Räsänen Joona

Arvoisa puhemies! Vaikka monesti mieli tekee, niin yritän näissä vuosiluvuissa nyt suurin piirtein pysyä vielä täällä suunnitelmakauden sisällä enkä lähde ihan hirveän pitkälle tästä poikkeamaan. Arvoisa puhemies! Ehkä tuon vuoden 27 osalta on paikallaan vielä muutama huomio todeta, joita olen tässä eniten itse ihmetellyt, koska kuitenkin vuosi 27 on vielä tämän hallituksen vallassa ja sitten niiltä tulevilta vuosilta vastuu siirtyy tulevalle hallitukselle. Arvoisa puhemies! Ehkä kaikista epäoikeudenmukaisimpia arvovalintoja, joita nyt sitten vielä tässä kehysriihessäkin hallitus päätti liittyen nimenomaan ensi vuoteen, liittyy näiden korvaavien säästötoimenpiteiden etsintään, joilla hallitus todella joutuu korvaamaan aikaisempia linjauksia, jotka eivät ole toteutuneet. Jälleen jotenkin kävi niin, että suurimmat säästöthän hallitus kohdentaa julkisiin sosiaali‑ ja terveyspalveluihin. Ymmärrän sen, että sosiaali‑ ja terveyspalveluiden kokonaisuus on meidän valtion talousarviosta todella iso osa. Kun hyvinvointialueiden rahoitus katsotaan, niin paineethan ovat kohta siellä 30 miljardin tasolla, mutta silti jään kyllä kysymään, eikö todella nyt muuta säästettävää löydy tilanteessa, missä meillä julkinen talous on kroonisesti alijäämäinen ja meillä valitettavasti talous‑ ja työllisyyskehitys on erittäin huonoa, kuin että me laitamme nyt sitten tässä vaalikauden viimeisinä vuosina entisestään sairaat ja vanhukset maksamaan tätä politiikan epäonnistumista. En pidä tätä kovin järkevänä, varsinkaan tilanteessa, missä julkisissa sosiaali‑ ja terveyspalveluissa on tehty kovaa karsintaa ja samalla on ollut kuitenkin mahdollisuus tämän investointiohjelman puitteissa tukea yksityistä terveysbisnestä. Voisin kuvitella, että ihmisten näkökulmasta sosiaali‑ ja terveyspalveluissa hoitoonpääsy on kuitenkin se tärkein asia. Nythän on todella käynyt niin, että johtuen siitä, että hallitus tätä hoitotakuuta pidensi, lääkärille pääsyn aika on pidentynyt Suomessa. Kun moni aina sanoo, että tämä on taloudellinen kysymys, niin meillä löytyy kuitenkin niitä hyvinvointialueita, joissa siis nykyisilläkin resursseilla, ilman että tämä erillisrahoitus on sieltä pois otettu, on pystytty pitämään hoitotakuu kahdessa viikossa ja edelleen huolehtimaan siitä, että ihmiset pääsevät hoitoon silloin, kun sitä hoitoa tarvitsevat. Senpä takia totean, että sitä, että samanaikaisesti hoitoonpääsyä halutaan heikentää julkisissa sosiaali‑ ja terveyspalveluissa ja vastaavasti sitten parantaa yksityisissä sosiaali‑ ja terveyspalveluissa, en pidä kestävänä linjana varsinkaan, kun nyt sitten vielä kirsikkana kakun päälle asiakasmaksuja ollaan nostamassa monin paikoin jo Euroopan korkeimmiksi. Ajattelisin, että kyllä meillä muutakin säästettävää tässä valtion yli 90 miljardin kokonaisuudessa on kuin pelkästään ne julkiset sosiaali‑ ja terveyspalvelut.

Arvoisa puhemies! Toivoisin nyt, valtiovarainministeri, että vastaisitte, onko sitä rahaa vai eikö sitä ole. Kun olen ymmärtänyt, että meidän julkinen talous on ihan todella kurjassa tilanteessa — näin heikossa tilanteessa se ei ole ollut miesmuistiin — niin rahaa ei pitäisi olla. Ja olen ymmärtänyt, että kun olemme täällä salissa monia asioita käsitelleet, niin sitä rahaa ei ole yhteiskunnan heikompiosaisille, sitä ei ole julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, sitä ei ole yhtään enempää vanhustenhoivaan eikä moniin muihin tarpeisiin, palveluihin, joita varmasti me kaikki haluaisimme parantaa. Mutta jostain kumman syystä nyt todella näyttää siltä, että teillä on rahaa miljardi euroa keventää yritysten verotusta ensi vuonna — tämä miljardi veroja kevennetään siis velaksi, ja alijäämä pahenee. [Perussuomalaisten ryhmästä: Joskus vähemmän on enemmän!] Siis velkaantuminen pahenee, niin että nyt kysyn: voitaisiinko nyt lyödä kättä päälle ja todeta, että sitä rahaa ei ole ja jätetään tämä yhteisöveron alennus tekemättä, ja sitä kautta julkinenkin talous olisi jonkun verran paremmassa kunnossa? [Jani Mäkelä: Käsi pois taskusta!]