Asell Marko

Arvoisa puhemies! Vaalikauden alussa suomalaisille maalattiin kuva suunnanmuutoksesta. Meille kerrottiin, että velka pysäytetään, työllisyys vahvistuu ja talous lähtee kasvuun. Keinovalikoimaksi valittiin veronkevennykset kaikkein suurituloisimmille, leikkaukset sosiaaliturvaan ja työmarkkinoiden yksipuolinen kiristäminen. Nyt kolme vuotta myöhemmin tulokset ovat nähtävissä, eikä niitä voi kaunistella. Työllisyystavoitteeksi asetettu 100 000 uutta työpaikkaa jäi saavuttamatta. Päinvastoin työttömien määrä on noussut lähes 350 000:een. Se on hälyttävä taso, joka heijastuu suoraan ihmisten arkeen ja koko kansantalouteen. Samalla julkinen velka kasvaa edelleen voimakkaasti, vuositasolla yli 17 miljardia euroa alijäämää vuosikymmenen loppuun, eikä velkaantumisen taittumisesta ole näkyvissä uskottavaa polkua. Hallitus on toistuvasti vakuuttanut, että sopeutustoimet kohdistuvat kohtuullisesti. Todellisuus kertoo toista: pienituloisten määrä on kasvanut noin 120 000 ihmisellä, joista yli 30 000 on lapsia. Tämä ei ole vain tilastotieto, tämä on kuva siitä, miten politiikan seuraukset kohdistuvat kaikkein haavoittuvimpiin. Epävarmuus ei kuitenkaan kosketa vain pienituloisia. Kun työttömyys kasvaa ja turvaverkkoja heikennetään, huoli leviää myös keskiluokkaan. Kun ihmiset pelkäävät työnsä puolesta, he siirtävät hankintoja, lykkäävät asunnon ostoa ja säästävät varmuuden vuoksi. Tämä näkyy suoraan taloudessa: kotimainen kysyntä hiipuu, ja kasvu jää syntymättä. Arvoisa puhemies! Hallitus perustelee epäonnistumistaan useilla kansainvälisillä tekijöillä, ja on totta, että maailmantalouden epävarmuus vaikuttaa kaikkiin, mutta se ei selitä sitä, miksi Suomi on jäänyt jälkeen muusta Euroopasta. Syyt löytyvät myös hallituksen omista päätöksistä. Työmarkkinapolitiikan vastakkainasettelu on heikentänyt luottamusta. Julkisten palveluiden leikkaukset ovat lisänneet työttömyyttä entisestään. Samaan aikaan veronalennukset hyväosaisimmille ovat pienentäneet valtion tuloja ja kasvattaneet velan korkokustannuksia, koska nämä hyvätuloisten veroalet rahoitetaan velaksi. Ja esimerkiksi työttömyysturvan suojaosan poistaminen on heikentänyt kannustimia ottaa vastaan lyhytaikaista työtä. Terveydenhuollossa linja on ollut erityisen ristiriitainen. Julkisen puolen jonot kasvavat ja asiakasmaksuja korotetaan, samalla kun satoja miljoonia euroja ohjataan yksityisiin palveluihin, joista hyötyvät eniten suurimpien kaupunkien hyvätuloiset. Arvoisa puhemies! Tälle suunnalle on olemassa vaihtoehto. SDP on koko vaalikauden ajan esittänyt vaihtoehtoista talouspolitiikkaa, jossa velkaa otetaan vähemmän mutta sopeutuksen taakka jaetaan oikeudenmukaisemmin. Jokaiselle hallituksen esittämälle leikkaukselle, jota emme ole voineet hyväksyä, olemme esittäneet korvaavan ratkaisun. Tämä osoittaa, että vaihtoehtoja on. Kyse on valinnoista. Meidän linjamme ytimessä on luottamuksen palauttaminen. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että palautamme työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat emmekä hyväksy kohtuuttomia korotuksia terveydenhuollon maksuihin. Se tarkoittaa myös panostuksia kasvuun, erityisesti puhtaan energian investointeihin, joissa Suomella on todellista potentiaalia. Lisäksi asuntomarkkinoiden pysähtyminen on katkaistava. Tarvitsemme toimia, joilla asuntokauppa saadaan jälleen liikkeelle ja rakennusala elpymään. Veropolitiikka on keskeinen osa kokonaisuutta. Sen tehtävä ei ole ainoastaan rahoittaa yhteiskunnan menoja vaan myös kaventaa eriarvoisuutta. Siksi esitämme muun muassa listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen uudistamista, tehottomien yritystukien karsimista sekä sitä, että suurituloisten verotuksen progressio säilytetään vähintään nykyisellä tasolla. Erityisen tärkeää on perua hallituksen ajama yhteisöveron alennus, joka heikentää julkista taloutta ilman varmaa työllisyysvaikutusta. Arvoisa puhemies! Hallituksen viimeinen kehysriihi oli hukattu tilaisuus. Talouden vakava tilanne olisi vaatinut suuria ja vaikuttavia ratkaisuja, mutta nyt nähtiin lähinnä pieniä ja hajanaisia toimia. Tämän seurauksena seuraavalle hallitukselle jää raskas taakka, korkea velka, heikko työllisyys ja rapautunut luottamus. Samalla tämä hallitus vaatii oppositiolta vastauksia tulevaisuuden haasteisiin, vaikka ei ole itse kyennyt niitä ratkaisemaan. Tämän Orpon hallituksen suunta on karannut. Se jatkaa linjaa, joka lisää eriarvoisuutta ja kasvattaa velkaa, samalla kun se jakaa viime hetken veronkevennyksiä omille kohderyhmilleen. Suomi tarvitsee paremman suunnan. Meidän on rakennettava taloutta, joka perustuu oikeudenmukaisuuteen, luottamukseen ja kestävään kasvuun. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Köyhyys ei ole Suomessa sattumaa. Se ei ole luonnonvoima eikä yksittäisten ihmisten epäonni. Köyhyys on seurausta tehdyistä poliittisista päätöksistä, ja yhtä lailla se on seurausta päätöksistä olla tekemättä mitään. Meillä on Suomessa yhä enemmän ihmisiä, jotka käyvät töissä mutta eivät silti tule toimeen. Meillä on lapsia, jotka elävät arkea, jossa lämpimän ruuan saaminen ei ole itsestäänselvyys vaan päivän kohokohta. Meillä on ikäihmisiä, jotka joutuvat laskemaan, ostavatko lääkkeet vai ruokaa, ja samaan aikaan meillä sanotaan, että kaikki on kunnossa. Tämä ei ole vain tilastojen Suomi, tämä on todellisuutta kodeissa, joissa sähköä säästetään pimeyden kustannuksella ja joissa lasten harrastukset jäävät haaveeksi, koska rahat eivät riitä edes perustarpeisiin. Puhumme yksinhuoltajasta, joka tekee kahta osa-aikatyötä ja silti joutuu turvautumaan leipäjonoihin, tai nuoresta, joka jättää jatko-opinnot väliin, koska opintotuki ei riitä elämiseen. Tai puhumme eläkeläisestä, joka ei kehtaa pyytää apua, vaikka jääkaappi on tyhjä. Tämä on suomalaisen köyhyyden arkea vuonna 2026. Arvoisa puhemies! Suomi on epäonnistunut tavoitteessaan vähentää köyhyyttä. SOSTEn raportin mukaan, jos nykyinen kehitys jatkuu, pienituloisten määrä kasvaa lähivuosina noin 26 000 henkilöllä ja heistä noin 6 000 on lapsia. Tämä on suora osoitus siitä, että suunta ei ole oikea. Vuonna 2022 laadittiin toimintasuunnitelma köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Monet siihen kirjautuista toimista eivät ole toteutuneet. Sosiaaliturvaetuuksien korotusten sijasta etuuksia on kuluvalla Orpon hallituskaudella pikemminkin leikattu. Samaan aikaan kehitys on monella mittarilla huolestuttava. Pienituloisuus ei ainoastaan lisäänny, vaan se myös syvenee. Koetut toimeentulovaikeudet kasvavat, työttömyys on korkealla tasolla, ja jopa asunnottomuus on kääntynyt kasvuun. Kun samaan aikaan tiedämme, että köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli vuonna 2025 jo 958 000 ihmistä, siis enemmän kuin aiemmin, on selvää, että tavoite vähentää riskiä 100 000 hengellä vuoteen 2030 mennessä on vaarassa kääntyä täysin päinvastaiseksi kehitykseksi. Jos mitään ei tehdä, suunta jatkuu: lisää köyhyyttä, lisää osattomuutta, lisää eriarvoisuutta. Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet puhuvat vastuusta ja kestävyydestä, mutta pitää kysyä, onko vastuullista politiikkaa se, että samaan aikaan, kun tiedetään köyhyyden kasvavan, sosiaaliturvaa heikennetään ja indeksitarkistuksia jäädytetään. Kun toimeentulo heikkenee, seuraukset kasautuvat, ja kuten asiantuntijat ovat todenneet, juuri ne ihmiset, jotka tarvitsevat eniten tukea, jäävät usein siitä paitsi. Samaan aikaan myös järjestöjen ja tukiverkostojen rahoitusta on heikennetty, juuri silloin, kun apua tarvittaisiin eniten. Tämä ei ole säästämistä, tämä on ongelmien siirtämistä ja syventämistä. Me sosiaalidemokraatit emme hyväksy ajatusta, että hyvinvointivaltio on vain niille, joilla menee jo valmiiksi hyvin. Hyvinvointivaltion tarkoitus on pitää kaikki mukana. Siksi on vaikea ymmärtää hallituksen linjaa, jossa heikennetään perusturvaa samaan aikaan, kun hyvätuloisille suunnataan verokevennyksiä ja veroetuisuuksia. Köyhyyttä ei poisteta puheilla vastuusta vaan teoilla, jotka lisäävät ihmisten mahdollisuuksia selviytyä arjessa. Arvoisa puhemies! Suomi on maa, jossa on varaa parempaan. Me voisimme varmistaa, että sosiaaliturvaetuuksiin tehdään normaalit indeksitarkistukset, jotta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanne ei jatkuvasti heikkene, tai voisimme vahvistaa myös perheiden asemaa niin, että lapsiperheköyhyys ei kasva vaan vähenee. Me voisimme päivittää köyhyyden vastaisen toimintasuunnitelman vastaamaan todellista kehitystä, ei vain paperilla vaan konkreettisilla toimilla. Tässä salissa on erilaisia näkemyksiä talouspolitiikasta, mutta yhden asian pitäisi olla yhteinen: köyhyyden kasvu ei ole hyväksyttävä sivuvaikutus. Siksi katson, että hallituksen politiikan suunta on väärä. Se lisää eriarvoisuutta, syventää köyhyyttä ja vie Suomea kauemmaksi siitä tavoitteesta, jonka olemme asettaneet. Juuri siksi emme voi hyväksyä tätä politiikan suuntaa.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme tässä valtakunnallista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa, niin sanottua Liikenne 12 -suunnitelmaa. Sen alkuperäinen tarkoitus on ollut kannatettava: tuoda liikennepolitiikkaan pitkäjänteisyyttä, ennakoitavuutta ja yli hallituskausien ulottuvaa yhteistä näkemystä. Juuri tällaista politiikkaa Suomi tarvitsee. Valitettavasti on todettava, että nyt käsissämme oleva kokonaisuus ei täytä tätä lupausta. Prosessi on ollut hallituksen puolelta hidas ja tahmea, parlamentaarinen työskentely pysähtyi syksyllä, eikä eduskunnalla ole ollut riittävää tietoa työn etenemisestä samaan aikaan, kun maakunnissa odotettiin kipeästi linjauksia ja suunnittelu käytännössä seisoi. Näin ei voida toimia, kun kyse on kansallisesta infrastruktuurista, järjestelmästä, joka on kriisitilanteessa aivan yhtä keskeinen kuin puolustusmateriaalien varastot. Olemme ajautuneet pois yhteisestä sopimisesta ja parlamentarismista takaisin siltarumpupolitiikkaan. Samalla hallituksen linja uhkaa koko maan tasapuolista kehittämistä, pitkäjänteistä rahoitusta ja myös EU-rahoituksen tehokasta käyttöä. Suurin huoli liittyy kuitenkin rahoitukseen. Perusväylänpidon rahoitukseen syntyy syvä kuoppa vuosille 2026—2029. Rahoitusta nostetaan vasta 2030-luvun alussa, liian myöhään. Tämän seurauksena korjausvelka kasvaa rajusti. Ennusteen mukaan se voi nousta jopa kahdeksaan miljardiin euroon vuoteen 2037 mennessä. Alempiasteinen tieverkko rapautuu. Korjausta vailla oleva tieverkko uhkaa kasvaa yli 10 000 kilometristä jopa 30 000 kilometriin. Tämä ei ole pelkkä tilastokysymys. Tämä näkyy ihmisten arjessa, yritysten kustannuksissa ja koko Suomen kilpailukyvyssä. Erityisen vakavasti tilanne iskee teollisuuteen. Metsä- ja elintarviketeollisuuden kuljetukset vaikeutuvat, kun painorajoitukset lisääntyvät ja tieverkko heikkenee. Samalla logistiikkakustannukset kasvavat. Kyse on myös turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta. Kansainvälinen turvallisuustilanne on muuttunut dramaattisesti. Liikenneverkko ei ole vain taloudellinen kysymys, se on keskeinen osa Suomen kokonaisturvallisuutta ja puolustuskykyä. Silti hallitus lykkää välttämättömiä investointeja tulevaisuuteen. Arvoisa puhemies! Ongelmat eivät rajoitu tieverkkoon. Raideliikenteessä kapasiteetti on jo nyt merkittävä pullonkaula. Pääradalla, Savon radalla ja Karjalan radalla liikennettä ei yksinkertaisesti voida lisätä. Tämä rajoittaa sekä teollisuuden kuljetuksia että ihmisten liikkumista. Kasvun näkökulmasta raideliikenteen kapasiteetin ja toimintavarmuuden vahvistaminen olisi ensiarvoisen tärkeää, mutta toimet jäävät riittämättömiksi. Myös joukkoliikenteen osalta hallituksen linja on kestämätön. Valtiontuen jäädyttäminen 51 miljoonaan euroon koko hallituskaudeksi tarkoittaa käytännössä lippujen hinnankorotuksia ja vuorojen karsimista erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Samanaikaisesti hallitus on käytännössä nostanut kädet pystyyn liikenteen päästövähennysten suhteen. Luvattu verouudistus on haudattu työryhmiin, ja samalla riskinä on merkittävä verotulojen menetys liikenteen sähköistyessä. Arvoisa puhemies! On hyvä todeta rehellisesti, että merkittävää lisärahoitusta ei välttämättä ole helposti löydettävissä tulevilla hallituskausilla. Juuri siksi päätökset pitäisi tehdä nyt viisaasti ja pitkäjänteisesti, ei siirtää ongelmia eteenpäin. Infrastruktuuri ei ole pikavoittojen paikka, se on kansallinen turvaverkko. Jos annamme sen rapautua, maksamme siitä moninkertaisen hinnan myöhemmin taloudessa, turvallisuudessa ja ilmastopolitiikassa. Sosiaalidemokraatit eivät voi hyväksyä sitä, että liikennepolitiikka on näin kapeakatseista ja lyhytjänteistä. Samalla kun puhutaan huoltovarmuudesta, laiminlyödään juuri ne verkot: alempi tieverkko, yksityistiet ja joukkoliikenne, joiden varassa arki ja logistiikka todellisuudessa toimivat. Suomi tarvitsee takaisin Liikenne 12 -suunnitelman alkuperäisen idean: pitkäjänteisyyden, ennakoitavuuden ja aidon parlamentaarisen yhteistyön. Tarvitsemme yhteisen linjan, joka huomioi muuttuneen turvallisuusympäristön, koko maan tarpeet ja talouden realiteetit. Sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä on valmis tähän työhön, mutta se edellyttää sitä, että myös hallitus on valmis katsomaan tosiasioita silmiin ja tekemään ratkaisuja, jotka turvaavat Suomen huoltovarmuuden, turvallisuuden ja elinvoiman koko maassa.