Honkonen Petri

Arvoisa rouva puhemies Tässä ollaan todellakin keskeisten ja merkittävien kysymysten äärellä, ja niin kuin tuossa debatissa jo totesin, niin sen perustan turvaaminen, jolla alueellinen lisäarvo, mitä eri alueet Suomen kansantaloudelle, suomalaiselle yhteiskunnalle, sen mahdollisuuksille selviytyä ja pärjätä ja menestyä tuottavat, edellyttää toimivaa aluekehittämisjärjestelmää. Tässä hallintovaliokunnan mietinnössä on tunnistettu monia näistä keskeisistä haasteista hyvällä tavalla, ja hallintovaliokunta myös kävi keskustelua näistä ongelmakohdista, muun muassa Suomen hallinnon eri hallituskausien aikana syntyneestä palapelistä, jossa on todella paljon päällekkäisyyksiä ja joka haastaa myöskin tätä alueiden johdonmukaista toimintaa. Olen samaa mieltä ministerin kanssa, että uudistuksia tarvitaan, mutta se kunnianhimon taso, jolla tätä aluekehittämisjärjestelmää pitäisi uudistaa, on kyllä aivan liian matala. Se olennaisin kysymys, se peruskysymys tässä nyt on se, kuka tuntee alueiden tarpeet parhaiten, ne kasvumahdollisuudet, ne ongelmat, ja kenellä tulee olla se todellinen valta kehittää näiden alueiden tulevaisuutta. Keskustan vastaus on täysin selvä: sen on oltava demokraattisesti johdetuilla valittujen päättäjien sekä paikalliseen asiantuntemukseen ja kumppanuuteen nojautuvilla maakunnilla. Ei Helsingissä, ei ministeriöissä. Valitettavasti nyt suunta näyttää siltä, että tässä tulevankin ohjelmakauden valmistelussa tätä päätöksentekovaltaa ollaan viemässä maakunnista tänne Helsinkiin. En ottaisi mallia keskitetysti johdetuista maista tässä asiassa. Tosiaan nämä vaikuttavuuden puutteet, hallinnon raskaus ynnä muut seikat tunnistetaan tässä mietinnössä hyvin, mutta se, miten tähän reagoidaan, edellyttää niitä aluelähtöisiä ratkaisuja, ei ohjauksen ja vallan keskittämistä Helsinkiin ja ministeriöihin. Maakuntien liitot ovat lakisääteisiä aluekehittämisviranomaisia, ja ne kokoavat alueensa toimijat yhteen, laativat maakuntaohjelmat ja vastaavat alueellisen älykkään erikoistumisen strategioista. Tässä on kyse toimivasta, kumppanuuteen perustuvasta ja EU:n perusperiaatteiden mukaisesta mallista. Tämä ei ole mikään hallinnollinen jäänne. Valtion rooli on tärkeä. Vaikkei nyt sitten alueellistettaisi mitään valtion toimintoja Helsingistä muualle, vaikkapa maaseudulle, niin ei tehtäisi sitä de-alueellistamista, niin kuin nykyinen hallitus tekee: ollaan poliisiasemia lakkauttamassa ja useita muita valtion toimintoja ollaan nyt lopettamassa niiltä alueilta, joilla muutenkin näissä talouden kehityksen oloissa menee heikosti. Tässä mietintöön liitetyssä kannanotossa tämä kumppanuustavoite on jäänyt liian ohueksi, ontoksi, ja tässä tämä maakuntien alistaminen vain toimeenpanijoiksi on iso ongelma. Se aito kumppanuus edellyttää ihan todellista vaikutusvaltaa siellä ruohonjuuritasolla, missä ihmisetkin ovat, niin rahoituksen kuin kehittämisen painopisteiden osalta. Siksi tätä sopimuksellisuutta valtion ja maakuntien välillä on vahvistettava alueiden mahdollisuuksia lisäävällä tavalla. Keskusta lähtee siitä, että aluekehittämisen ydin on luottamuksessa, vastuussa ja tulevaisuudenuskossa. Todellakin keskushallinnon tehtävänä pitäisi olla määrittää tämä strateginen kehys ja tukea ja kannustaa alueiden välistä yhteistyötä eikä johtaa alueiden kehittämistä ministeriöistä annetuilla yksityiskohtaisilla määräyksillä, mihinkä nyt valitettavasti nykyisen hallituksen päämäärä näyttää suuntaavan. Hallinnon keventämisen ja vaikuttavuuden parantamisen on todellakin tapahduttava maakuntien liittojen roolia vahvistaen, ja tämä suomalaisen aluekehittämisen malli tarjoaa joustavuutta, nopeaa reagointikykyä ja pitkäjänteistä kehittämistyötä, johonka ylhäältä johdettu keskitetty ohjaus ei kykene. Todellakin yhdyimme tähän mietinnön perustelutekstiin, mutta nämä kannanotot eivät meitä tyydyttäneet, joten edellä olevan perusteella, arvoisa rouva puhemies, teen vastalauseen 1 mukaiset kannanottoehdotukset: ”1) Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto huolehtii kumppanuuden toteutumisesta kansallisen ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan uudistusten valmistelussa ja toimeenpanossa, 2) edistää ylimaakunnallista yhteistyötä aluekehittämistyössä tukemalla maakuntarajat ylittäviä teollisuus-, osaamis- ja innovaatiokokonaisuuksia sekä niihin liittyvää strategista ja sopimuksellista yhteistyötä ja 3) ryhtyy aluekehittämisen kokonaisuutta uudistettaessa toimiin hallinnoinnin keventämiseksi ja toiminnan vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden lisäämiseksi siten, että maakuntien liittojen koordinoiva rooli, aluelähtöisyys ja kumppanuusperiaate säilyvät kehittämistyön lähtökohtina.”

Arvoisa rouva puhemies! Tässä ollaan todellakin tärkeiden kysymysten äärellä, ennen kaikkea sen äärellä, kuinka me saamme turvattua sen lisäarvon, jota Suomen eri alueet koko kansantaloudelle ja sen kautta koko yhteiskunnalle tuottavat. Kuinka me saamme sen turvattua jatkossa, ja kuinka me saamme eri alueet mukaan rakentamaan talouskasvua. Eli tässä on todella tärkeät kysymykset keskustelussa. Joskushan oli tapana puhua tästä niin sanotusta alueellistamisesta, ja sellaista politiikkaakin paljon tehtiin. No, nyt kuluneella vaalikaudella on Lupa- ja valvontavirasto alueellistettu Tampereelle, mutta olennaisempaa kuin puhua tästä alueellistamisesta on torjua de-alueellistaminen eli se, mitä nykyisen hallituskauden aikana valitettavasti tehdään: poliisiasemia suljetaan, lukuisia valtionhallinnon toimipaikkoja ympäri maata lakkautetaan. Niillä on oma vaikutuksensa siihen elinvoimaan, siihen työpaikkaomavaraisuuteen, mitä eri alueilla on, ja ihmisten sujuvaan arkeen ja näihin asioihin. Eli yksityissektorin kasvun ohella on muistettava myös tämä julkinen puoli.

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun tässä vihreiden ja vasemmistoliiton puheenvuoroja kuuntelee, niin ilmeisesti Suomella menee liian hyvin, kun on varaa kansantaloutta ajaa näin paljon alas ja pistää koko metsäala seis valtaosaksi vuotta. Mitä tähän esitykseen tulee, niin harmaa suojelu on aina kaikista pahin, koska se ei kunnioita ensinnäkään sen metsänomistajan oikeuksia eikä sillä myöskään päästä sitten varmastikaan ympäristön kannalta mielekkäisiin lopputuloksiin, joten siinä mielessä on hyvä, että hallitus on tätä nyt säätämässä. Haluan siitä kiittää maa- ja metsätalousministeriä. Mutta kannan kyllä tätä samaa huolta kuin tässä edellisessä puheenvuorossa ja aiemminkin, että onko tässä nyt huomioitu kaikki ne yksityiskohdat, jotka vaikuttavat metsänomistajan asemaan ja omistajan oikeuksiin käsitellä omaa omaisuuttaan ja hoitaa sitä. Nyt jos oikein ymmärsin, niin tämä esitys ei ole perustuslakivaliokuntaan tulossa lausunnolle, joten toivonkin, että maa- ja metsätalousvaliokunta nyt suhtautuu tähän sillä tavalla vakavasti, että pohditaan tarkasti nyt näiden oikeuksien tasapaino, kun näitä yksityiskohtia valiokuntakuulemisessa kuullaan.

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tämä esitys tavoitteiltaan on todella hyvä ja kannatettava. Minä kannatan markkinataloutta, ja mielestäni silloin kun kunnat tai hyvinvointialueet omistavat yrityksiä, sille pitää olla joku tietty selkeä tehtävä ja syy, miksi näin tehdään. Jos nyt vaikka esimerkkinä, niin sairaanhoitopiirit omistivat aikanaan näitä pesuloita ja itse asiassa hyvinvointialueet edelleenkin omistavat näitä. Mielestäni hyvinvointialue ei tarvitse omaa pesulaa, vaan sitä pystyy tekemään joku yksityinenkin yritys, mutta sen sijaan jollain pienellä kunnalla ei ole osaamista esimerkiksi ict-palvelujen hoitamiseen tai niiden kilpailuttamiseen. Tämä on juuri tämä ongelma. Eli nyt tässä ministeri Marttinen on rakentanut semmoisen pyssyn, joka ei osu riittävästi niihin, joihinka sen oikeasti pitäisi osua, vaan se osuu kaikkiin niihin pieniinkin, jotka joutuvat ongelmiin. Ne ovat nämä pienet kunnat ja pienet kaupungit, joilla ei ole resursseja ja joilla ei ole rahaa ruveta hoitamaan näitä kilpailutuksia, ja nyt ne joutuvat ne omalla organisaatiolla hoitamaan. Vielä sanon sen, että VM:n arvion mukaan — valtiovarainministeriön arvion mukaan — tästä tulee puolen miljardin kustannukset julkiselle taloudelle, niin että kyllä ei tässä kauheasti ole sitä tuottavuutta, mistä ministeri esittelypuheenvuorossaan sanoi.