Heinonen Timo

Arvoisa rouva puhemies! Olen pahoillani, että joudun käyttämään vielä tämän puheenvuoron ja käymään nämä pöytäkirjat läpi. Kun tässä oppositio antaa sellaisen kuvan, että tätä asiaa ei ole missään käsitelty, tätä ei ole millään tavalla virallisesti hoidettu, vaan tätä on jotenkin hähmäisesti siellä täällä hoideltu ja salaa tuotu ja kavereiden toimesta ratkottu, niin siksi tämä on syytä käydä nyt huolellisesti läpi. Nyt olen käynyt läpi muutamia pöytäkirjoja vaalikaudelta, jolloin päähallituspuolueena olivat sosiaalidemokraatit ja valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki. Jatkoin tälle vaalikaudelle, jolloin itse olen toiminut valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana. Viimeksi olemme Garden Helsinkiä käsitelleet 12.5., ja silloin käsittelimme julkisen talouden suunnitelmaa, eikä tässä kukaan kyseenalaistanut, kun totesimme, että hallitus esittää Garden Helsingille ehdollista 35 miljoonan tukea. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä, ei jättänyt eriävää mielipidettä, ei halunnut muutosta siihen, vaan yksimielisesti totesimme, että näin on. Tämä oikeastaan tähän. No, sitten tähän, kun on tuotu esille, miksi ei ollut esimerkiksi rakennuslupaa tai jotain muuta tämän käsittelyn yhteydessä, niin ei siinä vaiheessa ole näistä muistakaan hankkeista ollut. Ensin on tehty poliittinen linjaus, jota aiemmissa puheenvuoroissani kuvasin. Taisi Olympiastadionin kohdalla syntyä hallitusneuvotteluissa hallitusohjelmaan puhdas poliittinen päätös, että Olympiastadion on kansallisesti arvokas paikka, se laitetaan kuntoon. Näin linjattiin, ja näin päätettiin. Se oli poliittinen tahdonilmaus, jonka jälkeen prosessi lähti eteenpäin. Samanlainen päätön tämän pitkän, perusteellisen, lähes 20 vuotta kestäneen valmistelun pohjalta tehtiin Garden Helsingistä kehysriihessä, ja se oli myös ehdollinen, ihan samalla lailla kuin Olympiastadionin hankkeessa todettiin, että on mahdollisuus sitä rahoittaa ehdollisesti, kun muut ehdot täyttyivät, niin kuin Olympiastadioninkin kohdalla. Sen jälkeen emme ole päässeet pidemmälle tässä prosessissa, jossa seuraavana oli lähdössä liikkeelle opetus- ja kulttuuriministeriössä ihan normaali valmistelu tämän asian pohjalta. Siinä oltaisiin tarkistettu, että Helsinki on kaavansa hyväksynyt. Se on kaavan mukainen, paikasta tulee rakennusluvan ja muun luvituksen mukaisesti sellainen, mitä laki ja säädökset vaativat, ja tämä olisi ollut sitä seuraavaa valmistelua. Vasta sen jälkeen oltaisiin tehty se virallinen hakemus, joka sitten olisi käsitelty, ja tehty päätös siitä valtion tuesta. Tähän vaiheeseen ei päästy tässä hankkeessa, kun tämä haluttiin nyt tällä tavalla sitten käsitellä. Kun täällä on sen jälkeen kysytty, että no, nyt on joku toinen hanke lähtenyt jo liikkeelle, niin kannattaa sen verran meidän lainsäädäntöön tutustua, että sellaista hanketta, jossa on kuokka lyöty maahan, ei ole mahdollista enää tukea. Eli hanketta ei ole lupa aloittaa ennen rahoituspäätöksen tekemistä, ja se päätös oltaisiin tehty tässä. Arvoisa puhemies! Itse olen harmissani. En ole Helsingin IFK:n kannattaja, mutta kyllä Hifki ja Helsinki, pääkaupunki, tämän areenan ehdottomasti olisivat ansainneet. Tämän areenan olisi ansainnut ja ansaitsisi minun mielestäni myös suomalainen kulttuuri, meidän suurtapahtumat, konsertit ja muut. Olen hyvin vakuuttunut, että ne rahat, joita aikanaan osoitettiin esimerkiksi Tampereen Kansi-areenaan, Nokia-areenaan, ovat jo hyvin pitkälti tulleet takaisin näiden kaksien jääkiekon MM-kisojen, salibandyn, erilaisten tapahtumien, koripallon, EM-juttujen ja muiden myötä ja tulevat jatkossakin. Niistäkin rahoista, joita aikanaan annettiin Harkimon areenalle, kyllä valtion laittamat panokset ovat tulleet takaisin lukuisina hienoina tapahtumina, mitä Hartwall-areenalla aikanaan järjestettiin, ja näin poispäin. Olympiastadionilla oli oma aivan poikkeuksellinen asema. Itse ajattelin siitä eri lailla silloin, kun niitä päätöksiä tehtiin, mutta silloin demokraattisesti syntyi päätös, että me peruskorjaamme sen tällä tavalla. Miten se tehtiin? Siinä olisi muuten medialle selvitettävää, missä vaiheessa sieltä päätöksistä poistui yksi kohta: alkuperäinen sitoumus valtiolta oli niin, että valtio sitoutuu siihen 50 prosentilla ja ”kuitenkin enintään”, ja sitten oli summa. Jossain vaiheessa prosessia putosi pois se ”kuitenkin enintään”. Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisella prosessilla se sieltä poistui.

Arvoisa rouva puhemies! Käytän puheenvuoron nyt liittyen tähän päätöksentekoprosessiin, kun ei ole nyt oikein julkisuudessa halunnut kiinnostaa se, miten tämä on mennyt teknisesti kokouksissa ja kuinka pitkään tätä hanketta on tehty. Helsinki Garden -hanke nousi esille ensimmäisen kerran monitoimiareenana ja kaupunkikeskuksena, ja sen suunnittelu käynnistyi siis jo 2010, eli tätä hanketta on hyvin pitkään, pian 20 vuoden ajan, monella tavalla oltu edistämässä. No sitten tulen näihin valtion liikuntaneuvoston päätöksiin, joita on tehty. Katsoin tuossa läpi nyt tämän ja viime vaalikauden eli kahdeksan vuoden valtion liikuntaneuvoston asiat, ja palaan näissä muutamalla sanalla myös aiempiin puheenvuoroihin. Viime vaalikaudella, pääministeri Sanna Marinin vaalikaudella, valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana toimi vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, ja silloin tätä käsiteltiin muutamia kertoja ihan normaalin prosessin kautta: rahoitussuunnitelma syksyllä ja sitten rahoituspäätökset keväällä. Puheenjohtaja Arhinmäki esteellisenä ei osallistunut näiden käsittelyyn, se on hyvä tässä todeta, mutta muuten kaikki puolueet olivat tämän päätöksenteon osallisina. 18. marraskuuta 21 valtion liikuntaneuvosto kokoontui, ja seuraavat tahot olivat silloin hakeneet valtakunnalliseksi rakentamishankkeeksi rahoitussuunnitelmaan vuosille 22—25: Myllypuron jääurheilukeskus, Jyväskylän Hippos, Kuortaneen uintikeskus, Ruutikankaan ampumaurheilukeskus, Garden Helsinki, Projekti GH Oy, ja Turun Ratapiha, Ratapihan Kehitys Oy. Nämä olivat hakeneet. Emme voineet käsitellä mitään muita kuin niitä, jotka olivat hakeneet valtakunnallista statusta. Sen jälkeen niitä käsittelimme, ja päätökseksi syntyi yksimielinen: ”Valtion liikuntaneuvosto hyväksyy opetus- ja kulttuuriministeriön esityksessä esitetyt hankkeet valtakunnallisiksi huippu-urheilun hankkeiksi.” Lisäksi valtion liikuntaneuvosto nosti valtakunnalliseksi huippu-urheilun hankkeeksi Kuortaneen uimakeskuksen. Tämä oli päätös marraskuussa 21. No sitten marraskuussa 22 oli seuraava käsittely, ja täällä viitataan suunta-asiakirjaan, jossa kerrotaan aika tarkasti se, millä tavalla nämä valtakunnalliset hankkeet voivat korotettuja tukia saada, ja kun tähän useampaan kohteeseen on viitattu, niin suunta-asiakirja toteaa: ”Kun vireillä on useita samaa lajia, samoja lajeja palvelevia mittavia hankkeita, voi ainoastaan yhdellä olla mahdollisuus niin sanottuun valtakunnalliseen statukseen ja tämän myötä normaalia suurempaan harkinnanvaraiseen valtionavustukseen.” Tällä kertaa eli marraskuussa 22 seuraavat tahot ovat ehdottaneet hankettaan valtakunnalliseksi rakentamishankkeeksi vuosille 23—26: Helsingissä Myllypuron jääurheilukeskus ja Helsinki Garden, Hippos Jyväskylä, Kuortaneen uinnin valtakunnallinen harjoituskeskus, Ruutikangas, Lappeenrannan Aviasport Areena ja Turun Ratapihan Kehitys eli Turun Ratapiha ‑hanke. Näistä todettiin silloin valtion liikuntaneuvostossa, että Helsingissä hallitilanne on hieman epäselvä tämän Helsinki-areenan, Hartwall-areenan, Venäjä-seikkailujen myötä, ja sitten totesimme kuitenkin yksimielisenä päätöksenä, että liikuntaneuvosto toteaa, että pääkaupunkiseudulle tarvitaan nykyaikainen urheilu- ja tapahtuma-areena. No sitten minusta tuli puheenjohtaja tällä vaalikaudella, pääministeri Petteri Orpon hallituskaudella, ja olemme jatkaneet tätä samaa käsittelyä, josta nyt on syntynyt kuva, ettei tätä ole koskaan käsitelty missään. Me käsittelimme tätä seuraavan kerran 14. joulukuuta 23. Kansanedustajia on ollut tässä kokouksessa paikalla lisäkseni Ritva Elomaa, Pauli Kiuru, keskustasta Markku Siponen ja Mari-Leena Talvitie, joka on nyt ministerinä. Silloin käsittelimme tätä, ja jälleen opetus- ja kulttuuriministeriöön saapuneissa rahoitussuunnitelmaehdotuksissa yhteensä kahdeksalle hankkeelle on haettu valtakunnallisen hankkeen statusta, ja sitten liikuntaneuvosto on puoltanut tämän virkavalmistelun pohjalta valtakunnallisiksi hankkeiksi rahoitussuunnitelmaan ehdotettujen kohteiden Garden Helsinki, Kontiolahden ampumahiihtokeskuksen valaistus, Kontiolahti, Puijon hyppyrimäen peruskorjaus, Kuopio, Hakametsän Sport Campus, Tampere, Turun Ratapiha, valtakunnallinen status. Tämä on käsitelty silloin... [Vasemmalta: Viisi ja puoli minuuttia! — Puhemies koputtaa] —Selvä. — Otetaan uusi puheenvuoro, ja palataan sitten tuohon pöytäkirjaan.

Arvoisa herra puhemies, hyvä pääministeri, muut ministerit, edustajakollegat ja täysistuntoa seuraavat! Käytän tämän puheenvuoron nyt kansanedustajana mutta myös pitkäaikaisena valtion liikuntaneuvoston jäsenenä. Olen toiminut valtion liikuntaneuvostossa pian 20 vuoden ajan, vuodesta 2007 lähtien, toimien sen varapuheenjohtajana aikanaan, mutta myös rakentamisjaoston puheenjohtajana ja tällä hetkellä liikuntaneuvoston puheenjohtajana. Tämä instanssi on se, joka Suomessa näitä liikuntapaikkarakentamisen hankkeita yhtenä päätyönään käsittelee. Meidän ministereistä monet ovat olleet mukana tässä toimielimessä, edustajakollegoistakin monet. Aloitan kuitenkin puheenvuoroni sillä, että me tarvitsemme tähän maahan toimia, jotka vahvistavat meidän taloutta, matkailua. Tapahtumateollisuudesta on tänään puhuttu aivan liian vähän minun mielestäni. Ja näitä varten tämäntyyppisiä hankkeita Suomessa tarvitaan tulevaisuudessa entistä enempi. Matkailun merkitys maamme taloudessa on vahvistunut merkittävällä tavalla. Matkailun bkt-osuus nousi kahteen ja puoleen prosenttiin, ja se työllistää lähes 150 000 henkeä. Matkailuala kasvoi itse asiassa viime vuonna kaikista OECD-maista Suomessa eniten, 16,5 prosenttia. Tämä tuo työpaikkoja, tämä tuo verotuloja. Ja sitten tietysti tapahtumateollisuus tämän ympärillä merkittävänä toimijana työllistää vakituisesti noin 24 000—25 000 ihmistä, välillisesti jopa 200 000. Yrityksiä tapahtumateollisuudessa toimii noin 3 200, ja alan arvo on jopa kolme miljardia. Tästä puhutaan, kun tähän maahan halutaan kulttuuria, teattereita, tapahtuma-areenoita ja muuta, näitä tukevaa infraa. Sitten ajattelin, että käyn hivenen läpi sitä, mitä valtion liikuntaneuvostossa on tämän asian ympärillä tehty. Suunta-asiakirja on asiakirja, joka ohjaa siis meidän liikuntapaikkarakentamista. Siellä aikanaan parisenkymmentä vuotta, vajaa 20 vuotta sitten, syntyi tilanne, että tämä normaali tuki, joka on noin 700 000—800 000 per hanke — puhutaan uimahalleista, jäähalleista, tämäntyyppisistä — ei enää toiminutkaan tietyissä isommissa hankkeissa. Esille nousi Olympiastadionin peruskorjaustarve, Kansi-areena eli nykyinen Nokia-areena, muutamia talviurheilukeskuksia, mäkihyppypaikkoja ja muita, ja näiden pohjalta luotiin järjestelmää tunnistaa tällaisia valtakunnallisesti merkittäviä hankkeita. Tämän prosessin kautta on edetty tässä Garden-kysymyksessä, mutta myös muissa hankkeissa, joita tässä esille toin. Haluan alleviivata sitä, että nämä ovat aina harkinnanvaraisia, eli kaikille areenoille ei valtion ole välttämätöntä tukea osoittaa, vaan ne ovat aina harkinnanvaraisia, kokonaisharkintaan perustuvia hankkeita. Sen takia pääkaupunki Helsinki on yhtenä aivan konkreettisena noussut tässä esille. Kaikkia on kohdeltu tismalleen samalla tavalla, myös tämän Helsinki Garden -hankkeen kohdalla. Käyn sitä kohta läpi tuossa muutamien pöytäkirjanotteiden kautta. Ja kun täällä on puhuttu vakiintuneista toimintatavoista, niin voin senkin todeta, että ne ovat olleet tismalleen samanlaisia. Katsoin, millä tavalla esimerkiksi Olympiastadionin suuri hanke on lähtenyt liikkeelle. Se koettiin silloin niin massiiviseksi hankkeeksi, että saman tien totesimme, että ei, se ei onnistu täältä normaalista valtion liikuntapaikkarakentamisesta. Sen jälkeen käytiin laaja keskustelukierros kaikkien puolueiden kanssa. Se taisi nousta peräti hallitusohjelmaan kirjaukseksi ja päätökseksi, että näin lähdetään tekemään, ja 16.5.2012 talouspoliittinen ministerityöryhmä teki siitä päätöksen. Ja hyvät edustajakollegat, sekin päätös, jonka teki silloin vasemmistoliittolainen urheiluministeri, oli myös ehdollinen. Tässä kerrottiin, että kyllä, Suomen valtio osallistuu Olympiastadionin remonttiin, mutta Helsingin kaupungin pitää osallistua siihen puolella. Se oli ehdollinen tismalleen samalla tavalla. Kukaan ei sanonut, että raha tulee automaattisesti, niin kuin ei tässä Garden-hankkeessakaan. Tämä on hyvä tässä kokonaisuudessa muistaa. En, arvoisa puhemies — ja puhemieskin ehti tässä puheenvuoroni aikana vaihtua — päässyt näihin pöytäkirjoihin vielä lainkaan. Palaan niihin hetken kuluttua. Ne vievät tässä jonkun tovin sitten sen jälkeen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Maamme taloudessa näkyy nyt pitkästä aikaa piristymisen merkkejä. Niitä satelee, hyviä viestejä useilta tahoilta, varovaisia mutta myönteisiä yhtä kaikki. Ilta-Sanomat kertoi jokin aika sitten, että suomalaiset alkoivat kuluttaa, vähittäiskauppa kääntyi keväällä kasvuun. Tavara liikkuu, talous kasvaa, ja itse asiassa maamme teollisuustuotanto ylitti odotukset ja nousi maaliskuussa korkeimmalle tasolle sitten vuoden 2008. Myös rakentamisen suhdanteen elpyminen on jatkunut vähitellen, ja datakeskushankkeet ja infrarakentaminen vetävät. Investoinnit jopa plus 14 prosenttia, Euroopan nopein kasvu bkt:ssä, plus 0,9 prosenttia, pk-yritysten vienti plus 46 prosenttia, tilauskirjat täyttyvät, plus 7,7 prosenttia, ja mikä parasta, Marinin hallituskauden syvä droppi ostovoimassa on nyt viimein korjaantunut ja ihmisten ostovoima on palautunut. Tässä on paljon hyviä merkkejä. Pidetään yhdessä huolta, että ne kantavat eteenpäin.

Arvoisa puhemies, hyvät edustajakollegat ja muut täysistuntoa seuraavat! Me pidämme kokoomuksessa kyllä erittäin tervetulleena ja tärkeänä tätä yrittäjien YEL-järjestelmän uudistamista. Se on odotettu ja tarpeellinen korjaus, joka nyt on lopulta saatu eteenpäin. Tämä nyt käsittelyssä oleva esitys perustuu siis pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan huoltosuhteen heikkenemisen sekä talouden kehitykseen, eläkevarojen sijoitustuottoihin ja tulevaan maksukehitykseen liittyvän epävarmuuden takia valmisteltiin kolmikantaisesti tarvittavia työeläkelainsäädännön muutoksia rahoituksellisen kestävyyden varmistamiseksi ja riittävän etuustason turvaamiseksi. Näiden nyt käsittelyssä olevien muutosten tavoitteena on siis työeläkejärjestelmän rahoituksellisen kestävyyden parantaminen pääosin sijoitustuottoja lisäämällä. Nämä tehtävät muutokset pienentävät myös julkisen talouden kestävyysvajetta noin 0,8 prosenttiyksikköä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Säännöksiä rahoitustekniikkaan muutetaan siis siten, että se mahdollistaa paremmin osakeriskin lisäämisen, ja vakavaraisuussäännöksiä muutetaan taasen niin, että sijoitusriskiä voidaan ottaa enemmän kaikissa sijoituslajeissa. Lisäksi esityksessä laajennetaan myös luotonottomahdollisuutta koskemaan tytäryhteisöjen kiinteistösijoituksia. Rahastointia vahvistetaan siis jatkossa niin, että vuosittain rahastoidaan enemmän vanhuuseläkkeitä varten tulevien eläkkeiden rahoittamiseksi. Tällä uudistuksella siis vastataan myös talouden tilanteeseen. Totta se on: Suomen talouden käännettä on odotettu pitkään ja hartaasti, ja Tilastokeskukselta saimme tänään hyviä uutisia. Ilta-Sanomat otsikoi oman uutisensa näin: ”Nyt se tapahtuu: Suomen talous kääntyy kasvuun. Kasvu on nyt jopa vauhdikkaampaa kuin Euroopassa.” [Oikealta: Loistavaa!] Suomen bruttokansantuote kasvoi ensimmäisellä neljänneksellä tänä vuonna 0,9 prosenttia edellisestä neljänneksestä ennakkotietojen mukaan, mikä on voimakkain kasvu lähes viiteen vuoteen — lähes viiteen vuoteen voimakkain kasvu. Kasvua tapahtui siis kautta linjan: investoinneissa, yksityisessä kulutuksessa ja viennissä. Yksityisessä kulutuksessa mitattiin itse asiassa jo kolmas peräkkäinen kasvuneljännes, ja nousutahti näytti vain kiihtyvän. Teollisuuden hyvän tilanteen lisäksi rakentamisen alalla on kasvun merkkejä nähtävillä jo kahden peräkkäisen vuosineljänneksen ajalta, ja bruttokansantuotteen tasoa nostivat myös puolustusinvestoinnit. Eli meillä on onneksi nyt pitkän odotuksen jälkeen taloudessa erittäin paljon myönteisiä merkkejä.

Arvoisa puhemies, hyvä ministeri! Kotimainen ruuantuotanto on keskeinen osa huoltovarmuutta. Ruokahuollon varmistamiseksi täytyy parantaa myös lannoite- ja energiaomavaraisuuttamme. Pidän hyvänä sitä, että nyt luodaan tällainen yhteinen ohjaava ja mahdollistava kokonaisuus kestävän ja kannattavan ruokajärjestelmän rakentamiseksi, sillä vain kotimainen tuotanto turvaa ruuan saannin kriisitilanteissa, ja onneksi meillä omavaraisuus on varsin korkea. Huoltovarmuuden ylläpitäminen vaatii koko elintarvikeketjun toimivuutta pellolta kuluttajalle, ja sen tulee olla myös viljelijälle kannattavaa. Arvoisa puhemies! Haluan nostaa esille myös kotimaisen elintarviketeknologian. Se mahdollistaa monella tavalla kestävän ja kilpailukykyisen ruokajärjestelmän. Tässä on käyty keskustelua muun muassa lihantuotannosta. En itse näe niitä tietyllä tavalla vastakkainasettelevina, sillä lisäksi meidän kannattaa kyllä kotimaisten kasviproteiinin lähteiden kehittämistä vahvistaa. Se vahvistaa meidän huoltovarmuutta ja tukee myös monella tavalla terveellistä ja kestävää ruokavaliota.

Arvoisa puhemies! Oikeusministeri Leena Merta on ollut usein aihe kiittää ja jälleen tänään kiitän hyvästä työstä. Työperäisen hyväksikäytön rangaistavuus on erittäin odotettu toimenpide, kiitos siitä. Tällainen toiminta työmarkkinoilla on vääristänyt meidän kilpailutilannetta rakennusalalla, kausityössä ja monessa muussa, ja itse uskon, että tämä rangaistusten tiukentaminen toimii tässäkin tapauksessa, esimerkiksi liiketoimintakielto. Kysyisin oikeusministeri Mereltä valvontaresurssien riittävyydestä tähän ja sitten siitä, että jos yritys on ulkomaalainen ja tulee esimerkiksi Suomeen tarjoamaan EU:n sisällä tiettyjä palveluita, miten tämä saadaan siihen kohdistettua. Tai kun on alihankintaketjuja, joissa alihankkijayritys rikkoo näitä säädöksiä, onko silloin rangaistavuus ohjattavissa myös siihen varsinaiseen pääurakointiyhtiöön?