen hyväksikäytön. Toivoisin, että tämäkin nähtäisiin, että tälläkin hetkellä meillä voidaan tehdä se paikallinen sopimus vaikka siellä Romanian rajalla tai Viron rajalla ja sanoa, että tämä on tällainen paikallinen sopimus, ja täällä ei voidakaan siihen puuttua. Nämä ovat juuri niitä keinoja, joilla on mahdollistettu taas työperäistä hyväksikäyttöä enemmän. Varmasti aika monikin tässä salissa on lukenut tämän Teittisen kirjan, ja täytyy kyllä sanoa, että siellä erittäin huomiota herättävää on myös se poliisin toimimattomuus asiassa. Meillä oli lukuisia esimerkkejä luettavissa sieltä, että ei ole tehty tutkintaa riittävällä tavalla tai sitä on venytetty niin pitkään, että asiat ovat jo venyneet. Samoin se seikka, joka ratkaisisi niitä, olisi se, että kun saadaan selville, että ulkomaalaista työntekijää on hyväksikäytetty, hänelle annettaisiin mahdollisuus pysyä tässä maassa niin kauan kun rikosprosessi on saatu loppuun käsiteltyä. Ne ovat niitä käytännön asioita, joilla ei mahdollistu se, että näitä asioita saadaan selvitettyä, ja se mahdollistaa sen, että ne rikollisesti väärin toimivat yritykset edelleenkin voivat jatkaa toimintaansa. Haluan siis edelleen korostaa sitä, että tämä on askel erittäin hyvään ja oikeaan suuntaan mutta työ ei todellakaan ole valmis, vaan tehtävää edelleen paljon riittää. Toivon, että tässä pystyttäisiin näkemään se kokonaisuus. Ministeri Merihän täällä kyselytunnillakin lupasi, että hän selvittää tämän alipalkkauksen kriminalisointiasian. Näyttää harmillisesti siltä, että vaikka perussuomalaisilla tahtoa sen asian edistämiseen oli, niin ilmeisesti kokoomus ei ole tähän suostunut. Toivon vielä tsemppiä siihen, että asiaa saataisiin edistettyä.

Herra puhemies! Tämä kyselytunti alkoi sillä, että hallituspuolueista sieltä etenkin pääministeri taas aloitti, kuinka on edellisen vika, ja vähän on semmoinen tunne, että seuraava hoitaa. Mutta erinomaisen hienoa, että olemme päässeet sille tasolle, että tässähän on tarkoitus saada parempia ohjeita meidän kansalaisillemme siitä, mitenkä missäkin tilanteessa tulee toimia. Me voidaan väitellä siitä, kenenkä on pitänyt saada mikäkin järjestelmä aikaiseksi missäkin vaiheessa, mutta itse asiassa erittäin paljon oleellisempi on tämä kysymys siitä, onko meillä tieto siitä ja kenen vastuulla on informoida, kuuluuko sairaanhoitajan lähteä töihin, kuuluuko päivystävän kirurgin lähteä töihin. Kuka päättää siitä, koska vaikka se kirurgi tai vaikka eläinlääkäri menee? En ole vielä kuullut sitä, koska meillä on ohjeet siitä, kenenkä pitää missäkin tilanteessa, vaikka tämmöisessä droonitilanteessa, antaa ne ohjeet. Ja saako palkan, jos jää kotiin, tässäkin tilanteessa?

Arvoisa puhemies! Haluan vielä sanoa, vaikka edustaja Lundén kerkesi jo poistumaan, että hänellä oli erittäin hyvä puheenvuoro myös siitä, että vastuulliset yrittäjät toimivat oikein. Näinhän se onkin. Sehän on siis aivan loistavaa, että meillä on niitä vastuullisia yrittäjiä, jotka kantavat vastuunsa niin työntekijöistä kuin monesta muustakin asiasta. Mutta nythän onkin kyse tässä opposition kritiikissä siitä, että kaikki yrittäjät eivät toimi samalla tavalla. Niin kuin tässä edustaja Elomaa edellä totesi, olen tismalleen samaa mieltä siitä, että kaikki työ on arvokasta. Näin sydämessäni erityisesti myös tunnen, ja nimenomaan meidän kaikkien pitäisi siihen pyrkiä. Mutta vielä tähän, että kaikkien pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja olla tasa-arvoisia: Juuri näin. Sen vuoksihan me täällä oppositiossa olemme niin erityisen äkäisiä, kun kaikki ne esitykset, mitä työ- ja tasa-arvovaliokunnassa on ollut, ovat olleet työnantajille edullisia ja työntekijöille epäedullisia, ja se tasapaino puuttuu. Emme me täällä rääkyisi viikosta toiseen, jos nämä asiat olisivat balanssissa. Se meidän suurin kritiikkimme perustuu juuri siihen, että nyt on tehty erittäin paljon vain työnantajia hyödyttäviä esityksiä ja unohdettu ne työntekijät. Tässä on vaarana, että meille muodostuu sellainen kierre, että jos seuraava hallitus osuu olemaan vaikka sitten työntekijämyönteinen, niin sitten tehdään vain niitä työntekijäpuolen esityksiä, ja se ei ole kenenkään etu. Paljon parempi olisi, että niitä tehtäisiin tasapainoisesti puhaltamalla yhteen hiileen. En malta olla vielä nostamatta esiin sellaista seikkaa, että meidän asiantuntijakuulemisissa todettiin, että yrittäjät eivät usko, että perusteettomia määräaikaisia työsuhteita tehdään perustellun syyn sijaan. Nyt on kuitenkin Akava Works tehnyt tutkimuksen, jossa he ovat haastatelleet yrittäjiä ja niitä työnantajia, jotka arvioivat tämän lakimuutoksen vaikutuksia heidän työsuhdekäytäntöihinsä, ja 54 prosenttia näistä yrittäjistä on arvioinut, että he tulevat korvaamaan aiempia vakituisia työsuhteita perusteettomilla määräaikaisilla työsuhteilla. Siis 54 prosenttia niistä yrittäjistä, jotka aikovat ottaa tämän käyttöön, aikoo korvata näitä vakituisia työsuhteita tällä. Sekin on se peruste sille, miksi me täällä asiasta haluamme puhua ja miksi me toivomme, että nämä edustaja Elomaan kaltaiset puheenvuorot sieltä hallituksen rivistä nousisivat enemmän, jos tätä asiaa voitaisiin vielä korjata.

Arvoisa puhemies! Mehän emme siis missään tapauksessa ole tästä edustaja Lundénin kanssa eri mieltä, etteikö esimerkiksi ensimmäisen työntekijän palkkaamista pitäisi helpottaa, mutta nythän ongelma on se, että te olette tehneet esityksen, joka ei koske vain sitä ensimmäisen työntekijän palkkaamista. Emme ole ollenkaan eri mieltä siitä, etteikö sille nuorelle se ensimmäisen työpaikan saaminen ole erittäin tärkeää, mutta kun te ette ole rajanneet tätä koskemaan vain nuoria. Eikä ole kysymys edes siitä, että kun yrittäjillä ei ole puskuria — ei ole myöskään sillä työntekijällä puskuria viedä käräjille sitä asiaa, jos häntä on syrjitty, mutta se vaatii sen puskurin, jotta hän uskaltaa sen tehdä. Ei tule automaattisesti lappua siitä, että nyt sinua on syrjitty ja nyt sinä saat oikeutta, vaan oikeudessa pitää hakea sitä oikeutta, ja se ei ole mitenkään yksinkertaista. Ei sillä yrittäjällä ole sitä puskuria välttämättä, mutta ei takuulla ole sillä työntekijällä puskuria siihen, että hän uskaltaa sen syrjintätapauksessakaan viedä eteenpäin. Haluan palata tähän, mitä jo alun perin ajattelin — mutta erittäin hyviä huomioita oli, että näistä perusasioista me emme ole eri mieltä, vaan siitä tavasta, jolla te yritätte hoitaa tätä ongelmaa, ja se tapa on aivan väärä: Esimerkiksi asiantuntijakuulemisissa me kuulimme, että asiantuntijoitten työsopimuksista jopa neljäsosa on määräaikaisia. Meillä on ehkä sellainen kuva, että tämä koskee vaikka sitä kaupan alaa tai julkista alaa, mutta on erittäin tärkeää huomata, että asiantuntijoittenkin työsuhteista jopa neljäsosa on määräaikaisia. Kyllä se on aivan selvää, että se tulevaisuudenusko heikkenee ja epävarmuus lisääntyy, niin kuin tässä on jo monta kertaa todettu. En malta olla vielä lisäämättä sitä seikkaa, että täällä ovat etenkin kokoomuspuolen edustajat julistaneet, kuinka hallinnollista taakkaa nyt vähennetään ja kuinka se on ollut hallituksen suurimpana asiana, että hallinnollinen taakka kautta linjan vähenee, mutta nythän te lisäätte sitä hallinnollista taakkaa. Nimenomaan tämän perusteettoman määräaikaisuuden johdosta työnantajan on pidettävä kirjaa siitä, kuinka kauan se työsopimus kestää, kuinka monta niitä työsopimuksia on ja tehtävä työntarjoamisvelvollisuus, ja kyllä siellä asiantuntijakuulemisessa kuulimme, että nimenomaan tämä on erittäin hankala hallinnollinen himmeli, joka johtaa hallinnollisen taakan kasvamiseen. — Jatkan taas seuraavassa. Kiitos, puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän se niin on, että tämä perusteettomien määräaikaisten työsopimusten salliminen heikentää nimenomaan työsuhdeturvaa. Tässä ei ole tuotu rinnalle riittäviä suojaelementtejä, ja tämä on rakennettu niin, että tämä on kyllä melko helposti kierrettävissä. Meillä on ollut sellainen perusajatus siitä, että ensisijainen työmuoto on vakituinen työ. On kyllä ihan selvää, että vakituinen työ tuo sitä turvaa, ja emme me mitenkään keinottomia ole olleet työelämässä siinä, etteikö erilaisia mahdollisuuksia ja työelämän joustoja ole jo olemassa. Meillä on käytössä lomautusta ja osa-aikaistamista ja tietenkin viimesijaisena myös irtisanominen, ja niin kuin tässä edellä edustaja Malm kertoi, irtisanominen vakituisesta työstä on jopa helpompaa kuin määräaikaisesta. Mutta kyllähän se on päivänselvää, että tämä hallituksen esitys lisää määräaikaisia työsopimuksia, ja tähän rakentuu kuin huomaamatta sellainen tuplakoeaika. On aivan selvää myös se, että tämä lisää työelämässä sitä epävarmuutta, joka jo ennestään on kasvanut korkeaksi. Tämä esitys lisää myös vastentahtoisia määräaikaisia työsuhteita. Palvelualoilla on tutkittu, että 60 prosenttia määräaikaisista työsuhteista on jo osa-aikaisia. Kyllä se on ihan selvää, että epävarmuus vain lisääntyy ja osa-aikaisuuden kautta myös pienituloisuus. Nyt sitten hallitus on tuonut esityksen tästä tasa-arvolain muutoksesta, ja kyllähän sekin on merkki siitä, että lainsäädäntö ja tahtotila ovat melko tempoilevia eri suuntiin, kun toisessa halutaan estää perhe- ja vanhempainvapaasyrjintää, mutta tällä esityksellä, ihan hallituksen esityksessäkin lukee, on mahdollista, että tämä lisää perhe- ja vanhempainvapaasyrjintää. On todettu asiantuntijakuulemisissa, että tämä lainsäädäntö on vaikeaa lainsäädäntöä, jota on vaikea valvoa. Esimerkiksi takaisinottovelvollisuus, jota tässä myös ollaan muuttamassa, jolla on pystytty estämään niitä henkilöperusteisesti tehtyjä irtisanomisia, nyt voidaan naamioida taloudellisiin syihin. Kyllä se niin on, että vaikka hallitus kuinka perustelee — tässä edelläkin kuulimme, kuinka edustaja Satonen kertoi — että tällä halutaan nimenomaan sitä ensimmäisen työntekijän palkkaamista ja pienten ja keskisuurten yritysten, mutta etenkin pienten yritysten, palkkaamisen kynnystä madaltaa, niin silloin se laki olisi pitänyt muotoilla niin, että tämä koskee vain niitä yrityksiä ja vaikka sitä ensimmäisen työntekijän palkkaamista. Mutta nyt tämä esitys koskee niin yksityistä kuin julkistakin puolta, ja niin kuin täällä ollaan jo monta kertaa kuultu, erityisesti julkinen puoli on määräaikaisissa työsuhteissa jo ollut erittäin ongelmallinen. Jopa neljännes työsuhteista julkisella puolella on määräaikaisia, ja niin kuin täällä on jo aiemmin todettu, näistä määräaikaisista työsuhteista suurin osa vielä osuu naisille. On siis selvää, että kun näiden asioiden johdosta vaikkapa perheen perustaminen siirtyy ja omistusasunnon hankinta viivästyy ja tällainen perusteeton määräaikainen työsopimus ei mahdollista vaikkapa autolainan saamista — mikä taas voi olla ehtona sille, että sen työn ollenkaan saa — niin kyllä tässä sellainen oravanpyörä luodaan, että en tiedä, kuka tämänkin sotkun sitten taas korjaa. Me olemme asiantuntijakuulemisissa kuulleet hyvin paljon argumentteja sille, kuinka tätä voitaisiin edes himpun verran saada paremmaksi. Esimerkiksi Lupa- ja valvontaviraston asiantuntijakuulemisessa he ehdottivat, että määräaikainen perusteeton työsopimus olisi voitu tehdä vain yhdelle työntekijälle yhden kerran, ei niin, että sitä samaa työtä voidaan teettää monta kertaa tällä perusteettomalla määräaikaisella työsopimuksella. Samoin asiantuntijakuulemisissa esitystä tuli myös siitä, että kun alun perin työsopimuksen irtisanomisen piti olla mahdollista vain työntekijäpuolelle, ja nyt se on lisätty myös sinne työnantajapuolelle, niin se olisi niitä pienimpiä asioita, jotka tässä olisi syytä korjata. Mutta nythän on siis niin, että pysyvän työvoiman tarpeeseen voidaan jatkossa tarjota määräaikaista työsuhdetta, ja kyllä se tarkoittaa sitä, että syrjintä voi lisääntyä. Niin kuin tässä edustaja Marttila totesi, minäkin vetoan kunta- ja hyvinvointialueitten päättäjiin, että tehkää aloitteet omissa kunnissa ja omilla hyvinvointialueilla siitä, että älkää ottako käyttöön tätä erittäin huonoa esitystä. Puhuttavaa riittää niin paljon, että taidan jatkaa seuraavassa puheenvuorossa sitten lisää. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Nimenomaan on tämä lähtökohta siitä, että nämä määräaikaiset työsuhteet ovat Suomessa jo erittäin yleisiä: jos katsotaan EU-maita, niin vain neljässä maassa on näitä enemmän kuin meillä ja 22 maassa EU:ssa on vähemmän määräaikaisia työsuhteita kuin meillä. Sitten kun se jakaantuu vielä niin, että suurin osa näistä määräaikaisista työsuhteista osuu naisille, niin onhan se kyllä kummallista, varsinkin kun on vielä niin, että nyt jatkossa, vaikka se työn tarve olisi vakituiseen tehtävään, voimmekin sitten tehdä tällaisen perusteettoman määräaikaisen työtehtävän. Samalla työnantajalla voi olla työsuhteisia sekä perusteetta että perusteella tekemässä sitä samaa työtehtävää ja vielä niin, että se määräaikainen perusteeton työsopimus voi olla nollatuntisopimus, josta ei puoleen vuoteen se työntekijä edes pääse irti. Kyllä minä sanon, että tämä aiheuttaa sellaista epävarmuutta meidän ihmisissä ja meidän työntekijöissä, että onhan päivänselvää, että ei tämä voi johtaa mihinkään hyvään.

Arvoisa puhemies! Tässä on käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja, ja nimenomaan nyt puhutaan niistä lapsista, joidenka kohdalla erittäin moni asia on jo mennyt pieleen. On tapahtunut monta kohtaa, jossa meidän olisi pitänyt jo aiemmin pystyä puuttumaan. Sain tilaisuuden viime viikolla käydä tapaamassa Keski-Suomessa isoa joukkoa sosiaalityöntekijöitä, ja kyllä heillä oli aivan selvä viesti nimenomaan siitä ennaltaehkäisevästä vaikuttamisesta. Ensimmäisenä siellä tuli esimerkiksi tämä perustulon vähyys, joka johtaa sitten vaikka vuokrarästeihin ja sitä kautta häätöilmoituksiin, ja sitä kautta sitten tietysti ketju on valmis niin että tarvitaan niitä sosiaalipalveluita. Kyllä on nähtävissä jo päiväkoti-ikäisiä lapsia, jotka oirehtivat, ja emme vaan tässä yhteiskunnassa riittävästi pysty löytämään niitä keinoja auttaa niitä perheitä ja niissä tilanteissa olevia. Kyllähän silloin on kyse aivan fundamentaalisesti niistä peruspalveluista, siitä peruspalveluitten saatavuudesta. Meillä Keski-Suomessa tilanne on sellainen, että esimerkiksi perheneuvolaan voi joutua odottamaan kahdeksan kuukautta ennen kuin sinne pääsee. Onhan se siis aivan järkyttävä luku. Kyllähän on päivänselvää, että ne perheitten tilanteet kerkeävät siinä kriisiytymään, ja sitten se johtaa juuri siihen oravanpyörään, että joudutaan tekemään näitä kriisipäivystyksellisiä sijoituksia ja tilanteet monimutkaistuvat ja hankaloituvat ja niitten korjaaminen vaatii entistä enemmän resursseja. Mutta kyllä on selvää, että me tällä hetkellä niitämme sitä viljaa, että peruspalveluista on säästetty liikaa. Koulupsykologeja on ollut meillä pitkän aikaa liian vähän siihen tarpeeseen nähden. Vanhemmuuden tuki, Kelan etuuksiin tehdyt muutokset ja peruspalvelu ovat aidosti se keino auttaa osaa niistä lapsista, jotka näihin tilanteisiin ajautuvat. Tässä oli ihan ensimmäisissä puheenvuoroissa myös näistä huumekuolemista. Kyllä sekin erittäin hätkähdyttävää on, että pelkästään Keski-Suomessa on jo tämän vuoden aikana kolme huumekuolemaa nimenomaan nuorilla ollut. Semmoinen toivottomuus ja näköalattomuus nyt vaivaa tietysti monessa asiassa meitä, ja meidän kaikkien poliitikkojen on pystyttävä yhdessä parempaan, jotta nämä lastensuojelullisetkin asiat saadaan parempaan järjestykseen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vastauksena tähän edustaja Rasinkankaan puheenvuoroon, että juuri näin. Sanotte, että sosiaalityöntekijöillä ja siellä lastensuojeluyksiköissä on osaaminen näihin kiinniottotilanteisiin, mutta kerronpa esimerkin vaikka tästä Helsingin lastensuojeluyksiköstä. Tälläkin hetkellä varahenkilöstöryhmässä on yli sata kiertolaista, yli sata työntekijää, jotka kiertävät niissä samoissa työpaikoissa Helsingin kaupungin lastensuojelun yksiköissä. Arveletteko, että näillä sadalla ihmisellä, joille nyt tulisi tämä oikeus ottaa kiinni siinä tilanteessa, on se osaaminen? Minäpä väitän, että ei ole, vaan tämä tilannehan on aivan katastrofaalinen jo tällä hetkellä, ja tämä teidän lakimuutoksenne ei tätä tilannetta ensinkään helpota, eikä se myöskään kannusta sinne alalle jatkossa sitäkään vähää hakeutumaan. Että kyllä pitäisi aivan muut keinot olla. Omassa pidemmässä puheenvuorossani tulenkin sitten siihen, että nämä ovat totta kai niitä keinoja siinä tilanteessa, mutta ne keinot pitäisikin hakea sieltä, että mahdollisimman paljon pystyisimme ennaltaehkäisemään näitä tapauksia, ja tämä ei ole ennaltaehkäisyä.

Kiitos, puhemies! Mitäpä se tarkoittaa sitten käytännössä siellä yksiköissä? Minäpä kerron tositarinan tästä ihan muutaman viikon takaa. Nimenomaan kyseessä on tilanne, jossa tiedetään, missä asunnossa hatkanuori on. Edellisellä kerralla hän on avustettuna karannut ei sijoitetun vaan ulkopuolisen toisen nuoren kanssa, jolla on ollut 30 senttimetriä pitkä teräase mukanaan, ja sen avulla on lähtenyt. Sitten löydetään ja tiedetään, että nyt hän on siellä asunnossa, ja sinne menee kaksi sosiaalityöntekijää vastaanottamaan tätä tyttöä. Pyydetään, että saadaan virka-apua, ja virka-apua ei tule. Jatkossa olisi niin, että näitten sosiaalityöntekijöitten olisi sieltä huumekämpästä tai ihan mistä vaan kämpästä mentävä hakemaan nämä nuoret. Kyse on siitä, että näillä sosiaalityöntekijöillä ei todellakaan ole sellaista osaamista, että he pystyisivät näissä tilanteissa toimimaan. Virka-apupyynnöt eivät tällä hetkelläkään toimi, ja nyt tätä tilannetta kyllä vain pahennetaan.