Kari Mika

Arvoisa rouva puhemies, hyvät edustajakollegat! Viime viikolla tämän asian ensimmäisen käsittelyn aikana käytin puheenvuoron, josta nyt lähinnä teen vain pientä tiivistystä. Tähän toiseen käsittelyyn liittyy myös sitten lopussa pieni esitys. Haluan korostaa sitä, mitä viime viikollakin, että meille sosiaalidemokraateille — ja uskonpa, että kaikille puolueille tässä eduskuntasalissa — on tärkeää varmistaa Suomen ja suomalaisten turvallisuus kaikissa muuttuvissa tilanteissa. Kun veimme pääministeripuolueena Suomen Natoon vuonna 22 ja jäseneksi vuonna 23, halusimme osaltamme varmistaa myös sen, että muuttuvassa turvallisuusympäristössä Suomella säilyy täysivaltaisen tasavallan mahdollisuudet puolustaa itseään erilaisissa haastavissa tilanteissa. Nyt viimeisen kolmen vuoden ajan Naton jäsenenä ollessamme olemme integroituneet Natoon vahvemmin ja samassa yhteydessä selvittäneet myös tähän turvallisuuteen liittyviä erilaisia teemoja, tehneet isoja investointeja ja niin edelleen. Kuitenkaan tämän kolmen vuoden aikana ei tullut esiin ydinpelotteeseen, niin sanottuun ydinsateenvarjoon tai -suunnitteluun, liittyviä asioita kuin aivan tässä keväällä, ja tästäkin asiasta puolustusministeri on sanonut, että tällä asialla ei sinänsä kiirettä olisi. Kuitenkin hallitus on nyt hyvin voimakkaasti halunnut tätä asiaa viedä eteenpäin, ja tässä kiirehdittäessä valitettavasti myöskään tähän esitykseen liittyviä mahdollisia heikkouksia ja kriittisiä näkökulmia ei kuitenkaan niin hallituksen esityksessä kuin myöskään puolustusvaliokunnan mietinnössä käyty riittävällä tavalla läpi. Tähän kiinnitti huomiota muun muassa valiokunnan käyttämistä asiantuntijoista osa. Yksi asia ansaitsee tulla myös uudelleen nostetuksi. Se on hallituksen esitys siitä, että tämä ydinenergialain muuttaminen ja ydinaseiden varastoinnin, sijoittamisen ja kauttakulun salliva lainmuutos veisivät Suomen pohjoismaiselle linjalle. Mutta niin kuin valiokuntakuulemisessakin tuli esiin, asian voi nähdä kyllä toisinkin päin, sillä selontekokirjaukseemme verrattuna muissa Pohjoismaissa asia säädellään valtiosopimuksiin liittyvillä DCA-sopimuksilla, joissa paino on huomattavasti vahvempi kuin kotimaisessa ajankohtaisselonteossa käytetty, kotimaiseen käyttöön tarkoitettu kirjaus. Näin ollen Pohjoismaat ovat kyllä tässä itse säätelemässä vahvemmin ydinaseisiin liittyvää politiikkaa. Myös hallituksen esittämät lainsäädäntömuutokset jättävät useita avoimia kysymyksiä koskien muun muassa poikkeusedellytyksiä sekä mahdollista päätöksentekomenettelyä, jolla ydinaseita voitaisiin tuoda Suomen alueelle, ja ennen kaikkea sitä, mikä on eduskunnan rooli tässä prosessissa. Lopuksi on myös todettava se, että Suomessa on ollut vuosikymmeniä voimassa perinne siitä, että keskeiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset keskustellaan ja käydään läpi ennalta puolueiden kesken yli hallitus—oppositio-rajojen. Tämä perinne täyttää näihin aikoihin jo 80 vuotta, ja tämän perinteen yksi vahva, keskeinen piirre on se, että se on luonut myös jatkuvuutta ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitoon ja ennen kaikkea hyödyntänyt sitä parlamentaarista katetta, joka tässä eduskunnassa on hallituksen ja opposition yhdessä tehden aina kuljettanut Suomea historian aallokossa eteenpäin vakaalla kurssilla. Tästä perinteestä nyt kuitenkin hallitus halusi syystä tai toisesta luopua. Arvoisa puhemies! Esitän puolustusvaliokunnan mietintöön sisältyvän vastalauseen mukaisesti, että lakiehdotukset hylätään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisat kollegat! Meille sosiaalidemokraateille tärkeintä on Suomen ja suomalaisten turvallisuuden varmistaminen kaikissa erilaisissa tilanteissa. Kun Suomen turvallisuusympäristö muuttui helmikuussa 2022 perustavanlaatuisella tavalla, veimme pääministeripuolueena Suomen puolustusliitto Naton jäseneksi. Kolmen vuoden ajan Suomi on ollut Naton jäsen ja täysimääräisesti Naton ydinasepelotteen suojassa ja myös mukana ydinasesuunnittelussa. Suomen liittyessä Natoon tai liittymisen jälkeisinä vuosina ei tullut esille sellaisia seikkoja, joiden mukaan Suomen ydinenergialain rajoitukset olisivat olleet este Suomen kuulumiselle ydinpelotteen suojaan taikka Suomen osallistumiselle ydinpelotteen suunnitteluun. Arvoisa puhemies! Hallitus on perustellut lainsäädännön rajoitusten poistamista Suomen turvallisuuden lisäämisellä. On selvää, että Suomen turvallisuudesta huolehtiminen on meille kaikille yhteinen asia, se on meidän kaikkien ykkösprioriteetti. Onkin valitettavaa, ettei hallituksen esityksessä tai puolustusvaliokunnan mietinnössä riittävällä tavalla vastattu niihin huoliin ja riskeihin, jotka muutokset voivat aiheuttaa. Näitä riskejä tuotiin esiin useammassa asiantuntijakuulemisessa ja kirjallisessa lausunnossa, niin kuin edustaja Furuholm tuolla oman puheenvuoronsa aikana myös esiin toi. Kun otetaan huomioon Suomen maantieteellisestä sijainnista johtuva erityispiirre, olisi ollut perusteltua näitä riskejä kattavammin arvioida. Rouva puhemies! Hallitus perustelee muutosta Suomen viemisellä pohjoismaiselle linjalle, mutta asia on perustellusti nähtävissä myös toisinpäin. Muissa Pohjoismaissa ydinaseita koskevat sitoumukset ovat Suomen selontekokirjaukseen verrattuna vahvempia. Esimerkiksi Tanskalla ja Norjalla on kirjaukset DCA-sopimuksissa, joiden myötä näihin maihin ei sijoiteta ydinaseita rauhan aikana. Ruotsissa on myös Suomea tiukempi kirjaus ydinaseiden sijoittamisesta sen DCA-sopimusta koskevassa hallituksen esityksen perusteluissa. Meillä ollaan tekemässä kirjaus vain nyt samaan aikaan eduskunnan käsittelyssä olevaan ajankohtaisselontekoon. Kirjauksen mukaan Suomi ei aio sijoittaa ydinaseita alueelleen rauhan aikana. Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämät lainsäädäntömuutokset jättävät useita avoimia kysymyksiä koskien poikkeusedellytyksiä sekä mahdollista päätöksentekomenettelyä, joilla ydinaseita voitaisiin tuoda Suomen alueelle, ja mikä on eduskunnan, parlamentin, rooli tässä prosessissa. Lopuksi on todettava, että meillä Suomessa on vuosikymmeniä ollut voimassa perinne siitä, että keskeisistä ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä keskustellaan ennalta puolueiden kesken yli hallitus-oppositio-rajojen. Tätä historiallista taustaa vasten onkin valitettavaa, että ydinenergialakiin esitettyjen muutosten valmistelun osalta hallitus on tästä 80 vuoden pitkästä perinteestä poikennut. Olisi äärimmäisen tärkeää, että näin perustavaa laatua olevissa turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä pyrittäisiin yhteiseen keskusteluun ja hyödynnettäisiin sitä hyvin arvokasta parlamentaarista katetta, mitä meillä Suomessa on vuosikymmeniä vaalittu. Arvostan tässä yhteydessä kuitenkin sitä, että puolustusvaliokunta jätti tästä asiasta hallitukselle muistutuksen valiokunnan mietinnössä. Arvostan tätä suuresti. Edellä mainituista perusteluista johtuen toisessa käsittelyssä tulemme esittämään lakiehdotusten hylkäämistä jättämämme vastalauseen mukaisesti. Tähän vastalauseeseen yhtyivät vihreiden ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmät. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! En itse päässyt tähän turvekeskusteluun osallistumaan, mutta jaan kyllä huolen huoltovarmuuden näkökulmasta meidän energiantuotannon ikään kuin monipuolisen rakenteen liiallisesta siiloutumisesta. On ihan positiivista, että myös eduskunnassa keskustellaan huoltovarmuuteen liittyvistä energiaratkaisuista. Vaikka turvallisuuden puolella valiokuntatyötä olen tehnyt pitkään, niin aina korostan myös tämän huoltovarmuuden pitkää kaarta, että Suomen ei pidä tehdä nopeita liikkeitä huoltovarmuuskysymyksissä. Täytyy tehdä välttämättömiä, ja tehdään ne myös pitkällä kaarella, ja turvetuotanto on yksi keskeinen osa myös tässä meidän energiapaletissa ja varautumisessa erityyppiseen aikaan. Niin kuin edustaja Hoskonen sanoi, niin on helppo yhtyä siihen, että toivotaan, että sellaista päivää ei tule, mutta vanha suomalainen sanonta on, että viisas varautuu. Se on viisautta. — Kiitos. [Hannu Hoskonen: Edustaja Kari on oikeassa. — Mika Kari: Kuin myös veli.]

Arvoisa rouva puhemies! Itsekin aikanaan sain pitkään työskennellä hallintovaliokunnassa, ja on hyvä huomioida, että meillä on itse asiassa vieläkin saman tyyppiset lähestymistavat näiden julkisen hallintotehtävän kautta kansalaisille tulevien ilmoitusten ja viestien osalta. Digitaalisuus on tässä 15 vuoden aikana kehittynyt yhteiskunnassa laajasti, ja sähköiset palvelut sen myötä. Mutta aivan oikein, niin kuin edustaja Nikkasen hyvässä puheenvuorossa tuotiin esiin, ja muutama muukin puheenvuoro piti saman viestin sisällään, meidän pitää myös huomioida se, että on ikäihmisiä tai muita eri syin todettavia erityisryhmiä, joilla itsellään on sen tyyppisiä rajoitteita, jotka estävät esimerkiksi digitaalisten palveluiden käyttämisen — joko laitteita ei ole tai niiden osaamista — ja näille ryhmille tulee varmistaa myös viestien viennit ja palvelut julkisten palveluiden osalta. Tänään vietin aamulla kolmisen tuntia Lahden torilla ihmisten kanssa keskustellen, ja sotepalveluiden ja erilaisten turvallisuusasioiden lisäksi keskustelussa nousivat nimenomaan ikäihmisten palvelut ja nämä digitaaliset palvelut ja niitten rajoitteet. Tämä ei tietenkään koske kaikkia ikäihmisiä kattavasti, vaan meillä on erilaisia digitaitoja ihmisillä ikäluokista riippumatta ja riippuenkin, mutta erityisryhmät pitää tunnistaa, ja siinä edustaja Nikkasen ja edustaja Hiltusen toteamat muutosehdotukset ovat kyllä tarpeellinen huomio, ja kannatan niitä myös itse. — Kiitos.