Ikonen Anna-Kaisa

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laeiksi valtion virkamieslain ja turvallisuusselvityslain 50 §:n muuttamisesta. Valtion virkamieslain muutosesitysten tavoitteena on vastata valtion virastojen turvallisuus- ja toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin erityisesti henkilöstöturvallisuuden ja yleisemmin virastovarautumisen osalta. Tavoitteena on lisäksi varmistaa ja vahvistaa luottamusta viranomaistoimintaan sekä suojata ja edistää sitä. Taustalla ovat muun muassa valtion virastojen kohtaamat ja myös jo tuomioistuinkäytännössä esiin tulleet tilanteet, joita ei ole valtion virkamieslaissa pystytty ennakoimaan aiemmin. Nuhteettomuus, riippumattomuus ja luotettavuus ovat keskeisiä vaatimuksia, jotka koskevat paitsi virkamiehiä myös koko julkishallinnon toimintaa ja hyvää hallintoa. Viranomaisella on nykytilassa kuitenkin rajatusti keinoja selvittää palvelussuhteen aikana virkamiehen tehtävien edellyttämää yleistä luotettavuutta, nuhteettomuutta ja riippumattomuutta. Tavoitteena tässä onkin säätää lakitasolla periaatteet, joiden mukaan valtion virastoissa voidaan käyttää henkilöturvallisuusselvitystä kaikissa turvallisuusselvityslain mahdollistamissa tilanteissa koko virkamiehen palvelussuhteen ajan, mikäli palvelussuhteen tehtävät sitä edellyttävät, sekä toiseksi antaa lakitasolla viranomaiselle keinot reagoida, jos virkamiehestä johtuvasta syystä ei henkilöturvallisuusselvitystä voida tehdä. Esityksen mukaan valtion virkamieslakiin lisättäisiin nykytilaa selkeyttävä säännös palvelussuhteen aikana virkamieheltä edellytetystä nuhteettomuudesta sekä kyvystä hoitaa tehtäväänsä riippumattomasti ja muutoinkin luotettavasti. Esityksen mukaan myös, mikäli virkamiehen tehtävät sitä edellyttävät, viranomainen voisi koko virkamiehen palvelussuhteen ajan hakea henkilöturvallisuusselvitystä kaikissa niissä tilanteissa, joissa se olisi turvallisuusselvityslain mukaan kyseisen viranomaisen kohdalla mahdollista. Uusi säännös ei muuttaisi virkamieheen kohdistuvia vaatimuksia, eikä se muuttaisi tai lisäisi virkamiehen virkavelvollisuuksia, mutta se toisi säännöstasolla esille, että virkamiehiltä edellytettävään luotettavuuteen kuuluu kyky hoitaa tehtävät rehellisesti ja lojaalisti ja viranomainen voi selvittää tätä turvallisuusselvityslaissa säädetyn mukaisesti. Henkilöturvallisuusselvityksestä säädettäisiin jatkossakin turvallisuusselvityslaissa, eikä sitä edelleenkään voitaisi tehdä ilman kyseisen henkilön suostumusta. Muutoksen tarkoituksena ei ole säätää viranomaiselle velvollisuutta eikä poikkeavaa oikeutta hakea henkilöturvallisuusselvitystä. Esityksen tarkoituksena on kuitenkin säätää viranomaisille keinot reagoida, jos virkamiehestä johtuvasta syystä ei henkilöturvallisuusselvitystä voida tehdä. Uutena asiana esityksessä säädettäisiin, että virkamies voitaisiin pidättää virantoimituksesta, jos virkamiehestä ei hänestä itsestään johtuvasta syystä voida tehdä henkilöturvallisuusselvitystä, esimerkiksi virkamiehen kieltäytyessä tämän selvityksen tekemisestä. Selkeyden vuoksi jatkossa jo hakuilmoituksessa kerrottaisiin, edellyttääkö viran tai virkasuhteen tehtävien hoitaminen turvallisuusselvityslaissa säädettyä henkilöturvallisuusselvitystä. Toinen osa tätä esitystä on Huoltovarmuuskeskusta koskeva osa. Siitä tuli 1.4.26 voimaan tulleen lain mukaan valtion virasto ja sen työntekijöistä virkasuhteisia. Valtion virkamieslain 7 §:ssä Suomen kansalaisuutta edellyttävien valtion virkojen joukkoon lisättäisiin tästä syystä Huoltovarmuuskeskuksen pääjohtajan viran lisäksi pääjohtajan välittöminä alaisina toimivien johtajien ja yksikön johtajien virat, Huoltovarmuuskeskuksen virat, joiden tehtäviin kuuluu valmius- ja varautumistehtäviä, sekä Huoltovarmuuskeskuksen virat, joiden tehtäviin kuuluu käsitellä ulkomaisten yritysostojen seurannasta annetussa laissa tarkoitettuja tietoja. Muutoksen tavoitteena on lisätä koko valtionhallinnon turvallisuutta. Esityksen piiriin kuuluvat Huoltovarmuuskeskuksen virkamiehet käyttävät merkittävääkin julkista valtaa ja saavat tietoonsa laaja-alaisesti yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta keskeisiä tietoja, ja virkamiehillä on keskeinen rooli varautumiseen liittyvien järjestelmien toimivuudessa. Heillä on myös pääsy paikkoihin, joita koskevien tietojen paljastaminen tai muu oikeudeton käyttö voi vaarantaa kansallista turvallisuutta ja kansainvälisiä suhteita. Lisäksi virkojen tehtäviin sisältyy muita kansainväliseen turvallisuuteen sekä Suomen ulkosuhteisiin liittyviä asioita, ja siksi ne on nostettu tässä esiin. Kolmas osa tätä muutosta, HE:tä, on turvallisuusselvityslakiin ehdotettava muutos, jonka mukaan valtion virastot, Kansaneläkelaitos sekä Senaatti-kiinteistöt-liikelaitos ja tämän tytärliikelaitos olisivat jatkossa turvallisuusselvitysrekisteristä saatavan tiedon osalta vastaavassa asemassa kuin ministeriöt. Vastaavalla tavalla kuin voimassa olevan turvallisuusselvityslain mukaan ministeriöt, jatkossa myös ehdotetut organisaatiot voisivat itse tarkastaa turvallisuusselvitysrekisteristä viranhaltijaan tai virkamieheensä liittyviä tietoja. Tämän muutoksen tavoitteena ja tarkoituksena on antaa turvaselvitystä hakeville julkishallinnon tahoille itselleen mahdollisuus selvittää virkamieheen liittyviä tietoja turvallisuusselvitysrekisteristä. Tällä tavalla myös nopeutetaan ja yksinkertaistetaan prosessia valtion viraston sekä muiden muutosesityksen piiriin kuuluvien julkishallinnon toimijoiden hakiessa tätä turvallisuusselvitystä. Muutoksella pyritään myös hyödyntämään nykytilaa kattavammin voimassa olevia henkilöturvallisuusselvityksiä, mikäli selvityksen kohteena olevalla henkilöllä on jo viran tai virkasuhteen taikka tehtävän edellyttämän laajuinen voimassa oleva henkilöturvallisuusselvitys. Tällä pyritään vähentämään uusien turvallisuusselvitysten hakemista ja tarpeetonta laatimista ja näin ollen myös niistä aiheutuvia kustannuksia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on kyse viranomaisten antamasta neuvonnasta ja sen automatisoinnista. Hallitus esittää, että jatkossa viranomaiset voisivat käyttää kansalaisten kysymysten vastaamiseen tekoälyä. Ehdotetut muutokset koskevat digipalvelulakia. Nykyinen digipalvelulaki ei salli viranomaisten käyttää tekoälyä vastaamaan asiakkaiden kysymyksiin verkkosivuillaan tai mobiilipalveluissaan. Sen sijaan chatbotin vastausten pitää olla valmiiksi virkamiesten kirjoittamia ja tarkastamia. Tekoälyn kehittyminen ja sen laajempi käyttöönotto yhteiskunnassa on kuitenkin viime aikoina osoittanut, että tekoälyllä on mahdollista antaa neuvontaa myös viranomaistoiminnassa. Tämä sallittaisiin tällä lakimuutoksella, joka on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi vuoden alusta tai mahdollisimman pian sen jälkeen. Tekoälyn käyttäminen edellyttää viranomaisilta tietysti erityistä huolellisuutta ja seurantaa. Tästä syystä esitykseen sisältyy useita viranomaisia koskevia velvoitteita. Viranomaisen on varmistettava, että tekoälyn antama neuvonta täyttää laissa sille asetetut vaatimukset eli samat vaatimukset, jotka koskevat myös esimerkiksi puhelimessa neuvontaa antavia virkamiehiä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tekoäly ei saa syrjiä ja että tekoälyn käyttämän kielen on oltava asiallista ja selkeää. Viranomaisen on jatkuvasti ja aktiivisesti seurattava tekoälyn antamaa neuvontaa ja puututtava, jos syrjintää havaitaan tai jos neuvonnassa on vakavia virheitä tai puutteita. Tekoälyjärjestelmän valvonnasta vastuussa olevat henkilöt on erikseen nimettävä, ja he toimivat virkavastuulla. Teknologia ei tietenkään ole täydellistä. Esityksessä säädettäisiinkin selkeästi ja yksiselitteisesti, että viranomaisen asiakkaalla pitää olla mahdollisuus saada neuvontaa myös ihmiseltä. Tämä on myös oikeusturvan kannalta tärkeää. Lisäksi, kuten nykyisinkin, viranomaisen olisi aina kerrottava asiakkaalleen, että tämä keskustelee automatisoidun palvelun eikä toisen ihmisen kanssa. Arvoisa puhemies! Kuten hallitusohjelmassakin todetaan, digitalisaatio ja teknologian hyödyntäminen ovat yksi tärkeimmistä keinoista parantaa julkisten palveluiden laatua, tehokkuutta ja saatavuutta. Julkisen talouden vaikean tilanteen takia emme voi olla hyödyntämättä tekoälyn mahdollisuuksia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointialueitten rahoitusmalli toimii tällä hetkellä niin, että siinä otetaan huomioon myöskin nämä kielikysymykset, ja pidän sitä tärkeänä. Me olemme maa, jossa ihmiset puhuvat eri kieliä, ja on tärkeää, että jokainen voi asioida suomen kielellä, ruotsin kielellä ja näin edelleen, pärjätä niillä. Meillä on keinoja tätä huomioida paitsi rahoitusmallissa myöskin niin, että me ohjaamme alueita tähän ja pidämme huolta tällä ohjauksella siitä, että alueet ottavat näitä erilaisia tarpeita huomioon. Jos tiiviisti vastaan tähän teidän kysymykseenne, niin pidän asiaa tärkeänä. Ensisijaisena välineenä näen tämän ohjauksen hyvinvointialueille. Mutta myöskin nämä kielikriteerit ovat yksi tärkeä elementti osana sitä hyvinvointialueitten rahoituksen turvaamista. Niin kuin täällä on nyt tänään kuultu, niin hyvinvointialueitten rahoitushan on kasvanut tällä kaudella noin neljä miljardia euroa. Se on nyt ensi vuonna jo 27,2 miljardia, eli se nousee vielä ensi vuonnakin tässä kokonaisuudessa, ja sen sisällä huolehdimme erilaisista tarpeista, mitä eri puolilla maata on. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Isot investoinnit — niitäkin on tämän hallituksen aikana nähty ympäri Suomea — vaativat yleensä yhteistyötä julkisen ja yksityisen välillä. Siinä on tosi tärkeätä tehdä ero siihen, mikä on korruptiota. Minusta se on hirveän vakava sana. Se on todella vakava väite, ja minä en ole ainakaan itse sellaista nähnyt täällä. Siitä on mielestäni tärkeätä tehdä ero tässä meidän päätöksenteossa. Sen sijaan tapa, millä investointeja tässä hallituksessa on edistetty, on ollut vaikka se, että on tehty suurten teollisten investointien verohelpotuksia, on luotu uusi Lupa- ja valvontavirasto, jonka myötä on haettu tällaisia sujuvan luvituksen ketjuja, joilla saadaan vaikka puhtaan siirtymän investointeja edistettyä ja näin edelleen. Eli lainsäädäntötietä me voidaan viedä julkisella puolella ja helpottaa yksityisen investointeja. Edustaja Skinnari kaipasi näitä julkisen ja yksityisen yhteistyön malleja. Niitäkin on monenlaisia. Nämä areenahankkeet ovat sentyyppisiä, missä kansainvälisesti aika usein saadaan liikautettua areenaa eteenpäin sillä, että siihen lähtee julkinen myöskin pienellä panoksella mukaan. Tai jos me katsotaan laajemmin rakennushankkeita — niitä on sekä valtion että kuntien puolella — niin allianssimallit ovat yksi todella hyvä käytäntö tehdä julkisen ja yksityisen yhteistyötä. Siinä saatetaan kilpailuttaa hanke, suunnitella se yhdessä ja toteuttaa yhdessä. Aika monessa tapauksessa siinä on saatu hillittyä kustannuksia ja samaan aikaan myöskin saavutettu tavoitteet jopa etuajassa. Haluan tällä sanoa, että nyt kun me keskustellaan tästä yhteistyöstä, niin on hyvä nähdä, että myöskään hyvät julkiset päätökset eivät synny siellä kulmahuoneessa, virkahuoneessa, suljetuin ovin. Kyllä me tarvitaan vuorovaikutusta tässä yhteiskunnassa myöskin hyviin päätöksiin. Meidän pitää kuunnella meidän kansalaisia, yrityksiä, järjestöjä, eri toimijoita, kuntia, asiantuntijoita ja niin edelleen. Sitten on vain nähtävä se, että vuorovaikutus ei sinällään ole heikkous, vaan se on päätöksenteon vahvuus, ja on nähtävä myöskin se, että sitä kautta me saadaan sellaista tietoa, mitä yhdellä taholla ei koskaan yksinään ole. Eli yhteistyötä meidän pitää edistää, mutta se ero on tehtävä sitten, kun tehdään päätöksiä. Kun täällä kysyttiin, keitä varten päätöksiä tehdään, niin niitä tehdään suomalaisia varten, ja siinä kohtaa on sitten arvioitava ja mentävä myöskin asiaperuste edellä. Tämäntyyppisissä asioissa perusteet voivat olla sitä, että on kyseessä merkittävä investointi, työllistävä investointi, investointi, joka tuo meille tapahtumia, kulttuuria, urheilua, matkailua lisää, ja näistä asiasisällöistä löytyvät ne perusteet [Puhemies koputtaa] myöskin tämäntyyppisille investoinneille. Siksi nyt ollaan myöskin määrittämässä näitä kriteerejä, joilla tulevaisuus tällaisia isoja kansallisia investointeja tullaan valitsemaan.

Arvoisa puhemies! Hallitus on eilen linjannut, että käynnistämme selvityksen siitä, miten tällaisia maailmanluokan areenahankkeita jatkossa voidaan toteuttaa ja millaisia tarpeita sillä saralla on. On tärkeätä tässä nähdä, että yhden hankkeen kohtalo ei tässä ratkaise niitä tarpeita, mitä meillä tulevaisuudessa on. Tämän kysymyksen tunnen myöskin itse läheltä. Olin Tampereella pormestarina, kun me suunnittelimme ja päätimme Nokia-areenasta. Myöskin se rakennettiin tällaisella julkisen ja yksityisen yhteistyöllä, niin kuin tapana tällaisissa aika usein maailmallakin on. Valtio osallistui siihen 18 miljoonalla, kaupunki siihen kokonaisuuteen sitten 60 miljoonalla eurolla siinä kohtaa. EU-komissiolta haettiin tuki tälle julkiselle tuelle, ja sitten siihen tulivat mukaan merkittävällä osuudella tällaiset kotimaiset institutionaaliset sijoittajat, jotka mahdollistivat tämän. Itse asiassa julkisen tuen mukaantulo mahdollisti sen, että saatiin noin puolen miljardin iso yksityinen investointi liikkeelle. Tämä on merkittävä asia. Sen myötä on saatu sitten Suomeen parit kiekon MM-kisat, on saatu kansainvälisiä artisteja, ihan maailmanluokan artisteja, on saatu erilaisia tapahtumia, hyvin monenlaisia, ja ylipäätään uudenlaista elämää kaupungin keskustaan. Aluetalouden ja työllisyyden vaikutukset ovat olleet merkittäviä, ja tällaista me tarvitaan jatkossakin. Suuret kaupunkiseudut tarvitsevat tiloja tapahtumille, kasvulle, elinvoimalle, [Puhemies koputtaa] ja jos me katsotaan sitä, että meidän pääkaupunkiseutu ja isot kaupungit kisaavat tällä hetkellä Köpiksen kanssa, Tukholman kanssa, Tallinnan kanssa näitten maailman artistien saamisesta, niin sitä varten meillä pitää olla rohkeutta myöskin viedä tällaisia hankkeita tulevaisuudessa. [Puhemies koputtaa] Jos, puhemies, ihan lyhyesti vielä saa sanoa: Hallinnosta vastaavana ministerinä minä pidän erittäin tärkeänä myöskin sitä, että nyt käynnistettiin tällainen selvitys, että me saadaan määriteltyä myöskin avoimet kriteerit sille, miten valtio voi tukea tällaisia kansallisesti merkittäviä hankkeita, koska meidät Suomessa tunnetaan hyvän hallinnon maana, luottamuksen maana. Tämä on sellainen kohta, jossa me voidaan myöskin vahvistaa tällaisia kriteerejä tulevaisuudessa. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Osallistuin toukokuun lopussa lapsuuden koulussani juhlaan, jossa eskarit ja ekaluokkalaiset lauloivat laulun sinisestä pallosta. Heillä oli sininen pallo, jossa oli maapallon kuviointi, ja he antoivat sen pallon meille aikuisille ja lauloivat siinä, että meillä ainoastaan on tämä sininen pallo, jossa yhdessä leikitään. Siinä laulussa vedotaan myöskin siihen, että lapsilla on tulevaisuudessakin se sininen pallo, jolla voi leikkiä. Se oli sellainen, missä varmaan kukaan meistä ei ollut kuivin silmin. Se todella pysäytti siihen vastuuseen, joka meillä on nuorista ja tulevaisuudesta, tästä pallosta, tästä maasta. Se vastuu rakentuu aika monesta asiasta. Se on sitä, että me pidämme huolta taloudesta, turvallisuudesta, ympäristöstä, nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksista. Ja sen eteen me teemme työtä. Sitä toivoa meidän pitää tässä hetkessä luoda, ja sitä me tässä hallituksessa myöskin osaltamme teemme, ihan lähtien talous- ja työllisyys-, turvallisuuspolitiikasta. Mutta on myöskin se, millä me luomme sitä pohjaa: Meillä on loistava neuvolajärjestelmä, päivähoito tavoittaa hyvin laajasti ikäluokan. Meillä voidaan sanoa peruskoulusta, että jokainen koulu on hyvä koulu, ja me olemme nyt tehneet lisäpanostuksia sinne perusopetukseen ja muun muassa oppimisen tukeen. Koulupolulle on edelleen lisätty näitä aloituspaikkoja, niin että sitten, kun nuoret haluavat edetä, niitä mahdollisuuksia myöskin olisi. Ja jos haasteita tulee vaikkapa mielenterveyden kanssa, on luotu terapiatakuu, jolla turvataan avunsaantia. Tai jos se haaste liittyy työttömyyteen, niin on todellakin tuotu 500 työpaikkaa valtiolle, mutta paljon muutakin tehdään kesätöitten ja työpaikkojen eteen. Ministeri Marttinen kohta kertoo varmasti tästä työllisyyden hoidosta. Tänään tapasin kaupunkeja, ja puhuttiin siitä, että lähtee tämmöinen nuorisotyöttömyyspilotti kaupunginosittain haastavissa kaupunginosissa. Tai jos tulevaisuuden huolet liittyvät siihen opintopaikkaan, niin nyt on tuotu tämä opintoseteli, jolla sitten, jos opinto-ovet eivät heti aukea, kuitenkin on mahdollisuus edetä polulla. Eli me hyvin kattavasti pyrimme tekemään niitä toimia, joilla edelleenkin se sininen pallo olisi nuorilla tulevaisuudessa käsissään. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Yhdyn edellisiin kiitoksiin siitä, että tämä tärkeä ja vakava aihe nostetaan esiin. Tämä on tässä yhteiskunnassa meidän yhteinen haaste, jolle pitää olla nollatoleranssi. Nostitte esiin tämän sähköisen identiteetin. Kyllä, me olemme kehittämässä tätä digitaalista lompakkoa ja sähköistä tunnistautumista, ja tämä on hyvä ajatus siitä, että me voisimme sitä hyödyntää myöskin tällaisten ilmiöitten torjunnassa. Samalla nostaisin esiin myöskin sitä, että koko tämän väkivallan kanssa ja näiden uhkatilanteitten tunnistamisessa meidän kuntien ja hyvinvointialueitten roolit ovat tärkeitä. Varhaiskasvatuksessa kohdataan lapset joka päivä. Siellä myöskin nähdään tällaisia hiljaisia signaaleja, ja on tärkeätä, että siellä tehdään yhteistyötä esimerkiksi hyvinvointialueitten, lastensuojelun ja neuvoloitten kanssa ja näissä palveluissa, joissa me kohdataan, tai vastaavasti koulussa koulukuraattorit, terveydenhoito ja sitten vaikkapa lastensuojelu tuolla puolella ja poliisin kanssa yhteistyö. Nämä ovat niitä keinoja. Kuka aikuinen meillä kohtaakin tällaisen tilanteen esimerkiksi lasten elämässä, meidän velvollisuutemme on siihen puuttua. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Kun täällä ollaan keskusteltu nyt kuntien tulevaisuudesta ja tästä kansainvälisestäkin arviosta, niin OECD on arvioinut, että Suomi on yksi näistä maailman korkean luottamuksen maista, ja yksi taso, johon erityisen paljon luotetaan, on juuri kuntien hallinnon kokonaisuus. Kyllä me näemme, että meidän jokaisen koti on kunnissa. [Antti Kurvinen: Miksi kokoomus haluaa lopettaa ne!] — Me emme halua lopettaa kuntia, ei tietenkään. — Meidän jokaisen koti on kunnissa, ja kuntien merkitys meidän arjen palveluissa on äärimmäisen tärkeä. Sitä varten me olemme käynnistäneet tämän parlamentaarisen työn yhdessä kaikkien eduskuntapuolueitten kanssa, että kun me näemme, että kuntien taloudessa on tulevina vuosina haasteita, demografinen kehitys on haastava, niin meidän on haettava uusia ratkaisuja. Siinä katsotaan, millä tavalla me turvaamme nämä ihmisten tärkeät kuntapalvelut, ja siinä katsotaan yhteistyötä, katsotaan, voisivatko kunnat erilaistua. Joissain tilanteissa ne liitoksetkin voivat olla ratkaisuja, mutta ei sitä pidä lähestyä lukumäärä edellä. Me tarvitsemme riittävän vahvoja kuntia huolehtimaan palveluista, ja siihen voidaan päästä näitä erilaisia polkuja pitkin. Eli haemme näitä ratkaisuja, [Puhemies koputtaa] ja vastaavalla tavalla haetaan ratkaisuja hyvinvointialueitten tulevaisuuteen. [Antti Kurvinen: Niitäkin haluatte lopettaa!] Ja kyllä, kun täällä kysyttiin valtionhallinnosta, [Puhemies: Kiitoksia!] niin me olemme silläkin puolella tekemässä virastoselvitystä parhaillaan ja virastorakenteen uudistamista. Eli kaikkia hallinnon tasoja kehitetään.

Arvoisa puhemies! Nyt tuon hankintalakikysymyksen osalta vastuuministeri on poissa, mutta ensin tästä kuntien rahoituksesta. Tämä hallitus on pitänyt yhtenä peruslupauksenaan sitä, että perusopetusta vahvistetaan. Me olemme vahvistaneet perusopetusta 200 miljoonalla [Anne Kalmari: Valtionosuuksia viedään!] ja sen vuoksi pitäneet kiinni myöskin kuntien rahoituksesta niin, että nytkin tulevalla kehyskaudella 2027—2030 hallituksen päätösten johdosta kuntien talous vahvistuu, kuntatalous vahvistuu. Se on lupaus, josta olemme halunneet pitää kiinni juuri tämän perusopetuslupauksen osalta. Mitä tulee valtion palveluverkkoon, niin sitä olemme kehittämässä uudella tavalla ja helpottamassa ihmisten asiointia eri tavoin. Helpotamme digitaalista asiointia, että ihmisten on helpompi viranomaisilta ihan 24/7 saada esimerkiksi neuvontaa tulevaisuudessa. Tänään on juuri eduskunnalle annettu viranomaisneuvonnan tekoälylainsäädäntö, jolla helpotetaan tätä asiointia, sujuvoitetaan sitä. Tällä viikolla on avattu uusi Suomi-piste esimerkiksi täällä Helsingissä. Niitä tulee ympäri Suomen. Mainitsitte Maanmittauslaitoksen. Siellä on useita eri viranomaisia yhdessä palvelemassa, eli ihminen saa samalta luukulta useiden viranomaisten palveluita, [Antti Kurvinen: Luukut on vaan kaukana!] ja näitä on tulossa 2030 mennessä ympäri Suomen. [Puhemies: Aika!] Eli haemme erilaisia tapoja helpottaa ihmisten asiointia sekä digitaalisesti että fyysisesti.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus haluaa edistää oikea-aikaista hoitoonpääsyä. Kun tässä lähdettiin liikkeelle tästä lasten ja nuorten hoitoonpääsystä, niin pidän kanssa haasteena sitä, että me emme ole tehneet muutoksia siihen hoitotakuuseen lasten ja nuorten osalta. Se on edelleen 14 päivää, mutta se ei toteudu tällä hetkellä. Se on vakava puute, ja myöskin siihen aiomme ohjata hyvinvointialueita puuttumaan, että se on saatava kuntoon. Sen sijaan tämä terapiatakuu, jonka toimme, on lähtenyt jo helpottamaan psykiatriseen hoitoon pääsyä, ja se on hieno ja tärkeä asia. Mitä tulee sitten laajempaan hoitoonpääsyyn, niin nyt on hyvä nähdä myöskin näitä uusia välineitä, joita olemme ottaneet käyttöön. Digiklinikalla esimerkiksi voi saada ihan kymmenessä minuutissa yhteyden sinne hoitavaan tahoon, ja erittäin moni saa sieltä myöskin vastauksia ja polun eteenpäin. Se kannattaa ottaa huomioon, vaikka se ei täällä näy. Myöskin se Kela-kokeilu yli 65-vuotiaille on tuotu juuri tätä varten, [Vasemmalta: Se ei ole toiminut!] että ihmisten on mahdollista päästä nopeasti julkisen terveydenhuollon hinnalla sinne hoitoon. Ja vielä, jos katsomme tätä hoidon jatkuvuutta, niin itse asiassa nostaisin, että meidän ei pidä katsoa pelkästään sitä, pääseekö sinne hoitoon oikeassa ajassa, vaan että se hoidon jatkuvuus myöskin toimii. Siihen tähdätään [Puhemies koputtaa] tällä omalääkärimallilla, [Puhemies koputtaa] eli on tuttu lääkäri, jonka kanssa voidaan myöskin [Puhemies: Aika!] jatkaa. [Välihuutoja vasemmalta]

Arvoisa puhemies! Tartun ensin tähän kuntien talouden kysymykseen. On hyvä muistaa, että kun me puhumme valtionosuuksista, niin niiden osuus kuntien rahoituksesta on kuitenkin nykyisellään, sote-uudistuksen jälkeen, suhteellisen pieni. Esimerkiksi peruspalveluitten valtionosuudessa, vähän riippuen vuodesta, puhutaan noin 15 prosentista tai sen alle. Eli valtaosin kunnat rahoittavat toimintaansa verotuloillaan, ja siinä mielessä tämä valtionrahoitus on osa sitä kokonaisuutta. Kun tässä kysyttiin, paljonko oli se indeksijarrun kasvattaminen 2,8 prosenttiin, niin se oli 60 miljoonan leikkaus, mistä sovittiin tässä keväällä kehysriihessä, mutta se on hyvä suhteuttaa siihen, että hallitus on tosiaan tehnyt paljon toimia, jotka vaikuttavat kuntatalouteen. Nämä arviot, joihin viittaan tässä, ovat valtiovarainministeriön arvioita, ja he ovat arvioineet, että jopa tämän 60 miljoonan euron ainoa uusi leikkaus huomioiden, mikä valtionosuuksiin sellaisenaan päätettiin siellä, kuntatalous edelleenkin vahvistuu tulevina kolmena vuotena. Eli siitä, että hallituksen päätökset vahvistavat kuntataloutta, on pidetty tässä kiinni. Tässä kun otetaan huomioon se, että me ollaan haluttu tehdä se perusopetuslupaus, lisätty sinne 200 miljoonaa juuri oppimisen tukeen ja muihin, ja sitten tehty vielä sen päälle TE-rahoitukseen eli työllisyyspalveluitten rahoitukseen lisäyksiä, niin nämä ovat kaikki siellä kuntataloudessa näkyviä asioita. Kun täällä myöskin verrattiin tätä kuntatalouden mustaan perjantaihin silloin pari vuotta takaperin, niin se todella oli sellainen yllättävä tilanne. Se oli vielä sellainen marraskuinen perjantai, kun kunnat olivat vielä tehneet ratkaisujaan veroprosenteista ja muuta, niin että siinä alkoi olla talous seuraavan vuoden osalta lukossa. Silloin lähdimme tällaiseen pelastusoperaatioon juuri siksi, että ei haluttu vaarantaa tätä kuntien perusopetusroolia. Ihan vastaavalla tavalla, kun katsotaan hyvinvointialueitten rahoitusta — en nyt mene siihen syvemmin — niin yli neljä miljardia me ollaan sinnekin tällä kaudella lisätty. Sitten toisaalta kuitenkin, kun ne alueet aloittivat uutena toimintansa, oli hirveän tärkeätä, että alussa tehtiin uudistuksia ja haettiin uudenlaisia tekemisen tapoja, ja siihen haluttiin pitää silloin alussa paine. Vastinrahasta kysyttiin. Edustaja Hamari kysyi Tampereen osalta tästä sirurahoituksesta. Siitä tosiaan oli jo hallitusohjelmakirjaus, ja siihen kun 20 miljoonaa tuli EU-rahaa, niin hallitus on siihen korvamerkinnyt sen 20 miljoonaa, niin että tämä ei sitä vaaranna. Erityistalousalueitten valmistelusta kysyttiin. Se etenee tuolla Kajaanissa ja Imatran seudulla, eli näissä se on nyt työn alla. Ja vielä näistä järjestöavustuksista: Kyllä ihan henkilökohtaisesti sanon, että arvostan erittäin korkealle järjestöjen tekemää työtä, ja näen, että sillä on iso arvo meidän yhteiskunnassa. On monia sellaisia asioita, mitä meidän julkinen sektori ei pysty hoitamaan. On totta, että sinne on jouduttu joitain säästöjä tässä kohdentamaan, ne tekevät kipeätä, mutta sitten samaan aikaan me on haluttu nyt tuoda myöskin näitä, että hyvinvointialueitten kautta voidaan nyt sinne ruohonjuuritason toimintaan kohdentaa uudella tavalla rahoitusta ja myöskin avata tämä verovähennysoikeus, joka mahdollistaa sitten helpommin varainhankinnan. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Me elämme tällä hetkellä haastavia aikoja. Se vaatii meiltä vastuullista politiikkaa, ja hallitus on sitoutunut jatkamaan sitä työtä myöskin tästä eteenpäin. Kommentoin muutamaa asiaa, mitä täällä on noussut esiin. Puhuttiin tässä kuntien leikkauksista. Niiden osalta haluan korostaa sitä, että kuitenkin tällä kaudella, kun on jouduttu sopeuttamaan monesta paikasta, hallitus teki kautensa alussa perusopetuslupauksen, että perusopetusta vahvistetaan tällä kaudella. Sen tähden on pidetty kiinni siitä, että on koko ajan katsottu, että niillä toimilla, joita teemme kuntataloudessa, meillä pysyy kuitenkin se kuntataloutta vahvistava linja tässä hallituksessa. Eli vaikka siellä nyt tätä indeksijarrua hieman korotettiin, niin edelleenkin hallituksen toimet vahvistavat kuntataloutta seuraavan kolmen vuoden aikajaksolla. Sitten toisena täällä puhuttiin itäisestä Suomesta ja onko sinne satsattu. Kyllä on. Sinne on tehty liikenneinvestointeja, sinne on lisätty aloituspaikkoja koulutuksiin, on perustettu uudet elinvoimakeskukset ja niihin nimenomaan itäisessä Suomessa tämmöiset investointinyrkit, on käynnistetty tämä itäisen Suomen ohjelma, ja nyt valmistellaan myöskin näitä erityistalousalueita Itä-Suomeen. Ihan muutamia asioita mainitakseni. Itäistä Suomea on pohdittu hyvin paljon tässä näin. Sitten täällä on puhuttu järjestöistä tänään, ja haluan sanoa myöskin sen, että kyllä arvostamme järjestöjen tekemää työtä korkealle. Kyllä sinnekin on jouduttu tekemään sopeutuksia, mutta on hyvä nähdä tästä ensi vuoden kehyspäätöksessä tehdystä linjauksesta, että siellä kanavoidaan nyt jatkossa rahoitusta järjestöille myöskin hyvinvointialueitten kautta ja järjestöille ollaan lisäämässä tällainen uusi verovähennysmahdollisuus, joka mahdollistaa varainkeruun uudella tavalla järjestöjen toimintaan. Eli myöskin näillä haluamme helpottaa. Sitten vielä viimeisenä teemana, joka täällä on noussut esiin, jonka poimin tähän: nuorten työttömyys. Se on asia, josta uskon ja toivon, että kannamme kaikki huolta. Se on iso haaste meidän tämän hetken yhteiskunnassa, ja sitä varten on myöskin siihen haettu erikseen ratkaisuja. On tuotu näitä nuorten työllisyysseteleitä, ja niitten määrää nyt vielä kehysriihessä kasvatettiin. Ollaan laittamassa liikkeelle tällaisia työllisyyspilotteja myöskin kaupunginosiin näissä kaupungeissa, missä on haastavia tilanteita. Nuorille on lisätty aloituspaikkoja, ja niillekin, jotka eivät aloituspaikkoja saa, hallitus on kertonut tuovansa tällaiset opintosetelit, eli on mahdollista myöskin esimerkiksi avoimen puolella aloittaa opintoja. Koetamme eri tavoin katsoa sitä, että luomme mahdollisuuksia nuorille. Ajattelen, että koko meidän talouspolitiikan ydin... Täällä käytettiin ilmaisua jossakin puheenvuorossa: ”lasten kukkarosta lainaaminen”. Ajattelen, että se on hirveän hyvä tematiikka, ja se on nimenomaan se, mitä me haluamme välttää. Emme vie lasten kukkarosta, vaan koetamme tehdä tätä yhteiskunnan rakentamista niin, että tämä on kestävä ja että meidän lapsillamme olisi tulevaisuudessa paremmin. Sitä varten me koko tätä muutostyötä teemme. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tartun kahteen kysymykseen, mitä tässä kysyttiin: onko hallitus saavuttanut talouden tavoitteitaan, ja onko hallitus tehnyt töitä hyvinvointialueitten tilanteen eteen. Yhdistän nämä ensin tässä. Kun me katsomme taloustavoitteita, niin hyvinvointialueitten rahoitus on noin karkeasti kolmasosa valtion budjetista, ja mitä on tapahtunut tässä tänä aikana: Vuonna 23 hyvinvointialueitten menot kasvoivat noin 12 prosenttia, ja nyt viime vuonna ne saatiin painettua noin kahteen prosenttiin. Viime vuonna hyvinvointialuetalous kääntyi ylijäämäiseksi koko maan tasolla, 730 miljoonaa euroa. [Aki Lindén: Ei ole toiminut!] Se on ihan merkittävä asia, jos me katsotaan koko maan taloutta, että tällainen käänne on saatu aikaan, ja sen eteen on tehty paljon töitä. On kehitetty hyvinvointialueitten ohjausta, on kehitetty rahoitusmallia, ja sen kehittäminen jatkuu. On tehty toimia henkilöstön riittävyyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. On tehty paljon toimia, joilla edistetään palveluitten toimivuutta. On tuotu Suomeen kauan kaivattu terapiatakuu. On tuotu tätä yli 65-vuotiaitten valinnanvapausmallia, jolla yleislääkärille pääsee julkisen hinnalla myöskin yksityiselle puolelle. [Aki Lindén: Mutta ei ole toiminut!] On kehitetty omalääkärimallia hoidon jatkuvuuden paranemiseksi, ja näin edelleen. On tehty monia tällaisia toimia. Ja nyt jos me katsomme näitä tuloksia, niin me näemme tällä hetkellä, että palveluitten yhdenvertaisuus on parantunut. Siitä on selvityksiä ja tutkimuksia, jotka osoittavat tämän. Näemme sen, että henkilöstön saatavuus on parempi kuin mitä se oli tämän hallituksen alkumetreillä silloin meidän aloittaessamme. Näimme myöskin, että kustannusten hillintää on onnistuttu tekemään. Eivätkö nämä olleet juuri niitä soteuudistuksellakin tavoiteltuja asioita, joitten suuntaan tämä kehitys on mennyt? Ajattelen, että se on myöskin näistä isoista tavoitteista yksi, mitä on saatu aikaiseksi. Samalla Suomen suuntaa on käännetty laajemminkin. Me olemme tehneet ison määrän toimia tämän talouden laivan kääntämiseksi tässä haastavassa tilanteessa, missä me olemme. Olemme lisänneet panostuksia Suomen turvallisuuteen. Me olemme tehneet toimia vaikeassa työllisyystilanteessa sen helpottamiseksi. Olemme ihan laajemminkin rakentaneet tulevaisuutta: on edistetty investointien saamista muun muassa sujuvoittamalla luvitusta, on tehty historiallisia panostuksia tki-toimintaan, [Puhemies koputtaa] on lisätty aloituspaikkoja koulutuspula-aloille, eli on tehty niitä asioita, joilla Suomi voi tulevaisuudessa menestyä. Ajattelen, että tämä on vastuullinen suunta. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Hallitus uudistaa julkista hallintoa ja purkaa byrokratiaa. Viimeksi tänään talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa käsittelimme virastoselvitystä, jossa nyt kymmenen vuoden tauon jälkeen käymme läpi myöskin valtion virastorakennetta, puramme sieltä päällekkäisyyksiä, sujuvoitamme luvitusta, edistämme muun muassa tekoälyn hyödyntämistä. Täällä nostettiin esiin se, että valtion ja kuntien ja hyvinvointialueitten henkilöstöstä iso määrä on eläköitymässä tulevina vuosina, noin kolmasosa, ja esitettiin, että puolet näistä tehtävistä jätettäisiin täyttämättä. Siinä yhteydessä kannattaa muistaa, että ihan näin mekaanisesti ei voida toimia. Jos ajatellaan, että siellä monet näistä eläköityvistä henkilöistä ovat vaikkapa hoitajia, opettajia, poliiseja, niin se ei ole ihan suoranaisesti hallinnon keventämistä siinä mielessä, mitä tarkoitettiin, mutta pyrimme hyödyntämään tätä eläköitymistä ja hakemaan uudenlaisia työn organisoinnin tapoja alueilla, tai oikeastaan kaikilla hallinnon tasoilla. No sitten, jos katsotaan näitä esityksiä, täällä esitettiin myöskin, että hyvinvointialueita tulisi jatkossa olla viisi ja kuntia sata. Ajattelen itse, että meidän ei kannata lähteä tiukka lukumäärä edellä tekemään tätä kehittämistyötä, mutta on totta, että tällä hetkellä me näemme, että alueet ja kunnat kohtaavat isoja demografisia ja taloudellisia haasteita, ja meidän pitää katsoa sitä, miten me turvataan eri puolilla Suomea näitä palveluita. [Anne Kalmari: Keskittämällä, se on se teidän ratkaisu!] Juuri siitä syystä olemme kutsuneet kaikki eduskuntapuolueet parlamentaariseen työhön ja käymme keskustelua sekä hyvinvointialueitten että kuntien tulevaisuudesta. Itse asiassa aivan hetken kuluttua meillä alkaa tuolla hyvinvointialueitten parlamentaarinen yhteistyöryhmä taas kokouksensa, ja siinä meillä on mahdollisuus käydä tätä tulevaisuuskuvaa ja hakea siinä erilaisia ratkaisuja. Me olemme lisänneet yli neljä miljardia hyvinvointialueille eli sosiaali- ja terveys- ja pelastuspalveluihin. Erikoissairaanhoidon jonot on saatu puolitettua. Digipalveluita on otettu avuksi. Yli miljoonalla suomalaisella on tällä hetkellä jo omalääkäri. Yhdenvertaisuus on parantunut. Henkilöstöpula on helpottanut esimerkiksi hyvinvointialueitten puolella. Paljon on tehty. Kuntien puolella vastaavasti on lisätty 200 miljoonaa perusopetukseen, on lisätty resursseja työllisyyspalveluihin, norminpurkua tehdään historiallisella tasolla, eli haemme erilaisia keinoja turvata näitä palveluita. Ja mitä tulee valtion palveluverkkoon, niin sitä ollaan tällä hetkellä kokoamassa Suomi-pisteisiin eri puolilla Suomea, jolloin ihmisen on mahdollista asioida usean viranomaisen kanssa samalla käynnillä. Eli, arvoisat edustajat, [Puhemies koputtaa] arvoisa puhemies, tässä haastavassa julkisen talouden tilanteessa me haemme uusia tapoja turvata ihmisten tärkeät palvelut niin valtion, hyvinvointialueitten kuin kuntienkin tasolla.

Arvoisa puhemies! Hallitus pitää kiinni lupauksestaan vahvistaa perusopetusta. Vaikka meillä täällä on tässä esityksessä esitys siitä, että indeksijarrun tasoa kohotetaan 2,8 prosenttiyksikköön, mikä leikkaa valtionosuuksia 60 miljoonaa euroa, niin samaan aikaan me olemme pitäneet huolta siitä, että tällä tulevalla kehyskaudella 27—30 kuntatalous vahvistuu hallituksen päätösperäisten toimien pohjalta. Tällä me pidämme kiinni siitä lupauksesta. Lisäksi täällä on itse asiassa kuntiin liittyviä lisäyksiä, ihan merkittäviäkin, esimerkiksi TE-palveluihin: nuorten työllistämisseteli, pitkäaikaisten työttömien osaamisseteli, nuorisotyöttömyyden pilotit, työvoimapoliittinen avustus. Näistä tulee lähemmäs 70 miljoonaa lisää kuntien toimintaan ja näihin TE-palveluihin. Kun täällä viitattiin VOS-uudistukseen, niin itse asiassa olemme nyt viemässä VOS-uudistuksesta juuri yhtä keskeistä elementtiä eteenpäin, eli vuoden 29 alusta linjattiin, että siirrytään järjestelmään, jossa kunnilta laskutetaan nämä perustoimeentulotuen kuntaosuudet reaaliaikaisesti sen sijaan, että tulisivat kahden vuoden viiveellä. Tällä on merkittävä kannustinvaikutus. [Puhemies koputtaa] Norminpurkua on viety 134 toimea jo eteenpäin, 64 on arvioitavissa. Vielä viimeisenä, kun kysyttiin, että ohjataanko taloudella kuntaliitoksiin. Suurin haaste kunnissa on se, että yli sadassa kunnassa tällä hetkellä syntyy alle koululuokallinen lapsia, ja siksi me haemme myöskin parlamentaarisesti ratkaisuja, miten me turvaamme sivistykselliset perusoikeudet kaikkialla Suomessa. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tästä rikkaasta keskustelusta. Ajattelen, että meidän tavoitteemme täällä yhteisesti on se, että me turvaamme palvelut, ja tämä rahoitusmallinkin uudistaminen on yksi palanen siinä, millä me turvaamme niitä pitkällä aikavälillä. Edelleen kun tässä puhutaan siitä, mistä tässä laissa on kyse, niin on tosi tärkeätä nähdä, että koko maan rahoitus kasvaa myöskin tulevina vuosina, yhdenkään alueen rahoitusta ei päästetä tässä kääntymään negatiiviseksi. Miten kävisi ilman näitä muutoksia, mitä tässä teemme? Ensi vuonna rahoitus kasvaa satoja miljoonia euroja. [Ben Zyskowicz: Ehkä 700 miljoonaa!] Tämä ei siis ole nykyisen rahoitustason leikkaus, vaan jatkossakin rahoitus kasvaa, jos me katsomme väliä 26—29, seitsemän prosenttia. Eli rahoitus kasvaa jatkossakin. [Krista Kiuru: Kyllä nyt on niin uskomatonta juttua!] Tämä hillintä on kuitenkin välttämätöntä siinä mielessä, että meidän pitää kiinnittää huomiota tähän julkisen talouden tilanteeseen ja siihen, että me saamme tämän rahoitusten kasvun kestävälle tasolle, jotta saamme myöskin tulevaisuuden palvelut turvattua. Miten tämä on mahdollista? Se tarkoittaa sitä, että on haettava uudenlaisia ratkaisuja turvata näitä samoja palveluita, uudenlaisia tapoja tehdä, ja kykynsä hakea niitä alueet ovat jo osoittaneet näissä. Kun täällä kysyttiin tästä, ovatko alueet tukeneet tätä, niin kyllä täällä oli se minimimalli, mihin viittasin. Syksyllä THL esitti tässä tilanteessa, kun diagnoositietoihin on liittynyt vielä epävarmuuksia, että noin reilua 120:tä diagnoosiluokkaa olisi kasvatettu lähemmäs 200:aa. Tässä alueitten toive oli, että ei tuoda lisää epävarmuutta sinne vaan pidättäydytään minimitason muutoksissa, jotta ei heiluteta enempää rahoitusmallin pohjaa. Tässä tapasin itsekin koko hyvinvointialueitten porukan syksyllä, ja tämä oli heidän toiveensa. [Krista Kiuru: Se on vain yksi osa tästä uudistuksesta!] — Kyllä, se oli tässä näin yksi osa, jossa on otettu sitä huomioon. Täällä on monia elementtejä. Sitten kysyttiin näistä kannustinelementeistä. Aiemmissa vaiheissa tähän rahoitusmalliin on tuotu jo omavastuu, joka kannustaa kustannusten hillintään. On kasvatettu HYTE-kerrointa, joka kannustaa terveyden edistämiseen. Nyt tässä mallissa esimerkiksi pidetään kiinni tästä jälkikäteistarkistuksesta, mistä esimerkiksi edustaja Vuornos kysyi, ja se on yksi todella tärkeä elementti ymmärtää tällaisena kannustimena. Eli kun jälkikäteistarkistus tehdään niin, että sillä kompensoidaan alijäämiä kahden vuoden viiveellä koko maan tasolla, niin alueet eivät saa sitä jälkikäteistarkistusta sen vertaa kuin heillä itsellään on sitä alijäämää, vaan he saavat sen koko maan tuloksen perusteella. Silloin esimerkiksi tässä, jos katsomme vaikkapa Helsinkiä, Länsi-Uuttamaata, jotka ovat tehneet jo ylijäämäisen tuloksen tai ovat saaneet jo kerrytettyä ylijäämää, käytännössä pääsemme hyötymään tästä, ja tämä on merkittävä kannustintekijä siellä. Uudenmaan ja Helsingin osalta voisin muutenkin vastata tässä, vaikka siellä näille vahvoille alueille on tullut tässä hiukan isommat leikkaukset, että on tärkeätä nähdä, että samaan aikaan Uudenmaan rahoitus kasvaa muuta maata merkittävästi vahvemmin. Jos katsomme vaikka Vantaata—Keravaa, niin se rahoitus kasvaa lähempänä 15:tä prosenttia siinä, missä toiset ovat lähellä nollatasoa tässä kasvussa. Eli tämä eriytyminen tapahtuu maan eri osissa eri tavoin, ja tällä koetamme hillitä sitä niin, että se ei lähde ihan karkaamaan, mutta joka tapauksessa tämä kehitys tulee jatkumaan ja viemään alueita jonkin verran eri suuntiin. Helsingin osalta on hyvä huomata myöskin se, että tosiaan, niin kuin sanoin, siellä ei ole tehty alijäämää missään vaiheessa. Siellä on kertynyttä ylijäämää, ja siitä huolimatta se saa joka vuosi jälkikäteistarkistusta, eli se on tämä merkittävä kannustintekijä, josta tässä pidetään kiinni. Siirtymätasausta ei poistettu. Erholan selvityksessä esitettiin siirtymätasauksen poistoa. Se olisi joillekin alueille ollut kohtuuton ja esimerkiksi Helsingiltä vienyt pari—kolmekymmentä miljoonaa, muistaakseni enemmän. Tässä pidättäydyttiin siinä, että pysyvästä siirtymätasauksesta viedään 25 prosenttia, ja sillä saadaan tasapainoa vähän enemmän. [Välihuutoja sosiaalidemokraattien ryhmästä] Leikkauksesta huolimatta esimerkiksi Helsingin rahoitus kasvaa edelleen kolmanneksi eniten, ja lausuntokierroksen jälkeen lisäksi poistettiin täältä vielä tämmöinen niin sanottu kompensaatio, joka olisi pienentänyt asukaskohtaista osuutta ja kasvattanut tarveperustaa. Tämä toi jonkin verran helpotusta muun muassa Helsingille, Länsi-Uudellemaalle, täällä mainituille alueille. Tämän tilalle tuli tämä kirurgisempi perälauta, jolla estämme sen, että esimerkiksi Satakunta, Kymenlaakso tai Etelä-Karjala kääntyisi rahoituksessa miinuksen negatiiviselle puolelle. Eli tämä on elementti, joka tähän haluttiin tuoda lisää. [Krista Kiurun välihuuto] Nyt vielä haluan sanoa tästä kokonaisuudesta, että rahoitusmallille on haluttu antaa — jo hallitusohjelmassa todettiin tämä — työrauha ensimmäiseksi kolmeksi vuodeksi. Tähän ei tehty isoja muutoksia ensimmäisten vuosien aikana, jotta näimme, miten tämä malli toimii. Nyt me näemme, mitä siinä on näitä epäkohtia. Esimerkiksi diagnoosimallin osalta voi sanoa, että tämä otettiin keskeneräisenä käyttöön. Siellä on vakavia ongelmia näissä diagnoosikirjauksissa edelleen. Me teimme sen selvityksen nyt talvella, ja tässä mallissa, esimerkiksi tässä laissa, tuodaan nyt korjausmahdollisuus, mikä laista on puuttunut. Eli ei olla päästy korjaamaan niitä mahdollisia ongelmakohtia siellä. Tässä hillitään tosiaan eriytymistä, päivitetään diagnoosimallia, mutta kyllä ajattelen, että tämä kolmen vuoden kokemus tästä rahoitusmallista on tuonut myöskin sen käsityksen, että me tulemme tarvitsemaan kokonaisuudistuksen. Mutta se on vuosien työ. Me käynnistämme nyt tämän kokonaisuudistuksen taustaselvityksen, joka tulee palvelemaan tätä parlamentaarista työtä, mutta koska me joudumme vielä muutaman vuoden pärjäämään tällä nykyisellä rahoitusmallilla, niin tähän on tärkeää tehdä nyt nämä uudistukset. Mutta lähdetään käymään yhdessä, ja toivon yhteistä rohkeutta tämän rahoitusmallin rohkealle uudistamiselle parlamentaarisessa työryhmässä. Sitä totisesti tarvitsemme. — Kiitoksia, arvoisa puhemies. [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi hyvinvointialueiden rahoituksesta annettua lakia ja siihen liittyen saaristolakia. Rahoituslain keskeiset muutokset koskevat sosiaali- ja terveydenhuollon tarvemallin päivitystä ja kustannuskasvun hillintää hallitusohjelman mukaisesti. Lakien on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2027 alusta. Tarvemallilla kuvataan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarvetta ja siitä aiheutuvaa kustannusta eri alueilla. Malli perustuu THL:n tutkimukseen, ja se on lain mukaan päivitettävä vähintään neljän vuoden välein. Päivitys ehdotetaan tehtäväksi niin kutsutulla minimimallilla. THL:n elokuun 2025 tutkimuksessa ehdotettuja merkittäviä tarvetekijöiden ja tietopoimintojen laajennuksia ei vielä otettaisi huomioon vuonna 2027. Tietopohjan luotettavuuteen liittyy edelleen epävarmuutta, ja alueet tarvitsevat aikaa saattaa tietopohjaa kuntoon. Maltillinen päivitys on saanut valmistelun kuluessa alueiden laajan tuen, ja tässä noudatamme heidän toivettaan. Minimipäivityksessä päivitetään tarvemallin taustalla olevia tietoja kustannuksista ja palveluiden käytöstä sekä tehdään nykyisiin tarvetekijöihin ja tietopoimintoihin teknisluonteisia täsmennyksiä ja korjauksia. Tavoitteena on parantaa rahoituksen kohdistumista eri alueilla palvelutarpeesta aiheutuvia kustannuksia vastaavasti. Samalla rajataan osittain yksityisen terveydenhuollon diagnoositietojen huomioon ottamista rahoituksessa. Ne otetaan jatkossakin huomioon hyvinvointialueiden rahoittamien ostopalveluitten ja palvelusetelien osalta siltä osin kuin ne sisältyvät Kelan lääkekorvaus- ja sairauspäivärahatietoihin sekä silloin, kun yksityisen hoidon jatkohoito toteutuu hyvinvointialueen palveluissa. Yksityisen diagnoosit huomioitaisiin jatkossakin niiltä osin kuin ne vaikuttavat hyvinvointialueiden kustannuksiin. Rahoituksen tietopohjan laadun turvaamiseksi esityksessä ehdotetaan, että THL ja valtiovarainministeriö voisivat jatkossa korjata rahoituksen perusteena olevissa rekisteritiedoissa olevia selviä virheitä. Tällä varmistetaan hyvinvointialueiden yhdenvertaista kohtelua sekä rahoituksen oikeellisuutta ja rahoitusmallin uskottavuutta. Korjausmahdollisuuden puute on osoittautunut keskeiseksi epäkohdaksi voimassa olevassa laissa, ja nyt se korjataan. Tärkeä kokonaisuus ovat hallituksen kustannuskasvun hillinnän tavoitteita toteuttavat ehdotukset. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen arvioidusta kasvusta otettaisiin vuodesta 2027 alkaen huomioon nykyisen 80 prosentin sijaan 60 prosenttia ja määräaikainen 0,2 prosenttiyksikön korotus poistettaisiin vuodesta 28 alkaen. Säästöt kohdennettaisiin alueille soten määräytymistekijöiden mukaisesti. Esityksessä ehdotetaan myös uutta niin kutsuttua perälautamallia rahoituksen vähimmäistason turvaamiseksi. Tasauksella turvattaisiin vuosittain rahoituksen vähimmäistaso niille alueille, joilla rahoitus muuten rahoitusmallin eri tekijöistä johtuen vähenisi. Nykyisen lain mukaisesti vuonna 27 jälkikäteistarkistus pienenee, eikä rahoitus enää kasva aivan kaikilla alueilla. Yksittäisten alueiden rahoitusta heikentävät myös heikko väestökehitys ja määräytymistekijöissä eli tarvekertoimissa tapahtuneet muutokset, ja tähän tällä perälaudalla toisimme helpotusta. Tasauksella varmistetaan, että näilläkin alueilla olisi jatkossakin mahdollisuudet järjestää asukkailleen lakisääteiset palvelut. Rahoitus tasattaisiin edellisen vuoden tasolle, ja vaadittava määrä kerättäisiin ”euroa per asukas”, yhtä suurena niiltä alueilta, joilla rahoitus kasvaa keskimääräistä enemmän. Tasausmalli on luonteeltaan väliaikainen, rahoitusta vakauttava ratkaisu. Siitä on tarkoitus luopua rahoitusmallin jatkokehittämisen myötä. Esityksessä ehdotetaan lisäksi siirtymätasauksia koskevia muutoksia. Soteuudistuksen väliarvioinnin mukaan pysyviä siirtymätasauksia ei ole pidetty perusteltuina, mutta siirtymätasauslisät muodostavat edelleen niin merkittävän osuuden joidenkin alueiden rahoituksesta, ettei niistä voida nopealla aikataululla kokonaan luopua. Tästä syystä siirtymätasausten porrastusta kasvatettaisiin siten, että koko maan tasolla pysyväksi jäävien siirtymätasausten määrä vähenisi neljäsosalla vuoden 2030 loppuun mennessä. Valtion taloudellisena säästötoimenpiteenä siirtymätasauksista valtion rahoittamaa osuutta pienennettäisiin. Säästö kohdennettaisiin kaikille hyvinvointialueille asukasta kohden yhtä suurena lukuun ottamatta niitä siirtymätasauslisää saavia alueita, joilla tasaus on laskennallisen rahoituksen kehityksen huomioon ottaen tarpeen riittävän rahoituksen turvaamiseksi. Sen lisäksi otetaan huomioon tulossa oleva saaristolain uudistus. Saaristoisuuden perusteella määräytyvä soterahoitus kohdennettaisiin jatkossa saaristoisille hyvinvointialueille rahoituslaissa säädettävän saaristoisuuskertoimen perusteella. Arvoisa puhemies! Rahoituslakiesityksellä jatkamme hyvinvointialueiden rahoitusmallin hallitusohjelman mukaista maltillista uudistamista. Vähennämme alueiden eriytymistä ja hillitsemme kustannusten kasvua. Kustannuskasvua hillitsevien toimenpiteiden osuus hyvinvointialueiden koko maan rahoituksesta olisi arviolta noin miinus 0,2 prosenttia vuonna 27, noin miinus 0,8 prosenttia vuonna 28 ja noin miinus 1,3 prosenttia vuonna 29. Yhteissumma olisi noin 390 miljoonaa euroa vuoden 29 rahoituksen tasolla. Suurimmat negatiiviset vaikutukset kohdistuvat niille alueille, joilla on taloudellista kantokykyä sopeutua muutokseen ilman, että palvelut vaarantuvat. Tässä yhteydessä on hyvä huomata myöskin se, että samaan aikaan monesti näillä alueilla se rahoituksen kasvu jatkuu merkittävästi vahvempana, eli tätä leikkautumista ei pidä katsoa erillään siitä, että tiettyjen alueitten rahoitus kasvaa hyvin voimakkaasti ja toisilla paljon maltillisemmin. Tällä hieman tasataan sitä. Arvoisa puhemies! Lopuksi on syytä nähdä tämä esitys oikeassa mittakaavassa. Säästötoimista huolimatta hyvinvointialueiden rahoitus kasvaa ensi vuonna koko maassa usealla sadalla miljoonalla eurolla, eikä yhdenkään alueen rahoitus pienene. Emme siis leikkaa rahoituksen tasoa, vaan hillitsemme sen kasvua. Esityksen mukaisessa vaikutusarvioinnissa rahoituksen kasvua taitetaan 8,4 prosentista vuosina 26— 29 seitsemään prosenttiin koko maan tasolla. Alueet ovat nyt osoittaneet myöskin kykyään tässä kustannusten hillinnässä, kun me katsomme sitä, millä vauhdilla menot kasvoivat tämän hallituskauden alkaessa ja kuinka alueet ovat saaneet uudistustyötä tehtyä niin, että kasvu on tällä hetkellä merkittävästi aiempaa kestävämmällä tasolla. Tämä on välttämätöntä jatkossakin. Sosiaali- ja terveydenhuollon menot ovat Suomen julkisen talouden suurin yksittäinen menoerä ja samalla sen nopeimmin kasvava. Jos annamme kustannuskehityksen jatkua täysin hillitsemättä, emme kykene turvaamaan myöhemmille sukupolville palvelulupausta vaan palveluvelan. — Kiitoksia. [Välihuutoja vasemmalta]

Arvoisa puhemies! Kiitos keskustelusta. — Aloitan ihan kuvaamalla sitä, että hallituksen linja on nähdäkseni ollut tässä koko ajan johdonmukainen. Me olemme kannustaneet kaikkia hyvinvointialueita etupainotteisiin toimiin, koska ne, jotka ovat tehneet riittävän voimakkaita toimia riittävän aikaisessa vaiheessa, ovat saaneet talouttaan hallintaan ja palvelunsa turvattua, ja se alkaa tuottaa hedelmää ja hyötyä tässä vaiheessa. Tähän on haluttu säilyttää kannustin jokaiselle alueelle, niin että mahdollisimman aikaisessa vaiheessa saataisiin ne alijäämät katettua, jolloin päästään myöskin sitten kehittämään sitä toimintaa. Myös kuitenkin tunnistetaan tämä alueiden erilainen tilanne. Niiltä osin kuin joillain alueilla on sitten ilmennyt haasteita tässä alijäämien kattamisessa alkuperäisessä aikataulussa, olemme todenneet myöskin sen, että emme halua puskea kaikkia yhteen ja samaan muottiin, vaan tunnistamme tämän erilaisuuden ja tarjoamme myöskin erilaisia ratkaisuja eri alueille. Sinne on tarjottu ohjausta, ja nyt sitten näillä alijäämien kattamiskauden joustoilla tulemme myöskin vastaan alueita, kutakin oman tarpeensa mukaisesti. Eli emme ole antamassa lisäaikaa kaikille alueille, koska kaikki eivät sitä tarvitse. Osa alueista on jo saanut alijäämänsä katettua, osalla sitä ei ole ollutkaan. Osa on saanut sen katettua, osa saa sen tavoiteaikataulussa. Osa tarvitsee vain yhden vuoden lisää, osa tarvitsee kaksi vuotta. Nyt tällä mahdollistetaan niille, jotka tarvitsevat, kolme vuotta ja niille, joille sekään ei riitä, sitten arviointimenettelyn kautta. Kun täällä kysyttiin näistä arviointimenettelyn kautta tuotavista ratkaisuista, niin kyllä heille esimerkiksi haetaan ratkaisua yhdessä, ja heidän kanssaan voidaan päästä sitten vielä tätäkin pidempään alijäämien kattamiskauteen. Eli tässä todellakin tuodaan räätälöityjä ratkaisuja eri alueille heidän tarpeidensa mukaisesti. Sitten täällä oli kysymys tästä niin sanotusta velkasaneerauksesta, tästä alijäämien antamisesta osittain anteeksi. Tässä oikeastaan kysyisin sen vastakysymyksen, että kun kuitenkin jonkun vastuulla on ne alijäämät kattaa sieltä, niin olisiko sitten tässä esityksessä se, että ne siirrettäisiin valtion kontolle, ja mistä ne silloin rahoitettaisiin. Tähän kaipaisin vastausta niiltä, jotka tätä ehdotusta toivat tänne näin. Sitten myöskin tämä, että mistä johtuu tämä määräajan pidentäminen tässä nyt vielä yhdellä vuodella. Siinä tosiaan oli tilanne, että viime vuonna alueet saivat talouttaan todella vahvasti käännettyä, mikä on hieno asia. Vielä kesän lopulla tilinpäätösennusteet näyttivät, että ylijäämää tulisi 230 miljoonaa. Alueet tekivät todella kovasti töitä, ja nyt tällä hetkellä näyttää, että se ylijäämä oli noin suurin piirtein 650 miljoonaa tilinpäätösennusteitten valossa eli noin suurin piirtein 400 miljoonaa vahvempi tulos. Käänne on tässä se, että se näkyy nyt siellä jälkikäteistarkistuksessa. Sen tähden tässä sitten, kun se vaikutus kohdentuu vähän eri tavoin eri alueitten tilanteisiin, tällä tuodaan sitä helpotusta niille, joille tämä johtaisi haastavaan tilanteeseen. Kun edustaja Lindén kuvasi sitä, miten edellinen hallitus loi tämän mekanismin sinne jälkikäteistarkistukseen, niin siinä juuri oli tämä hänen kuvaamansa malli, että tästä tehtiin tällainen kannustava, että se ei kompensoi alijäämiä aluekohtaisesti vaan se kompensoi ne koko maan tasolla, jolloin tässä syntyi juuri se kannustin, että näitä alijäämiä kannattaa pyrkiä kattamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, että pääsee tasapainoon. Siitä syystä me olemme myöskin tähän kannustaneet, ja nyt sitten tuomme näitä ratkaisuja niille, jotka eivät siihen ole yltäneet. Vielä: täällä esitettiin eri tavoinkin toiveita näihin rahoitusmalliin liittyviin uudistuksiin. Ensimmäisenä tartun tähän esitykseen maakuntaveron käyttöönotosta. Siihen tämä hallitus on sanonut kirkkaan ”ein”. Se nostaisi kokonaisveroastetta, se veisi selkeyttä verojärjestelmältä, ja todennäköisesti siinä myöskin sitten alueitten erot kasvaisivat vielä enemmän. Siellä, missä palvelutarpeet ovat suuret, on monesti myöskin heikompi verotulopohja, ja saattaa olla, että verokertymä ja palvelutasot lähtisivät eriytymään, tai sitten tässä tarvittaisiin todella isot valtion tasaukset, jolloin se sitten taas lähestyisi valtion mallia. Eli tätä maakuntaveroa ei ole nähty perusteltuna tässä. Sen sijaan olemme lukuisilla tavoilla pyrkineet vaikuttamaan tähän alueitten rahoituksen tasoon. Näistä on tänään keskusteltu, näistä alijäämän kattamiskauden joustoista, mutta näitä, mitä Erholankin selvityksessä nostettiin, me olemme hallituksessa tehneet. Diagnoosikäytäntöjen ja kirjausprosessien epäkohtien korjaamiseksi viime viikolla valmistui tämä selvityshenkilöitten selvitys, ja nyt sitä lähdetään toimeenpanemaan, korjaamaan niitä vikoja. Rahoitusmallin uudistamista olemme vieneet kolmessa vaiheessa, eli ensin on tuotu kannustin kustannusten hillintään, sitten kasvatettu HYTE-kerrointa, ja nyt parhaillaan ollaan tekemässä kolmosvaihetta eli diagnoosimallia, sen lakisääteistä päivitystä ja kustannusten kasvun taittamisen kannustetta sinne. Vielä tässä nousi esiin myöskin tarve kokonaisuudistukselle. Kyllä, se on nähdäkseni myöskin tarpeen, mutta se on vuosien työ. Olen kertonut laittaneeni liikkeelle tällaisen selvityksen valmistelun, joka tuo pohjaa myöskin tällaiselle kokonaisuudistukselle. Se menee sitten varmasti yli hallituskausien, jolloin tämä parlamentaarinen työryhmä on ihan oikea paikka myöskin käydä tästä syventävää keskustelua. Niin kuin edustaja Lehtinen taisi täällä todetakin tästä, tämä on yhteistyön paikka, ja toivon myöskin, että siinä yhdessä lähdetään hakemaan ratkaisuja tähän kokonaisuuteen. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan täydennettäväksi hallituksen aiempaa alijäämien kattamiskautta koskevaa esitystä. Hallitus antoi joulukuussa esityksen, jonka mukaan valtiovarainministeriö voisi väliaikaisesti hyvinvointialueen hakemuksesta tietyin edellytyksin myöntää mahdollisuuden kattaa kertyneet alijäämät vuoden 2027 tai vuoden 2028 loppuun mennessä. Sääntelyä esitetään nyt täydennettäväksi siten, että määräaikaa voisi tietyin edellytyksin antaa vuoden 2029 loppuun asti. Myös uusi määräaika voitaisiin myöntää niille hyvinvointialueille, joille se on välttämätön lainsäädännön noudattamiseksi mutta joille alijäämän kattaminen tässä uudessa aikataulussa olisi mahdollista. Hallitus päätti täydentää esitystään, kun helmikuussa 2026 päivitetyssä hyvinvointialueitten rahoituksen painelaskelmassa ennakoitiin vuodelle 2027 joulukuun painelaskelmaa pienempää valtionrahoituksen tasoa. Tämä johtuu ennen kaikkea hyvinvointialueiden ennusteita paremmasta talouden toteumasta vuonna 2025. Hyvinvointialueiden vuoden 2025 tilinpäätösarvioissa ennakoidaan, että hyvinvointialueiden yhteenlaskettu ylijäämä olisi noin 650 miljoonaa euroa, kun aikaisemman laskelman pohjana olleiden alueiden tilinpäätösennusteiden mukaan se oli ollut noin 230 miljoonaa euroa. Muutos johtaisi rahoituksen jälkikäteistarkistuksen pienenemiseen loppuvuonna 2025 ennakoitua enemmän. Jälkikäteistarkistuksella siis korjataan jälkikäteen rahoituksen tasoa vastaamaan toteutunutta koko maan tasolla, ja se tulee mekaanisesti suoraan rahoituslaista, eli kyse tässä ei ole hallituksen rahoituksen leikkauspäätöksestä, vaan se on mekaaninen laista tuleva leikkautuminen. Rahoituksen tason lasku erityisesti vuonna 2027 tiukentaa osalla hyvinvointialueista sopeutustarvetta aiemmin arvioidusta, mikä vaikeuttaa alueiden mahdollisuuksia kattaa kertyneet alijäämät vuoden 2028 loppuun mennessä. Myöskään alueiden alijäämien pienentyminen ei kompensoi laskenutta rahoitusta suurimmalla osalla alueista. Järjestetyssä kuulemistilaisuudessa hyvinvointialueet, Helsingin kaupunki, HUS-yhtymä, sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö ja Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy lähtökohtaisesti kannattivat hallituksen esityksen täydentämistä. Hyvinvointialueen taseeseen kertynyt alijäämä tulee pääsääntöisesti jatkossakin kattaa enintään kahden vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien. Tässä määräajassa tulee kattaa myös talousarvion laadintavuonna tai sen jälkeen kertynyt alijäämä. Arvoisa puhemies! Oikeuskanslerin viime keväänä antaman ratkaisun mukaan rahoitusperiaatteen toteutuminen edellyttää sitä, että ministeriöt seuraavat riittävän ajantasaisesti hyvinvointialueiden tilannetta ja ryhtyvät tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin. Oikeuskanslerin mukaan useampia hyvinvointialueita laajasti koskevissa ongelmissa lainsäädännön muuttaminen on tarpeellinen ja välttämätönkin keino rahoituksen ja lakisääteisten velvoitteiden tasapainon saavuttamiseksi. Alkuperäisen hallituksen esityksen täydentämistä voidaan pitää siis valtiosääntöoikeudellisesti perusteltuna. Hallituksen esityksen mukainen lainsäädäntökokonaisuuden täydentäminen mahdollistaisi useammalle hyvinvointialueelle kertyneen alijäämän kattamisen lainmukaisessa määräajassa. Alueet voisivat myös laatia talousarvionsa ja suunnitelmansa paremmin hyvinvointialuelain mukaisesti. Näin ollen esitys vahvistaisi laillisuusperiaatteen toteutumista ja lisäisi oikeusvarmuutta. Ehdotettu alijäämän kattamismääräajan jatkamista koskeva väliaikainen sääntely olisi esityksen mukaan voimassa vuoden 2030 loppuun saakka. Käytäntö on osoittanut, että palvelurakenteeseensa ja palvelutoimintaansa päämäärätietoisesti uudistuksia tehneet hyvinvointialueet ovat kyenneet hillitsemään kustannustensa kasvua tavalla, joka johtaa talouden tasapainottumiseen ja siten myös alijäämien kattamiseen palvelut turvaten. Olennaista on käytännössä ollut tasapainottamisen aikajänne eli riittävän voimakkaat uudistukset riittävän varhain aloitettuina, jolloin vuotuinen sopeuttamistarve ei ole päässyt muodostumaan liian suureksi. Arvoisa puhemies! Niiden alueiden, jotka eivät objektiivisesti arvioiden kykene kattamaan kertyneitä alijäämiä edes pidennetyssä määräajassa, voidaan arvioida olevan sillä tavoin vaikeassa tilanteessa, että sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön harkittavaksi jää voimassa olevan lainsäädännön ja sen soveltamiskäytännön mukaisesti hyvinvointialueen arviointimenettelyn käynnistäminen. On huomattava, että arviointimenettelyn myötä näiden alueiden tasapainotusikkuna muodostuisi lähtökohtaisesti nyt esitettyäkin lainsäädäntöä pidemmäksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Me olemme tällä hallituskaudella ensinnäkin tehneet aluehallinnon uudistuksen, ja siinä meidän lähtökohtamme oli alueellinen läsnäolo, eli siinä pysyttiin läsnä kaikissa maakunnissa. Sitten kun nyt kysymykset oikeastaan koskevat näitä viranomaisten asiointitoimipisteitä, niin niiden osalta meidän linjamme on, että taataan ihmisille kohtuullinen asiointietäisyys erilaisiin palveluihin. Tätä varten me toimme tämän vuoden alusta esityksen: tuli voimaan tämä laki valtion palveluitten saatavuudesta ja toimintojen sijoittamisen perusteista, joka velvoittaa kymmenen keskeistä viranomaista tuottamaan näitä palveluita Suomi-pisteissä. Näitä rakennetaan vuoteen 2030 mennessä. Näissä ovat mukana Lupa- ja valvontavirasto, DVV, väestötietovirasto, elinvoimakeskus, Maahanmuuttovirasto, Maanmittauslaitos, Oikeuspalveluvirasto, poliisin lupahallinto, Rikosseuraamuslaitoksen yhdyskuntaseuraamusvirasto, Ulosottolaitos ja Verohallinto, ja samalla tuodaan mukaan myöskin Kelan, kuntien ja hyvinvointialueitten palveluita. Nämä tavallaan tuovat helpommaksi ihmisten asioinnin, niin että mahdollisimman läheltä voi asioida useamman viranomaisen kanssa yhtä aikaa. Näiden rinnalla säilyy vielä [Puhemies koputtaa] viranomaisten omaa toimipisteverkkoa, ja sitten on vielä näitä vanhoja sopimuksiin perustuvia [Puhemies koputtaa] yhteispalvelupisteitä. — Kiitos.