Vigelius Joakim

Arvoisa puhemies! ”No means no”, ’ei tarkoittaa ei’, mutta ei turvapaikkapolitiikassa. ”Eistä”, ”eistä” ja ”eistä” huolimatta ”kyllää” voi kyllä hakea monen monta kertaa yhä uudelleen ja uudelleen. Se on Euroopassa ja Suomessakin nähty, kun kymmenen vuotta sitten saapui 1,2 miljoonaa turvapaikanhakijaa meille Eurooppaan ja siitä osa Suomeenkin pääasiassa Lähi-idästä Välimeren kautta — ennennäkemätön joukko Syyriasta, Afganistanista ja Irakista parempaa elämää, turvaa, hyvää ja kaunista tavoittelemaan lähteneitä etsijöitä. Heistä päätyi meille sinä syksynä se 32 000. Tämän seurauksena Suomessa vastaanottokeskukset moninkertaistuivat ja virkakuntaa riitti. Heitä palkattiin satamäärin selvittämään turvan tarvetta jokaiselle, ja se tuotti työtä. Maahanmuuttovirastosta kerrotaan, että näistä yli kymmenen vuotta sitten turvapaikkaa hakeneista yhä lähes 400:lla oli vielä kymmenen vuoden jälkeenkin turvapaikkahakemus käsittelyssä — kymmenen vuotta myöhemmin. Arvoisa puhemies! Kymmenen vuotta on aika pitkä aika. Siinä ajassa ehti Britannia erota EU:sta ja Trump valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi, Biden valittiin siihen tilalle ja Trump valittiin vielä uudelleen. Korona ehti myllertää koko tämän maailman läpi ja kadota yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Ukrainassa syttyi sota, ja se on edelleen jatkunut monta vuotta. Suomi liittyi Natoon, ja tekoäly valloitti maailman ja tämän eduskunnan puheenvuorotkin. Hallituksia, presidenttejä ja parlamentteja vaihtui, kulkutauteja on kestetty ja talouskriisejä kiertänyt. Valtavia muutoksia, mutta jokin asia on pysynyt suhteellisen samankaltaisena: osa ihmisistä odottaa edelleen turvapaikkapäätöstä — ei toki ensimmäistään, vaan jo monetta sarjassa, pitkässä sarjassa. Kun ”ei” ei kelpaa, haetaan ”kyllää” kerta toisensa jälkeen. Maailmaa mullistanut toinen maailmansotakin ehti sekä alkaa että päättyä nopeammin kuin tämä kierre, sen selvittäminen, saako joku jäädä Suomeen vai eikö saa ja mikä sitten lopullinen arvio siitä on. Tätä jämähtäneisyyttä selittää tämä jatkuva valituskierre: oikeus jättää valitus toisensa perään, valittaa aina oikeusasteesta eteenpäin ja hakea myös turvapaikkaa uudelleen ja uudelleen ja valittaa jokaisesta uudestakin päätöksestä erikseen. Turvapaikka-asioiden osalta tämä hallitus on onneksi jo tarttunut tähän ongelmaan. Kesäkuussa 2025 voimaan tulleella lakimuutoksella mahdollistettiin karkottamispäätöksen nopeampi täytäntöönpano turvapaikka-asioissa. Nyt tämän lisäksi hallitus esittääkin karkottamispäätösten täytäntöönpanon nopeuttamista kaikissa muissakin tapauksissa. Karkottamispäätöksestä valittaminen ei enää automaattisesti lykkäisi tai estäisi päätöksen täytäntöönpanoa. Karkottamispäätös voitaisiin käytännössä panna täytäntöön 30 päivän kuluttua siitä, kun se on annettu tiedoksi, eli valitusajan päättymisen jälkeen — toisin sanoen 30 päivän lähtölaskenta, jota ei ole aivan yhtä helppo enää pysäyttää perusteettomalla paperisodalla. Vuosikymmenten mittaisten paperisotien sijaan onkin tärkeää pyrkiä ratkaisemaan ongelmia ennakoivasti, niin ettei niitä pääsisi muodostumaan alun alkujaankaan. Jatkossa tiettyjen ehtojen täyttyessä voidaankin Suomeen pyrkiville myöntää tämän lakimuutoksen myötä ennakollinen maahantulokielto. Näin voidaan estää sellaisten henkilöiden pääsy maahan, jotka muodostavat vakavan uhan yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansalliselle turvallisuudelle. Maahantulokiellosta päättäisi ja sen määräisi poliisi joko muiden turvallisuusviranomaisten esityksestä tai omasta aloitteestaan. Kaiken tämän ohella, karkottamispäätösten täytäntöönpanon nopeuttamisella ja maahantulokieltojen määräämisen ohella, myös Suomen ja koko Euroopan olisi erittäin tärkeää pystyä paitsi laadullisesti myös määrällisesti rajoittamaan turvapaikkahakemusten vastaanottamista eli sitä, kuinka monta turvapaikkahakemusta sama ihminen voi lähettää uusintakäsittelyyn uusintahakemuksena uutta päätöstä odottamaan ja senkin jälkeen hakea vielä uudelleen. Rajoittamatonta turvapaikanhakuoikeutta ei ole tarkoitettu aikanaan siitä säädettäessä, siitä päätettäessä tällaista käyttötarkoitusta varten. Sitä ei ole tällaisessa mitassa tarkoitettu käytettäväksi. Siitä huolimatta sitä räikeästi hyväksikäytetään sekä massamaisesti että yksittäisten ihmisten osalta todella törkeällä tavalla. Tässä suhteessa paitsi Suomi myös Eurooppa on jäänyt omien sääntöjensä, vuosikymmeniä sitten solmittujen sääntöjen, vangiksi omalla liian tiukalla, hölmöllä ja sinisilmäisellä tulkinnallaan. Siksi myös sen on muututtava kaikkien näiden hyvien kansallisten päätösten lisäksi.

Arvoisa puhemies! Nyt kun käsittelemme tätä EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimusta, on ehkä hyvä todeta ääneen sekin, että jälleen kerran vastahankaan ovat tässä asian käsittelyssä asettuneet — mikäs oli sille hyvä suomennos? — mitä todennäköisimmät syylliset eli SDP, vihreät ja vasemmistoliitto. SDP jätti valiokunnassa tähän oman vastalauseensa. He eivät nähneet, että tapa, jolla hallitus lähtee toteuttamaan tätä sopimuksen toimeenpanoa kansallisesti, olisi oikea. Se on SDP:n näkökulmasta liian tiukka esimerkiksi turvapaikanhakijoille myönnettävän oikeusavun osalta. Itse olen eri mieltä. Minusta on hyvä, että tätä avunantoa myös rajoitetaan, koska sitä myös käytetään tällä hetkellä väärin ja liian laajassa mitassa hyväksi. Erityisen kummallinen oli tämä vihreiden ja vasemmistoliiton jättämä vastalause, jossa kritisoitiin laajasti myös hallituksen muuta maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa ja hyvin selkeästi tuotiin esille se, että myöskään nämä aiemmat kiristystoimenpiteet, joita tässä nyt kolmen vuoden aikana on tehty, eivät näille puolueille kelpaa — eivät vihreille, eivät vasemmistoliitolle. Kyllähän me sen olemme täällä salissa monet kerrat nähneet. Kerta toisensa jälkeen ovat painaneet punaista nappia sekä vihreät, vasemmistoliitto että SDP, keskustakin useimmissa esityksissä. Siitä huolimatta ne on Suomessa onnistuttu kansallisella tasolla saamaan läpi. Oma huolenaiheeni on se, että jos meillä esimerkiksi seuraavalla hallitus- ja vaalikaudella on maassa punavihreä tai sinipunertava tai kolmen suuren hallitus, millaista turvapaikkapolitiikkaa Suomi tulee harjoittamaan vuosina 2027—2031, seuraavalla vaalikaudella. Jos ajatellaan, että kannanmuodostus Suomessa tämän sopimuksen ja paluuasetuksen osalta olisi jäänyt esimerkiksi punavihreän hallituksen käsiin, Suomi toteuttaisi Euroopan löysintä, kevyintä, vähiten velvoittavaa turvapaikkapolitiikkaa. Nyt kun maassa on perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikan inspiroima ja siitä paljon oppia ottava hallitus, sitä on tehty perussuomalaisittain: suomalaista, eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa. Mutta kuinka käy seuraavalla vaalikaudella, jos vihreät saavat päättää, miten turvapaikkapolitiikkaa Suomessa ja Euroopassa toteutetaan, tai jos vasemmistoliitto pääsee siitä päättämään? Silloin on rajat auki, vähemmän velvoitteita ja enemmän vastaanotettavia ihmisiä: loputtomasti, rajattomasti — valitettavasti. Juuri sen takia sitä ei saa päästä tapahtumaan.

Arvoisa puhemies! Kerrataan alkuun turvapaikkajärjestelmän ongelmat. Ensin ihmisiä lähtee massoittain kehitysmaista ylittämään Euroopan rajoja, ensin ulkorajoja, sen jälkeen sisärajoja. Ei lupien kanssa vaan turvapaikanhakuoikeuteen vedoten he vaeltelevat maasta toiseen ja valikoivat myös sieltä itselleen sopivampaa hakupaikkaa. Jos he turvapaikan hakemuksensa jälkeen saavat, turvasta huolimatta työllistymisennuste, ennuste omillaan toimeentulosta ja nuhteettomuudesta ja onnistuneesta kotoutumisesta ovat tilastojen ja toteuman valossa heikkoja. Jos he taas eivät saa turvapaikkaa, kuten enemmistö turvapaikanhakijoista Euroopassa ja Suomessa eivät, he jäävät Eurooppaan silti kaikkine edellä mainittuine ongelmineen vielä enemmissäkin määrin, koska he ovat silloin luvatta täällä. Tähän astihan vain noin parisenkymmentä prosenttia kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista on saatu palautettua takaisin kotimaihinsa — 20 prosenttia kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista. Oli tarvetta turvalle tai ei, tänne saa jäädä, vaikka luvatta. Kierrettä ylläpitää se, että Euroopan ja esimerkiksi tuon meistä Välimeren erottaman Afrikan ja Lähi-idän välinen elintasokuilu on valtava ja sosiaaliturvamme varsin runsas sikäläisiin nähden. Kokonaisuuden hahmottamiseksi on hyvä todeta, että kun tämä meidän 450 miljoonan ihmisen EU ei kasva väestöltään yhtään — siis edes kymmenessä vuodessa meidän väestömme ei täällä EU:n sisällä kasva yhtään — samaan aikaan esimerkiksi Afrikassa, sen kaikissa maissa, väestö kasvaa yhteensä yli 30 miljoonalla joka vuosi — joka vuosi 30 miljoonaa afrikkalaista lisää, ylikin. Kymmenessä vuodessa Afrikan väestön ennakoidaan kasvavan yli 300 miljoonalla. 15 vuodessa Afrikka kasvaa koko EU:n verran. Afrikan väestö kasvaa koko EU-maiden jäsenmaiden yhteenlasketun väestön verran seuraavan 15 vuoden aikana. Eli tulijavirtaa kyllä riittää, jos tulijat tänne päästetään. No, tervetuloa, miljoona turvapaikanhakijaa. Sitä toivotettiin vuonna 2015, kun Eurooppa kärsi siirtolaiskriisistä. Nyt on ääni muuttunut kellossa. Paitsi että Suomen hallituksessa on tehty ennätyksellisen paljon erilaisia tiukennuksia turvapaikkapolitiikkaan, maahanmuuttopolitiikkaan, kansalaistamispolitiikkaan ja niin edelleen, nyt myös Eurooppa herää. Hiljattain on hyväksytty ja nyt kaikissa EU-maissa on toimeenpantavana unionin muuttoliike- ja turvapaikkasopimus. Se antaa koko Euroopalle työkaluja hallitsemattoman ja myös haitallisen maahanmuuton torjumiseen. Sopimuksen keskeinen tavoite on tehostaa EU:n ulkorajojen valvontaa, tunnistaa maahan saapuvat henkilöt nykyistä paremmin sekä nopeuttaa hakemusten käsittelyä ja kielteisen päätöksen saaneiden palauttamista takaisin kotimaihinsa. Jatkossa laittomasti maahan saapuvat tai maassa luvatta oleskelevat ulkomaalaiset käyvät läpi seulontamenettelyn, jonka aikana selvitetään henkilön taustat ja maahantuloon liittyvät tiedot, jotta voidaan nopeasti ratkaista, kuuluuko hän alkuunkaan turvapaikkamenettelyyn vai tulisiko hänet palauttaa heti lähtömaahansa. Turvapaikkaprosessia nopeuttaa myös valmisteltava turvallisten alkuperämaiden luettelo. Turvalliseksi katsotuista maista perusteettomat hakemukset voidaan käsitellä nykyistä jouhevammin ja tehokkaammin. Sopimuksessa kiristetään myös vastaanottopalveluiden ehtoja. Palveluita annetaan jatkossa vain ensimmäisen turvapaikkahakemuksen käsittelyssä. Vastaanottopalveluiden kestoa rajataan, ja vastaanottorahaa voidaan myös alentaa jatkossa, jos sääntöjä ja normeja rikotaan. Lisäksi vastaanottokeskuksissa oleskelevien on jatkossa tunnistauduttava säännöllisesti. Tällä parannetaan myös meidän viranomaisten mahdollisuuksia seurata, että henkilöt ovat tavoitettavissa ja noudattavat heille asetettuja velvollisuuksia. Kaiken edellä todetun lisäksi tänä maanantaina, tämän viikon alussa, EU-maat ja Euroopan parlamentti löysivät sopua uudesta paluuasetuksesta. Sen nojalla EU-maat voisivat perustaa palautuskeskuksia Euroopan ulkopuolelle niille ihmisille, joiden turvapaikkahakemus on hylätty tai jotka on määrätty poistumaan koko EU:n alueelta. Samalla pidennetään säilöönoton enimmäiskestoa kuudesta kuukaudesta kahteen vuoteen sekä pidetään turvallisuusriskinä pidettyjä säilössä jopa rajoittamattoman ajan. Myös maahantulokieltoja voidaan pidentää viidestä vuodesta kymmeneen, ja turvallisuusriskeinä pidettyjä voidaan estää pääsemästä Euroopan unioniin koko loppuelämänsä ajaksi. Yhdessä tämä sopimus ja toisaalta asetus ovat mahdollistamassa sen, että Suomi, koko Eurooppa, kiristää omaa linjaansa myös turvapaikkapolitiikan suhteen. Suomi on jo tarttunut tuumasta toimeen ja yhdessä muiden Pohjoismaiden — Ruotsin, Tanskan, Norjan ja Islannin — kanssa aloittanut EU:n ulkopuolisen palautuskeskuksen perustamista. Muun muassa tällä toimella pystytään jälkikäteen, ikävä kyllä, korjaamaan niitä ongelmia, joita on turvapaikkapolitiikalla aiemmin aiheutettu, kun pystytään siirtämään näitä kielteisen päätöksen saaneita pois. Toisaalta sillä myös ehkäistään tätä loputonta tulijavirtaa, jota Eurooppaan suuntautuu, kun on ennuste sille, että turvapaikkaa ei tule Euroopasta saamaan, jos siihen ei ole oikeutettu, ja että sitä ei kannata ensinkään lähteä hakemaan Euroopasta, ellei siihen ole täydellisen pätevät, perustellut syyt. Se varmasti tulee ehkäisemään ihmisten alttiutta hakeutua näille vaarallisille reiteille, käyttää ihmissalakuljettajien palveluita ja riskeerata oma ja perheensä henki näillä reissuilla. Paitsi että me jälkikorjaamme ongelmia, joita on jo aiheutettu aiemmalla politiikalla, nyt ehkäistään myös ongelmien pahenemista ehkäisemällä tätä turvapaikkavaeltelua, kansanvaeltelua, maiden valikointia ja maissa pysymistä vielä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneenakin. Kaikki tämä on oikeansuuntaista politiikkaa. Kiitos siitä paitsi Suomen hallitukselle nyt myös Euroopan maiden hallituksille, jotka ovat vihdoin heränneet siihen, millainen ongelma tämä on koko meidän maanosallemme.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vielä kommenttiluonteinen puheenvuoro. Keskustalaiset edustajat Viljanen ja Polvinen esittivät aiemmin kritiikkiä sitä kohtaan, että samalla kun näitä kansalaisuuden ehtoja kiristetään, niin käytännössä Maahanmuuttovirastolle tulee enemmän vastuita. He kritisoivat hallitusta siitä, että emme ole osoittaneet lisää rahaa näiden tehtävien hoitamiseen Maahanmuuttovirastolle ja käytännössä valtionhallintoon. On hyvä muistuttaa siitä, että keskusta on kyllä nyt parissa vaihtoehtobudjetissaan hyväksynyt hallituksen tekemät valtionhallinnon säästöt, mikä väistämättä tarkoittaa sitä, että niitä kohdistuu myös yksittäisille virastoille, kuten Maahanmuuttovirastolle, ellei keskusta nimenomaisesti halua, että Maahanmuuttovirasto olisi valtionhallinnon säästöjen ulkopuolella. Jos on, niin se olisi hyvä osoittaa sitten omissa vaihtoehtobudjeteissa ja puheissa laajemminkin. Mutta selvää on, että jos jostakin pitää säästää, niin valtionhallinto on yksi niistä keskeisistä kohteista, joista on löydettävä säästöjä. On pystyttävä tekemään asioita fiksummin ja tehokkaammin, jotta rahaa riittää tulevaisuudessa ja jotta rahaa voidaan käyttää tärkeämpiin asioihin, joita valtiollakin on hoidettavanaan. Jos valtionhallinnosta säästetään, niin kyllä se jossain näkyy. Eli ei voi samaan aikaan esittää, että valtionhallinnosta pitää säästää satoja miljoonia, ja samaan aikaan kuvitella, että se ei näy missään, esimerkiksi siinä, miten toimipisteitä on sijoiteltuina eri virastoilla ympäri Suomea. Eli jos keskusta hyväksyy valtionhallinnon säästöjä, kuten useissa vaihtoehtobudjeteissaan, niin ehkä kannattaa myös hyväksyä se tosiasia, että se saattaa tarkoittaa, että Maahanmuuttovirastolla, Kelalla tai muilla viranomaisilla ei välttämättä ole toimipisteitä yhtä laajasti kuin nykyisessä Suomen palvelujärjestelmässä. Nämä realiteetit on hyvä tunnustaa, jos on valmis säästöt hyväksymään.

Arvoisa puhemies! Suomen kansalaisuuden ei tule olla halpaa jakotavaraa, mutta valitettavasti se on kyllä sitä tähän asti ollut. Meillä on jaettu ihan eurooppalaisessakin vertailussa Suomen kansalaisuuksia hyvin löperöin ehdoin, ja ajattelinkin, että tehdäänpä pientä vertailua. Kymmenen Euroopan maan keskuudessa, joita ovat Ruotsi, Tanska, Norja, Saksa, Ranska, Espanja, Italia, Iso-Britannia, Unkari, Viro, Suomi on liki poikkeuksetta löperöimpiä ehtoja kansalaisuus- ja kansalaistamispolitiikassaan soveltanut maa, siis ennen kuin tämä hallitus lähti kansalaisuuden ehtoja kiristämään. Aloitetaan ensimmäisestä kiristyksestä, joka tehtiin. Aiemmin Suomessa vaadittiin ulkomaalaiselta, joka Suomen kansalaisuutta haki, viiden vuoden asumisaika. Lähtökohtaisesti viisi vuotta piti olla asunut Suomessa, että voi hakea kansalaisuutta. Näiden kymmenen maan vertailussa suurin osa vaati tuolloin pari vuotta sitten enemmän. Suurin osa näistä maista vaati enemmän asumisaikaa kuin mitä Suomi silloin vaati, sellaiset ihan sivistyneet valtiot kuin Norja, Tanska, Saksa, Espanja, Italia, Viro, Unkari. Nyt vihdoin Suomi päätti parisen vuotta sitten, että perussuomalaisten esityksestä hallituksen toteuttamana asumisaikavaatimusta korotettiin. Entäpä toimeentulovaatimus, siis se, että ulkomaalainen, joka hakee Suomen kansalaisuutta, tulisi tässä maassa omillaan toimeen? Sellaista vaatimusta ei Suomessa ollutkaan aiemmin. Kansalaisuuden ehtona ei ollut erillistä toimeentulovaatimusta. Myös siinä me oltiin näiden vertailumaiden löperöimpien, kevyimmin kansalaisuuksia myöntävien maiden joukossa. Enemmän jo tuolloin vaativat Tanska, Saksa, Ranska, Espanja, Italia, Unkari, Viro. Nyt vaadimme: hyväksyimme toimeentulovaatimuksen jo aiemmin eduskunnassa, toisessa osassa kiristyssarjaa. Entäpä nyt kolmas vaatimuserä, kun lisätään kansalaisuuskoe kansalaisuuden saamisen ehtoihin? Myöskään sitä Suomessa ei ollut. Ei ollut aiemmin kansalaisuuskoetta, toisin kuin suuressa osassa näitä vertailumaita. Aiemmin kansalaisuuskoe oli käytössä Pohjoismaissa, kuten Norjassa ja Tanskassa, keskisen Euroopan maissa, kuten Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Isossa-Britanniassa, ja toisaalta itäisemmässä Euroopassa, Unkarissa ja Virossa. Suurin osa vertailumaista omasi kansalaisuuskokeen, Suomi ei omannut. Kun yhteensä katsotaan tätä palettia, niin Suomi on käytännössä harjoittanut löperöintä ja lepsuinta kansalaistamispolitiikkaa, myöntänyt kansalaisuuksia löperöimmin ehdoin yhdessä Ison-Britannian ja Ruotsin kanssa. Siinä ovatkin muuten huonon maahanmuuttopolitiikan mallimaat Euroopassa, varoittavat esimerkit siitä, mitä voi käydä, jos maahanmuuttopolitiikkaa harjoitetaan huonosti ja jos kansalaisuuksia jaetaan leväperäisesti. Onneksi Suomi otti opiksi. Jos emme olisi ottaneet — Ruotsikin tällä hetkellä kiristää omaa kansalaisuuspolitiikkaansa — me olisimme käytännössä Euroopan pohjasakkaa tässä vertailuryhmässä. Nyt sekä Suomi että Ruotsi ovat muuttaneet linjaansa, toivottavasti myös Iso-Britannia pikkuhiljaa paineen lisääntyessä. Tämä on yleiseurooppalainen suunta, ja on erinomainen asia, että Suomikin vaatii kansalaistettaviltaan enemmän.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme kansalaisuuskokeen käyttöönottoa eli yhtä uutta kansalaisuuden saamisen ehtoa ulkomaalaisille Suomessa. Näitä tiukennuksiahan on tässä vaalikauden mittaan jo tehty, ja tämä olisi viimeinen osassa sitä pitkää sarjaa. Tämä kansalaisuuskoe on käytössä suuressa osassa Eurooppaa ja myös monia muita länsimaita. Siksi hieman ihmettelen, että tätäkin ehtoa vihreät ja vasemmistoliitto vastustavat tässä viimeisessäkin vaiheessa. Hallintovaliokunnassa vihreät ja vasemmistoliitto jättivät vastalauseensa tähän kansalaisuuskokeen käyttöönottoon, ja ajattelin, että käydäänpä läpi tätä vastalausetta ja sen perusteluita. Ensinnäkin vihreät ja vasemmistoliitto kyseenalaistavat kansalaisuuskokeen tavoitteiden toteutumisen ja tarkoituksenmukaisuuden tilanteessa, jossa kotoutumispalveluiden rahoitusta ja saatavuutta heikennetään. Myöskään esityksen yhdenvertaisuuteen liittyviä ongelmia ei ole heidän mukaansa valiokuntakäsittelyssä otettu tarpeeksi huomioon. He kertovat tässä vastalauseessaan, että kansalaisuuden ehdot ovat jo selvästi kiristyneet, ja siinä vaiheessa, kun henkilö tekisi kokeen, olisi hän todellisuudessa jo hyvin pitkälle kotoutunut. He listaavat tässä vastalauseessaan, kuinka asumisaikaedellytystä on korotettu, kuinka toimeentuloedellytystä on kiristetty, kuinka nuhteettomuutta edellytetään entistä enemmän, kuinka vaaditaan yleisen kielitutkinnon läpäisemistä. Samaan aikaan he ovat itse vastustaneet näistä liki jokaista kiristystä. Siis jokaista kiristystä, mitä tällä hallituskaudella on tehty, he ovat olleet vastustamassa, ja nyt he perustelevat sillä, että kun näitä on jo kiristetty, niin ei tätäkään kiristystä pitäisi tehdä. Tosiasiallisesti se on ollut kategorista vastustamista kaikkia näitä kiristyksiä kohtaan täällä eduskunnassa. Kerta toisensa jälkeen on painettu punaista nappia: ei vaadita enempää heiltä, jotka saavat Suomen kansalaisuuden eli tulevat yhteiskunnan täysiverisiksi jäseniksi, saavat täydet poliittiset oikeudet, saavat täydet oikeudet äänestää jokaisissa vaaleissa, saavat täydet oikeudet tulla ja pysyvästi jäädä Suomeen liki peruuttamattomasti — ei voi vaatia enempää, kertovat meille vihreät ja vasemmistoliitto. No, sen lisäksi he toteavat, että mahdolliseen kokeeseen valmistautuminen ja sen suorittaminen eivät lisää osallisuutta: 1) ne eivät lisää osallisuutta ja suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumista, vaan 2) kansalaisuuskokeen suorittamisvelvollisuus voi hidastaa sitä. Siis se, että suoritat kansalaisuuskokeen, hidastaisi integroitumistasi Suomeen. [Puhuja naurahtaa] Voiko joku avata? Voivatko vihreiden tai vasemmistoliiton edustajat avata sitä, miten kansalaisuuskokeen suorittaminen hidastaa ihmisen integroitumista Suomeen? Miten se, että sinulla on kannustin oppia suomalaista kulttuuria, historiaa, yhteiskuntaa, meidän normeja, hidastaa ihmisen integroitumista tähän maahan? Eikö se nimenomaisesti vauhdita, luo ihmiselle kannustimen — ja jos ei sisäistä kannustinta ole, niin ulkoisen kannustimen — oppia suomalaista kieltä, kulttuuria, yhteiskuntaa, historiaa, kaikkea sitä. Ja vielä: 3) ilman asianmukaista tukea koe voi lisätä psykologista stressiä erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville. Mietin, että onkohan tässä juuri syy siihen meidän opetusjärjestelmän ja koulujärjestelmän heikentyviin tuloksiin, jos tällainen ajattelu on yleistäkin, että kokeet aiheuttavat psykologista stressiä ja sen takia niitä ei tulisi järjestää. Annetaan vaan läpäisty suoritus henkilöille mitään kokeilematta ja heidän tietotasoansa kokeilematta, niin ei tule stressiä. Kaikille paperit kouraan, niin saadaan varmasti loistavia tuloksia aikaan. Aivan uskomatonta argumentointia, mitä eduskuntatasollakin nähdään. Huh huh. [Mauri Peltokangas: Stressitöntä hillumista!] Ihmettelin myös valiokuntatasolla hieman sitä, että täällä todetaan näistä kokeen kustannuksista ihan relevantti argumentti siitä, mitä tämä voi kokeen tekijälle kustantaa. Kansalaisuuden saaminen toki tuo myös paljon oikeuksia, joten siitä voi varmasti jotain veloittaakin. Mutta täällä vihreät ja vasemmistoliitto toteavat: ”Lisäksi koe, etenkin, mikäli sen vaikeustaso on liian korkea, voi johtaa maksullisten valmennuspalveluiden syntymiseen, mikä nostaa riskiä etenkin vähävaraisille henkilöiden yhdenvertaiselle osallistumiselle.” Minä itse ajattelen, että voisi olla kyllä ihanteellistakin se, että jos joku ihminen niin intohimoisesti haluaa Suomen kansalaisuuden, että on valmis kouluttamaan itseään, on valmis käymään kielikursseilla omaan piikkiin, on valmis opiskelemaan, saamaan joltakin tukea rahaa vastaan siihen, että oppii suomalaista yhteiskunnallista tietämystä, meidän lainsäädäntöä ja muuta, niin eikö se ole vain hyvä asia? Jos joku on valmis omasta pussistaan laittamaan rahaa peliin, eikä niin, että valtio ja veronmaksajat kustantavat tämänkin kotouttamisen, mutta vihreät ja vasemmisto näkevät tämän yhdenvertaisuusongelmana, että kaikilla ei ole varaa siihen tai että kaikki eivät sitä hankkisi. Niin se vaan tässä yhteiskunnassa menee, että jotkut ovat valmiita panostamaan osaamiseensa enemmän, jotkut ovat valmiita heittämään enemmän rahaa likoon siihen, että oppii erilaisia taitoja. Eihän meidän yhteiskunnassa pyrkimyksenä ole tasapäistää ihmisiä ja viedä heiltä mahdollisuuksia parempaan ymmärrykseen, parempiin taitoihin, parempaan osaamiseen. Minkä ihmeen takia maahanmuuttaja ei voisi hakea itselleen parempaa ymmärrystä ja valmistautumista kokeeseen, vaikka sitten maksamalla jollekin siitä palvelusta? Kaiken kaikkiaan vihreät ja vasemmistoliitto esittävät tämän — siis tämänkin — kansalaisuuslainsäädännön ehdon kiristämisen hylkäämistä. Kaiken edellä olevan perusteella he sitä ehdottavat, ja siksi tämä eduskunta pääsee siitä nyt vielä viimeisessä äänestyksessään äänestämään. Ilokseni voin todeta, että vihreiden ja vasemmistoliiton vastustus tässä salissa ei tule riittämään, vaan tämäkin kansalaisuuslain kiristys tullaan saamaan läpi, ja täten Suomen kansalaisuuden ehdot, sen saamisen ehdot, tulevat kiristymään, mikä on erittäin hyvä asia koko Suomen kansalle ja sen nykyisille ja tuleville kansalaisille. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi puheenvuoro, ja omistan sen tälle edustaja Kaarisalon huomiolle siitä kiihkosta. Tämä eduskuntasali on yksi vähiten kiihkoisia ympäristöjä tämän ajan Suomessa. Siis missä tahansa sosiaalisen median ympäristössä käytte, huomaatte siellä aivan tavallisten ihmisten pystyvän käymään sekä kyllä rakentavaa ja kriittistä keskustelua, mutta siellä kyllä näkyy sitä kiihkoa. Miksi? Koska kansalaisten keskuudessa nähdään monia ongelmia niillä sektoreilla, mistä te puhutte paljon sosiaalidemokraateissakin. Nähdään kouluissa, nähdään terveyspalveluissa, nähdään Kelan palveluissa, liikenteessä, takseissa, kaduilla, monessa. Se herättää ihmisissä kiihkoa. Me voimme olla täällä salissa hyvinkin rauhallisia. Täällä on pääosin hyvätuloisia ihmisiä, kaikki tässä salissa ovat hyvätuloisia ihmisiä. Kaikilla tässä salissa olevilla ihmisillä on varaa valita sellainen asuinalue, jossa ongelmia ei ilmene. Jokaisella tässä salissa on varaa myös muuttaa pois Suomesta siinä kohtaa, kun täällä asiat eskaloituvat liian pahaksi. Mutta sitä samaa valintaa ei pysty tekemään jokainen suomalainen, ja se pienituloinen suomalainen on vihoviimeinen ihminen, joka siihen pystyy. Hän ei pysty valikoimaan asuinaluettaan. Hän ei pysty valikoimaan itsellensä turvallista paikkaa olla välttämättä Suomessa, etenkään tulevaisuudessa. Hän ei pysty valikoimaan välttämättä koulujaan samalla tavalla kuin hyvätuloinen ihminen. Hän ei pysty välttämättä menemään sinne yksityiselle, kun julkinen puoli on ruuhkautunut. Häneen kohdistuvat monet ne ongelmat, joista perussuomalaisetkin puhuvat, ja se herättää kiihkoa. Se herättää aivan perusteltua raivoa ihmisissä. Minä ajattelen, että yksi asia, mikä herättää ihmisissä kiihkoa ja raivoa ja josta monesti poliitikkoja paheksutaan tai josta poliitikkoja sätitään: kyllä ihmisissä herättää kiihkoa ja raivoa myös se, että monet poliitikot ajattelevat, että eihän tässä ole mitään hätää, että mitä te kiihkoilette. 30 vuotta on porskutettu suunnilleen samanlaisella maahanmuuttopolitiikalla Suomessa. Asioiden ja ongelmien on annettu vain kasaantua nimenomaisesti maahanmuuton osalta kaikkialla Euroopassa. Samaan aikaan puolueet pyörittelevät peukaloitaan ja äänestävät ”ei”, kuten sosiaalidemokraatit, joka ikiselle maahanmuuttopolitiikan tiukennukselle tälläkin hallituskaudella, myös monilla puolin Eurooppaa vasemmistopuolueet äänestävät näitä uudistuksia vastaan. Se herättää ihmisissä kiihkoa, että vaikka ollaan sammakkona siellä kiehuvassa kattilassa, niin sanotaan kansalaisille vain, että ei tässä mitään, ollaan rauhallisesti ja katsotaan eteenpäin. Mutta mitään ei olla valmiita tekemään. Se herättää ihmisissä kiihkoa, ja siihen pitää vastata sillä, [Puhemies koputtaa] että tämä sali pystyy rauhallisesti ja asiallisesti viemään läpi tärkeitä lakimuutoksia myös maahanmuuttopolitiikan saralla.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin arvostan sitä, että edustaja Kaarisalo sosiaalidemokraateista on täällä läsnä keskustelemassa, koska muita oppositiopuolueiden edustajia ei enää tähän aikaan salissa ole. Heillä on varmasti parempaa tekemistä kuin viettää iltansa täällä. [Riitta Kaarisalo: Minullakin olisi!] Mutta puhuitte ääripäistä, ja te toivotte, että tämä keskustelu ei mene ääripäiden kamppailuksi, kinasteluksi, nahisteluksi ikään kuin perussuomalaisten ja vasemmistoliiton välillä ja että asioita pitäisi käsitellä kiihkottomasti. Pohdiskelin, mihin te siis viittaatte, missä se kiihko on tässä salissa, tai onko täällä jotenkin ääripäisiä mielipiteitä tai argumentteja lennellyt tänään salissa. Itse ajattelen, että ainakin ne ajatukset, joita perussuomalaiset esittävät maahanmuuttopolitiikan saralla tässä salissa, ovat olleet käytännössä valtavirtaisia likimain kaikkialla päin Eurooppaa jo joidenkin vuosien ajan. Siis Ruotsissahan aloitettiin nämä kiristykset heti viimeisimmän vaalivoiton jälkeen. Ruotsidemokraatit nousivat siellä hallituksen tukipuolueeksi, ja Ruotsi on merkittävästi kiristänyt paitsi maahanmuuttopolitiikkaansa myös kriminaalipolitiikkaansa vuodesta 2022 lähtien, ja tulokset alkavat näkyä. Myös Euroopassa laajemminkin tällä hetkellä kansallismieliset puolueet, perussuomalaisten sisarpuolueet, nauttivat laajaa kannatusta ja saavat jo muitakin puolueita omaksumaan omia teemojaan. Mitä enemmän niitä pääsee hallitusvaltaan, sitä enemmän näitä muutoksia saadaan läpi. Ne alkavat normalisoitumaan paitsi näiden puolueiden johdolla myös levitessään muihin puolueisiin. Ei se ole mitään ääripääpolitiikkaa. Tästä on tulossa eurooppalaista valtavirtapolitiikkaa. Ääripääpolitiikkaa taas on pikemminkin noin eurooppalaisten normien valossa se politiikka, mitä harjoittaa esimerkiksi vasemmistoliitto, siis se, että toivotetaan maailma kylään, on se sitten humanitäärisin väylin, perheenyhdistämisen väylin, opiskelijaperustein, kiintiöpakolaisina, työn perässä. Se on aika ääripäistä politiikkaa. Eihän sellaista ole maailmanhistoriassa juuri harjoitettu, ei ainakaan sellaisissa korkean sosiaaliturvan valtioissa, joita ei niitäkään ole kovin kauaa maailmanhistoriassa ollut. Tämä on meidän aikamme, käytännössä minun elinaikani, ilmiö, että on laaja sosiaalivaltio, joka laajasti toivottaa maailman kylään ja nauttimaan niistä etuisuuksista. Se on historiallisesti täydellinen poikkeama, ja se tulee jäämään poikkeamaksi historiassa, koska ymmärretään, että tähän ei ole varaa. Parasta sosiaalipolitiikkaa on olla harjoittamatta huonoa maahanmuuttopolitiikkaa. Kaikista niistä sosiaalisista ongelmista, mistä vasemmisto puhuu, on se kouluissa, on se perheissä, on se Kelan luukulla, on se missä tahansa, tulee entistä pahempia, jos harjoitetaan huonoa maahanmuuttopolitiikkaa, jos maahan tulee ihmisiä, jotka eivät kotoudu, eivät työllisty, [Puhemies koputtaa] eivät tule omillaan toimeen ja tehtailevat rikoksia. Se on huonoa maahanmuuttopolitiikkaa ja se on huonoa sosiaalipolitiikkaa, ja se käy hyvinvointivaltiolle, hyvinvointiyhteiskunnalle kalliiksi.

Arvoisa puhemies! En voi olla puuttumatta myös tähän keskusteluun näistä julkisista palveluista, eri sektoreista, on se sitten koulutus, terveydenhoito, sosiaalihuolto tai mikä tahansa hyvinvointivaltion osanen, että hallitus ikään kuin etsisi ratkaisuja vain näihin ja maahanmuutto olisi vähempiarvoinen asia esimerkiksi näiden rinnalla. En tiedä, oliko tämä, mitä edustaja Kaarisalo oikein mahtoi tarkoittaa. Mutta aivan kuten edustaja Bergbom toi ilmi, tämä hallitus tekee tietysti, kuten kaikki muutkin edeltävät hallitukset, toimia kaikilla sektoreilla: koulutussaralla, soten saralla, liikenteen saralla, ihmisten arkisten palveluiden, etuuksien ja tukien saralla. Yhtenä isona painopisteenä on myös maahanmuuttopolitiikka, koska se on jätetty retuperälle Suomessa vuosikymmenten ajan. Siitä meillä on lukuja. Valitettavasti on niin, että maahanmuutto ei ole oma sektorinsa. Se ei ole oma sektorinsa oikein siellä valtion budjetissakaan. Siellä on pari momenttia, jotka me voidaan johdatella sinne maahanmuuttoon kytkeytyen, mutta monet niistä jakautuvat juuri sinne terveydenhoitoon, koulutukseen, sosiaaliturvan ympärille, kuntasektorille, lukuisille eri sektoreille, ja ne piiloutuvat sinne budjettikirjan sisään, ne luvut, eurot, puhumattakaan niistä ihan arkisella tasolla ihmisten välisissä kohtaamisissa, palveluiden piirissä, kouluissa, terveyskeskuksissa ja Kelan luukulla. Siellä nähdään niitä maahanmuuton lieveilmiöitä, valitettavasti. Kun te olette puhuneet esimerkiksi tällä kaudella paljon pienituloisuuden kasvusta, se on valitettava ilmiö, mutta tiedättekö te, missä ryhmässä pienituloisuus on erityisesti kasvanut Suomessa ja mikä on kokonaisuudessaan pienituloisuutta kasvattanut Suomessa kaikista eniten tässä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ja erityisesti tässä viimeisen muutaman vuoden aikana? Se ei ole tämän hallituksen politiikka, vaan se on se maahanmuuttopolitiikka, mitä täällä on pitkällisesti harjoitettu, ja erityisen suurena vaikuttimena siinä on se politiikka, jota Marinin hallitus hyväksyi täällä vuonna 2022, kun lisättiin perheenyhdistämisiä ja lisättiin opiskelumaahanmuuttoa. Suurin osa näistä ihmisistä, jotka ovat saapuneet, siis kymmeniätuhansia ihmisiä sen jälkeen, aletaan laskemaan heitä jo sadoissatuhansissa tämän teidän uudistuksenne jälkeen — Suomeen on saapunut satojatuhansia ihmisiä suoraan pienituloisiksi ja suoraan suomalaisten etuisuuksien varaan ulkomailta. Nämä ovat niitä asioita, mitä täällä perussuomalaiset koettavat nyt pistää kuntoon, tukkia näitä porsaanreikiä, on se sitten koulutuksen, terveydenhuollon tai minkä tahansa muun sektorin saralla. Maahanmuutto ei ole oma sektorinsa. Se koskee kaikkea, mitä valtio tekee.

Arvoisa puhemies! Suomi käyttää satoja miljoonia maahanmuuttajien kotouttamiseen. On aika kestämätön ajatus, että ilman näitä satoja miljoonia euroja kukaan ei Suomeen kotoutuisi. On absurdia ajatella, että kotouttaminen olisi ikään kuin jokin sadetanssi ja me mitataan ikään kuin kotouttamisen onnistumista sillä, paljonko sinne on laitettu miljoonia, kuinka paljon on tanssitettu ihmisiä miljoonilla, sen sijaan että katsottaisiin, tuliko sadetta tai onko sateen ja tanssin välillä ollut minkäänlaista yhteyttä. Tällä hallituskaudellahan nimenomaan näistä valtion harjoittamista kotouttamiseuroista on leikattu jo keväällä 2024 ja loppuvuonna 2024, on tehty lukuisia säästötoimenpiteitä. Enpä usko, että siitä huolimatta kotoutuminen olisi vähentynyt tässä maassa. Päinvastoin, kotoutuminen on varmasti parantunut sen myötä, kun Suomeen on tullut todella vähän, selvästi vähemmän kuin aiemmin, esimerkiksi humanitäärisiä reittejä pitkin turvapaikanhakijoita tai esimerkiksi kiintiöpakolaisia. Nehän nimenomaan ovat niitä ryhmiä, jotka näitä kotouttamispalveluita käyttävät. Eli jos te haluatte hyvin kotoutuvia maahanmuuttajia Suomeen, niin teidän pitäisi kannattaa hallituksen humanitääristä maahanmuuttoa vastustavaa linjaa ja ottaa tänne ihmisiä, jotka kotoutuvat nimenomaisesti työn ja yrittämisen kautta suoraan suomalaiseen yhteiskuntaan ja käyttäytyvät vielä siivosti. Se on sitä parasta ulkomaalaispolitiikkaa, [Puhemies koputtaa] mitä voi harjoittaa.

Arvoisa puhemies! En pyri pitkittämään istuntoa, jatkan vielä lyhyesti listauksen loppuun. Tein nopeita poimintoja tästä pitkästä Excelistä, jonka olen kasannut näistä STEA-avustuksista, ja haluan vain esimerkillistää sen, että kaikki järjestötyö ei ole sitä, että autetaan ihmistä kaikista pahimmassa mahdollisessa tilanteessa. Kaikki järjestötyö ei ole sitä, että autetaan sitä suomalaista, joka on pahassa tilanteessa ja tarvitsee lyhytjänteisesti tukea vaikka sitten järjestökentältä noustakseen ylös. Tosiasia on se, että jokaisessa järjestössä varoja kuluu kaikkeen siihen toiminnan järjestämiseen, koordinoimiseen, kokoustamiseen ja kaikkeen muuhun. Meillä on valtavasti päällekkäisyyttä järjestökentällä, ja on täysin perusteltua tässä ajassa perata läpi, olisiko siellä löysää, mistä ottaa, ja kohdentaa rahat siten järkevämmin sinne, mihin niitä tarvitaan. Hallitushan päätti nimenomaan, että STEA-avustuksia vähennetään ja siitä noin puolet — tästä vähennetystä määrästä — ohjataan nyt uusimmassa erässä hyvinvointialueille, jotka voivat ohjata sitä sitten katsomiinsa kohteisiin. Mutta jatkan listausta. Joensuun seudun monikulttuuriyhdistys: 126 000 euroa maahanmuuttajataustaisten nuorten ja nuorten aikuisten osallisuuden ja kahdensuuntaisen kotoutumisen edistämiseen. Samoin 126 000 euroa Lieksan Somaliperheyhdistys ry:lle maahanmuuttajataustaisten ja alueen muiden asukkaiden hyvinvoinnin, osallisuuden ja arjen hallinnan edistämiseen. Rovalan Setlementti ry: matalan kynnyksen kohtaamispaikkatoimintaa maahanmuuttajille kotoutumisen edistämiseksi, 125 000 euroa. Vuolle Setlementti ry: maahanmuuttajien ja valtaväestön kaksisuuntaista kotoutumista, kyllä. Länsi-Suomen Romanit ry: työttömien nuorten ja osatyökykyisten palkkaamiseen järjestön yleishyödyllisiin tehtäviin. — Tätä oli muuten todella paljon näissä STEA-avustuksissa. Siis sinällään on hyvänkuuloinen ajatus, että palkataan työttömiä nuoria, mutta kysymys kuuluu, onko kestävää se, että vuodesta toiseen me avustamme kolmatta sektoria palkkaamaan käytännössä nuoria työttömiä järjestötoiminnan riveihin sen sijaan, että pyrittäisiin ohjaamaan nuoria esimerkiksi heidän koulutustaan vastaaviin tehtäviin tai vaikkapa sinne koulunpenkille, jotta he työllistyisivät joihinkin sellaisiin ehkä kansantaloudellisesti kannattavampiin tehtäviin. [Minna Reijonen: Oikein!] Meillä valitettavasti on yhteiskunnassa se tilanne, että järjestöjä ei ole varaa avustaa tässä mittakaavassa ja että ylipäätään kolmannen sektorin tulisi pystyä tekemään omaa varainhankintaa ja käyttämään omia resurssejaan muutenkin kuin valtiosta riippuvaisena. 109 000 euroa Kajaanin Työvoimayhdistykselle turvapaikanhakijataustaisten maahanmuuttajien elämänhallinnan ja toimintakyvyn vahvistamiseen. Elämä ja Valo ry: romaniväestön osallisuuden vahvistamiseen aluetapahtumien, koulutuksen ja yksilöllisen tuen sekä neuvonnan avulla, 108 000 euroa. Elämä ja Valo ry: työttömien nuorten ja osatyökykyisten palkkaamiseen järjestön yleishyödyllisiin tehtäviin — jälleen kyseessä romanijärjestö, joka saa merkittävää tukea. Suomen Somalia-verkosto: maahanmuuttajataustaisten nuorten työelämä- ja opintopolkujen tukemiseen, 88 000 euroa. Suomen Pakolaisapu ry: Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston hankkeen ”Rinnakkain — Antirasismia arkeen” osarahoitukseen järjestölle 81 000 euroa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden yhdistys on jälleen järjestö, joka tekee paljon hyvää mutta saa erillistä hankerahoitusta maahanmuuttajaäitien osallisuuden ja kotoutumisen edistämiseen vapaaehtoisen matalan kynnyksen ystävätoiminnan keinoin sekä yhdistyksen monikulttuurisen toiminnan kehittämiseen, 67 000 euroa. Seta ry: jäsenjärjestöille kohdistettaviin avustuksiin, siis siihen, että Seta ohjaa saamaansa rahaa valtiolta omille järjestöilleen, 52 000 euroa. Moniheli, Paremmin Yhdessä ry, Familia ry, Espoon Monikulttuuriset lapset ja nuoret ry, IFTIN-SEURA ry, Monikulttuurinen varhaiskasvatus, koulu ja koti ry, Suomen Venäjänkielisten Keskusjärjestö ry, Afrikan Care ry ovat kaikki saaneet noin 50 000 euroa avustuksia työttömien nuorten ja osatyökykyisten palkkaamiseen järjestön yleishyödyllisiin työtehtäviin. [Minna Reijonen: No huh huh!] — Ai, täällä oli näitä vielä lisääkin. Sen lisäksi tismalleen samaan tarkoitukseen rahaa ovat saaneet Irakin Naisten Yhdistys ry, DaisyLadies ry, siis monikulttuuriyhdistys, Substance Abuse and Mental Health Association, SAMHA ry, Sahan-Seura ry, Seta ry, Tieto on valtaa ry, Pakolaisneuvonta ry, Lieksan somaliperheyhdistys ry, Suomen Somalia-verkosto ry, Suomen Syyria-ystävyysseura ry, Joensuun seudun monikulttuuriyhdistys ry, Pakolaisnuorten tuki ry, Pohjois-Karjalan Seta Hobiles ry, Lohjan Monitoimikeskus ry, Suomi—Syyria Ystävyysseura ry, Turvapaikanhakijoiden tuki ry, Monaliiku ry, Jade-yhteisö ry, Monikulttuurityö Mimosa ry, Suomen Romaniyhdistys ry, Kaakonkulman Kulttuurimylly ry, Monikulttuurikeskus Saaga ry, Imatran Monikulttuurisuusyhdistys Kipinä ry, Jyväskylän Romaninuoret ry, Suomen Romanifoorumi ry. [Minna Reijonen: Järkyttävää!] Kaikki saavat noin viitisenkymmentätuhatta, siis useita kymmeniätuhansia euroja, tähän tismalleen samaan kohteeseen: työllistääkseen nuoria erilaisiin monikulttuuriyhdistyksiin. Sen jälkeen voidaan kysyä, kuinka mielekästä on, että hyvinvointivaltio, joka vakavasti velkaantuu, käyttää rahojaan tällä tavalla. Ja onko se niin käsittämätön ajatus, että hallitus, jonka tehtävänä on pitää maan taloutta kunnossa ja luoda rakenteellisia uudistuksia, katsoo pikkasen myös sitä, mihin niitä euroja käytetään, vaikkei pelkästään leikkaamalla maata saadakaan kasvuun? Mutta se on varma, että ainakaan tuhlailulla maa ei nouse kasvuun. Valitettavasti tätä listaa läpikäydessäni paljon jäi vielä lukematta. Minä näen täällä paljon sellaista, mistä voidaan vähentää, mistä voidaan leikata, mistä voidaan säästää, ilman että hyvinvointivaltion aivan ydintoiminnot siitä romahtavat. Tämä on minun viestini myös Sofia Virralle — jos satut kuulemaan. [Minna Reijonen: Ei ole paikalla!] Kyllä järjestökentälläkin riittää töitä tehtävänä.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu sotejärjestöjen avustuksista osana tätä lainsäädäntökehikkoa ja lainmuutoksia, joita ollaan tekemässä. Tästä on käyty viime päivinäkin aika paljon puhetta vihreiden Sofia Virran ja toisaalta soteministeri Rydmanin toimesta. Järjestökentällä tehdään paljon hyvää. Siellä on paljon toimintaa, jota oikeasti tarvitaan, mutta itse ajattelen, että ihan kaikkea ei tarvitsisi tukea. Ihan kaikki ei ansaitse tukea, tai ainakaan kaikki ei ansaitse niin paljon tukea kuin tällä hetkellä tukea myönnetään. No, tästä ollaan varmaan pienesti erimielisiä salin molemmin puolin, mutta minulla on täällä listaus erilaisista sotealan järjestöjen saamista tuista. Käydäänkö läpi? [Minna Reijonen: Kyllä!] — Hyvä. Otetaan täältä ensimmäisenä: STEA-avustuksia sai kaksi vuotta sitten, kun STEA-avustukset olivat korkeimmalla tasollaan, 380 miljoonassa eurossa, Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö uuden, liikkuvan ja luokse tulevan palvelun kehittämiseen Euroopan liikkuvalle väestölle sekä paperittomana eläville ihmisille Uudellamaalla [Minna Reijonen: Mitä?] 543 000 euroa. Se on aika paljon rahaa. Sen lisäksi HEED Association Finland ry sai 485 000 euroa maahanmuuttajataustaisten henkilöiden terveystietoisuuden lisäämiseen, omakielisen tiedonvälityksen, avoimien terveystapahtumien, ryhmätoiminnan ja niin edelleen edistämiseen. [Minna Reijonen: Mitä ihmettä?] Transfeminiinit ry sai 450 000 euroa transhenkilöiden, erityisesti transnaisten ja transfeminiineiksi itsensä mieltävien henkilöiden, mielen hyvinvoinnin ja toimijuuden vahvistamiseen sekä yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden edistämiseen neuvonnan, yksilöllisen tuen ja ryhmätoiminnan, tiedon välittämisen sekä vapaaehtois- ja kokemusasiantuntijatoiminnan avulla — 450 000 euroa. [Minna Reijonen: Liian pitkä lause ymmärtää!] Huhhuh. Suomen Venäjänkielisten Yhdistysten Liitto: 378 000 euroa STEA-avustuksia. [Minna Reijonen: Venäjän!] Päihde- ja peliongelmaisten venäjänkielisten läheisten hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämiseen vertaisryhmätoiminnan, neuvonnan, palveluohjauksen sekä tiedon lisäämisen avulla 380 000 euroa. [Minna Reijonen: Menikö Venäjälle?] Sen lisäksi Pohjois-Karjalan Setan Hobiles ry: pohjoiskarjalaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien hyvinvoinnin lisäämiseen vertaisryhmätoiminnan, yksilöllisen tuen sekä kouluyhteistyön ja koulutusten avulla 375 000 euroa. Osuuskunta ura- ja ajatushautomo 3E: 320 000 euroa maahanmuuttajien osallisuuden edistämiseen lähiluontoa, ympäristökasvatuksen menetelmiä ja kiertotalousajattelua hyödyntävän ryhmämuotoisen toiminnan avulla — 320 000 euroa. Suomen Punainen Risti, kaikkien tuntema: 248 000 euroa paperittomien toimintakyvyn ja elämänhallinnan tukemiseen vapaaehtoistoiminnan, paperittomien auttamisen ja eri toimijoiden välisen yhteistyön avulla — 250 000 euroa. Jatketaanko? Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö: 230 000 euroa Suomessa paperittomana oleskelevien toimintakyvyn ja elämänhallinnan tukemiseen etsivän työn, yhteisötoiminnan ja verkostoitumisen avulla — siis paperittomien, laittomasti maassa oleskelevien. [Minna Reijonen: Aivan järjetöntä!] Kotimajoituksen tuki ry: Suomesta turvaa hakevien kotimajoituksen edistämiseen kotimajoitusverkostoa koordinoimalla, vapaaehtoistoiminnalla, neuvonnalla ja yksilöohjauksella sekä järjestö- ja viranomaisyhteistyöllä 230 000 euroa. Espoon Maahanmuuttajien yhdistys ry: 170 000 euroa somalin- ja arabiankielisten maahanmuuttajanuorten oppimisedellytyksien ja työllistämisen edellytyksien vahvistamiseen ryhmätoiminnalla, työpajoilla sekä henkilökohtaisella ura- ja opintoneuvonnalla — 170 000 euroa. [Minna Reijonen: Valtavasti!] Ahjolan Setlementti ry: 150 000 erityistä sosiaalista tukea tarvitsevien tyttöjen ja poikien ja moninaisesti sukupuolensa kokevien osallisuuden vahvistamiseen ja yksilöllisen kasvun tukemiseen matalan kynnyksen toiminnalla, ryhmätoiminnalla ja isosisarustoiminnalla — 150 000 euroa. Setlementti Tampere ry: kansalaistoimintalähtöisen, etnisesti monimuotoisen miestyön toteuttamiseen ja Miesten kansalaistalo Mattilan toimintaan 150 000 euroa. Suomen Pakolaisapu ry: 150 000 euroa työttömien ja työttömyysuhan alla olevien maahan muuttaneiden ja erityisesti pakolaistaustaisten henkilöiden työelämäpolun tukemiseen valmennuksen, ohjauksen, mentoroinnin ja yhteistyökumppanuuksien avulla. Suomi—Syyria Ystävyysseura: maahan muuttaneiden arabiankielisten syrjäytymisen ehkäisemiseen, hyvinvoinnin ja osallisuuden lisäämiseen sekä kahdensuuntaisen kotoutumisen edistämiseen 145 000 euroa. Monikko ry: ikääntyvien maahanmuuttajien syrjäytymisen ehkäisemiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen ja niin edelleen 140 000 euroa. Toivola-Luotolan Setlementti ry: Kemin alueen maahanmuuttajien ja kantaväestön kaksisuuntaiseen kotoutumiseen 140 000 euroa. — Nämä ovat siis kaikki STEA-avustuksia, sotealan järjestöille annettuja avustuksia. Moniheli ry: monikulttuuri- ja maahanmuuttajien kotoutumistyötä tekevien järjestöjen digitaitojen lisäämiseen ja niin edelleen 140 000 euroa. Tieto on valtaa ry — nimi ei kerro mitään, mutta minäpä kerron toiminnasta: somalinkielisten maahanmuuttajaperheiden lasten ja nuorten kasvun ja koulunkäynnin tukemiseen iltapäivätoiminnan avulla 135 000 euroa. Imatran Monikulttuuriyhdistys Kipinä ry, arvoisa puhemies: maahanmuuttajataustaisten osallisuuden ja toimintakyvyn vahvistamiseen ja niin edelleen 134 000 euroa. Suomen Pakolaisapu: 132 000 euroa kotoutujien arjen kielitaidon ja toimintavalmiuksien vahvistamiseen vapaaehtoisten vetämien kieliryhmien ja asiointituen avulla. Salon seudun romanit ry: romaniperheiden tukemiseen matalan kynnyksen toiminnalla Salon seudulla ja niin edelleen. Minulla olisi tässä vielä sivuja jäljellä luetella näitä vaikka kuinka paljon, ja nämä ovat vain yksittäisiä poimintoja. Excelöin tässä jo pari vuotta sitten, että näitä meidän STEA-avustuksia, sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustuksia, ohjaantuu siis satoja miljoonia — niitä on nyt vähennetty, mutta satoja miljoonia — erilaisille järjestöille. Siellä tehdään paljon hyvää, siellä tehdään arvokasta työtä, mutta on aivan perusteltua tässä tilanteessa, jossa joka kuudes euro otetaan valtiossa velaksi ja jossa meillä on isot säästöt edessä tulevina vuosina, ja todellakin tarpeen se, että kriittisesti tarkastellaan sitä, minne meidän sadat miljoonat ohjaantuvat. Ihan sen puhtaan silmämääräisen excelöinnin avulla, mitä minä olen näistä tehnyt, sieltä tulee kymmenien miljoonien edestä erilaista monikulttuuri-, kotoutumistoimintaa, joka tulee kaiken sen muun valtiollisen toiminnan päälle. Kysymys kuuluu: kuinka paljon tätä toimintaa on varaa harjoittaa maassa, joka velkaantuu vaarallisen nopeasti? Uskon, että nykyistä vähemmän, ilman että se hyvinvointivaltiota romuttaa.

Arvoisa puhemies! ”Orjuuttamista, lasten vaarantamista, terrorismin tukemista. Isisin kalifaatissa eläneitä naisia on useissa Euroopan maissa tuomittu raskaista rikoksista. Sen sijaan Suomeen palanneet Isis-naiset elävät vapaina. Miksi?” Tätä kysyi Helsingin Sanomat syyskuussa 2023. Suomesta oli menneinä vuosina lähtenyt kymmenittäin aikuisia Irakiin ja Syyriaan vierastaistelemaan islamistisen ja terroristisen Isis-kalifaatin puolesta. No, kun kalifaatti sitten Lähi-idässä kaatui, tahtoivatkin kalifaatin rakentajat taas turvaa meiltä Euroopasta. Suomesta heille turvaa tarjosi muun muassa Marinin hallitus. Vihreä ulkoministeri Pekka Haavisto alkoi junailla al-Holin leiriltä Isis-perheitä takaisin Suomeen. Sen siunasi myös terrorismin torjunnasta vastannut vihreä sisäministeri Maria Ohisalo. Toisin kuin muualla, Suomeen tuotuja terroristeja ei juuri olla saatu vastuuseen heidän teoistaan. Siinä missä vihreät ministerit innolla haalivat näitä terroristeja Suomeen, nyt perussuomalaisten sisäministerin ja oikeusministerin voimin kiristämme terrorismirikosten rangaistuksia ja tukimme lainsäädännön porsaanreikiä, koska Suomen ei tule olla turvapaikka terroristeille. Jatkossa rikoslaissa rangaistavaa on selväsanaisesti se, jos henkilö matkustaa vieraaseen maahan edistääkseen tai harjoittaakseen terrorismia. Itsestäänselvän kuuloinen asia, mutta sitä se ei ole tähän asti ollut. Rangaistavaa olisi myös kouluttaa muita tätä tarkoitusta varten. Jatkossa myös terrorismirikoksen valmistelun ja kouluttautumisen rangaistavuus laajennetaan koskemaan toimia, joilla edistetään toisen henkilön terrorismirikoksen tekemistä. Kyse voi olla esimerkiksi väärennysrikoksista, tietoverkkorikoksista ja erilaisista terroristiryhmän varainhankintaa palvelevista rikoksista. Terroriteon valmisteluna rangaistavaa olisi jatkossa myös sellaisten esineiden ja aineiden käsittely, joilla voidaan vakavasti vaarantaa ihmisten henkeä ja turvallisuutta. Lisäksi terrorismirikosten yhteydessä rangaistavaksi voidaan laskea jatkossa useita muita törkeitä rikoksia, mukaan lukien törkeä vapaudenriisto, törkeä ryöstö, törkeä raiskaus ja törkeä lapsenraiskaus. Arvoisa puhemies! Näillä lakimuutoksilla Suomi tehokkaammin torjuu terrorismia tilkitsemällä rikoslain puutteita, laajentamalla rangaistavuuden alaa ja ankaroittamalla sen tuomioita. Teemme nämä muutokset täällä eduskunnassa, jotta terrorismia ei Suomessa tueta eikä Suomeen myöskään maailmalta tuoda.

Arvoisa puhemies! Täällä jäi eilen lähetekeskustelu kesken, kun olimme pääsemässä itse asiaan, mutta jatkan sitä tämän päivän puolella. Edustaja Honkasalo piti täällä puheenvuoron, jossa hän kritisoi tätä EU:sta tulevaa maahanmuuttopakettia, mutta mietin, käviköhän tässä jokin väärinymmärrys edustaja Honkasalolla. Hän nimittäin totesi, että nyt kun tehdään näitä turvapaikkapolitiikan tiukennuksia EU:n tasolla, se lisää byrokratiaa, ruuhkauttaa tuomioistuimia, kasvattaa paperittomuutta ja synnyttää varjoyhteiskuntia. Tässä on varmaan käynyt jokin epäselvyys. Nimittäin tämä kuulostaa enemmän vasemmistoliiton omalta turvapaikkapolitiikalta kuin tältä paketilta, jolla tiukennetaan koko Euroopan turvapaikkapolitiikkaa. Siis nimenomaanhan se politiikka, mitä Suomessa ja laajemminkin Euroopassa on harjoitettu viimeisen kymmenen tai ehkä viidentoista vuoden aikana, on sellaista, että rajat ovat auki, annetaan ihmisille rajaton oikeus hakea turvapaikkaa, he tulevat, hakevat, saavat kielteisen päätöksen, 90 prosenttia hakee uudelleen turvapaikkaa ja valituskierre lähtee jokaisesta hakemuksesta käyntiin. Hakukertoja voi olla liki rajattomasti, ja siitäkin huolimatta, että asetetaan erilaisia laadullisia rajoituksia, mitään määrällisiä rajoituksia ei ole pystytty asettamaan sille, kuinka monta kertaa sama ihminen hakee turvapaikkaa Euroopasta. Ja siinäkin tapauksessa, että lopullinen kielteinen päätös sitten ihmisille saadaan, vain 20 prosenttia näistä ihmisistä ollaan tähän asti saatu palautettua. Puolet eivät saa turvapaikkaa, ja siitä puolikkaasta, joka sitä turvapaikkaa ei saa, vain 20 prosenttia pystytään palauttamaan. Tämähän on juuri se, mikä aiheuttaa byrokratiaa. Tämähän on se, mikä ruuhkauttaa meidän tuomioistuimia. Tämähän on se, mikä aiheuttaa niin sanottua paperittomuutta ja synnyttää varjo-, rinnakkaisyhteiskuntia. Se on vasemmistoliiton, vasemmiston, hieman kyllä jonkun näennäisoikeistonkin, harjoittamaa maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa. Sitä nimenomaan torjutaan sillä, että koko Euroopan tasolla, sekä kansallisesti että ylikansallisesti Euroopan tasolla, lähdetään nyt tiukentamaan näitä puitteita ja pidetään huolta siitä, että luodaan jo mahdollisuus siihen, että koko turvapaikkaprosessi voitaisiin siirtää Euroopan rajojen ulkopuolelle eli että meillä ei olisi näitä kansanvaelluksia, meillä ei käveltäisi turvallisten maiden läpi ja valikoitaisi, missä on parhaimmat sosiaalietuudet, missä menee hakemus parhaiten läpi, vaan turvaa haettaisiin lähialueilta, ei tuhansien kilometrien päästä Euroopasta. Tämä kiristyspaketti pitää huolen siitä, että Eurooppa ottaa askeleen tolkullisempaa maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa kohti.

Arvoisa puhemies! Itse ajattelen, että politiikassa on tärkeää puhua paitsi omista vaihtoehdoista myös siitä, mitä muiden toteuttamat vaihtoehdot ovat aiheuttaneet. Meidän pitää tunnistaa syy—seuraus-suhteita, meidän pitää tunnistaa aiempia virheitä ja ottaa niistä myös opiksi. Edustaja Polvinen ehti jo lähteä salista, mutta totean hänelle, että kun hän puhuu siitä maahanmuuttoimurista, niin Suomeen saapui ennätyksellisen paljon maahanmuuttajia sen lainsäädännön puitteissa, jonka keskusta oli hyväksynyt viime hallituksessa ja jonka tämä hallitus peri. Siis vuonna 2023 — kun tämä hallitus ei ollut tehnyt vielä yhtäkään uutta lainsäädäntötiukennusta maahanmuuttopolitiikkaan, koska aloitimme vasta kesällä — Suomeen saapui nettona 58 000 maahanmuuttoa. Sen jälkeen se tippui seuraavalle vuodelle 10 000:lla nettomääräisesti, siis 47 000:een, ja nyt se on tippunut taas yli 10 000:lla nettomääräisesti 35 000:een. Eli Suomessa tällä hetkellä nettomaahanmuutto on aika merkittävässä laskussa. Sitä selittää osin se, että tämä meidän nettomaahanmuuton määrä oli hyvin korkealla tasolla. Koskaan Suomeen ei ole kohdistunut näin paljon maahanmuuttoa, ja se johtui pitkälti paitsi Ukrainan sodan tilanteesta myös siitä, että nimenomaisesti Marinin hallituksessa — jossa keskusta oli toiseksi suurimpana puolueena, valtiovarainministeripuolueena — helpotettiin merkittävästi opiskelijamaahanmuuttoa ja perheenyhdistämismaahanmuuttoa. Sen seurauksena tuplaantui sekä opiskelijoiden tulo että perheiden tulo, ja suuri osa heistä päätyi sekä pienituloisiksi että Kelan palveluiden piiriin. No, nyt tätä ongelmaa on pyritty paikkaamaan työperäisen maahanmuuton puolella, opiskeluperäisen maahanmuuton puolella, perheenyhdistämisten puolella ja erityisesti humanitäärisen maahanmuuton puolella. Aikaa tämä tulee viemään, mutta voitte olla varmoja, että ilman perussuomalaista maahanmuuttopolitiikkaa nämä luvut eivät olisi laskussa, vaan ne olisivat nousussa. [Tuomas Kettusen välihuuto] — Erityisesti ottaen huomioon, Edustaja Kettunen, sen teidän 40 000 nettomaahanmuuttajan tason, josta te haaveilitte vielä vuodelle 2025: tämä hallitus alitti sen. Ei tullut 40 000:ta nettona, tuli alle sen. Eli teidän politiikkanne tavoitteeseen tämä hallitus ei yltänyt, mutta näin maahanmuuttopolitiikan saralla se on hyvä asia. [Tuomas Kettunen: Maahanmuuttoimuri on ollut käynnissä tällä hallituskaudella!]

Arvoisa puhemies! Pläräsin tässä nyt näitä papereita läpi. Kun te, edustaja Kettunen, puhutte siitä 40 000:sta, niin onko teiltä nyt unohtunut se keskustan vaihtoehto Suomelle vuodelle 2025, siis vuoden 2025 budjetiksi? Haluatteko, että luen täältä sanatarkkoja sitaatteja? [Tuomas Kettunen: Lukekaa!] — Hyvä, pyynnöstänne luen. — ”Keskustan vaihtoehto Suomelle: Keskustan vaihtoehto Orpon hallituksen politiikalle ja vuoden 2025 budjetiksi.” Täällä on ensimmäisenä otsikko numero 7: ”40 000 uutta työntekijää Suomeen vuosittain.” Sen alla lukee: ”Pysäytetään huoltosuhteen heikkeneminen nostamalla nettomaahanmuutto 40 000 henkeen vuosittain.” Sen lisäksi todetaan ihan toisessa kohtaa vielä erikseen: ”Huoltosuhteen heikkeneminen voidaan pysäyttää, kun Suomeen tulee 40 000 nettomaahanmuuttajaa vuosittain.” Tämä oli teidän vaihtoehtonne käytännössä vielä muutama kuukausi sitten, vuoden 2025 puolella. Tämä oli teidän vaihtoehtonne Suomen hallituksen politiikaksi vielä neljä kuukautta sitten, edustaja Kettunen. Onko se nyt unohtunut? 40 000 vuosittain. Ja kun tässä toveri Bergbom vieressä viittaa   40 000:een, niin te olette ihan ymmällänne, että mistä tämmöinen luku on oikein voinut tulla. [Naurua] Sieltä teidän papereistannehan se tuli. No, vitsailu sikseen. On hienoa, jos linja muuttuu, mutta minä en usko linjan muutokseen, joka tapahtuu näin nopeasti. Jos yhtenä vuonna on sanonut, että 40 000 nettona pitää ottaa sisään, ja seuraavana vuonna se luku on hävinnyt papereista mutta edelleen hähmäisesti puhutaan siitä, että me olemme kääntäneet selkämme työ- ja opiskeluperäiselle maahanmuutolle, vaikka ne ovat ennätyslukemissa olleet tässä viimeiset vuodet, niin en minä usko, että teillä on tapahtunut mitään perussuomalaistumista. [Tuomas Kettunen: Ei! — Naurua] Päinvastoin tuntuu, että mitä enemmän olette olleet vasemmiston kanssa hallituksessa viime kaudella lisäämässä maahanmuuttoa Suomeen, sitä enemmän olette nyt oppositiossa vasemmiston kanssa haikailemassa edelleen lisää maahanmuuttoa Suomeen. Haluan muistuttaa vielä siitä, että massiivinen työperäinen maahanmuutto aiheuttaa ongelmia meidän työmarkkinoilla. Massiivinen opiskelijaperäinen maahanmuutto ja sen mukana tuleva perheperustainen maahanmuutto ovat lisänneet merkittävästi pienituloisuutta Suomessa. Ja suomalaista työttömyyttä tällä hetkellä paisuttavat aika paljon myös ne kymmenettuhannet ulkomaalaiset, jotka ovat aktiivisesti työttöminä, ja sitten vielä se toinen mokoma, joka on aktivointipalveluiden piirissä — kymmeniätuhansia ihmisiä, lähemmäs satatuhatta, kokonaisuudessaan laajan työttömyysasteen alla. Nämä ovat ongelmia, joihin kannattaa puuttua, ja maahanmuuttopolitiikka on yksi keino siihen. Keskusta, ottakaa meiltä mallia.

Arvoisa puhemies! — Edustaja Vigelius vastaa, kuten edustaja Kettunen toivoo. — Tehdään se suomennos. Kanadan mallissa hyvää on se, että ihmisiä uskalletaan pisteyttää. Ylipäätään pisteytysmallissa maahanmuuttopolitiikassa on erityisen hyvää se, että uskalletaan sanoa ääneen, että meidän tulee tarkastella maahanmuuttoa laadullisena asiana, ei pelkästään määrällisenä. [Tuomas Kettunen: Keskustan linja!] — Tämä on hyvä asia, ja jos keskusta on samalla linjalla, niin se on oikein mainio asia. — Se keskeinen ero siinä, miten me näemme maahanmuuttopolitiikan, on se, että kun te puhutte tästä teidän pisteytysmallista, niin te ette kerro, mitä kaikkea te haluatte pisteyttää, kuinka paljon ja kuinka kireiksi te haluatte ehdot laittaa, [Miko Bergbom: Tätä kysyin!] koska kun tällä hallituskaudella on tehty suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan tiukennuksia nimenomaan työperäisen, opiskeluperäisen ja perheenyhdistämisperäisen maahanmuuton osalta, niin keskusta on aika johdonmukaisesti äänestänyt näitä tiukennuksia vastaan. Eli se, että te otatte käyttöön pisteytysjärjestelmän, ei vielä kerro mitään. Te saatatte antaa pisteitä hyvin hövelin ehdoin työperäiselle tulijalle, opiskelijaperäiselle tulijalle, perheen perässä tulevalle tai jopa humanitääriselle tulijalle, jos heitä pisteytettäisiin. Kanadan mallissa näitä ei pisteytetä, vaan erillinen linja kulkee käytännössä kiintiöpakolaisille, ja kiintiöpakolaisia Kanada ottaa hyvin runsaasti, käytännössä kymmeniätuhansia joka vuosi. Eli Kanadan mallissa on hyviä asioita juuri se, että maahanmuuttoa käsitellään laadullisena asiana, mutta siellä on myös huonouksia, kuten se, että siinä rinnalla ylläpidetään hyvin mittavaa humanitääristä maahanmuuttoa. Tämä on myös keskeinen ero perussuomalaisten ja keskustan välillä. Teidän linjapaperissanne — tässä maahanmuuttopoliittisessa linjapaperissakin — todetaan, että te ette lakkauttaisi kiintiöpakolaisjärjestelmää. [Miko Bergbom: Oho!] Te ottaisitte edelleen kiintiöpakolaisia Suomeen. Sen sijaan perussuomalaisten linja on se, että me otamme nolla kiintiöpakolaista. Me haluaisimme myös nolla turvapaikanhakijaa Suomeen, ja perussuomalaisilla on hyvin johdonmukainen linja siihen, että humanitäärisen maahanmuuton suhteen tulisi toimia tällä tavalla, kun tulijat ovat esimerkiksi Afrikasta, Lähi-idästä, jostain muualta kaukaa kuin meidän lähialueiltamme. Sen sijaan työperäisen maahanmuuton, opiskelijaperäisen maahanmuuton ja perheenyhdistämisperustaisen maahanmuuton puolella olisi kyllä Suomessakin paljon erilaisia laadullisia kriteereitä vielä kiristettävinä. Se voidaan tehdä pisteytysmallilla, tai se voidaan tehdä ihan normaalin lainsäädännön puitteissa, kuten tähänkin asti. Ei se pisteytysmalli tuo siihen juuri mitään muuta uutta kuin sen, että ehkä voi olla sitten keskustalaisille helpompaa äänestää kiristysten puolesta. Mutta kun tämä sali on aivan normaalin lainsäädännön puitteissa ihan ilman mitään pisteytyksiäkään kiristänyt työperäistä maahanmuuttoa, opiskeluperäistä maahanmuuttoa ja perheenyhdistämisperusteista maahanmuuttoa, niin te olette äänestäneet näitä kiristyksiä vastaan, joten kertokaa minulle, keskusta, mitä se muuttaa, että te muutatte järjestelmän pisteytysmalliseksi, jos te ette kiristyksiä kannata ihan tällaisen normaalin lainsäädännönkään puitteissa? [Miko Bergbom: Kertokaa!]

Arvoisa puhemies! En malta olla jatkamatta tästä keskustan maahanmuuttopaperista. [Tuomas Kettunen: Hyvä, jatkakaa vaan!] Se nostettiin pari kertaa esille, ja rupesin käymään oikein läpi vanhoja muistiinpanojani, että mitä minä olen tästä teidän paperistanne kirjoittanut. Kiinnitin huomiota, että täällä teidän paperissanne todettiin, että Suomi käyttää hyödyksi tässä pisteytysmallin käyttöönotossa Kanadan mallia, jota kehitettäisiin sitten Suomelle sopivaksi. Tämä on keskustan esitys. Tästä Kanadan mallista on hyvä tietää se, että Kanada kyllä pisteyttää maahanmuuttajia, mutta samaan aikaan heillä on sen pisteytysjärjestelmän rinnalla aika massiivinen kanava humanitäärisille maahanmuuttajille. Siis Kanada pisteyttää maahanmuuttajia, mutta samaan aikaan sinne tulee semmoinen 40 000—50 000 kiintiöpakolaista joka vuosi. Sellainenkin voi olla se pisteytysmalli, jota keskusta esittää ja josta keskusta haluaa ottaa mallia. Mutta minä en kyllä halua ottaa — enkä usko, että suurin osa eduskunnastakaan olisi valmis ottamaan — 50 000:ta kiintiöpakolaista tai edes suhteutettuna meidän väkilukuumme samanlaisia määriä. Päinvastoin, tämä hallitus on tehnyt toisenlaisen linjan: me olemme puolittaneet Suomen pakolaiskiintiön juuri siksi, että emme pidä kovin merkityksellisenä tai järkevänä Suomen kannalta tai tulijoiden kannalta, maailman kriisien ratkaisemisen kannalta, että ihmisiä siirretään kriisioloista täysin toisenlaiseen yhteiskuntaan, täysin toisenlaiseen kulttuuriin, tuhansien ja tuhansien kilometrien päähän, sen sijaan että heitä autettaisiin paljon halvemmalla, paljon tehokkaammin, paljon myös heille ystävällisemmin jossakin siellä turvallisella lähialueella. Sen pitäisi olla politiikan lähtökohta. Sen lisäksi te toteatte, että Suomen työ- ja osaamisperusteisen nettomaahanmuuton tason on vastattava talouskasvun ja työmarkkinoiden muuttuvia tarpeita. Aiemmin teillä oli tavoite, oliko se 40 000 nettomaahanmuuttajaa, nyt se on häivytetty johonkin tällaiseen markkinoiden tarpeeseen viittaavaksi lauseeksi. Minua kiinnostaa, millaisen tarpeen keskusta arvioi tällä hetkellä työperäiselle ja osaamisperusteiselle maahanmuutolle. Onko se 50 000 vuodessa, 60 000 vuodessa? Kuka sen määrää? Onko se keskustan eduskuntaryhmä? Onko se maahanmuuttopoliittinen asiantuntija Könttä tai Kettunen? Onko se mahdollisesti EK, joka tavoittelee 50 000:ta maahanmuuttajaa nettona vuodessa, tarkoittaen, että heitä tulee bruttomääräisesti 60 000—65 000 joka vuosi. Nämä ovat kysymyksiä, joihin tämä teidän maahanmuuttopoliittinen linjapaperinne ei valitettavasti vastaa, ja sen takia minun on hyvin vaikea arvioida, ja kyllä varmaan aika monen muunkin suomalaisen on vaikea arvioida, mikä tosiasiallisesti on se keskustan maahanmuuttolinja. Paljon on hienoja sanoja pisteytysmallista, mutta kukaan ei tiedä, paljonko pisteitä annetaan ja kuinka paljon ihmisiä tänne otetaan.

Arvoisa puhemies! En voi olla huvittumatta, kun keskusta arvostelee täällä joiltain osin maahanmuuttopolitiikkaa, mitä tämä hallitus harjoittaa. Haluan nyt muistuttaa, hyvä keskusta, että kun te puhutte tästä teidän maahanmuuttopoliittisesta linjapaperistanne, niin otanpa täältä nyt esiin sellaisen sitaatin, mikä siellä lukee. Kuunnelkaa, edustaja Kettunen, ja myös Polvinen: ”Keskusta ei hyväksy sitä, että tämän lisäksi Suomi on kääntänyt selkänsä työ- ja opiskeluperäiselle maahanmuutolle.” [Miko Bergbom: Hurjaa!] Siis tämä lukee teidän maahanmuuttopoliittisessa linjapaperissanne, johon te viittasitte, mutta kyllä kiinnostaa, millä tavalla Suomi on kääntänyt selkänsä opiskelijaperäiselle maahanmuutolle. Suomeen ei ole tiettävästi koskaan tullut niin paljon opiskelijaperäistä maahanmuuttoa kuin tällä hetkellä, ja itse asiassa sen lainsäädännön vuoksi, minkä edustaja Kettunen oli hyväksymässä Marinin hallituksen kanssa vuonna 2022. Sen jälkeen Suomeen tuleva, käytännössä kolmansista maista Euroopan ulkopuolelta tuleva, ulkomainen opiskelijamaahanmuutto tuplaantui noin 6 000:sta vuositasolla nykyiseen noin 12 000:een vuodessa. [Jari Ronkainen: Aijaijai!] Teidän tekemänne muutoksen myötä, edustaja Kettunen, te olitte hallituspuolue silloin. Nyt kun te olette oppositiossa ja olette kiristävinänne maahanmuuttopolitiikkaa, niin te kuitenkin kerrotte, että ette hyväksy sitä, että opiskelijamaahanmuutolle on käännetty selkä. Onko tosiaan? Nimittäin nämä luvuthan eivät jää tähän, tähän 6 000:sta 12 000:een vuodessa. Sen lisäksihän nämä opiskelijat tuovat — sen samaisen lainsäädännön myötä, minkä te olitte hyväksymässä Marinin hallituksessa — myös perheensä suoraan suomalaisten sosiaalitukien piiriin. [Miko Bergbom: Leipäjonoihin!] Siis koskaan ei ole Suomeen tullut myöskään näin paljon perheitä, opiskelijoiden perheitä. Ja tiedättekö mitä? Kun te teette välikysymystä, lähinnä vasemmistopuolueissa, pienituloisuudesta, pienituloisuuden lisääntymisestä Suomessa, tiedättekö, mikä on eniten lisännyt pienituloisuutta Suomessa viimeisten vuosien aikana? [Jari Ronkainen: Maahanmuutto!] Maahanmuutto ja juuri se opiskelijamaahanmuutto ja heidän perheidensä tulo tänne Suomeen ovat lisänneet pienituloisuutta Suomessa, koska käytännössä liki jokainen ulkomaalainen maahanmuuttaja, joka tulee tänne opiskelemaan ja tuo perheensä siinä sivussa, on pienituloinen Suomessa sen jälkeen. Jos te todella olette sitä mieltä, että Suomi on kääntänyt opiskelijaperäiselle maahanmuutolle selkänsä, kun lainsäädäntö on tällä tolalla ja kun sitä nyt yritetään kiristää täällä hallituksessa, niin jäänpä mielenkiinnolla odottamaan, mitä keskusta aikoo tälle tehdä, jos te hallituksessa olette ensi kerralla. Nimittäin jos te lähdette tästä vielä tuplaamaan toisen kerran Suomeen ulkoa tullutta opiskelijamaahanmuuttoa, niin luvut alkavat olemaan sen verran suuria, että no, ehkä sillä sitten voidaan luoda Suomeen uutta nousua, mutta minä en siihen usko. Kelan tukia se kyllä tulee nostattamaan, mutta kaiketi sekin jotain työllistää.

Arvoisa puhemies! Hallitus on taas perussuomalaisten johdolla nopeuttamassa karkotuksia, mahdollistamassa sen, että rikollisia ja laittomasti maassa oleskelevia ihmisiä poistetaan maasta. Tällä hallituksen esityksellä esimerkiksi karkotuksesta valittaminen ei automaattisesti jatkossa enää estä maasta poistamista, ja tällä nopeutetaan tämän prosessin eli maasta poiston toteutumista. Jatkossa myöskin tämän maasta poistoa koskevan valitusprosessin aikana uuden oleskelulupahakemuksen jättäminen tämän karkotettavan toimesta lähtökohtaisesti hylätään, mikä sekin kuulostaa itsestäänselvältä muutokselta. Lisäksi myös vältetään tarve tällaisille moninkertaisille maastapoistamispäätöksille, eli että saman henkilön kohdalla on jouduttu käymään lukemattomat kerrat se rumba, että hänet tullaan maasta poistamaan. Eli täysin turhaa byrokraattista hallinnollista työtä on tehty samojen ihmisten kohdalla, kun yksi päätös olisi riittänyt. Nämäkin itsestäänselvältä tuntuvat ja järkevät tiukennukset tähän meidän maastapoistamispolitiikkaan tulevat sen aiemman lainsäädännön päälle, jota tässä viimeisen parin vuoden aikana on täällä eduskunnassa jo saatu läpi. Esimerkiksi mehän ollaan uudistettu juuri tätä pakenemisen vaaran arviointia: jos siis ihminen tietää, että hänellä ei ole lupaa olla maassa, ja viranomaiset ovat laittaneet vireille prosessit, että hänestä sitten päästäisiin eroon, lähetettäisiin takaisin kotimaahansa, niin tämän arviointia on tehostettu. Me ollaan mahdollistettu säilöönotto helpommin kriteerein kuin mitä aiemmin on ollut mahdollista ja myös pidennetty säilöönoton enimmäiskestoa, mikä mahdollistaa juuri tällaisten Milan Jaffien kaltaisissa tapauksissa rikollisten kiinnioton, heidän ottamisensa säilöön ja sen odottamisen, milloin voidaan laittaa sitten lähtö lentokoneeseen ja palauttaa takaisin Bagdadiin, Mosuliin tai muualle. Sen lisäksi myös tämän Milan Jaffin tapauksessa merkityksellistä oli yksi niistä kiristyksistä, minkä vuosi pari sitten täällä säädimme, mikä koski nimenomaisesti karkotuksia ja maasta poistamisia sellaisen henkilön tapauksessa, joka on saanut Suomesta kansainvälistä suojelua, eli että joku on saapunut tänne turvapaikanhakijana, saanut turvapaikan ja sen jälkeen syyllistynyt esimerkiksi rikoksiin. Aiemmin tila on ollut Suomessa se, että vaikka hän olisi syyllistynyt rikoksiin ja vaikka hänet sinänsä pitäisi karkottaa ja kriteeristöt noin rikoslain puitteissa ja ulkomaalaislain puitteissa muuten täyttyisivät, niin tämä kansainvälinen suojeluasema on estänyt tämän henkilön karkottamisen. Näin oli myös Milan Jaffin kohdalla, mutta niin vain lainsäädäntö muuttuu: kansainvälinen suojeluasema pystyttiin poistamaan ja rikollinen lopulta karkottamaan. Juuri näin tämän pitääkin mennä. [Miko Bergbom: Ulos lensi!]