Kilpi Marko

Arvoisa puhemies! Tämä istuntopäivä on itse asiassa aika poikkeuksellinen. Tänään käsitellään tässä salissa useita sellaisia asioita, lakimuutoksia ja uudistuksia, mitkä vahvistavat merkittävällä tavalla oikeudenhoitoa ja rikostorjuntaa ja maamme sisäistä turvallisuutta. Kun tuota listaa katsoo, niin täytyy sanoa, että tulee aika lailla ylpeä olo siitä, että saa olla mukana jälleen kerran näitä asioita viemässä eteenpäin. Tämä on erittäin hyvää, tarpeellista ja merkityksellistä työtä. Tässä kun nyt silmäilen tätä salia, niin tämän lakiuudistuksen kohdalla täällä on kaksi henkilöä, jotka ovat jo viime kaudella olleet tätä asiaa käsittelemässä lakivaliokunnassa. Ministeri Meri oli siellä paikalla ihan puheenjohtajan ominaisuudessa ja myöskin Pihla Keto-Huovinen ja myöskin allekirjoittanut. Tässähän tulee hieman nostalginen olokin näin vanhoja muistellessa. Mikäpäs siinä — tätä kelpaakin muistella, koska tämä on erinomaisen hyvä ja tarpeellinen uudistus ja muutos, ja kuten tuossa nyt ministeri omassa esittelyosuudessaan jo mainitsikin, tämä on historiallinen uudistus. Sitähän tämä todellakin on jo senkin takia, että tässä puhtaasti käytetään ihan kunnon perinteistä heinäntekojärkeä, millä tavalla nyt asioita hoidetaan oikeudessa ja oikeudenhoidossa. Onhan se nyt aivan selvä asia: Kun todistajaa on jo kertaalleen oikeusasteessa kuultu, niin mitä tarvetta on kuulla enää sitten uudestaan myöhemmissä vaiheissa? Eihän siinä ole mitään järkeä. Tämähän on aiheuttanut valtavasti kyllä kaikennäköisiä haasteita nimenomaan oikeudenhoidossa, kun otetaan vielä huomioon se, että eri oikeusasteitten välillä käsittelyajat voivat olla todella pitkiä, siis puhutaan vuosista. Kun otetaan sitten vielä huomioon se, että lähtökohtaisestihan ihminen on varsin epäluotettava todistaja, niin senkin takia on erittäin tarpeellista se, että kun meillä kertaalleen on se todistajan lausunto siellä videotallenteella, niin sitä ei tarvitse sitten yhtään enempää sen jälkeen miettiä. Ajan myötähän muistikuvat muuttuvat ja ne haalistuvat, ja todistajat voivat monesti tulla eri ajatuksiin siitä, mitenkä tässä pitäisi nyt puhua tai millä tavalla tämä asia on mennyt. Mahdollista on sekin, että todistajiin voidaan myöskin vaikuttaa. Siellä on paljon mahdollisuuksia, kun nämä käsittelyjen välit ovat niin pitkiä. On aivan selvä asia, että tämä uudistus myöskin säästää merkittävällä tavalla aikaa ja resursseja. Kuten hyvin tiedämme, oikeuslaitoksilla ja syyttäjillähän on ajasta ja resursseista kroonisesti pulaa. Kaikki se, mikä sujuvoittaa oikeudenkäyntiä, oikeudenhoitoa ja vie eteenpäin näitä asioita ja jalostaa sitä toimintaa, on äärimmäisen tervetullutta. Samalla se myös säästää ihan tavallisen kansalaisen, ihmisen, inhimillistä kärsimystä. On vain otettava huomioon sekin, että kaikille ei aina ole välttämättä niin helppoa mennä todistamaan. Kun kerran olet sen asian käynyt siellä oikeuden istunnossa todistamassa, niin siinä tarjoutuu mahdollisuus laittaa se tapahtunut jo taakse eikä enää velloa myöhemmässä vaiheessa niitten asioitten kanssa. Tämä on kaikin puolin kannatettava ja erinomaisen tervetullut lakiuudistus. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Täällä ollaan aivan rauhallisesti, ei tässä mitään, tuodaan vain esille mielipiteitä ja näkemyksiä. Siihen liittyykin se, että kyllä selkeästi teidän puheista on saanut sen kuvan... Kun ollaan päättämässä kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asioista, niin kyllä silloin päättäjien velvollisuus on erityisen huolellisesti perehtyä siihen käsiteltävään asiaan, ja nyt niissä puheenvuoroissa, mitä on sieltä päin kuulunut — vaikkakin edustaja Suhosella on omaakin kokemusta aihepiiristä, mutta lähinnä monessa muussa puheenvuorossa — on kuvastunut kyllä melko selkeästi se, kuinka ei se käsitys ole oikeanlainen ja aito, mihinkä tällä lainsäädännön muutoksella nimenomaan pyritään. Tässähän nyt on se, että nykyisen lain rikkinäisyys juurikin johtuu siitä, että on luotu semmoinen tilanne, joka suorastaan pahimmillaan vaarantaa lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin, koska niitä keinoja, menetelmiä ja käytännössä työkaluja lapsen suojelemiseen ei ole ollut. Ne on otettu sieltä pois, ja aika erikoista on ollutkin se, että juurikin tuolta ammattilaisten keskuudesta on sitten tullut kysymyksiä, että kuka ne oikein vei ja minnekä ne on viety. Se onkin aika hyvä kysymys, minkä takia ollaan tultu tämmöiseen tilanteeseen, mutta onneksi tämä nyt korjataan. Itse asiassa olen itse tehnyt lastensuojelulain muuttamisesta ja siihen liittyen yhdeksän eri toimenpidettä, erilaisia toimenpiteitä, mistä pari on lakialoitettakin, jotka myötäilevät hyvin pitkälle niitä muutoksia, mitä tähän on nyt sitten kahdessa vaiheessa tulossa — mutta miksi olen tehnyt näin paljon niitä toimenpiteitä? No, ihan sen takia, että työkseni olen ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä hyvinkin paljon, ja nimenomaan lastensuojelulain ongelmien kanssa. Voin kertoa, että ne ovat olleet kyllä melko turhauttavia tilanteita, ja nämähän ovat edenneet siihen pisteeseen, että lastensuojelussa tilanne on paikoittain katastrofaalinen ja se on kauttaaltaan kriisiytynyt. Tämä kyllä nyt korjataan. Voinkin todeta sen, että harvoin tulee vastaan lakeja, jotka voivat olla yhtä pahasti rikki kuin lastensuojelulaki on, mutta vielä harvemmin näkee lakiuudistuksia ja ‑muutoksia, jotka korjaavat niin kattavasti ja perusteellisesti rikkinäistä lainsäädäntöä kuin mitä tämä hallituksen esitys nyt tästä asiasta tekee. Me ollaan nyt hyvällä asialla tässä tilanteessa, arvoisa puhemies. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä meillä on käsittelyssä nyt äärimmäisen tärkeä, pitkään odotettu, tarpeellinen hallituksen esitys lastensuojelulain muuttamisesta, ja tässä nyt kun olen kuunnellut näitä puheenvuoroja tuolta vasemmalta laidalta, täytyy myöntää, että olen kyllä kovasti hämmentynyt, ja jotenkin vetää vähän niin kuin surulliseksi se, kuinka ne ovat irtaallaan siitä todellisuudesta, mikä tänä päivänä tuolla lastensuojelun piirissä on ja minkälaisia haasteita meillä on lasten ja nuorten kanssa tänä päivänä. Haluaisinkin kyllä tehdä tässä kohtaa täysin selväksi sen, että lastensuojelun toimenpiteissä ei ole kysymys rankaisemisesta. Ei siellä rangaista niillä toimenpiteillä, eikä tässä lakimuutoksessakaan ole kysymys rangaistuksesta, niin kuin on tuolta esitetty. Kysymys on nimenomaan lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta ja sen takaamisesta, ja nykyisellä lainsäädännöllä sitä ei voida tehdä. Se on todettu niin moneen kertaan ja monelta eri taholta. Haluaisin kanssa tehdä sen selväksi, että huostaanoton pitää todellakin olla viimesijainen toimenpide. Ei kai nyt siitä ole kysymys, että tässä nyt jotenkin kaikki muu jätettäisiin pois ja kaikki muut toimenpiteet olisivat yhtäkkiä jonnekin kadonneet, vaan todellakin edelleenkin se huostaanotto on se viimesijaisin toimenpide. Jos näin nyt ajateltaisiin, että ennalta ehkäisemisellä ja tukitoimilla nyt sitten kaikki hoidettaisiin, niin sittenhän me ei tarvittaisi poliisia eikä mitään muitakaan vastaavia toimijoita, koska kaikki on jo ennalta ehkäisemisellä ja sillä tuella poistettu. Mutta kun elämä ei vain yksinkertaisesti niin toimi, vaan vaikka kuinka ennalta ehkäistään ja vaikka kuinka tukea annetaan, niin siitä huolimatta niitä ongelmia on, ja sitä varten meillä tämä lainsäädäntö on. Nyt korjataan ne valtavat valuvirheet, mitä siellä lainsäädännössä on, jotka ovat itse asiassa aiheuttaneet sen, että niille lapsille, jotka on pitänyt ottaa omasta elämästään ja omista kodeistaan turvaan, sitä turvallisuutta, niitä rajoja ja sitä läheisyyttä — juuri niitä asioita, mistä he ovat jääneet paitsi ja minkä takia he jopa oireilevat — ei pystytä sitten antamaan. Eli yhteiskuntahan joutuu antamaan siinä kohtaa yhden suurimmista lupauksistaan, kun lapsi otetaan huostaan, että juurikin sitä turvallisuutta annetaan, rajoja annetaan ja rakkautta annetaan, mutta tämän rikkinäisen lainsäädännön takia näin ei ole voitu tehdä, ja nyt tämä korjataan. Tämä on yksi niistä lakimuutoksista, mitä tällä kaudella on tehty, joista olen erityisen onnellinen, tyytyväinen ja kiitollinen. Tämä on elämää suojeleva ja elämää pelastava lainsäädäntö. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kuten tässä aikaisemminkin on todettu, turvallisuusympäristö niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin on niin rajulla ja lähtemättömällä tavalla muuttunut, että se on aiheuttanut kyllä melkoisia haasteita huolehtia niin sisäisestä kuin ulkoisesta turvallisuudesta. Tässä kohtaa on aivan selvä asia, että Suomessa poliisien määrä on ollut perinteisesti hyvin alhainen — kuten hallintovaliokunnan puheenjohtaja tuossa ansiokkaasti totesikin, Suomessa poliiseja on vähemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Vaikka tämä hallitus on nyt ansiokkaasti nostanutkin poliisien määrää ja tulee nostamaan sinne 8 000:een, niin siitä huolimatta tilanne on tämä. Meillä on merkittäviä haasteita, mihinkä poliisi joutuu vastaamaan. On todellakin niin, että näin rauhanaikana, kun tulee tämmöisiä merkittäviäkin turvallisuushaasteita ja uhkia, niin poliisi on se ensivasteviranomainen, joka siitä toiminnasta vastaa ja joka tilannetta johtaa. Esimerkiksi nyt näissä viimeaikaisissa drone-tilanteissa oli selkeästi havaittavissa, että poliisihan siellä on se, joka toimintaa johtaa — ei Puolustusvoimat, ei Raja, ei mikään muukaan viranomainen. Senkin takia on äärimmäisen tärkeätä, että nyt tehdään kaikki voitava sen eteen, että poliisin toimintaa ja resursseja ja toimintakykyä vahvistetaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä hallituksen esitys on juuri sellainen, mikä sitä tekee. Tämä poliisireservi, mikä tässä nyt on yhtenä asiana, on äärimmäisen hyvä ja kannatettava asia. Samaan aikaanhan tämä vanha täydennyspoliisilainsäädäntö kumoutuu. Muistan hyvin sen ajan, kun täydennyspoliisia ajettiin ylös. Olin niitä kouluttamassakin aikoinaan. Silloinhan tämä täydennyspoliisikonsepti perustui siihen, että otetaan hakijoina sisään ihan tavallisia ihmisiä tuolta ilman minkäännäköisiä poliisikoulutuksia ja ‑taustoja. Itse jo silloin ajattelin, että on aika pitkä matka siihen, että he voivat tosiasiallisesti toimia esimerkiksi jonkinnäköisinä apukäsinä siinä prosessissa, mutta nyt tässä reservipoliisitoiminnassa on kysymys todellakin siitä, että on poliisikokemusta ja ‑koulutustakin taustalla ja voi olla hyvinkin kokeneita toimijoita. Tämä on äärimmäisen hyvä asia, joka tulee varmasti toimintaan tukemaan. No, toinen asia on sitten tämä päällystökoulutus, joka on äärimmäisen hyvä muutos, kun nyt ei käydäkään läpi raskasta, pitkää valintaprosessia. Itse tässä olen poliisikansanedustajana, joka on sitä erää, joka on aikoinaan ammattitutkinnon tehnyt. Jos minä olisin hakenut päällystökoulutukseen, niin olisin joutunut käymään aikamoisen paketin koulutusta, joka olisi nostanut vasta sille tasolle, josta lähdetään. Nyt tämä korjaa tämän tilanteen, ja tarpeettoman pitkäkin se koulutus on ollut. Tässähän alkaa tulla semmoinen olo, että pitäisikö hakea päällystökoulutukseen. [Naurua] — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Orpon hallitus on saanut perinnöksi täysin valuvikaisen soteuudistuksen rahoitusmalleineen päivineen, ja sitä on kovasti yritetty korjata. Siinä kyllä hommaa riittää. Kovasti vain voimia ministerille ja hallitukselle siinä työssä. Yksi monista valuvioista on pelastuksen jättäminen hyvinvointialueiden panttivangiksi. Se on aiheuttanut monenlaisia haasteita ja ongelmia muun muassa resursointiin liittyen. Hallituksen tahtohan on, hallitusohjelman mukaisestikin, lisätä pelastajien määrää, ja Pelastusopisto tuottaa uusia pelastajia aivan hallitusohjelman mukaisesti, mutta hyvinvointialueet eivät rekrytoi uusia pelastajia. Kysyisinkin ministeriltä: kuinka voisimme paremmin pitää huolta siitä, että hyvinvointialueet noudattaisivat hallitusohjelmaa ja pelastajat saataisiin vahvistamaan sisäistä turvallisuutta? [Välihuutoja sosiaalidemokraattien ryhmästä] Oppositiolle kyllä sanoisin, että soteuudistuksen johtoajatuksena on edelleenkin kustannusten kasvun hillitseminen. Älkää unohtako tätä. Jos tässä taloustilanteessa sitä ei tehdä, [Puhemies koputtaa] niin sotekulujen kasvusta tulee se kivi, joka vie tämän maan pohjaan lopullisesti.

Arvoisa rouva puhemies! On välttämätön pakko nostattaa vielä edustaja Satosen erinomaista retoriikkaa esille. Kyllähän ex-ministerin tausta näkyy hyvin ja talousopettajankin näkemykset ja niin erinomaisesti sanottuna, että kansa, joka ei pysty huolehtimaan itsestään, ei kyllä pysty huolehtimaan ilmastostakaan ja luonnosta. Näinhän se on. Meillä tahtoo olla sellainen vähän pahakin tapa, että me helposti oiomme mutkia ja revimme irti asioita kokonaisuudesta, mutta kylmä tosiasiahan on se, että kun ihan oikeasti asioista päätetään ja asioita hoidetaan, niin kyllähän niitä pitää hoitaa kokonaisuutena. Niitä ei pysty sieltä irrottamaan pois, ja niitä on vietävä kokonaisuutena. Se nähdään niin monessa asiassa, millä tavalla esimerkiksi turvallisuudesta pitää huolehtia ja niin terveydestä kuin koulutuksesta. Kaikki ne liittyvät yhteen, ja tietyllä tavalla siellä se yhteenliimaava on sitten myöskin talous, jonka pitää olla kunnossa, jotta näistä asioista voidaan oikealla tavalla huolehtia. Myöskin sitten toinen ex-ministeri, Savola, tässä otti erinomaisesti esimerkkinä Ukrainan ja sen, millä tavalla nyt siellä junat kulkevat ja millä tavalla autotkin kulkevat. Kyllä siellä polttomoottorit ja dieselmoottorit ovat niitä, mitä siellä käytetään. Sähköllä kulkevia on sangen vähän, kun oikein kunnon kriisi iskee, ja näinhän se tietysti on. Kyllä tämäkin todellisuus meidän on vain tunnustettava ja tunnistettava, että näin nämä asiat menevät. Eivät polttomoottoritkaan tule minnekään vähään aikaan katoamaan. Niissä on valtavasti vielä kehityspotentiaalia. Niitä voidaan tehdä tehokkaammiksi, niistä voidaan tehdä taloudellisempia, ja myöskin päästöjä voidaan niistä edelleenkin vähentää. Niistä löytyy kyllä potentiaalia valtavasti. Sitten tuo väliaikainen käyttövoimavero: On ihan selvää, että kun katsotaan nyt tulevaisuuteen, kun aiheemme on tällainen, niin kyllähän polttoaineisiin liittyy aikamoisia hinnankorotuspaineita. Yksi asia, millä voidaan hillitä niitä paineita, on väliaikaisen käyttövoimaveron poistaminen, ja todellakin sitten voitaisiin osoittaa, että se oli väliaikainen, ja dieselinkin hinta pitäisi sitten sillä tavalla saada edes jollain tavalla aisoihin. Tämä myöskin tulee olemaan ihan huoltovarmuusasia mitä suurimmassa määrin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on nyt käsittelyssä nuorisorangaistuksen korjauspaketti, jos näin voidaan sanoa. Samalla tässä on hyvä esimerkki siitä, miten tämä hallitus kehittää ja uudistaa lainsäädäntöä ja vahvistaa turvallisuutta ja varsinkin tekee niitä uudistuksia erinomaisen tärkeillä alueilla, niin kuin tämäkin, joka käsittelee nuorisoa ja tietyiltä osin myöskin lapsia, koska niistä hyvin pian aina nuoria tulee. Muistan hyvin, kun nuorisorangaistus aikoinaan tuli voimaan. Sehän sai alkunsa siitä, että oli tarvetta luoda lainsäädäntöä ja keinovalikoimaa laajemminkin, koska nuorten keskuudessa rikollinen käyttäytyminen vähän lisääntyi ja tavanomaiset rangaistukset eivät olleet sopivia. Ne olivat joko liian isoja tai sitten liian mietoja, ja nuorisorangaistus lähti siitä. Sille huomattiinkin heti kyllä olevan tarvetta, ja nuorisorangaistuksia jaeltiinkin ihan tuntuvastikin. Mutta sittemmin määrät ovat lähteneet laskuun, kunnes niitä langetettiin vain muutamia vuodessa, ja tämä johtui käytännössä siitä, että lainsäädäntö ja käytännöt olivat liian epäselviä ja monimutkaisia, että niitä olisi voitu käyttää. Nyt tämäkin epäkohta tässä lainsäädännössä korjataan, ja nuorisorangaistuksen käyttöä sujuvoitetaan. Kyllähän se niin vain on, että lainsäädännön pitää elää ajassa, ja kun ajatellaan, millä tavalla nuorison tekemät rikoksetkin muuttuvat, niin pitää yhteiskunnankin muuttua siinä samalla. Kyllähän tilastot osoittavat, että lasten ja nuorten tekemät rikokset määrällisesti vähenevät mutta kuitenkin ne vakavoituvat samanaikaisesti. Tämä on semmoinen kehitys, joka on hyvin huolestuttava asia. Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että tämä on äärimmäisen hyvä, tarpeellinen muutos-, kehitys- ja korjauspaketti, ja kannatan sitä hyvin vahvasti. — Kiitos.