Satonen Arto

Arvoisa puhemies! Pyrin olemaan tiivis, mutta muutamaa sanaa en malta olla tästä sanomatta, vaikka täällä on kyllä erinomaisia puheenvuoroja jo ministerin esittelypuheenvuorosta alkaen ja myöskin edustajien taholta käytetty, kuten äsken muun muassa edustaja Vestman ja moni muukin. — Tässä täytyy aloittaa kuitenkin siitä, mistä täällä myöskin aloittivat muun muassa Hänninen, Vornanen ja Lyly, että lähtökohtaisestihan tämä opiskelijaperäinen maahanmuutto on ihan positiivista. Näitä lukujahan on tässä käyty jo paljon lävitse, mutta muistan myös itse sellaisen luvun, että noin puolet valmistuneista jää Suomeen ja kaksi kolmasosaa haluaisi jäädä. Eli silloin siellä on semmoinen kuudenneksen porukka, joka olisi tietysti ihan meille potentiaalinen meidän kansantalouttamme hyödyttämään, koska — kuten täällä taisi edustaja Lyly todeta — tämä opiskelu on erittäin hyvää kotoutumista. Halusin tämän sanoa aluksi, koska on väärin, jos jää sellainen kuva, että kun nyt näitä tiettyjä sääntöjä erittäin hyvistä syistä on pakko kiristää... Se ei saa antaa sellaista viestiä, että Suomi ei olisi hyvä paikka opiskella ja me ei haluttaisi tänne ulkomaalaisia opiskelijoita. Mutta kieltämättä — ja edustaja Vestman hyvin viittasi siihen, mitä viime kaudella tapahtui — tässä on käynyt niin, että me ollaan oltu liian sinisilmäisiä tämän järjestelmän kanssa. Se näkyy muun muassa siitä, että mehän ajatellaan, tai ainakin itse ajattelen niin ja luulen, että moni muukin suomalainen ajattelee, että opiskelija, joka tulee tänne opiskelemaan, on yleensä semmoinen kaksi—kolmekymppinen, yleensä sinkkuhenkilö, joka tulee muualta tänne opiskelemaan ja sen tutkinnon suorittamaan ja sitä kautta sitten elämässä eteenpäin, mutta nythän meillä on käynyt niin, että meille on tullut selvästi vähän vanhempaa väkeä, joka on tullut perheineen. Syy on ollut nimenomaan se, että näissä lähtömaissa, jotka täällä on jo moneen kertaan mainittu, jotka ovat varsin köyhiä Keski-Aasian maita, osalle jo se on iso asia, että pääsee ylipäätään tänne EU-alueelle, ja se on ollut se ikään kuin motiivi, ja sitten se, että saadaan vielä perhe siihen mukaan, on vielä parempi. Sitten on varmasti ollut niin, että kun nämä agentit siellä toimivat, niin he ovat antaneet ihan väärää käsitystä Suomesta, kuinka helppoa tai vaikeaa täällä on saada esimerkiksi työpaikkoja, ja muutenkin siitä hintatasosta ja kaikesta elämisestä täällä on annettu selvästi väärää informaatiota. Haluan kuitenkin uskoa, että aikoinaankin, kun tätä lakia on muutettu, se on tehty hyvässä tahdossa mutta siinä ei ole ymmärretty, mitä siitä seuraa. Se kuvaa sitä, että näissä asioissa pitäisi olla varovainen, niin ettei mennä ojasta allikkoon. Onneksi nyt ollaan siinä tilanteessa, että näitä valuvikoja tässä korjataan. Se on tärkeää myös tämän koko opiskelijaperäisen maahanmuuton kannalta ja sen hyväksyttävyyden kannalta, että ne kiistattomat ongelmakohdat korjataan. Aivan viimeiseksi haluan sanoa sen, että kaikkein suurimpia kärsijöitä tästä systeemistä, missä meillä on näitä ongelmia ollut, ovat olleet ne opiskelijat itse ja heidän perheenjäsenensä, jotka ovat siihen leipäjonoon päätyneet, koska heitä on aivan totaalisesti, ainakin osaa heistä, huijattu siellä omien agenttien antamien väärien tietojen kautta. Sellaisten ihmiskohtaloiden välttäminen olisi äärimmäisen on tärkeää.

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama ajatus tähän eläkekeskusteluun: Itse asiassa täytyy sanoa, että hyvin pitkälle olen samaa mieltä kuin mitä edustaja Lyly tässä aiemmin kuvasi näistä haasteista, jotka eläkejärjestelmään tulevat pitkälti tämän itse järjestelmän ulkopuolelta. Näistä olen samaa mieltä. Ehkä yhden siihen vielä lisään: Lyly otti esille syntyvyyden, mutta sitten tietysti olennaista on se, mikä meillä on työikäisen väestön määrä, ja silloin tietysti tullaan myös tähän työperäisen maahanmuuton kysymykseen. Ymmärtääkseni meillä 10 000—15 000 ihmistä, jos oikein muistan, vuosittain jää enemmän eläkkeelle kuin tulee nuoria työmarkkinoille, ja silloin tietysti me tarvitaan sitä väkeä, jotta tämä työikäisten määrä ei vähene, koska se vaikuttaa sitten tähän eläkejärjestelmään ihan merkittävästi. En sinänsä halua ottaa kantaa mihinkään yksittäiseen lukuun, koska se on omasta mielestäni itse asiassa aivan järjetöntä, koska totta kai se riippuu meidän työllisyystilanteesta. Silloin kun meillä on kotimaassa paljon ihmisiä työttömänä, ei tarvita juuri ulkomaista työvoimaa, mutta sitten taas kun on työvoimapula, niin silloin tarvitaan. Mutta pitkässä juoksussa kun katsotaan, näen kyllä sen huonona, jos meillä työvoiman määrä vähenee. Silloin meillä kyllä tulee haasteita eläkejärjestelmässä. Sitten ehkä totean edustaja Suhosen puheenvuoron johdosta ja tästä kolmikannasta sen, että ehkä tuon ensimmäisen puheenvuoroni vähän epäselvästi ilmaisin, mutta tarkoitin sitä, että tähän oli nyt helppo päästä, kun tähän löytyi tämä ratkaisu tämän osakepainon kautta. Tässä ainoa asia, joka oikeasti eläkkeensaajalle vaikuttaa, on tämä indeksirajoitin, mutta kuten edustaja Lindén tässä kuvasi, niin se on aika epätodennäköistä ja se aika harvoin osuu kohdalleen. Sitten tietysti jos nämä järjestöt olisivat joutuneet etsimään sellaista ratkaisua, joka olisi vaikuttanut joko eläkkeiden tasoon, maksutasoon tai eläkeikään, silloin tietysti tämä tehtävä olisi ollut huomattavasti vaikeampi. Tiedän kyllä, että sellaisiakin ratkaisuja on joskus tehty, ja ymmärtääkseni ainakin edustaja Lyly on ollut niitä tekemässä. Niihinkin ratkaisuihin on päästy, mutta totta kai vaikeuskerroin on silloin sitten jo huomattavasti suurempi molemmin puolin pöytää, jos sillä on välittömiä vaikutuksia joihinkin näihin kriittisiin kohtiin. Nyt löytyi vielä ikään kuin helppo ratkaisu, jolla tästä päästiin eteenpäin. Kaikkineen erittäin positiivinen asia.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä lakiesitys, jota itsekin kannatan, on saanut täällä varsin laajan tuen — edellisestä puhujasta en ole ihan varma, mutta muuten näyttää olevan varsin laaja tuki. Jos tässä laajemmin tätä asiaa miettii, niin oikeastaan Kari Rajamäki tällä kertaa kehui SDP:n edustajaa ja sanoi aika hyvin, että tässä maahanmuuttopolitiikassa pitää olla hyväsydäminen mutta ei sinisilmäinen. Siinä on minun mielestäni aika olennaisesti kiteytetty tämä asian ydin. Totta kai meidän pitää ennaltaehkäistä potentiaalisesti vaarallisten henkilöiden pääsyä Suomeen. Meillä pitää olla keinot karkottaa täältä ne ihmiset, jotka ovat rikoksiin syyllistyneet. Ja jos ei olla maassa laillisesti, niin sen takiahan meillä on järjestelmät, millä tavalla laillisesti maassa ollaan, jotta voidaan puuttua siihen, jos laittomasti maassa oleskellaan. Jos näin ei voitaisi tehdä, niin eihän tällä ensimmäiselläkään osalla olisi mitään merkitystä. Eli kyllä tämä on tärkeää, että näitä viedään eteenpäin. Täällä hallituskaudella näissä asioissa on päästy eteenpäin.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä ihan lyhyesti otan kiinni edustaja Lylyn puheenvuorosta, kun hän puhui tästä kansainvälisestä osuudesta: Se on ihan totta, että tämä rajat yli tapahtuva yhteistyö on näissä asioissa tosi tärkeätä. Muistan itse asiassa siltä ajalta, kun olin työministerin tehtävässä, että Suomi ja Viro taisivat olla ensimmäiset maat, jotka hyödynsivät tätä eurooppalaista muistaakseni ELA-nimistä järjestöä niin, että tiettyjä rakennustyömaita ratsattiin yhdessä suomalaisten ja virolaisten viranomaisten kesken. Ylipäätään se, että meillä tiedonkulku erityisesti Suomen ja Viron välillä on saatu toimivaksi, on erittäin hyvä. Senkin takia, että tässä onnistuminen edellyttää myös tätä kansainvälistä yhteistyötä, minusta on ollut todella hyvä asia se, jonka itse asiassa edellinen hallitus aloitti ja jota tämä nykyinen on jatkanut, että on valittu nämä työperäisen maahanmuuton kohdemaat. Sehän ei estä sitä, ettei voida jostain muualtakin tulla, mutta kun on valittu ne kohdemaat — tällä hetkellähän ne ovat Intia, Filippiinit ja Vietnam, käytännössä ne kolme, joista tulee — ja kun sieltä tulee suurempi osa sitä väkeä tai sanotaan, että lähinnä kohdistuu niihin maihin se työperäinen maahanmuutto, joka Suomeen tulee, niin silloin meidän on helpompi myöskin heidän viranomaistensa kanssa tehdä sitä yhteistyötä. Juuri sen takia myös ministeritasolla on näitä yhteistyöverkostoja avattu ja tavattu kollegoita sieltä ja näin poispäin, jotta saadaan nämä pelisäännöt selkeiksi ja ennen kaikkea saadaan ne tulijat ymmärtämään sitä, miten tämä suomalainen työelämä toimii, mitkä pelisäännöt täällä ovat ja nimenomaan että täällä ei tarvita mitään välikäsiä vaan täällä voidaan suoraan työnantajien palvelukseen tulla.

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut hyvää keskustelua. Muutama ajatus vielä tähän loppuun. Ensinnäkin siitä, mikä ylipäätään on oikein ja mikä on väärin työmarkkinoilla: Lähtökohta tietysti on se, että Suomessa tehdään töitä suomalaisin työehdoin ja suomalaisin pelisäännöin, [Timo Suhonen: Oikein!] ja se on sekä työntekijän että työnantajan etu. On tietysti tässä suhteessa tärkeätä myös se, että tämä valvonta toimii. Ja täällä jo aiemminkin oli puhetta esimerkiksi siitä, että kun tiedonsaanti viranomaisten kesken on riittävää, niin näihin ongelmiin voidaan myös puuttua. Täällä on keskustelun kuluessa jo aika paljon käyty läpi näitä yksittäistapauksia, minkälaisia näitä on ollut, mutta otan muutaman esimerkin, jotka ovat jääneet itselleni erityisesti mieleen. Yksi on se, että tämä lainsäädäntö eri maissa on erilainen ja myös kulttuuri on erilainen. Esimerkiksi tämä kynnysraha, josta täällä on puhuttu, on Suomessa laiton, ja meidän pitää pystyä valvomaan, että sitä ei myöskään oteta. Mutta monissa muissa maissa se on täysin laillinen, ja siitä seuraa ikään kuin se, että ne ihmiset, jotka tulevat näistä köyhemmistä maista, ovat saattaneet omassa maassaan tottua tällaiseen käytäntöön. Se vaikeuttaa sen asian ratkaisemista Suomessa. Eli ainakin niihin meidän työperäisen maahanmuuton kohdemaihin meidän pitää pystyä välittämään semmoista tietoa, että Suomessa tällaista kynnysrahaa ei hyväksytä. Se on ensimmäinen näkökohta. Ja ylipäätäänhän, kuten täällä on käynyt ilmi, nämä ongelmat — eivät pelkästään, mutta suurelta osin — liittyvät nimenomaan näihin maahanmuuttajien keskinäisiin suhteisiin. Eli usein kyllä hyväksikäytetty on maahanmuuttaja, mutta usein myös hyväksikäyttäjä on maahanmuuttaja. Tämä on se haaste, joka tähän liittyy, ja siellä saattaa olla epäluottamusta viranomaisia kohtaan, mikä myös tarkoittaa sitä, ettei niin helposti näistä asioista uskalleta puhua eteenpäin. Arvoisa puhemies! Sitten toinen tilanne on sellainen, johon on vaikea päästä kiinni, ja se on se, että molemmilla on ikään kuin intressi tässä asiassa. Eli työnantajan intressi on se, että ei tarvitse maksaa suomalaisten pelisääntöjen mukaista palkkaa, mutta myös työntekijällä on intressi: jos hän tulee selvästi köyhemmästä maasta, niin vaikka hän ei saisikaan kuin vaikka 80 prosenttia siitä palkasta, niin se on hänelle ikään kuin suuri palkka. Tämä oli ongelma erityisesti silloin, kun Suomen ja Viron välinen palkkaero oli merkittävä. Silloinhan meillä oli tämäntyyppisiä tapauksia, että maksettiin palkat ihan normaalisti, kyllä, mutta sitten Tallinnassa otettiin pankkiautomaatista osa rahoista poies ja niin poispäin. Tämäntyyppiset asiat ovat myös sellaisia, joihin on vaikea päästä kiinni. Sitten meillä oli tämä marja-ala, jossa oli erittäin suuria väärinkäytöksiä sekä Suomessa — ei kaikissa yrityksissä, mutta laajalti — että myöskin Thaimaan päässä. Siinä oli paljon sellaista, joka ei kestänyt päivänvaloa. Onneksi jo tämän hallituksen aikana se systeemi muokattiin aivan uudeksi. Se toki vaikuttaa siihen, miten koko toimiala voi toimia, mutta ei liiketoiminta voi perustua siihen, että jatkuvasti työehtoja poljetaan. Eli se oli erittäin tärkeää, ja jos tämäntyyppisiä esiintyy muillakin aloilla, niin niihin on ilman muuta puututtava. No, sitten lisään tähän vielä myöskin kuluttajavastuun. Eli kyllä meistä jokaisen pitää se ymmärtää, että jos meillä on lähipitseria, joka jatkuvasti myy kuuden euron pitsaa, niin siellä eivät varmasti ole työntekijöiden oikeudet kunnossa eivätkä mitkään muutkaan asiat. Eli silloin kannattaa myös sitä miettiä, ostaako sen palveluita, koska jokainen meistä voi myös itse vaikuttaa. Arvoisa rouva puhemies! Ihan lopuksi haluan nostaa sen esille, että on esimerkkejä myös sellaisesta toimialasta, jolla työnantajat ja työntekijät yhdessä ovat tehneet todella paljon harmaan talouden kitkemiseksi ja reilujen pelisääntöjen saamiseksi työmarkkinoille. Nostan tästä esimerkkinä rakennusalan, jolla sekä työnantaja- että työntekijäpuoli ovat yhdessä miettineet niitä ratkaisuita, joilla siihen päästään kiinni. Sen takia siellä on esimerkiksi tilaajavastuulaki, siellä on veronumero, siellä on sellaisia käytäntöjä, joita muilla aloilla ei ole käytössä. Juuri sen takia harmaata taloutta on saatu kitkettyä ja parannettua rehellisten työnantajien asemaa, jotta he voivat myös maksaa työntekijöilleen sellaiset palkat kuin Suomessa kuuluu maksaa.

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös kiitoksiin ministerille. — Tänään kun tosiaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tätä ennakkokäsittelyssä jo käsitteli, tuli hyvin laajasti kiitoksia tälle esitykselle niin Verohallinnon, Maahanmuuttoviraston kuin työsuojelun eli hyvin monen viraston näkökulmasta. Ehkä se, mitä vielä toivottiin, oli se, että tätä tiedonvaihtoa voisi olla vielä enemmän näiden elinten välillä, jotta pystyttäisiin entistä paremmin näihin paneutumaan. Tämä asiahan on sellainen, että Suomessa pitää tehdä töitä suomalaisin pelisäännöin. Se on työntekijän ja se on työnantajan, rehellisten yrittäjien, kannalta ainoa kestävä tapa, ja sen takia tähän asiaan on pitänyt puuttua. Hallitusohjelmaneuvotteluissa, kun tämä asia jo listattiin, lähtökohta nimenomaan oli, että nähtiin, että tässä oli selvä puute. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole tätä asiaa otettu riittävän vakavasti, ja nyt se toteutetaan. Ja aivan kuten tässä sanottiin, usein nämä liittyvät näihin maahanmuuttajien sisäisiin järjestelyihin.