Eerola Juho

Kiitokset, arvoisa rouva puhemies! Kiitokset myös ympäristövaliokunnalle ja edustaja Perholehdolle mietinnön esittelystä. — Tämä pyörähti nopeasti myöskin lakivaliokunnassa lausunnon muodossa, ja sen pohjalta uskallan muutaman sanan sanoa. Vaikka tässä nyt oli vastalausetta esitetty, itse kyllä pidän näitä esitettyjä muutoksia ihan kaikilta osin hyvinä. On ollut paljon juttua näistä kammovuokralaisista, joista sitten vuokranantajat ovat joutuneet kärsimään, ja omaisuus on ollut siinä sitten vaakalaudalla. Tämä kyllä jonkun verran enemmän ehkä parantaa, totta, vuokranantajan asemaa, mutta en pidä sitä ollenkaan välttämättä huonona asiana, ja kyllä täältä nyt tosiaan vuokralaisellekin jotain hyvää löytyy. Tämä sähköinen asiointi on tässä erinomaisen hyvä juttu, että nämä tiedoksiannot perinteisen kirjeen ja kirjatun kirjeen rinnalle saadaan viimein. Se on ainakin ihan nykyaikaa. Sitten jatkossa nämä vuokrasopimukset ja lain tarkoittamat ilmoitukset voidaan tehdä sähköisesti ihan lain tasolla, ja käyttöön otetaan uusia tiedoksiantotapoja, kuten vaikka tämmöinen tekstiviestimenettely. Tätä, mitä edustaja Perholehto vähän kritisoi, todellakin pidän ihan hyvänä, että vuokranantajan irtisanomisaika lyhenee kuudesta kuukaudesta neljään kuukauteen, kun vuokrasuhde on sen yli kaksi vuotta kestänyt. Purkamisperusteita täsmennetään ja laajennetaan — tässäkin se ”erittäin painava syy”, niin kuin vähän muuallakin. Ei luoda uutta purkuperustetta, vaan sitä nykyistä purkusääntelyä täsmennetään ja laajennetaan ja annetaan tuomioistuimille ja muille, ketkä lakia soveltavat, selkeämpi kriteeristö. Tämä erittäin painava syy ei laajennu tavalliseksi purkuperusteeksi, mutta sen käyttöalaa ollaan sitten täsmentämässä sillä viisiin, että aidosti kestämättömät vuokrasuhteet voidaan päättää ilman mitään kohtuuttomia viiveitä. Vakuus on palautettava tai pidätettävä 14 päivän määräajassa vuokrasuhteen päättymisestä, ja sitäkin pidän tervetulleena uudistuksena. Tästä pidätyksestä on aina annettava kuitenkin kirjallinen, perusteltu ilmoitus, ja aiheettomasta pidättämisestä sitten seuraisi myöskin korvausvastuuta. Vuokralaisen on tulevaisuudessa ilmoitettava huoneistossa asuvat henkilöt, heidän yhteystiedot ja asumisen peruste. Alaikäisten tietoja sitten rajataan kuitenkin tietosuojasyistä, ja vuokralaisen ei siis tarvitse ilmoittaa alaikäisten nimiä eikä henkilötunnuksia, syntymäaikoja ynnä muuta tämän tällaista. Riittää, että vuokranantajalle kerrotaan huoneistossa asuvat alaikäiset ja heidän määrä. — Arvoisa puhemies, pikkasen tulee vielä lisää asiaa, niin että vaihdan paikkaa ja astun muutaman askelen ylöspäin, [Puhemies: No niin, selvä pyy. — Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle] ja kun olen saapunut korokkeelle, niin jatkan sitten puhettani täältä. Tästä vuokran tarkistamisesta nimittäin halusin vielä muutaman sanan sanoa: Eli vuokranantajan on aina ilmoitettava kirjallisesti vuokrankorotuksesta, ja korotus voi jatkossa tulla voimaan aikaisintaan kuukauden kuluttua siitä, kun se on ilmoitettu, ja nämä takautuvat perinnät sitten kielletään. Eli kyllä tässä myös vuokralaisellekin jotain tulee, eikä pelkästään vuokranantajalle. Sitten tupakointiin, mitä jotkut harrastavat vielä, tulee muutoksia: Eli lähtökohtana on, että tupakointikielto uusissa vuokrasuhteissa on voimassa, ellei sitten siitä erikseen toisin olla sovittu. Tätä kieltoa ihan oikein perustellaan sekä terveydellä että myöskin asumisrauhalla ja muiden ihmisten viihtyisyydellä. Tavoitteena tosiaan on, niin kuin kuultiin, että nämä lait tulevat voimaan nyt jo tulevana syksynä 2026, suunnilleen sitten kolmen kuukauden kuluttua, kun ne on tässä talossa hyväksytty ja vahvistettu. — Kiitokset.

Arvoisa herra puhemies! Tämän hallituksen esityksen tarkoituksena on, että helpotetaan kansainvälisen avun vastaanottamista kriisi- ja häiriötilanteissa mahdollistamalla ulkomaisten terveydenhuollon ammattilaisten eli todellisten kansainvälisten moniosaajien työskentely Suomessa ilman kansallisia ammatinharjoittamislupia, rekisteröintiä tai muutakaan viranomaisvalvontaa. Muutos, kuten tässä ollaan tänään jo moneen kertaan kuultu, koskee tilanteita, joissa Suomi on virallisesti ihan itse pyytänyt apua EU:lta, liittolaisilta tai kansainvälisiltä järjestöiltä. Samalla tehdään valtion aluehallinnon uudistuksen edellyttämät tekniset muutokset. Tässä on tavoitteena siis nopeuttaa avunsaantia poikkeusoloissa ja normaaliolojen häiriöissä, joissa potilasturvallisuus ja terveydenhuollon toimintakyky turvataan silloin, kun kotimaiset resurssit eivät riitä. Tämän lain on tarkoitus tulla voimaan 1. päivänä maaliskuuta 2026. Perussuomalaiset on aina sitoutunut varautumisen ja kokonaisturvallisuuden vahvistamiseen, ja byrokratia ei saa hidastaa elintärkeää apua. Terveydenhuollon rooli osana puolustuskykyä on, kuten kaikki ymmärtävät, hyvinkin keskeinen. — Kiitokset.

Kiitokset, arvoisa rouva puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on kyse nuorisorangaistuksen käytön ja vaikuttavuuden lisäämisestä aivan hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti. Nuorisorangaistus on alle 18-vuotiaana rikoksensa tehneille tarkoitettu intensiivinen yhdyskuntaseuraamus, jolla pyritään puuttumaan vähäistä vakavampiin rikoksiin ja ehkäisemään uusintarikollisuutta. Tämä nuorisorangaistus on ollut osa Suomen rangaistusjärjestelmää jo vuodesta 2005 lähtien, eli ne nuorisolaiset, jotka ovat sinä vuonna syntyneet, ovat jo pois tämän piiristä, ovat jo täysi-ikäisiä. Siitä huolimatta, että ikää on näin paljon, tätä on käytetty varsin vähän. Viime vuosina näitä tuomioita on annettu vain noin 5—10 kappaletta vuodessa. Syyksi on arvioitu muun muassa lainsäädännön epäselvyyttä, haasteita nuorisorangaistuksen tuomitsemiseen liittyvän prosessin sujuvuudessa sekä viranomaiskäytännön muotoutuminen osittain vähän niin kuin erilaiseksi kuin mitä lakia säädettäessä on ehkä ollut alun perin tarkoitus. Kokemukset nuorisorangaistuksesta ovat kuitenkin olleet oikein myönteisiä. Lakivaliokunta on antanut esityksestä yksimielisen mietinnön, jossa se suhtautuu esitykseen oikein myönteisesti ja pitää sen tavoitteita kannatettavina. Valiokunta siis puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä mietinnöstä tarkemmin ilmenevin huomioin ja muutosehdotuksin. Nuorisorangaistuksen käytön ja vaikuttavuuden lisääntymisestä seuraavaksi. Nuorisorangaistuksen käytön lisäämiseksi tässä esityksessä ehdotetaan nuorisorangaistuksen enimmäiskeston pidentämistä yhdestä vuodesta kahteen vuoteen ja muun muassa rikoksen vakavuuden määrittämistä itsenäiseksi lajivalintaperusteeksi. Lakivaliokunta kannattaa ehdotettuja muutoksia, sillä nuorisorangaistus voi olla nykyistä vakavammissakin tapauksissa soveltuvin rangaistus sen mahdollistamien intensiivisten tuki- ja kontrollimuotojen tähden. Nykyistä pidempi kesto tarjoaa myös mahdollisuuden nuorten entistä vaikuttavampaan tukemiseen. Tällä tosiaan sitten on pyrkimys siihen, että ennaltaehkäistään uusintarikollisuutta. Nuorisorangaistuksen kahden vuoden enimmäiskesto vastaa ehdollisen vankeuden enimmäiskestoa, mutta valiokunta ei pidä tätä rinnasteisuutta mitenkään ongelmallisena vaan pikemminkin katsoo, että nuorisorangaistuksen käyttö on perusteltua mahdollistaa koko ehdollisen vankeuden soveltamisalalla, jotta nuorisorangaistusta voidaan käyttää nykyistä laajemmin ehdollisen vankeuden vaihtoehtona vakavammissakin tapauksissa. Valiokunta korostaa, että nuorisorangaistus ja ehdollinen vankeus eroavat sisällöltään ja velvoittavuudeltaan toisistaan ja nuorisorangaistus on jo nykyisin lähtökohtaisesti tuntuvampi rangaistus kuin ehdollinen vankeus muun muassa siihen liittyvine kaikkine valvontoineen. Tarkoitus ei siten ole muuttaa tätä lähtökohtaa eikä myöskään määrittää ehdolliselle vankeudelle ja nuorisorangaistukselle mitään tällaista kaavamaista suhdetta. Nuorisorangaistuksen enimmäiskeston pidentämisen vastapainoksi esityksessä ehdotetaan, että nuorisorangaistuksen täytäntöönpanoon kuuluvia valvontatapaamisia ja tilaisuuksia voidaan tietyn ajan kuluttua ja tietyin edellytyksin vähentää. Valiokunta puoltaa tätä ehdotettua joustavuuden lisäämistä. Sitten, arvoisa rouva puhemies, osana nuorten rikosprosessia Rikosseuraamuslaitos tekee nykyisin syyttäjän pyynnöstä seuraamusselvityksen, jos rikoksesta tai samalla kertaa käsiteltäviksi tulevista rikoksista on odotettavissa ankarampi rangaistus kuin vain sakkoa. Seuraamusselvityksessä arvioidaan, miten seuraamuksen avulla voidaan edistää rikoksesta epäillyn sosiaalista selviytymistä ja estää häntä syyllistymästä enää mihinkään uusiin rikoksiin. Esityksessä ehdotetaan, että seuraamusselvityksen laatimista ja sisältöä selkeytetään ja seuraamusselvitykseen lisätään säännönmukaisesti arvio siitä, onko nuori nuorisorangaistukseen sisältyvän intensiivisen tuen tarpeessa. Valiokunta pitää tätäkin esitystä myös tältä osin kannatettavana nuorisorangaistuksen käytön edelleen lisäämiseksi. Hypätäänpäs vähän yli, ettei mene aikakin yli. — No, päihde- ja riippuvuushoitopalveluista sanotaan sen verran, että tämän nuorisorangaistuksen sisältöön ehdotetaan lisättäväksi rikoksetonta elämää tukevaa toimintaa ja opiskeluun ohjaamista. Lisäksi nuorisorangaistukseen voi jatkossa nuoren suostumuksella sisältyä enintään 30 tuntia päihde- ja riippuvuushoitoa tai -palvelua. Lakivaliokunta pitää mahdollisuutta päihde- ja riippuvuushoitoon ja palveluihin tärkeänä osana tätä nuorisorangaistusta, mutta valiokunta kuitenkin kantaa vakavaa huolta päihdehoitojen ja palveluiden riittävyydestä ja alueellisen saatavuuden yhdenmukaisuudesta kautta koko Suomen, sillä asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota kyseisten palvelujen eroihin eri hyvinvointialueilla. Edellä esitetyn valossa valiokunta pitääkin tärkeänä, että päihde- ja riippuvuushoidon ja -palveluiden riittävyyttä ja tätä alueellista saatavuutta seurataan ja jos näissä suhteissa ilmenee ongelmia, ryhdytään toimiin tilanteen parantamiseksi. Sitten nuorten rikosoikeudellinen seuraamusjärjestely ja lastensuojelutoimet sekä nuorten oikeusprosessin kesto. Oikeusprosessin kestohan on yleinen ongelma tässä maassa. Lakivaliokunnan mietinnössä siis käsitellään myös nuorten rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän ja lastensuojelutoimien suhdetta, sillä alaikäisten rikoskäyttäytymiseen puututaan sekä rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän että myöskin lastensuojelun keinoin. Nämä järjestelmät toimivat rinnakkain, ja ne ovat toisistaan riippumattomia. Järjestelmien piirissä on kuitenkin osittain samoja nuoria, ja tähän on tarkoitus hakea tässä nytten parannusta. Lastensuojelun ja rikosoikeusjärjestelmän suhde ei näyttäydy aina aivan selkeältä, kun kyse on vakavimpiin rikoksiin syyllistyneistä alaikäisistä. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että tilannetta ja sen kehittymistä jatkossa seurataan ja tarvittaessa arvioidaan mahdollisuuksia selkeyttää ja yhteensovittaa lastensuojelu- ja rikosoikeusjärjestelmiä nykyistä paremmin. Muutenkin lakivaliokunta kiinnittää huomiota nuorten seuraamusjärjestelmän kokonaistarkastelun tarpeeseen. Sitten ihan lopuksi, arvoisa rouva puhemies! Aika rientää. — Tästä sähköisestä valvonnasta osana tätä nuorisorangaistusta. Tässä mietinnössä käsiteltiin myös sitä puolta, ja valiokunta pitää tärkeänä, että asiaa arvioidaan myöhemmin sitten sopivassa yhteydessä, sillä tähän sähköiseen valvontaan voidaan arvioida liittyvän erityisenkin hyviä puolia, koska sillä voidaan esimerkiksi edistää nuorisorangaistukseen sisältyvien velvoitteiden toteutumista. Sähköisen valvonnan lisääminen osaksi tätä nuorisorangaistusta olisi kuitenkin merkittävä muutos, sillä se merkitsisi yksityisyyteen voimakkaasti puuttuvaa valvontaa sekä sitä, että nuorisorangaistus lähenisi sisällöllisesti tämän ehdottoman vankeuden sijasta tuomittavaa valvontarangaistusta. Tällainen muutos edellyttää siten perusteellista ja laaja-alaista pohdintaa. Mutta kuten sanoin, yksimielisiä oltiin. Esitys on, että eduskunta hyväksyy muuttamattomana tämän hallituksen esitykseen HE 8/2026 sisältyvät 1 ja 3 lakiehdotuksen ja sitten tuohon 2 lakiehdotukseen nämä esitetyt muutokset. — Kiitokset.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessähän on suurimmaksi osaksi kyse — mikäli olen nyt ihan oikein ymmärtänyt — tosiaan lähinnä sellaisesta täsmennyksestä nykykäytäntöön ilman juurikaan uusia velvoitteita ja edelleen resurssien järkevämmästä käytöstä sekä tietynlaisesta ennaltaehkäisystä, jota on aina syytä kannattaa. Tämä hallituksen esitys täsmentää hyvinvointialueiden terveydenhuoltolain mukaisia tehtäviä ennakoivassa terveydenhuollossa, kuten vaikka terveystarkastuksissa, seulonnoissa, terveysongelmien varhaisessa tunnistamisessa ja hoidon seurannassa, sekä sitten edelleen mahdollistaa potilastietojen analysoinnin teknologian avulla asiakkaan palvelutarpeen ennakoimiseksi ja varhaiseksi puuttumiseksi, niin kuin jo taisi edustaja Lindén aiemmin vähän tuosta esimerkkiä ottaakin. Edustaja Hänninen omassa puheenvuorossaan korosti terveiden elämäntapojen merkitystä ja muuta seurantaa ja ennaltaehkäisyä. En ala toistamaan hänen sanomaansa, mutta yhdyn näkökantaan.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Esittelen nyt tosiaan lakivaliokunnan mietinnön, joka edellisen mietinnön tapaan on yksimielinen. Lakivaliokunta siis pitää tätä esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä mietinnössä tarkemmin ilmenevin huomioin ja vähäisin, pienin muutosesityksin, eli kyse on siis rikos- ja riita-asioiden sovittelun järjestämisvelvollisuudesta. Tässä esityksessä nimittäin ehdotetaan, että rikos- ja riita-asioiden sovittelun järjestämisvelvollisuus siirrettäisiin nykyiseltä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta nyt oikeusministeriön hallinnonalalle. Lakivaliokunta kannattaa tätä ehdotettua muutosta, kuten jo äsken sanoinkin. Valiokunnan mielestä nämä sovittelupalvelut ovat luonteva osa meidän oikeusjärjestelmää ja myöskin rikosten torjuntaa, ja Oikeuspalveluvirastoa voidaan pitää erittäinkin luontevana toimijana myös sovittelupalveluun kuuluvissa tehtävissä. Tämän hallinnonalan siirron voidaan myös arvioida parantavan entisestään mahdollisuuksia kehittää sovittelutoimintaa suhteessa näitten tuomioistuinten toimintaan ja tehtäviin. Tämän esityksen valmistelussa on arvioitu sovittelupalvelun valtiollistamisen mahdollisuuksia, mutta esityksessä on kuitenkin päädytty sitten siihen, että sovittelutoiminta jatkuu toimeksiantopohjaisena, koska valtiollistaminen edellyttäisi merkittävääkin lisärahoitusta. Valiokunnalla ei ole huomauttamista ehdotettuun ratkaisuun, vaan se käy meille oikein hyvin. Tämän sovittelutoiminnan valtiollistamisen mahdollisuuksia on kuitenkin aiheellista arvioida tulevaisuudessa myöhemmin uudestaan sitten, kun tästä hallinnonalan siirrosta on saatu enemmän kokemusta. No sitten, arvoisa herra puhemies, tämän Oikeuspalveluviraston organisaatiosta muutama sanainen huomio: Valiokunta edelleen kannattaa myös ehdotettua Oikeuspalveluviraston organisaatiomuutosta, jossa talous- ja velkaneuvonta ikään kuin eriytetään oikeusaputoimistoissa sillä tavoin, että Oikeuspalveluvirastossa on oikeusaputoimistojen ja edelleen edunvalvontatoimistojen lisäksi talous- ja velkaneuvontatoimistoja. Tämä eriyttäminen on perusteltua muun muassa talous- ja velkaneuvonnan kehittämisen samoin kuin edelleen julkisia oikeusavustajia koskevien esteellisyyssäännösten kannalta. Lakivaliokunta siis lopulta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen sisältyvän kakkoslakiehdotuksen, ja sitten edelleen ehdottaa, että eduskunta hyväksyy pikkaisen muutettuna hallituksen esitykseen sisältyvän ykköslakiehdotuksen.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ja kiitos myöskin oikeusministeri Meri, joka aiemmin tänään esittelitte tämän hallituksen esityksen meille tässä salissa. Tämä on sarja niitä hyviä esityksiä, joita on oikeusministeriöstä tällä kaudella tullut pitkin kautta oikein sarjatulella. Tämän esityksen yksityiskohdathan tulivat hyvin pitkälti esitellyiksi ministerin esittelypuheenvuorossa. Kun niitä on täällä lukuisa joukko edustajia kerrannut tämän päivän aikana, niin en lähde niitä itse enää toistamaan, vaan pidän lähinnä tällaisen moraalisaarnan tyyppisen puheen. Omasta mielestäni tässä on ennen kaikkea kyse arvovalinnasta. Se tärkein kysymys kuuluu, kumman oikeus painaa enemmän: sen, joka on toistuvasti osoittanut piittaamattomuutta lähimmäistensä hengestä ja terveydestä, vaiko niiden tavallisten ihmisten, jotka haluavat elää turvallisessa yhteiskunnassa? Itselleni vastaus on täysin selvä: uhrin oikeus elämään ja turvallisuuteen menee rikollisen kalenterivapauden edelle. Suomessa on jo pitkään ollut järjestelmä, jossa kaikkein vaarallisimmatkin voivat vapautua tietyn ajan kuluttua yhdistelmärangaistuksen jälkeen, vaikka asiantuntija-arviot pitäisivätkin heitä edelleen ilmeisen vaarallisina. Tämä on ollut aukko tässä meidän järjestelmässämme. Pieni joukko rikoksentekijöitä ei ole kertamurhaajia tai hetken hairahtujia vaan toistuvasti ja vakavasti väkivaltaisia, ja heidän takiaan meitä muita tulee suojella. Tässä uudistuksessa, mikä nyt sitten ensi vuoden alusta tulee, keskeistä on se, että vankeutta voidaan jatkaa vain, jos vaara on ilmeinen ja arvioitu, eli ei siis mitenkään mielivaltaisesti eikä myöskään automaattisesti, vaan harkinnan ja asiantuntija-arvioiden perusteella. Se kaikille kriitikoille nyt todettakoon, että mistään mielivallasta ei ole kyse. Tilanne arvioidaan säännöllisesti. Kyse ei ole toivon poistamisesta vaan siitä, että turvallisuus asetetaan etusijalle silloin, kun riski on todellinen, niin kuin esimerkiksi edellisessä puheenvuorossa edustaja Reijosen kuvaamassa sarjakuristajan tapauksessa. Usein sanotaan, että rangaistusten koventaminen ei vähennä rikollisuutta. On maita, joissa on kovat tuomiot, mutta silti on paljon rikollisuutta. No, nämähän eivät välttämättä ole korrelaatiossa keskenään, vaan näissä maissa, vaikka niissä ei olisi minkäännäköisiä tuomioita, saattaa olla muita tekijöitä, jotka aiheuttavat sitten vakavaa rikollisuutta muista syistä. Mutta tosiaan tämän väitteen kuulee usein täällä Suomessa ja tässä salissakin sanotaan, ettei pidä koventaa rangaistuksia, koska sillä ei poisteta rikollisuutta. Mutta näitten kaikkein vaarallisimpien henkilöitten kohdalla kyse on myöskin ja ennen kaikkea siitä yhdestä yksinkertaisesta asiasta, että jos tämä henkilö on siellä kaltereiden takana, niin hän ei voi samaan aikaan vahingoittaa muita ihmisiä kaltereiden tällä puolen. Eli vaikka mikään kokonaisrikollisuus ei sinänsä vähenisikään, niin tämän yksittäisen sarjakuristajan kohdalla rikollisuus vähenee sinä aikana, kun hän on kiven sisässä. Eli meidän tehtävämme ei ole ottaa riskejä muitten ihmisten hengellä, vaan meidän tehtävämme on pikemminkin suojella. Perussuomalaiset ovat ajaneet tätä uudistusta pitkään, niin kuin esimerkiksi tuolla kävelevä edustaja Kilpikin jo viime kaudella. Tänään otetaan askel lähemmäs järjestelmää, ihan kuten edustaja Kilpi ottaa askeleita lähemmäs kohti puhujakoroketta, koska kohta on hänen vuoronsa astua estradille. Mutta nyt siis otetaan askeleita kohti järjestelmää, jossa nämä kaikkein vaarallisimmatkaan henkilöt eivät pääse vapaiksi vain siksi, että aika on kulunut, vaan vasta silloin, kun he eivät enää ole vaarallisia. Ainoa negatiivinen seikka tässä on ehkä se, että tämä laki tulee voimaan vasta ensi vuonna eikä siis ehdi koskettaa näitä tämän päivän sarjakuristajia. — Kiitokset.

Arvoisa herra puhemies! Tässä käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä, niin kuin tässä moneen kertaan moni edeltävä puhuja on sanonut, rikos- ja riita-asioitten sovittelun järjestämisvastuu siis siirretään sosiaali- terveysministeriön hallinnonalalta oikeusministeriön hallinnonalalle ja sinne Oikeuspalveluvirastoon. Kyse ei ole siis sovittelun sisällön muuttamisesta vaan sen hallinnollisen sijoittumisen selkeyttämisestä. Se, mikä tässä on ehkä hyvä todeta, on se keskeinen asia, että nämä sovittelun edellytykset eivät muutu, sovittelun vapaaehtoisuus ei muutu eivätkä sovittelijoina toimivat vapaaehtoisetkaan muutu mihinkään ja myöskään tätä sovittelun käyttöalaa ei tällä esityksellä laajenneta. Käytännössä puhumme siitä, missä hallinnollisessa kodissa tämä nyt jo vakiintunut toiminta vastaisuudessa jatkuu. Lakivaliokunnan näkökulmasta tämä nyt tehtävä muutos on varsin luonteva. Sovittelu on jo vuosien aikana kiinnittynyt yhä selvemmin osaksi rikosprosessin kokonaisuutta. Se liittyy rikosten ehkäisyyn, se liittyy myös uhrin asemaan, seuraamusjärjestelmään ja ennen kaikkea siihen, mitenkä tämä meidän yhteiskunta reagoi rikoksiin oikeudenmukaisesti mutta myös tarkoituksenmukaisesti. Tässä mielessä sen sijoittuminen siis tänne oikeusministeriön hallinnonalalle on erittäinkin johdonmukaista. No, lausuntokierroksen perusteella, kun katselin niitä, tällä esityksellä on hyvin laaja asiantuntijoitten tuki. Sekä nykyinen järjestämisvastuussa ollut Terveyden ja hyvinvoinnin laitos että uhrien näkökulmaa edustavat toimijat ovat kaikki arvioineet, ettei tämä hallinnonalan siirto heikennä mitenkään sovittelun keskeisiä arvoja tai mitään muutakaan tämmöistä käytännön toimintaa. Tämä on ehkä se tärkein havainto, koska sovittelun vahvuus on juuri siinä luottamuksellisuudessa, dialogissa ja sitten tässä, voisiko sanoa, inhimillisessä luonteessa. Samalla toki on hyvä tunnistaa myöskin ne kysymykset, joihin tässä valiokuntakäsittelyssä on vielä syytä ehkä paneutua hieman tarkemmin. Näissä asiantuntijalausunnoissa nimittäin on nostettu jonkun verran esiin tätä sovittelun valtakunnallisen neuvottelukunnan asemaa sekä edelleen myös korvausten jakoperusteisiin liittyvää tilastopohjaa. Nämä ovat luonteeltaan ehkä enemmän rakenteellisia ja säädösteknisiä kuin mitenkään periaatteellisia seikkoja, mutta niillä on sitten kuitenkin merkitystä tämän toiminnan jatkuvuuden ja ohjauksen kannalta. Arvoisa puhemies! Tämä rikosvastuu jatkossakin ratkaistaan tuomioistuimessa, mutta konfliktit ratkaistaan usein ihmisten kesken. Sovittelulla on tässä oma paikkansa, ja tämän esityksen jälkeen sovittelulla on myöskin tämmöinen selkeä hallinnollinen paikka. — Kiitokset.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Esittelen nyt tosiaan siis aiheeseen liittyen lakivaliokunnan mietinnön, mutta sitä ennen kiitän kansalaisaloitteen tekijöitä. Näitä on aina virkistävää käsitellä, olipa itse mitä mieltä tahansa itse asiasta. Tässä mainitussa kansalaisaloitteessa ehdotetaan ryhtymistä lainvalmisteluun, jolla kannabiksen laittomuus kumottaisiin ja se korvattaisiin siten, että kannabiksen käyttö, hallussapito, omatarveviljely, valmistus ja myynti sallittaisiin ikärajoin. Valmistukselle ja myynnille ehdotetaan luotavaksi muihin, jo ennestään laillisiin päihteisiin rinnastuva sääntelyjärjestelmä. Lisäksi tämä kansalaisaloite sisältää kannabiksen osalta ehdotuksia liittyen verotukseen, maatalouteen ja rekisterimerkintöihin. Lakivaliokunta toteaa, että kansalaisaloite on sinänsä ajankohtainen ja kytkeytyy maailmalla käytävään keskusteluun kannabiksen asemasta ja huumausainepolitiikan mahdollisista muutostarpeista. Lakivaliokunta ei kuitenkaan kannata kansalaisaloitteessa tarkoitettua laillistamista ja aloitteen mukaisen sääntelyjärjestelmän luomista, eikä laillistamisen tarkempaan arviointiin ja selvittämiseen ole valiokunnan näkemyksen mukaan perusteltua nyt ryhtyä. Valiokunta ei pidä todennäköisenä, että kannabiksen saatavuutta lisäämällä voitaisiin vähentää kokeilijoiden ja käyttäjien määrää. Päinvastoin saatavuuden kasvu voi johtaa kulutuksen ja sitä myöten myös haittojen kasvuun väestötasolla. Edelleen lakivaliokunta katsoo, että aloitteen tavoitteet haittojen vähentämisestä ja lasten ja nuorten suojelemisesta tulee pyrkiä tavoittamaan muilla keinoin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kansalaisaloitteessa tarkoitettu laillistaminen ei olisi myöskään nykyisen EU-lainsäädännön mukaista. Lakivaliokunta ehdottaa, että kansalaisaloitteeseen sisältyvä ehdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä siis hylätään. Siltä osin kuin kyse olisi kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisesta lakivaliokunta toteaa, että se on melko hiljattain arvioinut tätä asiaa aiemman kansalaisaloitteen yhteydessä, jossa siis ehdotettiin kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamista. No, tuolloin muutamia vuosia sitten lakivaliokunta ei puoltanut tässäkään kansalaisaloitteessa ehdotettua. Valiokunta ei pitänyt myöskään tarpeellisena ryhtyä selvittämään yleisesti kaikkien huumeiden rangaistavuudesta luopumista. Lakivaliokunta siis katsoo, että yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa nyt ollaan, ei ole sittemmin tapahtunut tältä kannalta sellaisia merkittäviä muutoksia, joiden myötä kannabiksen tai sitten muidenkaan huumeiden käytön rangaistavuutta olisi perusteltua arvioida eri tavoin kuin tässä valiokunnan aiemmassa mietinnössä. Rouva puhemies! Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että huumeiden käytön ja siitä aiheutuvien haittojen vähentämisessä on keskeisessä asemassa tietenkin myös tämä ennaltaehkäisevä työ, valistus ja varhainen puuttuminen. Syrjäytymisen estäminen eri käytettävissä olevin keinoin on myöskin tärkeää. Lakivaliokunta näkee ja katsoo, että on täysin selvää, että huumeiden käytön haittojen vähentämisessä on joka tapauksessa keskeisessä roolissa ennen muuta muu kuin rikoslainsäädäntö. Keskeistä on hoitoonpääsyn mahdollisuudet ja sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus. Sitten lopuksi, arvoisa rouva puhemies, mainitsen, että tämä käsittely lakivaliokunnassa tämän asian osalta, niin kuin aina muittenkin asioitten osalta, oli oikein rakentavaa, mukaan lukien nämä asiantuntijakuulemiset, joita meillä runsaasti oli. Lopputulos ei ollut täysin yksimielinen, vaan vasemmistoliitto ja vihreät tekivät tähän mietintöön vastalauseen, ja niitä perusteita varmaan sitten tulevissa puheenvuoroissa kenties kuulemme. — Kiitokset.