Jäntti Aleksi

Arvoisa herra puhemies! ”Voi tätä käsienpesua, tätä jälkiviisautta, tätä oman rinnan röyhistelyä, tätä populismia, jota täällä on harjoitettu”, lausui tässä salissa kerran eräs valtiomies. Vaikka osoittelen muita, keskityn myös itseeni. Sanonnan mukaan Suomi ei ole valtio vaan klubi, koska täällä kaikki tuntevat toisensa. Puhelimessani on valtava määrä numeroita, osa niistä on vaikutusvaltaisia. Numeroilla on ollut vaikutusvaltaa maailman sivu siinä missä ihmisilläkin. Kaikilla ei ole numeerista valtaa rahayksiköissä mitattuna, mutta monella on minun tavoin sosiaalista tai poliittista pääomaa. Sitä kukin voi tuhlata oman harkintansa mukaan. Kahden Helsinki-hankkeen hallituksen puheenjohtaja Jan Vapaavuori laittoi kunnolla haisemaan. Vaikuttaminen sinällään on normaalia. Kaikilla itseään suurina pitämillä kunnilla ja samoin seutukunnilla ja maakunnilla on edunvalvontatavoitteet, työmarkkinajärjestöillä, kauppakamareilla, lajiliitoilla ja kattojärjestöillä. Edunvalvontatavoitteet pyritään saamaan kulloisenkin hallituksen ohjelmaan tai talousarvioihin, jotta ne toteutuisivat. Lobbaaminen terminä aiheuttaa monissa inhon puistatuksia, vaikka kyse on usein jopa välttämättömästä vaikuttamistyöstä. Yksinkertaisimmillaan lobbaamiseksi voidaan lukea kansalaisen yhteydenotto poliitikkoon, ja näitäkin yhteydenottoja on täällä monella suulla luettu ihan sanasta sanaan. Tyypillisemmin lobbaaminen toki on etujärjestöjen suunnitelmallisia yhteydenottoja ja tapaamisia kaikkein keskeisimpien poliitikkojen kanssa. Jo toimiessani Tampereen apulaispormestarina vuosia sitten arkityöhöni kuuluivat tapaamiset erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa. Sain jopa moitteita siitä, että olin pitänyt aktiivisesti yhteyttä kaupunkilaisiin. Hallintosäännössä ei nimittäin erikseen lukenut, että sellainen kuuluu apulaispormestarin tehtäviin — naurattaisi vieläkin, jos ei hieman itkettäisi. Moitteet antaneen byrokraatin kaltaiset henkilöt ovat ajautuneet liian kauas todellisuudesta. Poliitikkojen tulisi olla aina niin lähellä kansalaisia ja erilaisia yhteisöjä kuin mahdollista. Ahkerinkaan poliitikko ei ehdi lukea kaikesta saatavilla olevasta materiaalista jokaista yksityiskohtaa. On luotettava myös siihen, että joku on yhteydessä, mikäli esityksessä tai päätösehdotuksessa esiintyy ongelmia. On luotettava myös siihen, että meihin ollaan jatkuvasti yhteydessä, ja toisin kuin oppositio on tänään useammalla suulla väittänyt, poliittinen päätöksenteko ei kuulu viranhaltijoille tai virkavalmistelulle. Kokonaisharkinnan jälkeen poliittisten päätösten tekeminen ja niistä vastuun kantaminen kuuluvat aina poliitikoille. Toisinaan saan erittäin aggressiivisia yhteydenottoja. Sellainen kuuluu luontoisetuihin, niin kuin varmasti lähes jokaisella teillä muillakin tässä salissa. Myönnän, että omakin kielenkäyttöni voi joskus olla Vapaavuoren sähköposteja suoraviivaisempaa — oli esimerkiksi silloin, kun yritettiin vaikuttaa valtatie 9:n perusparantamiseen eli Tampereen kaupungin, kaupunkiseudun ja Pirkanmaan liiton yhteisen edunvalvontatavoitteen toteutumiseen. Arvoisa puhemies! Siltä varalta, että täällä sattuu olemaan joku tamperelainen tai pirkanmaalainen päätöksentekijä: en malta olla tässä toteamatta, että nyt kun näitten areenojen osalta pelikenttä on ikään kuin puhdas, niin Tampereelle voitaisiin yrittää runnoa ja ehkä myöskin junailla rahaa sillä tavalla, että tuo Ratinan stadion voisi olla se Suomen ainoa 20 000—25 000 ihmistä vetävä stadion. Sen kun kattaisi aina tarvittaessa talveksi, niin siellä voisi viettää myöskin yleisurheilukisoja ympäri vuoden. [Jouni Ovaska: Siirretään ne junaradat sinne!] Suomen kaltaisen pienen maan on jatkossakin kyettävä hyödyntämään dynaamista päätöksentekoa pitämällä raja-aidat mahdollisimman matalina. Jotta vaikuttaminen ei lipsahtaisi korruption puolelle, kaiken tulee tapahtua läpinäkyvästi sekä hyviä tapoja ja lainsäädäntöä noudattaen. Julkisuuslain lisäksi vaalirahailmoitukset, kansanedustajan tuloilmoitus ja lahjarekisterit sekä ulkopuolisten vaikuttajien avoimuus eli lobbarirekisteri on luotu läpinäkyvyyden ja luottamuksen lisäämiseksi. Virheitä tehdään, mutta jokaisen tulisi noudattaa sääntelyä tinkimättä. Median tehtävä on nostaa epäkohdat esiin. Arvoisa puhemies! Lobbaamisen eli poliitikkojen kautta päätösten lopulliseen sisältöön vaikuttamisen tulee säilyä keskeisenä osana demokratiaa ja päätöksentekoa myös tulevaisuudessa. Poliitikkojen on kuunneltava muitakin kuin virkamiehiä ja kollegoitaan. Vain hölmö elää umpiossa. [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Nuori, joka valmistuu koulusta, etsii ensimmäistä työpaikkaansa tai pohtii omaa suuntaansa elämässä, ei tarvitse ensisijaisesti juhlapuheita. Hän tarvitsee mahdollisuuden: mahdollisuuden tehdä työtä, opiskella, yrittää, onnistua ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Siksi nuorisotyöttömyys ei ole vain taloudellinen ongelma. Se on ennen kaikkea inhimillinen ongelma. Jokainen pitkäksi aikaa työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäävä nuori on menetetty mahdollisuus ennen kaikkea hänelle itselleen mutta myös koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Nuorisobarometri kertoo huolestuttavasta ilmiöstä: nuorten usko omaan tulevaisuuteen on heikentynyt. Samalla työmarkkinatilanne on vaikea. Alle 25-vuotiaiden työttömyysaste on ollut viime kuukausina 20 prosentin tuntumassa laskutavasta riippuen, ja työttömiä työnhakijoita on ollut kymmeniätuhansia enemmän kuin parempina aikoina. Ensimmäisen työpaikan saaminen on monelle nuorelle aiempaa vaikeampaa. Arvoisa puhemies! On kuitenkin syytä nähdä myös kokonaisuus. Suomen talous elää edelleen pitkään jatkuneessa matalassa suhdanteessa, investoinnit ovat vähentyneet, rakentaminen on ollut historiallisen heikkoa, ja yritykset ovat lykänneet rekrytointejaan epävarmuuden vuoksi. Valtiolla on samalla lähes 190 miljardin euron velkataakka, ja velkaa on viime vuosina jouduttu ottamaan huomattavasti lisää. Pelkästään velan korkomenot ovat nousseet jo useisiin miljardiin euroihin vuodessa — rahaa, joka on pois koulutuksesta, nuorten palveluista ja tulevaisuuden investoinneista tai muista yhtä tärkeistä asioista. Siksi kasvua ja työllisyyttä vahvistavat uudistukset eivät ole vain talouspolitiikkaa, ne ovat myös nuorisopolitiikkaa. Kokoomukselle paras sosiaalipolitiikka on tunnetusti työ. Työ tuo toimeentuloa, mutta se tuo myös yhteisön merkityksellisyyttä, itseluottamusta ja uskoa omaan tulevaisuuteen. Tämän hallituksen tavoitteena on luoda edellytyksiä sille, että Suomeen syntyy enemmän yrityksiä, enemmän investointeja, enemmän työpaikkoja. Työn vastaanottamisen kannustimia vahvistetaan, työmarkkinoiden toimivuutta on uudistettu ja uudistetaan ja yritysten kasvun esteitä puretaan. Kun yritykset uskaltavat investoida ja palkata, syntyy myös nuorille niitä ensimmäisiä työpaikkoja, joista kokonainen työura voi alkaa. Hallitus ei ole jäänyt seuraamaan nuorisotyöttömyyden kasvua sivusta vaan on tehnyt konkreettisia päätöksiä nuorten työllistymisen tukemiseksi. Kevään 2026 kehysriihessä päätettiin 20 miljoonan euron lisärahoituksesta nuorten työllistymisseteliin, jonka arvioidaan mahdollistavan vähintään noin 3 300 nuorten työllistymistä. Lisäksi hallitus osoitti 15 miljoonaa euroa nuorisotyöttömyyden ehkäisemisen pilotteihin niillä alueilla, joilla ongelma on erityisen suuri, sekä suuriin kaupunkeihin, ja neljä miljoonaa valtionhallinnon kesätyö- ja harjoittelupaikkojen lisäämiseen, jotta yhä useampi nuori saisi sen ensimmäisen työpaikkansa. Nämä eivät yksin ratkaise nuorisotyöttömyyttä, mutta ne kertovat suunnasta. Kokoomukselle tärkeintä on, että nuori saa ensimmäisen työpaikan, ensimmäisen onnistumisen kokemuksen ja ensimmäisen mahdollisuuden näyttää osaamisensa, sillä juuri ensimmäinen työpaikka ratkaisee paljon. Hallitus rakentaa myös pidemmän aikavälin kasvua. Työllisyyttä ei vahvisteta vain tukitoimilla vaan myös parantamalla yritysten toimintaedellytyksiä ja vauhdittamalla investointeja. Arvoisa puhemies! Nuorten tulevaisuudenuskoa ei rakenneta pelkillä tukijärjestelmillä. Se rakentuu siitä, että yhteiskunta uskoo nuoriin ja tarjoaa heille mahdollisuuden onnistua. Laadukas koulutus, toimivat mielenterveyspalvelut, sujuva siirtymä opinnoista työelämään ja vahva talous muodostavat yhdessä perustan, jonka varaan tulevaisuudenusko rakentuu. Nämä eivät yksin ratkaise nuorisotyöttömyyttä, mutta ne kertovat suunnasta, kuten todettua. Arvoisa puhemies! Nuoret eivät tarvitse lisää epävarmuutta. He tarvitsevat uskoa siihen, että heidän ponnistelunsa kantavat hedelmää. Nuorten tulevaisuudenusko ei palaudu velkaantumista lisäämällä vaan rakentamalla Suomea, jossa yritykset investoivat, ihmiset työllistyvät ja jokaisella nuorella on nykyistä enemmän mahdollisuuksia, sillä juuri sitä kautta syntyy myös enemmän toivoa.

Arvoisa rouva puhemies! Ette selvästi kuunnellut koko puheenvuoroani. Poimitte sieltä tietysti itsellenne sopivat kohdat, mutta kuten siinä alussa totesin, niin siellä on kolme keskeistä kysymystä, jotka selittävät tätä velkaantumista. En tiedä, onko tämä tärkeysjärjestys, mutta yksi niistä on turvallisuus, toinen sotemenot ja kolmas valtion korkomenot. Mitkä te niistä jättäisitte hoitamatta? Tämä on se kysymys. [Antti Kurvinen pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa rouva puhemies! Suomella on ratkaistavanaan kolme kriittistä ongelmaa, joista jokainen linkittyy valtionvelan jatkuvaan kasvuun: turvallisuus, talous ja väestön ikääntyminen. Mikäli puolustus-, korko- ja sotemenot olisivat ensi vuonna vuoden 22 tasolla, valtiontalous olisi kutakuinkin tasapainossa. Mutta ei ole. Noiden vääjäämättömien menolisäysten takia talouden arvioidaan olevan keskimäärin lähes 15 miljardia pakkasella vuosina 2027—2030. Maailmanjärjestys on muuttunut, ja elämme turvallisuuspoliittisesti äärettömän herkkää aikaa. USA kulkee omia polkujaan, EU:n ja Naton päätöksenteko takkuaa kriittisissä kysymyksissä. Tarvitsemme JEF-maiden kaltaista koalitiota, jossa päätöksenteko on dynaamista ja sotilaallisiin uhkiin voidaan reagoida hybridisodankäynnin vaatimalla nopeudella ja tehokkuudella. Iso-Britannia on tarjoamassa Suomelle ja muille JEF-maille uskottavan ydinasepelotteen. Maanpuolustuskorkeakoulun penkillä opin, että toiminnalla on oltava suunta. Ilman suuntaa ei tule menestystä. Ja vaikka suunta olisi välillä hieman väärä, sitä voidaan korjata, kun tilannekuva tarkentuu. Suomen kannalta on äärettömän huolestuttavaa, että seuraavaksi pääministeripuolueeksi povatun pääoppositiopuolueen suunta on niin hukassa, että puolueen puheenjohtajisto ei anna pelkästään toistensa kanssa ristiriitaisia lausuntoja, vaan jopa sama henkilö voi edustaa aamupäivällä eri linjaa kuin iltapäivällä. Yksi vaatii aamutelevisiossa 1,4 miljardin lisäsopeutuksia ja marssii siitä mielenosoitukseen huutelemaan leikkauksien vastaisia iskulauseita. Toinen penää lisäsopeutusta ja Espanjasta palattuaan elvyttävää talouspolitiikkaa. Kolmas kritisoi velkajarrua, jota on itse ollut rakentamassa. Kaiken kukkuraksi puolueen eduskuntaryhmä on turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä levällään kuin Jokisen eväät. Siitä sentään näyttää syntyvän yksimielisyys, että turvallisuusviranomaisten huolellisesti valmistellusta esityksestä poiketen Britannian tarjoamasta ydinpelotteesta pitäisi luopua. Ei ehkä muuten, mutta kun prosessi ei silleen miellytä. Yksimielisyys syntyy ehkä myös siitä, että turvallisuusviranomaisten kipeästi kaipaama perustuslain 10 §:n päivitys pyritään siirtämään hamaan tulevaisuuteen. Päivitys, jolla parannettaisiin turvallisuusviranomaisten mahdollisuuksia tiedustelutiedon hankkimiseen ja näin toiminnan tehostamiseen ja turvallisuuden parantamiseen. Tämän välikysymyksen tavoitteena on luonnollisesti hallituksen kaataminen. Mikä on opposition suunnitelma siltä varalta, että jostain syystä sellainen ihme yllättäen tapahtuisi? [Antti Kurvinen pyytää vastauspuheenvuoroa] Ei mikään. Katsottaisiin sitten syssymällä, jos ylipäätään katsottaisiin, kuten talouslinjauksia vissiin muutenkin. Täydellisen vastuutonta. Arvoisa puhemies! On parempi olla lupaamatta kuin luvata ja jättää lupaus täyttämättä, [Piritta Rantanen: Niinpä!] siteerattiin tänään täällä isoa kirjaa. Jos et tiedä, mumise, sanottiin eräässä vähäpätöisemmässä oppaassa. Pääoppositiopuolue väittää tarjoavansa hallituspolitiikalle vaihtoehdon. Jos vaihtoehto olisikin, olisi se sekavuudessaan monin tavoin vaarallinen. Siksi sitä ei ole. Ei suuntaa, ei vaihtoehtoa.

Arvoisa rouva puhemies! Oppositio on tänään kertonut, että 16-vuotiaat lopettavat koulunkäynnin taloudellisista syistä, uhkaillut, että Suomessa valta siirtyy poliitikoilta miljardööreille, väittänyt, että työttömyysluvut ovat hallituksen syytä, olosuhteilla ei ole vaikutusta. Ensinnäkin, jos todella on niin, että 16-vuotiaat lopettavat koulunkäynnin taloudellisista syistä, vahvistaa se sitä käsitystä, joka minulla oli jo etukäteen. Oppivelvollisuuden laajentaminen ja maksuton toinen aste eivät ratkaise niitä ongelmia, joita varten uudistukset tehtiin. Pysyvät menolisäykset sentään saatiin. Toisekseen, Suomessa on vain kourallinen miljardöörejä, mikä on merkittävästi suurempi ongelma kuin kuviteltu riski siitä, että valta valuisi eduskunnalta heille. Kolmanneksi, minulla on Instagram-tililläni videotodiste siitä, kuinka oppositiopoliitikko Joona Räsänen julistaa sanatarkasti näin: ”Viime kädessähän se taloudellinen suhdanne on se, mikä määrittää työllisyyskehityksen.” Köyhyys Suomessa on käytännössä suhteellista, ei absoluuttista. Uskon, että moni tämänkin salin keskustelijoista on jossain elämänvaiheessaan täyttänyt köyhän tunnusmerkit — ainakin minä olen. Siis yksinkertaisimmillaan olen tienannut alle 60 prosenttia mediaanituloista. Jääkylmä oppositio näkee köyhät monoliittina, joukkona, joka on tuomittu asemaansa lopullisesti. Vaikka olen itse joskus täyttänyt köyhän tunnusmerkit, minulla on ollut mahdollisuus nousta köyhyydestä. Tuo mahdollisuus on ensiarvoisen tärkeää. Juuri siihen hallitusohjelma ja hallituksen toimet tähtäävät, että ihmisillä olisi kannustin ja mahdollisuus nousta omille jaloilleen tukiviidakon rihmoista. [Suna Kymäläisen välihuuto] Olennaisempaa kuin se, mitä tienaat juuri nyt tukina tai palkkoina, on se, kuinka paljon tienaat elämäsi aikana ja millaiset mahdollisuudet yhteiskunta elämässä pärjäämiseen tarjoaa. Työttömyys on Suomessa liian korkealla tasolla, mutta työllisyysaste on tällä hetkellä edelleen historialliseen tasoon verrattuna kohtuullisella tasolla. Työllisten ja tehtyjen työtuntien määrät ovat kasvussa. Ostovoima kasvaa tänä vuonna kolmatta vuotta putkeen. Vuonna 2026 keskituloisen palkan ostovoima on noin 800 euroa vuodessa korkeampi kuin viime vuonna ja yli 2 300 euroa korkeampi kuin esimerkiksi vuonna 2023. Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen tavoite on, että yhdenkään suomalaisen ei tarvitse kantaa huolta siitä, riittävätkö rahat arjen välttämättömimpiin menoihin. Suomessa on edelleen kattava sosiaaliturvajärjestelmä. [Suna Kymäläinen: Ei pidä paikkaansa!] Maamme julkinen sektori on OECD-maiden suurin, ja sosiaaliturvamenot ovat tässä vertailussa suurin menoerämme. Tällä hallituskaudella lapsiperheiden asemaa on vahvistettu korottamalla lapsilisiä, nostamalla opintotuen huoltajakorotusta ja ottamalla käyttöön lapsikohtainen työtulovähennys. Äitiysavustukseen on tehty tasokorotus. Lapsiperheille tulee jäämään palkastaan enemmän käteen kuin ilman hallituksen toimia jäisi. Indeksijäädytysten ulkopuolelle on rajattu muun muassa toimeentulotuki, vammaisetuudet, eläkkeet ja elatustuki. Toimeentulotuen uudistuksessa toimeentulotukea saavien perheiden lasten perusosia ei leikata vaan niitä korotetaan. Elatustuen uudistuksella taas vahvistetaan lapsen oikeutta riittävään elatukseen, mikä parantaa erityisesti yksinhuoltajavanhempien asemaa. Toimet eivät poista kaikkia ongelmia, mutta ne osoittavat, että emme ole sulkeneet silmiämme siltä, keihin päätökset vaikuttavat. Velalla voidaan paikata tämän päivän ongelmia, mutta sillä ei rakenneta kestävää tulevaisuutta. Jokainen uusi velkaeuro siirtää vastuuta eteenpäin, ja lopulta lasku tulee maksuun korkojen kera. Se ei ole reilumpaa politiikkaa, eikä se ole myöskään heikommassa asemassa olevien etu. Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole hyväksynyt ajatusta, että työkykyinen ihminen jätetään pysyvästi etuuksien varaan. Kannustinloukkuja puretaan ja ihmisten omaa toimeentuloa vahvistetaan. Jotta voimme pelastaa hyvinvointivaltion, jokaisen työkykyisen tulisi käydä töissä.