Kilpi Marko

Arvoisa puhemies! Nykyinen hankintalaki ja sen luoma ympäristö on sellainen, joka on luonut todella erikoisia vääristymiä toimintaan julkisella sektorilla. Nyt kun tässä on nostettu esiin niitä haasteita ja manattu niitten aiheuttavan juurikin, varsinkin pienille kunnille, katastrofaalisia seuraamuksia, niin yksi mekanismi siinäkin asiassa on se, että kun tämä hankintalaki, mikä on ollut, on mahdollistanut tietynlaisen toiminnan, niin ei ole tarvinnut kunnissa sitten hankkia hankintaosaamista. Tämä kyllä lienee varsinkin pienten kuntien merkittävimpiä ongelmia tässä tilanteessa. Nyt ollaan semmoisessa tilanteessa, jossa tätäkin osaamista pitäisi hankkia, mutta onko se sitten syy olla uudistamatta ja jatkaa entisellä ja tällä toimimattomalla linjalla? Sitten ehkä vielä ihan pari muutamaa semmoista perusolettamaa taloudesta, kun tässä on nostettu esille myöskin se, että voi olla, että palveluntarjoajaa ei edes ole sitten vaihtoehtoisesti. No, ensinnäkin ensimmäinen olettama tässä on se, että kilpailu on hyvästä. Edelleenkin tämä on vahva olettama. Ja sitten se, että kysyntä luo tarjontaa. Uskotaan kilpailuun, uskotaan markkinatalouteen. Eiköhän siitä hyvä tule. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On välttämätön pakko nostattaa vielä edustaja Satosen erinomaista retoriikkaa esille. Kyllähän ex-ministerin tausta näkyy hyvin ja talousopettajankin näkemykset ja niin erinomaisesti sanottuna, että kansa, joka ei pysty huolehtimaan itsestään, ei kyllä pysty huolehtimaan ilmastostakaan ja luonnosta. Näinhän se on. Meillä tahtoo olla sellainen vähän pahakin tapa, että me helposti oiomme mutkia ja revimme irti asioita kokonaisuudesta, mutta kylmä tosiasiahan on se, että kun ihan oikeasti asioista päätetään ja asioita hoidetaan, niin kyllähän niitä pitää hoitaa kokonaisuutena. Niitä ei pysty sieltä irrottamaan pois, ja niitä on vietävä kokonaisuutena. Se nähdään niin monessa asiassa, millä tavalla esimerkiksi turvallisuudesta pitää huolehtia ja niin terveydestä kuin koulutuksesta. Kaikki ne liittyvät yhteen, ja tietyllä tavalla siellä se yhteenliimaava on sitten myöskin talous, jonka pitää olla kunnossa, jotta näistä asioista voidaan oikealla tavalla huolehtia. Myöskin sitten toinen ex-ministeri, Savola, tässä otti erinomaisesti esimerkkinä Ukrainan ja sen, millä tavalla nyt siellä junat kulkevat ja millä tavalla autotkin kulkevat. Kyllä siellä polttomoottorit ja dieselmoottorit ovat niitä, mitä siellä käytetään. Sähköllä kulkevia on sangen vähän, kun oikein kunnon kriisi iskee, ja näinhän se tietysti on. Kyllä tämäkin todellisuus meidän on vain tunnustettava ja tunnistettava, että näin nämä asiat menevät. Eivät polttomoottoritkaan tule minnekään vähään aikaan katoamaan. Niissä on valtavasti vielä kehityspotentiaalia. Niitä voidaan tehdä tehokkaammiksi, niistä voidaan tehdä taloudellisempia, ja myöskin päästöjä voidaan niistä edelleenkin vähentää. Niistä löytyy kyllä potentiaalia valtavasti. Sitten tuo väliaikainen käyttövoimavero: On ihan selvää, että kun katsotaan nyt tulevaisuuteen, kun aiheemme on tällainen, niin kyllähän polttoaineisiin liittyy aikamoisia hinnankorotuspaineita. Yksi asia, millä voidaan hillitä niitä paineita, on väliaikaisen käyttövoimaveron poistaminen, ja todellakin sitten voitaisiin osoittaa, että se oli väliaikainen, ja dieselinkin hinta pitäisi sitten sillä tavalla saada edes jollain tavalla aisoihin. Tämä myöskin tulee olemaan ihan huoltovarmuusasia mitä suurimmassa määrin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä nyt pyöritään erinomaisen tärkeän asian ympärillä. Ne puheenvuorot, mitä tässä on asian tiimoilta käytetty, ovat erikoisen hyviä ja rakentavia. Yleisesti ottaen tämä nyt viittaa siihenkin, että kyllähän meillä suomalaisessa poliittisessa kentässä monesta asiasta on yhteisymmärrys, miten asioiden pitäisi olla. Enemmänkin on kysymys siitä, miten niitä sitten hoidetaan ja mitenkä asiat päätetään ja millä tavalla sinne maaliin viedään. Tässä on aika hyvä esimerkki siitä, että kyllä meillä semmoinen konsensus tässä vallitsee hyvinkin syvällisesti. Tietenkin kun puhutaan suunnitelmista, niin nykyaikanahan suunnitelmien teko tai tulevaisuuden näkeminen on erityisen haastavaa ja vaikeaa. Totta kai niitä on tehtävä ja pyrittävä myöskin toteuttamaan. Jos nyt katsotaan ihan lähihistoriaa, niin se, millä tavalla maailma on muuttunut ja millä tavalla oikeastaan ihan ilmasto‑ ja energiakentässä asiat ovat muuttuneet hyvinkin lyhyellä aikaa, on kyllä aika hämmentävääkin. Jos ajatellaan, että siellä lukitaan hyvinkin vahvasti tiettyjä asenteita ja tulokulmia asioihin, niin siinä saattaakin käydä niin, että hetken kuluttua tilanne onkin päinvastainen. Esimerkiksi turpeenkin kanssa on tällä tavalla kyllä, ikävä kyllä, käynyt. Tässä talossa on aikoinaan tehty päätös sillä perusteella, että kolikkoa on heitetty, että onko se nyt uusiutuva energiamuoto vai ei. [Mikko Savola: Harvinaisen huono arpaonni!] — Siinä on kyllä todellakin ollut huono arpaonni. — Jotenkin ehkä kuvastaa myös sitä, minkälaisiin tilanteisiin me saatetaan tässä talossa ylipäätään joutua, kun tehdään päätöksiä ja linjauksia, joilla on valtavan iso merkitys jatkoa ajatellen. Ehkä se on myöskin varoittava esimerkki ja pelottava esimerkki siitä, mihinkä pisteeseen saattavat jotkut tilanteet ajautua. Meillä on turpeessa enemmän varantoja kuin Norjalla öljyssä, ja nyt me olemme ajaneet tilanteeseen, pisteeseen, että me emme voi sitä hyödyntää. Ydinvoima on kanssa hyvin mielenkiintoisella tavalla ollut aikaisemmin energiakentän pelottava paha poika, josta on tullutkin pelastava enkeli. On isoja kansakuntia, suorastaan Euroopan talouden moottoreita, jotka ovat tehneet ydinvoimankin kanssa traagisia virheitä. Nyt ollaan sitten uskomattomissa ongelmissa, niin kuin esimerkiksi Saksa tällä hetkellä on. Jotenkin kuvastaa sitä haastavuutta, mikä suunnitelmien tekemisessä on, mikä on nimenomaan energiakentässä. On varmuudella niin, että energian tarvehan meillä ei vähene vaan päinvastoin se lisääntyy, ja meidän jatkuvasti pitää miettiä enemmän ja tarkemmin sitä, millä tavalla me sitä energiaa oikein tuotamme ja millä tavalla tätä asiaa viedään eteenpäin. Oma näkemykseni on se, että en tästä yhtään nuoremmaksi tule, ettekä tule tekään. Jatkuvasti ajattelen asioita enemmän siitä näkökulmasta, että kun tulen jättämään tässä asioita enemmän ja enemmän tuleville sukupolville, omalle sukupolvelle, joka siellä kotona ja kotikentässä odottaa, niin minkälainen se tulevaisuus ja maailma oikein on. Sikälikin tämä keskustelu on äärimmäisen tärkeätä. — Kiitos.