Harjanne Atte

Arvoisa puhemies! Kiitos vielä tämän Laki särmään -aloitteen valmistelijoille, tekijöille ja allekirjoittajille. Pidän erittäin tervetulleena ja hyvänä asiana, että tämä on tänne meidän käsittelyyn nostettu kansalaisaloitteen kautta. Kiitos myös puolustusvaliokunnan puheenjohtajalle tuosta alkuesittelystä ja kollegoille varsin asiallisesta keskustelusta tänään täällä tähän liittyen sekä tietysti puolustusvaliokunnalle ja ulkoasiainvaliokunnalle huolellisesta asian käsittelystä ja mietinnöstä ja lausunnoista. Kuten tuossa debatissa aikaisemmin nostin esiin, tätä voi katsoa tosiaan tämän arvopohjaisen realismin kautta, joka nyt on tämä sanapari, jonka kautta me meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa teemme. Minä itse ajattelen sitä niin, että se kuvaa sitä, että me tunnistetaan ne meille tärkeät arvot, pyritään toimimaan niiden mukaisesti ja muuttamaan maailmaan niiden mukaisesti, ja sitten toisaalta se realismipuoli siinä taas ottaa huomioon, että se ei aina ole ihan helppoa ja vaatii usein vaikeata tasapainoilua suhteessa vaikkapa meidän oman kansallisen turvallisuuden varmistamiseen. Tosiaan tämän arvopohjan näkökulmasta on selvää, että en ainakaan itse haluaisi, että me rahoitamme puolustusmateriaalihankinnoillamme yhtäkään sellaista hallintoa tai tahoa, joka ei kunnioita tai suoraan sanottuna röyhkeästi rikkoo kansainvälistä oikeutta tai toteuttaa ihmisoikeusrikkomuksia eikä toimi meidän arvojemme mukaisesti. Sitten taas realismia on se, että valitettavasti tämä ei tässä maailmassa onnistu ihan hetkessä, se ottaa aikansa. On totta, että meillä on vähintäänkin ongelmallisia riippuvuuksien hankintoja jo tehtynä ja putkessa ja niihin liittyy riskejä. Minusta on tärkeää realistisesti myös huomioida se, että meillä ei ole tässä tilanteessa varaa vaarantaa meidän puolustuskykyä, puolustuksen suorituskykyä, lainkaan. Siitä täytyy pitää todella hyvää huolta tilanteessa, jossa Venäjä muodostaa sellaisen uhkan kuin se nyt muodostaa. Mutta realismia on myös aidosti tunnistaa, että meillä on haastavia riippuvuuksia. Me ollaan ehkä, jos katsoo taaksepäin, tietyllä tavalla turhan sotilasteknisesti tai sinisilmäisesti katsottu tätä hankintojen palettia, ja on päässyt muodostumaan tilanne, jossa me ollaan itse asiassa muutamista maista hyvinkin riippuvaisia, ja näiden maiden hallinnot tällä hetkellä eivät ainakaan toteuta ihan sellaista politiikkaa, joka vastaa meidän intressejämme. Tämä aloite ei ole kohdistettu mihinkään tiettyyn valtioon, ei tietenkään pidäkään. Se on hyvä asia. Se on hyvä asia myös sen takia, minkä puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Autto totesi, että hankintojen elinkaaret voivat olla kymmeniä vuosia, tyypillisesti ovatkin, ja maiden hallinnon tilanteet voivat muuttua aika paljon siinä matkan varrella. Eli näiden päätösten tekeminen ei ole päivänpolitiikkaa, mutta niiden täytyy olla hyvin punnittuja ja harkittuja. Tällä hetkellä esimerkiksi Yhdysvallat on meidän tärkeä liittolaisemme mutta priorisoi asemateriaalissa omaa sotaansa Lähi-idässä Euroopan tarpeiden yli. Tämä on hyvä tunnistaa, ja se on tietysti meille aika haastava tilanne. Israelin ihmisoikeusrikkomuksista ja karmeuksista Palestiinalaisalueella jo nostettiinkin huomioita. Sen lisäksi huomauttaisin, että Israel aikanaan nihkeili panssarintorjuntaohjusten toimittamisessa Ukrainaan, käsittääkseni sen takia, että heillä on ihan oma Venäjä-suhteensa ja he katsovat omien intressiensä kautta. Israel on myös sotilaallisesti painostanut ja häiriköinyt UNIFIL-rauhanturvaoperaatiota, jossa on suomalaisia sotilaita palvelemassa. Israel oli hyvin aloitteellinen käynnistämään sen sodan, jota nyt Iranissa käydään ja joka uhkaa vetää meidän talouden jonkun pienenkin orastavan hyvän uutisen täyteen ränniin ja aiheuttaa energia- ja hyödykekriisin maailmalla. Nämä eivät varmaan ole meidän intressien mukaista toimintaa, ja tämä on hyvä minusta rehellisesti tunnistaa. Sen takia erityisesti kiitän tätä aloitetta ja tämän minusta saamaa huolellista käsittelyä, että näistä asioista nyt puhutaan ja nämä tiedostetaan ja oikeasti mietitään, miten punnitaan niitä riskejä ja tehdään sellaisia kestäviä hankintoja paitsi sen arvopohjan näkökulmasta myös sen realismin näkökulmasta huoltovarmuuden, maariskien kannalta. Toivon, että tässä tällä keskustelulla tätä kiritetään jo osallaan. Arvoisa puhemies! Minusta puolustusvaliokunnan mietinnössä ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa nostetaan aivan oikeita huomioita esiin monin osin, ja kun olen itse niihin tutustunut ja keskustellut sitten valiokunnan ihmisten kanssa, niin ajattelen, että tämän kansalaisaloitteen hyväksyminen sellaisenaan ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista. Mutta olisi paikallaan antaa se poliittinen signaali, että tätä tarvitaan, että tässä on vielä skarppaamisen paikka, vaikka tämä kysymys tiedostetaan nyt enemmän kuin aikaisemmin, siitä kiitos osaltaan tosiaan tämän aloitteen tekijöille. Tästä syystä teen vastalauseen 2 mukaiset kolme lausumaehdotusta eli nämä edustaja Holopaisen jättämän vastalauseen lausumaehdotukset.

Arvoisa puhemies! Kiitos kollegoille ja ministerille hyvistä puheenvuoroista. Täällä on jo todettukin, että esitys on sinänsä — nähdäkseni — perusteltu ja siinä selkeytetään tiettyjä asioita. Meillähän on periaatteessa aika hyvin toimiva huoltovarmuuden malli verrattuna useisiin muihin maihin, mutta meillä on semmoinen sisäinen ongelma, että me ollaan edelleen suurelta osin tuontifossiilienergian varassa. Liikennejärjestelmä käyttää hyvin pitkälti fossiilista energiaa, meidän maatalous käyttää sitä, myös fossiilisia lannoitteita eli käytännössä maakaasusta tehtyä lannoitetta. Sen lisäksi myös meidän eläintuotannossa ollaan valkuaisaineiden osalta tuonnin varassa. Myös meidän energiajärjestelmässä tässä huoltovarmuudessa, siinä varavoimapuolella, on paljon riippuvuutta fossiilienergiasta. Meidän sotilaallinen maanpuolustus on hyvin riippuvainen fossiilienergiasta. Tämä ei tietysti muutu päivässä, eikä se muutu viikossa, mutta jokaiselle uutisia nyt lukevalle pitäisi olla selvää, että sen täytyy muuttua. Meillä on Iranissa sota, joka aiheuttaa valtavan energiašokin globaalisti, ja me kärsitään siitä. Eihän me olla silloin huoltovarmoja, jos me ei kestetä tämäntyyppistä kriisiä pidemmän päälle. Se kriisi voisi olla lähempänä, ja se voisi olla pahempi. Tähän liittyy nähdäkseni se haaste, jota tämä esitys ei taklaa mutta johon pitäisi kiireesti ryhtyä valmistelemaan seuraavia esityksiä, että miten ikään kuin rahoitetaan tällaista siirtymää syvän huoltovarmuuden turvaamiseen. Meillä on tietysti kautta linjan politiikkaa, jolla pitää vähentää fossiilienergian riippuvuutta, päästöjen hinnoittelua, korvaavien ratkaisujen tukea, kaikkea muuta tätä, mutta myös tällä huoltovarmuuspuolella olisi ehkä tarve luoda jonkunlainen rahastomekanismi, koska nythän me kerätään ikään kuin rahaa siihen, että ylläpidetään tämän nykyisen talouden, joka on hyvin fossiilienergiariippuvainen, tavallaan tiettyä kriisinsietokykyä ja huoltovarmuutta, joka on luonteeltaan lopulta väliaikaista. Siihen se rahoitusjärjestelmä on nyt sitten räätälöity, ja nyt sitä vähän sitten kehitetään edelleen, niin että voisi miettiä ehkä jonkintyyppistä tämmöistä huoltovarmuussiirtymän rahoitusinstrumenttia, joka voisi myös olla tässä mukana. Yksi käyttökohde, hyvin ilmeinen, olisi esimerkiksi se, mitä olen joskus aikaisemminkin esittänyt, että me ruvettaisiin täyttämään meidän huoltovarmuusvarastoja synteettisillä polttoaineilla asteittain, mikä loisi tällaista teollisen mittakaavan kysyntää, siis puhtaasta vedystä jalostetuille hiilivedyille sekä itse asiassa ammoniakillekin, miksei. Mutta tämä ei tietysti synny ilman jotain rahoitusmekanismia. Eli jonkunlainen tällainen järjestely olisi ehkä paikallaan rakentaa, joku tapa, jolla ajettaisiin sisään tätä syvää fossiiliriippuumatonta huoltovarmuutta. Minä näen, että siinä pystyttäisiin samaan aikaan sitten laajemmin tätä energiasiirtymää edesauttamaan ja saamaan kyllä myös investointeja tähän maahan. Toivon, että tähän ajatukseen tartutaan. Sen lisäksi nostinkin jo esiin tuon valkuaisaineomavaraisuuden. Luonnonvarakeskus taisi käsittääkseni Huoltovarmuuskeskuksen tilauksesta tehdäkin hiljattain raportin, jossa todettiin, että kasvinviljelyä lisäämällä Suomessa voidaan huomattavasti parantaa tätä omavaraisuutta — tärkeä pointti sekin. Sitten kolmantena vielä nostan tällaisen huomion, että — tämä on pienempi verrattuna näihin aika eksistentiaalisiin kysymyksiin — onhan tämä meidän huoltovarmuusosaaminen vientituote. Eli sille on hirveästi kiinnostusta ympäri maailmaa tällä hetkellä, miten me ollaan varauduttu, miten meidän kokonaisturvallisuuden malli toimii ja miten toimii tämä huoltovarmuusjärjestelmä, jossa yksityinen ja julkinen sektori ja julkisen sektorin eri osat pelaavat yhteen. Minusta kannattaisi miettiä, että meillä on myös toimiva rakenne, jolla me voidaan siis tätä myydä, mutta se on tietysti pieni osa. Olennainen juttu on se, että meillä oma varautuminen ja huoltovarmuus ovat kunnossa. Mutta toivoisin, että katsottaisiin myös sitä pidempää perspektiiviä, tätä syvää siirtymää pois tuontifossiilienergiariippuvuudesta, joka tällä hetkellä käy meille todella kalliiksi, ja huonolta näyttää, eli näyttää, että käy kohta vielä kalliimmaksi.

Kiitos, puheenjohtaja! Toisin kuin edustaja Lyly, minä olen ollut töissä hiilivoimalassa, ja en kannata sitä lisää. — Kommentoin edustaja Zyskowiczin ja edustaja Hoskosen puheita ehkä sen verran vielä, että tarkennan siis, että meillä erityisesti tietysti hattua pitää nostaa kaikille insinööreille, tutkijoille ja yrityksille, jotka ovat oikeasti rakentaneet, tehneet ja operoineet sitä ydinvoimaa, mutta totean, että viime vuosina olen kyllä tehnyt aika paljon sen eteen sekä täällä kotimaassa mutta erityisesti myös kansainvälisesti, että nämä asenteet muuttuisivat, ja onneksi pieneltä osaltaan tuntuu, että se kantaa jossain määrin hedelmääkin, ja aina yhteistyössä muun muassa oman puolueenne kollegoiden kanssa. Joka puolueesta varmasti löytyy erilaista ajattelua tähän liittyen, ja esimerkiksi edustaja Zyskowiczin puolueessa on europarlamentaarikko, joka vastustaa kovasti ydinvoimaa, ja edustaja Hoskosen puolueen vanha puheenjohtaja, pääministeri, oli aikanaan upottamassa ydinvoimaa 90-luvulla aika tehokkaasti. Eli minä katsoisin eteenpäin ja miettisin, miten tässä ajassa tehdään hyvää energiapolitiikkaa, joka on huoltovarmaa, päästötöntä ja ekologista, ja siihen kuuluu ydinvoima ja siihen kuuluvat uusiutuvat, mutta ennen kaikkea ohjaavana mekanismina siihen kuuluu se hiilen hinnoittelu. Sen takia on hirveän tärkeää, että se toimii Euroopan sisälle ja rajojen ulkopuolelle, ja sen takia on hyvä, että tämä esitys on täällä.

Kiitos, arvoisa puhemies! Vastaan tähän edustaja Zyskowiczin välihuutoon ydinvoimasta, että missään vihreiden puolueiden ohjelmissa ei nykyään ole mitään ydinvoimavastaisia kantoja. Itse asiassa päinvastoin: tiedetään myös meidän äänestäjistä, kuten muidenkin puolueiden äänestäjistä, että enemmistö suhtautuu positiivisesti ydinvoimaan. Tämä on ihan hyvä päivittää. Meillä itse asiassa päivitetään puolueohjelmaa paraikaa, eli jos edustaja Zyskowicz on kovin huolissaan siitä, että me olemme väärässä tässä asiassa, niin voitte esittää kommentteja siihen, jos pitäisi muuttaa linjaa. [Puhuja naurahtaa] Ehkä haastaisin myös kuulemaan, onko joku edustaja tehnyt enemmän ydinvoiman eteen viimeisten vuosien aikana kuin minä, joka olen aika paljon tässä koettanut sen asian eteen tehdä. Toivoisin, että nämä näkemykset, joita huudellaan sieltä väliin, olisivat ajantasaisia.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Saastuttaja maksaa -periaate on ehkä tärkein periaate ympäristöpolitiikassa, eli kun aiheutetaan joku haitta luonnolle, niin siitä joudutaan maksamaan, mikä sitten johtaa siihen, että sitä asiaa tehdään vähemmän ja toisaalta kerätään sitten varoja niiden asioiden korjaamiseen. Hiilen hinnoittelu on yksi parhaiten tässä onnistuneista esimerkeistä, eli eurooppalainen päästökauppa on erinomaisesti ajanut päästöintensiteettiä eurooppalaisessa taloudessa alas siellä, missä se on ollut voimassa. Ongelma on tietysti se, että se ei ole ollut voimassa joillakin sektoreilla. Esimerkiksi laajassa osassa Eurooppaa lämmitys on ollut sen ulkopuolella, ja sielläpä sitten kaasulla on töyhötetty menemään, ja nyt olemme sitten kollektiivisessa liemessä, vaikka Suomessa asia on hoidettu paremmin, koska se on ollut päästökaupan piirissä meillä, siis kaukolämmityksen kautta, ja sähköntuotanto tietysti myös. No, on hirveän tärkeätä, että se hinnoittelu olisi mahdollisimman globaalia, ja hiilitullijärjestelmä, CBAM, on tässä todella tärkeä. Se on hyvä, että se saatiin jo ajat sitten käyttöön, tai ei nyt ajat sitten mutta jokin aika sitten käyttöön, ja sen toiminnan täytyy olla sujuvaa ja kattavaa. Olennaista siinä on minusta se, että se maali on nimenomaan siinä, että tätä hiilen hinnoittelua viedään muuallekin maailmaan. Tästä on jo esimerkkejä, tämä siis toimii. Muuallakin on hiilen päästökauppatyyppisiä tai hiilimaksumalleja, jotka sitten integroituvat tähän mahdollisimman hyvin, ja se on olennaista. Maalina pitäisi olla tavallaan tällainen globaali ilmastoklubi, jonka sisällä hiilen hinnoittelu on mahdollisimman yhdenmukaista ja jossa voitaisiin kerätä sitten varoja toisaalta myös ilmastokriiseihin sopeutumiseen ja niihin varautumiseen, joissa taas köyhillä mailla on aika vaikea paikka, kun sinne usein iskevät ne ilmastonmuutoksen vaikutukset kaikista pahiten, mutta heillä on heikoimmat edellytykset siihen sopeutua. Minusta on olennaista, että tämä ilmastoklubiajattelu ohjaa tätä eurooppalaistakin politiikkaa tässä, ja sitä kohti mennään. Ministereiltä olisin vielä kysynyt viimeiset terveiset: kun päästökauppa on todella erinomainen ja Suomelle strategisen tärkeä mekanismi, niin onko vielä horisontissa huolia siitä, että sitä lähdetään typerästi nyt vesittämään?

Arvoisa puhemies! Olen odottanut tätä päivää pitkään. Syksyllä 2017 teimme Petrus Pennasen ja edustaja Kalevan kanssa käsittääkseni Suomen ensimmäisen virallisen poliittisen aloitteen pienydinvoimaan liittyen helsinkiläisinä kaupunginvaltuutettuina. Toki jo 80-luvulla tällaista teknologiaa Helsinkiin sovitettiin, mutta silloin jäi tekemättä. Vuonna 2019 jätimme edustaja Vestmanin kanssa toimenpidealoitteen ydinenergialain päivittämiseksi erityisesti huomioimaan paremmin modulaarisen pienydinvoiman mahdollisuudet. Lain valmistelu alkoikin sitten viime hallituskaudella, ja nyt se on täällä vihdoin meillä käsiteltävänä tämän hallituksen viimeistelemänä. Haluan kiittää siitä paitsi valmistelijoita ja kollegoita myös asian parissa työskennelleitä tutkijoita, asiantuntijoita ja yrityksiä sekä asian puolesta ääntä pitäneitä aktiiveja ja järjestöjä, sellaisia kuin Suomen Ekomodernistit, joka kulkee nykyään nimellä WePlanet Suomi, ja Viite eli Tieteen ja teknologian vihreät — kiitos teille. Arvoisa puhemies! Fossiilienergiasta on päästävä irti. Se on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja luontokadon pysäyttämiseksi. Se on välttämätöntä talouden vahvistamiseksi ja huoltovarmuuden turvaamiseksi. Tämä on selvää, luki uutisia tai lehteä sitten tiedesivujen tai maailmanpolitiikan sivujen kohdalta. Se ei valitettavasti onnistu yksin uusiutuvilla. Tuuli ja aurinko ovat erinomaisia tapoja tuottaa energiaa, mutta niiden haasteena on heikko energiatiheys ja siitä seuraava suuri raaka-aineiden ja maa-alan tarve suhteessa tuotettuun energiaan sekä tuotannon vaihtelevuus. Virtavesiekosysteemimme eivät kestä enää lisää vesivoimaa, ja käytämme jo nyt enemmän bioenergiaa kuin luonto kestää. Ydinvoima on siksi ratkaisevan tärkeä työkalu. Se ei tuota päästöjä, se on todella energiatiheää, ja se on turvallista, kun se tehdään vastuullisesti. Sillä voi lisäksi tuottaa sekä sähköä että korkeita lämpötiloja, ja molempia tarvitaan. Ydinvoiman haasteena on ollut hinta ja hitaus. Ne eivät kuitenkaan ole seurausta luonnonlaeista vaan politiikasta ja projektinhallinnasta. Juuri siksi tätä ydinenergialain uudistusta tarvitaan: mahdollistamaan ydinvoiman entistä sujuvampi ja modulaarinen rakentaminen sekä uudet käyttökohteet. Uusista käyttökohteista kaukolämpö on erityisen kiinnostava. Ydinkaukolämpö mahdollistaa laaja-alaisesta polttamisesta luopumisen kokonaan suurissa kaukolämpöverkoissa. Se on erittäin lupaava keino edetä ekologisesti kestävään, päästöttömään ja huoltovarmaan lämmitykseen. Arvoisa puhemies! Tämän esityksen myötä Suomi saa modernin ydinenergialainsäädännön, joka vahvistaa rooliamme ydinvoiman edelläkävijänä. Suomessa on ydinvoimaosaamista uusista teknologioista rakentamiseen, turvallisuuteen ja jätehuoltoon, ja ydinvoimalla on vankka kannatus kansan ja puolueiden parissa. Ydinvoimaosaamista tulisikin viedä maailmalle määrätietoisemmin ja järjestelmällisemmin ja valtion ottaa siinä roolia ovien avaajana. Ydinvoima on ala, jossa valtion rooli on uskottavuuden, markkinoille pääsyn ja rahoituskanavien avaajana keskeinen. Globaalisti päästöttömän energian tarve on valtava, kun fossiiliset polttoaineet on korvattava päästöttömillä samalla, kun väestö vielä kasvaa ja nousee köyhyydestä. Tässä savotassa Suomi voi siis auttaa. Osaamisen viennin ohella voisimme myös auttaa suoraan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksessa. Suomessa on loppusijoituksille suotuisa geologia, ja maailman ensimmäinen loppusijoituslaitos aloittaa pian toimintansa Olkiluodon Onkalossa. Osaamista on. Ydinjätteen tuonti ja vienti on kielletty nykyisessä ydinenergialaissa, eikä hallituksen esitys tuo asiaan periaatteellista muutosta. Itse olen tässä samoilla linjoilla edustaja Sammallahden kanssa. Minusta sitä tulisi vielä harkita. Muualla syntyneen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus Suomessa olisi konkreettinen ympäristötoimien mahdollisuus tehdä sekä tiliä että hyvää. Kiinnostuneita ja maksukykyisiä asiakkaita voisi hyvinkin olla. Halvaksi kaatopaikaksi ei tietenkään pidä ruveta, ja toiminnalla on oltava paikallinen hyväksyntä. Mutta toivon, että talousvaliokunta punnitsee tätäkin kysymystä vielä käsitellessään esitystä. Arvoisa puhemies! Puhdas energia on avain kestävään tulevaisuuteen. Uusi ydinenergialaki on tervetullut askel kohti fossiilitonta, ekologisesti kestävää energiataloutta. Kannatan lämpimästi tämän esityksen hyväksymistä ja odotan mielenkiinnolla talousvaliokunnan huolellista käsittelyä ja mietintöä.

Arvoisa puhemies! Kiitos suuren valiokunnan puheenjohtajalle tästä aloituksesta. — Kolme pointtia tähän keskusteluun: Ensin tämä rahoituskehys: No, me ajatellaan varmaan, että EU:n pitää olla kilpailukykyinen, geoekonominen ja geopoliittinen peluri. No, EU:n budjetti verrattuna Yhdysvaltojen liittovaltion budjettiin on ihan murusia, Kiina pystyy myös tekemään ihan toisella tavalla, ja kun täällä sanotaan, että EU panostaa siihen ja panostaa tähän ja panostaa tuohon, niin pidän erikoisena, että me erikseen halutaan pitää tavoitteena, että se EU:n budjetti ei saa kasvaa, kun meidän pitäisi miettiä, miten EU:lle otetaan se rooli, ja se on sitten työnjakoa ikään kuin kansallisten varojen käytön kanssa. Ei sen tarvitse tarkoittaa, että kaikki maksavat enemmän veroja. No, muut pointit: Paljon haukutaan EU-sääntelyä, usein ihan syystäkin, mutta ne isoimmat sisämarkkinoiden esteet ovat kansallista sääntelyä. Siihen puuttuminen on hirveän tärkeätä, ja se, kuka siihen voi puuttua, on Euroopan unioni. Eli sen pitää olla todella tärkeä vaikuttamisen kohde, että näitä kansallisia sisämarkkinoiden esteitä puretaan. Kolmantena nostan vielä sen, että siihen liittyvät myös yritystuet markkinan sisällä. Ne ovat yksi syy, miksi meille ei tule niin paljon investointeja kuin pitäisi, vaikka meillä on tämä puhdas energiakin täällä etuna. [Välihuutoja] Jos muut voivat syytää likaisempaa ja kalliimpaa energiaa käyttäville yrityksille tukia, [Puhemies koputtaa] niin se heikentää sitä luonnollista kilpailuasetelmaa, mikä meillä on. Eli tätä pitää korjata.

Kiitos, arvoisa puhemies! Ajattelin nyt sanoa tähän biokaasuun muutaman sanan. Itse asiassa jo tuossa edellisessä keskustelussa toivoin tähän puheenvuoroa, mutta aika silloin riensi. Minä kannatan biokaasun käytön lisäämistä ja sen tuotannon potentiaalin hyödyntämistä nykyistä laajemmin. Samalla totean, että Suomen kokonaisenergiankulutus on noin 360 terawattituntia ja liikenteen on muistaakseni joku 45—50 terawattituntia tästä potista. Suomessa käytetään kaasua jotain 10 ja 15 terawattitunnin väliltä, nyt. Biokaasuvisio 2030 eli alan toimijoiden visio, paljonko biokaasua voisi tuottaa, on 4 terawattituntia. Teknis-taloudellinen potentiaali, joka on arvioitu joku vuosi sitten, on 10 terawattituntia. Eli on hyvä havaita, että biokaasu ei riitä edes liikenteen kattamisessa kuin pieneen murto-osaan, ja kun sille olisi varmaan muutakin käyttöä, niin ehkä peräänkuulutan, että paitsi että biokaasua tuetaan, niin myös mietitään, missä se on sitten tehokkaimmassa käytössä. Varmaan käytännössä tässä hetkessä itse asiassa nimenomaan tässä kaasun käytössä — se, että meillä olisi kotimaisia huoltovarmuusratkaisuja tuontikaasulle, on varmaan hyvä asia, ja joku muu miettii tämän varmasti minua paremmin — on minusta hyvä pitää se suhteellisuudentaju, eli että se on hyvä asia, mutta sitä ei millään riitä kuin pieneen osaan energiantarpeesta, eikä se itse asiassa kaikkeen nykyiseen kaasunkäyttöönkään tässä meidän taloudessa nähtävästi tule riittämään.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä ja äskeisestä energia- ja ilmastopoliittisesta keskustelusta. Minulla ei ole suoraan tähän ehdotukseen liittyen sinänsä huomautettavaa, mutta nostaisin esille kysymyksen tästä meidän huoltovarmuuden tilasta ja tulevaisuudesta energian osalta vähän laajemmin. Eli meillähän nyt syystäkin käytännössä velvoitevarastoidaan fossiilienergiaa, ja sitten samaan aikaan me tiedetään, että siitä pitäisi päästä irti. Minun käsittääkseni tämä nykyinen järjestelmä tavallaan aika lailla hyvin toimii tähän tilanteeseen, että se pyörii sillä, että meillä pysyvät tietyt velvoitevarastot ja muut, mutta sen pitäisi myös tukea sitä siirtymää pois siitä fossiilienergiasta ja sitä kautta syvään huoltovarmuuteen, jolloin me ei oltaisi ylipäänsä riippuvaisia tuontifossiilienergiasta. Olen itse esittänyt tällaista mallia, jossa joitakin näistä velvoitevarastoista täytettäisiin synteettisillä polttoaineilla ja luotaisiin sillä myös kysyntää tälle teollisuudelle ja mainituille teknisille nieluille, itse asiassa, tätä kautta. Se on selvää, että se vaatii rahoitusta jollain tavalla tehdä tällaista, ja ehkä siihen liittyen pitäisin mielen auki esimerkiksi huoltovarmuusmaksujen määrittelyyn niin, että siellä olisi joku tällainen siirtymään allokoitu ikään kuin huoltovarmuusmaksun osuus myös. Nythän meillä on vähän haaste — viime viikolla oli käsittelyssä tämä toinen HE täällä — liittyen siihen, että itse sähköstä tavallaan peritään sitä, vaikka meidän pitäisi edistää sitä sähköistämistä ja näin. Tämä on aika kompleksinen juttu, mutta kiinnostaisi kuulla, jos ministerillä on ajatuksia, miten tätä meidän sinänsä hyvään huoltovarmuuskoneistoon ja mekanismeihin lisättäisiin ja niitä täydennettäisiin tavoilla, jotka tukisivat tämmöistä syvää huoltovarmuutta ja irtautumista fossiilienergiasta laajemminkin, jotta me tavallaan osutaan tässä liikkuvaan maaliin, että samalla kun putsataan meidän energiajärjestelmää, niin huolehditaan tietysti jatkuvasta huoltovarmuudesta ja lopulta siis huomattavasti parannetaan sitä.

Arvoisa puhemies! Energia on koko yhteiskunnan perusta ja äärimmäisen tärkeä kysymys, ja ilmastonmuutos puolestaan eksistentiaalinen kysymys tällä hetkellä. Puhutaan siis todella tärkeästä asiakirjasta, ja poimin sieltä tällaisen lauseen: ”tavoitteisiin pyritään mahdollisimman kustannustehokkaalla, vaikuttavalla ja teknistaloudellisesti kestävällä tavalla”. Tämä hämmentää minua sen takia, että minusta tässä ei pyritä niihin tavoitteisiin, ja kun täällä on todella paljon kustannustehottomia toimia, huonosti vaikuttavia ja teknistaloudellisesti kyseenalaisia, paljon epävarmuuksia, niin olisin kysynyt: Mitä tämä lause ministerille tarkoittaa, ja arvioidaanko tätä? Vai onko eduskunnan tehtävä arvioida tätä selontekoa suhteessa näihin lupauksiin? Yhteen tavoitteeseen, piippujen tulppaamiseen, palaan vielä. Puhutaan siis siitä, että hallituksen tavoite olisi, että yhdeksän vuoden päästä ei olisi teollisia hiilioksidipäästölähteitä enää. On 90 miljoonan investointitukia, vähän sekavaa heittelyä, että onko se nyt hiilensidontaa vai hyödyntämistä vai mitä se on, ja näin. Haluaisin kuulla, miten tämä temppu tehdään, kun se on tässä luvattu tehdä.

Arvoisa puhemies! Arvon kollegat, mikä on strategia? Strategia on suunnitelma siitä, miten johonkin pitkän aikavälin tavoitteeseen päästään. Kansallisen energia- ja ilmastostrategian pitäisi siis kaiketi kuvata sitä, miten asetettuihin energia- ja ilmastotavoitteisiin päästään. Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on ilmastolain mukainen hiilineutraali Suomi 2035. Tästä näkökulmasta tämä on ihmeellinen paperi. Se nimittäin kuvaa, miten hallitus ei aio tehdä Suomesta hiilineutraalia aikataulussa. Jos yrityksen toimitusjohtaja esittelisi hallitukselleen strategian, joka ei edes yritä täyttää tavoitteitaan, toimitusjohtaja passitettaisiin joko valmistelemaan uusi strategia tai etsimään uusia töitä. Tässä on tietysti kyse paljon vakavammasta asiasta. Ilmastolain mukaan ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän tavoitteena on osaltaan varmistaa — varmistaa — että Suomi saavuttaa hiilineutraaliustavoitteen vuonna 2035. On kyseenalaista, noudattaako tämä strategia Suomen lakia. Arvoisa puhemies! Päästöjä ei tietenkään pidä vähentää ja nieluja vahvistaa vain siksi, että laki sanoo niin. Niin on tehtävä, koska se on välttämätöntä, oikein ja paljon, paljon parempi vaihtoehto kuin kärsiä etenevän ilmastonmuutoksen seurauksista. Suomi ei tietenkään voi koko maailman puolesta tätä savottaa hoitaa. Vastuumme voimme kuitenkin kantaa. Kuten puhemies Halla-aho valtiopäivien avajaisissa muistutti, Suomi tuottaa globaalia väestöosuuttaan enemmän päästöjä. Jos vielä huomioidaan kulutuksemme muualla aiheuttamat päästöt ja historialliset päästöt, kuva on entistä selkeämpi: emme hoida vielä tonttiamme. On siis tehtävä enemmän. Onneksi se on myös mahdollisuus. Suomen elinkeinoelämän viesti on harvinaisen selkeä. Käynnissä on vihreän siirtymän investointiaalto. Suomi on jo päässyt siitä osaksi, ja meillä on kaikki mahdollisuudet hyötyä tilanteesta vielä paljon enemmänkin. Johdonmukainen, ennakoitava ilmastopolitiikka tuo yrityksille varmuutta jatkuvuudesta. Tätä ei pidä tyriä, eikä mahdollisuuksien ikkuna ole välttämättä kauan auki. Haparointi sen suhteen, onko hallitus sitoutunut ilmastolakiin vai ei, on investoinneille myrkkyä. Fossiilienergiasta irtautuminen on tietysti myös turvallisuus- ja huoltovarmuuskysymys. Taloutemme on yhä aivan liian riippuvainen tuontifossiilipolttoaineista. Kannattaa muistaa sekin, että joka ikinen maailmassa ostettu barreli öljyä kartuttaa loppujen lopuksi myös Putinin sotakassaa, sillä kokonaiskysyntä määrittää lopulta maailmanmarkkinahinnan. Siksi on käsittämätöntä, että hallitus hidastelee — ottaa jopa taka-askelia — fossiilienergiasta irtautumisessa. Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen tilannekuva on synkkä. Viimeiset 11 vuotta ovat olleet kuumimmat 11 vuotta. Maapallon ilmasto on paraikaa siirtymässä ihmiskunnan historialle vieraaseen ja vaaralliseen tilaan. Kaikkein huolestuttavimpia ovat niin sanotut keikahduspisteet, joiden ylityksen myötä planeetan tila muuttuu nopeasti ja peruuttamattomasti. Tutkijat ovat esimerkiksi varoittaneet, että Suomen ilmastoa suoraan määrittelevän Atlantin kiertoliikkeen, niin kutsutun AMOCin, romahdus on nykymenolla varteenotettava riski. Tiedeyhteisö peräänkuuluttaa parhaaseen mahdolliseen tutkittuun tietoon pohjaavaa riskienhallintaa. Tämä energia- ja ilmastostrategia ei ota tilannetta riittävän vakavasti. Arvoisa puhemies! Hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa on toki paljon hyvääkin. Ajatus puhtaasta, edullisesta energiasta ja erityisesti sähköstä keskeisenä kilpailuvalttinamme on aivan oikea. Hallitus vie viime kaudella pohjustetun ydinenergialain uudistuksen maaliin — hyvä. Vedyn osalta asento on myös oikea: voimme tuottaa puhdasta vetyä myös vientiin, mutta mieluiten pidemmälle jalostettuna. Strategiaan kirjattu tavoite siitä, ettei suurista teollisista lähteistä pääse enää hiilidioksidia ilmakehään 2030-luvun puoleenväliin mennessä, on erinomainen — keinot piippujen tulppaamiseksi jäävätkin sitten valitettavasti piippuun. Suurin ongelma strategiassa on se, miten hallitus sitoo omat kätensä. Hakkuita ei rajoiteta, verotusta ei uskalleta kunnolla hyödyntää, haitallisia yritystukia ei karsita rohkeasti. Jäljelle jää sitten riittämättömiä toimia ja kustannustehotonta ja ristiriitaista politiikkaa. Arvoisa puhemies! Ilmastokriisin aikana tämä maa tarvitsee kunnollisen ilmasto- ja energiastrategian, joka viitoittaa vastuullisesti tien hiilineutraaliin Suomeen 2035 ja siitä pidemmälle fossiilittomaan, päästöjä sitovaan Suomeen ja joka tarttuu rohkeasti vihreän siirtymän mahdollisuuksiin. Tämä ei sitä valitettavasti ole.