Holopainen Mari

Puhemies! Uudistuksen tavoitteet sinänsä ovat hyviä. Tällä hetkellä valtionosuusavusta lähes 90 prosenttia kohdistuu musiikille, ja tässä on pyritty laajentamaan eri taiteenlajien saatavuutta. Mutta kun työryhmä suositteli, että ehdottomasti tähän uudistukseen tarvittaisiin kymmenen miljoonaa euroa lisää, niin nyt tämä uudistus on kyllä vaarassa romuttaa paljon sellaista hyvää, minkä varaan lasten taiteen perusopetus tällä hetkellä rakentuu, ja tällaista on toki vaikea korjata. Jokainen meistä ymmärtää varmasti, ja ministerikin, vaikka se jäi sieltä sanomatta, että kun näin mittava uudistus tehdään ilman tätä tarvittavaa lisärahoitusta, niin tämä on kyllä nyt vaarassa kaataa siellä toimijoita. Tässä on huolta tästä yksilöopetuksen huomioinnista, alvillisuudesta, joka voi nostaa kustannuksia, järjestämislupien perumisesta, varhaisiän aseman epäselvyydestä, niin kuin moni on täällä todennut, ja näiden nykyisten ei-VOS-oppilaitosten asemasta. [Puhemies koputtaa] Miten aiotte turvata näiden ei-VOS-oppilaitosten toiminnan jatkuvuuden?

Arvoisa rouva puhemies! Tietysti on tärkeää, että pystymme vastaamaan turvallisuusuhkiin, mutta kyllä tähän kokonaisuuteen liittyy myös paljon huolia, joita lausunnonantajat ovat tuoneet esiin. On tärkeää, että rikostiedustelua ei laajenneta kansalaisoikeuksien kustannuksella. Nyt on tullut jo nykyisen lainsäädännön puitteissa esiin tapauksia, jotka ovat herättäneet kysymyksiä näiden toimivaltuuksien tarkkarajaisuudesta ja oikeasta asteesta. Erityisesti julkisuudessa ovat olleet esillä Elokapina-aktivistien valvonta ja myöskin sivullisiin, jopa alaikäisiin omaisiin kohdistunut tiedustelu. Tietysti tässä huolestuttavaa on se, että tässä hiljattain Sisä-Suomen poliisilaitoksen oma laillisuusvalvonta on kiinnittänyt huomiota ja arvostellut Elokapina-aktivistien televalvontaa koskevien lupahakemusten perusteluja. Laillisuusvalvonnan mukaan hakemuksista ei selvästi ilmennyt, mihin perustui oletus siitä, että juuri valvonnan kohteeksi valitut henkilöt syyllistyisivät hakemuksen perusteena olleeseen rikokseen. Tämä on tämänkin takia ajankohtaista, mutta myös lainsäädännön kokonaisuus, jossa on tullut useita muutoksia, vaatisi aika selkeätä tarkastelua oikeasuhtaisuuden ja tarkkarajaisuuden osalta. On selvää, että esimerkiksi tässä tapauksessa esiin tullut mielenosoittaminen, järjestötoiminta, viranomaiskritiikki ja muu rauhanomainen yhteiskunnallinen osallistuminen eivät ole turvallisuusuhkia, ja niistä ei saa muodostua perustetta salaisen valvonnan myöntämiselle. Jos ihmiset joutuvat pohtimaan, voiko yhteiskunnalliseen toimintaan osallistuminen johtaa heidän tai heidän läheistensä seurantaan, seurauksena voi olla haitallinen pelotevaikutus ja viime kädessä demokratian kaventuminen. On tärkeää kirjata selkeästi, ettei laillinen kansalaisyhteiskunnan toiminta itsessään voi muodostaa perustetta rikostiedustelulle. Tässä huolia on noussut esiin myös median suunnalta siinä, miten turvataan mahdollisuus medialle toimia niin kuin heille kuuluu, ja myöskin sen osalta, että voidaan lähdesuoja siellä taata. Yhtä kaikki on etenkin tämän hallituksen aikana tietysti leimallista se, että poliisin toimivaltuuksia tämänkaltaisissa kysymyksissä laajennetaan, mutta ottaen tosiaan huomioon, että poliisin omakin laillisuusvalvonta on joutunut näihin tapauksiin puuttumaan, on kyllä kyseenalaista, miten paljon näitä uusia ja nykyistä laajempia tiedusteluvaltuuksia kannattaa antaa. Lausuntopalautteissa on kuitenkin myös esityksiä siitä, miten tätä tarkkarajaisuutta voidaan parantaa. Siinä mielessä ajattelen, että keinoja on viedä eteenpäin sekä parempaa puuttumista rikoksiin että samalla pitää huolta siitä, että kansalaisoikeuksia ei kavenneta. Tämä on äärimmäisen tärkeätä tässä ajassa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Olisi tärkeää kehittää rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmää. Valitettavasti kuitenkin tähän kokonaisuuteen liittyy useita ongelmia erityisesti koulutusjärjestelmän purkamisen osalta. Esityksen mukaan rikosseuraamusalan tutkinnon nykyisten koulutusjärjestelyjen ohella otettaisiin käyttöön järjestely, jossa jonkin muun ammatillisen koulutuksen jo suorittaneet, vartijan määräaikaisessa virassa työskentelevät voisivat työn ohessa suorittaa kyseisen tutkinnon. Opetuksen painopisteen siirtäminen voimakkaasti työssäoppimiseen tämän ehdotetun työssäoppimismallin mukaisesti uhkaa heikentää koulutuksen laatua ja samaan aikaan vaikeuttaa vankiloiden ydintehtävien hoitoa. Vankimäärän voimakas kasvu kriminaalipolitiikan valintojen seurauksena vaikeuttaa vankiloiden työtä ja heikentää vankiloiden henkilöstön ja vankien kokemaa turvallisuutta. Tiedetään, että vankilat ovat monin paikoin jo ylitäysiä ja niissä on haasteita jopa perustoimintojen osalta. Tiedetään myös, että vankiloiden toimintaan liittyy yhä useammin haasteita järjestäytyneen rikollisuuden osalta. Emme pidä tarkoituksenmukaisena, kuten ei, voisi sanoa, varmasti suurin osa lausunnonantajistakaan, sitä, että koulutusta siirretään vankiloihin. Tämä myös pirstoo koulutusjärjestelmää, sillä tyypillisesti koulutusta annetaan tietyssä yksikössä ja koulutuksen laatu pystytään varmistamaan. Tässä tapauksessa vankiloiden toimintaympäristöt ovat osittain eriytyneet ja toki niissä on sekä hyviä että huonoja toimintamalleja, mutta tässä tietysti haasteena on, että sitten koulutus näissä hyvin täysissä vankiloissa muotoutuu kunkin yksikön mukaisesti. Toki tämä on myös erittäin iso haaste henkilökunnalle. Myöskin vanginvartijoiden liitto tähän otti kantaa ja ei pitänyt tätä tarkoituksenmukaisena tapana järjestää koulutusta. Tässä on kyseessä, hieman niin kuin aiemmassa keskustelussa on todettu, tämmöinen laastarimalli tilanteeseen, jonka olisi voinut ratkaista toki muullakin tavalla. Uudistus on myös herättänyt jonkin verran huolta etukäteen mediassa, eikä syyttä. Tosiaankin tämä työssäoppimismalli, joka hajauttaa koulutusta eri vankiloihin, uhkaa koulutuksen laatua. Lisäksi jää hyvin epäselväksi, miten jatkossa tapahtuu koulutuksen kehittäminen ja koulutuksen vaatima tutkimus. Tässä myöskin katkaistaan tämä opetusyhteistyö, ja ei ole mitään korvaavaa mallia siihen suunnitteilla korkeakoulujen kanssa. Todetaan, että ehkäpä jonkunlainen ostopalvelusopimus voi siinä sitten toimia, ja myös tätä useat lausunnonantajat pitivät hyvin ongelmallisena tapana toivoa, että koulutus tulee järjestettyä. Koulutusta ei voi tehdä ilman tutkimustyötä, johon sisällöt pohjautuvat, ja tämä on aika periaatteellinen kysymys etenkin tällaisessa tehtävässä, johon sisältyy paljon varsin isoakin julkisen vallan käyttöä. On tietysti meidän kaikkien etu, että vankiloissa toimii osaavia ihmisiä, jotka saavat sellaisen koulutuksen, joka antaa hyvät valmiudet tehdä sitä vaativaa työtä, ja tämän mukaan olisimme halunneet edetä. Tässä tosiaan myös hyvin paljon tietynlaista päätäntävaltaa siirtyy yhden henkilön alle, mikä ei ole koulutuksen järjestämisen kannalta tyypillinen malli, vaan yleensä koulutus järjestetään enemmän kollegiaalisesti työyhteisössä ja tehdään yhteisesti päätöksiä esimerkiksi opintosuunnitelmien sisällöstä. Tämän takia olemme tähän jättäneet oman esityksemme, ja tämän valiokunnan päätöksenteon mukaisesti esitän, että 2. lakiehdotus hylätään ja hyväksytään vastalauseen 1 mukainen lausuma. Toivottavasti näistä huolista huolimatta näissä puitteissa, jotka nyt on tässä ainakin tuleville vuosille raamitettu, tehdään mahdollisimman hyvää työtä sen eteen, että koulutuksen laatua pyritään kaikesta huolimatta turvaamaan. Myöskin ajattelen, että isossa kuvassa on todella tärkeää, oli kyse poliisista, vanginvartijoista tai muista julkisista tehtävistä, joissa valtaa käytetään, että todella yhteiskunta panostaa sen koulutuksen laatuun ja tasalaatuisuuteen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys todellakin herätti paljon keskustelua ja huolta asiantuntijoissa, ja lakivaliokunnassa sitä käsittelimme varsin perinpohjaisesti ja vielä pyysimme lausunnon sivistysvaliokunnalta, koska kyse on koulutusjärjestelmän keskeisestä osasta ja vanginvartijoiden koulutuksesta, jossa käytetään merkittävää julkista valtaa ja jossa on tärkeätä, että meillä olisi sekä riittävästi ihmisiä tekemässä sitä työtä että sitten myöskin semmoinen koulutusjärjestelmä, joka tukee työtä. Tässä valitettavasti näitä ongelmia ei kuitenkaan suurimmilta osin korjattu, ja tässä tuon esiin muutamia keskeisiä haasteita, joita tähän esitykseen liittyy. Ensinnäkin on niin, että henkilöstöpula on aika merkittävä ja resurssivaje on aika merkittävä, ja tämä on ikään kuin tällainen purkka-, laastariratkaisu, joka tietyiltä osin myöskin kaventaa koulutuksen laatua, mikä ei tietenkään ole oikea ratkaisu, etenkään siinä tilanteessa, kun tiedetään, että monessa maassa myöskin vanginvartijoiden koulutusta ja alan koulutusta ikään kuin enemmän parannetaan, sinne tuodaan lisää koulutusta. Nyt Suomessa haluttiin luoda tällainen mahdollisuus työssäoppimiseen ylitäysissä vankiloissa — jonka myöskin vanginvartijoiden liitto omassa lausunnossaan koki hyvin ongelmalliseksi — sen sijaan, että oltaisiin tähän nykyiseen järjestelmään luotu lisää mahdollisuuksia ja viety sitä eteenpäin. Tässä tietysti myös organisatoriset haasteet nousivat esiin, koulutuskeskuksen johtokunnan lakkauttaminen ja koulutuksesta ja opintosisällöistä päättäminen hyvin keskitetysti tämän hallituksen esityksen mukaan — hyvin poikkeuksellinen malli, jossa hyvin paljon päätösvaltaa viedään hyvin kapeille hartioille, pahimmassa tapauksessa ja monilta osin ihan yhden henkilön taakse, vaikka toki sitten esittelyt tekee laajempi porukka ihmisiä. Me tässä omassa hylkäysesityksessämme toimme esiin, että tämä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistehtävä pitäisi säilyttää myös tällä alalla. On todella erikoinen osa tätä esitystä, että tutkimus- ja koulutusvelvollisuuksia kavennetaan sen sijaan, että niitä vahvistettaisiin. Tästä oli myös jopa äänestys, jossa sitten hallituspuolueidenkin rivit hieman hajosivat, kun halusimme edistää sitä, että myöskin jatkossa varmistetaan se, että tarpeelliset pätevyysvaatimukset ovat olemassa. Jostain syystä tämmöisiä koulutusjärjestelmiä, joita meillä muutamia Suomessa on, hyvin erillisiä, ei nyt hallitus katsonut sitten tältä osin sellaisiksi, että olisi kannattanut siellä erityisesti panostaa tutkimukseen ja koulutuksen laatuun. Mutta toivottavasti nyt sitten käytännössä näitä tehtäviä voidaan kuitenkin näissä puitteissa mahdollisimman hyvin tehdä. Tässähän nyt myöskin keskeytyy tämä vakiintunut koulutusyhteistyö Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa ilman mitään korvaavaa ratkaisua, mikä ei useiden asiantuntija-arvioiden mukaan ollut kestävä ratkaisu. Ikään kuin ilman mitään suunnitelmaa katkaistaan tämmöinen koulutusyhteistyö ja sitten ajatellaan, että ehkä se jollain ostopalvelulla onnistuu. Totta kai meillä täytyy olla sitä koulutuksellista ja tutkimuksellista osaamista myös siellä, missä tätä koulutusta järjestetään, ja sen lisäksi sitten vahvat tutkimusyhteistyöt. Tähän kohdistui paljon huolia asiantuntijoiden osalta. Eli siinä mielessä esitys on hyvin harmillinen, ja monilta osin lopputuloskin, kun tässä oli kuitenkin mahdollisuuksia myös tehdä niitä parannuksia, joilla me oltaisiin tätä koulutusjärjestelmää voitu vahvistaa. Asiaa käsiteltiin ja siitä kuultiin laajasti, mutta sitten tässä kävi kuten meidän suomalaisessa monipuoluejärjestelmässä hyvin usein käy: hallitus sitten kuitenkin haluaa viedä omat esityksensä täältä eduskunnasta läpi ilman, että sitten itse asiassa se eduskunnan kuitenkin usein hyvin huolellinen työ voisi tuottaa sitä tulosta, jota se parhaimmillaan tuottaa. Totta kai tämä on mielestäni huolestuttava suunta. Kuitenkin eduskunnan tehtävänä on myös kuulla näitä asiantuntijoita ja sitten myöskin käyttää omaakin harkintaa siinä, että jos ilmeisiä ongelmia tulee esiin, niin niitä pyritään korjaamaan. Tämä vankimäärän voimakas kasvu on myös tietoisten kriminaalipoliittisten valintojen seurausta, ja on aivan selvää, että tämä jatkuva kasvu on vaikeuttanut vankiloiden työtä ja heikentänyt niin henkilöstön kuin vankien kokemaa turvallisuutta ja myöskin tuottaa toki turvallisuusuhkia, heikentää myös vankien hyvinvointia ja sitten myöskin sitä jatkomahdollisuutta yhteiskunnan osana elämisessä. Ja tiedetään, että tähän kohdistuu myös yhä enemmän uhkia kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden osalta, jolloin meidän on erityisen tärkeätä huolehtia siitä, että myöskin se koulutus on kunnossa eikä sitä riskiä oteta, niin kuin tässä nyt otetaan, että sitten osa siitä koulutuksesta halutaan viedä henkilöille, jotka tekevät sitä työtään ja myöskin ovat kovilla jo nykyisellään. On hyvin epäselvää — ja kävi myös tässä käsittelyssä selväksi, kuinka epäselvältä se vaikuttaa — kuinka siellä olisi aikaa sitten työssäoppimisen ohjaukseen näillä resursseilla. Siinäkin mielessä tämä on riski myös turvallisuuden kannalta, jos pahimmat arviot sitten toteutuvat. Tämä on totta kai herättänyt myös tältä osin paljon huolta niissä tahoissa, jotka sitä työtä tekevät ja tietävät sen nykyisen toiminnan. Sitten pitäisin vielä lopuksi tärkeänä myös sitä, että me mietittäisiin sitä koulutusjärjestelmää osana kansainvälistä tutkimusta ja muuta koulutusta, eikä niin, että näin keskeinen julkinen tehtävä eriytyy liiaksi niihin toimintakulttuureihin, joita esimerkiksi nyt tässä tapauksessa eri vankiloissa on. Sekään ei voi olla tavoitteena, että sitten tavallaan jätetään hyvin paljon sinne toiminnan harteille, jolloin siellä myös ne hyvät ja samalla huonot käytännöt uhkaavat siirtyä näille tuleville vanginvartijoille. Tämä ei voi olla koulutusjärjestelmän pohja, vaan siinä pitää olla kuitenkin se yhteinen tutkimuspohja, tutkimustieto, yhteiset käytännöt ja pätevä henkilökunta, joka antaa sitä koulutusta. Tässä oli huolta myös etäopintojen osalta siitä, miten ne pystytään järjestämään [Puhemies koputtaa] ja miten etäopinnot sitten käytännössä [Puhemies koputtaa] tukevat vanginvartijoiden koulutusta.

Arvoisa rouva puhemies! Kaivospolitiikka puhututtaa nyt Euroopan sisällä muun muassa geopoliittisista syistä ja totta kai kysynnän kasvaessa. Suomen on huolehdittava, että emme tässä murroksessa jää vain katselemaan, kuinka mineraaleja hyödynnetään maastamme, vaan teemme sen mahdollisimman fiksusti. On myös muistettava, että vaikka Suomesta löytyy useita kriittisiä mineraaleja, niin useiden esiintymien pitoisuus ei ole kovin korkea. Tämä tarkoittaa, että mineraalien hintojen pitää nousta, jotta niitä kannattaa hyödyntää, ei niin, että hinnalla millä hyvänsä pyritään ikään kuin tämmöiseen halpatuotantoon ja sitä helpottamaan. Mineraalit ovat aika erityislaatuinen luonnonvara ja myöskin kerran hyödynnettävissä oleva, joten ei ole mitään valtavaa painetta saada kaikkia kaivoksia auki esimerkiksi juuri silloin, kun hinnat ovat vielä matalalla. Mehän ollaan nähty, että tämä viime kaudella aikaansaatu kaivosverotus on aiheuttanut, totta kai, toimialalla vastustusta — kukapa nyt haluaisi erityisesti maksaa veroja, ainakaan kaivosala sitä ei selkeästi halua. He ovat lobanneet sitä vastaan ja veroja pyrkineet madaltamaan jo tässä vaiheessa, vaikka tiedetään, että Suomessa on erittäin matala verotus kaivannaisten osalta verrattuna muihin maihin. Meillä on hyvin poikkeuksellinen lainsäädäntö siltä osin, että meillä ensimmäinen varaaja saa pitää nämä mineraalit, eli siinä mielessä tämä geopoliittinen näkökulma on hyvin kyseenalainen. Mehän ei täällä itse valtiona silloin hallita niitä meidän mineraalivarantoja, kuten voisi tästä keskustelusta usein päätellä. Ympäristönäkökulma on äärimmäisen tärkeä. Tiedetään, että kovin kauas ei tarvitse mennä historiassa, kun on nähtävissä isoja ympäristötuhoja, joita kaivosteollisuus on aiheuttanut muun muassa vesistöihin. Se, että nyt EU:n piirissä haluttaisiin myös vesipuitedirektiiviä heikentää kaivosteollisuuden lobbauksen johdosta, on tietysti semmoinen hinta, jonka suomalaiset maksaisivat. Jos me haluamme myös hyötyä siitä teknologiasta, jota täällä on, ja siitä tutkimuksesta, niin silloin meidän tietysti pitää pitää kiinni niistä ympäristövelvoitteista ja pikemminkin niitä kiristää. Me tiedetään, että myös puhdas, makea vesi on arvokas luonnonvara, jonka arvo tulee vain nousemaan tulevaisuudessa. Silloin kun me pidetään kiinni ympäristövelvoitteista, lainsäädännöstä, niin silloin se myös luo kysyntää ja markkinoita sille korkeamman teknologian teollisuudelle, joka sitten pystyy tarjoamaan ratkaisuja esimerkiksi vesien puhdistukseen. On myös niin, että kaikki hankkeet eivät ole sellaisia, jotka voidaan ristiriidattomasti toteuttaa. Tiedetään, että nyt luonnonsuojelujärjestelmää uhkaa kokonaisuudessaan sen romuttaminen, jos aiotaan avata kaksinkertaisesti suojeltuja alueita, kuten Viiankiaapa, joka on nyt ollut vahvasti esillä myös julkisuudessa, mutta se ei toki ole ainut tällainen. Silloin koetellaan myös ihmisten oikeustajua. Aiemmin, kun näitä suojelupäätöksiä on tehty, ei ole pystynyt pientä mökkiäkään rakentamaan alueille, mutta nyt sitten annettaisiin kansainvälisten kaivosyhtiöiden käyttää tämä maa ja tuhota siinä samalla sitten meidän luonnonsuojelujärjestelmä, joka on kuitenkin turvaamassa käytännössä vain niitä kaikkein arvokkaimpia kohteita. Että kyllä täälläkin maassa on vielä tilaa muutoin. Kannan huolta siitä, miten suuren painoarvon tämä kaivosala joskus keskustelussa elinkeinoista saa. Kun kuitenkin katsomme niitä lukuja, niin tiedämme, että Suomi elää ihan muista aloista. Meidän elinkeinorakenne on edelleen liian painottunut semmoiseen alhaisemman jalostusarvon tuotantoon myös metsäteollisuudessa, mikä painaa meidän kansantaloutta alas. Joten kyllä tässä tarvitaan myös näiden kansallisten intressien turvaamista ja ennen kaikkea luonnon turvaamista, kun tiedetään, että välttämättä ihan siitä näkökulmasta, suomalaisten mökkijärvien näkökulmasta, ihan kaikki eivät siellä EU:ssakaan katsele tätä asiaa. Ja todellakin pitää muistaa, mikä on sitten se vaihtoehtoiskustannus, kun me tiedetään, että nyt aika paljon esimerkiksi erilaisia tukia valuu myös mineraalien etsintään ja siellä on aika kiinnostavia tapauksia, joissa sitten hyvinkin paljon julkisella tuella nämä hankkeet ikään kuin etenevät. Sitten meillä on kuitenkin monia aloja, jotka myös hyötyisivät julkisesta tuesta ja joissa olisi vielä enemmän saavutettavaa. Suomi on poikkeuksellisen hyvin myös kartoittanut näitä mineraalivarantoja, joten sillä on varmasti tässä oma vaikutuksensa siihen ja totta kai sillä, että meillä on edelleen varsin löysä lainsäädäntö, joka ei todella riittävästi turvaa sitä päätösvaltaa meille eikä myöskään paikallisille ihmisille. Mielestäni koko järjestelmän pohja on hyvin hutera. Aikoinaan toki olisi varmasti kannattanut yhteiskunnalle varata suurempi rooli näiden mineraalien omistuksessa. Nyt tiedämme vaikka naapurimaastamme Norjasta, kuinka siellä öljyvarantoja on käsitelty ja pystytty sitten myöskin sitä vaurautta jakamaan koko kansalle ihan eri tavalla. Semmoista ehkä yltiöpäistä innostusta siitä, että ollaan tämmöinen mineraalivarasto, jota joku tulee hyödyntämään, ei ihan tässä mittakaavassa kuin välillä kuulee keskustelussa kannattaisi viljellä.

Arvoisa puhemies! Täällä pääministeri toi esiin, että on tehty välttämättömiä leikkauksia. Kuinka välttämätöntä on tehdä asiantuntijoidenkin mukaan kohtuuttoman tehottomia veronalennuksia, joista suurin on kohdistettu yhteisöveroalennukseen, kaikkein parhaiten pärjääville yrityksille, ja joita startup-yhteisökin on kritisoinut siitä, että tässä teette veronalennuksia, jotka kohdistuvat vanhaan yrityskantaan eivätkä uuden luomiseen? Kuinka välttämätöntä on kohdistaa isohkoja veronalennuksia kaikkein eniten ansaitseville tässä tilanteessa, kun Suomi on erittäin hankalassa taloudellisessa tilanteessa, jossa kaikkien puolueiden pitäisi olla vastuullisia ja tehdä niitä vaikeita päätöksiä? Mielestäni tämä budjettiriihi osoittaa, että todellisuudessa kokoomus ei ole sitoutunut edes velkajarruun. Te ette kyenneet tekemään tasapainottavia päätöksiä. Te ette kyenneet tekemään semmoisia veropäätöksiä, jotka olisivat vahvistaneet taloutta. Päinvastoin. Pääministeri, minkälaista neuvonantoa te olette saaneet, kun olette päätyneet tällaisiin kohtuuttoman [Puhemies koputtaa] tehottomiin veronalennuksiin? Tulevatko ne teidän vaalirahoittajiltanne, kuten näissä Garden-tapauksissa? [Oikealta: Voi morjens! — Oikealta: Voi voi!]

Arvoisa puhemies! Näen, että kokoomuksen tapa hoitaa maan asioita tuo esiin kaksi keskeistä ongelmaa: ensinnäkin sen, miten tämän maan talouspolitiikkaa tehdään, ja miten päätöksenteon avoimuuteen suhtaudutaan. Markkinatalouteen kuuluu reilun kilpailun edistäminen, ei kaverin hankkeen tukeminen valtion rahoilla ilman vaikuttavuusarviointeja. Kokoomus ei ole innokkain markkinatalouden edistäjä, se kävi jälleen kerran ilmi. Ministeri Valtonenkin puhui täällä kukoistavasta kasvusta, mutta kuinkas on käynyt? Työttömyysluvut, aivan uusimmat, näyttävät karmeilta. Hallituspuolueiden edustajat, kuten kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja Kopra ja ministeri Purra, luettelivat hallituksen päättämiä kasvu- ja työllisyystoimia: liittymäjärjestelyjä, maanteitä ja yksi hallihanke, jonka taloudelliset reunaehdot ovat osoittautuneet erittäin haastaviksi hankeyhtiön ollessa pahasti velkainen. Julkiset investoinnit on kohdennettava sinne, mistä saadaan paras tuotto ja yhteiskunnallinen hyöty. Luovan talouden edistäminen kyllä mainittiin. Se on erittäin tärkeä tavoite. Täällä esimerkiksi tiede- ja kulttuuriministeri Talvitie siitä puhui. Miksi hallitus on leikannut kulttuurista ja sen myötä kulttuurialojen työpaikoista, jos se on niin tärkeää? Helsinki on joutunut paikkaamaan näitä leikkauksia, koska meille kulttuurialat todella ovat tärkeitä. Suomalaisen elokuva-alan massiivinen alasajo pelastettiin viime hetkellä. Sekin oli hallituksen suunnitelmissa. Helsingin vetovoimasta tulee huolehtia. On erotettava muutama asia. Julkinen valta luo edellytyksiä. Silloin kun tehdään päätöksiä, kuten avustuspäätöksiä, pitää olla avoin ja läpinäkyvä prosessi — ei ollut tällä hallituksella. Päätöksentekijöiden pitää vaatia tiedot hankkeista. Orpon hallitus ei tietoja vaatinut — dia riitti. Näin ei mikään yritys voisi tehdä 35 miljoonan euron investointia edes ehdollisena. Kuullut perustelut hallituksen vetäytymisestä nyt tämän paineen myötä hankkeesta ovat todella ontuvia. Hankkeen pienentymisen ei pitäisi olla oleellista. Areenahanke on se, jota hallitus on halunnut tukea ja jota julkisista varoista mahdollisesti voidaan tukea. Hotelli ja asuinrakentaminen, jotka ovat jääneet tässä vaiheessa pois, eivät ole oleellisia. Muuten valtio voisi sanoa, että tuetaan työllisyyttä rahoittamalla mitä tahansa muita rakennushankkeita, jotka ovat nuupahtaneet kysynnän romahtaessa. Ymmärtääkö hallitus tämän? Arvoisa puhemies! Olemme puhumassa nyt kolmatta viikkoa Garden-hankkeesta, koska koville se ottaa erityisesti kokoomuksessa ja totta kai koko hallituksessa myöntää omia virheitään. Pääministeri yritti välttää omaa vastuutaan pitkään toivoen, että jos ei kommentoi mitään, niin ehkä tämä koko asia unohtuu, eikä vieläkään myönnä virheitä. Ajatelkaa: Euroopassa soditaan edelleen. Yhdysvaltalaiset tekoäly-yritykset määrittävät talouden uusia pelisääntöjä. Mitä me täällä eduskunnassa tehdään? Puhutaan liittymistä kokoomuksen johdolla. No, ei ihme, ettei se työllisyys ole kasvanut. Keskustelemme täällä myös kokoomuksen vähintäänkin mahdollisesta vaalirahakohusta, jota nyt selvitellään, koska se, miten kokoomus erityisesti on tottunut junailemaan asioita tilataksissa, ei mahdu normaaliin päätöksentekoprosessiin eikä kestä päivänvaloa. Kyllä Suomen pitäisi keskittyä ihan muihin asioihin. Yhdellä hallihankkeella ei Suomen talous lähde nousuun. Arvoisa puhemies! Kokoomus ei ole myöskään ollut kovin innokas avoimuuden edistäjä. Nyt toivon, että eduskunta laajalla rintamalla ottaa myönteisen kannan edustaja Hopsun tekemään lakialoitteeseen siitä, että vaalirahoituksen ennakkoilmoitus olisi pakollista. Tässä on myös kuultu monia harhautusyrityksiä. On Uniper-kaupat, jotka tehtiin Jyrki Kataisen hallituksen aikana myymällä Fortumin kannattava sähkönsiirto. Niiden rahat tehtiin näinä aikoina ja sitten pistettiin haisemaan Uniperiin, ja senhän me tiedämme, miten siinä kävi. Myöhemmin sitä kyllä täällä eduskunnassa on puitu. Tytti Tuppurainen, silloinen ministeri, ei väistellyt vastuutaan ja kävi talousvaliokunnalle vastaamassa kysymyksiin. Naisministereillä ei valitettavasti useinkaan ole sitä luksusta tiukan paikan tullen mennä sinne maakuoppaan piiloon, kuten pääministeri yritti tehdä jonkin aikaa. Sitten on myöskin puhuttu Helsingin kaupunginvaltuuston roolista. Oppositio ei ole kritisoinut sitä, että Suomeen rakennetaan areenoita, vaan sitä, miten valtion tuesta päätettiin. Hallituspuolueiden edustajat eivät varmasti ole tästä tietämättömiä mutta ovat yrittäneet hämmentää tästäkin huolimatta pakkaa. Helsingin valtuusto ei myöskään ole myöntänyt hallihankkeelle 35:tä miljoonaa euroa. Hallitus on siitä päättänyt aiemmin, sitten vetäytynyt. Voi kannattaa kaavaa, joka mahdollistaa yksityiselle hankkeelle mahdollisuudet, mikäli se onnistuu keräämään rahoituksen, ja näin se toteutuu. Lisäksi on käynyt ilmi, että valtuustokin on saanut osittain virheellistä tietoa esimerkiksi tämän hallin rahoitusedellytyksistä kokoomusjohtoisessa Helsingissä. Ihan lopuksi vielä mielenkiintoinen yksityiskohta Helsingin valtuuston käsittelystä, kun tontin myynnistä päätettiin. Siellä esitettiin, että tämän hallihankkeen sopimusjärjestelyjen ja omistajajärjestelyjen täytyy olla avoimia. No, kuinkas kävikään? Lähes kaikki kokoomuksen valtuutetut äänestivät sitä vastaan. Tästä huolimatta kuitenkin enemmistö meistä kannatti avoimuutta, ja tämä lisättiin osaksi tätä päätöksentekoa. Arvoisa puhemies! Suomen tulee edistää sellaista talouspolitiikkaa, jota tehdään perustuen riippumattomaan tutkittuun tietoon. Lisäksi meillä on todella paljon tekemistä siinä, [Puhemies koputtaa] että kaikissa puolueissa ymmärretään, että lobbauksen tulee olla läpinäkyvämpää ja samoin päätöksenteon.

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä on kuitenkin aika laiha lohtu, minkä edustaja Laiho tässä toi esiin, että hyvinvointialueille menee summa, mutta paljon suuremman summan hallitus leikkaa. Sitä paitsi nämä järjestöthän joutuvat jo ajamaan toimintaansa alas ennen kuin mahdollisia muita kanavia pitkin sitten saattaa jollekin tulla joku rahoitus. Pikkasen ehkä tässä yhteiskunnassa voisi olla sillä tavalla malttia, että ei ajeta kaikkea kerralla alas, kun on jo tehty erittäin suuria leikkauksia järjestöiltä. Kyllä tässä alkaa olla semmoinen henki, että syystä tai toisesta ainakin osa hallituksesta haluaa ajaa näitä järjestöjä alas, ja tämä on minun mielestäni vaarallinen kehityssuunta. Vähän malttia voisi hallitus harjoittaa tässä. Olisi hienoa kuulla, tekevätkö nämä järjestöt teidän mielestänne tärkeätä työtä. Monesti kuitenkin kiitellään järjestötyötä, kiitellään vapaaehtoistyötä, jota järjestöt myös organisoivat siihen ympärille. Minkä takia tämmöinen valtaisa leikkaus on nyt keskitetty yhdelle taholle? Ja sitten kun puhutaan taloudesta, niin kyllähän tässä hallitus on tehnyt monenlaisia päättömiä ratkaisuja talouden osalta. Nyt sitten puhutaan siitä, että talous on tiukilla. Se me tiedetään kaikki, mutta sitten on kuitenkin löytynyt rahoitusta näihin Kela-kokeiluihin, tähän yksityisen terveydenhuollon yli 65-vuotiaiden kokeiluun, ja aika isoja summia sinne on mennyt. Nämä pitäisi kyllä huomioida tässä. Ideologisia valintoja on toki kaikilla puolueilla, erilaisia tavoitteita, ja tässä nyt sitten on haluttu suosia tietyntyyppistä terveydenhuollon järjestämisen mallia, ja ei nyt kovin häävejä tuloksia ole siitä saatu. Kela-kokeilussa hinnat nousivat melkeinpä vastaavasti, niin että ei ollut hirveästi hyötyä siitäkään, ja sitten tätä 65-vuotiaiden kokeilua nyt on laajennettu, eikä se ei ole löytänyt niitä tahoja, jotka sitä apua eniten tarvitsisivat — tämä nyt varmaan oli selvää jo alun perinkin. Jos niitä rahoja ei haluta käyttää tehokkaasti vaan enemmän sitten mennään tälleen omien puolueohjelmien ajamisen kärki edellä pysähtymättä arvioimaan tuloksia, niin tässä sitä nyt sitten ollaan.

Arvoisa puhemies! Edustaja Räsänen nosti esiin sen, että täältä ei esimerkiksi kohtaavaan työhön pyritä kohdistamaan leikkauksia, mutta ne kriteerit ovat sellaisia, että sieltä putoaa joiltain järjestöiltä koko pohja. Ne eivät pysty enää toimimaan. Täällä on esimerkiksi vammaisjärjestöjä ja monia muita järjestöjä, joilla vain ei ole enää rahoitusta. Siellähän ovat nyt sitten järjestöt joutuneet tai joutuvat aloittamaan yt-neuvotteluja, ja silloin tietenkään ei pysty minkäänlaista toimintaa enää jatkossa järjestämään, jos rahoitus lähtee. Pitäisin parempana, että hallitus tekisi sellaisen ratkaisun, jossa leikataan tasaisemmin eikä näin kohdistaen, koska silloin — vaikka järjestöiltä putoaisi puolet rahoituksesta, jos ne joutuvat irtisanomaan puolet henkilöstöstä — ne pystyvät vielä jatkamaan, vaikka kituuttaen. Ja totta kai olisi tärkeätä, että hallitus myös kohtuullistaisi näitä leikkauksia. Kun on tehty näin massiiviset leikkaukset järjestökentälle, niin en pidä sitä lainkaan järkevänä. Ei se ole myöskään taloudellisesti tehokasta, koska nämä järjestöt tekevät pienellä rahoituksella hyvin vaikuttavaa työtä, ja sitä työtähän on arvioitu. Tosiaankin ne ovat jo joutuneet supistamaan toimintaansa. Minun mielestäni on juuri niin, että me tarvitaan tahoja, jotka puhuvat niiden ihmisten puolesta, jotka eivät pysty ajamaan omia tarpeitaan täällä eduskunnassa. Kyllä me kaikki kansanedustajat varmaan tiedetään, kuinka tärkeätä se on, että kuulemisissa, lainvalmistelussa meillä on laaja tietopohja, koska me aika paljon siihen nojaudutaan, ja sitähän nämä järjestöt ovat tehneet. Tässä halutaan nyt vaimentaa tämä kansalaisyhteiskunnan ääni hyvin kyseenalaisella tavalla. Toivon, että myös tähän pääministeri tarttuu, että me ei kategorisesti kielletä, niin kuin tässä ollaan nyt tekemässä, sitä vaikuttamistyötä, jolla on sitten yleensä moninkertainen vaikutus onnistuessaan, kun järjestöt pystyvät puhumaan esimerkiksi vammaisten ihmisten oikeuksien puolesta — juuri sellaisten ihmisten, joilla ei välttämättä ole itsellään resursseja lähteä tänne lainvalmistelutyöhön vaikuttamaan. Eikö myös se ole tärkeää? Eikö se ole tärkeää, että esimerkiksi vammaisten ihmisten oikeudet tulevat kuulluiksi täällä eduskunnassa? Miksi tällainen työ halutaan kategorisesti leikata pois? Toivon, että tässä käytetään vielä harkintaa.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tärkeimpiä palveluita, joita valtio turvaa kansalaisille, ja tämän hallituksen saavutukset tällä saralla ovat kyllä surkeaa katseltavaa. Soterahoitusta leikataan erityisesti niiltä alueilta, jotka ovat toimineet tehokkaasti ja hoitaneet asiansa. Tässä monet helsinkiläiset, Uudenmaan kansanedustajat, ovat ennen tätä vaatineet muutoksia tähän hallituksen esitykseen, ja kovin vähänlaisesti on mitään korjattu. Leikkauksia on tulossa. Todellakin vielä jäi mieleen ministerin toteamus siitä, että että kantokyvyn mukaan tässä nyt myös arvioidaan tätä rahoitusta, mutta siitähän ei pitäisi olla kyse, vaan siitä, minkälainen tarve on eri alueilla, mikä on väestöpohja. Kantokyky tulee kyllä nykyään sen valtionrahoituksen myötä alueille, kun ei niillä alueilla sitä verotusoikeutta ole. Tätä verotusoikeuttahan olemme kannattaneet ja silloin myöskin autonomiaa alueille ja vastuuta ja toiminnan tehokkuuteen kannustamista. Nyt nähdään, että tämä malli ei parhaalla mahdollisella tavalla toimi. Tässä on liian suuri painopiste sairastamisella, kun pitäisi olla painopiste ennaltaehkäisyssä ja terveyden edistämisessä. Eli kyllä näissä mallin perusrakenteissa on paljon korjattavaa. Aikoinaan suurin osa puolueista ei kannattanut maakuntaveromallia, vaikka ilmiselviä kannustavuushyötyjä toiminnan tehokkuuden kannalta tässä mallissa olisi ja vaikka vielä pienemmillä alueilla eli kunnilla kuitenkin on mahdollisuus kerätä veroja. Tässä nyt sitten jokainen alue toimii tosiaan sen valtionrahoituksen mukaan, ja kovia leikkauksia toiminnasta on edessä nyt etenkin niille alueille, jotka tässä ovat kärsimässä. Kyllä kannan huolta myös HUSista, joka tekee tutkimusta, joka kehittää uusia hoitoja, syöpähoitoja ja montaa muuta hyvin tärkeää osa-aluetta ihan koko maan kannalta, mutta hyvin vähän semmoisellakaan tuntuu olevan painoarvoa tässä. Sitten täytyy todeta, että hallitus on myöskin hidastanut perusterveydenhuoltoon pääsyä — eli yksi rasti tässä sitten hallituksen seinään siitä, mitä heikennyksiä sosiaali- ja terveyspalveluihin on tehty. Ihan muistan muutamia kansanedustajia, jotka ovat tänne eduskuntaankin kampanjoineet sillä kärjellä, että nyt parannetaan sosiaali- ja terveyspalveluita, mutta kuinkas nyt sitten kävikään. Itse ehkä ajattelin silloin, että oli jo aika lailla nähtävissä, että kokoomuksen vahtivuorolla tuskin sosiaali- ja terveyspalvelut paranevat, koska kokoomuksen tavoitteena usein on julkisten palveluiden supistaminen mieluummin kuin niiden kasvattaminen tai niistä huolehtiminen. Mutta niinpä moni kansanedustaja kuitenkin tännekin kampanjoi semmoisilla sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamisen tavoitteilla, ja tässä nyt sitten ollaan. Tässä nyt vielä sitten parhaillaan ollaan kai katsomassa, kuinka järjestökenttää sotepuolelta ajetaan alas. Perussuomalaisten johdolla ministeri Rydman on nyt päättänyt hyvin ideologisista linjauksista sen osalta, mitkä järjestöt ovat semmoisia oikeita järjestöjä, jotka saavat toimia, ja mitkä järjestöt eivät saa ja joutuvat laittamaan lapun luukulle. Niin kuin ollaan kuultu, täällä moni järjestö joutuu aloittamaan irtisanomisia, yt-neuvotteluja. Sen sijaan, että hallitus tekee tällaisia hyvin ideologisia, laitaoikeiston muissakin maissa suosimia alasajoja, kyllä toivon nyt sieltä viisautta. Toivottavasti löytyy sellainen ratkaisu, jossa hallitus nämä pahimmat ylilyönnit pystyy vielä sopimaan uusin tavoin. Järjestökentällä on varmasti näihin leikkauksiin jouduttu varautumaan, mutta se varmasti on tullut monelle yllätyksenä, kuinka sitten on ministeri Rydmanin toimesta päätetty, että jotkut järjestöt eivät enää ansaitse jatkaa ollenkaan, ja vielä tällaisin hyvin kyseenalaisin kriteerein on tätä määritelty. Sosiaalipuoli on jäänyt myös hyvin sivuun, kun on puhuttu, että pitää olla terveyden edistämisen tehtäviä. Meillä on kuitenkin myös siinä sotejärjestörahoituksessa se so-puoli, mikä on erittäin tärkeä ja usein myös tarkoittaa sitä ennalta ehkäisevää toimintaa, joka sitten parhaimmillaan säästää niitä kovia terveydenhuollon kustannuksia. Tietenkään nämä leikkaukset... Tämä mittakaava, mistä hallitus on päättänyt, on niin kova, että jo se yksistään ajaa järjestöjä suuriin vaikeuksiin ja lopettaa toimintaa, myös sitä kohtaavaa toimintaa, sitä ennaltaehkäisevää toimintaa, josta on puhuttu ja josta hallituksen riveistä on sanottu, että siihen ei olla koskemassa. Kyllähän fakta on se, että leikkausten euromäärä on niin suuri, että siihenkin ovat järjestöt joutuneet toki koskemaan, mutta jos jotain, niin silti pitäisi pitäytyä nyt näistä ideologisista kriteereistä, joita ministeri Rydman on ajanut. Jonkunlainen sotku siellä hallituksen piirissä nyt näyttää olevan tästä asiasta edelleen, vaikka pääministeri on toista todennut, että asiaan palataan. Tämä malli nyt sitten myös toki vaikuttaa myös siihen, että kun meillä on vähemmän sitä soterahoitusta siellä alueilla ja meillä on vähemmän soterahoitusta järjestöillä, niin totta kai tavalliset ihmiset ovat tässä kärsijöinä. Asiakasmaksuja on nostettu hyvin paljon. Tästä on paljon täälläkin salissa keskusteltu. Se aiheuttaa ongelmia monille ihmisille jo nykyisellään. Tänäänhän uutisoitiin esimerkiksi, että abortit ovat kasvaneet, koska ei kaikilla ole välttämättä varaa edes siihen ehkäisyyn. Tämmöiset aivan ilmeiset asiat nyt sitten ihmisten arjessa näkyvät, joihin pitäisi saada Suomessakin apua. Pitäisi saada niitä perussotepalveluita kohtuuhinnoin. Monessa maassa niitä ihan maksuttakin saa. Erittäin ikävä nähdä, että tämä hallitus on nyt sitten näiden kriteerien osalta päätynyt myös tämmöiseen aluepolitikointiin. Hyvin vaikea tässä nykymallin puitteissahan on kehittää mitään kovin toimivaa soterahoitusmallia. Toivottavasti nyt seuraava hallitus tältäkin osin korjaa nykyisen aiheuttamia heikennyksiä sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Arvoisa rouva puhemies! Tilanne on Suomen talouden kannalta vakava, mutta kannan huolta myös siitä, että visio tulevaisuudesta on varsin hämärän peitossa. Nyt näyttää, että monissa puheenvuoroissa Suomen visiona on ollut lähinnä velkajarru, mutta sehän kertoo siitä, että talouspolitiikassa on epäonnistuttu. Ei ole varaa rahoittaa siinä määrin kaikkia julkisia palveluita kuin haluaisimme, ja tietysti suunnan täytyisi olla toinen. On myönteistä, että nyt hyviäkin merkkejä on. Toki edelleen on todettava, että tämä hallitus jättää todella vaikean lähtökohdan tulevalle, ja pidän tärkeänä, että hallitus tunnistaisi myös ne asiat, joita olisi voinut tehdä toisin, jotta kenties tulevassakin hallituksessa olevat nykyiset hallituspuolueet voisivat tehdä viisaampia ratkaisuja myös talouden osalta. Täällä on useasti tuotu esiin esimerkiksi yhteisöveron alennus, joka tulee aiheuttamaan ison loven valtiontalouteen tällaisessa tilanteessa, jossa kuitenkin siitä kannetaan huolta ja velkaantumisesta kannetaan huolta. Siitäkään ei ole helppo huudella, mistä leikataan, ja osa puolueista, kuten vihreät, onkin useasti vaihtoehtobudjeteissa ja viimeisissä ulostuloissakin varsin tarkastikin kertonut monia meidän ehdotuksistamme. Mutta on mielestäni rehellistä sanoa myös, että kyllä siellä tarvitaan myös veropuolen ratkaisuja, jotta päästään eteenpäin tästä tilanteesta. Hallitus aikoo nyt leikata, ja onkin leikannut, kuntien valtionosuuksista. Täytyy tunnistaa, että siellä varhaiskasvatus on erittäin iso menoerä, ja se, että sitten puhutaan ehkä ulospäin kauniisti näistä tavoitteista, ei kyllä kerro niin paljon hallituksen politiikasta kuin se, että nyt tämmöisiä leikkauspäätöksiä on tehty. Samoin tietysti soteleikkaukset hyvinvointialueilta tulevat iskemään entistä kovemmin ihmisten arkeen, kun tarvitsisi apua. Tämä on nyt sitten tämän hallituksen perintö ja valinta: alennetaan yhteisöveroa, joka ei ole kovin tehokkaaksi todettu veronalennus, ja leikataan esimerkiksi koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja sotesta. Sitten tietysti olisi hienoa, että talouspolitiikka pysyisi semmoisessa roolissa, joka sille kuuluu, eli talous on keino, väline, tuottaa niitä päämääriä. Tosi valitettavana pidän sitä, että täällä on myös pidetty muutamia puheenvuoroja, joissa ilmastotavoitteita on kyseenalaistettu. Pitäisi nähdä se iso kuva, että meidän todella on tehtävä nopeita muutoksia niin ilmaston kuin luonnonkin hyväksi ja meidän täytyy sitoutua niin ilmasto- kuin luontopolitiikassa niihin tavoitteisiin, joita on kuitenkin viime hallituskaudellakin varsin hyvin aloitettu ja viety eteenpäin. Nyt täällä toisenlaiset tuulet sitten puhaltavat senkin osalta, valitettavasti. Monet suomalaiset vientiyritykset edelleen peräänkuuluttavat kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Myös jos ajatellaan esimerkiksi vesiensuojelua, vesien puhdistusta, niin siellä on enemmän teknologisia ratkaisuja näköpiirissä, kun lainsäädäntö myöskin asettaa aina reunaehdot sille, ettei päästöjä ja saastuttamista tule lisätä vaan pikemminkin vähentää, ja asettaa ne tavoitteet sille, että teknologia osittain pystyy ratkaisemaan niitä ongelmia. Totta kai on vielä myös niitä isoja haasteita, jotka esimerkiksi ylikulutuksen myötä ovat pitkälti ratkaisematta tässä nykyisessä talousmallissa, jonka puitteissa täälläkin puhumme. Esimerkiksi täällä toki talouskasvusta puhutaan, mutta olisi tärkeätä puhua myös siitä, että minkälaisesta kasvusta, miten se talous toimii luonnonvarojen asettamissa rajoissa. Tässä kun aika kuluu, niin kannatan myös edustaja Hyrkön tekemää esitystä — jos tässä muodossa kannatus varmaankin riittää. Todellakin totean vielä, että ihan kaikkein keskeisin tavoite olisi se, että Suomi pärjäisi, ettemme joutuisi näin kovia leikkauksia tekemään ja toivottavasti ei näin huonoja valintoja talouden osalta kuin hallitus on monilta osin tehnyt. Ihan excelniiloja siellä ei ehkä ole ollut sitten asialla, tiedä häntä, mutta olisi todella tärkeätä, että hallitus kuulisi tutkittua tietoa, asiantuntijoita myös sen osalta, mikä on talouspolitiikassa tavoiteltavaa ja järkevää. — Kiitos.

Rouva puhemies! Pidän huolestuttavana, että hallituksen piiristä väitetään, että kaikki talouspolitiikan hyvät merkit ovat hallituksen ansiota, ja kuten me hyvin tiedetään, niin ne huonot kehityskulut eivät hallituspuolueiden mielestä koskaan ole olleet taas hallituksen vastuulla. Tätä on täällä kuultu, ja minkä takia se on huolestuttavaa? Ei sen takia, että on oppositiopuolueita ja hallituspuolueita, vaan sen, että teidän analyysinne on täysin hämärän peitossa, eli mistä ne onnistumiset johtuvat. Jos väitetään, että talouden kehitys on politiikkanne ansiota, niin teidän pitäisi olla hieman tarkempia, mitä hyviä päätöksiä olette tehneet mielestänne. Meillä ei ole Suomessa semmoista talouspolitiikan suuntaa nähty, ainakaan kokoomuksen vahtivuorolla, jossa tuottavuus olisi lähivuosikymmeninä lähtenyt nousuun, ja pidän tätä keskeisenä epäonnistumisena, kun ajatuksena pitäisi olla kirkkaana mielessä, miten me saadaan Suomen tuottavuus kasvuun. Tässä sohitaan aina välillä kaikenlaisilla perintöveroehdotuksilla — nytkin ilmeisesti kokoomukselta tuli puoluekokouksesta semmoinen kanta, että siitä pitäisi luopua — ja talouspolitiikassa ei ole oikein nähty mitään sellaista systemaattista johtolankaa, joka olisi auttanut Suomen taloudellista pärjäämistä. Velka kasvaa, työttömyys on kasvanut ennätyslukemiin, niin kuin tiedetään hyvin ja ollaan täällä salissa keskusteltu tästä useasti, mutta mikä on se tapa, jolla nyt saataisiin se kokoomuskin ymmärtämään talouden realiteetteja, eikä aina vain sohimaan sinne tänne ja ottamaan sitten irtopisteitä, [Puhemies koputtaa] kun talouskehitys alkaa joiltain osin näyttämään lupaavalta? [Puhemies: No niin!] Korkojen nousu kuitenkin tulee koettelemaan Suomea vielä lähitulevaisuudessa, ja tähänkin pitäisi myös olla vastauksia. [Timo Heinonen: Tehän puhutte aivan höpöjä, aivan höpöjä!]

Arvoisa puhemies! Vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta on torjuttava tehokkaasti. Täällä on useissa puheenvuoroissa tämä näkökulma tullut hyvin kattavasti esiin. Samaan aikaan rikostorjunnan keinojen on oltava oikeasuhtaisia ja oikeusvaltion periaatteiden mukaisia — tämmöinen näkökulma ei ehkä tässä keskustelussa ole vielä ollut mukana. Viranomaisten toimivaltuuksia ollaan laajentamassa useilla esityksillä. Kun muutoksia tehdään vähittäin ja yksitellen, on vaarana, että kokonaiskuva hämärtyy. Muutosten kokonaisvaikutuksia tulisikin arvioida suhteessa perusoikeuksiin. Nämähän ovat oikeuksia, jotka koskettavat ihan meitä jokaista, ja siksi meidän jokaisen kannattaa olla niistä kiinnostuneita. Uusien toimivaltuuksien osalta on voitava osoittaa, että ne ovat välttämättömiä ja vaikuttavia. Salaiset pakkokeinot ovat poikkeuksellisen voimakkaita toimivaltuuksia. Siksi niiden käyttöä on rajattava tarkasti, ja niiden yhteydessä on turvattava tehokas valvonta sekä toimivat oikeusturvakeinot. Lausuntokierroksella merkittävin kritiikki kohdistui salaiseen kotietsintään, osallistuvan tietolähteen käyttöön ja niiden vaikutuksiin perusoikeuksiin. Lausunnonantajat korostivat erityisesti kotirauhan suojan, yksityiselämän suojan, luottamuksellisen viestinnän suojan sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamista. Oikeuskansleri arvioi, että uusien toimivaltuuksien hyödyllisyys rikosten selvittämisessä ei yksin riitä perusteeksi niiden säätämiselle, vaan myös välttämättömyys ja oikeasuhtaisuus on pystyttävä osoittamaan. Lausuntopalautteessa kyseenalaistettiin myös se, onko esityksessä esitetty riittävästi näyttöä siitä, että vakavia rikoksia jäisi nykyisin selvittämättä voimassa olevan lainsäädännön vuoksi. Useat lausunnonantajat kiinnittivät huomiota myös siihen, miten pakkokeinojen kohteeksi joutunut henkilö voi käytännössä käyttää jälkikäteisiä oikeusturvakeinoja. Sen seurauksena esityksen oikeusturvaa koskevia perusteluja täsmennettiin jatkovalmistelussa, mutta itse toimivaltuuksia ei juuri kavennettu. [Ben Zyskowicz pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa puhemies! Olen kyllä itse sitä mieltä, että eläinsuojelulaki ei ole riittävä, vaikka täällä keskustan edustaja näin esitti näkemyksenään. On myös todettava tähän puheenvuoroon, että tässähän esitetään, että tätä kansalaisaloitetta lakialoitteen muodossa ei hyväksytä vaan käynnistetään valmistelu siitä, kuinka eläinten oikeudet voisivat paremmin toteutua osana perustuslakia, joten aika pitkälti tämä kritiikki kohdistuu sellaisiin asioihin, jotka varmasti ovat ratkaistavissa tässä lainsäädännön jatkovalmistelussa, mikäli siihen päätetään ryhtyä.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Hopsun tekemää esitystä minäkin. Kävimme täällä salissa jo edellisessä käsittelyssä varsin moniäänisen ja värikkään keskustelun tästä aiheesta, ja täytyy todeta, että vielä varmasti senkin keskustelun pohjalta olisi tarvetta jatkaa näiden perusasioiden käsittelyä myös päättäjien keskuudessa. Melko erikoisiakin väitteitä tähän keskusteluun nimittäin mahtui ja tehtiin aika pitkälle meneviä tulkintoja myöskin tämän vastalauseen tarkoituksesta ja sen muotoilusta. Tässähän todellakin esitetään lainsäädännön valmistelua ja sen käynnistämistä. Tässä ei otettu kantaa yksityiskohtiin, miten se tulisi vielä toteuttaa. On äärimmäisen tärkeätä, että kansalaisaloite on tuonut eläinten oikeudet esiin, ja toivon, että tähän asiaan palataan hallitusohjelmaneuvotteluissa. Ainakin omalta osaltani lupaan tätä tavoitetta edistää, mikäli sellaisissa keskusteluissa tulen olemaan mukana. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On myönteistä, että osoitetaan nuorille, että kannattaa kokeilla erilaisia opintovaihtoehtoja, vaikkei olisi opiskelupaikkaa saanutkaan. Korkeakouluista on kuitenkin kuulunut huolta siitä, ettei tämä kokeilussa maksettava korvaus kata opetuksen eikä ohjauksen todellisia kustannuksia. Niinpä tästä lisääntyneestä koulutuksesta valuisi kuluja korkeakoulujen maksettavaksi, ja nämä rahat ovat sitten luonnollisesti pois muusta koulutuksesta ja tutkimuksesta ja sen resursseista. Lisäksi on esitetty huolta, niin kuin täällä on aiemmin tuotu esiin, siitä, miten vapaan sivistystyön oppilaitokset pääsisivät mukaan tähän kokeiluun. Olisiko mahdollista kiiruhtaa Opin.fi-palvelun käyttöönoton laajentamista? Lisäksi olisi toki tärkeää, että koko väestön jatkuvan oppimisen edellytyksiä parannettaisiin. Näitä mahdollisuuksia tarvitsisi varmasti paljon laajempi porukka, etenkin kun aikuiskoulutustuen tilalle ei ole saatu mitään vastaavia ratkaisuja. Lisäksi toki on vielä esitetty huolta siitä, että olisi hienoa, jos muukin kuin suomen- ja ruotsinkielinen koulutustarjonta olisi tämän setelin piirissä.

Arvoisa puhemies! Omassa puheenvuorossani kylläkin nostin esiin, että nämä talouspolitiikan epäonnistumiset eivät johdu ainoastaan hallituksesta, vaan myös Hormuzinsalmesta ja Venäjän aloittamasta sodasta ja niin edespäin. Mutta sitten kun täällä on kuultu näitä myönteisiä signaaleja talouden kehityksestä, niin ne ovatkin hallituspuolueiden näkökulmasta ainoastaan hallituksen ansiota. Näin on kuultu täällä istuntosalissa. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Tässä on melkoinen ristiriita. Ei tämä ole pelkästään viestinnällinen kysymys, vaan tämä hämärtää sen talouspolitiikan toimivuuden ja arvioinnin, kun hallitus ei pysty myöntämään eikä arvioimaan, mitkä päätökset toimivat ja mitkä eivät. Tämä on oikeasti vakava paikka. Jos vain sohlataan ja sitten selitellään ja valitaan sieltä mieleiset selitykset, niin ei Suomella ole toimivia keinoja käytössä parhaalla mahdollisella tavalla. Meidän täytyy tiedostaa, että tuottavuuden kasvu on ollut todella heikkoa jo pitkään ja on aivan keskeistä investoida [Puhemies koputtaa] koulutukseen, tutkimukseen ja esimerkiksi korkeakoulutusasteen nostamiseen ilman, [Puhemies koputtaa] että korkeakoulutuksesta tehdään maksullista Suomessa.

Arvoisa puhemies! Selonteko vahvistaa sen, minkä olemme kaikki tienneet jo varsin pitkään: julkisen talouden tilanne ei korjaannu hallituksen päätöksillä. Hallituksen velkalaiva jatkaa seilaamistaan. Alijäämä ja velkaantuminen ovat enemmänkin mittareita seurauksista kuin koko talouden kestävyyden mitta. Olennaista on se, vahvistavatko päätökset talouden kestävää kasvua, työllisyyttä ja julkisen sektorin pitkän aikavälin rahoituspohjaa. Mistä hallituskauden talouspolitiikan epäonnistumiset johtuvat? Kyllä, osittain Hormuzinsalmesta, Venäjän aloittamasta sodasta, rakennusalan hiljenemisestä korkojen noustua ja suhdanteista, mutta tämä ei ole koko totuus. Katseet voi kääntää hetkeksi toiseen Pohjoismaahan Tanskaan. Tanskan valtiontalous on ollut viime vuosina poikkeuksellisen vahva. Maa on tehnyt selviä budjettiylijäämiä, ja velkasuhde on pysynyt kohtuullisen matalana. Taustalla ovat erityisesti vahva työllisyys sekä lääke- ja vientiteollisuuden kasvu. Mitä Tanska on tehnyt? Tanskassa on investoitu tutkimukseen. Se pystyy tekemään strategisia investointeja. Se panostaa koulutukseen. Suomessakin kannattaa investoida koulutukseen ja tutkimukseen, uuden korkean lisäarvon elinkeinorakenteeseen. Näin on sovittu jo viime kaudella parlamentaarisesti, ja tästä sovusta tulee pitää kiinni, jos ja kun Suomi haluaa nousta ylös tästä suosta. Mitä Orpon hallitus on tehnyt? Ensinnäkin romahduttanut suomalaisten luottamuksen ja ajanut politiikallaan ihmiset säästämään sukanvarteen. Toisekseen hallitus on perustellut lähes jokaisen leikkauksensa välttämättömyydellä. Heikoimmassa asemassa olevilta leikkaamista on kutsuttu vastuulliseksi. Hallitus on toistuvasti väittänyt, ettei oppositio ole esittänyt vaihtoehtoja, vaikka ne on pääministerille henkilökohtaisesti toimitettu. — Pääministeri ei nyt enää ole paikalla, mutta ne on hänelle toimitettu. [Juho Eerola: Se on varmaan lukemassa niitä!] Arvoisa puhemies! Onkin syytä kysyä hallitukselta: Jos hallituksen leikkauslinja oli välttämätön julkisen talouden pelastamiseksi, miksi Suomi on silti liiallisen alijäämän menettelyssä? Jos juuri näitä leikkauksia oli välttämätöntä tehdä velkasuhteen vakauttamiseksi, miksi se silti kipuaa kohti 100 prosentin rajaa? Arvoisa puhemies! Tämä selonteko kertoo ennen kaikkea hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitus sanoi tekevänsä sopeutuksia kymmenen miljardin edestä. Selonteon perusteella hallituksen menoja pienentävien sopeutustoimien vaikutus on noin 3,7 miljardia euroa vuoden 2026 tasolla. Rahaa on riittänyt tehottomiin veroalennuksiin, ja lisää on tulossa. Veroalennuksia on kohdistettu fossiilisten polttoaineiden tukemiseen ja suurituloisimmille. Valtiovarainministeriön arvio tulevan yhteisöveroalennuksen itserahoittavuudesta on pudonnut noin 40 prosenttiin, kun vielä vuosi sitten arvio oli 60 prosenttia. Hallitus lupasi 100 000 uutta työpaikkaa, tuli EU-maiden korkeimmat työttömyysluvut. Samaan aikaan hallitus siirtää jo katsetta seuraavalle vaalikaudelle ja tuleviin sopeutustarpeisiin. Hallitus väittää korjaavansa taloutta, mutta todellisuudessa se siirtää laskua eteenpäin. Tämä on selonteon ydin. Hallitus on leikannut, mutta se ei ole saanut taloutta kuntoon. Hallitus on heikentänyt perusturvaa, mutta se ei ole saanut työllisyyttä nousuun. Hallitus on kurittanut pienituloisia, opiskelijoita, työttömiä ja lapsiperheitä, mutta ei ole kääntänyt Suomen suuntaa. Talouspolitiikassa tarvitaan vaikuttavia, ei kurjistavia toimia. Arvoisa puhemies! Vihreiden vaihtoehto ei ole velkaantumisen sivuuttaminen. Julkista taloutta on vahvistettava. Velkaantumista ei voi jättää seuraavien ongelmaksi. Mutta taloutta voidaan vahvistaa toisin. Me karsisimme ympäristölle haitallisia tukia sen sijaan, että lasku kasataan aina heikoimmassa asemassa olevien ihmisten päälle. Me palauttaisimme työttömyysturvan, toimeentulotuen ja asumistuen suojaosat ja loisimme perustulomallin, jotta työn tekeminen olisi kannattavampaa. Me rakentaisimme kasvua koulutuksesta, tutkimuksesta, osaamisesta ja vihreästä siirtymästä, emme leikkaisi Suomen tulevaisuuden pohjaa alta. Me loisimme edellytyksiä uudelle työlle ja yrittäjyydelle. Kiertotalous, vihreät investoinnit, luovat alat ja pienyrittäjyys ovat juuri sitä tulevaisuuden kasvua, jota Suomen pitäisi nyt rakentaa. Ja me torjuisimme köyhyyttä, koska se on sekä inhimillisesti oikein että taloudellisesti järkevää. Suomen talous ei nouse vain leikkaamalla, vaan sillä, että tänne syntyy uutta työtä, uusia yrityksiä ja uusia ratkaisuja. Arvoisa puhemies! Talous on väline. Sen tehtävä on turvata lasten mahdollisuudet, luonnon elinvoima ja tulevien sukupolvien oikeus parempaan tulevaisuuteen. Vihreät eivät hyväksy hallituksen tehotonta linjaa, jossa talouden korjaamisen nimissä tehdään päätöksiä, jotka siirtävät laskua eteenpäin ja lopulta tulevien sukupolvien maksettavaksi. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin täällä huomauttaa moneen puheenvuoroon, joissa on tehty aika pitkälle meneviä, villejä ja epätosia tulkintoja myöskin tästä käsittelystä, että tässähän on esitetty, että ihan tällaisessa muodossa kansalaisaloitetta ei toteutettaisi, vaan käynnistettäisiin lainsäädäntöuudistus, joka pyrkisi turvaamaan eläinten oikeudet perustuslaissa. Sehän on tämän vastalauseen sisältö. Siksi kuulostaa ehkä vähän tarkoitushakuiselta — tai sitten ei ole kenties luettu tätä vastalausetta ja sitä, mitä tässä esitetään — että tuodaan tänne tällaisia väitteitä kuin että hyväksytään, että koirat voivat purra vauvoja, niin kuin tässä kuultiin jopa tämäntyyppisiä lausuntoja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalta. En tiedä, mistä tällainen käsitys ja keskustelu on syntynyt, kun todellakin tässä esitetään, että käynnistetään lainsäädäntö, jonka myötä tuodaan eläinten perusoikeudet perustuslakiin.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin kannatan edustaja Diarran tekemää esitystä. Täällä on tuotu esiin, että puolueiden arvoissa ja tavoitteissa on eroja, ja näin todellakin on tämänkin keskustelun perusteella. On mielestäni arvokasta, että kansalaisaloite nostaa selvästi monille puolueille vaikean kysymyksen esiin. Kiitän kaikkia allekirjoittaneita ja niitä ihmisiä, jotka ovat tehneet erittäin kovaa työtä tämän kansalaisaloitteen eteen. Vaikka nyt täällä kuullaan puheenvuoroja, joiden mukaan tämä aloite on täysin käsittämätön ja vääränlainen, niin kaikki uudet asiat usein kohtaavat tällaista kritiikkiä. Olen vakuuttunut siitä, että tämän aloitteen tekeminen ja käsittely myös vievät eteenpäin eläinten hyvinvointia ja tämän aihealueen ymmärrystä tavalla tai toisella, vaikka valitettavasti näyttää siltä, että tämä vastalause ei saa eduskunnan enemmistön kannatusta. Täällä on tuotu esiin, että eläimiä kohdellaan jo hyvin ja että kaikki puolueet kannattavat eläinten hyvinvointia, mutta kyllähän nämä lausumat sitten punnitaan silloin, kun on eläinten hyvinvointia käsittelevää lainsäädäntöä käsittelyssä. Tiedämme oikein hyvin, että kaikilla puolueilla ei ole ollut samanlaisia tavoitteita ja että eläinten hyvinvointi joutuu aivan liian usein väistymään muun muassa taloudellisen tehokkuuden edellä ja vieläpä varmasti sen tyyppisen taloudellisen toiminnan, joka nyt ei tätä Suomen taloutta ja tuottavuutta kyllä tule pelastamaan, vaan valitettavasti kyse on aivan toisenlaisen toiminnasta. Se, että meillä on yhä enemmän tutkimustietoa eläimistä ja eläimille lajityypillisestä käytöksestä, mielestäni myös velvoittaa päivittämään lainsäädäntöä. Täällä salissa esitettiin myös, kuka voisi puhua eläinten puolesta, ja pidettiin tätäkin ehdotusta, joka on osana tätä kansalaisaloitetta, aivan käsittämättömänä. Mutta kyllähän me tiedetään, että meillä on myös ympäristöjärjestöjä, jotka puhuvat luonnon puolesta. Tämä on aivan keskeistä myös täällä talossa, että meillä on järjestöjä, kansalaisjärjestöjä ja ympäristöjärjestöjä, joilla on mahdollisuudet edistää ympäristön asiaa ja ottaa kantaa meidän lainsäädäntöhankkeisiin. Se on äärimmäisen tärkeätä. Yksittäisillä ihmisillä ei ole resursseja tehdä laajaa lainsäädännön arviointia ja kirjoittaa tänne kannanottoja. Onneksi näitä järjestöjä on. Se, että ehdotetaan, että myös eläinten puolesta puhuvilla järjestöillä olisi vahvempi mandaatti tehdä sitä tehtävää, on täysin ymmärrettävä ja hyvä tavoite, jonka pitäisi toteutua. Täällä on tosiaan myöskin tuotu esiin, että tuotantoeläimillä nyt Suomessa aina olisi hyvät olot. Tiedämme, että näin ei ole. Siksi on minusta erikoista, että tällaisia väitteitä täällä kuullaan, mutta selvästi asiaan liittyy hyvin monia erilaisia näkemyksiä. Kiitän vielä kansalaisaloitteen tekijöitä ja sitä tukeneita kertaalleen. Toivottavasti asian käsittely jatkuu seuraavissa hallitusohjelmaneuvotteluissa, joissa toivottavasti — mikäli se vihreistä on kiinni — myös eläinten asia on esillä. — Kiitos.