Essayah Sari

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Aloitan tuosta edustaja Mehtälän toteamuksesta. Nimenomaan se elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksien lisääminen parantaa tuottajan asemaa. Ehdottomasti niin. Se on täysin välttämätöntä, jotta me pystymme jollakin tavalla saamaan tietoa siitä markkinasta ja myöskin siitä, onko siellä niitä kohtuuttomia sopimusehtoja, onko private labeleissa sellaisia toimintatapoja, jotka eivät kestä päivänvaloa. Nämä ovat olleet absoluuttisen tärkeitä muutoksia, joita on tehty, ja niitä on tarvittu. Vielä kun mennään tähän tilastokeskusteluun, niin todellakaan missään vaiheessa en ole näitä tilastoja lähtenyt kiistämään, mutta Luken tutkijan viesti: ”Taloustohtorin Maa- ja puutarhatalouspalvelussa kuvataan suurimpien 23 500 maatalous- ja puutarhatalousyrityksen tulos- ja kannattavuuskehitystä”, eli nämä ovat niin sanotut päätoimiset. ”Nämä tuottavat yli 90 prosenttia Suomen maa- ja puutarhatalouden kokonaistuotannosta.” Näitten kannattavuuskerroin on 0,3, [Anne Kalmarin välihuuto — Hilkka Kempin välihuuto] mutta sitten siellä on mukana 17 000 yritystä, jotka tuottavat vajaan 10 prosenttia kokonaistuotannosta. Eli tätä olen pyrkinyt teille kuvaamaan, että meillä on iso joukko yrityksiä, joitten tuotos suomalaiseen ruuantuotantoon on pieni. On ihan selvä, että jos se on sivutoimista, se on sellaista, että todellakaan sillä ei ole tarkoitus edes sen perheen elää, ei edes välttämättä sen viljelijän itsensä, vaan hän hakee elantonsa pääosin muualta, ja jos me katsomme ja sanomme, että nämä 17 000 yritystä olisivat määräävässä asemassa sen suhteen, mitä suomalaisella maataloudella tulee... [Anne Kalmari: Mutta ei sitä pidä tappiolla tehdä!] Tässä asiassa täytyy sanoa, että tämä hallitus on nimenomaan lähtenyt siitä, että me haluamme tällä ylläpitovelvoitteella, joka nyt on komissiossa hyväksytty, vaikuttaa siihen, että suomalaisessa maataloudessa tuet kohdistuvat ruokaa tuottavaan maatalouteen eli niille, jotka ovat vastuussa tästä Suomen huoltovarmuudesta ja elintarviketurvallisuudesta ja viime kädessä kokonaan, voi sanoa, turvallisuuspoliittisesta tilanteesta myöskin sitä kautta, koska itse ajattelen niin, että se ruuantuotanto on osa tätä meidän turvallisuuspolitiikkaa. Edustaja Rantanen täällä nosti esille tämän vientiasian ja kyseli, miksi ei haeta esimerkkiä muualta. No, nimenomaan on haettu esimerkkiä muualta. Tämä ruokaneuvosto ja koko tämä, millä tavalla tätä ruokastrategiaa lähdetään juoksuttamaan eteenpäin, on nimenomaisesti rakennettu Irlannin mallin mukaisesti, on haettu sieltä parhaat palat, otettu käyttöön. Tämän volyymin kasvu on 18 prosenttia, ja arvon kasvu on ollut 7 prosenttia, mikä kertoo siitä, mikä tuli täällä muutamien puheenvuoroissa esille, että me viemme vieläkin liian paljon bulkkia, elikkä se arvonlisä pitää pystyä nostamaan edelleen isommaksi. Sitten täällä nousi esille — minun mielestäni oli hyvä nosto, oliko edustaja Eestilä, vai kuka sanoi siitä — että nyt pitää myöskin nähdä se, että suomalaisella maataloudella on oikeasti ilmastonmuutoksen ja sään ääri-ilmiöitten vallitessa myöskin mahdollisuuksia siihen, että täällä puhtaan veden ja tuotantoketjujen ja myöskin tautivapaitten tuotantoketjujen maassa, missä ei ole salmonellaa ja missä pystytään varmistamaan nämä vastuulliset tuotantoketjut, meillä on oikeasti mahdollisuus olla kokoamme suurempi ruuantuottaja maailmassa. Tähän on minun mielestäni järkevää ja hyvä tarttua. Edustaja Mikkonen nosti esille tätä kestävyysmurrosta. Juuri tätä tällä hallituskaudella on lähdetty hakemaan, jotta pystyttäisiin irtautumaan fossiilisista lannoitteista, jotta pystyttäisiin saamaan kotimainen biokaasutuotanto ja sitä myöten myöskin kiertotalouslannoitteet paremmin käyttöön. Juuri tätä me olemme tehneet. [Anne Kalmarin välihuuto] Ainakin edustajat Lyly, Honkasalo ja Mattila kyselivät tästä, millä tavalla me varmistamme, että suomalaisilla maatiloilla meillä noudatetaan työehtosopimuksia. Meillä on sosiaalinen ehdollisuus — sosiaalinen ehdollisuus. Eli sen lisäksi, että vaaditaan meidän viljelijöiltä, että noudatetaan meidän työlainsäädäntöä, heiltä vaaditaan vielä tätä sosiaalista ehdollisuutta, joka tarkoittaa sitä, että jos ei noudateta, niin silloin on jopa mahdollisuus maataloustukien menetykseen. Täytyy sanoa, että suomalainen viljelijä tässäkin asiassa toimii hyvin ja vastuullisesti. Edustaja Wickström nosti esille, ja taisi muutama muukin nostaa, miltä se tulevaisuudennäkymä näyttää. No, silloin kun keskusta oli hallituksessa, korkeimmillaan 190 sukupolvenvaihdosta tehtiin vuonna 22. Nyt tällä hetkellä 356 nuorta aloittaa, eli yksi nuori aloittaa joka ikinen päivä, plus meillä on seitsemän porotalouden aloittajaa myöskin. [Anne Kalmarin välihuuto — Pertti Hemmilän välihuuto] Elikkä kun tässä on uskoa luotu tulevaisuuteen, on myöskin syntynyt uskoa tulevaisuuteen. Sitten täällä kysyttiin vielä niistä investoinneista. CAP-suunnitelman muutoksessahan 58 miljoonaa laitettiin nyt vielä lisää siihen, [Puhemies koputtaa] että pystytään näitten investointien tuet varmistamaan. Oinas-Panuma kysyi näistä lammasteurastuksista. Millään EU-maalla ei ole tämäntyyppistä poikkeusta, mitä hän täällä kysyi, ja tätä on komissiosta useamman kerran kysytty. Ruotsissa on ollut ainoastaan sellainen määräaikainen, joka on sekin poistunut tällä hetkellä. Elikkä tästä on ollut kysymys. Jatketaan tätä keskustelua. Täällä on paljon hyviä kysymyksiä, mutta kaikkiin ei kerkeä kerralla vastata. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitoksia edustajille ryhmäpuheenvuoroista ja monista huomioista siellä. Ensinnäkin on hyvä huomata, että keskusta piti maa- ja metsätalousministerin salkkua yhtäjaksoisesti vuodet 2015—23. Nelisen vuotta sitten siinä välikysymyskeskustelussa, jota täällä moni muisteli, keskusta vastasi täällä välikysymykseen maatalouden ahdingosta, ja siinä yhteydessä, ironisesti, keskustan omat edustajat vaativat, että muun muassa Välitä viljelijästä -malli vakinaistetaan, vahvempi lainsäädäntö saadaan ruokaketjun epätasapainoa tasapainottamaan, elintarvikemarkkinavaltuutetulle pitää saada lisää toimintakykyä, sopimusten avaamista silloin, kun kustannukset muuttuvat, parempia rahoitusmahdollisuuksia, määrätietoista ruokaviennin kasvattamista. Tätä kaikkea tämä hallitus on tehnyt. Tämä hallitus on tehnyt nämä asiat. Täytyy sanoa, että silloin vuonna 22 keskusta totesi, että se elintarvikemarkkinalaki, joka heillä oli, ei ollut vielä riittävä. Tämä hallitus ei ole halunnut vain todeta, että siinä on vielä puutteita, vaan on lähtenyt toteuttamaan ne kaikkein keskeisimmät muutokset tähän elintarvikemarkkinalakiin, [Anne Kalmari: Se ei ole vieläkään riittävä!] joilla nyt oikeasti voidaan tähän markkinoitten epätasapainoon puuttua. Sitten muutamia huomioita: Täällä edustaja Kalmari nosti esille nämä julkisoikeudelliset maksut, ja hän muisteli tätä vanhaa lakia, eli vanhan lain aikana ympäristöministeriön alaisuudessa 1 400 euroa oli valkoposkihanhia koskeva poikkeuslupa. Tänä päivänä, kun tehtiin lakimuutos, jolla valkoposkihanhia voidaan poikkeusluvalla metsästää suojametsästyksen avulla, tuo summa on 70 euroa. Eli hyvä päivittää nämä omat tietonsa. Tietysti ette voineet tässä hetkessä antaa tunnustusta siitä, että tämä hallitus on saanut aikaiseksi merkittävän muutoksen siihen, mikä esimerkiksi tuolla Itä-Suomessa huomattavasti aiheuttaa kustannuksia ja byrokratiaa viljelijöille. Sitten jos puhutaan tästä kannattavuusasiasta, niin tämä korvauskelpoisuus on noussut useissa niissä viesteissä, mitä viljelijät ovat antaneet ja ottaneet yhteyttä. Se on kaikkein merkittävimpiä takeita nimenomaisesti sille kannattavuudelle, kun peltolohkoille saadaan haettua ne tuet, jotka niille kuuluvat. Vuodesta 2004 meillä on ollut tämä epäoikeudenmukainen tilanne, jossa suuri osa peltoja on ollut ilman korvauskelpoisuutta. Nyt tällä 20 miljoonalla me voimme saada korvauskelpoisuuden kaikille peltolohkoille Suomessa. Tämä on ehkä yksi merkittävimpiä maatalouspoliittisia tekoja tämän hallituksen toimesta. Uskon, että Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla erityisesti tällä hetkellä iloitaan suuresti tämän hallituksen tekemästä maatalouspolitiikasta. Sitten nostaisin vielä esille täältä SDP:n edustaja Rantasen. Te oikeastaan luettelitte kaikki ne asiat, mitä juuri olin omassa puheessani tuonut esille, eli kannattaa kuunnella näitä puheenvuoroja. Elikkä te vaaditte tukitoimia. Eikö se 140 miljoonaa riitä, kun olette samanaikaisesti monissa vaihtoehtobudjeteissa olleet valmiita leikkaamaan maataloudelta 100 miljoonaa? [Perussuomalaisten ryhmästä: Ohhoh! Oijoijoi!] Ja entä sitten nimenomaisesti se muutos, että me tällä hetkellä saimme läpi komissiossa tämän ylläpitovelvoitteen, joka tarkoittaa juuri sitä, että hömppäheinälle tukea ei tulevaisuudessa mene, vaan nimenomaisesti sinne ruokaa tuottavaan maatalouteen? Ja huoltovarmuuskriteeri, sehän tuli juuri tässä hankintalaissa, jota te kiivaasti vastustatte. Siinä hankintalaissa on mukana huoltovarmuuskriteeri, jolla pystytään nimenomaisesti varmistamaan se, että siellä hyvinvointialueilla, kunnissa voidaan julkisissa hankinnoissa huomioida lähellä tuotettu kotimainen ruoka. Proteiinin omavaraisuutta on lisätty ja ruokaviennin kasvuohjelma on tehty. Eli kaikki ne, mitä te tuossa vaaditte, että pitää tehdä, on jo toteutettu. Sitten vielä vihreille ja vasemmistolle: Olitte tästä kasvisproteiinista huolissanne. Öljykasvien sadot ovat kasvaneet niin, että öljykasvit olivat vuonna 2020, kun vihreät ja vasemmisto olivat hallituksessa, 30 000 hehtaaria, nyt 68 000 hehtaaria. Sama juttu, kun katsomme palkokasvien kohdalta hernettä: vuonna 20, kun vihreät ja vasemmisto olivat hallituksessa, 25 000 hehtaaria, nyt yli 53 000 hehtaaria. [Välihuutoja] Kaksinkertaistettu kasviproteiinin, öljykasvien tuotanto tämän hallituksen toimesta. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa maataloudessa ja ruoantuotannossa on kysymys yhtä elinkeinoa huomattavasti laajemmasta asiasta: turvallisuudesta, huoltovarmuudesta ja kansallisesta kriisinkestävyydestä. Ruoka ei synny kaupan hyllyyn, eikä huoltovarmuutta rakenneta kriisin hetkellä. Se rakennetaan joka päivä suomalaisilla maatiloilla, elintarvikeyrityksissä, kuljetusketjussa ja maaseudun yrityksissä. Kansallinen tahtotila oman ruoantuotannon turvaamisesta on toivottavasti tässä salissa yhteinen ja luja. Arvoisa puhemies! Välikysymyksen tilannekuvaa maa- ja elintarvikesektoristamme on tarpeen tarkentaa. Keskustan peräänkuuluttama suunnanmuutos on hyvässä vauhdissa. Nuorten aloittavien viljelijöiden määrä on kääntynyt nousuun, investoinnit ovat lähteneet liikkeelle, ja tiloja kehitetään. Nyt useampi kuin joka kolmas maidontuottajista arvioi tilansa lähitulevaisuuden kannattavuuden olevan erittäin tai melko hyvä — tämä kertoo uskosta tulevaisuuteen. Vuonna 2022, edellisen hallituksen aikana, vain noin joka viides arvioi samoin. Viimeksi nykyiselle tasolle päästiin vuonna 2014, eikä silloinkaan ministeri ollut keskustapuolueesta. [Oikealta: Hyvä niin!] Naudanlihasta maksetaan Suomessa nyt EU-jäsenyytemme parasta — huom. parasta — tuottajahintaa, vaikka teollisuudelta ja kaupalta on yhä lupa odottaa enemmän. Kuluvalla hallituskaudella on vahvistettu nuorten viljelijöiden aloitustuen rahoitusta yli miljoonalla eurolla vuodessa samalla, kun yrittäjätulovaatimuksen kertymistä on kevennetty. Vuoden 2024 kriisituki, yli 11 miljoonaa euroa, suunnattiin nuorille. Toimet ovat kasvattaneet sukupolven vaihdoksia yli tavoitteiden. Suomi on nuorten viljelijöiden osuudessa yli EU:n keskiarvon, ja lomitusjärjestelmämme ja tämän hallituksen vakinaistama Välitä viljelijästä -toiminta herättävät kiinnostusta muissakin EU-maissa alan vetovoiman lisääjinä. Hallitus on johdonmukaisesti ohjannut tukia ruoantuotantoon. Olemme uudistaneet korvauskelpoisuuksien jakomallin ja myöntäneet erilliset kiintiöt itäisen Suomen ohjelman alueelle ja nuorille tuottajille. Tiloilta tulleen palautteen perusteella tämä on merkittävin kannattavuutta parantava toimi vuosikausiin. Korvauskelpoisuus mahdollistaa näille hehtaareille myös ympäristökorvaukset, joten se kannustaa ympäristötoimiin. Kun hallitus aloitti työnsä, investoinnit olivat jäässä edellisen hallituksen metsäkatoasetukseen liittyneiden tulkintalinjausten vuoksi. Annoimme viljelijöille investointivarmuuden vakuuttamalla komission siitä, ettei parin puun kaataminen navettarakentamisen alta aiheuta Euroopan metsäisimmässä maassa metsäkatoa. Maatalouden investointihalukkuus on ollut kasvussa jo parin vuoden ajan. Tilakohtaista investointituen enimmäismäärää nostettiin ensi vuodelle 1,4 miljoonaan euroon, Finnveran rahoitus avattiin maataloudelle, ja Makeran valtiontakausvaltuus nostettiin 20 miljoonaan euroon. Maataloustukien rahoitus on määrätietoisesti turvattu, joitakin tukitasoja kuten luomua on jopa nostettu, eikä ruokaa tuottavasta maataloudesta ole leikattu. Tämä kaikki on tehty tilanteessa, jossa valtiontaloutta on ollut välttämätöntä sopeuttaa merkittävästi. Samalla tunnistamme, että kannattavuuskehitys on ollut yli hallituskausien erityisen hankalaa kasvinviljelytiloilla kustannusten ja maailmanmarkkinahintojen paineessa. Siksi viljasektorillamme tarvitaan sekä tuotannon monipuolistamista että vahvempaa markkinavoimaa ja viennin jalostusasteen nostoa. Viime vuosina rehuvalkuaisen ja elintarvikkeeksi menevän kasviproteiinin viljelyalat ovat kasvaneet merkittävästi, ja olemme oikealla tiellä vahvistaessamme valkuaisomavaraisuutta muun muassa erikoiskasvien viljelyn tukirahoitusta lisäämällä. Arvoisa puhemies! Emme ole sulkeneet silmiämme energian hinnannousulta, sään ääri-ilmiöiltä, maailmanmarkkinoiden heilahteluilta ja turvallisuusympäristön muutoksilta, jotka aiheuttavat epävarmuutta. Välikysymyksessä vaaditaan toimenpiteitä ensi vuoden budjettiin, mutta hallituksessa aloitimme toimet jo keväällä, kun Lähi-idän kriisi iski, ja päätimme nostaa maatalouden energiaveron palautuksen EU:n sallimaan maksimiin sekä tänä että ensi vuonna. Se tarkoittaa yhteensä 20 miljoonaa euroa lisää maatiloille. Maksamme EU:n kriisitukea 8,8 miljoonaa euroa. Kokonaisuus, jolla maataloutta tuemme, on kuitenkin moninkertainen. Kolmannessa lisätalousarviossa tuomme kriisituen kansallisen täydennyksen, 17,5 miljoonaa euroa, ja kuten budjettiriihen yhteydessä sanoin, erityisesti viljasektorin tilannetta ajatellen teemme luonnonhaittakorvaukseen merkittävän korotuksen, yhteensä 65 miljoonaa euroa, joka maksetaan kahdessa erässä ensi vuonna. Siitä 10 miljoonaa maksetaan vuoden 2026 perusteella jo toukokuussa. Se kohdentuu nyt aiempaa paremmin nimenomaan ruoantuotantoon, sillä komissio on hyväksynyt rehunurmen luonnonhaittakorvaukselle asetettavan ylläpitovelvoitteen, jolla puututaan niin sanottuun hömppäheinäongelmaan. Se tarkoittaa sitä, ettei pelkkä niittely riitä. Sikataloudelle on valmistelussa oma tukensa, noin kymmenisen miljoonaa euroa. Lisäksi myönnämme korvauskelpoisuuksia koko maahan noin 20 miljoonalla eurolla. Kun kaikki nämä toimet summaa yhteen, niin siitähän noin 140 miljoonaa euroa näyttäisi kertyvän. [Antti Kurvisen välihuuto] Lisäksi parannamme maatilojen maksuvalmiutta maksamalla ennakkomaksuja [Hälinää — Puhemies koputtaa] normaalia aikaisemmin yli 240 miljoonaa euroa. Pyysin huhtikuussa komissaarilta juridista poikkeusta, jonka komissio päätti toteuttaa. Samoin budjettiriihessä linjasimme, että huolehdimme afrikkalaisen sikaruton torjunnan akuuteista kustannuksista ja arvioimme vaikutuksia elinkeinoihin ja aluetaloudelle. ASF-tilanteen kannalta on aivan ensisijaista, että akuutit toimet keskittyvät määrätietoisesti epidemian varsinaiseen rajoittamiseen ja lopulta hävittämiseen Suomesta. [Mikko Savola: Aika paljon vielä tehtävää!] Arvoisa puhemies! Kriisitukia tärkeämpiä ovat pitkän aikavälin toimet ja markkinoiden toimivuus. Kuten MTK:n puheenjohtaja Hemmilä hyvin otsikoi: ”Toimivat markkinat ovat parasta maatalouspolitiikkaa”. Viime hallituskaudella parlamentaarinen työryhmä kokosi toimet, joita maatalouden kannattavuus edellyttää. Tämän hallituskauden aikana ne on toteutettu: Elintarvikemarkkinalaissa on vahvistettu sopimusosapuolten välistä tasapainoa ja lisätty sopimusten läpinäkyvyyttä. Elintarvikemarkkinavaltuutetun resursseja on lisätty, ja tiedonsaantioikeudet ovat nyt kilpailulain muutoksella valtuutetun mukaan riittävät. Olemme tehneet aktiivista vaikuttamistyötä myös EU-tasolla epäterveiden kauppatapojen kitkemiseksi, ja komissio on luvannut direktiivin uudistuksen alkuvuodesta 2027. Tämä on juuri sitä rakenteellista muutosta, jota välikysymyksessä peräänkuulutetaan. Hankintalain uudistuksessa suomalaisten ruoantuottajien aseman vahvistamiseksi lisätty huoltovarmuuskriteeri edellyttää sen käyttöönottoa julkisissa hankinnoissa, ja vastuu on jokaisella päättäjällä kunta- ja hyvinvointialuetasolla. [Anne Kalmarin välihuuto] Kustannuskriisien juurisyihin on myös syytä puuttua pitkäjänteisesti. Olemme luoneet vuoteen 2040 asti ruokastrategian, jota käsitellään parhaillaan selontekona eduskunnassa. Sen tarkoitus on rakentaa ruokajärjestelmästämme kestävä ja kannattava. Se on yksi keskeisimmistä hallitusohjelman kokonaisuuksista ja varsin uudenlainen toimintatapa aiempien hallituskausien strategiatyöhön nähden. Työn jatkumista suunnitelmallisesti ja määrätietoisesti yli hallituskausien varmistaa uusi ruokaneuvosto. Elintarvikeviennin strateginen koordinaatio on järjestetty uudelleen ja luotu yrityslähtöinen ruokaviennin kasvualusta. Viennin eteen tehdyt lukuisat toimet alkavat näkyä: ruokaviennin määrä on hallituskauden aikana kasvanut 18 prosenttia ja viennin arvo 7 prosenttia. On vahvistettu markkinaseurantaa, tuettu tuottajaorganisaatioiden perustamista, uudistettu tasausvaraus. Tekeillä on ravinteiden kierrätyksen ja lannoitehuoltovarmuuden tiekartta, ja teillä on eduskunnassa käsiteltävänä salmonellarahasto. Selvitämme puhtaan kotimaisen ammoniakin tuotantoa, ja vahvistamme kierrätysravinteiden ja biokaasun edistämistä kohdentaen ravinnekiertotuelle 5 miljoonaa euroa ja ravinteiden kierrätyksen investoinneille puoli miljoonaa euroa vuosittain. Kadmium-rajan määräaikainen muutos Ruotsin tasolle tuo sekin toivottua kilpailua lannoitemarkkinaan. Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle ollaan myöntämässä tukea kasvinsuojeluaineiden lupajärjestelmän ruuhkan helpottamiseksi. Norminpurkua on tehty koko kausi niin kansallisesti kuin EU-tason yksinkertaistuksilla. Arvoisa puhemies! Maaseutupoliittisen selonteon eduskuntakäsittely on käynnissä. Selonteko määrittää pitkän ajan maaseutuvision, poikkihallinnolliset tavoitteet ja suositukset maaseudun elinvoiman uudistamiseksi. Toimivat tietoliikenneyhteydet, liikenneverkot, yksityistiet, saaristoliikenne sekä kohtuullisesti saavutettavat perus- ja välttämättömyyspalvelut ovat maaseudun elinvoiman ja maamme kokonaisturvallisuuden keskeisiä edellytyksiä. Tärkeitä alueellisen ja paikallisen maaseudun kehittämisen toimia tehdään kymmenen elinvoimakeskuksen ja kymmenien Leader-ryhmien toteutuksella. Näitä toimia ovat esimerkiksi maatilojen ja muiden yritysten kehittäminen, laajakaistayhteydet, turvallisuus ja varautuminen, ympäristö- ja vesihuoltoinvestoinnit sekä kylien ja osallisuuden vahvistaminen. Kyse on alueelliseen elinvoimaisuuteen ja kokonaisturvallisuuteen oleellisesti liittyvistä toimenpiteistä ja rahoituskohteista, joihin paikalliset yritysten ja yhteisöjen vastinrahoitus ja talkootyö tuovat satojen miljoonien eurojen lisän. Hallitus on omalta osaltaan huolehtinut muun muassa kyläkauppatuen uudesta mallista ja resursoinut lasten ja nuorten 4H-työtä ja kylävaratoimintaa. Maaseudulla asuvan näkökulmasta ei ole ollut merkityksetöntä, että nyt suden ja karhun kannanhoidollinen metsästys ja valkoposkihanhien ja merimetsojen suojametsästys on mahdollistettu. [Pertti Hemmilä: Sekin vielä!] Arvoisa puhemies! Neuvottelutilanne EU:n tulevasta rahoituskehyksestä tiivistyy kohti ratkaisuaan. Pidämme vahvasti kiinni siitä, että maataloudelle kohdistuva EU-rahoitus antaa vakaan ja ennakoitavan pohjan tulevien vuosien ruoantuotannolle ja sen kehittämiselle. Hallitukselle viljelijälle menevä raha on ollut prioriteetti, ja siksi iso onnistuminen neuvotteluissa on se, että maataloudelle on oma korvamerkitty osuutensa. Neuvotteluissa puolustamme suomalaista viljelijää. Kaikkia puolueita ja sidosryhmiä tarvitaan nyt mukaan tukemaan viljelijää, aktiivisesti toimeenpanemaan ruokastrategiaa ja rakentamaan yhdessä suomalaisen maatalouden ja maaseudun tulevaisuutta.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ennallistamisasetus kuuluu kahden artiklan kohdalta maa- ja metsätalousministeriön toimialaan, ja siksi pyysin puheenvuoroa ja myös sen takia, että kuulostaa todellakin törkeältä käsienpesulta [Perussuomalaisten ryhmästä: Juuri näin!] nyt tämä edustajan esittämä kysymys, kuinka tämä hallitus on tuonut tämän. Teidän ollessa hallituksessa te päätitte ennallistamisasetuksesta. [Välihuutoja] Ennallistamisasetus päätettiin teidän vahtivuorollanne, itse asiassa teidän ollessanne maa- ja metsätalousministeri. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Eli siinä mielessä voi sanoa, että yksi Suomen historian kalleimpia esityksiä, mikä EU-taholta on tulossa, on kätilöity silloin, kun keskusta on ollut hallituksessa ja vielä maa- ja metsätalousministeriön vastuullisella paikalla. [Perussuomalaisten ryhmästä: Kalliiksi tuli!] Mutta nyt on meidän yhteinen tehtävämme, kaikkien puolueitten yhteinen tehtävä, tehdä tämä kansallinen toimintasuunnitelma sellaiseksi, että vuoteen 2050 mennessä varmasti kaikki puolueet kerkeävät omalta osaltaan olemaan vastuussa siitä, että nämä kustannukset olisivat kohtuullisia, jotta me suomalaisessa yhteiskunnassa pystyisimme osoittamaan [Puhemies koputtaa] luonnon monimuotoisuuden hoitamiseen rahoitusta mutta samalla [Puhemies koputtaa] tiukasti pitäen kiinni kansantalouden pärjäämisestä, metsäteollisuuden pärjäämisestä, [Puhemies koputtaa] maa- ja metsätalouden pärjäämisestä. Nämä ovat keskeisiä tavoitteita tälle hallitukselle. [Mauri Peltokangas: Erinomainen vastaus ministeriltä!]

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Tähän edustaja Kalmarin viimeiseen vetoomukseen, että emme näkisi ruokaa vastakkainasettelun kautta vaan että siinä ennen kaikkea löytyy paljon yhteistä puolustettavaa, oli sitten kasvisruuan tai liharuuan ystävä tai riistan ja marjojen ystävä: kaikille varmasti riittää mieleistä puolustettavaa, kunhan puolustetaan suomalaista ruokaa. Edustaja Sillanpää ja Kalmari nostivat esille tämän, että millä tavalla tähän kouluruokailuun voitaisiin vielä vaikuttaa. No, kouluissa on tietysti aika iso valta linjata ensinnäkin siitä, miten vaikkapa välitunnit asetetaan tai millä tavalla ruokailut järjestetään ja onko se ruokailutila sellainen miellyttävä ja hiljainen, jossa voidaan keskittyä siihen ruokailuun, vai onko se hälinää ja hulinaa. Elikkä kyllä tässä paljon on koulujen varassa, ja ajattelen, että tässä varmaan opetusministerinkin suuntaan on hyvä laittaa viestiä. Nyt en ole aivan varma, mutta minun mielestäni tätä strategiaa oli tarkoitus käsitellä kai myöskin sivistysvaliokunnassa. Toivon, että siellä istuvat ihmiset, ottakaapa tämä kouluruokailu siellä oikein esille ja laittakaa valiokunnan lausuntoon tästä asiasta. Sitten täällä keskusteltiin paljon tästä, mistä ruuan tuottajia. Edustajat Mehtälä ja Kinnari nostivat näitä asioita esille. Kyllähän me ollaan hallituksessa tehty siinä mielessä hyvää työtä, että nuorten tuottajien määrä on saatu nytten nousuun. Me ollaan ylitetty ne tavoitteet, mitä siellä vaalikauden alussa oli. Siihen astihan se meni alaspäin kuin lehmän häntä — tässä tapauksessa kuvaus sopii hyvin — ja nyt ollaan tosiaan sitten 356 nuoressa plus 7 porotalouden aloittajaa. Suunta on ollut nyt koko ajan 50 aloittajaa lisää, mutta lisää tarvitaan, koska se, että meillä on 15 prosenttia alle 40-vuotiaita tuottajia, on tällä hetkellä Euroopan unionin kolmanneksi paras luku. Tämä on häpeällinen pronssitila, koska se kertoo siitä, että kaikki muut ovat vielä surkeampia. On tällä hetkellä EU:ssa yksi ihan kaikkein polttavimpia kysymyksiä, että mistä me saadaan ne ruuantuottajat koko EU-alueella. Siinä mielessä tämä on kyllä yhteinen pohdittava. Tietenkin se kannattavuus on siellä ytimessä, mutta kyllä se on tänä päivänä nuorten kohdalla myöskin sitä, miten sinä voit yhdistää sen työn ja perhe-elämän tai onko sitä muuta elämää kuin siinä navetan ympärillä. Kyllä tämän päivän nuori, kun hän katsoo niitä muita uramahdollisuuksia, pistää paljon enemmän painoarvoa tämäntyyppisille asioille. Siksi meidän pitäisi pystyä esimerkiksi vaikkapa lomitusjärjestelmää pitämään sillä tavalla iskussa, että se oikeasti tarjoaa niitä mahdollisuuksia näissä tilanteissa. No, täällä sitten edustaja Hoskonen ja myöskin valiokunnan puheenjohtaja Elomaa nosti tämän turveasian esille. Nythän on aika vasta valmistunut se MMM:n kuivike- ja kasvuturvepaperi, jossa me hyvin vahvasti nimenomaan alleviivaamme sitä, että me tarvitsemme Suomessa kasvu- ja kuiviketurvetta tulevaisuudessakin. Osa kyllä pystytään muilla erilaisilla seoksilla ja vastaavilla korvaamaan, mutta ei kaikkia. Me tarvitsemme sitä jatkossakin. Siinä mielessä tämä turveasia on ripoteltu useampaan ministeriöön, elikkä kun siellä on energiaa, niin siellä on ympäristöministeriö, ja siellä on VM verotuksen kautta. Mutta tietysti tämä päästökauppa on siellä taustalla yksi kaikkein vahvimpia, mikä ohjaa sitten tätä turpeen käyttöä, ja siis meidän ministeriön puolelta me tehdään kyllä kaikki se työ, jotta voidaan varmistaa, että turvetta pystytään kuivike- ja kasvupuolella käyttämään myöskin jatkossa. Se on strategiseksi raaka-aineeksi määritelty hallitusohjelmassa ja myöskin sen jälkeen vielä alleviivattu. No, täällä edustajat Vähämäki ja Riipi kysyivät hankintalaista. Hankintalakihan on tämmöinen mahdollistava laki. Ja nyt ensimmäistä kertaa hankintalaissa, vaikka täällä moitteitakin sille tuli, puhutaan huoltovarmuudesta, elikkä on mahdollisuus sinne hankintakriteereihin juuri huoltovarmuuden kautta tuoda niitä kotimaisia elintarvikkeita. Hankintalaki jalkautuu siellä hyvinvointialueilla ja kunnissa, ja siellä pitää olla ne strategiat kunnossa. Siellä pitää olla sellaiset strategiat, joissa pystytään mahdollistamaan se lähellä tuotetun ja kotimaisen hankinta. Mutta hankintalaki itsessään on mahdollistava, ja varsinaiset päätökset tehdään kuntien ja hyvinvointialueitten valtuustojen pöydän ääressä. Pitäkää huoli jokainen niillä tonteilla, että todellakin sitten pystytään nämä strategiat tekemään sen tyyppisiksi. Täällä edustajat Lyly ja Lahdenperä nostivat hyvin esille tämän koulutusasian ja sen, miten tärkeä tämä koulutuspuoli on. Täällä jos sivulta 16 katsotte, niin siellähän on maatalous-, kala- ja luonnontuotealan sekä ruoka-alan koulutuksen vahvistaminen alueellisesti vastaamaan työelämän tarpeita, korkeakoulututkintojen ja huippututkimuksen säilyttäminen ja vahvistaminen maatalous- ja ruoka-alalla. Nämä ovat myöskin niitä keskeisiä toimenpiteitten teemoja, joita viedään eteenpäin. Sitten täällä edustaja Lyly kysyi vielä näistä aurinkopaneelipelloista. Kyllä puhutaan alle prosentista Suomen peltopinta-alasta, niin että ei se siinä mielessä uhka ole, mutta totta kai asia, jota kannattaa seurata. Esimerkiksi Virossa, jossa peltopinta-ala on huomattavasti pienempi, on määritelty pellot A-, B- ja C-luokkaan ja katsottu, että niille kaikkein parhaille pelloille ei aurinkopaneeleita tuoda. Kyllä tämä on tässä uusiutuvan energian maailmassa hyvä pitää mielessä. Sitten jos puhemies vielä sallii, niin ihan nopeasti. Edustaja Kallio nosti juuri sellaisia konkreettisia asioita — näitähän sinne toimenpidesuunnitelmaan pitää kirjata, mitkä asiat oikeasti konkreettisesti jalkauttavat sitten nämä strategiat. Todellakin se toimenpidesuunnitelma on neljävuotinen, ja kun edustaja Ingo kysyi tästä ruokaneuvostosta, niin se ruokaneuvosto asetetaan sitä varten, että se seuraa, se arvioi ja se katsoo, onko siellä niitä päivitystarpeita. On tarkoituksena, että siinä ruokaneuvostossa on hallinnonalojen korkein johto, ja sen sijaan erilaiset sidosryhmät ja muut toimijat toimisivat sitten työryhmissä, mitkä menevät sen hallintoryhmän alla, koska on juuri tärkeää, että oikeasti sitten niitä asioita jalkautetaan, että me saadaan oikeasti jalkautettua ministeriöitten kautta se, mitä siellä linjataan. Sen takia tässä on haettu — niin kuin täällä taidettiin jossain ryhmäpuheenvuorossakin todeta — Irlannista mallia, että kun on katsottu, että siellä on ollut toimiva järjestelmä, niin me yritämme sitten täällä myöskin tämän pistää toimeen. Vielä edustajat Ollikainen ja Kiuru kysyivät tästä vesiasiasta. Tärkeä asia. Tänään on noussut keskusteluun ja onko, kuulemma, A-studiossakin puhetta tästä vedestä. Muistetaan nyt kuitenkin, että me ollaan tällä hallituskaudella tehty se laki, jolla todellakin meidän vesihuolto tulee olemaan julkisessa omistuksessa — ei ole mahdollista yksityistää. Meillä on myöskin vesiosuuskunnat, jotka pitävät siitä huolta, jotka ovat sitten asiakasosuuskuntia. Ja sittenhän se veden hinnoittelu tapahtuu siellä kunnissa. Nyt on jo tullut syytöksiä siitä, että hallitus nostaa veden hintaa. No, kyllä se tapahtuu siellä kunnissa ja vesiosuuskunnissa se veden hinnoittelu. Mutta on muistettava se, mikä tuotiin siinä lainsäädännön perusteluissa esille, että sieltä löytyy se korjausvelka. Sille korjausvelalle on vain jotakin tehtävä, ja kunnissa on oltava järkevä ajattelu sen suhteen, miten sitä korjausvelkaa kurotaan kiinni. Meillä on osa vesiputkista sellaisia, että sieltä löytyy lähestulkoon sadan vuoden takaista putkenpätkää, joten varmasti on tästä hyvä ottaa koppia. Sitten vielä edustaja Strandman kysyi tästä: kotimaisen kalan kulutusta lisäävä ohjelma on olemassa. [Puhemies koputtaa] On tärkeää, että sitä pystytään lisäämään. Sitten edustaja Viljanen kysyi vielä näistä, todella tärkeää: nimenomaisesti jos meillä ei olisi kotieläintaloutta, niin mihin ihmeeseen vilja päätyisi. No, jotkut vievät sitä tankkiin, mutta minun mielestäni vilja kuuluu ennen kaikkea sinne ruokaketjuun. Näillä sanoilla toivon hyvää käsittelyä siellä monessa valiokunnassa ja niitä tärkeitä nostoja juuri siihen, että voidaan jalkauttaa sitten tämä strategia. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia ensinnäkin näistä teidän ryhmäpuheenvuoroistanne ja sitten myöskin monista hyvistä kommenteista ja kysymyksistä. Pyrin niistä nyt ainakin osaan vastaamaan. Ensinnäkin lähtökohta tällä selonteolla on se, että tuotanto on meillä Suomessa monimuotoista. Me emme asettele lihantuotantoa ja kasvistuotantoa vastakkain, vaan me katsomme, että Suomessa on tärkeää, että nimenomaisesti meidän ilmasto-olosuhteissamme on monimuotoista tuotantoa. Se takaa meille parhaiten meidän omavaraisuuden ja huoltovarmuuden. Tämä vahva ruokajärjestelmä rakentuu myöskin meidän suomalaisille vahvuuksillemme. Esimerkiksi täällä edustaja Kinnari nosti esille tämän, onko mielestäni suomalainen lihantuotanto kestävää. Kyllä, se on nimenomaan sitä, ja sen takia meidän kannattaa Suomessa tuottaa lihaa, koska täällä me pystymme pitämään hyvän huolen muun muassa vesitaseista ja meillä on nurmipohjainen tuotanto, joka itsessään on jo yksi kestävyystekijä. Sitten monille teille, jotka kyselitte konkretian perään: Nyt pitää ymmärtää, että strategia on strategia ja strategiaa seuraa tämä toimeenpanosuunnitelma. Toimeenpanosuunnitelman keskeiset teemat löytyvät sieltä sivulta 27. Elikkä siinä nähdään jo, mitkä ovat ne aihiot, mitä lähdetään kehittämään. Kun täällä esimerkiksi, muistaakseni, vasemmistosta ja vihreistä kysyttiin kovasti tämän kasvipohjaisen tuotannon ja valkuaisomavaraisuuden perään, niin siellä se on ihan selkeästi, se on yksi näistä keskeisistä teemoista, valkuaisomavaraisuuden vahvistaminen kasvinjalostusta, tuotantoa ja jatkojalostusta kehittämällä sekä kasviproteiiniarvoketjujen kehittäminen vähintään kotimarkkinoita vastaavaksi. Se on aika kova tavoite, että saadaan siellä omavaraisuus. Mutta sitten edustaja Harkimolle, joka ei valitettavasti enää ole täällä salissa, kyllä täytyy nyt korjata näitä muutamia omavaraisuuslukuja, mitä hän totesi, että oltaisiin maidontuotannossa ja lihantuotannossa menetetty omavaraisuudet ja muuta vastaavaa. Siis kyllähän meillä tällä hetkellä ensinnäkin maidossa on 111 prosenttia, eli se ylittää meidän omavaraisuuden, sianlihassa mennään hiukka yli 100 prosentin ja naudassa ollaan siellä 87 prosentissa, että kyllä se suomalainen omavaraisuus edelleenkin on aika komeaa katsottavaa monissa tärkeissä elintarvikkeissa. Mutta sitten täällä todella useassa puheenvuorossa nousi tämä huoli meidän tuotantopanoksista. Meillä on liikaa ensinnäkin fossiilista riippuvuutta, ja meillä on liikaa riippuvuutta juurikin näistä maailman kriisialueilta tulevista raaka-aineista niin lannoitepuolella kuin polttoainepuolella. Tästä meidän pitää pyrkiä eroon, ja siksi olen vahvasti painottanut esimerkiksi biokaasun tuotantoa. Sinne vihreille ja vasemmistoon myöskin viesti siitä, että jos me ajatellaan biokaasun tuotantoa, niin kyllähän me tarvitsemme siinä myöskin sitä eläinperäistä lantaa, jolloin pääsemme sitä kautta irrottautumaan siitä fossiilisesta riippuvuudesta paljon paremmin. Totta kai se on askeleita eteenpäin. Niin kauan kuin meillä esimerkiksi traktorit edelleen pyörivät fossiilisilla, niin emme me nyt voi täysin fossiilisista päästä eroon, mutta tämä biokaasun tuotanto on erittäin hyvä askel eteenpäin. Täytyy todeta, että ainakin itse lämpimästi kannatan sitä, että meillä Suomessa tämä vihreän ammoniakin tuotantolaitos saataisiin Naantaliin pystyyn. Siinä varmasti etsitään myöskin ihan EU-tasolta sitten mahdollisia ratkaisuja. Lyhyesti vielä näihin teidän ryhmäpuheenvuoroihinne: Siellä kokoomuksessa, perussuomalaisissa, RKP:ssä ja KD:ssä kaikissa korostettiin tätä elintarvikemarkkinalakia ja sitä, miten tärkeä se on. Todellakin eduskunnassa on tärkeää sen eteenpäin saaminen, jolloinka esimerkiksi näiden kohtuuttomien sopimusehtojen osalta tämä voisi ehtiä vielä, sanotaan, jos hyvin menee, sinne syksylle, jolloinka tässä tilanteessa, joka tällä hetkellä on, tässä epävarmuudessa, joka tällä hetkellä on, meillä olisi sitten ihan selkeä laki, pohja ja selkänoja siihen, että tällaisia kohtuuttomia sopimusehtoja, joissa tuottaja joutuu myymään alle tuotantokustannusten, ei sitten enää pysty olemaan, vaan silloin laukeaa tämä velvollisuus neuvotella uudestaan. No, sitten täällä nostettiin myöskin esille kalatalous ja ylipäätänsä myöskin riista — tärkeitä asioita. Suomi elää näistä luonnon antimista, ja näitten soisi enemmänkin näkyvän siellä meidän ruokapöydässä. Vihreitten ryhmäpuheenvuorossa oli hyvin nostettu tämä kouluruokailu, ja tämä on tärkeä asia. Siellähän me yhteisen ruokapöydän ääressä opitaan juurikin sitä ruokakulttuuria. Nyt valitettavasti on monissa lehdissä ollut juttua siitä, että nuoret hotkivat 15 minuutissa sen ruuan — hyvä, jos jää sitä aikaa siellä koulussa käyttää. [Anne Kalmarin välihuuto] Tässä toivoisi, että meille tulisi vähän semmoista ruokakulttuuriajattelua siihen, että pitää olla enemmän mahdollisuutta. Sitten täällä oli paljon myöskin hyviä kysymyksiä liittyen näihin nuorten tuottajien tukiin ja vastaaviin. Näitähän me on korotettu tällä hallituskaudella, ja se näkyy myöskin siinä, että meillä on tällä hetkellä nuoria tuottajia enemmän kuin aikaisemmin ja oikeaan suuntaan mennään. Tämä hallitus tässä ruokastrategiassa ei ole asettamassa mitään uusia ilmastovaatimuksia tai mitään vastaavia. On tuotu vain esille esimerkiksi edellisen hallituksen aikana hyväksytty ennallistamisasetus, miten haasteellinen se on meille, kun siellä on nämä turvepeltoihin liittyvät vettämiset ynnä muut. [Petri Huru: Juuri näin!] Siinä mielessä, päinvastoin, tämä hallitus yrittää löytää ratkaisuja näihin kysymyksiin, mitä on sitten edeltävältä hallitukselta siirtynyt. No, viennissä ei ole julistuksia vaan oikeasti kasvua. Elikkä kyllähän meillä tällä hetkellä meidän vienti on määrällisesti jo 18 prosenttia, mutta siellä on arvon kautta katsottuna seitsemän prosenttia, ja se kertoo siitä, että yhä parempaa arvonlisää pitää pystyä saamaan meidän tuotteista. Liian paljon edelleenkin me viedään sitä niin sanottua bulkkia, elikkä pitää pystyä nostamaan arvonlisää. Sitten täällä oli meidän hyvästä kauran viennistä, oli huomioitu tämä. SDP kovasti korosti omassa ryhmäpuheenvuorossaan tärkeyttä siinä, että pidetään huolta siitä kannattavuudesta. Toivon, että tämä muistetaan aina siinä vaiheessa, kun sitä vaihtoehtobudjettia tehdään, kun siellä ainakin maataloudesta ovat ne kovimmat leikkaukset olleet. Silloin jos halutaan pitää huolta kannattavuudesta... Ja sitten on myös kysymys tästä hömppäheinästä. Te istuitte siinä hallituksessa, joka nimenomaisesti näitä ympäristötoimenpiteitä halusi sinne CAPiin lisätä, ja aika paljon näissä niin sanotuissa ympäristönurmissa on juuri näitä, joilla täytetään sitten näitä ympäristövaatimuksia ja ympäristötoimenpiteitä. Se pinta-ala, joka on pois siitä ruoantuotannosta, on suurin piirtein kymmenisen prosenttia, mutta on huomioitava, että esimerkiksi osa tästä ei-tuottamattomasta alasta on vaikkapa vesistönsuojelun kannalta merkittävä, elikkä siellä on niitä suojakaistaleita ja vastaavia. Silloin tämä keskustelu hömppäheinän ympärillä pitää pistää oikeaan lokeroon. Tämä hallitushan nimenomaan haluaa suunnata tuet siihen ruokaa tuottavaan maatalouteen, mutta niin kuin tiedätte, CAP on aina ikään kuin se seitsemän vuoden raami, jonka sisällä eletään, ja me yritämme nyt seuraavalle hallitukselle rakentaa mahdollisimman hyvää CAPia. Tosin kyllä EU-suunnalla edelleenkin on aika paljon painotusta näissä ympäristötoimenpiteissä, mutta todellakin niitä ympäristötoimenpiteitä on edellisessä hallituksessa varsin reippaasti sinne maatalouden puolelle lisätty. Tärkeäähän olisi ymmärtää se, että maatalouden pitää olla kannattavaa. Kyllä jokainen viljelijä haluaa tehdä sellaista ruoantuotantoa, joka on myöskin ympäristöllisesti kestävää, mutta jos siellä viivan alla ei ole kerrassaan mitään, niin aika vaikeaa on tehdä silloin kestävästi ympäristötoimenpiteitä. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Hallitusohjelmassa todetaan, että kansallisen tahtotilan vahvistamiseksi ja maataloustuottajien arvostuksen nostamiseksi tehdään parlamentaarisella yhteistyöllä kotimaisen ruuantuotannon pitkän aikavälin strategia. Kansallinen ruokastrategia 2040 julkaistiin joulukuussa 25. Sitä valmisteltiin vuoropuhelussa yli 600 yrittäjän, kuluttajan, virkamiehen, tutkijan ja järjestön edustajan kanssa eri puolilta Suomea. Parlamentaarisesta roolista strategiatyössä vastasi eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta. Tänään käsittelyssä olevan ruokapoliittisen selonteon kautta saatamme ruokastrategian keskeiset linjaukset koko eduskunnan käsiteltäväksi. Yhdessä strategian kanssa selonteko korvaa vuoden 2017 ruokapoliittisen selonteon. Selonteko kokoaa yhteen Suomen ruokajärjestelmän nykytilan, sen keskeiset haasteet ja kansallisen ruokastrategian tavoitteet päätöksenteon tueksi vuoteen 2040 asti. Selonteko huomioi myös alan kannalta erittäin keskeisen EU:n maatalouspolitiikan sekä muuttuneet turvallisuus- ja geopoliittiset tilanteet ruokajärjestelmän kannalta. Ruoka-ala työllistää Suomessa noin 300 000 ihmistä, ja se on yksi selkeistä kasvun aloista. Siksi onkin tärkeää, että selonteko kattaa koko ruokasektorin. Selonteko tunnistaa merkittäviä mahdollisuuksia esimerkiksi ruokaviennissä, elintarviketeknologiassa, datataloudessa, kalataloudessa ja luonnontuotealalla. Suomalaisella korkealaatuisella tuotannolla ja tuotteilla on erittäin hyvät mahdollisuudet pärjätä markkinoilla, joilla vaaditaan elintarvikkeilta turvallisuutta ja korkeaa laatua. Arvoisa puhemies! Ruokajärjestelmä on strategisesti tärkeä kokonaisuus, jolla on vaikutus kansantalouteen, työllisyyteen, huoltovarmuuteen, luonnon monimuotoisuuteen, kansanterveyteen ja ruokakulttuuriin. Selontekoa tarvitaan, koska ruokajärjestelmä on samanaikaisesti talous-, turvallisuus-, ympäristö- ja hyvinvointikysymys. Kannattavuus, huoltovarmuus ja ympäristökestävyys ovat heikentyneet useiden kriisien seurauksena. Me tarvitsemme päätöksenteossa yhteisen tilannekuvan ja pitkän aikavälin suunnan. Visiomme on ”Onnellisen ruuan maa — Suomesta johtava kestävien ruokajärjestelmien kehittäjä ja uudistaja”. Onnellisen ruuan maa tekee hyvää ihmisille, eläimille ja ympäristölle. Visio painottaa sitä, että ruuan tulisi tuottaa meille kokonaisvaltaisesti hyvää. Suomalaisen ruuantuotannon tulee olla jatkossakin monimuotoista ja perustua eri mittakaavan malleihin. Ne perustuvat kiertotalouteen, turvaavat huoltovarmuutta, ruokakulttuuria ja kestävää tuotantoa sekä kasvattavat ruoka-alan arvonlisää. Tarvitaan volyymeihin perustuvaa tuotantoa, joka tukee elintarvikeviennin kasvua ja takaa turvallisen ja kohtuuhintaisen kotimaisen ruuan saatavuuden kaikille. Samalla tarvitaan vuorovaikutusvetoista, paikallisiin arvoketjuihin perustuvaa tuotantoa, joka mahdollistaa monipuoliset tulonlähteet maaseudulla. Selonteon perustana ovat strategian neljä strategista päämäärää: Näistä ensimmäinen on kannattavuus ja reiluus: Alkutuotannon pitkään jatkunut heikko kannattavuus ja arvonlisän epätasainen jakautuminen ruokaketjussa ovat keskeisiä ongelmia, joiden parissa työtä pitää edelleen jatkaa. Kannattavuus on myös kestävyyden edellytys. Ilman taloudellisesti elinvoimaista alkutuotantoa muut tavoitteet eivät toteudu. Toinen strateginen päämäärä on huoltovarmuus: Selonteko alleviivaa omavaraisuuden, riskienhallinnan ja tuotannon jatkuvuuden turvaamista globaalien kriisien ja geopoliittisten epävarmuuksien aikana. Me olemme tehneet paljon, mutta toimia tarvitaan edelleen esimerkiksi energiantuotannon, lannoitteiden sekä valkuaisen suhteen. Lähi-idän tapahtumat valitettavasti korostavat tämän päämäärän tärkeyttä. Kolmanneksi päämääräksi nostetaan luonnon kantokyky, jonka rajoissa ruokajärjestelmämme toimii: Ruokajärjestelmän uudistamisessa on otettava huomioon ilmastonmuutoksen tuomat haasteet, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä tehokkaampi ravinteitten kierrätys. Sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä ilmasto- ja luontokysymykset kytkeytyvät suoraan ruokaturvaan. Neljäs strateginen päämäärä liittyy ruokakulttuuriin ja hyvinvointiin: Kotimaisen ruuan arvostus, terveelliset ruokavalinnat, ruokakasvatus ja yhteisöllisyys ovat keskeisiä hyvinvoinnin ja kulttuurisen kestävyyden tekijöitä. Vain me itse voimme vahvistaa omaa ruokakulttuuriamme, ja sen eteen meistä jokainen voi tehdä työtä. Arvoisa puhemies! Ruokastrategian toimeenpanosuunnitelmaa työstetään parhaillaan. Strategian toteutusta varten ehdotetaan perustettavaksi pysyvää ruokaneuvostoa, joka vastaa seurannasta, arvioinnista ja strategian päivittämistarpeitten tunnistamisesta. Ruokajärjestelmän muutos edellyttää yhteistyötä. Julkinen sektori, yritykset, tuottajat ja kuluttajat ovat kaikki osa ratkaisua. Valtion tasolla on tärkeää, että alaa kehitetään pitkäjänteisesti tiiviissä yhteistyössä eri hallinnonalojen kesken. Ruuan merkitys on strateginen. Ruoka ei ole vain markkinahyödyke, vaan osa kansallista turvallisuutta, kulttuuria ja hyvinvointia. Huoltovarmuutta on vahvistettava ennakoivasti. Omavaraisuutta ja monimuotoisuutta tarvitaan juuri kriisikestävyyden turvaamiseksi. Arvoisa puhemies! Odotan vilkasta ja hyvää keskustelua myös tämän aiheen ympäriltä.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiitoksia myös edustajille hyvistä huomioista. — Todellakin täällä useampi edustaja alleviivasi sitä, että käytännössä metsäsektori nykyisin pitkälti noudattaa nimenomaan nyt näitä lakiin kirjattavia menettelytapoja. Tähän mennessä ne ovat perustuneet ohjeistuksiin, mutta juuri sen takia, että me pystymme varmistamaan omaisuudensuojan, sen, että ei tapahdu esimerkiksi valittamisten kautta tilanteita, joissa meillä hakkuut keskeytyvät, nämä nostetaan sinne lain tasolle. Elikkä tämä on olemassa olevaa. Niin kuin täällä edustaja Hoskonen sanoi, kyllä Suomessa nämä asiat on osattu. Niin onkin, ja sen takia ne nostetaan juuri sellaisinaan nyt sinne. Ei tule mitään uusia säännöksiä, vaan ne hyvät säännökset nostetaan sellaisinaan. Siinä mielessä me voimme sitten varmistaa sen, niin kuin edustaja Eestilä täällä nosti esille, että kun me noudatamme näitä säännöksiä, meillä puuhuolto pelaa. Jos näitä ei tehtäisi, niin sitten olisi hyvin mahdollista, että meillä tulisivat valituskierteet, meillä hakkuut pysähtyisivät, ja siinä mielessä tämäntyyppisiä riskejä meillä ei suomalaisena yhteiskuntana ole varaa myöskään ottaa. Tässä on haettu se tasapaino — edustaja Norrback hyvin sanoi, että on tasapaino haettu — tasapaino luonnon ja sitten toisaalta metsätalouden välillä. Tässä sääntelyssä se on löydetty. Täällä edustaja Kalmari nosti esille, että miksi metsälain lisäksi luonnonsuojelulaissa on ollut näitä muutoksia. Esimerkiksi luonnonsuojelulaissa juuri ehdotetaan muutettavan sitä, että lintujen tahallista häirintää koskeva kielto ei estä maa‑ ja metsätaloutta tai rakentamista. Tämä on ollut asia, joka valitettavasti on ollut edellisen hallituksen aikana säädettynä toiseen suuntaan. On tärkeää huomioida, että ei maa‑ ja metsätalouden harjoittaminen sinällänsä ole sellaista toimintaa, jolla pyritään tarkoituksellisesti esimerkiksi lintujen elämää häiritsemään, vaan se on sitä normaalia rinnakkain elämistä, mitä me ihmiset ja luonto keskenämme toimitamme. Sitten täällä edustaja Rantanen kysyi näistä kieltoajoista. Ensinnäkin on hyvä huomioida se, että nämä kiellothan koskevat nimenomaisesti sellaisia metsäalueita, joista tiedetään, että pesintää on runsaasti, elikkä hakkuukielto kohdistetaan siis sellaisiin metsiin, joissa voidaan olettaa olevan runsaasti lintuja, ja näissä kohteissa olisi vaikeaa estää lintujen pesien vahingoittamista muilla toimilla. Sitten toisaalta nämä ajankohdat, mitkä tässä ovat, ovat täsmälleen ne samat, mitä tällä hetkellä on siis jo noudatettu. Sitten ehkä: Täällä olivat edustajat Elo, Kivelä ja Pitko, jotka toivoivat, että tulisi totaalikieltoja hakkuille kesäaikana. Täytyy muistaa se, että lintuja kuolee erittäin runsaasti liikenteessä, lintuja kuolee lentämällä ikkunoihin. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Kenellekään ei ole tullut mieleen, että kielletään taloista ikkunat tai kielletään autolla ajaminen sen takia, että lintuja kuolee myöskin liikenteessä, mutta metsätalouteen tässä on kohdistettu nyt katsetta, jolloinka sitten me metsätaloudessa sääntelemme niin, että me voimme varmistaa sen, että metsätalous pystyy jatkumaan, ja samalla pidämme huolta myöskin siitä, että lintujen pesintä onnistuu pesimäaikana. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Paljon erittäin hyviä huomioita. Yritän käydä niistä mahdollisimman monia läpi. Aloitetaan tuosta, kun edustaja Kinnari kysyi maaseudun tulevaisuudesta sen suhteen, miten me saadaan nuoria alalle. Kyllä tässä on onneksi tahti nyt tämän hallituksen aikana lähtenyt parantumaan, koska on tehty toimenpiteitä nuorten eteen. Elikkä meillähän on nostettu nuorten tuottajien tulotukea, on pystytty valtiontakausta sinne tuomaan. Myöskin tällä kaudella yksi ainut EU-pohjainen kriisituki, mikä on tullut, kaikki päätettiin suunnata nuorille, koska katsottiin, että siellä sitä tarvitaan eniten. Siinä mielessä silloin, kun aloiteltiin, oli tavoitteena 250 sukupolvenvaihdosta vuodessa, ja sitten heti jo päästiin seuraavana vuonna siihen vauhtiin, että niitä oli 300, ja nyt viime vuodelta tuorein tieto on 356 ja vielä sen lisäksi seitsemän uutta porotalousyrittäjää. Eli nyt on suunta oikea, ja tietysti tämä näkyy myöskin maatalouden investointien puolella, eli siellä myöskin samalla tavalla investoinnit ovat vuoden 22 jälkeen lähteneet nyt tämän hallituskauden aikana nousuun. Nämä ovat tietenkin todella positiivisia ja tärkeitä asioita, koska kannattava maatalous säteilee elinvoimaa myöskin sitten ympärillä oleviin, vaikkapa vähittäiskauppaan tai esimerkiksi muihin palveluihin maaseudulla. Koneyrittäjille ynnä muille sitä kautta tulee lisää työtä ja toimeentuloa. Täällä edustaja Pitko puhui puurakentamisesta — tärkeä huomio. Tällä hallituskaudella on puurakentamiseen omat ohjelmat ja on myöskin satsattu sinne. Toki aina voi ajatella, että vielä lisääkin tarvittaisiin, mutta myöskin puurakentamiseen on pystytty panostamaan. Tästä metsäbiotalouden kymmenestä miljoonasta, mitä hallituskaudella on pystytty satsaamaan ylimääräistä, on myöskin puurakentamisen kehittämiseen suunnattu rahoitusta. Sitten edustajat Elo ja Mehtälä nostivat esille biokaasun. Siellähän paitsi maa- ja metsätalousministeriön puolelta myöskin muun muassa ympäristöministeriön Ahti-ohjelmasta on biokaasutuotannon tukemiseen tullut tuki, ja tuossa olin jokunen viikko sitten Ranualla maailman pohjoisimman biokaasulaitoksen avajaisissa. Siinä mielessä, niin kuin täällä todettiin, hajautettu energiantuotanto on todella Suomen kaltaisessa maassa äärimmäisen tärkeää, ja siinä tulee myöskin ravinnekierrätys. Siinä toteutuu kiertotalous parhaimmillaan, kun me saamme sieltä myöskin ravinteita talteen. Ravinnekierrätykseenhän meillä oli viisi miljoonaa tätä rahoitusta, ja siinähän vielä sitten on ollut erikseen tämä teknologianeutraalius, johon on EU:lta haettu myöskin notifikaatiota sen suhteen. No, sitten edustaja Valtola kysyi metsätalouden puolelta. Metsätalouteen on myös tehty valtavasti toimenpiteitä. Ensinnäkin tietysti tämä metsänomistajille tehty metsävähennyksen nostaminen 15 prosentilla on otettu todella ilolla vastaan. Ja sittenhän tästä metsäbiotalouden jo aiemmin mainitusta kymmenestä miljoonasta on suunnattu ihan selkeästi myös metsäpuolelle esimerkiksi tämä Metsäbiotalouden tiedepaneelin vakinaistaminen. 15 miljoonaa on pistetty metsien kasvun ja hiilinielujen kasvattamisen ohjelmaan. Siellä on muun muassa metsien lannoitukseen satsattu ja tietenkin taimien jalostusaineistoon ja siihen, että meillä olisi mahdollisimman taudinkestäviä puulajeja tulevaisuudessa. Kaikkiin näihin on pistetty lisää satsausta. Sen lisäksi tietysti hallitus on tehnyt vielä päätöksiä tutkimusrahoitukseen liittyen, jotka nekin omalta osaltaan näkyvät myöskin siellä metsäsektorin puolella. Sitten täällä useampikin edustaja, ainakin edustajat Tanus ja Kangas ja Kinnari toisessa kysymyksessään, puhui tästä rahoituskysymyksestä. Tosiaankin hallitus puoliväliriihessään ensinnäkin perusti jo tällaisen työryhmän tutkimaan ja tekemään selvitystä peruspankkipalveluitten saatavuudesta ja myöskin siitä, millä tavalla lainan saatavuus pk-sektorilla tällä hetkellä hoituu. Me tiedetään kaikki, että siellä on valtavasti kiristynyt tämä rahoitus. Nythän se selvitys on itse asiassa lausunnoilla — vai onko tullut jo lausunnoilta — ja ministeri Puisto varmaan sen jälkeen tulee näitten toimenpiteitten kanssa ulos. Joka tapauksessa me ollaan pystytty jo Finnvera-lainsäädäntöä muuttamaan sillä tavalla, että 1.5. tämä toimialarajaus, joka liittyy maa- ja metsätalouteen, poistuu sieltä, elikkä Finnvera pystyy olemaan myöskin näissä hankkeissa mukana. Se on tosi, tosi tärkeää. Sitten Finnvera on lähtenyt myös ihan mikroyrityksiä lainoittamaan. [Anne Kalmarin välihuuto] Näitten mikroyritysten lainojen saantihan koskee yhtä lailla myöskin maaseutua. Sen lisäksi vielä ylipäätänsä valtiovarainministeriö ja toki myöskin maa- ja metsätalousministeri ovat käyneet keskustelua tuonne pankkisektorin suuntaan. Elikkä pankkien lainarahoitusta pitää pystyä nyt saamaan liikkeelle, muuten meillä eivät minkään tyyppiset yritykset pysty kannattavia investointejaan tekemään ja viemään eteenpäin. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Sitten edustaja Suhonen kysyi näistä Itä-Suomen investoinneista. Tällä hallituskaudella, kun katsotaan, mitä kaikkea Itä-Suomeen on satsattu, se on kohta noin kaksi kertaa enemmän kuin edellisen hallituksen aikana, [Jaana Strandman: Juuri näin!] eli siinä mielessä se on tärkeää muistaa. Totta kai aina voidaan keskustella, onko sekään riittävästi. Itä-Suomi on saanut tärskyjä. Tiedän sen hyvin siellä asuvana edustajana, että se on juuri näin, että kyllä siellä elinolot ovat voimakkaasti heikentyneet, mutta se on kuitenkin kaksi kertaa enemmän kuin edellisellä kaudella. Täällä kysyttiin vielä muuten siitä Itä-Suomi-ohjelmasta. Harri Bromanin työhän jatkuu nyt tähän maaliskuun loppuun saakka, ja sieltä odotamme sitten kevään kehysriiheen esityksiä. Maaseudun kehittämisen rahoituksesta edustaja Norrback kysyi, miten tämä EU:ssa nähdään. No, maaseudun kehittämisen rahoitusta on siellä kaikkien puheenvuoroissa alleviivattu ja todettu, että se on yhtä lailla tärkeää. Ei pelkästään riitä, että me saadaan CAPin rahoitus kuntoon, vaan yhtä lailla maaseudun kehittämisestä pitää pystyä pitämään huolta. Nythän tietysti, kun mennään tähän yhteen yhtenäiseen rahastoon, tähän NRP:hen, niin siinä mielessä tässä kumppanuusrahastossa on toki myös mahdollisuuksia, se täytyy muistaa. Mutta itsekin olen ollut sillä tavalla huolissani, että kun siellä ovat kaikki koheesiorahat ja maaseudun kehittämisen rahat samassa rahastossa, niin millä tavalla me varmistetaan, että maaseudun kehittämiseen sieltä riittävästi tulee rahoitusta? Se, mikä siellä voi olla synergiaetuna, on se, että esimerkiksi kilpailukykyrahastossa on biotalouteen liittyvää rahoitusta, jota on viisinkertaistettu, ja voisi kuvitella, että se aika läheisesti liittyy myöskin maaseudulla olevien biotalousyritysten tukemiseen. Paljon, paljon muita hyviä puheenvuoroja — kaikkia ei valitettavasti tässä ajassa kerkeä käymään läpi. Mutta erityisesti haluan alleviivata ja kiittää siitä hengestä, mikä täällä salissa on ollut. Täällä on maaseutu nähty nimenomaan mahdollisuuksien alustana. Kaikki me suomalaiset haluamme olla pitämässä meidän maaseudusta hyvää huolta, koska silloin kun suomalainen maaseutu voi hyvin, niin silloin koko Suomi voi hyvin. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiitoksia, arvoisat edustajat, erittäin hyvistä, asiantuntevista puheenvuoroista, joissa näkyvät perehtyminen asiaan ja myöskin omakohtaiset kokemukset. Kuulosti siltä, että täällä oli koolla yksi suuri maaseutupuolue. Erityisesti olen iloinen, että nostettiin esille paljon niitä maaseudun mahdollisuuksia. Me kaikki tiedämme kyllä ne haasteet, mutta myöskin sen valtavan potentiaalin, mikä maaseudulla on. Ensin haluaisin kommentoida sitä, mitä edustajat Kinnari ja Norrback ja itse asiassa juuri edustaja Harkimo nostivat esille: Maaseudun elinvoiman kannalta maatalouden kannattavuus on aivan ydinasioita, ja kannattavuuden ytimessähän on se, että me pystymme parantamaan sitä maatalouden rahavirtaa, mikä tulee sieltä markkinoilta. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Tässä voi sanoa, että elintarvikemarkkinalain uudistuksen merkitys on todella tärkeä, ja luotan ja uskonkin siihen, että kaikki ryhmät tulevat vahvasti seisomaan sen takana ja myöskin edesauttavat, että se saadaan nyt nopeasti eduskuntaan ja täällä käsittelyyn. Sen lisäksi edustaja Mäenpää nosti maatalouden merkitystä todellakin koko maaseudulle, erittäin tärkeä asia, ja edustaja Rantanen nosti esille tämän monipuolisen työpaikkarakenteen. Todellakin maaseudullakin on teollisuutta, mikä helposti unohtuu, ja ehkä liian paljon ajattelemme, että kaikki ovat vain niitä elinkeinoja, jotka sieltä maataloudesta ovat johdettavissa. Sitten edustaja Viljanen nosti täällä hyvin juuri tätä mahdollisuuksien monipuolisuutta, toki pienellä puoluepoliittisella tvistillä, mutta näin varmasti oppositiopuolueille suotakoon. Edustaja Pitko, kiitoksia biokaasun mahdollisuuksien esille nostamisesta. Luontoarvomarkkinoitten merkitys tulevaisuudelle, nuorten saaminen maaseudulle ja siellä pitäminen — miten keskeisen tärkeitä asioita maaseudun tulevaisuudelle, ja myöskin kulttuurin merkitys. Aina sanotaan, että hyvä kunta tarvitsee sitä pitovoimaa ja vetovoimaa, mutta myöskin niin sanottua lumovoimaa, eli pitää olla myöskin niitä asioita, jotka tuovat arkeen piristystä ja esimerkiksi kulttuurin kaltaisia sivistyksellisiä arvoja. Sitten täällä edustaja Jokelainen nosti hyvin esille tämän väestökehityshaasteen, ja perusasioitten alleviivaamista. Ei me siellä maaseudulla niin ihmeitä tarvita, mutta kun perusasiat ovat kunnossa, niin kyllä me siellä hyvin viihdymme. Edustaja Tanus, teidän puheenvuoronne oli äärimmäisen hyvä, ja nostitte esille harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisen ryhmän merkityksen. Tässä yhteydessä haluankin kiittää teitä puheenjohtajana siitä, ja myöskin koko HARVA-ryhmää. Tässä salissa on tälläkin hetkellä useita, jotka olette siinä ryhmässä olleet mukana työskentelemässä, ja olette tehneet arvokasta työtä ja tuoneet niitä konkreettisia esityksiä juurikin tähän maaseutupoliittiseen selontekoon. Ja maaseutuvaikutusten arviointia, mikä nousi puheenvuorossa esille, olemme olleet myöskin EU-tasolla edistämässä ja nostamassa esille. Edustaja Harkimo nosti esille kaupan ja koko elintarvikeketjun tasapainottamisen merkityksen ja tärkeyden. Tämä tapahtuu myöskin sitten hallituksen toimesta, kun lainsäädäntöä pystymme täällä talossa uudistamaan. — Todellakin kiitos erittäin hyvistä, rakentavista puheenvuoroista.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Maaseutupoliittisen selonteon ydin on yksinkertainen mutta kunnianhimoinen: tavoitteena on uudistaa maaseutujemme elinvoimaa pitkäjänteisesti niin, että Suomen toimintakyky ja kokonaisturvallisuus voimistuvat. Kuten hallitusohjelmassa todetaan, Suomi elää maaseudusta ja metsistä: ”Suomalainen maaseutu, maatalous ja metsät turvaavat kansalaisten hyvinvointia ja ovat koko yhteiskunnan peruspilareita. Niiden tärkeys korostuu muuttuneessa turvallisuusympäristössä entisestään.” Kansallisesti on merkitystä sillä, miten maaseutu toimii. Selonteon tavoitteena on, että maaseudun ja saariston monipuolisia mahdollisuuksia opitaan näkemään, huomioimaan ja hyödyntämään täysimääräisesti politiikan suunnittelussa ja hallinnollisessa valmistelussa ja seurannassa. Siksi selonteko on poikkihallinnollinen — eri hallinnonalat yhteen kokoava. Se toimii hallituksen strategisen päätöksenteon tukena ja edistää hallitusohjelman linjaa vahvistaa huoltovarmuutta, torjua alueiden eriarvoistumista, vauhdittaa pk-yritysten kasvua ja tki-panostuksia sekä hyödyntää data- ja digitaalisia ratkaisuja. Selonteko täydentää maaseututiedolla useita kansallisia strategioita ja antaa EU-vaikuttamiselle maaseututietoon perustuvan selkänojan. Se toimii erinomaisena lähtökohtana ajatellen seuraavaa EU:n rahoituskauden kansallista valmistelua sekä luo kontekstin ja alustan Kansallisessa ruokastrategiassa 2040 visioidulle onnellisen ruuan maalle. Maaseutupoliittisessa selonteossa esitetään vuoteen 2040 ulottuva maaseutuvisio ja viisi siihen suuntaavaa poikkihallinnollista tavoitetta ja 23 suositusta. Selonteko on valmisteltu sidosryhmiä laajasti osallistaen ja kansalaisia kuunnellen. 95 prosenttia Suomen pinta-alasta on maaseutua. Alueilla asuu vakituisesti yli neljännes väestöstä ja osa-aikaisesti yli puolet. Yrityksistä 40 prosenttia sijaitsee maaseudulla. Tähän lukuun lasketaan mukaan maatilayritykset. Liki jokaisessa suomalaisessa kunnassa ja suuremmassakin kaupungissa on maaseutua tai saaristoa. Olemme EU:n mittakaavassa poikkeuksellisen maaseutumainen maa, jonka erilaiset alueet kytkeytyvät monivivahteisesti laajempiin verkostoihin ja arvoketjuihin. Maaseudun ja kaupungin symbioosi näkyy ruuassa, talousvedessä, energiassa, rakentamisessa, harrastuksissa, matkailussa, taloudessa ja omistajuudessa — kuten esimerkiksi siinä, että useammalla meistä suomalaisista on maaseudulla tai saaristossa vapaa-ajan asunto, oma mökki, missä vietämme yli neljäsosan vuodesta. Käsillä oleva selonteko antaa ajantasaisen ja tietoon pohjautuvan tilannekuvan maamme maaseutumaisista alueista. Se kertoo, miten maaseutumme toimii, ja antaa kontekstia kansallisten tavoitteitten saavuttamisen edellytyksille. Maaseutumme keskeisimpiin muutostekijöihin kuuluu väestönkehitys. Se vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan tulevina vuosikymmeninä tavoitteisiin, joiden toteutuminen konkretisoituu arjen, työn ja yrittäjyyden pinnassa. Yleisellä tasolla puhumme esimerkiksi huoltovarmuudesta, biotaloudesta tai luonnon monimuotoisuuden vahvistamisesta. Tavoitteiden toteutuminen riippuu siitä, onko meillä nyt ja tulevaisuudessa maaseudulla osaavia ja toimintakykyisiä ihmisiä, aktiivisia yhteisöjä tai kehittyviä elinkeinoja. Selonteko muistuttaa meitä siitä, että maaseudun elinvoima on keskeisin kysymys, kun nuoret pohtivat esimerkiksi ruoka-alan ja maatalousalan tulevaisuutta. Omistaja- ja sukupolvenvaihdosten onnistumiseen vaikuttavat muun muassa varhaiskasvatus-, peruskoulu- ja koulutuspalveluitten saavutettavuus sekä huippunopeitten tietoliikenneyhteyksien saatavuus. Selonteko kuvaa yhteiskuntaamme keskeisesti vaikuttavan kolmoiskriisin maaseudun näkökulmasta: ilmastonmuutoksen, luontokadon ja saastumisen vaikutuksia. Kolmoiskriisi vaikuttaa eri tavalla erilaisilla alueilla. Varautuminen ja riskienhallinta edellyttävät paikallislähtöistä toimintaa, joka edellyttää osaamista, paikallisia toimijoita ja paikallistason tuntemusta ja tietämystä. Selonteko sanoittaa maaseuduksi kokonaisturvallisuuden ja huoltovarmuuden näkökulmaa: mitä tarkoittaa Suomelle, jos maaseutumme väestökehitys jatkaa toteutuneen kaltaisena? Arvoisa puhemies! Elävät ja kestävästi elinvoimaiset maaseutualueet, kestävä ruokajärjestelmä ja kannattava maatalous luovat symbioosin. Ilman yhtä ei ole toistakaan. Maaseutumaisten alueiden erityispiirteet ja -kysymykset ovat koko Suomen asia. Mikäli nykyinen väestökehitys jatkuu, voi työikäisten määrä vähentyä maaseudulla yli 135 000:lla tulevan vuosikymmenen aikana. Huoltosuhde kiristyy etenkin ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa. Harvaan asutulla maaseudulla elämme jo monin paikoin ikääntyvän väestön aikaa. Samalla merkittävä määrä suomalaisista haluaisi asua maaseutumaisemmassa ympäristössä, nuoret myös harvaan asutuilla alueilla. Nämä ovat luonnonvaratiheimpiä alueita Suomessa. Luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen bio- ja kiertotalouden tavoitteiden ja strategioiden mukaisesti edellyttää uusia arvoketjuja, uutta osaamista ja uusia yrityksiä ja onnistuneita omistajavaihdoksia näillä alueilla. Ja kaikki tämä edellyttää, että alueilla on hyvän asumisen ja elämisen edellytykset. Monella maaseutualueella, erityisesti maakuntien hallinnollisilla raja-alueilla, työpaikat seuraavat väestöä — ei toisin päin kuten olemme tottuneet kuulemaan. Maaseudulla ihmiset luovat työpaikkansa ja kehittävät yritystoimintaa. Yrittäjyys on suhteellisesti yleisempää, monialaista ja moninkertaista. Yritykset ovat osoitetusti muutosjoustavia. Haasteina ovat rahoituksen saatavuus ja tki-panosten ja julkisten hankintojen alhainen kohdentuminen maaseutualueille. Maaseudulla on sopeuduttu harvaan ja harvenevaan palveluverkkoon ja siihen, että hoidetaan asiat itse yhteisölähtöisesti. Ja edelleen koulu-, sote-, kulttuuri- ja välttämättömyyspalvelut, kuten päivittäistavarakauppa-, posti-, pankki- ja apteekkipalvelut, harvenevat. Kulkemisen ja digitaalisen asioinnin reunaehdot ovat toiset kuin kaupungissa. Sillä on väliä, millä tavalla muutoksissa osataan osallistaa ja kuunnella maaseudun ja saariston ihmisten, yhteisöjen ja yrittäjien ääniä. Se, miten muutoksia hoidetaan, näkyy ihmisten luottamuksessa ja myöskin osallisuudessa. Selonteko kuvaa näitä eri yhteyksiä ja kokonaisuuksia. Tuuli- ja aurinkovoima, biokaasu sekä mineraaliketjut sijoittuvat suurelta osin maaseudulle ja konkretisoituvat paikallisseuduilla maankäytössä. Oikeudenmukaisuus, paikallinen osallistuminen ja hyötyjen jakautuminen ratkaisevat puhtaan siirtymän hyväksyttävyyden. Digitaalisen siirtymän osalta on todettava, että vaikka 5G-verkko kattaa nimellisesti valtaosan kotitalouksista, todelliset yhteysnopeudet ja kiinteän laajakaistan saatavuus jäävät maaseudulla heikoiksi. Kymmeniätuhansia kotitalouksia on nopeitten mobiiliyhteyksien ulkopuolella. Huippunopeiden tietoliikenneyhteyksien saatavuus on maaseudulla merkittävästi heikompaa kuin kaupunkialueilla. Tämä rajoittaa yritystoimintaa, etätyötä ja myöskin julkisiin palveluihin pääsyä.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi Luonnonvarakeskuksesta annettua lakia ja ruoka- ja luonnonvaratilastoista annettua lakia. Esityksellä ehdotetaan annettavaksi neuvoston asetusta maatalouden kestävyyden tietoverkon perustamisesta, jäljempänä niin sanottu FSDN-asetus, täydentävää sääntelyä. Lisäksi esityksen mukaan Luonnonvarakeskuksesta annettua lakia muutettaisiin vastaamaan paremmin Luonnonvarakeskuksen tarpeisiin ja nykyistä toimintaa vastaavaksi. Esityksen 1. lakiesityksen mukaan Luonnonvarakeskuksesta annetun lain muuttamisessa muutetaan 2 §:ää, ja siinä Luonnonvarakeskuksesta annetun lain 2 §:ään ehdotetaan lisättäväksi juuri tämä FSDN-asetusta täydentävä sääntely. Maatilojen kestävyyden tietoverkko FSDN on jatkumoa jo olemassa olevaan maatilojen kirjanpidon tietoverkkoon FADN:ään, joka on ollut EU:n maatiloja koskevien talous- ja kirjanpitotietojen perustana 60 vuoden ajan. FSDN:n myötä aineistokeräys laajenee merkittävästi myös ympäristöön ja sosiaalisiin aiheisiin liittyviin tietoihin. FSDN-aineisto laadittaisiin siihen vapaaehtoisesti osallistuvien tilojen tietojen pohjalta Luonnonvarakeskuksessa. Uusi FSDN-aineisto on sitä edeltänyttä FADN-aineistoa laajempi, joten ehdotetulla muutoksella on vaikutusta yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan. Lakimuutoksilla pyritään varmistamaan viranomaistehtävistä suoriutuminen ja laadukkaan aineiston kerääminen. Lain 2 §:n 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että Luonnonvarakeskus toimii tämän FSDN-asetuksen 7 artiklassa tarkoitettuna yhdyselimenä. Lain 2 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin Luonnonvarakeskuksen tiedonsaantioikeuksista sen toimiessa yhdyselimenä. Lain 2 §:ään ehdotetaan lisättäväksi lisäksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin Luonnonvarakeskuksen tiedonsaantioikeudesta suhteessa muuhun yksityiseen yhteisöön kuin kirjanpitotilaan, jos 3 momentissa tarkoitettuja tietoja ei olisi kansallisilla viranomaisilla. Koska tilojen osallistuminen Suomessa perustuu aitoon vapaaehtoisuuteen ja suoraan sovellettavaan Euroopan unionin oikeuteen, joka rajaa kerättävän tiedon käyttöä, ehdotettavaa sääntelyä Luonnonvarakeskuksen tiedonsaantioikeuksista viranomaisten rekistereistä saataviin tietoihin ja muun yksityisen yhteisön kuin kirjanpitotilan hallussa oleviin tietoihin voidaan pitää yleisen edun mukaisena ja oikeasuhtaisena. 3 §:n 1 momentista poistettaisiin Luonnonvarakeskuksen organisaatiorakennetta koskeva säännös. Tilastotehtävien hoitamista koskevaa säännöstä ei muutettaisi. Ehdotuksen tarkoituksena olisi Luonnonvarakeskuksen organisaatiorakennetta koskevan sääntelyn joustavoittaminen organisaation kehittämisen helpottamiseksi tulevaisuudessa. Lain 3 §:n 3 momentti kumottaisiin. Mainitussa momentissa säädetään Luonnonvarakeskuksen johtokunnasta ja tehtäväkohtaisesti perustettavista neuvottelukunnista. Nykyisen Luonnonvarakeskuksen johtokunnan tilalle on tulevaisuudessa tarkoitus perustaa keskuksen johtamista tukeva neuvottelukunta, josta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Nykytilanteessa johtokunnan ja pääjohtajan vastuissa ja rooleissa on tullut ilmi epäselvyyksiä, jotka voitaisiin ratkaista perustamalla johtokunnan tilalle neuvottelukunta. Johtokunta on poikkeuksellinen valinta tukemaan viranomaisen johtoa. Neuvottelukunta taas on laajasti muissa viranomaisissa käytössä oleva toimielinmalli. Kumottavaksi ehdotetussa momentissa säädetään myös tehtävien hoitamista varten perustettavista neuvottelukunnista. Tällaisista lähtökohtaisesti väliaikaisesti esimerkiksi tutkimushanketta varten perustettavista neuvottelukunnista ei ole välttämätöntä säätää laissa. Ja vielä 5 §:stä: Lain 5 §:ää ehdotetaan muutettavaksi pääjohtajan ratkaisuvallan siirtämistä koskevan muutoksen osalta. Luonnonvarakeskuksessa on sekä virkasuhteessa että myöskin työsuhteessa olevaa henkilöstöä. Ehdotettava muutos mahdollistaisi pääjohtajalle kuuluvan ratkaisuvallan siirtämisen myös muulle kuin virkasuhteessa olevalle henkilölle työjärjestyksellä, jos ratkaisuvalta ei liity Luonnonvarakeskuksen viranomaistehtäviin. Muutos ei siten mahdollistaisi julkisten hallintotehtävien siirtämistä työsuhteiselle henkilölle. Vielä lain 8 §:n 1 momentin muutos: sitä muutetaan poistamalla johtokunnan asettamista, tehtäviä ja ratkaisuvaltaa koskeva valtioneuvoston asetuksenantovaltuus. Voimaantulo porrastettaisiin niin, että ehdotettu 8 §:n 1 momentti tulisi voimaan 1.1.27, koska nykyisen Luonnonvarakeskuksen johtokunnan toimikausi päättyy sopivasti 31.12.2026. Vielä sitten esityksen 2. lakiehdotuksen mukaan ruoka- ja luonnonvaratilastoista annetun lain 2 §:ää muutettaisiin niin, että siihen lisättäisiin uusi viitoskohta, jossa säädettäisiin, että Luonnonvarakeskus tuottaa ja julkaisee tilastot, jotka koskevat riistataloutta ja metsästystä. Metsästystä ja riistataloutta koskevien tilastojen tuottaminen ja julkaiseminen on jo osa Luonnonvarakeskuksen nykyistä toimintaa, elikkä he ovat tehneet sitä jo tähänkin saakka. Nämä ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.6.26. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiitoksia puheenvuoroista ja näkemyksistä, pääosin hallituksen esitystä tukevista. Teillä on toki sitten mahdollisuus nimenomaan valiokuntakuulemisvaiheessa tietenkin myöskin eri kalastajaryhmien näkemykset ottaa huomioon. Pidän tässä esityksessä kyllä keskeisen tärkeänä sitä, että tässä on tosiaankin nyt mahdollisuus saada näitä pankkitakauksia, mikä on ollut äärimmäisen vaikeaa, sillä, niin kuin tiedämme, kalastuselinkeino on ollut vaikeuksissa Suomessa ja ammattikalastajien mahdollisuus kerryttää investointipääomaa esimerkiksi omasta voitonteostaan on ollut varmasti haastavaa ja siinä mielessä sen osoittaminen, että on tarpeeksi vakuuksia, jotta voi saada pankkilainaa, on ollut myöskin vaikeaa. Siinä mielessä uskon, että tämä esitys tulee olemaan sellainen, joka avittaa sitten myöskin kalastajien tilannetta ja uusien investointien tekemistä. Erityisesti meillä koko ajan tulee painetta siitä, että pitäisi saada ympäristöystävällisempää moottorikantaa ja muuta vastaavaa, mutta milläs investoit, jos ei ole mahdollisuutta lainoittaa näitä pitkäaikaisiakin investointeja. Sitten tietysti kalastuselinkeinon kannalta on tärkeää lisätä tätä meidän suomalaisten kalan kulutusta, että me ennen kaikkea tätä kotimaista kalaa käyttäisimme ja kuluttaisimme, ja sitten toisaalta myöskin huolehtia siitä, että nuoret pääsevät alalle. Tässä esityksessä olevat elementit ovat myös sen tyyppisiä, joilla on tarkoitus helpottaa nuorten kalastajien alalle tuloa. Liikuntaseteliasiasta: minun käsittääkseni se on tuossa kevään lainsäädäntösuunnitelmassa, että miten valtiovarainministeriössä kerkeävät sitten esityksen saada aikaiseksi ja tehdä, mutta tämä on tosiaan hallitusohjelmakirjaus, jolla haluamme liikuntaseteliä laajentaa niin kalastukseen kuin myöskin sitten eräpuolelle. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kolmea eri lakia, joissa on havaittu täsmentämistarpeita. Esityksen ensimmäinen lakiehdotus on laki tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain muuttamisesta. Lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuntien tehtäviin kirjattaisiin selkeyden vuoksi myös se, että kunta tekisi päätöksen pinta-ala- ja eläinperusteisia tukia, palkkioita tai korvauksia koskevien tukihakemusten yhdistämisestä tilanteessa, jossa tukien hakija on katsottava yhdeksi tuenhakijaksi, tilaksi, tukihakemusten määrästä riippumatta. Lakimuutos täsmentäisi nykyistä tilannetta viranomaisten toimivallan osalta. Lakiehdotus ei muuta nykyistä asiaintilaa sen suhteen, milloin hakemukset tulisi yhdistää, eli toisin sanoen tukien hakija on katsottava yhdeksi tuenhakijaksi, sillä siitä säädetään suoraan Euroopan unionin lainsäädännössä. Suunnitelma-asetuksen mukaan tilalla tarkoitetaan kaikkia viljelijän johtamia, saman jäsenvaltion alueella sijaitsevia maataloustoimintaan käytettäviä yksiköitä. Esityksen toinen lakiehdotus on taas laki Euroopan unionin suorista viljelijätuista annetun lain muuttamisesta. Lakia ehdotetaan muutettavaksi tukikelpoisen alan hallinnan osalta siten, että tukikelpoisen alan olisi oltava aktiiviviljelijän hallinnassa Euroopan unionin suoria viljelijätukia koskevan vuosittaisen yhtenäishakemuksen, niin sanotun päätukihaun, viimeisestä jättämispäivästä hakemuksen viimeiseen mahdolliseen muutospäivään. Ehdotuksella yhtenäistettäisiin tukikelpoisen alan hallinta-aikaa muiden pinta-alatukien kanssa eli ympäristö-, luonnonhaitta- ja luonnonmukaisen tuotannon sekä kansallisten maataloustukien kanssa. Lisäksi lakia ehdotetaan muutettavaksi Euroopan unionin lainsäädäntöön ehdotetun muutoksen johdosta siten, että pysyvien nurmien ennallistamismenettely otettaisiin käyttöön, jos pysyvän nurmen ala vähenee vuoden 2018 viitealaan verrattuna yli kymmenen prosenttia nykyisen viiden prosentin sijaan. Tällä muutoksella toimeenpannaan EU-tasolla päätettyä yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamista kansallisesti, ja tämä muutos on monelle viljelijälle todellakin tervetullut muutos. Esityksen kolmas lakiehdotus on laki eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain muuttamisesta. Lakia ehdotetaan muutettavaksi eräiden ympäristökorvauksen perusteena olevien ympäristösopimusten hallinnollisen tarkastuskäynnin eli niin kutsutun maastokatselmuksen tekemisen ajankohdan osalta. Hallinnollinen tarkastuskäynti olisi jatkossa tehtävä ennen kuin edellä mainittujen ympäristösopimusten perusteella maksetaan ympäristökorvauksen ensimmäisen sopimusvuoden loppumaksu. Tämä on tietysti viljelijän kannalta hyvä uudistus, kun pystytään paremmin välttämään sellaisia tilanteita, joissa katselmukset on tehty vasta sen jälkeen, kun ensimmäisestä sopimusvuodesta on jo maksettu korvausta. Hallinnollisen tarkastuksen ja tarkastuskäynnin vaatimus koskee maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevaa ympäristösopimusta ja kosteikkojen hoitoa koskevaa ympäristösopimusta. Nämä ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Euroopan unionin suorista viljelijätuista annettuun lakiin ja eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annettuun lakiin ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan ennen kyseisiin lakeihin ehdotettujen muutosten voimaantuloa vireille tulleisiin hakemuksiin sovellettaisiin lakien voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Arvoisa puhemies! Nämä ovat todellakin sellaisia muutoksia, jotka liittyvät tähän yksinkertaistamiseen ja ovat viljelijöitten kannalta varmastikin tervetulleita. Tässä ensimmäisessä esityksessä on kysymys nimenomaan vielä selkeyttämisestä. — Kiitos.