Räsänen Hanna

Arvoisa puhemies! Keskustan valiokuntaryhmän mielestä hallitus on hukannut vuonna 2023 toimeenpannun soteuudistuksen punaisen langan. Perusajatuksena oli vahvistaa perustason sotelähipalveluja, jotta kasvavat paineet vaativampiin ja kalliimpiin palveluihin ja hoitoihin pysyisivät hallinnassa. Hallitus on toteuttamillaan jokavuotisilla hyvinvointialueiden rahoitusleikkauksilla ja pakkoliitosuhkailuilla pakottanut hyvinvointialueet säästämään juuri näistä tärkeistä sotelähipalveluista. Myös jatkuvat asiakasmaksujen korotukset ovat vaikeuttaneet hoitoon hakeutumista ja pääsyä sekä luottamusta julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Pidämme myös käsittämättömänä, että hyvinvointialueiden ohjausvaltaa on siirretty sosiaali- ja terveysministeriöstä valtiovarainministerille, jolla ei ole sosiaali- ja terveyspalveluja koskevaa osaamista. Samaan aikaan, kun hyvinvointialueilla on leikattu rahoitusta, on hallituksella riittänyt yllin kyllin rahaa pönkittää yksityisiä terveysjättejä. Tuo raha on pääsääntöisesti valunut yksityislääkärijättien kohonneisiin palkkioihin ilman, että se olisi lisännyt siellä käyntejä parantaen hoitoonpääsyä, mikä on hallituksen kertoma peruste. Hallituksen välinpitämättömän sotepolitiikan takia Suomeen on kuluvalla hallituskaudella muodostunut kolmenlaisia hyvinvointialueita: 1) alueet, jotka pystyvät kattamaan alijäämänsä ilman lisäaikaa, 2) alueet, joille lisäaikaa voidaan myöntää hakemuksesta enintään vuoteen 29 saakka, ja 3) alueet, joille lisäaikaa ei myönnetä ja jotka joutuvat taloudelliseen arviointimenettelyyn. Arvoisa puhemies! Keskustan valiokuntaryhmä katsoo, että puheena oleva esitys jatkaa hallituksen nuivaa julkisiin sotepalveluihin kohdistuvaa politiikkaa. Puheena oleva esitys on ensisijaisesti valtiontalouden säästölaki. Sen tavoitteena on vähentää hyvinvointialueiden rahoitusta 390 miljoonaa euroa vuoden 29 tasossa samaan aikaan, kun väestön ikääntyminen jatkuu ja kasvattaa ihmisten palvelujen tarvetta. Eikä tässä vielä kaikki. Nyt puheena olevan leikkauksen lisäksi huhtikuun 2026 kehysriihessään hallitus päätti uusista, noin 106 miljoonan euron leikkauksista hyvinvointialueiden rahoitukseen. Hallitus päätti myös kasvattaa jälleen kerran tuntuvasti asiakasmaksuja, joiden laskennallisia euromääräisiä vaikutuksia se tulee leikkaamaan pois hyvinvointialueiden rahoituksesta. Niin ikään hallituksen päättämät tuntuvat rahoitusleikkaukset sotejärjestöiltä tulevat kasvattamaan varmasti julkisten sotepalveluiden kysyntää. Tämä on itse asiassa aivan täysin järjenvastaista. Näillä päätöksillä ihmisten luottamus julkisiin sotepalveluihin rapautuu. Yhä useammalla ei ole enää varaa käyttää edes julkisia terveyspalveluita. Eikä hallitus säästä edes vainajilta, vaan lähettää heillekin vielä lisälaskun asettamalla vainajille säilytysmaksun, mikä on kymmenen euroa vuorokaudessa. Me valiokuntaryhmänä kävimme läpi näitä kaikkia rahoitusleikkauksia, mitä hallitus on tällä kaudella tehnyt, ja toteamme sen, että vaikka rahoituslaki ei ollut sellainen kuin sen olisi pitänyt alun perin olla, ja vaikka siinä on oikeasti valuvikoja, niin tämmöisellä räpeltämisellä hallitus ei kyllä tätä hyvinvointialueitten tilannetta saa korjattua. Keskustan ryhmän mielestä tarvitaankin hyvinvointialueiden rahoituslain kokonaisuudistus, ja se ei voi odottaa seuraavia vaalikausia, vaan se työ on aloitettava hallituksen toimesta jo nytten. Teimme valiokunnassa meidän vastalauseessa pitkän listan esityksiä, mitä korjauksia keskusta tekisi tähän rahoituslakiin. Teimme luettelon välittömästi tehtävistä korjauksista ja myös pitkän aikajänteen korjauksista, ja ne kaikki ovat luettavissa sieltä keskustan vastalauseesta numero 2. Olemme sitä mieltä, että tämmöisillä pienillä näennäisillä uudistuksilla, missä joillekin lisätään rahoitusta ja joiltain otetaan pois, sotea ei todellakaan korjata. Teen vastalauseen 2 mukaisen hylkyesityksen tälle laille.

Arvoisa puhemies! Pääministeri kyseli joku aika sitten, miten siellä keskellä oikein voi olla, ja voin kyllä sanoa, että täällä keskellä voi olla erinomaisen hyvin nyt, kun tätä keskustelua on tässä kuunnellut vasemman ja oikean laidan välillä. Keskustan valiokuntaryhmässä myös pohdimme tätä lakia hyvin tarkkaan ja kuuntelimme tarkalla korvalla asiantuntijoita, joita myös oli paljon siellä. Luimme erittäin tarkasti muiden valiokuntien lausunnot. Lain säätäminenhän on aina asioitten puntarointia. Jos tässäkin laissa mietimme, niin meillä oli yksityisyydensuoja, meillä oli viranomaisten tiedonsaantioikeus, meillä oli se henkilö, kuka kulloinkin on kohteena, olipa hän sitten marjametsään eksynyt ikäihminen tai olipa hän sitten rikollinen siellä sairaalassa. Pakko on tehdä kokonaisharkintaa ja näitten olemassa olevien tietojen puitteissa tehdä päätöksiä. Kyllä me valiokuntaryhmänä päädyimme siihen, että me tuemme tätä hallituksen esitystä. Yksiselitteisesti, kun tässä menee niin kuin äsken kuultiin edustaja Limnellin toimesta, kuinka maailmakin muuttuu, meidän on varauduttava siihen, että Suomikaan ei todellakaan ole enää lintukoto. Meidän lainsäätäjien tehtävä on sitten huolehtia siitä, että viranomaisilla on kaikki työkalut tehdä heidän työtään, ja keskustan valiokuntaryhmä on tämän lain takana.

Arvoisa puhemies! Keskustan valiokuntaryhmä pitää kyseenä olevaa esitystä oikeansuuntaisena, mutta samalla pidämme sitä kyllä aivan riittämättömänä, ja ennen kaikkea se on hyvinvointialueita eriarvoistava. Hyvinvointialueitten alijäämät ovat syntyneet pääasiassa hyvinvointialueista riippumattomista syistä. Ne liittyvät tähän uudistuksen käynnistysvaiheeseen, rahoitusjärjestelmän epätarkkuuksiin sekä myös poikkeuksellisiin kriisiolosuhteisiin, ja myös alkurahoitus oli alimitoitettu. Tässä tilanteessa lisäajan myöntäminen on todellakin tärkeää. Tämä mahdollistaisi paljon hallitumman siirtymän hyvinvointialueille ja ennen kaikkea suunnitelmallisen taloudenpidon ja jatkuvuuden. Suurena riskinä näemme myös valiokuntaryhmässä sen, että mikäli jatkoaikaa ei tule vähintään sinne vuoden 2030 loppuun asti, niin hyvinvointialueille tulee suuri riski ajautua arviointimenettelyyn. Tämä taloudellinen arviointimenettely käytännössä tarkoittaisi sitä, että hyvinvointialue ei pystyisi itse päättämään omista asioistaan ja päätösvalta menisi valtiovarainministeriölle. Kun tiedämme valtiovarainministeriön rahanpidon ja taloudellisen tilanteen, niin siellä myös varmasti pidettäisiin kiinni tästä päätösvallasta. Valtiovarainministeriössähän ei ole sote-osaamista, joten tässä on myös riski, että silloin mennään eurot edellä eikä ihminen edellä. Tästä oikeastaan voisi varoittavana esimerkkinä ottaa myös Lapin hyvinvointialueen tilanteen. Valtiovarainministeriöhän haastoi hiljattain Lapin hyvinvointialueen oikeuteen, koska se muutti arviointiryhmän päätöstä sopeuttamisen kohteista. Tämä on meidän mielestä se kauhuskenaario, mihin saatetaan sitten joutua, jos tähän arviointimenettelyyn lähdetään laajemmin eri hyvinvointialueitten kohdalla. Keskustan valiokuntaryhmä pitää kestämättömänä, mikäli valtiovarainministeriölle keskitetään päätösvalta alijäämien kattamisajan pidentämisestä ja arviointimenettelyyn joutumisesta sekä sopeutustoimista. Kohteenahan ovat aina sotepalvelut ja ennen kaikkea ihmiset ja sotealueen työntekijät, ja tämä puheena oleva esitys on jälleen yksi askel väärään suuntaan, yksi askel lisää keskittämisen suuntaan ja ministeriön johtamiseen. Tämä vaarantaisi sotepalvelut, ja se myös rapauttaisi ihmisten luottamusta julkisiin sotepalveluihin. Me olemmekin esittäneet ja ehdottaneet, että hyvinvointialueiden alijäämien kattamisaikaa pidennettäisiin enintään vuoden 2030 loppuun saakka sellaista hakeville, ja yhdenkään hyvinvointialueen päämäärä ei ole varmasti olla kattamatta näitä alijäämiä. Kaikilla hyvinvointialueilla on tahtotila kattaa ne alijäämät, ja eivät ne halua niitä roikottaa myöskään taseessa vuodesta toiseen. Me todellakin keskustassa luotamme hyvinvointialueen päättäjiin. Siellä on osaamista, tietoa, sen alueen tilanteista, ei todellakaan pelkästään ministeriössä. Me olemme keskustassa jättäneet vastalauseen tähän, ja esitänkin keskustan vastalauseen 2 mukaisia pykälämuutosesityksiä.

Arvoisa puhemies! Keskustan lähtökohta tässä keskustelussa on selvä: turvallisuus on perusoikeus. Se tarkoittaa, että jokaisella suomalaisella on oikeus turvalliseen elämään asuinpaikasta riippumatta. Turvallisuus ei saa olla kiinni postinumerosta. Valtiovallan on kannettava vastuunsa koko Suomesta ja kaikista suomalaisista. Turvallisuus on arjen sujuvuutta, yhteiskunnan vakautta ja luottamusta siihen, että apu tulee silloin kun apua tarvitaan. Siksi turvallisuuden on oltava kaiken päätöksenteon ytimessä. Sisäistä ja ulkoista turvallisuutta ei voi enää erottaa toisistaan. Elämme ajassa, jossa turvallisuusympäristö on muuttunut pysyvästi. Uhkat ja häirinnät ovat monimuotoisempia, rajat ylittäviä ja yhä vaikeammin ennakoitavia. Rikollisuus on kansainvälisempää, ammattimaisempaa ja kovempaa. Nyt kelloja on käännettävä kokonaisturvallisuuden aikakaudelle, jossa varautuminen, viranomaisyhteistyö ja yhteiskunnan kriisinkestävyys kulkevat käsi kädessä. Arvoisa puhemies! Myös kulloinkin harjoitettavalla politiikan suunnalla on suuri merkitys. Ei ole yhdentekevää säätää hankintalain kaltaista lainsäädäntöä, joka pakottaisi suuren joukon kuntia ja hyvinvointialueita pois toimivista ja turvallisista tietojärjestelmistä. Valtion kyberturvallisuusjohtajan mukaan tulossa oleva muutos vaarantaisi vakavasti kyberturvallisuutta. Ihmisten turvallisuudentunteen ja avunsaannin kannalta ei ole samantekevää lakkauttaa poliisiasemia eikä vetää valtion kaikkea läsnäoloa pois seutukaupungeista tai maaseudulta, eikä ole merkityksetöntä leikata sotepalveluista tavalla, joka heikentää kriiseihin varautumista ja niihin vastaamista. Niin ikään ei ole yhdentekevää heikentää turvallisuusviranomaisten toimintakykyä juustohöylämäisillä hallinnon leikkauksilla. Tätä kaikkea tämä hallitus kuitenkin tekee. Keskustan vakava viesti hallitukselle on, että turvallisuutta ei rakenneta kaikkea keskittämällä. Sitä rakennetaan pitämällä koko Suomi mukana. Kokonaisturvallisuudesta huolehtiminen on investointi koko Suomen vakauteen, hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Arvoisa puhemies! Sisäisen turvallisuuden merkitys on kasvanut Suomen Nato-jäsenyyden myötä. Viranomaisten tehtävät lisääntyvät. Siksi viranomaisille on turvattava riittävät voimavarat. Osa poliisin, Rajavartiolaitoksen ja pelastustoimen työstä tukee suoraan puolustusta ja liittokunnan velvoitteita. Siksi ainakin poliisia, pelastustoimea ja Kyberturvallisuuskeskusta olisi perusteltua tarkastella osana turvallisuusmenojen noin 1,5 prosentin bruttokansantuotteen osuutta, kun Rajavartiolaitoksen menoja sisältyy jo laajemmin noin kolmen ja puolen prosentin kokonaisosuuteen. Lisäksi on varmistettava nopea ja kohdennettu varoittaminen drooniuhkista. Viimeistään viime viikon perjantain tapahtumat osoittivat, että droonien havaitsemis- ja torjuntakykyjen vahvistamisen lisäksi kansalaistiedottamisessa on todellakin parantamisen varaa, jotta luottamus viranomaistoimintaan palautuisi ja säilyisi. Järjestelmien on kyettävä välittämään selkeä tieto ilman viivytystä suoraan uhka-alueella oleville, kohdennetusti. Pelkkä varoittaminen ei kuitenkaan riitä, mikäli kansalaiset ja yhteiskunta eivät tiedä, kuinka varoittamisen jälkeen tulisi toimia. Tällä sektorilla riittää hallituksella ja erityisesti sisäministerillä reilusti petrattavaa. Nyt tarvitaan päätöksiä, poliittista ohjausta ja toimeenpanoa. Suomi ei voi käyttää vuosia siihen, mitä esimerkiksi Ukrainassa saatiin jalalle aivan muutamassa päivässä. Myös hajautettu pelastustoimi on tae sille, että riittävät pelastuspalvelut toimivat koko maassa. Siksi keskusta ei kannata pelastustoimen valtakunnallistamista. Arvoisa puhemies! Turvallisuus ei ole vain viranomaistoimintaa. Kunnilla, kaupungeilla ja järjestöillä, samoin kuin kansalaistoiminnalla ja ihmisten omatoimisuudella, on tärkeä rooli ihmisten arjen turvallisuuden vahvistamisessa. Arjen turvallisuus on koko yhteiskunnan yhteinen tehtävä. Turvallisuus on myös yhteistyötä, yhteisöllisyyttä, ennalta ehkäisyä ja vastuuta toisistamme. Kun nuoria tuetaan, yksinäisyyttä ehkäistään ja ihmisten varautumista vahvistetaan, samalla rakennetaan koko yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus muodostavat yhteisen kokonaisuuden. Kun huolehdimme turvallisuudesta, huolehdimme samalla koko Suomen elinvoimasta ja yhtenäisyydestä ja meidän yhteisestä tulevaisuudesta.

Arvoisa rouva puhemies! Mikäli nyt käsittelyssä oleva laki menee läpi eduskunnasta esityksen mukaisena, se tulee kostautumaan meille suomalaisille valtavana tietoturvariskinä, yhteiskunnalle kalliina ja kunnallisia palveluja alas ajavana lakina. Siitä tulee historiallinen kokoomuksen keskittämisen monumentti, millä pyyhitään pienet kunnat pois Suomen kartalta — kaikki tämä perussuomalaisten tuella. Lähes 700:sta lausunnonantajasta noin 85 prosenttia suhtautuu lausuntokierroksella olleeseen hankintalakiluonnokseen vähintäänkin kriittisesti. Joukossa oli myös ministeriöitä. Silti hallitus ajaa härkäpäisesti esitystään läpi. Kyse on kyberturvallisuudesta, huoltovarmuudesta, ruokahuollosta, palkkahallinnosta ja pesulapalveluista, ja putken päässä on aina palveluja tarvitseva ja veroja maksava ihminen. Lausuntokierroksella kritiikki koski ennen kaikkea puutteellista ja kiireessä tehtyä valmistelua, kunnille aiheutuvia huomattavia kustannuksia sekä suurta hallinnollista kuormaa. Myös tuo hatusta vedetty kymmenen prosentin sidosyksikön omistusraja koettiin hankalaksi ja kyseenalaiseksi. Myös huoltovarmuus ja kyberturvallisuus voivat vaarantua, sekä kunnallinen itsehallinto ja palveluiden vakaus ovat uhattuina. Lausunnonantajien mukaan markkinat eivät pysty vastaanottamaan yhtäaikaista kilpailutusvyöryä, jos markkinoita ylipäätäänkään on tarjolla kaikkialla Suomessa. Silmiinpistävintä valmistelussa oli vaikutusarvioiden sivuuttaminen. Siihen kiinnittivät huomiota ensin lausunnonantajat ja sen jälkeen lokakuussa 25 lainsäädännön arviointineuvosto. Hallituksen halua runnoa kiistanalainen lakiesitys läpi kuvaa hyvin myös se, että tammikuussa 26 oikeuskansleri pysäytti esityksen etenemisen valtioneuvoston istuntoon, koska esityksessä pyrittiin välttämään esityksen vieminen eduskunnan perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Myöskään lakimuutoksen vaikutuksia erityisesti sen aiheuttamista kustannuksista kunnille ei oltu arvioitu riittävästi. Hankintalain muutoksen laajoja vaikutuksia julkisen sektorin kriittiseen tukipalvelukenttään ei tunnisteta lausunnoilla olevissa työryhmän mietinnöissä. Arvoisa puhemies! Teen itse työtä täällä eduskunnassa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden parissa. Tässä maailmantilanteessa pidän tätä lakia järjettömänä myös turvallisuuden näkökulmasta. Kerron tässä esimerkin Itä-Suomesta: ISLAB hyvinvointiyhtymä tuottaa laboratoriopalvelut Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon hyvinvointialueille. ISLABin hyvinvointiyhtymä on in-house-yhtiöiden pienomistaja. Hyvinvointiyhtymän tuottamat laboratoriopalvelut ovat kriittisiä terveydenhuollolle 24/7, jokaisella hetkellä ja kaikissa tilanteissa. Vuositasolla yhteisessä turvatussa verkossa liikkuu noin miljoona näytettä. Laboratoriopalveluille välttämätöntä on häiriötön ja turvallinen tietoliikenne. Kyseessä ovat arkaluontoiset henkilötiedot, ja potilasturvallisuuden kannalta toiminnan häiriöttömyys on erittäin kriittistä. Suuri huoli tässä hallituksen esityksessä kohdistuu juuri ict-palvelujen käytännön toteutukseen avoimilla kilpailutusmarkkinoilla tietoturvan, häiriöttömyyden, huoltovarmuuden ja valmiuden näkökulmasta. Nyt ISLAB käyttää hyvinvointialueiden kanssa yhteistä verkkoa, mikä on runkoverkko, ja 24/7-tietoturvavalvontaa. Tähän verkkoon on viime vuosina merkittävästi panostettu tietoturvan, häiriöttömyyden ja huoltovarmuuden näkökulmasta. Miettikää sitten näitä pienien kuntien tilanteita. Tietoturvallista yhtenäistä infraa on rakennettu vuosia, ja merkittävä osa julkista sektoria jäisi jatkossa tämän yhtenäisesti järjestetyn infran ja sen ympärille rakennettujen palveluiden ulkopuolelle. Ja kun mietitte, mitä palveluita siellä verkossa on, siellä on kriittisiä toimintoja, kuten oppilaitosten ja henkilöstöhallinnon sekä energia- ja vesihuoltojärjestelmän verkkoja — erittäin kriittisiä turvallisuuden kannalta. Voisi sanoa, että eikä tässä vielä kaikki. Hallituksen esityksessä valtion kyberturvallisuusjohtaja arvioi vaikutusten olevan aivan kestämättömiä: ”Valtion kyberturvallisuusjohtajan näkemyksen mukaan käytettävissä olevan kyberturvallisuuden osaamis- ja tietotaso romutettaisiin uudistuksen toteutuessa, sillä nykyisissä yhteistyörakenteissa osaaminen on ollut käytettävissä ja turvaamassa palveluiden jatkumista yhteisesti sidosyksiköiden kautta. Edelleen kyberturvallisuusjohtajan arvion mukaan vaikutukset olisivat nykyiset, koko ajan lisääntyvät uhkakuvat huomioiden, täysin kestämättömiä.” Arvoisa puhemies! Luulisi edes rahan merkitsevän hallitukselle, jos ei tietoturvan. Hallitus myöntää, että kertaluontoiset kustannukset kunnille ja hyvinvointialueille olisivat jopa 410—450 miljoonaa euroa, eivätkä tässä ole välttämättä edes kaikki kustannukset mukana. Kuntaliitto on aiemmin arvioinut kustannukset 600 miljoonaksi euroksi, ja tälle hallituspuolueet nauravat. Olenkin sitä mieltä, että jos talous ei ole kerran syynä tähän hallituksen esitykseen eikä turvallisuudesta välitetä, niin tässä ei ole mitään muuta kuin ideologinen tausta keskittämisestä. Tällä halutaan ajaa pieniä kuntia alas, seuraavaksi halutaan ajaa alas hyvinvointialueita ja maakuntaliittoja. Tämä on kaikkien aikojen keskittäjähallitus.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että nyt muutamat hyvinvointialueet saavat sitä lisäaikaa, mutta olen todellakin huolissani niistä hyvinvointialueista, mitkä eivät saaneet lisäaikaa. Siellä alueillahan on tehty jo valtavasti työtä ja tehty toimenpiteitä, ja kyllä tämä tervehtyminen on puhtaasti hyvinvointialueitten ansiota — sanotaanko näin, että hallituksesta huolimatta. Sain tänä aamuna puhelun heti aamutuimaan eräältä ikäihmiseltä, ja täytyy sanoa, että en ole ihan äsken niin tuskaista, itkuista puhelua saanut. Hän oli aidosti, vilpittömästi huolissaan omasta ikääntymisestään ja hoivasta ja siitä, missä häntä hoidetaan ja joutuuko hän kuinka kauas läheisistään. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä hyvinvointialueet ovat joutuneet tekemään tosi rankkoja päätöksiä — varsinkin kun täällä vielä toinen ministeri on vienyt rahoitusta ja toinen ministeri sitten moittii hyvinvointialueitten päättäjiä. Haluaisin kysyäkin nyt: Mikä on teidän viesti tälle ikäihmiselle, joka varmaan seuraa myös tätä keskustelua? Täytyykö hänen olla huolissaan nyky-Suomessa ikääntymisestä?