Holopainen Mari

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä on kuitenkin aika laiha lohtu, minkä edustaja Laiho tässä toi esiin, että hyvinvointialueille menee summa, mutta paljon suuremman summan hallitus leikkaa. Sitä paitsi nämä järjestöthän joutuvat jo ajamaan toimintaansa alas ennen kuin mahdollisia muita kanavia pitkin sitten saattaa jollekin tulla joku rahoitus. Pikkasen ehkä tässä yhteiskunnassa voisi olla sillä tavalla malttia, että ei ajeta kaikkea kerralla alas, kun on jo tehty erittäin suuria leikkauksia järjestöiltä. Kyllä tässä alkaa olla semmoinen henki, että syystä tai toisesta ainakin osa hallituksesta haluaa ajaa näitä järjestöjä alas, ja tämä on minun mielestäni vaarallinen kehityssuunta. Vähän malttia voisi hallitus harjoittaa tässä. Olisi hienoa kuulla, tekevätkö nämä järjestöt teidän mielestänne tärkeätä työtä. Monesti kuitenkin kiitellään järjestötyötä, kiitellään vapaaehtoistyötä, jota järjestöt myös organisoivat siihen ympärille. Minkä takia tämmöinen valtaisa leikkaus on nyt keskitetty yhdelle taholle? Ja sitten kun puhutaan taloudesta, niin kyllähän tässä hallitus on tehnyt monenlaisia päättömiä ratkaisuja talouden osalta. Nyt sitten puhutaan siitä, että talous on tiukilla. Se me tiedetään kaikki, mutta sitten on kuitenkin löytynyt rahoitusta näihin Kela-kokeiluihin, tähän yksityisen terveydenhuollon yli 65-vuotiaiden kokeiluun, ja aika isoja summia sinne on mennyt. Nämä pitäisi kyllä huomioida tässä. Ideologisia valintoja on toki kaikilla puolueilla, erilaisia tavoitteita, ja tässä nyt sitten on haluttu suosia tietyntyyppistä terveydenhuollon järjestämisen mallia, ja ei nyt kovin häävejä tuloksia ole siitä saatu. Kela-kokeilussa hinnat nousivat melkeinpä vastaavasti, niin että ei ollut hirveästi hyötyä siitäkään, ja sitten tätä 65-vuotiaiden kokeilua nyt on laajennettu, eikä se ei ole löytänyt niitä tahoja, jotka sitä apua eniten tarvitsisivat — tämä nyt varmaan oli selvää jo alun perinkin. Jos niitä rahoja ei haluta käyttää tehokkaasti vaan enemmän sitten mennään tälleen omien puolueohjelmien ajamisen kärki edellä pysähtymättä arvioimaan tuloksia, niin tässä sitä nyt sitten ollaan.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tärkeimpiä palveluita, joita valtio turvaa kansalaisille, ja tämän hallituksen saavutukset tällä saralla ovat kyllä surkeaa katseltavaa. Soterahoitusta leikataan erityisesti niiltä alueilta, jotka ovat toimineet tehokkaasti ja hoitaneet asiansa. Tässä monet helsinkiläiset, Uudenmaan kansanedustajat, ovat ennen tätä vaatineet muutoksia tähän hallituksen esitykseen, ja kovin vähänlaisesti on mitään korjattu. Leikkauksia on tulossa. Todellakin vielä jäi mieleen ministerin toteamus siitä, että että kantokyvyn mukaan tässä nyt myös arvioidaan tätä rahoitusta, mutta siitähän ei pitäisi olla kyse, vaan siitä, minkälainen tarve on eri alueilla, mikä on väestöpohja. Kantokyky tulee kyllä nykyään sen valtionrahoituksen myötä alueille, kun ei niillä alueilla sitä verotusoikeutta ole. Tätä verotusoikeuttahan olemme kannattaneet ja silloin myöskin autonomiaa alueille ja vastuuta ja toiminnan tehokkuuteen kannustamista. Nyt nähdään, että tämä malli ei parhaalla mahdollisella tavalla toimi. Tässä on liian suuri painopiste sairastamisella, kun pitäisi olla painopiste ennaltaehkäisyssä ja terveyden edistämisessä. Eli kyllä näissä mallin perusrakenteissa on paljon korjattavaa. Aikoinaan suurin osa puolueista ei kannattanut maakuntaveromallia, vaikka ilmiselviä kannustavuushyötyjä toiminnan tehokkuuden kannalta tässä mallissa olisi ja vaikka vielä pienemmillä alueilla eli kunnilla kuitenkin on mahdollisuus kerätä veroja. Tässä nyt sitten jokainen alue toimii tosiaan sen valtionrahoituksen mukaan, ja kovia leikkauksia toiminnasta on edessä nyt etenkin niille alueille, jotka tässä ovat kärsimässä. Kyllä kannan huolta myös HUSista, joka tekee tutkimusta, joka kehittää uusia hoitoja, syöpähoitoja ja montaa muuta hyvin tärkeää osa-aluetta ihan koko maan kannalta, mutta hyvin vähän semmoisellakaan tuntuu olevan painoarvoa tässä. Sitten täytyy todeta, että hallitus on myöskin hidastanut perusterveydenhuoltoon pääsyä — eli yksi rasti tässä sitten hallituksen seinään siitä, mitä heikennyksiä sosiaali- ja terveyspalveluihin on tehty. Ihan muistan muutamia kansanedustajia, jotka ovat tänne eduskuntaankin kampanjoineet sillä kärjellä, että nyt parannetaan sosiaali- ja terveyspalveluita, mutta kuinkas nyt sitten kävikään. Itse ehkä ajattelin silloin, että oli jo aika lailla nähtävissä, että kokoomuksen vahtivuorolla tuskin sosiaali- ja terveyspalvelut paranevat, koska kokoomuksen tavoitteena usein on julkisten palveluiden supistaminen mieluummin kuin niiden kasvattaminen tai niistä huolehtiminen. Mutta niinpä moni kansanedustaja kuitenkin tännekin kampanjoi semmoisilla sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamisen tavoitteilla, ja tässä nyt sitten ollaan. Tässä nyt vielä sitten parhaillaan ollaan kai katsomassa, kuinka järjestökenttää sotepuolelta ajetaan alas. Perussuomalaisten johdolla ministeri Rydman on nyt päättänyt hyvin ideologisista linjauksista sen osalta, mitkä järjestöt ovat semmoisia oikeita järjestöjä, jotka saavat toimia, ja mitkä järjestöt eivät saa ja joutuvat laittamaan lapun luukulle. Niin kuin ollaan kuultu, täällä moni järjestö joutuu aloittamaan irtisanomisia, yt-neuvotteluja. Sen sijaan, että hallitus tekee tällaisia hyvin ideologisia, laitaoikeiston muissakin maissa suosimia alasajoja, kyllä toivon nyt sieltä viisautta. Toivottavasti löytyy sellainen ratkaisu, jossa hallitus nämä pahimmat ylilyönnit pystyy vielä sopimaan uusin tavoin. Järjestökentällä on varmasti näihin leikkauksiin jouduttu varautumaan, mutta se varmasti on tullut monelle yllätyksenä, kuinka sitten on ministeri Rydmanin toimesta päätetty, että jotkut järjestöt eivät enää ansaitse jatkaa ollenkaan, ja vielä tällaisin hyvin kyseenalaisin kriteerein on tätä määritelty. Sosiaalipuoli on jäänyt myös hyvin sivuun, kun on puhuttu, että pitää olla terveyden edistämisen tehtäviä. Meillä on kuitenkin myös siinä sotejärjestörahoituksessa se so-puoli, mikä on erittäin tärkeä ja usein myös tarkoittaa sitä ennalta ehkäisevää toimintaa, joka sitten parhaimmillaan säästää niitä kovia terveydenhuollon kustannuksia. Tietenkään nämä leikkaukset... Tämä mittakaava, mistä hallitus on päättänyt, on niin kova, että jo se yksistään ajaa järjestöjä suuriin vaikeuksiin ja lopettaa toimintaa, myös sitä kohtaavaa toimintaa, sitä ennaltaehkäisevää toimintaa, josta on puhuttu ja josta hallituksen riveistä on sanottu, että siihen ei olla koskemassa. Kyllähän fakta on se, että leikkausten euromäärä on niin suuri, että siihenkin ovat järjestöt joutuneet toki koskemaan, mutta jos jotain, niin silti pitäisi pitäytyä nyt näistä ideologisista kriteereistä, joita ministeri Rydman on ajanut. Jonkunlainen sotku siellä hallituksen piirissä nyt näyttää olevan tästä asiasta edelleen, vaikka pääministeri on toista todennut, että asiaan palataan. Tämä malli nyt sitten myös toki vaikuttaa myös siihen, että kun meillä on vähemmän sitä soterahoitusta siellä alueilla ja meillä on vähemmän soterahoitusta järjestöillä, niin totta kai tavalliset ihmiset ovat tässä kärsijöinä. Asiakasmaksuja on nostettu hyvin paljon. Tästä on paljon täälläkin salissa keskusteltu. Se aiheuttaa ongelmia monille ihmisille jo nykyisellään. Tänäänhän uutisoitiin esimerkiksi, että abortit ovat kasvaneet, koska ei kaikilla ole välttämättä varaa edes siihen ehkäisyyn. Tämmöiset aivan ilmeiset asiat nyt sitten ihmisten arjessa näkyvät, joihin pitäisi saada Suomessakin apua. Pitäisi saada niitä perussotepalveluita kohtuuhinnoin. Monessa maassa niitä ihan maksuttakin saa. Erittäin ikävä nähdä, että tämä hallitus on nyt sitten näiden kriteerien osalta päätynyt myös tämmöiseen aluepolitikointiin. Hyvin vaikea tässä nykymallin puitteissahan on kehittää mitään kovin toimivaa soterahoitusmallia. Toivottavasti nyt seuraava hallitus tältäkin osin korjaa nykyisen aiheuttamia heikennyksiä sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Arvoisa rouva puhemies! Tilanne on Suomen talouden kannalta vakava, mutta kannan huolta myös siitä, että visio tulevaisuudesta on varsin hämärän peitossa. Nyt näyttää, että monissa puheenvuoroissa Suomen visiona on ollut lähinnä velkajarru, mutta sehän kertoo siitä, että talouspolitiikassa on epäonnistuttu. Ei ole varaa rahoittaa siinä määrin kaikkia julkisia palveluita kuin haluaisimme, ja tietysti suunnan täytyisi olla toinen. On myönteistä, että nyt hyviäkin merkkejä on. Toki edelleen on todettava, että tämä hallitus jättää todella vaikean lähtökohdan tulevalle, ja pidän tärkeänä, että hallitus tunnistaisi myös ne asiat, joita olisi voinut tehdä toisin, jotta kenties tulevassakin hallituksessa olevat nykyiset hallituspuolueet voisivat tehdä viisaampia ratkaisuja myös talouden osalta. Täällä on useasti tuotu esiin esimerkiksi yhteisöveron alennus, joka tulee aiheuttamaan ison loven valtiontalouteen tällaisessa tilanteessa, jossa kuitenkin siitä kannetaan huolta ja velkaantumisesta kannetaan huolta. Siitäkään ei ole helppo huudella, mistä leikataan, ja osa puolueista, kuten vihreät, onkin useasti vaihtoehtobudjeteissa ja viimeisissä ulostuloissakin varsin tarkastikin kertonut monia meidän ehdotuksistamme. Mutta on mielestäni rehellistä sanoa myös, että kyllä siellä tarvitaan myös veropuolen ratkaisuja, jotta päästään eteenpäin tästä tilanteesta. Hallitus aikoo nyt leikata, ja onkin leikannut, kuntien valtionosuuksista. Täytyy tunnistaa, että siellä varhaiskasvatus on erittäin iso menoerä, ja se, että sitten puhutaan ehkä ulospäin kauniisti näistä tavoitteista, ei kyllä kerro niin paljon hallituksen politiikasta kuin se, että nyt tämmöisiä leikkauspäätöksiä on tehty. Samoin tietysti soteleikkaukset hyvinvointialueilta tulevat iskemään entistä kovemmin ihmisten arkeen, kun tarvitsisi apua. Tämä on nyt sitten tämän hallituksen perintö ja valinta: alennetaan yhteisöveroa, joka ei ole kovin tehokkaaksi todettu veronalennus, ja leikataan esimerkiksi koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja sotesta. Sitten tietysti olisi hienoa, että talouspolitiikka pysyisi semmoisessa roolissa, joka sille kuuluu, eli talous on keino, väline, tuottaa niitä päämääriä. Tosi valitettavana pidän sitä, että täällä on myös pidetty muutamia puheenvuoroja, joissa ilmastotavoitteita on kyseenalaistettu. Pitäisi nähdä se iso kuva, että meidän todella on tehtävä nopeita muutoksia niin ilmaston kuin luonnonkin hyväksi ja meidän täytyy sitoutua niin ilmasto- kuin luontopolitiikassa niihin tavoitteisiin, joita on kuitenkin viime hallituskaudellakin varsin hyvin aloitettu ja viety eteenpäin. Nyt täällä toisenlaiset tuulet sitten puhaltavat senkin osalta, valitettavasti. Monet suomalaiset vientiyritykset edelleen peräänkuuluttavat kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Myös jos ajatellaan esimerkiksi vesiensuojelua, vesien puhdistusta, niin siellä on enemmän teknologisia ratkaisuja näköpiirissä, kun lainsäädäntö myöskin asettaa aina reunaehdot sille, ettei päästöjä ja saastuttamista tule lisätä vaan pikemminkin vähentää, ja asettaa ne tavoitteet sille, että teknologia osittain pystyy ratkaisemaan niitä ongelmia. Totta kai on vielä myös niitä isoja haasteita, jotka esimerkiksi ylikulutuksen myötä ovat pitkälti ratkaisematta tässä nykyisessä talousmallissa, jonka puitteissa täälläkin puhumme. Esimerkiksi täällä toki talouskasvusta puhutaan, mutta olisi tärkeätä puhua myös siitä, että minkälaisesta kasvusta, miten se talous toimii luonnonvarojen asettamissa rajoissa. Tässä kun aika kuluu, niin kannatan myös edustaja Hyrkön tekemää esitystä — jos tässä muodossa kannatus varmaankin riittää. Todellakin totean vielä, että ihan kaikkein keskeisin tavoite olisi se, että Suomi pärjäisi, ettemme joutuisi näin kovia leikkauksia tekemään ja toivottavasti ei näin huonoja valintoja talouden osalta kuin hallitus on monilta osin tehnyt. Ihan excelniiloja siellä ei ehkä ole ollut sitten asialla, tiedä häntä, mutta olisi todella tärkeätä, että hallitus kuulisi tutkittua tietoa, asiantuntijoita myös sen osalta, mikä on talouspolitiikassa tavoiteltavaa ja järkevää. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten täällä debatissa moni toi esiin, tässä on kyseessä leikkaus sotemenoista. Tärkeä keskustelu ja eduskunnalle erittäin iso päätös, jonka hallitus nyt esittää ja todennäköisesti vie läpi hallituspuolueiden voimin. Sen sijaan hallitus on osoittanut soterahoitusta toissijaisiin kohteisiin myöskin sotesektorilla. Ministeri Ikonen sanoi, että nyt leikkauksia osoitetaan sellaisille alueille, joilla on taloudellista kantokykyä, mutta tämä meidän sotemallihan perustuu siihen, että tämä rahoitus on valtion rahoitusta eikä se ole alueiden rahoitusta, koska alueilla ei ole sitä veronkanto-oikeutta — toisin kuin monet asiantuntijat ovat ehdottaneet. Myöskin vihreät ovat esittäneet viime kaudella, kun tätä sotemallia rakennettiin, että alueilla olisi verotusoikeus. Tämä tietysti loisi sellaisia kannustimia, joita moni täällä peräänkuuluttaa. Alueiden kannattaisi silloin hoitaa asiat mahdollisimman tehokkaasti, kuten varmasti alueet nytkin yrittävät, mutta kyllähän tämä rahoitusmalli vie kannustimia, jos tosiaankin — kuten moni täällä on hyvin sanonut — asiat on hoidettu niin kuin edellytetään, on säästetty ja tehostettu, ja sitten sitä rahoitusta viedään niiltä alueilta vielä enemmän. Kyllä minä kannan suurta huolta siitä, että kun tässä tehdään Helsingille erittäin isot leikkaukset — joita myöskin moni Helsingin hallituspuolueiden kansanedustaja on ainakin ennen eduskuntakäsittelyä vastustanut — ja sitten samalla myös Uudellemaalle, niin meillä on pian todennäköisesti käsissä aikamoinen kriisi myös HUSin rahoituksen osalta, josta on jo leikattu hyvin merkittävästi rahaa, kun nämä alueet ovat ne, jotka sitä HUSia pääosin rahoittavat. Meidän yliopistollisessa sairaalassa tehdään todella tärkeää tutkimusta ihan kaikkien suomalaisten kannalta, myös muiden alueiden kannalta, mutta aika vähän sitä merkitystä täällä huomioidaan tässä keskustelussa. Nythän me tiedetään jo, että Suomessa eräiden syöpähoitojen tulokset ovat jääneet pahasti jälkeen esimerkiksi muista Pohjoismaista. Eli ollaanko me pian siinä tilanteessa näiden leikkausten myötä, että meillä on yhä heikommat tulokset vakavien sairauksien hoitamisessa joiltain osin nähtävissä. Kyllähän se todennäköisesti siihen voi johtaa, jos näin isoja irtisanomisia, leikkauksia, joudutaan tekemään. Sitten samaan aikaan hallituksella riittää rahoitusta tämmöiseen yli 65-vuotiaiden fysioterapiakokeiluun. Tämä on varmasti ihan hyvä asia, mutta jos näitä asioita pitää tiukassa budjettitilanteessa pistää tärkeysjärjestykseen, niin kyllä tämä hallituksen valinta on aivan käsittämätön. Sanotaan, ettei ole rahoitusta, mutta sitten on täysin sattumanvaraisiin kokeiluihin kuitenkin aika paljon riittänyt rahoitusta. Pidän tätä linjaa kyllä kestämättömänä. Siitä minä olen samaa mieltä, että tätä rahoitusmallia pitää kehittää. Sen varmasti lähes kaikki ovat täällä allekirjoittaneet. Ja sitten uskon, että eri alueilla on eri näkemyksiä siitä, mihin suuntaan pitää kehittää, koska tämä on tällaista nollasummapeliä ainakin siihen asti, kun jonkinlainen verotusoikeus mahdollisesti joskus saadaan aikaiseksi. Mutta parlamentaarinen kehittäminen on erittäin vaikeaa, koska siellä on jokaisella alueella sitten omat puolustajansa. Ehkä sellaisia asioita, mitä voidaan kuitenkin yhteisesti todeta, on, että tämä diagnoosipohjainen malli on erittäin hankala toteuttaa. Siinä on monia puutteita tullut esiin. Tiedetään, miten niitä diagnooseja kirjataan eri tavoin eri alueilla ja tästä tulee erilaisia tuloksia sitten tälle rahoitusmallille. On myös tätä ylidiagnosointia ja niiden kirjauksia tapahtunut. Tästä olemme myöskin julkisuudessa saaneet lukea. Eli nämä insentiivit ovat ihan väärät monilta osin, kun pitäisi kannustaa siihen, että hyvinvointia lisätään ja terveyttä edistetään eikä maksimoida sitä sairastavuutta, mistä nyt sitten hyvin paljon tässä rahoitusmallissa maksetaan. Eli kyllä tämä tarvitsisi aivan erilaisen mallin, ja siinä mallissa sitten on varmasti tilaa niin järjestöille kuin yksityisille yrityksille, joiden osalta myöskin tämä soterahoituksen leikkaaminen on nyt tilanteessa, jossa sitten niin työterveydessäkin kuin muualla supistetaan niitä palveluita. Mutta kokonaisremontinhan tämä tarvitsisi ja vahvan panostuksen sinne julkiseen terveydenhuoltoon, että ihmiset pääsevät nopeasti hoitoon silloin, kun tarvitsevat sitä. Hallitus vie kyllä tätä koko terveydenhuoltojärjestelmää ihan toiseen suuntaan. Tässä tosiaan näitä väestömäärältään suuria, kasvavia alueita ihan kohtuuttomasti rangaistaan, niin kuin täällä on tuotu esiin, kun että asiat on hoidettu hyvin, ja sitten tuodaan leikkauksia siihen perään.

Arvoisa puhemies! On selvää, että keskeiset tieliikennehankkeet ovat tärkeitä, mutta hämmentävää kyllä tässä keskustelussa ja ryhmäpuheenvuoroissa on, että oikeastaan mitään muuta liikennehanketta ei nähty tärkeänä. Lähes kaikki muu sivuutettiin, etenkin hallituspuolueiden toimesta. Samaan aikaan on aivan selvää, että talous ei toimi vain raskaan liikenteen varassa. Niin palvelualat, Suomen talouden kannalta elintärkeät sellaiset, kuin esimerkiksi tietointensiiviset alat, monet Suomen johtavista yrityksistä, ovat täysin riippuvaisia toimivasta joukkoliikenteestä, samoin sairaalat, koulut ja niin edelleen. Kuvaavaa on, että ministeri Ranne sanoi suoraan, että ilmastotavoitteet eivät ole hallituksen prioriteetti. Tämä lisää suomalaisten kustannuksia ja riippuvuutta tuontipolttoaineista sekä sivuuttaa ilmastokriisin. Samoin sivuutettiin monien suomalaisten, etenkin keski- ja pienituloisten, huoli siitä, että joukkoliikenteen lipunhinnat uhkaavat karata käsistä.