Jäntti Aleksi

Arvoisa rouva puhemies! Välikysymys on siinä mielessä aiheellinen, että se käsittelee asiaa, joka on Suomelle paljon enemmän kuin yhden elinkeinon kysymys. Kyse on suomalaisesta ruuasta, huoltovarmuudesta, maaseudun elinvoimasta ja viime kädessä siitä, pystymmekö tässä maassa myös tulevaisuudessa tuottamaan oman ruokamme. Maatalouden kannattavuudesta on syytä olla huolissaan. Viljelijöiden kustannukset ovat nousseet, investointien tekeminen on vaikeaa, ja monella tilalla pohditaan nyt hyvin vakavasti toiminnan tulevaisuutta. Tätä todellisuutta ei pidä vähätellä, mutta samalla meidän pitäisi kysyä, mikä on suomalaisen maatalouspolitiikan pitkän aikavälin tavoite. Onko tavoitteena järjestelmä, jossa valtio maksaa uuden tukipaketin aina, kun tuotantopanosten hinnat nousevat? Vai pitäisikö tavoitteena sen sijaan olla maatalous, jossa tuottaja saa mahdollisimman suuren osan toimeentulostaan markkinoilta, pystyy investoimaan ja kehittämään tilaansa ja jossa suomalaisesta ruuasta tehdään entistä vahvempi vientituote? Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole jäänyt toimettomaksi vaan on toiminut myös ennakoiden, kuten maa- ja metsätalousministeri ja pääministerikin ovat tänään useampaan kertaan todenneet. Ensinnäkin maatalouden energiaveron palautusta on korotettu. Vuoden 26 tukimaksuja on aikaistettu helpottamaan tilojen maksuvalmiutta. Myös lannoitemarkkinoiden tarjontaa on pyritty lisäämään. Toisekseen nuorten viljelijöiden alalle pääsyä on helpotettu. Aloitustuen yrittäjätulovaatimus on laskettu 25 000 eurosta 22 000 euroon, ja vaaditun tulotason saavuttamiseen annettua aikaa on pidennetty. Kolmanneksi maatalouden investointien rahoituksessa on tehty merkittävä rakenteellinen uudistus. Toukokuusta lähtien Finnvera on voinut olla mukana suurissa maatalouden investoinneissa ja omistajanvaihdoksissa. Tämä on tärkeää juuri nyt, koska suomalaisen maatalouden tulevaisuus ratkaistaan investoinneilla ja sukupolvenvaihdoksilla. Myös ruokaketjun tulonjakoa on korjattu. Kesäkuussa voimaan tullut elintarvikemarkkinalain uudistus antaa uusia välineitä puuttua kohtuuttomiin sopimusehtoihin ja private label -tuotteisiin liittyviin käytänteisiin sekä vahvistaa neuvotteluasemaltaan heikomman toimijan suojaa. Maatalousyrittäjän asemaa ei voida kestävästi parantaa vain kasvattamalla julkista tukea. Suurempi osa ruuan arvosta on saatava palaamaan sinne, missä ruoka tuotetaan. Yksi merkittävä mahdollisuus on vienti. Suomi tuottaa puhdasta, turvallista ja korkealaatuista ruokaa. Hallituksen tavoitteena on kaksinkertaistaa Suomen elintarvikevienti vuoteen 2031 mennessä. Kyse ei ole vain vientipolitiikasta vaan myös maatalouden kannattavuuspolitiikasta. Kun suomalaiselle ruualle löytyy uusia markkinoita ja korkeamman lisäarvon tuotteita pystytään myymään maailmalle, ruokaketjuun tulee uutta rahaa sen sijaan, että samaa euroa vain jaetaan ketjun sisällä uudelleen ja uudelleen. Arvoisa puhemies! Tänä kesänä maataloutta on vaikeuttanut myös afrikkalainen sikarutto. Sen taloudelliset vaikutukset voivat olla merkittäviä erityisesti viennin näkökulmasta. Nyt tärkeintä on estää taudin leviäminen sikaloihin, turvata viranomaisten riittävät resurssit ja pitää villisikakanta hallinnassa, ja tähänkin hallitus on jo työkaluja tarjonnut. Välikysymyksessä nostetaan esiin maatalouden pitkäaikainen kannattavuusongelma. Sana ”pitkäaikainen” tässä onkin olennainen. Suomalaisen maatalouden rakenteelliset ongelmat eivät ole syntyneet vuonna 2023 tai sen jälkeen, eivätkä ne katoa yhden hallituksen tai yhden kriisipaketin päätöksillä. Siksi meidän pitäisi pystyä katsomaan yli vaalikausien: Miten saamme nuoret jatkamaan maatiloja? Miten saamme investoinnit liikkeelle? Miten vahvistamme viljelijän neuvotteluasemaa suhteessa muuhun ruokaketjuun? Miten kasvatamme ruokavientiä? Miten vähennämme riippuvuuttamme ulkomaisista tuotantopanoksista? Näihin kysymyksiin vastaamalla rakennetaan suomalaisen maatalouden tulevaisuus. Arvoisa puhemies! Ruuantuotanto on osa Suomen huoltovarmuutta. Siksi Suomen maataloudessa tulee voida investoida ja yrittää kannattavasti. Tavoitteena on oltava suomalainen maatalous, joka ei ainoastaan selviydy seuraavista kriiseistä vaan joka pystyy uudistumaan, kasvamaan ja menestymään myös tulevina vuosikymmeninä. Siinä työssä tuottaja tarvitsee politiikalta ennen kaikkea sitä, mitä muutkin yrittäjät: ennustettavuutta, reiluja markkinoita ja mahdollisuuden saada työstään kunnollinen toimeentulo.

Arvoisa rouva puhemies! Oikeusvaltio on arvokkainta, mitä meillä on. Jos viranomaisillamme ei ole toimivaltuuksia vastata Venäjän hybridisodankäyntiin ja sen seurauksena menetämme tosiasiallisen kykymme valvoa rajojamme ja suvereniteettiamme, ketä lohduttaa se, että noudatimme kansainvälisiä sopimuksia oman tulkintamme mukaan pilkulleen? Suomen on oltava oikeusvaltio myös kriisissä. Sellainen valtio ei ole oikeusvaltio, joka luopuu oikeudestaan ja velvollisuudestaan puolustaa rajojaan, kansalaistensa turvallisuutta ja omaa suvereniteettiaan härskin autokratian käyttäessä sen lainsäädäntöä hyväkseen. Kannatan tämän väliaikaisen rajaturvallisuuslain jatkamista. Se on rajattu, poikkeuksellinen ja tarkoitettu aktivoitavaksi vain vakavassa uhkatilanteessa.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamisesta on tärkeä ja tarpeellinen askel suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden ja lainsäädännön selkeyden vahvistamiseksi. Esityksen taustalla on tarve saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan EU:n ampuma-asedirektiivin vaatimuksia sekä korjata käytännössä havaittuja puutteita. Suomen on täytettävä kansainväliset velvoitteensa huolellisesti, ja samalla lainsäädännön on oltava johdonmukaista ja oikeasuhtaista. Kokoomus lähtee siitä, että turvallinen yhteiskunta perustuu toimivaan viranomaisvalvontaan, selkeisiin sääntöihin ja vastuulliseen kansalaisuuteen. Ampuma-aseisiin liittyvän sääntelyn on oltava riittävän tiukkaa, jotta väärinkäytöksiltä voidaan välttyä, ja samalla sääntelyn tulee kohdistua oikein eikä lainkuuliaisia harrastajia, metsästäjiä tai elinkeinonharjoittajia pidä kuormittaa tarpeettomalla byrokratialla. Esityksessä täsmennetään muun muassa ampuma-aseiden kaupalliseen toimintaan liittyviä ilmoitusvelvollisuuksia, aseiden deaktivointia sekä aselupien ja hyväksyntöjen peruuttamisen perusteita. Yhtenäiset peruuttamiskriteerit ovat oikeusturvan kannalta erittäin tärkeitä. Kansalaisten on voitava tietää, millä perusteella lupa voidaan peruuttaa ja miten viranomainen käyttää harkintavaltaansa. Myös deaktivointiin liittyvien säännösten selkeys on tärkeää. Käytöstä poistettujen aseiden tulee olla aidosti turvallisia, eikä niiden palauttaminen toimintakuntoon saa olla mahdollista ilman asianmukaista valvontaa. Tässäkin asiassa tarvitaan sekä tehokasta turvallisuussääntelyä että toimivia käytännön menettelyjä. Pidän perusteltuna myös sitä, että ulkomailla valmistettavien ampuma-aseiden merkintävaatimuksia tarkennetaan. Kansallisen sääntelyn on tunnistettava kansainvälisen puolustus‑ ja turvallisuusteollisuuden toimintaympäristö ilman, että turvallisuudesta tingitään. Arvoisa rouva puhemies! Suomen on oltava maa, jossa lait ovat selkeitä, viranomaiset toimivat johdonmukaisesti ja turvallisuudesta pidetään tinkimättä huolta. Samalla meidän on huolehdittava siitä, että sääntely tukee laillista harrastustoimintaa ja yritysten edellytyksiä. Hallituksen esitys vie ampuma-aselainsäädäntöä tähän suuntaan. Se vahvistaa valvontaa, parantaa oikeusvarmuutta ja korjaa lainsäädännössä havaittuja puutteita. Näillä perusteilla kannatan esityksen hyväksymistä.

Arvoisa rouva puhemies! Valtion kaikkein tärkein tehtävä on huolehtia kansalaistensa turvallisuudesta. Se edellyttää viranomaisilta ajantasaisia toimivaltuuksia ja hyvää yhteistyötä, mutta myös kykyä torjua rikollisuutta jo ennen kuin se ehtii aiheuttaa vahinkoa. Järjestäytynyt rikollisuus, kansainväliset rikollisverkostot ja vakavat turvallisuusuhat eivät tunne valtioiden rajoja tai perinteisten viranomaisrajojen asettamia rajoitteita. Meidän on pystyttävä tunnistamaan uhka ajoissa ja estämään sen toteutuminen. Kokoomuksen lähtökohta on selkeä: turvallisuus on perusoikeus. Valtion tehtävä on suojella ihmisiä, heidän omaisuuttaan ja koko yhteiskunnan toimintakykyä. Rikollisuuteen on puututtava ennen kaikkea tehokkaasti mutta aina myös lain nojalla ja kansalaisten oikeusturvaa kunnioittaen. Siksi on tärkeää, että rikostiedustelun toimivaltuudet määritellään täsmällisesti. Viranomaisille on annettava keinot toimia, mutta samalla on huolehdittava siitä, että toimivaltuuksien käyttö on oikeasuhtaista ja valvottua. Mitä vahvemmista keinoista on kyse, sitä tärkeämpää on riippumaton valvonta, selkeä vastuunjako ja toimiva jälkikäteinen oikeusturva. Lainsäädännön on tuettava poliisin, Tullin ja muiden turvallisuusviranomaisten yhteistyötä. Tieto ei saa jäädä viranomaisten välisiin siiloihin silloin kun kyse on vakavan rikoksen tai turvallisuusuhan torjumisesta. Samalla henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava tarkkaa harkintaa. Tehokkuus ja yksityisyydensuoja eivät saa olla toistensa vastakohtia, vaan molempien on toteuduttava. Arvoisa rouva puhemies! Suomi ei saa olla rikollisille helppo toimintaympäristö. Meidän on oltava askeleen edellä rikollisia, jotka yrittävät käyttää hyväkseen avoimen yhteiskuntamme vapauksia. Tämä edellyttää rohkeutta päivittää lainsäädäntöä, investointeja viranomaisten osaamiseen ja riittäviä resursseja turvallisuusyhteistyöhön. Samalla on pidettävä kiinni oikeusvaltioperiaatteista. Turvallinen yhteiskunta ei ole sellainen, jossa viranomaiset saavat toimia ilman rajoja. Turvallinen yhteiskunta on sellainen, jossa rikollisuuteen voidaan puuttua tehokkaasti, ennakoivasti ja lainmukaisesti. Kokoomus tukee esityksen tavoitetta vahvistaa Suomen kykyä torjua vakavaa rikollisuutta. Eduskuntakäsittelyssä on varmistettava toimintavaltuuksien täsmällisyys, valvonnan riippumattomuus sekä kansalaisten oikeusturva. Suomen on oltava samaan aikaan turvallinen, vapaa ja oikeudenmukainen maa.

Arvoisa rouva puhemies! En tietenkään väitä, että kaikki Suomen talouden haasteet olisivat edellisen hallituksen ansiota tai vikaa, enkä muista, että olisin koskaan niin sanonut. Totean tuohon vaihtoehtobudjettiin sen, että on totta, että muun muassa SDP:llä on vaihtoehtobudjetti, ja siinä on kuitattu lähes kaikki ne hallituksen sopeutustoimet, mitä on tehty ja mitä on kiivaasti vastustettu. Sillä kymmenellä miljardilla, josta puhuin, kuvasin sitä holtittomuuden riskiä, mikä syntyisi, mikäli hallitus jostain kumman syystä nyt kaatuisi ja lähdettäisiin menemään esimerkiksi edellisen hallituksen pohjalla tulevaisuuteen. Eli tähän hallituksen kaatumiseen sisältyy valtavia paitsi taloudellisia myöskin turvallisuuteen liittyviä riskejä, koska vaihtoehtoja tosiasiassa ei ole.

Arvoisa rouva puhemies! Kun käytiin eduskuntavaaleja 23, valtiovarainministeriön näkemys oli se, että sopeutusarvio on kuusi miljardia euroa. Se on siitä olennaisesti muuttunut, eli silloin oli ihan täysin toisenlainen tilannekuva. Itse omassa kampanjassani totesin, että valtiontalous on saatettava tasapainoon tämän vuosikymmenen loppuun mennessä, ja edelleen itse katson, että on turha luopua siitä tavoitteesta. Ellei toimintaympäristössä olisi tapahtunut niitä muutoksia, joita tuossa kuvasin — nämä kolme asiaa: turvallisuus, korkomenot ja sote-menot — tilanne olisi toinen. Viime hallituskaudella, kuten totesitte, kokoomus oli myöskin hyväksymässä niitä menoja, joita aiheutui esimerkiksi koronasta ja myöskin Ukrainaan tapahtuvasta Venäjän hyökkäyssodasta, mutta siitä huolimatta lisättiin noin kymmenellä miljardilla pysyviä menoja. [Piritta Rantanen: Höpö höpö!] — No, osa ei välttämättä pysyviä, mutta kymmenen miljardia yli näitten äsken mainittujen menojen. — Silloin ei ollut mitään rajaa, ja muun muassa keskusta oli kuittaamassa näitä velkoja.

Arvoisa rouva puhemies! Ette selvästi kuunnellut koko puheenvuoroani. Poimitte sieltä tietysti itsellenne sopivat kohdat, mutta kuten siinä alussa totesin, niin siellä on kolme keskeistä kysymystä, jotka selittävät tätä velkaantumista. En tiedä, onko tämä tärkeysjärjestys, mutta yksi niistä on turvallisuus, toinen sotemenot ja kolmas valtion korkomenot. Mitkä te niistä jättäisitte hoitamatta? Tämä on se kysymys. [Antti Kurvinen pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa rouva puhemies! Suomella on ratkaistavanaan kolme kriittistä ongelmaa, joista jokainen linkittyy valtionvelan jatkuvaan kasvuun: turvallisuus, talous ja väestön ikääntyminen. Mikäli puolustus-, korko- ja sotemenot olisivat ensi vuonna vuoden 22 tasolla, valtiontalous olisi kutakuinkin tasapainossa. Mutta ei ole. Noiden vääjäämättömien menolisäysten takia talouden arvioidaan olevan keskimäärin lähes 15 miljardia pakkasella vuosina 2027—2030. Maailmanjärjestys on muuttunut, ja elämme turvallisuuspoliittisesti äärettömän herkkää aikaa. USA kulkee omia polkujaan, EU:n ja Naton päätöksenteko takkuaa kriittisissä kysymyksissä. Tarvitsemme JEF-maiden kaltaista koalitiota, jossa päätöksenteko on dynaamista ja sotilaallisiin uhkiin voidaan reagoida hybridisodankäynnin vaatimalla nopeudella ja tehokkuudella. Iso-Britannia on tarjoamassa Suomelle ja muille JEF-maille uskottavan ydinasepelotteen. Maanpuolustuskorkeakoulun penkillä opin, että toiminnalla on oltava suunta. Ilman suuntaa ei tule menestystä. Ja vaikka suunta olisi välillä hieman väärä, sitä voidaan korjata, kun tilannekuva tarkentuu. Suomen kannalta on äärettömän huolestuttavaa, että seuraavaksi pääministeripuolueeksi povatun pääoppositiopuolueen suunta on niin hukassa, että puolueen puheenjohtajisto ei anna pelkästään toistensa kanssa ristiriitaisia lausuntoja, vaan jopa sama henkilö voi edustaa aamupäivällä eri linjaa kuin iltapäivällä. Yksi vaatii aamutelevisiossa 1,4 miljardin lisäsopeutuksia ja marssii siitä mielenosoitukseen huutelemaan leikkauksien vastaisia iskulauseita. Toinen penää lisäsopeutusta ja Espanjasta palattuaan elvyttävää talouspolitiikkaa. Kolmas kritisoi velkajarrua, jota on itse ollut rakentamassa. Kaiken kukkuraksi puolueen eduskuntaryhmä on turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä levällään kuin Jokisen eväät. Siitä sentään näyttää syntyvän yksimielisyys, että turvallisuusviranomaisten huolellisesti valmistellusta esityksestä poiketen Britannian tarjoamasta ydinpelotteesta pitäisi luopua. Ei ehkä muuten, mutta kun prosessi ei silleen miellytä. Yksimielisyys syntyy ehkä myös siitä, että turvallisuusviranomaisten kipeästi kaipaama perustuslain 10 §:n päivitys pyritään siirtämään hamaan tulevaisuuteen. Päivitys, jolla parannettaisiin turvallisuusviranomaisten mahdollisuuksia tiedustelutiedon hankkimiseen ja näin toiminnan tehostamiseen ja turvallisuuden parantamiseen. Tämän välikysymyksen tavoitteena on luonnollisesti hallituksen kaataminen. Mikä on opposition suunnitelma siltä varalta, että jostain syystä sellainen ihme yllättäen tapahtuisi? [Antti Kurvinen pyytää vastauspuheenvuoroa] Ei mikään. Katsottaisiin sitten syssymällä, jos ylipäätään katsottaisiin, kuten talouslinjauksia vissiin muutenkin. Täydellisen vastuutonta. Arvoisa puhemies! On parempi olla lupaamatta kuin luvata ja jättää lupaus täyttämättä, [Piritta Rantanen: Niinpä!] siteerattiin tänään täällä isoa kirjaa. Jos et tiedä, mumise, sanottiin eräässä vähäpätöisemmässä oppaassa. Pääoppositiopuolue väittää tarjoavansa hallituspolitiikalle vaihtoehdon. Jos vaihtoehto olisikin, olisi se sekavuudessaan monin tavoin vaarallinen. Siksi sitä ei ole. Ei suuntaa, ei vaihtoehtoa.

Arvoisa rouva puhemies! Pidän erittäin tärkeänä sitä, että eduskunnalla on keskeinen rooli, kun päätetään Suomen ulko- ja turvallisuus- sekä puolustuspolitiikan keskeisistä kysymyksistä. Sen sijaan on tilanteita, joissa nykyinen selontekoprosessi tuntuu tarpeettoman raskaalta. Hyvänä huonona esimerkkinä itselleni tulee mieleen viime syksyn selontekoprosessi, jossa päätettiin siitä, että Suomi nostaa Naton NSATU-operaatioon liittyvän henkilöstön määrää kuudesta kymmeneen tai peräti 15:een, mikäli tarvetta on. Aiemmin oli jo päätetty siitä, että Suomi tähän kyseiseen operaatioon osallistuu, ja se oli siis käynnissä oleva operaatio. Edelleen ainakin suomalaisten osalta toimittiin ainoastaan Naton jäsenmaissa, jotka eivät ole missään sodassa mukana. Minä kysynkin nyt puolustusministeriltä: onko käyty keskustelua siitä, että päätöksentekoprosessissa voitaisiin siirtyä vähän joustavampaan käytäntöön esimerkiksi tämmöisessä edellä kuvatussa tilanteessa?