Kaleva Atte

Arvoisa puhemies! Suomessa on syytä tavoitella syvällistä ymmärrystä siitä, miten tuntemamme maailmanjärjestys murtuu ja millainen uusi todellisuus sen tilalle rakentuu. Meidän on sopeuduttava uuteen tilanteeseen riippumatta siitä, onko se meille mieluinen vai ei. Valtioneuvoston selonteko kuvastaa osaltaan tätä toimintaympäristön muutosta. Olemme aiemmin osallistuneet enimmäkseen YK:n päätöksiin perustuviin operaatioihin, nykyään operaatiot rakennetaan usein muulta pohjalta. Tulevaisuudessa tästä voi tulla jopa pääsääntöinen toimintatapa. Se haastaa meidät tapauskohtaisesti arvioimaan sitä, missä haluamme olla mukana ja missä emme. Nyt käsittelyssä oleva Legio-operaatio ei perustu YK:n valtuutukseen. On tärkeää, että valtioneuvosto kuulee eduskuntaa ennen kuin se antaa ratkaisuehdotuksensa tasavallan presidentille. Suomi on selonteossa kuvatusti osallistumassa Norjan johdolla perustettuun Ukrainaa tukevaan operaatio Legioon. Tilanne Ukrainassa elää jatkuvasti, ja sen myötä tarpeet muuttuvat. Tässä ajassa on tarkoituksenmukaista, että Suomi vetäytyy aiemmasta Pohjoismaiden ja Baltian maiden Ukrainaa tukevan aloitteen johto-osasta ja keskittää koulutustukensa nyt käsittelyssä olevaan operaatioon. Keskittämällä tukemme voimme parhaiten auttaa Ukrainaa ja kohdistaa resurssit sinne, missä niistä on suurin hyöty. Arvoisa puhemies! Venäjän laiton hyökkäyssota on nykymuodossaan jatkunut Ukrainassa jo viidettä vuotta. Sota on aiheuttanut tuhoa ja kärsimystä. Se on myös muuttanut Euroopan turvallisuustilannetta pysyvästi. Kuluvana keväänä muistutukset Euroopassa käytävästä sodasta ovat näkyneet entistä konkreettisemmin myös suomalaisten arjessa. Ukrainan tukeminen maan itsenäisyyden ja suvereniteetin turvaamisessa sekä ponnisteluissa kohti oikeudenmukaista päätöstä sodalle on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeinen prioriteetti. Ukrainan sodan ratkaisulla on merkitystä koko Euroopan tulevaisuudelle. Sodan alkamisen jälkeen Suomi on tukenut Ukrainaa yli neljällä miljardilla eurolla ja päättänyt 32:sta puolustustarvikepaketista. Viimeisimpänä kevään kehysriihessä hallitus osoitti Ukrainan sotilaalliseen tukemiseen 300 miljoonaa euroa loppuvaalikauden ajalle. Talouden kokoon suhteutettuna olemme yksi Ukrainan suurimmista tukijoista. Pääministeri Orpon hallituskaudella Ukraina on Suomen suurin kehitysyhteistyön kumppanimaa ja humanitaarisen avun kohdemaa. Kannamme vastuuta Euroopan turvallisuudesta, ja kuljemme Ukrainan rinnalla sen tiellä kohti eurooppalaista tulevaisuutta. Suomen ja Euroopan kannalta on tärkeää, että osallistumme kouluttajamaana nyt käsittelyssä olevaan operaatio Legioon. Operaatioon osallistuminen vahvistaa edelleen Suomen sitoutumista Ukrainan tukemiseen. Euroopalta odotetaan entistä suurempaa vastuunkantoa oman maanosansa puolustamisessa, ja me teemme siitä osamme. Operaatio Legion tarkoituksena on vastata Ukrainan esiin tuomiin tarpeisiin sotilaallisiin suorituskykyihin keskittyvien koulutusten avulla. Koulutuksen antamiseen osallistuvat Pohjoismaat, Baltian maat sekä Puola. Tämä on Suomelle läheinen liittolaismaiden joukko, ja tähän pohjoisen akseliin kuuluminen on meille luontaista. Venäjä on Ukrainan ja myös Suomen kannalta eksistentiaalinen uhka. Sota Ukrainassa jatkuu, koska Venäjä jääräpäisesti jatkaa onnetonta hyökkäyssotaansa. Meidän pitää väsymättä jatkaa työtämme kohti kestävää ja oikeudenmukaista rauhaa. Operaatio Legioon osallistuminen on osa tätä pyrkimystä. Arvoisa puhemies! Operaatio Legio vastaa Ukrainan tarpeisiin. Kokoomus katsoo, että Suomen osallistuminen operaatioon on tärkeä ja konkreettinen teko, jolla Suomi kantaa vastuuta Euroopan puolustuksesta. Samalla se on investointi myös Suomen omaan turvallisuuteen. Kestävä rauha Euroopassa edellyttää päättäväisyyttä ja yksituumaisuutta. Kokoomus kehottaa valtioneuvostoa antamaan selonteon mukaisen ratkaisuehdotuksen tasavallan presidentille mahdollisimman pian.

Kiitos, arvoisa puhemies! Jos vihreää siirtymää tehdään sillä tavoin, että se tarkoittaa, että siirretään kaikki tuotanto, oli se sitten eläintuotantoa tai mitä tahansa tuotantoa, Suomesta sellaisiin maihin, joissa ei välitetä pätkääkään mistään ympäristöstä tai eläinoikeuksista, niin silloin [Anna Kontula: Ai niin kuin Iso-Britannia?] — kuunnelkaa, edustaja Kontula, tekin voitte oppia tästä nyt tätä meidän ajattelua, kun sitä peräänkuulutitte — tällainen siirtymä ei ole kestävällä pohjalla. Se vain siirtää ne ongelmat muualle. Näin ei voida toimia. Varmasti pitää paikkansa, että Euroopassa ollaan menossa kohti sitä kemiallista kastraatiota, ja pitää paikkansa se, että jos ilman kivunlievitystä, ilman puudutusta, tehtäisiin kirurgisia kastraatioita kissoille tai koirille, silloinhan kyseessä olisi eläinsuojelurikos. Mutta ihan yhtäläinen rikos tässä minusta on ollut kysymyksessä silloin kun niitä on tehty porsaille ilman tätä puudutusta. Kysyn ministeriltä: miten voi olla mahdollista, että Suomessa on tähän asti saanut tehdä näitä kirurgisia kastraatioita karjuporsaille ilman puudutusta? Ja vieläkin sitä tapahtuu, noin kymmenen prosenttia tehdään tälleen. Onneksi se nyt tässä vuodenvaihteessa loppuu, mutta on käsittämätöntä, että tähän asti se on saanut jatkua. [Puhemies koputtaa] Mistä tämä voi johtua? — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tämä esityshän tästä ydinenergialaista ja sen päivitys on erittäin hyvä juttu. Nyt puhutaan siitä, että erityisesti näiden SMR:ien, näiden pienten modulaaristen reaktoreiden, luvittamista ja rakentamista helpotettaisiin. Tämähän on hyvä asia, koska näistä SMR:istä — toisin kuin näistä tämmöisistä paikalle rakennettavista isoista ydinvoimaloista, vaikka nämä SMR:t eivät välttämättä ole teholtaan ihan niin pieniä kuin mitä voisi kuvitella, niitä on nimittäin aika isokokoisiakin, mutta osa on pieniä — saadaan kustannushyötyä sillä, että tarkoitus olisi se, että ne valmistetaan näissä tehtaissa — se yksikkö on ihan muutaman merikontin kokoinen, vähän riippuen siitä koosta — ikään kuin liukuhinnalla jo valmiiksi. Tämä sarjatuotanto takaa sen, että ne yksikkökustannukset laskevat, jolloin ne eivät ole niin kalliita rakentaa kuin nämä isot ydinvoimalat. On tärkeää myös huomata, että ne voidaan tämän nyt annetun esityksen perusteella rakentaa kaupunkeihin, siis ihan keskustaan, lähelle asutusta, mikä on hirveän tärkeätä sen takia, niin kuin täällä aikaisemmin puhuttiin keskustelussa, että jos ne ovat kaukana, niin lämmön siirtäminen, esim. kuuman veden siirtäminen, ei ole kovin helppoa. Sitä ei kannata kovin kaukaa tehdä, mutta jos kaukolämpöverkkoa tuotetaan siinä lähellä, niin silloin se on kannattavaa. On olemassa myös sekä lämpöä että sähköä tuottavia SMR:iä. Jos tällainen rakennetaan kaupunkiin, niin silloinhan saadaan lähes 100 prosentin hyötysuhde. Nyt tällä hetkellä näissä isoissa voimaloissa se lämpö ajetaan Itämereen hukkalämpönä ja siis lämmitetään Itämerta, ja tässä voitaisiin tehdä niin, että lämmitetään sitä kaukolämpöverkkoa ja sitten saadaan myös sitä sähköä. Olisi huoltovarmuuden kannalta erittäin tärkeätä, että sähköä tuotettaisiin myös siellä, missä sitä kulutetaan, eikä vain siellä meidän länsirannikolla taikka sitten Loviisassa. No, nythän on niin, että meillä on tätä tuulivoimaa tosi paljon, voisi sanoa ehkä hiukan liikaakin. Se ei ollut ongelma niin kauan, kun me saatiin ostettua Venäjältä sitä säätövoimaa, joka oli hyvin likaista sähköä, mutta sitä saatettiin käytännössä ostaa määrättömästi eli kompensoida silloin, kun oli kylmä talvipäivä eikä tuule. Nyt kun ei sitä Venäjältä enää voida ostaa, niin tietenkin tässä tulee ongelmaksi se, mitä me tehdään silloin, ja siihen me tarvitaan tätä niin sanottua perusvoimaa eli sääriippumatonta sähköntuotantoa. En näe järkeväksi — tässä olen samaa mieltä kuin arvostamani edustaja Lyly — sitä, että valtio rupeaisi tukemaan sähkön tuotantoa ydinvoimalla, koska silloin me disruptoitaisiin tätä sähkömarkkinaa, ja siihen meidän ei pidä lähteä. Me annettaisiin markkinoiden hoitaa sekä kysyntäjousto että tarjontajousto. Mutta sen sijaan sillä, että jollakin tavalla helpotettaisiin tätä investointien tekemistä — nämä ovat kuitenkin aika isoja investointeja — poistettaisiin sitä riskiä näiltä energiayhtiöiltä jonkin verran. Tämmöinen tukimuoto saattaa tulla kyseeseen. Mutta se, että jotain syöttötariffia tai jotain tämmöistä jokaista tuotettua kilowattituntia tai megawattituntia kohden annettaisiin jotakin tukea sinne ydinvoimalalle, ei minun mielestäni kyllä ole kannatettavaa eikä siihen kannata ryhtyä. Olen tässä samoilla linjoilla. Muutenhan tästä näyttää vallitsevan erittäin hyvä konsensus tässä salissa. Se on kyllä hienoa, kun välillä tuntuu siltä, että tämä politiikka on semmoista riitelyä ja saattaa kyselytuntia seuraaville katsojille näyttää siltä, että täällä vain tapellaan, ja eihän se niin ole. Kyllä täällä voidaan asiakysymyksistä olla ihan samaakin mieltä. Kiitos siitä koko salille. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Nimenomaan armeijassa nämä varusmiehethän ovat täysi-ikäisiä. Silloin aikanaan oli niin, että saattoi hakea jo ennen 18 vuoden täyttämistä eli 17-vuotiaana varusmiespalvelukseen, mutta tästähän katsottiin, että he ovat lapsisotilaita, ja me jouduttiin sitä siirtämään niin, että vasta 18 vuotta täyttäneet voivat sinne tulla. Heillä oli ihan tämä sama juttu, niin kuin sanoin aikaisemmassa puheenvuorossa, että sitä kovasti kritisoitiin, ja minuakin syytettiin natsiksi ja ties miksi siellä, kun tämmöisiä kauheita kieltoja asetettiin. No, armeijassa se on helppoa, koska voi antaa sotilaskäskyn ja kieltää, että palveluksessa ei ole kännykät mukana. Mutta sen kahden kuukauden jälkeen, sen alokasajan jälkeen, kaikki tulivat kiittämään, ketkä tulivat sanomaan. Sanoivat, että kiitoksia, tämä oli erittäin hyvä juttu, koska he eivät itse pystyneet siihen, mutta sitten kun se käskettiin ja kenelläkään ei ollut niitä, niin eivät he sitten niitä kauheasti kaivanneetkaan. Eli en näe, että tämä täysi-ikäisyys tässäkään tulisi olemaan mikään sen isompi ongelma. Kyllä uskon, että tämä lakialoite voi silti mennä läpi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Ihan ensiksi haluan kiittää edustaja Siposta tästä hyvästä lakialoitteesta. On hienoa, että tämmöinen tehdään. Minä luulen, että varmasti Orpon hallituksen kaikkein pidetyin ja laajimmin kannatettu laki, joka on saatu voimaan, on tämä kännykkäkielto peruskouluissa. Minä olen itse kuullut siitä pelkästään positiivista palautetta, ei mitään negatiivista ole sanottu. Silloin kun itse olin varusmieskouluttaja — palvelin siis upseerina Puolustusvoimissa — niin käskin alokkaita, kun he tulivat sinne palvelukseen, että palveluksessa ei pidetä kännyköitä mukana. No, tämä käsky oli näitten alokkaitten mielestä ihan kammottava, ihmisoikeuksien ja perustuslain vastainen, ja oli heidän mielestään ikävää, että joutui tällä tavalla tekemään. Mutta itse asiassa sitten sen alokaskauden jälkeen — sen kahden kuukauden jälkeen, kun he lähtivät sieltä kuka mihinkin jatkokoulutukseen — hyvin moni tuli kiittämään minua siitä ja sanomaan, että sen takia, että kännykät eivät olleet heillä mukana palveluksessa, heidän piti tutustua toisiin, saada uusia kavereita, ryhmäytyä hyvin nopeasti. Kaikki tämä olisi ollut hankalampaa, jos olisi katsonut kännykkää nenä kiinni siinä. Nyt sehän, että tämä sama ollaan tuomassa tässä tämän lakialoitteen kautta myös sinne toiselle asteelle — ihan niin kuin täällä on pidetty hyviä puheenvuoroja tässä salissa — on hyvä juttu. Täytyy kiittää silloin, kun sen aika on. Ja nyt se aika kyllä on tässä, koska tämä on sellainen tietyllä tavalla vitsaus, joka ei koske vain meidän nuoria, siis toisen asteen opiskelijoita, eikä lapsia, niitä peruskouluopiskelijoita, vaan se koskee kyllä meitä ihan kaikkia. Minkälainen kuva me annetaan omille lapsillemme, omille nuorillemme, jos itsekin on koko ajan siellä kännykällä? Millä siinä sitten kiellät sitä muilta? Ei, vaan kyllä täytyy elää niin kuin opettaa. Siksi ne ajatukset täällä siitä, että pyritään siihen, että ollaan enemmän fyysisesti, ihan oikeasti naamatusten kanssakäymisessä toinen toisemme kanssa, ovat kyllä läpi yhteiskunnan erittäin kannatettavia ajatuksia. Sen takia tämä edustaja Siposen lakialoite, jossa pyritään tuomaan tämä hyvä idea sinne toiselle asteelle, on kyllä kannatettava. Tässä haluan sen kannatuksen antaa, vaikka minullekin kävi niin kuin edustaja Hamarille tässä, että se allekirjoitus meni ohi, kun se linkki tulee niin nopeasti, että jos ei siihen heti reagoi, niin sitten sitä ei huomaa. Tässä kannatan tätä kyllä lämpimästi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Suomi on demokratia ja oikeusvaltio, ja tämähän on erittäin hyvä asia. Meillä on siis perustuslaki, joka rajoittaa sitä, mitä kukin hallinto kulloinkin voi säätää, minkälaisia lakiesityksiä hallitus voi antaa. Perustuslaki suojaa yksilöä kulloisenkin hallinnon mielivallalta. Siinä on tärkeätä, että tätä oikeusvaltioperiaatetta... Se on aika hauras periaate. Me ollaan nähty Euroopassa, miten helppoa se on romuttaa ihan demokratiassa. Demokraattisesti jos saa määräenemmistön parlamenttiin, voidaan tehdä kaikenlaisia sellaisia tekoja, jotka ovat lainmukaisia mutta silti romuttavat oikeusvaltioperiaatetta. Ylin laillisuusvalvoja, oikeuskansleri, tekee erittäin tärkeätä työtä siinä, että valvotaan sitä, että hallituksen, siis valtioneuvoston, toiminta on laillista. Toki meillä on perustuslakivaliokunta, joka myös osaltaan osallistuu tähän oikeusvaltioperiaatteen vaalimiseen, mutta se on sellainen periaate, jota ei voi vaalia pelkästään tässä salissa eikä pelkästään lain mukaan, vaan sen täytyy olla meille kaikille kirkkaana mielessä, millä tavalla me suojelemme oikeusvaltioperiaatetta. Tässä kun katsotaan, niin minun mielestäni on erittäin tärkeätä se työ, mitä oikeuskansleri, apulaisoikeuskansleri ja heidän toimistonsa samoin kuin toinen ylin laillisuusvalvoja, eduskunnan oikeusasiamies ja apulaisoikeusasiamiehet, tekevät. Tämä on hyvin tärkeätä. Joskus tässä tämmöisen politiikanteon huumassa ehkä vähän unohtuu se, minkä takia esimerkiksi perustuslakivaliokunta siellä kokouksissaan istuu, minkä takia meillä oikeuskansleri on olemassa ja minkä takia tämä työ on niin tärkeätä. Eli kiitoksia teille, oikeuskansleri, tekemästänne työstä.