Virta Sofia

Arvoisa puhemies! Lienee itsestäänselvää, että tässä maassa, meille kaikille rakkaassa Suomessa, ei tuoteta tulevaisuudessa ruokaa, jos maaperä on niin köyhtynyt, ettei se kykene tuottamaan satoa. Ruokaa ei tuoteta, jos toimitushäiriöt tai maailman konfliktit katkaisevat niiden tuotantopanosten, kuten polttoaineiden tai lannoitteiden saannin, [Juha Mäenpää: Tai turpeen!] joista suomalainen ruuantuotanto on riippuvainen. Eikä se sato kasva itsestään siellä pellossa tai ruoka ilmesty kaupan hyllylle, jos ei ole suomalaisia maatalousyrittäjiä ja viljelijöitä ruokaa turvaamaan. Ei ole kovin kauan aikaa siitä, kun sain eräältä varsinaissuomalaiselta neljän lapsen isältä viestin. Hän kertoi olevansa epätoivoinen, kertoi perheen kamppailevan köyhyyden kanssa, kuvasi, miten lasten ja vaimon elämään on osunut moni hallituksen leikkauksista, ja jatkoi, että hän on niin pettynyt siihen, miten tässä maassa on niin kovin pitkään annettu ymmärtää, että kaikki voi maataloudessa jatkua ennallaan ja nyt hän kamppailee köyhyyden kanssa yrittäessään vastuullisena pientuottajana tuottaa suomalaisille ruokaa. Asiantuntijat ja tutkijat ovat pitkään varoittaneet, että suomalainen ruuantuotanto vaarantuu, jos me emme ota tosissamme sitä faktaa, että kun ilmasto muuttuu, kun luonto köyhtyy, sillä on vaikutuksia suomalaiseen ruuantuotantoon. Vihreät ovat varoittaneet, että kaupan keskittyminen ei ole fiksua. Se, että alkutuottaja ei saa reilua korvausta työstään, on älytöntä, mutta tälle ei ole tehty tarpeeksi. Perussuomalaisten lausahdus siitä, että tämä hallitus tekee viljelijä-, maatalousyrittäjämyönteistä ilmastopolitiikkaa, on vastuuton, sillä ei ole mitään viljelijämyönteistä tehdä ilmastopolitiikkaa, jossa ei pureta riippuvuuksia fossiilisista polttoaineista, joiden hinnan maksavat viljelijät, ja olemme riippuvaisia siitä, mitä maailmanmarkkinoilla tapahtuu. Miksi ei olisi vastuullista ilmastopolitiikkaa auttaa suomalaisia maatalousyrittäjiä siirtymään biokaasuun, päästöttömään liikkumiseen ja niin edespäin? Tai mitä ajattelette, kumpi kohtaa ensin ilmastokriisin seuraukset, me jakkopuvut päällä tässä salissa vai viljelijät pelloilla? [Mikko Savola: Olen molempia!] He näkevät siellä jo nyt, mitä tarkoittavat rankkasateet, kuivuus tai maaperän köyhtyminen. Jokainen varmasti ymmärtää, että sellainen maaperä, joka ei ole ravinnerikas, ei myöskään pidä ravinteita pellossa. Silloin ne valuvat vesistöihin, Saaristomeri rehevöityy, eivätkä silloin saaristomeri-ohjelmat auta, jos ei uskalleta katsoa sitä isointa ongelmaa. Ja se ei ole viljelijöiden ongelma, se ei ole suomalaisten ruuantuottajien ongelma. Se on päättäjien ongelma, että ei ole tehty tarpeeksi tarpeeksi ajoissa, autettu sitä välttämätöntä siirtymää, joka on edessä. Mitä kauemmin me päättäjät hidastelemme ja leikimme, että ilmastokriisi ei joko ole totta tai luontokatoa ei tapahdu tai että me emme voisi vaikuttaa siihen, mitä kotimaiselle luonnolle tapahtuu, sitä enemmän maksavat hintaa suomalaiset ruuantuottajat, joilla on jo aivan varmasti tarpeeksi vaikeaa. Joten olen erittäin tyytyväinen, että eduskunta käy tätä keskustelua, ja toivon, että tämä lisää ymmärrystä sille, miksi vihreät ovat vaatineet, että ympäristöturvallisuus otetaan vahvemmaksi osaksi kokonaisturvallisuutta. Ei meillä ole puhdasta vettä, ei meillä ole sitä ruokaa, jos me emme huomioi näitä kysymyksiä ajoissa. Ei se ole wokettamista, eikä se ole pelkästään vihreää. Se on isänmaallista. Muistatte varmaan, kun aikoinaan vihreät puhuivat siitä, miten pitää irtautua fossiilisesta energiasta. Muistatte varmaan, miten sitä saatettiin vastustaa. Mutta muistatte varmaan, miten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja aika nopeasti tuli näkyväksi, että kyse ei ollut vain ympäristöteoista vaan turvallisuudesta. Suomi kesti tuon tilanteen paljon paremmin, koska olimme onneksi fiksusti yhdessä siirtyneet toisenlaiseen energiantuotantoon. Sama ymmärrys tarvitaan nyt maatalouden puolelle, mutta on hämmentävää, miten maatalouspolitiikassa uppiniskaisesti jatketaan samaan suuntaan, vaikka nähdään, että viljelijöillä ei ole kovin helppoa tänäänkään. Kun tätä keskustelua käydään, niin ei tätä voida käydä käymättä sitä puhetta siitä, mikä on suomalaisen lihatalouden, kasvisruuantuotannon tulevaisuus. Se polarisoi ja se menee usein jopa aika lapselliseksi, vaikka meillä on tutkittua tietoa siitä, että nykyinen lihankulutus ei ole kestävällä tasolla kansanterveyden näkökulmasta, ja sote-kustannukset ovat aika isoja, kuten olemme huomanneet. Ja jälleen: emme me ole vastaan suomalaisia yrittäjiä, jotka siellä maatalouden puolella, lihataloudessa toimivat. On täysin kohtuutonta, että pienet eläintilalliset, vastuullisesti toimivat yrittäjät häviävät kilpailussa tehomaataloudelle. Se ei ole suunta, jossa me haluamme Suomea edistettävän. Me haluamme, että Suomi ottaa mallia Tanskasta, jossa on panostettu kasvispohjaiseen ruuantuotantoon, tehty siitä valttikortti, huoltovarmuustekijä. [Välihuutoja] — Kyllä, mutta siellä on siirrytty ja investoitu. Miksi me emme investoisi kasvistuotantoon? Ihmettelen myös sitä keskustelua maataloudesta, miten silloin aina nousevat vain puheet eläintaloudesta. Mihin unohtuu viljelijöiden asema, ruuantuottajien asema, joilla on aika vaikeaa ja joille on aika kauan kerrottu, että kaikki voi jatkua ennallaan. Itse en syyttäisi vain tätä hallitusta, katsoisin aika paljon pidemmälle. Mutta vetoan, että suomalainen eduskunta ottaa tosissaan ilmastokriisin, luontokadon, tekee tarvittavat toimet, jotta tässä maassa voidaan tuottaa suomalaisille ruokaa, tarvittaessa jopa kriisitilanteessa riippumatta toimitusketjuista. Valitettavasti vihreiden mielestä hallitus ei ole asian varmistamiseksi tarpeeksi tehnyt. Siksi vihreä eduskuntaryhmä ei voi antaa luottamustaan hallitukselle, joka ei ole ottanut ympäristökriisiä riittävän vakavasti tai auttanut vastaamaan suomalaisten viljelijöiden hätään.

Arvoisa puhemies! Arvoisat hallituspuolueiden edustajat ja arvoisa Suomen hallitus, kyllä minä ajattelen, että tässä tilanteessa, missä nyt monilla suomalaisilla oikeasti on todella, todella tiukkaa ja haasteita, vähintä, mitä te voisitte tehdä, olisi edes pyytää anteeksi. Ette te onnistuneet luomaan niitä työpaikkoja, mutta te onnistuitte leikkaamaan heiltä, joilla jo oli vaikeinta. Se varmasti olisi jopa rakentavampi tie kuin se, että kertoo, mikä oppositiossa on vikana, kun ei meillä ole nyt sitä valtaa, se on teillä. Teillä on valta, ja teillä on vastuu. Ja kun me puhumme köyhyydestä, me puhumme aina myös turvallisuudesta. Meidän naapurina on terroristivaltio Venäjä, ja me olemme pieni, viiden miljoonan yhtenäinen ja vahva kansa. Mutta varautumista ei ole vain vahva, perusteltu puolustusbudjetti vaan vahva kokonaisturvallisuuden malli. Minä toivon, että me pidämme kiinni siitä, että eriarvoisuus ei syvene, että me pysymme yhtenäisenä. Kysynkin: miten hallitus on arvioinut näitä köyhyyttä lisääviä päätöksiä osana Suomen kokonaisturvallisuutta?

Arvoisa puhemies! Kyllä suomalaiset kestävät vaikeitakin päätöksiä ja ymmärtävät niitä — vaikeina aikoina, silloin kun ne tuntuvat oikeudenmukaisilta. Silloin kun suomalaiset voivat luottaa siihen, että meidän päättäjät tekevät näitä päätöksiä sen takia, että huominen olisi kaikille parempi, että kukaan ei putoaisi matkasta tänäänkään. Joka kuudes lapsi — arvoisa hallitus, joka kuudes lapsi — elää tässä maassa köyhyydessä teidän kautenne jälkeen. Onko se oikeudenmukaista? Vihreiden mielestä ei. On hyvä ymmärtää, että Suomessa on pian Jyväskylän asukasluvun verran köyhiä lapsia. Hyvinvointivaltioksi itseään kutsuvassa Suomessa. Ja ei, näiden lasten vanhemmat eivät ole laiskoja. He eivät ole valinneet köyhyyttä. He häpeävät sitä, vaikkei se ole oma vika. He käyttävät yönsä hakien niitä työpaikkoja, joita ei ole, tai tehden niitä lisävuoroja, jotta ainoana vanhempana pystyisivät turvaamaan lapsensa harrastukset, sadevaatteet päiväkotiin tai lämpimän ruuan jokaiselle. Sitä se köyhyys oikeasti on, ei vain lukuja täällä meillä exceleissä. Mutta, arvon hallitus, miksi se ei pysäytä? Miksi te ette kokoonnu pöytänne ääreen ja toteaa, että näin ei voi jatkua, mitä voimme tehdä toisin? Miksi te silti teitte päätöksiä, joiden mukaan yli 30 000 lasta lisää — yli 30 000 lasta lisää — putosi köyhyyteen? Onko niin, että silloin, kun sydän on oikealla, on helpompi ummistaa silmänsä siltä, että jossakin on tänään se 9-vuotias, joka miettii, että syön vähän vähemmän, että riittää isosiskollekin, tai että jossakin on se 16-vuotias, joka vetää ruksit tulevaisuudenhaaveille eikä haekaan tiettyihin jatko-opintoihin, jotta voisi jeesata vanhempia yrittäen saada jostakin joitakin hanttihommia tehdäkseen. [Välihuuto kokoomuksen ryhmästä] — Kyllä, olen tosissani. Ja siksi me vihreät haluamme kaataa hallituksen. Siksi tuemme Pekosen epäluottamuslausetta, koska tämä ei ole oikeudenmukaista. Suomi ei tarvitse köyhyyttä, työttömyyttä ja toivottomuutta. Me tarvitsemme toivoa ja välittämistä, ja kyllä sitä voi tehdä samalla kun taloutta hoidetaan vastuullisesti. Kyllä vaihtoehtoja on. Emmekä me halua kaataa hallitusta, koska se olisi vain hauskaa ja opposition tehtävä, vaan tiedättekö mitä, arvon hallitus. Mielestäni te olette hylänneet suomalaisen yhteisen arvon siitä, että sitä kaveria tässä maassa ei muuten jätetä silloinkaan, kun kyse ei ole omasta kaverista, sen suomalaisen sisun, että heikompaa puolustetaan erityisesti silloin, kun on kaikkein vaikeinta. Me vihreät vetoamme ja esitämme teille toimenpidepakettia kehysriiheen, nopeita toimia niiden kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien lapsiperheiden auttamiseksi: Tehkää ylimääräinen indeksitarkistus väliaikaisesti sosiaaliturvaan. Niin on tehty Suomessa ennenkin tiukan paikan tullen. Tehkää muutos, jonka jälkeen väliaikaisesti lapsilisää ei huomioitaisi tulona toimeentulotuessa. Silloin voitaisiin auttaa kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevia. Palauttakaa ne suojaosat ja varmistakaa, että tämän työttömyyskriisinkin keskellä jokainen suomalainen voi kouluttautua, opiskella tai tehdä vapaaehtoistyötä. Asettakaa kotitalouskohtainen leikkauskatto. Silloinhan te voitte varmistaa, että ne päätökset eivät osu aina niihin samoihin perheisiin. Ja kun mietimme jo tulevaa kesää, sitä, kun koulut soittavat Suvivirren, jaetaan todistukset, ja se köyhyys on läsnä niissä suomalaisissa perheissä edelleenkin, niin aika monella lapsella on tänä kesänä nälkä. Sen takia toivon, että te mahdollistatte kunnille maksuttoman puistoruokailun, jotta suomalaisilla lapsilla olisi ensi kesänäkin, mitä syödä. Ja nyt kohta joku teistä sanoo, että siellä ne vihreät taas pelottelee ja liioittelee [Kokoomuksen ryhmästä: Just niin!] — mutta kun ei pelotella eikä liioitella. Taloutta voi hoitaa tavalla, joka ei jätä ketään jälkeen. Turvallisuutta voi vahvistaa tavalla, joka pitää sen kaikkein pienituloisimmankin perheen lapsen ja nuoren mukana. Vaihtoehtoja on. Valitkaa toisin, edes suomalaisten lasten ja nuorten puolesta.

Arvoisa puhemies! Rohkeutta on puolustaa heikompaa silloinkin ja erityisesti silloin, kun ajat ovat vaikeat. Valtiovarainministeri Purra, silloin kun ministeriautojen ovet aukesivat, te valitsitte kääntää selkänne pienituloisille suomalaisille ja ryhtyä puolustamaan suuryhtiöiden etuja, jakamaan vappumiljardeja velaksi. Valtiovarainministeri Purra, samalla kun pienituloiset suomalaiset kamppailevat työttömyyskriisin keskellä tai ikääntyvä väestö miettii, riittääkö heille hoivaa, te valitsitte varmistaa, että ministerikollegoille jää kuukaudessa rahaa enemmän käteen — samalla kun toisilta, heikoimmassa asemassa olevilta leikattiin. Onko se rohkeaa? Ei. Onko se oikeudenmukaista? Varmasti ei. Mutta tuleeko se kalliiksi? Kyllä tulee, ja niin ei olisi ollut pakko tehdä. Vaikka te vastaisitte nyt mitä, niin niin ei ollut pakko tehdä, se oli arvovalinta. Ja totta on, että lähes joka kuudes suomalainen lapsi — suomalainen lapsi — kasvaa köyhyydessä teidän hallituskautenne jälkeen vain siksi, että te valitsitte mielistellä heitä, jotka ovat tässä yhteiskunnassa jo kaikkein vahvimmilla: kokoomuksen kannattajia. [Arto Satonen: Voi herranjesta, mitä tekstiä!] Kysynkin, valtiovarainministeri Purra: [Puhemies koputtaa] Muuttuuko nyt Suomen suunta? Varmistatko sinä ministerinä, että tässä maassa ei enää heikoimmassa asemassa olevilta leikata? [Perussuomalaisten ryhmästä: Te!] — Anteeksi, te ministerinä — kiitos korjauksesta.

Arvoisa puhemies! Ministeri Rydman, kun te puhutte tehottomista sotejärjestöistä, viittaatte täikampoihin ja suojatyöpaikkoihin, niin tiedättekö todella, mistä puhutte? Puhutteko silloin niistä suomalaisista ammattilaisista, jotka auttavat tänäänkin päihdeongelman kanssa kamppailevaa nuorta? Puhutteko te kenties niistä suomalaisista ammattilaisista, jotka tekevät väkivallan vastaista työtä? Entä niistä lapsiperheitä kriisin keskellä auttavista henkilöistä tai vaikka omaishoitajien ja vammaisten ääntä pitävistä toimijoista? Tämä kun on se kenttä, josta puhutte, kun puhutte sotejärjestöistä. Ja mistä taikurin hatusta te olette repäissyt tämän väitteen tehottomuudesta? Siis teidän mukaanne alle yksi prosentti, alle yksi prosentti, järjestöistä sai heikon arvion. Tehottomuudesta kun puhutaan, niin kannattaa katsoa sinne aitioon ja miettiä niitä tehottomia yhteisöveroalennuksia, jotka tulevat todella kalliiksi velalla. Ihmettelen ylipäätään sitä, että kun te olette sosiaali- ja terveysministeri, teihin luottavat suomalaiset sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset niin järjestöissä, julkisella kuin yksityisellä, he katsovat teidän suuntaanne, niin se tapa, jolla te puhutte, tuntuu vähättelevältä, se tuntuu halveksuvalta. Miksi niin? Näin tasa-arvon päivänä kysynkin teiltä: oletteko ministerinä nyt valmis pyytämään [Puhemies koputtaa] näiltä ammattilaisilta anteeksi — Teitä naurattaa. Minua ei naurata, siellä ovat minunkin entiset kollegani töissä. — ja rakentamaan luottamusta siihen kenttään, [Puhemies koputtaa] jota teidän tässä salissa pitäisi puolustaa?