Rydman Wille

Arvoisa herra puhemies! Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteista. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut vahvistamaan sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttavuutta sekä vaikuttavien menetelmien käyttöönottoa. Yhteen kootut palveluvalikoiman periaatteet tarjoaisivat lailla säädetyn arvopohjaisen kehikon palveluvalikoimaa koskevan päätöksenteon tueksi. Esityksen mukaan terveydenhuoltolaissa ja sosiaalihuoltolaissa säädettäisiin periaatteista, joiden mukaisesti palveluiden ja menetelmien kuuluminen palveluvalikoimaan ja niiden pois rajaaminen toteutetaan julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Periaatteet olisivat tarveperiaate, turvallisuus, vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus sekä läpileikkaavina periaatteina yhdenvertaisuus ja ihmisarvon loukkaamattomuus. Palveluvalikoimaa koskeva päätöksenteko perustuisi kokonaisharkintaan. Päätöksenteossa palveluvalikoiman periaatteita sovellettaisiin yhtäaikaisesti ja päätökset perusteltaisiin avoimesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettua lakia muutettaisiin niin, että palveluvalikoiman periaatteet tulisi ottaa huomioon hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksissa. Lisäksi ehdotetaan muutoksia tiettyihin erityislakeihin. Esityksen tavoitteena on edistää sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttavuutta sekä asiakkaiden ja potilaiden yhdenvertaisuutta. Tavoitteena on lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoimaa koskevien valintojen avoimuutta ja hyväksyttävyyttä sekä kansallisesti että hyvinvointialueilla. Vaikuttavuuden edistämisellä pyritään mahdollistamaan se, että hyvinvointialueet pystyisivät saamaan aikaan mahdollisimman paljon terveyttä ja hyvinvointia niille käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Terveydenhuollossa esitys mahdollistaisi palveluvalikoiman rajaukset esimerkiksi vähähyötyisten hoitojen osalta sekä vahvemman ennaltaehkäisyn ja terveyden edistämisen painottamisen. Terveydenhuollossa periaatteet otettaisiin lakimuutoksen voimaan tullessa käyttöön esimerkiksi terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston suositusten laadinnassa. Sosiaalihuollossa esitys vahvistaisi sisältöohjausta, vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta sekä rakentaisi nykyistä vahvempaa pohjaa vaikuttavuustiedon ja tutkimuksen sekä niiden hyödyntämisen vahvistamiselle. Palveluvalikoiman periaatteesta säätämisestä ei seuraa muutoksia hyvinvointialueiden tehtäviin, eikä esityksellä ole suoria vaikutuksia valtion talousarvioon. Palveluvalikoiman periaatteista säätämisellä olisi kuitenkin sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvua hillitseviä vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Kustannuksia hillitsevät vaikutukset perustuisivat palveluiden sekä niissä käytettävien menetelmien ja työmuotojen vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden vahvistumiseen. Vaikuttavimpien menetelmien käyttöönotolla ja kohdentamisella voidaan vastata asiakkaiden ja potilaiden tarpeisiin paremmin sekä vahvistaa ennaltaehkäisyä sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, mikä auttaa hillitsemään palvelutarpeiden kasvua. Esityksellä ehdotetaan, että palveluvalikoiman periaatteita sovellettaisiin jatkossa myös vankiterveydenhuollossa, valtion mielisairaaloissa annettavassa terveyden- ja sairaanhoidossa sekä korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollossa. Samalla ehdotetaan, että näissä palveluissa tulisi ottaa huomioon myös yhtenäiset hoidon perusteet, mikä edistäisi terveyden- ja sairaanhoidon yhdenvertaista toteutumista järjestäjätahosta riippumatta. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi vuoden alusta.

Arvoisa herra puhemies! On todellakin niin, että väestö ikääntyy. Sinänsä on erittäin myönteistä, että samalla kun väestö ikääntyy, niin yhä terveempinä pysytään yhä pidempään, ja sekin on myönteistä. Se varsinainen hoivan tarve keskittyy sitten nimenomaan sinne kaikista myöhäisimmässä vaiheessa elämää olevaan sairastamiseen ja vanhuuden tuomiin vaivoihin. Siihen valmistaudumme muun muassa sillä tavoin, että pyrimme pitämään julkisesta taloudesta mahdollisimman hyvin huolen, koska sellainen tilanne, jossa elämme kroonisesti yli varojen, on kaikista pahin uhka niille, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa tai jotka ovat kaikkein puolustuskyvyttömimpiä. On ilman muuta niin, että ne, jotka ovat vahvoja ja varakkaita, pärjäävät kyllä vaikkapa julkisen taloutensa romuttaneessakin kansakunnassa ja valtiossa, mutta nimenomaan niiden kaikkein köyhimpien ja kaikkein heikompien ja sairaimpien kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että huolehdimme siitä, että valtion taloudellinen tilanne pysyy edes siedettävänä.

Arvoisa herra puhemies! Silloin kun rahaa ei ole, joudutaan ikävien tosiasioiden kanssa tekemisiin. [Ben Zyskowicz: Paitsi demarit! — Välihuutoja] Tässä ollaan sellaisessa tilanteessa, niin kuin kaikki tiedämme, että tämä valtio velkaantuu ja tulee velkaantumaan vielä pitkään, 10 000:ta miljoonaa vuosittain ja enemmänkin. Se on vain kasvamaan päin. Korkomenot kasvavat, ja turvallisuustilanne ja puolustusmenot asettavat meitä erittäin vaikeaan asemaan. Leijonanosan valtion budjetista vievät sotemenot, ja silloin joudutaan arvioimaan sitä, mitkä ovat niitä päätöksiä, jotka ovat vähiten huonoja, silloin kun emme voi tehdä sellaisia päätöksiä, joita varsinaisesti haluaisimme tehdä. Se on oikein, että pyrimme pitämään kuitenkin Suomen ja itsemme ajurin paikalla. Siinä tilanteessa, missä ajaudumme kansakuntana ja valtiona lähinnä maksukyvyttömyystilaan, sen jälkeen tulevat IMF:n kaverit, jotka sitten määräävät sen, miten asiat menevät, ja näin emme halua missään nimessä toimia. Totean kuitenkin sen, että terveyskeskusmaksu voidaan vuoden aikana samassa terveyskeskuksessa periä korkeintaan kolme kertaa, [Puhemies koputtaa] ja tämä rajaa jo merkittävästi sitä, kuinka paljon yhdelle ihmiselle sitä maksukuormaa voi muodostua.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys koskien ambulanssikuljetusten ja ensihoitopalveluun sisältyvien kuljetusten rahoitus- ja järjestämisvastuun uudistamista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja. Kyse on kokonaisuudesta, jolla pyritään selkeyttämään järjestelmää, vahvistamaan hyvinvointialueiden toimintaedellytyksiä ja varmistamaan palvelujen saatavuus koko maassa. Esityksen keskeinen muutos on, että Kansaneläkelaitoksen maksamista sairaankuljetuksen korvauksista luovutaan. Samalla näiden kuljetusten rahoitus ja järjestämisvastuu siirretään kokonaisuudessaan hyvinvointialueille. Tämä koskee sekä ensihoitopalveluun sisältyviä kuljetuksia että niin sanottuja kiireettömiä ambulanssikuljetuksia, kuten siirto- ja kotiutuskuljetuksia, silloin kun potilaan tila ambulanssia edellyttää. Tavoitteena on yksinkertaistaa terveydenhuollon monikanavaista rahoitusjärjestelmää. Kun rahoitus ja järjestäminen ovat yhden tahon vastuulla, voidaan palveluja suunnitella ja toteuttaa nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Hyvinvointialueet voivat kokonaisvastuun myötä päättää, miten palvelut kullakin alueella järjestetään, ottaen huomioon alueelliset tarpeet, etäisyydet ja palvelurakenteen. Rahoituksen osalta uudistus on rakennettu pääosin kustannusneutraaliksi. Kansaneläkelaitoksen matkakorvausmenoista siirretään rahoitusta hyvinvointialueille ja samalla kohdennetaan FinnHEMSille ja Rajavartiolaitokselle Kelan korvaustilastojen perusteella määräytyvä osa. Ahvenanmaan osalta säädetään erillisratkaisusta, jolla turvataan maakunnan mahdollisuus järjestää vastaavat palvelut itsehallintonsa puitteissa. Uudistuksella on myös vaikutuksia asiakkaisiin. Jatkossa asiakasmaksut määräytyvät asiakasmaksulain mukaisesti, ja ne ovat keskimäärin hieman nykyisiä omavastuuosuuksia korkeampia. Samalla maksut kuitenkin kerryttävät sosiaali- ja terveydenhuollon maksukattoa, mikä suojaa erityisesti paljon palveluja käyttäviä. Esityksessä korostuvat myös asiakkaan asemaa turvaavat mekanismit: maksukatto, kohtuullistamissäännökset sekä viimesijainen toimeentulotuki. Esitykseen sisältyy myös asiakasmaksujen indeksisääntelyn uudistaminen. Jatkossa maksujen enimmäismäärät, käyttövarat ja tulorajat sidottaisiin hyvinvointialueindeksiin ja tarkistettaisiin vuosittain. Tällä pyritään siihen, että maksut vastaavat paremmin palvelujen kustannuskehitystä. Lisäksi käyttämättä jätetystä palvelusta perittävän maksun soveltamisalaa laajennetaan. Tavoitteena on vähentää hukkaan meneviä resursseja ja parantaa palveluiden saatavuutta. Lainsäädäntöön sisältyvät edellytykset, kuten velvoitteet tiedottamis-, ilmoittautumis- ja peruuttamismenettelyistä, vaatimus hyväksyttävän syyn puuttumisesta ja kohtuullisuusarviointi, turvaavat asiakkaan asemaa. Kokonaisuutena esitys tukee tavoitetta selkeämmästä ja paremmin ohjattavasta järjestelmästä. Se vahvistaa hyvinvointialueiden vastuuta ja mahdollisuuksia järjestää palvelut kokonaisuutena. Esityksen on tarkoitus tulla voimaan portaittain siten, että ambulanssi- ja ensihoitokokonaisuus tulee voimaan vuonna 2028 ja muu asiakasmaksusääntely jo tätä ennen.

Arvoisa herra puhemies! Haluan itsekin yhtyä niihin lukuisiin kiitoksiin, jotka on esitetty edustaja Suhoselle tämän ajankohtaiskeskustelun ottamisesta esille, koska tämä on todella akuutti, vakava ja tärkeä yhteiskunnallinen kysymys. Haluan kiittää myös siitä henkilökohtaisesta panoksestanne, jonka annoitte tälle keskustelulle tuomalla esiin oman taustanne. Se oli hyvin koskettavaakin kuultavaa. Tästä yhteiskunnallisesta ilmiöstä on todettava se, että tämä on valitettavasti kasvava ongelma, se, mitä meillä lastensuojelussa tapahtuu tai kuinka me saamme kiinni sellaisista lapsista ja nuorista, jotka suojelun tarpeessa olisivat. Lisäksi tällä on sekin vaikutuksensa, että kustannukset, mitä lastensuojelun kokonaisuudesta syntyy, ovat mittavat ja ne ovat kasvamaan päin. Myöskin asiakkuuksien ja huostaanottojen määrä on kasvussa. Paitsi että nämä ovat tietysti merkittäviä kustannuksia, nämä ovat kaikki myöskin inhimillisiä tragedioita, ja meillä on sen takia kaikki syyt ottaa nämä kysymykset aivan erityisen vakavasti, miettiä sitä, millä tavoin pystymme tekemään lastensuojelun paremmin, tehokkaammin ja fiksummin. Lastensuojelu ei saa olla bisnes. Sen pitää olla ennen kaikkea jotakin sellaista, jolla suojelemme ja pelastamme niitä lapsia. Lähtökohdan tosiaan tulee olla se, että yksikään ei jää apua vaille ja että kaikki saadaan pelastettua, jos se vain suinkin on mahdollista. Täällä on kuultu paljon arvokkaita puheenvuoroja, joitakin ehkä sellaisia, joista olisi syytä tehdä muutamia täsmennyksiä ehkä ennen kaikkea liittyen tähän palvelu-uudistustyöryhmään ja sen raporttiin. Siinähän on pitkälti kyse siitä, että sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain välillä on aika paljon synkronoimatonta. Näiden kahden lain heikko keskustelevuus keskenään on johtanut siihen, että meillä on myöskin päällekkäisiä palveluita, päällekkäisiä hallinnollisia prosesseja ja hyvin sekavia palveluketjuja, mikä sitten johtaa pitkälti siihen, että avun tarpeessa olevat perheet, lapset ja nuoret tulevat heitellyiksi vähän viranomaiselta toiselle, mikä ei tietenkään ole suotavaa ja mikä on paitsi tehotonta kustannusmielessä myöskin haitallista sille avun saamiselle, koska on äärimmäisen tärkeää, että palvelupolut myöskin toimivat. Tästä raportista täytyy todeta, että viimeksi eilen kävin siitä erinomaisen hyvän keskustelun lapsiasiavaltuutetun kanssa, joka oli vahvasti sitä mieltä, että tämä on juuri sitä, mitä pitääkin tehdä, ja luotan kyllä vahvasti hänen arvioonsa sen osalta. Se työryhmän raportti tarjoaa aika hyvän pohjan. Siitä, toteutetaanko siitä kaikkea ja millä aikataululla, varmaan käydään poliittisia keskusteluita vielä, mutta osa näistä päällekkäisyyksien purkamisista tuottaa säästöjä. Ne ovat sinänsä sellaisia toimenpiteitä, että ne kannattaisi tehdä siinäkin tapauksessa, että ne eivät tuottaisi säästöjä, mutta tässä tapauksessa hyvä puoli on se, että sen lisäksi, että ne ovat järkeviä toimenpiteitä itse lastensuojelun kannalta, hallinnollisten päällekkäisyyksien purkaminen synnyttää myöskin säästöjä, ja ainakin osa tälle sektorille suunnitelluista sopeutustoimenpiteistä pystytään kattamaan tätä kautta. Hallitus tosiaan toteuttaa myöskin lastensuojelun kokonaisuudistuksen, josta ensimmäinen osa täällä eduskunnassa on jo käsittelyssä, ja toinen osa tulee toivottavasti mahdollisimman pian tänne. Tähän liittyy vahvasti myöskin useissa puheenvuoroissa esille nostetut hatkanuoret. Näitä saamme lukea uutisista traagisen usein, eli tällaisia tapauksia lapsista, jotka ovat karanneet sijoituspaikastaan, ja valitettavasti usein käy todellakin niin, että melkein jo samana iltana ollaan sitten jossakin epämääräisessä asunnossa, jossa tarjotaan huumeita, jossa tapahtuu hyväksikäyttöä ja kaikkea mahdollista tällaista. Sen takia ne toimenpiteet, joita hallitus on esittänyt sen hyväksi, että hatkanuoret pystyttäisiin saamaan nopeammin kiinni ja siten myöskin säästettyä traagisemmilta toimenpiteiltä, ovat erittäin tarpeellisia. Vielä muutama huomio: Ensinnäkin, luonnollisestikin on niin, että mitä varhaisemmassa vaiheessa päästään näihin asioihin kiinni, sitä pienemmillä sekä taloudellisilla että inhimillisillä kustannuksilla selviämme. Toivon, että pystymme siirtämään painopistettä sieltä jälkihuollosta pikemminkin sinne varsinaiseen lastensuojeluun, mahdollisimman varhaiseen puuttumiseen, ja siten saamme myöskin tätä ikävässä kasvusuunnassa ollutta ilmiötä hillittyä. Raskaammista rajoitustoimenpiteistä on syytä todeta se, että se koskee ennen kaikkea näitä nuoria, jotka oireilevat erittäin vahvasti rikollisuuden tai huumeiden kanssa ja joiden oman ja muiden turvallisuuden kannalta on parempi, että he ovat raskaampien rajoitustoimenpiteiden piirissä. Kuten monessa puheenvuorossa tuli todetuksi, niin ilman muuta perhehoito on parempi vaihtoehto kuin se, että sijoitetaan jonnekin perhehoidon ulkopuolelle tai laitoksiin. Se on myöskin edullisempaa, se on inhimillisempää. Haasteena meillä on se, että vapaaehtoisia perheitä ei ole ollut ihan niin paljon käytettävissä kuin vaikkapa Norjassa, mutta tähän pyrimme löytämään ratkaisua, millä perheitä pystyttäisiin paremmin siihen kannustamaan. Ja toden totta on niin, että ensisijaisesti mieluummin sukulaisen luokse kuin jonnekin ulkopuolelle. Haluan kiittää eduskuntaa erinomaisen hyvästä keskustelusta ja edustaja Suhosta tämän aiheen esille ottamisesta.