Kari Mika

Arvoisa herra puhemies! Itse sain toimia Päijät-Hämeen hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtajana, kun hyvinvointialueet perustettiin, ja vuodesta 23 asti olen täällä eduskunnassa ollut myös yksi oman hyvinvointialueeni äänistä. Tällä hetkellä en enää siellä toimi luottamustehtävissä, mutta seuraan kyllä. Täytyy sanoa, että kyllä pikkusen kirvelevät näiden kolmen vuoden aikana täällä käytetyt puheet alijäämän kattamisvelvollisuuden osalta. Olemme lukuisia kertoja, itsekin useita kertoja, salissa puhuneet sen puolesta, että tälle alijäämien kattamiselle pitäisi saada pidempi aika, jotta, niin kuin täällä edustajakollegat tuossa aikaisemminkin totesivat, vältyttäisiin epätarkoituksenmukaisilta säästöiltä, pystyttäisiin kehittämään kansalaisten, suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluita hyvinvointialueilla pitkäjänteisesti ja näkemään myös näiden alijäämien kattamisen yli. Siihen on varattu eri alueilla erilaisia toimia, ja nyt onneksi hallitus kolmen vuoden miettimisen jälkeen on päätynyt samaan, että ei ole mitään järkeä tehdä tällaista yksi koko sopii kaikille-, one size fits all ‑mallia, jossa olisi jäykkä raja alijäämien kattamiselle, vaan nähdään, että hyvinvointialueet osaavat näitä asioita itse tehdä, heillä on kyky ja halu kehittää omaa toimintaa, mutta ennen kaikkea nähdään näitä palveluiden järjestämisiä pitkäkestoisina prosesseina. Toivon, että myös semmoinen kunnioitus hyvinvointialueiden toimintaa kohtaan välittyisi myös siellä hallituspuolueiden kansanedustajien puheissa. Tänäänkin tämmöistä puolittain hieman vähättelevää puheenvuoroa hyvinvointialueista on kuultu ja ennen kaikkea siitä, että nämä olisivat vain tämmöisiä ideologisia harjoituksia, sen sijaan, että ymmärrettäisiin, että tässä on kyse kuitenkin ihmisten terveyspalveluista ja sosiaalipalveluista, palveluista, jotka kuuluvat Suomessa kaikille kansalaisille. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Itsekin aikanaan sain pitkään työskennellä hallintovaliokunnassa, ja on hyvä huomioida, että meillä on itse asiassa vieläkin saman tyyppiset lähestymistavat näiden julkisen hallintotehtävän kautta kansalaisille tulevien ilmoitusten ja viestien osalta. Digitaalisuus on tässä 15 vuoden aikana kehittynyt yhteiskunnassa laajasti, ja sähköiset palvelut sen myötä. Mutta aivan oikein, niin kuin edustaja Nikkasen hyvässä puheenvuorossa tuotiin esiin, ja muutama muukin puheenvuoro piti saman viestin sisällään, meidän pitää myös huomioida se, että on ikäihmisiä tai muita eri syin todettavia erityisryhmiä, joilla itsellään on sen tyyppisiä rajoitteita, jotka estävät esimerkiksi digitaalisten palveluiden käyttämisen — joko laitteita ei ole tai niiden osaamista — ja näille ryhmille tulee varmistaa myös viestien viennit ja palvelut julkisten palveluiden osalta. Tänään vietin aamulla kolmisen tuntia Lahden torilla ihmisten kanssa keskustellen, ja sotepalveluiden ja erilaisten turvallisuusasioiden lisäksi keskustelussa nousivat nimenomaan ikäihmisten palvelut ja nämä digitaaliset palvelut ja niitten rajoitteet. Tämä ei tietenkään koske kaikkia ikäihmisiä kattavasti, vaan meillä on erilaisia digitaitoja ihmisillä ikäluokista riippumatta ja riippuenkin, mutta erityisryhmät pitää tunnistaa, ja siinä edustaja Nikkasen ja edustaja Hiltusen toteamat muutosehdotukset ovat kyllä tarpeellinen huomio, ja kannatan niitä myös itse. — Kiitos.