Kiljunen Kimmo

Arvoisa puhemies! Me puhumme nyt täällä asiakasmaksuista, ja valitettavasti hallitus tuntuu jatkavan tätä leikkauslinjaansa, joka kohdistuu kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin ja pienituloisiin ihmisiin. Julkisuudessa on esitetty merkillinen väite, että eläkeläistenkin pitäisi osallistua leikkaustalkoisiin, ikään kuin he eivät osallistuisi. Tilannehan on sen kaltainen, että kun puhumme asiakasmaksuista perusterveydenhuollossa, suomalaisissa terveyskeskuksissa yli puolet asiakkaista on yli 65-vuotiaita. Ministeri Rydman, oletteko te tietoisia siitä, että nämä asiakasmaksujen korotukset kohdistuvat kaikkein painavimmin nimenomaan suomalaisiin eläkkeensaajiin?

Arvoisa puhemies! Perjantaina täällä käytiin todella vilkas keskustelu. Itse en ollut silloin täällä paikalla, mutta kuulin jälkikäteen, että täällä oli ollut hyväkin keskustelu. Harvemmin näistä vuosikertomuksista käydään laajaa keskustelua, mutta on hyvä, että parlamenttitasollamme myöskin täysistuntopuolella näitä arvioidaan. Pohjoismaiden neuvoston roolihan on olennaisella tavalla muuttunut siitä, mitä se on aikaisemmin ollut eli nimenomaan enemmän kulttuuri-, talous- ja muun poliittisen yhteistyön puolella. Aikaisemmassa vaiheessa turvallisuuspoliittiset keskustelut oli suljettu kokonaan Pohjoismaiden neuvoston agendan ulkopuolelle, mutta sitten 90-luvun muutosten jälkeen tietenkin tämä turvallisuuspoliittinen agenda on tullut vahvasti myöskin Pohjoismaiden neuvoston agendalle ja tänä päivänä taitaa olla yksi hallitsevista teemoista, syystäkin, neuvoston puitteissa. Yksi erityiskysymys, jonka takia tämän puheenvuoroni tähän halusin, liittyy siihen malliin, mitä pohjoismainen yhteistyö voisi antaa maailmanlaajuisesti vastaavantyyppisille alueille, joissa on pyrkimystä alueelliseen yhteistyöhön vähän samoilla prinsiipeillä kuin Pohjoismaat ovat tehneet. Keskeisin yhteistyöalue, joka tässä on mielessä ja jossa on jo yhteistyötä jonkin verran käynnistetty, on Keski-Aasia. Sattumalta Keski-Aasiassa on viisi entistä neuvostotasavaltaa, jotka tässä suhteessa muodostavat yhtenäisen historiallisen kokonaisuuden. Kalmarin unioni on aikoinaan ollut meille Pohjoismaille se yhteinen kokonaisuus — jos tätä haluaa käyttää vertailukohtana, että on oltu joskus yhteisenkin lipun alla, niin tässä on sama tilanne. Keski-Aasian ja Pohjoismaiden välissähän ei ole kuin yksi maa, että mehän ollaan käytännössä naapurimaita tässä suhteessa, ja samoja dilemmoja on puolin ja toisin, ja tässä mielessä turvallisuuspoliittiselta puolelta tietenkin Keski-Aasian maathan ovat osoittaneet kiinnostusta tähän Pohjoismaiden neuvoston yhteistyöhön, mutta se on laveampi kysymys. Se ei ole pelkästään turvallisuuspoliittista vaan myöskin sitä alueellista integraatiota, mitä pohjoismaisissa puitteissa on tehty, alkaen silloin aikoinaan 50-luvulta passivapaudesta ja yhteisistä työmarkkina-alueista ja sitten kaikesta siitä syventyneestä yhteistyöstä, joka sitten on päätynyt myöskin tähän turvallisuusyhteistyöhön. Eli tämä vuorovaikutus Keski-Aasian ja Pohjoismaiden neuvoston välillä on ollut arvokasta, ja sille annettakoon kaikki tuki.

Arvoisa herra puhemies! Täällä varmaan vallitsee täysi yksimielisyys pääministerin ensimmäisistä sanoista: ”Suomi tarvitsee kasvua.” Ja toiset sanat olivat: ”Pääkaupunkiseutu tarvitsee kansainväliset mitat omaavan tapahtuma-areenan.” [Timo Heinonen: Pääkaupunki!] Minä luulen, että tämä koko sali jakaa nämä pääministerin ajattelevat sanat. [Vasemmalta: Ei jaa koko sali!] — Jos ei jaa koko sali, niin valtaosa salista todennäköisesti jakaa nämä. — Tämän hankkeen ja keskustelun ongelma ei siis ole siinä itse substanssissa, että näitä aktiviteetteja tarvitaan täällä pääkaupunkiseudulla. Kuhmosta oleva edustaja Kekkonen, siis Kettunen, täällä... [Naurua — Eduskunnasta: Tuleva Kekkonen!] — Hetkinen, joo, tuleva Kekkonen, ja joo, sieltä Kekkonen on, niiltä kulmilta kyllä. — Edustaja Kettunen tässä toi esille Vantaan Sanomien artikkelin ja Helsingin Uutisissakin olleen artikkelin siitä, että tässä on kaksi eri hanketta, jotka täällä pääkaupunkiseudulla selvästi kilpailevat toistensa kanssa. Arvoisa puhemies! Minä halusin tähän seikkaan vantaalaisena edustajana nyt tuoda oman näkemykseni, ja meillä on myöskin vantaalainen ministeri tässä paikalla, ministeri Multala, joka erinomaisen hyvin tietää tämän vantaalaisen suurhankkeen. Itse asiassa kysymys on hankkeesta, jota on jo melkein vuosikymmen oltu käynnistämässä yksityisellä rahoituksella, kansainvälisellä rahoituksella. Vantaan kaupunki on tarjonnut tontit, ja kaavoituksen ratkaisut on aivan aidolla tavalla tehty. Tämä hanke on jo niin pitkällä, että se ensimmäinen kuokka on isketty maahan. Me oletamme, että Pohjoismaiden kolmanneksi suurin tapahtuma-areena syntyy tuonne Kivistöön, ja se on absoluuttisesti Suomen suurin. Kapasiteetti on se, että 21 000 katsojaa pääsee paikalle, se on se laskelman mittakaava. Me puhumme Suomen mittakaavassa todella jättiareenahankkeesta, ja myöskin kaupungin siunauksella tätä tehdään, eli me olemme kaikki vahvasti olleet tätä tukemassa — tiedän myöskin ministeri Multalan tukevan tätä hanketta. Minä kysyin sitä seikkaa, että kun 2025 tehtiin päätöstä kehysriihessä tästä Helsinki Garden ‑hankkeesta, niin kuinka paljon ja kuinka tehokkaasti ministeri Multala silloisessa roolissaan lobbasi tätä hanketta, koska olemme kuulleet — edustaja Valkonen tässä juuri totesi — että lobbaajat ovat olleet vääriä tai epäonnistuneet. Vaikuttaako siltä, että myöskään tässä toisessa hankkeessa lobbarit eivät ole onnistuneet, vai onko niitä ollenkaan ollut liikenteessä? Tätä kysymystä jää pohtimaan. Ministeri Multala äsken meille vastasi, ja varmaan ihan oikeinkin, että kun tätä hanketta lähdettiin viemään eteenpäin, niin sen vetäjät ovat julkisesti todenneet, että hakivat jo vuodesta 2019 opetus- ja kulttuuriministeriöstä — tiedustelivat sitä, onko mahdollista saada — valtion rahoitusta. Silloin vastaus oli ”ei”, ja ministeri vastasi äsken, että pohjana oli se, että haettiin rahaa näiden normaalien liikuntahankkeiden rahoituksesta, ja siinä hankkeessa on mittakaava niin suuri, että siinä täytyisi olla joku erityyppinen rahoitus. Vastaus on varmaan ihan oikein, ja pääministerikin tässä äsken sanoi, että vuonna 25 tämä Vantaan Kivistön hanke ei ollut samassa vaiheessa kuin tämä Garden. Teknisesti se kyllä oli pidemmällä, se on ollut paljon pidemmällä vuonna 25 kuin tämä Garden-hanke konsanaan, mutta lobbauksen osalta ei. Se on aivan varmasti totta. Mutta nyt tämä vantaalaishanke, Kivistön hanke, tietysti on saanut pontta tästä keskustelusta, ja nyt minun on pakko kysyä tietysti tästä ministeriltä, kun Vantaan päässä nyt pohditaan sitä ihan aktiivisesti — tämän areenayhtiön edustajat pohtivat sitä — että kyllä, jos kerran valtion rahaa on saatavissa, ollaan tekemässä suoraan anomus, ei opetus- ja kulttuuriministeriölle, josta saatiin ”ei”, vaan valtioneuvostolle. Nyt minun kysymykseni on: Jos valtioneuvostolle tulisi tästä näin paljon pidemmälle valmistellusta hankkeesta nyt anomus, niin mikä olisi teidän näkemyksellinen kantanne tässä vaiheessa siitä, olisiko tämä Kivistön hanke nyt juuri sellainen, jossa olisivat kaikki nämä, mistä te, pääministeri, puhuitte — saadaan taloudellisia vaikutuksia, talouskasvua, saadaan tapahtuma-areena tänne ja sitä kautta myöskin elvytettyä pääkaupunkiseudun sekä työllisyyttä että taloutta, mutta ennen kaikkea saataisiin tämmöinen kansainvälisen mittaluokan areena? Olisitteko tukemassa tätä Kivistön hanketta? [Timo Heinonen: Ei sitä voi tukea, jos se on aloitettu!]

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi arvostava sana hallitukselle: Olemme kesätauolla, ministereiden kiireet ovat vähäisiä, ja te osoitatte korkeaa työn moraalia istumalla ja kuuntelemalla tämän keskustelun nyt täällä käytännössä täysimääräisesti. Se on hienoa. Pääministeri Orpo, te olette todennut, että Suomessa tarvitaan talouskasvua. Pääkaupunkiseutu tarvitsee korkean luokan tapahtuma-areenan. Vantaan Kivistöön ollaan parhaillaan rakentamassa Suomen suurinta tapahtuma-areenaa, joka valmistuu vuonna 2028. Se on yksityinen yritys, joka sitä toteuttaa ja joka on opetus- ja kulttuuriministeriöltä jo vuodesta 2019 lähtien tiedustellut, voisiko valtio tulla mukaan tukemaan. Vastaus on: ei ole. Ministeri Multala, te olette toiminut opetus- ja kulttuuriministerinä 2023—2025. Te olette vantaalaisena päätöksentekijänä hyvin tietoinen tästä Kivistön suurareenahankkeesta. Kun te olitte mukana tekemässä päätöstä kehysriihessä 25 koskien tätä Helsingin Garden-hanketta, muistutitteko te pääministerille siitä, että Vantaalla on paljon pidemmällä oleva hanke, [Puhemies koputtaa] joka on nyt suuruusluokaltaan suurempi kuin tämä Garden ja merkittävämpi tässä suhteessa?

Arvoisa pääministeri, te totesitte juuri äsken, että teillä on talouspolitiikkaa, jota sosiaalidemokraateilla ei ole. On monia, jotka ovat todenneet, että teillä on epäonnistunutta talouspolitiikkaa, jota sosiaalidemokraateilla ei ole. Sen takia me kärsimme näistä leikkauksista. [Jenna Simula: Teillä on pelkkiä vappusatasia!] Julkiseen keskusteluun on tullut kummallinen mantra: eläkeläiset on saatava leikkauksiin mukaan. Te tiedätte vallan hyvin tilastoista sen, kuka on suurin yksittäinen käyttäjäryhmä suomalaisissa terveyskeskuksissa. He ovat yli 65-vuotiaat ihmiset. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Puolet terveyskeskuskäyntejä tehneistä on yli 65-vuotiaita ihmisiä. Meitä on vain 23 prosenttia kansalaisista. Silloin kun me puhumme hoitoonpääsystä, sen ongelmista, hoivaan tehtävistä leikkauksista, asiakasmaksuista, kysymys on nimenomaan iäkkäistä suomalaisista ihmisistä. Eikö niin, että tämä mantra siitä, että eläkeläiset eivät osallistuisi näihin leikkaustalkoisiin, on perätöntä puhetta?

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on ollut keskeistä se, että rikkaille tarjotaan porkkanoita, köyhille keppiä. Yksi ryhmä, jolle julkisessa keskustelussa on alettu tarjoamaan aika lailla keppiä, ovat eläkeläiset, ja he ovat pienituloinen ryhmä valtaosaltaan. Meillä mediaanieläke on tällä hetkellä 1 850 euroa, eli puolet eläkkeensaajista saa alle tuon ja kolmasosa eläkkeensaajista on köyhyysrajan alla. Eli eläkkeensaajat ovat tässä keskeinen ryhmä. Pari vuotta sitten kehysriihen alla käytiin keskustelu siitä, että eläkeindeksiä jäädytettäisiin. Silloin saatiin laskelma, että miljardinkin euron säästö, joka säästettäisiin 36 miljardin eläkemenoista, tarkoittaisi itse asiassa valtiontaloudessa 400 miljoonan euron menetystä sen vuoksi, että eläkkeitä ei makseta valtion budjetista vaan eläkerahastoista. Arvoisa pääministeri, jos 400 miljoonaa euroa saataisiin siitä, että eläkkeitä korotettaisiin, eikö tämä olisi oiva konsti luoda kulutuskysyntää Suomeen ja auttaa meidän eläkeläisiä? [Ben Zyskowicz: Eikös ikiliikkuja olisi hyvä juttu?]

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää edustajia Strandman, Rintamäki ja Lyly arvokkaista täydentävistä puheenvuoroista, jotka te teitte. Itse asiassa on harmi, ja olin tietoinen, että teknisistä syistä oli myöskin eilen keskustelu tästä seniorineuvolaideasta, vähän toisesta kulmasta, mutta samaa tarkoitusta nämä molemmat palvelevat, niin kuin edustaja Rintamäki tässä jo totesikin. Itse asiassa soisin sen, että kun toivottavasti valiokunta ottaa nämä käsittelyyn, se sitten tekee omat johtopäätöksensä ja käyttää hyväksi molemmissa aloitteissa olevaa perusideaa. Idea on perustaltaan sama: ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa tulee edistää. Edustaja Strandman sanoi minusta erinomaisen hyvin, kun hän totesi, että ikäihmiset ovat voimavara, [Anne Rintamäki: Kyllä!] ja edustaja Rintamäki ilmaisi sen niin päin, että eivät ikääntyminen ja ikäihmiset ole uhka. Se on järkyttävä tilanne, että ikäihmisiä pidetään taakkana tässä yhteiskunnassa. Hyvinvoinnin kasvun tuloksena on se, että meillä keskimääräinen elinikä on noussut 25 vuodella toisen maailmansodan jälkeen. Se on saavutus, ja me ikäihmiset — ainakin minä luen itseni ikäihmiseksi, mutta ehkä täällä kollegat eivät sitä ole, edustaja Lyly kylläkin lähestyy sitä, tiedän, ja keskenämmekin puhumme näistä asioista — olemme myöskin voimavara yhteiskunnassa, emme ainoastaan me täällä, vaan me ikäihmiset kaiken kaikkiaan. Tämä on hienoa puhetta, mitä täällä nyt juuri käydään, että me emme leimaa yhtä väestönosaa tässä yhteiskunnassa toisen luokan kansalaisiksi. Minusta oli tärkeätä, mitä edustaja Strandman kertoi Etelä-Savosta. Olipa kiinnostavaa kuulla tuo tilanne, että teillä on tämän tyyppinen kokeilu tai toimintamuoto jo olemassa. Hyvinvointialueethan ovat tässä suhteessa itsenäisiä, ja ne voivat nimenomaan näin toimia. Olen hyvin tietoinen, että Raahessa on ollut jo pidempään seniorineuvolajärjestelmää, jota on viety eteenpäin, ja itse asiassa omassa kotikaupungissani Vantaalla oli parikymmentä vuotta sitten kokeilu myöskin tietyissä kaupunginosissa tämän seniorineuvolan osalta. Mutta tässähän tietysti on tavoitteena juuri se, minkä edustaja Rintamäki toi esille: yhdenvertaisuus koko maassa. [Jaana Strandman: Juuri näin!] Peruspuitelainsäädäntöähän tässä tavallaan rakennetaan, luotaisiin se kehikko, jonka puitteissa itse hyvinvointialueet sitten voivat soveltaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla ja omia resurssejaan huomioiden ja omia tarpeitaan huomioiden, mutta ideana on juuri tämä, että meillä olisi myöskin senioriväestö säännönmukaisessa terveystarkastuskierteessä sen oman elinkaarensa aikana, jolloin he saavat näitä ohjeistuksia, niin kuin työssäkäyvät ihmiset työterveysjärjestelmän puitteissa ja lapset, niin kuin viittasin jo äitiysneuvolajärjestelmään. Tämän kaltainen menettelytapa olisi myöskin tässä taloudellisessa tilanteessa, missä julkinen talous on, aivan loistava. Kuten me tiedämme, ennaltaehkäisevyys on hinnaltaankin ja myöskin yksilötasolla kaikkein parasta terveydenhuoltoa.

Arvoisa herra puhemies! Talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja on todennut niin, että valtiontalouden alijäämien hallitsemiseksi pitäisi ruveta leikkaamaan eläkkeitä. Tässähän unohtuu se, että valtiot ja kunnat eivät maksa eläkkeitä muiden kuin kansaneläkkeen ja takuueläkkeen osalta. [Perussuomalaisten ryhmästä: Auttaisiko taitettu indeksi?] Varsinaiset vanhuuseläkkeemme, joita 98 prosenttia yli 65-vuotiaista saa, ovat työeläkkeitä, ja nehän tulevat eläkerahastoista. Keistä on kysymys? He ovat pienituloisia ihmisiä: mediaanieläke Suomessa on 1 850 euroa. Heiltäkö me leikkaisimme? Ja ennen kaikkea kun puhuttiin, että jäädytettäisiin eläkeindeksit, niin siitä voitaisiin saada miljardi euroa, mutta se rahahan ei tule valtiontalouteen vaan kasvattaa eläkerahastoja. Valtiontalous sen sijaan menettäisi 400 miljoonaa euroa verotuloja laskennallisesti. Eikö ole niin, [Puhemies koputtaa] että eläkkeiden korotus itse asiassa olisi tehokkain keino elvyttää kansantaloutta ja synnyttää kysyntää tässä yhteiskunnassa? Oletteko, valtiovarainministeri, sitä mieltä, että eläkkeiden leikkaus ei auta valtiontalouden alijäämien ratkaisemisessa?